GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 227 Pauli Hänninen ja Arto Hyvönen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA VII Kuopio 1989
Hänninen, PaulijaHyvönen,Arto 1989. Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa VII. Geologian tutkimuskeskus, Turveraportti 227. 324 sivua, 231 kuvaa, 115 taulukkoa, 5 liitettä. Geologian tutkimuskeskus tutki vuonna 1987 Pudasjärvellä 58 suota. Niiden yhteenlaskettu pinta-ala on 20 315 ha. Tutkimuksen päätarkoitus oli polttoturvetuotantoon soveltuvien suoalueiden löytäminen. Työ on osa valtakunnan turvevarojen kokonaisinventointia. Aineisto koottiin käyttäen tutkimuslinjastoa, jossa tutkimuspisteet sijaitsevat 100 m :n välein. Jokaisella pisteellä määritettiin pinnan korkeus, suotyyppi, turvelaji, turpeen maatuneisuus, liekoisuus ja pohjamaalaji. Osalla soista turpeen paksuus sekä pohjamaalajit on luodattu maatutkalla. Laboratorionäytteitä otettiin 1 160 kpl. Niistä määritettiin ph, vesipitoisuus, kuiva-ainepitoisuus, lämpöarvo ja tuhkapitoisuus. Rikkipitoisuus määritettiin 548 näytteestä. Useimmilta soilta on turpeen kosteus- ja kuiva-ainepitoisuus sekä energiasisältö määritetty suosondia käyttäen. Polttoturvetuotantoon soveltuvia alueita on 56 suolla yhteensä 5 463 ha. Tuotantokelpoista turvetta on yhteensä noin 92 milj. suo-m3. Sen energiasisältö on noin 51 milj. MWh kuivana ja noin 45 milj. MWh 50 % :n käyttökosteuteen laskettuna. Avainsanat : suo, turve, inventointi, Pudasjärvi Pauli Hänninen ja Arto Hyvönen Geologian tutkimuskeskus PL 237 70101 KUOPIO ISBN 951-690-232-0 ISSN 0782-8527
SISALLYSLUETTELO 1 2 3 JOHDANTO TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITYS 2.1 2.2 2.3 Kenttätutkimukset Laboratoriomääritykset Tutkimusaineiston käsittely ja arviointiperusteet TUTKITUT SUOT 1. Hyrsynsuo 2. Juurikkasuo 3. Kuusikkomaansuo 4. Ruunasuo 5. Niittysuo 6. Keskijärvensuo 7. Puusuo 8. Hanhijärvensuo 9. Paskonsuo 10. Isoneva 11. Hirvaskorpi 12. Kyrminsuo 13. Luodesuo 14. Nutisuo 15. Raudansuo 16. Vastasuo 17. Isosuo-Jänissuo 18. Hörhiläissuo 19. Eeranrannansuo 20. Vilminsuo 21. Ylä-Koirasuo 22. Karhusuo 23. Pikku-Lavasuo 24. Lavasuo 25. Juputinsuo 26. Rasvasuo 27. Metsosuo 28. Hetesuo 29. Honkisuo 30. Pahkasuo-Käännesuo 31. Kuvajasuo 5 5 5 7
32. Vellisuo 177 33. Kipinäsuo 182 34. Hautasuo-Tupakkisuo 187 35. Isosuo 193 36. Tippasuo 200 37. Rasvasuo 205 38. Susisuo 214 39. Helkalansuo 223 40. Airokassuo 226 41. Kirkkosuo 231 42. Lamminsuo 235 43. Pikku Ruosuo 241 44. Ruosuo 246 45. Isosuo 250 46. Leppisuo-Kauhasuo 255 47. Jousisuo 262 48. Pyöriäsuo 268 49. Merkkipetäjänsuo 273 50. Lehmisuo 277 51. Matosuo 282 52. Halmesuo 287 53. Niittysuo 291 54. Rakansuo 293 55. Ellinperänsuo 296 56. Oravisuo 302 57. Koiraojanlatvasuo 307 58. Isoahontaussuo 312 4 TULOSTEN TARKASTELU 317 4.2 Tutkittu suoala ja suotyypit 317 4.2 Turvekerrostuman paksuus ja maatuneisuus.. 317 4.3 Turvelajijakauma ja liekoisuus 318 4.4 Laboratoriotulosten tarkastelu 318 4.5 Soveltuvuus turvetuotantoon 319 KIRJALLISUUS 323 LIITTEET
5 1 JOHDANTO Geologian tutkimuskeskus on suorittanut turvetutkimuksia Pudasjärven kunnan alueella vuosina 1974, 1978-1987. Tutkimukset liittyvät valtakunnan turvevarojen kokonaisinventointiin. Vuosien 1974, 1978-1986 tutkimusten tulokset on julkaistu aiemmin (P. Hänninen 1983 a ja b, 1984, 1985, 1986 ja 1988). Tässä raportissa käsitellään v. 1987 tutkittuja soita. Kunnassa on luetteloitu kaikkiaan 947 yli 20 ha :n kokoista suota, joiden yhteispinta-ala on 220 490 ha (Lappalainen, Häikiö, Heiskanen 1980). Vuonna 1987 tutkittiin yhteensä 58 suota yhteispinta-alaltaan 20 320 ha (kuva 1). Kaikkiaan vuoden 1987 loppuun mennessä on tutkittu yhteensä 220 suota yhteispintaalaltaan 84 010 ha eli noin 38 % kunnan suoalasta. Liitteessä 5 on Pudasjärvellä vuoteen 1987 mennessä tutkitut suot aakkosjärjestyksessä. Tutkimukset jatkuvat edelleen. 2 TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITYS 2.1 Kenttätutkimukset Kenttätutkimuksissa on noudatettu Geologian tutkimuskeskuksen "Turvetutkimusten maasto-opas" (Lappalainen, Sten, Häikiö 1984) kuvattuja menetelmiä. Suot on tutkittu käyttäen linjatutkimusmenetelmää, jossa suon hallitsevan osan halki vedetään selkälinja ja tälle poikkilinjoja 400 m :n välein. Varsinaisten tutkimuslinjojen väliin on tehty syvyystutkimuslinjoja, joilta on kairaamalla tutkittu turvekerroksen paksuus. Yhdeltätoista suolta turpeen paksuus sekä pohjamaalajit on luodattu maatutkalla. Ajolinjat ovat noin 100 metrin välein. Tutkaprofiilien avulla on määritetty suon syvyyskäyrät. Turpeen laatuominaisuudet on tutkittu seuraavassa kappaleessa kuvatuilla menetelmillä referenssipisteiltä, jotka ovat noin 200 x 200 metrin ruudukossa. Useimmilta soilta on turpeen kosteus- ja kuiva-ainepitoisuus sekä energiasisältö määritetty suosondia käyttäen. Turvetuotantoon soveltuvilta alueilta on esitetty suosonditulosten perusteella piirretyt suon
11 1. HYRSYNSUO 13. LUODESUO 25. JUPUTINSUO 37. RASVASUO 49. MERKKIPETÄJÄNSUO 2. JUURIKKASUO 14. NUTISUO 26. RASVASUO 38. SUSISUO 50. LEHMISUO 3. KTJUSIKKOMAANSUO 15. RAUDANSUO 27. METSOSUO 39. HELKALANSUO 51. MATOSUO 4. RUUNASUO 16. VASTASUO 28. HETESUO 40. AIROKAISSUO 52. HALMESUO 5. NIITTYSUO 17. ISOSUO-JÄNISSUO 29. HONKISUO 41. KIRKKOSUO 53. NIITTYSUO 6. KESKIJÄRVENSUO 18. HÖRHILÄISSUO 30. PAHKASUO-KÄÄNNESUO 42. LAMMINSUO 54. RAKANSUO 7. PUUSUO 19. EERANRANNANSUO 31. KUVAJASUO 43. PIKKU RUOSUO 55. ELLINPERÄNSUO 8. HANHIJÄRVENSUO 20. VILMINSUO 32. VELLISUO 44. RUOSUO 56. ORAVISUO 9. PASKONSUO 21. YLÄKOIRASUO 33. KIPINASUO 45. ISOSUO 57. KOIRAOJANLATVASUO 10. ISONEVA 22. KARHUSUO 34. HAUTASUO-TUPAKKISUO 46. LEPPISUO-KAUHASUO 58. ISOAHONTAUSSUO 11. HIRVASKORPI 23. PIKKU LAVASUO 35. ISOSUO 47. JOUSISUO 12. KYRMINSUO 24. LAVASUO 36. TIPPASUO 48. PYÖRIÄSUO Kuva 1. Vuonna 1987 tutkitut suot.
7 kuiva-ainepitoisuusprofiilit. Maatutkaluotaus sekä suosondaus tutkimusmenetelminä on yksityiskohtaisesti selvitetty erillisessä raportissa (E. Lappalainen ja P. Hänninen 1987). Tutkimuslinjastot on vaaittu ja korkeudet on pyritty kiinnittämään valtakunnalliseen kiintopisteverkkoon. Jokaisella tutkimuspisteellä määritettiin suotyyppi, suon pinnan vetisyys (kuiva, normaali, vetinen, hyllyvä, rimpinen), mättäisyys (peittävyys-%) ja mättäiden korkeus sekä puustoisilla suotyypeillä puulajisuhteet, puuston tiheys- ja kehitysluokka ja mahdolliset hakkuut. Maatumattoman puuaineksen, ns. liekoisuuden selvittämiseksi pliktattiin turvekerrostuma tutkimuspisteiden ympärillä kymmenen kertaa 2 m :n syvyyteen asti. Kairalla otetuista turvenäytteistä määritettiin turvelaji, maatuneisuus, kosteus ja kuituisuus. Tilavuustarkalla mäntäkairalla otettiin turvenäytteitä laboratoriotutkimuksia varten. Näytteenottopisteet valittiin siten, että ne edustavat mahdollisimman hyvin ko. suon turvekerrostumaa. 2.2 Laboratoriomääritykset Kenttätutkimustietojen perusteella otettiin laboratorionäytteet siten, että ne edustavat mahdollisimman hyvin suon käyttökelpoista turvekerrostumaa. Näytteistä määritettiin Geologian tutkimuskeskuksen turvelaboratoriossa Kuopiossa happamuus, tuhkapitoisuus, vesipitoisuus, kuivatilavuuspaino ja lämpäarvo. Tuhkapitoisuus ilmoitetaan prosentteina kuivan turpeen painosta, hehkutettuna 815 ± 25 C :ssa. Vesipitoisuus ilmoitetaan prosentteina märkäpainosta. Kuivatilavuuspaino ilmoittaa suossa olevan turpeen kuiva-aineen määrän tilavuusyksikköä kohden (kg/suo-m 3 ). Lämpöarvot on mitattu jauhetuista, homogenisoiduista ja pilleriksi puristetuista turvenäytteistä LECO AC-300 isotermisellä kalorimetrillä (ASTM D 3286). Tulokset ilmoitetaan tehollisina lämpöarvoina kuivalle turpeelle ja 50 % :n käyttökosteudelle (MJ/kg). Muutamista näytteistä on analysoitu turpeen rikkipitoisuudet LECO SC-32 -rikkianalysaattorilla.
8 2.3 Tutkimusaineiston käsittely ja arviointiperusteet Jokaisesta suosta piirrettiin kartta, josta selviää suon turvekerrostuman paksuus, keskimaatuneisuus ja heikosti maatuneen rahkaisen pintakerroksen paksuus. Lisäksi soista on laadittu peruskarttapohjalle tutkimuspisteiden sijaintia kuvaavat kartat. Soiden turvekerrostumia on havainnollistettu tutkimuslinjoista piirretyillä turvelaji- ja maatuneisuusprofiileilla. Selitykset käytetyistä merkinnöistä ovat kuvassa 2. Suokarttojen kopioita on saatavissa mittakaavassa 1 :10 000 Kuopion aluetoimistosta. Pohjakarttoina on käytetty maanmittaushallituksen peruskarttoja. Turpeen käyttösuunnitelmien laatimisen kannalta välttämättömiä keskiarvoja on koottu taulukkoon (liite 1). Siinä olevat turvekerrostumien keskisyvyydet ja turvemäärät laskettiin lähes maatumattomalle rahkaturpeelle (Hl-3), heikosti maatuneelle rahkaturpeelle (H 4) sekä kohtalaisesti ja hyvin maatuneelle rahkaturpeelle (H5-10). Tulokset on ilmoitettu erikseen koko suon, yli metrin, yli 1,5 metrin ja yli kahden metrin syvyisille suon osille. Turvemäärät on laskettu syvyysvyöhykkeittäin, mutta ilmoitettu syvyysalueittain. Laskuissa on käytetty seuraavia syvyysvyöhykkeitä : 30-99 cm, 100-149 cm, 150-199 cm, 200-299 cm, 300-399 cm, 400-499 cm. A. dl-l0 A = syvyysvyöhykkeen pinta-ala n d1-10 = syvyystutkimuspisteiden yhteenlaskettu turvekerroksen paksuus n = syvyystutkimuspisteiden lukumäärä Suon eri syvyysalueiden keskisyvyydet on saatu jakamalla syvyysalueiden turvemäärä vastaavalla pinta-alalla. Tästä syystä keskisyvyys ei ole sama kuin tutkimuspisteiden syvyyksien keskiarvo kullakin syvyysalueella. Turvelajijakaumat esitetään liitteessä 2. Siinä turvelajit on jaettu rahka- ja saravaltaisiin. Rahkavaltaiset on jaettu rahka- ja sararahkaturpeisiin. Tutkimuspisteiden suotyyppimääritysten perusteella laskettiin suotyyppien prosenttijakauma (liite 3). Linjaverkoston
9 SUO KARTTA 0 D Suon ja mineraalimaan raja Pelto Järvi tai lampi f Oja ja veden virtaussuunta Puro tai joki Lohkare 5.1 Keskimääräinen maatuneisuus Heikosti maatuneen pintakerroksen/ 7/23 koko turvekerrostuman paksuus dm Turvekerrostuman paksuus dm Suon syvyyskäyrä Suon pinnan korkeuskäyrä Tie PRO IILIT Turvelajit Pohjamaalajit Turpeen maatuneisuus : Rahka 1 Sphagnum ) S m A Karkeadetritus- KdLj H 1 3 lieju Sara ( Cares ) C Hienodetritus - HdLj H 4 lieju Ruskosammal l Bryales ) B Järvimuta DD Sararahka ( Carex-Sphagnum ) CS JäMu u H 5-6 x x x xx, Savilieju SaLj H 7-10 Rahkasara ( Sphagnum-Carex 1 SC Liejusavi LjSa ö Ruskosammal- ( Bryales-Carex ) BC sara k- Savi Sa Muita symboleja : P Tuposvilla ( Eriophorum ) Er Hiesu HS AAA Hiilikerros 6b6 5 5 Tupasluikka ( Trichophorum ) Tr Hieta Ht SS Saostuma u u Siniheinä ( M olinia ) Ml Hiekka Hk 1 - l 1 1 1 1 SuoleväkkÄ ( Scheuch eria ) Sh Sora Sr Liekoisuus : Korte ( Eguisetum ) Eg Moreeni Mr 3/2 Lieko-osumat syvyydessä 0 - lm / 1-2m Järviruoko ( Phragmites ) Pr Kallio Ka Raate ( Menyanthes ) Mn Lohkareita Lo I" " Varpuaines ( Nanolignidi ) N Puuaines I Lignidi ) L Luonnontilaiset suotyypit : Avosuot Rämeet Korvet I VL Varsinainen letto LR Lettoräme LK Lettokorpi RIL Rimpiletto RHSR Ruohoinensararäme KOL Koivuletto VSN Varsinainen soraneva VSR Varsinainen sararäme LHK Lehtokorpi RHSN Ruohoinen saraneva LKNR Lyhytkorsinevaräme RHK Ruoho ja heinäkorpi RIN Rimpineva TR Tupasvillaräme KGK Kangaskorpi KN Kalvakkaneva PSR Pallosararäme VK Varsinainen korpi LKN Lyhytkortinen neva KGR Kangasräme NK Nevakorpi S N Silmäkeneva IR Isovarpuinen räme RAK RääseikkÄ RN Rahkaneva RR Rahkaräme LUN Luhtaneva KER Keidasräme KR Korpirame Muuttuneet suotyypit : oj ojikko ksmu Karhunsammalmuuttuma kh KytÄheitto mu muuttuma rhtk Ruohoturvekangas pe Pelto tk turvekangas mtk Mustikkaturvekangas ta Turpeennostoalue ptk Puolukkaturvekangas pta Palaturpeen nostoalue vatk Varputurvekangas j ta Jyrsinturpeen nostoalue jätk Jäkäläkanervaturvekangas Kuva 2. Suokartoissa ja profiileissa käytetyt merkit ja lyhenteet.
1 0 sijainnista suolla johtuu, että saaduissa prosenttiluvuissa soiden keskustojen suotyypit painottuvat reunaosien suotyyppejä enemmän. Kuitenkin saadut keskiarvot kuvastavat sangen hyvin kunkin suon suotyyppien suhteita sekä antavat kuvan ojituksen laajuudesta. Liekoisuudet on laskettu soveltaen Pavlovin kokeellista menetelmää. Tässä sovellutuksessa lieko-osumien lukumäärä muutetaan prosenttiluvuksi, joka ilmoittaa lahoamattoman puuaineksen osuuden suon tilavuudesta. Liekojen määrä on luokiteltu seuraavasti : erittäin pieni (alle 1 %), pieni (1-2 %), keskimääräinen (2-3 %), suuri (3-4 %) ja erittäin suuri (yli 4 %). Soista on kirjoitettu selostukset, joista selviää suon sijainti, ympäristän topografia ja suon koko, suotyyppien jakauma, puustoisuus ja ojitustilanne sekä kuivatusmahdollisuus. Turvekerrostumaa koskevista keskiarvotiedoista käsitellään turpeen käytän kannalta merkityksellisimpiä. Pintakerroksella tarkoitetaan näissä selostuksissa suon pintaosan käsittävää, yleensä yhtenäistä turvekerrosta, jossa maatuneisuus on korkeintaan H 4. Pohjaosalla tarkoitetaan tämän alle jäävää kerrostuman osaa. Se on tavallisesti kohtalaisesti (H 5-6) tai hyvin (H 7-10) maatunutta, mutta siinä voi esiintyä heikosti maatuneita kerroksia. Käytettyjen lyhenteiden ja luokitusten selitykset ovat kuvassa 2. Turvenäytteistä tehdyistä laboratoriomäärityksistä esitetään happamuus, tuhkapitoisuus (% :eina kuiva-aineesta), vesipitoisuus (% :eina märkäpainosta), kuiva-ainemäärä (kg/suo-m 3 ), kuivan turpeen tehollinen lämpäarvo (MJ/kg) ja rikkipitoisuus (% :eina kuiva-aineesta) sekä näiden keskiarvot. Keskiarvoja laskettaessa on jätetty huomioimatta näytesarjan alin näyte. Yleensä tämä osa turvekerrostumaa jää myäs tuotannossa käyttämättä. Lopuksi on annettu arvio ko. suon turvekerrostuman käyttäkelpoisuudesta, siihen vaikuttavista tekijäistä, tuotantokelpoisesta alasta ja sen sisältämästä polttoturpeeksi kelpaavasta luonnontilaisesta turvemäärästä sekä energiasisällästä. Tuotantokelpoinen turvemäärä on laskettu vähentämällä suon pohjalle jäävä turvekerros (0,4-0,6 m). Tuotantoon sopivaksi on otettu yleensä yli 1.5 m syvät alueet. Saraturpeen (C) on katsottu soveltuvan myäs heikosti maatuneena
1 1 jyrsinturpeeksi. Palaturpeeksi se soveltuu mikäli mukana on riittävästi sitovaa ainetta, esim. maatunutta rahkaa. Sekaturpeet ja rahkaturve (S) soveltuvat kohtalaisesti ja hyvin maatuneena (H5-10) joko jyrsin- tai palaturpeeksi. Suon omistussuhteita ei tässä tutkimuksessa ole otettu huomioon. Sen sijaan mm. pitkälle viedyt metsähoidolliset toimenpiteet, turvealueiden sijainti vesistäjen suhteen sekä luonnonsuojelulliset näkäkohdat on huomioitu. KäyttÄkelpoisten turvevarojen energiasisällät on laskettu seuraavilla kaavoilla : E = Nsuo-m 3. Dd, hu (kuiva turve) E = Nsuo-m 3. Dd. (100/100-K). Hu (kosteudessa K % oleva turve) jossa E = energiasisältä, Nsuo-m3 = suokuutioiden lukumäärä, Dd = suokuution sisältämä kuiva-aine (kg/suo-m 3 ), Hu = kuivan turpeen tehollinen lämpäarvo (MJ/kg), Hu = kosteudessa K olevan turpeen tehollinen lämpäarvo (MJ/kg), K = turpeen kosteus (%).
12 3 TUTKITUT SUOT 1. Hvrsynsuo (kl. 3532 01, x = 7255, y = 504) sijaitsee noin 10 km Pudasjärven keskustasta koilliseen. Suo rajoittuu rantakerrostumiin (kuvat 3 ja 4). Suon pohjoispuolella kulkee Kuusamontie. Pinta on 124-118 m mpy ja viettää luoteeseen noin 1 m/km. Vedet laskevat suo-ojien, Kivarijärven ja Pudasjärven kautta Iijokeen. Tutkimuspisteitä on 3,7 kpl/10 ha. Taulukko 1. Hyrsynsuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Syvyysalue Pintaala Keskisyvyys (m) Turvemaara (milj. suo-m3 ) (ha) s-t(1) c-t (2) yht. s-t(1) c-t (2 ) yht. H 1-4 H1-10 H 1-4 H1-10 S-t S-t H5-10 H5-10 Koko suo Yli 1 m yli 1,5 m yli 2 m 130 0,2 0,4 0,6 0,14 0,70 0,84 100 12 0,3 0,9 1,2 0,04 0,11 0,15 18 2 0,3 1,6 1,9 0,00 0,03 0,03 4 (1) Heikosti maatunut pintarahkaturve (2) Polttoturpeeksi soveltuva turve Tutkimuspisteistä on 13 % avosuolla, 69 % rämeellä, 2 % turvekankaalla ja 16 % pellolla. Yleisin suotyyppi on lyhytkortinen nevaräme. Suoalasta on noin 60 % ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Turpeista on 76 % rahka- ja 24 % saravaltaisia. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5, rahkavaltaisen pintakerroksen (H1-4 S-t) 2,9 ja muun kerroksen 5,9. Liekoja ei tavattu. Yleisin pohjamaalaji on hiekka. Hyrsynsuo ei matalana sovellu turvetuotantoon.
14 2. Juurikkasuo (kl. 3532 01, x = 7253, y = 506) sijaitsee noin 10 km Pudasjärven keskustasta itään. Suo rajoittuu rantakerrostumiin (kuvat 5 ja 6). Suon eteläpuolella kulkevalle Parkkilan tielle on suon keskustasta matkaa noin 2 km. Pinta on 135-127 m mpy ja viettää länteen noin 1,5 m/km. Vedet laskevat suo-ojien, Kivarijärven ja Pudasjärven kautta Iijokeen. Tutkimuspisteitä on 2,6 kpl/10 ha ja syvyyspisteitä kaikkiaan 3,3 kpl/10 ha. Taulukko 2. Juurikkasuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Syvyysalue Pintaala Keskisyvyys (m) Turve (milj. SUO-1n3) Koko suo Yli 1 m yli 1,5 m yli 2 m (ha) s-t(1) H 1-4 c-t(2) Hl-10 S-t H5-10 yht. s-t(1) H 1-4 c-t(2) Hl-10 S-t H5-10 yht. 220 0,3 0,5 0,8 0,70 1,14 1,84 100 56 0,5 1,1 1,6 0,30 0,62 0,92 50 33 0,5 1,5 2,0 0,18 0,47 0,65 35 11 0,5 2,2 2,7 0,05 0,25 0,30 16 (1) Heikosti maatunut pintarahkaturve (2) Polttoturpeeksi soveltuva turve Tutkimuspisteistä on 54 % avosuolla ja 46 % rämeellä. Suoalasta on noin 20 % ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Turpeista on 86 % rahka- ja 14 % saravaltaisia. Puunjäänteitä sisältäviä turpeita on 1 % ja tupasvillan jäänteitä sisältäviä 8 %. Yleisimmät turvelajit ovat sararahka- ja tupasvillasararahkaturve (kuva 7). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9, rahkavaltaisen pintakerroksen (H1-4 S-t) 3,3 ja muun kerroksen 5,8. Liekoja ei tavattu. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka (70 %) ja moreeni (30 %). Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet pisteiltä A 300 (taulukko 3). Tuhkapitoisuus on keskimäärin 6,5 %, vesipitoisuus 90,5, suokuution kuiva-aineen määrä 101 kg/m 3, tehollinen lämpäarvo 20,9 MJ/kg ja rikkipitoisuus
17 0,21 %. Kuivan aineen määrä on pienin suon keskiosassa (kuva 8). Juurikkasuossa on polttoturvetuotantoon soveltuvaa yhtenäistä aluetta suon itäosassa noin 25 ha ja käyttäkelpoista turvetta noin 0,4 milj. suo-m3. Turvelajien ja maatuneisuuden puolesta turve soveltuu sekä pala- että jyrsinturvetuotantoon. Heikosti maaatunut rahkainen pintakerros on melko ohut. Lisäksi suon lounaispuolella on kahdessa eri altaassa isäntälinjan palaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta noin 5 ha ja käyttäkelpoista turvetta noin 0,7 milj. suo-m3. Turvetuotantoon soveltuvan alueen turvemäärät ja energiasisältä ovat (laskentaperusteet s. 11) : Kuva 7. Juurikkasuon A-selkälinjan profiilit.
18 Laskelmissa on käytetty seuraavia laboratoriotulosten keskiarvoja : suokuution sisältämän kuiva-aineen määrä 101 kg. Kuivan turpeen tehollinen lämpäarvo 20,9 MJ/kg, 50 % kostean turpeen lämpäarvo 9,2 MJ/kg ja 35 % kostean turpeen 12,7 MJ/kg. 3. Kuusikkomaansuo (kl. 35201, x = 7252, y = 504) sijaitsee noin 5 km Pudasjärven keskustasta itään (kuvat 5 ja 9). Suo rajoittuu rantakerrostumiin. Suon eteläpuolella kulkee Parkkilan tie. Pinta on 135-127 m mpy ja viettää lounaaseen noin 4 m/km. Vedet laskevat suo-ojien kautta Iijokeen. Tutkimuspisteitä on 2,6 kpl/10 ha ja syvyyspisteitä kaikkiaan 3,3 kpl/10 ha.
21 Tutkimuspisteistä on 35 % avosuolla ja 65 % rämeellä. Suoalasta on noin 25 % ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Turpeista on 93 % rahka- ja 7 % saravaltaisia. Tupasvillan jäänteitä sisältäviä turpeita on 9 %. Yleisimmät turvelajit ovat sararahka- ja tupasvillasararahkaturve (kuva 10). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8, rahkavaltaisen pintakerroksen (H1-4 S-t) 3,5 ja muun kerroksen 6,0. Liekoja ei tavattu. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka (90 %) ja hieta (5 ). Kuusikkomaansuossa on isäntälinjan palaturvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 metriä syvää aluetta suon länsi- ja pohjoisosassa yhteensä noin 8 ha ja käyttäkelpoista turvetta noin 0,1 milj. suo-m3. 4. Ruunasuo (kl. 3532 01, x = 7252, y = 506) sijaitsee noin 10 km Pudasjärven keskustasta itään (kuvat 5 ja 11). Suo rajoittuu rantakerrostumiin. Suon eteläpuolella kulkee Parkkilan tie. Pinta on 128-120 m mpy ja viettää etelään noin 1,5 m/km. Vedet laskevat suo-ojien kautta Iijokeen. Tutkimuspisteitä on 3,7 kpl/10 ha ja syvyyspisteitä kaikkiaan 4,8 kpl/10 ha. Taulukko 5. Ruunasuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain.
2 3 Tutkimuspisteistä on 43 % avosuolla, 56 % rämeellä ja 1 pellolla. ovat hyvät. Suoalasta on noin 25 % ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet Turpeista on 43 % rahka- ja 57 % saravaltaisia. Puunjäänteitä sisältäviä turpeita on 6 % ja tupasvillan jäänteitä sisältäviä 17 %. Yleisimmät turvelajit ovat sararahka- ja rahkasaraturve (kuvat 12, 13 ja 14). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9, rahkavaltaisen pintakerroksen (H1-4 S-t) 3,2 ja muun kerroksen 5,7. Liekoj a on erittäin vähän (0,02 %). Runsaimmin liekoj a esiintyy 0,6-1,0 m :n syvyysvälillä (0,08 %). Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka (66 %) ja hiesu (22 Kuva 12. Ruunasuon A-selkälinjan porofiilit.
2 4 Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet pisteiltä A 600 ja C 300 (taulukko 6). Tuhkapitoisuus on keskimäärin 2,1 %, vesipitoisuus 90,2 %, suokuution kuivaaineen määrä 112 kg/m 3, tehollinen lämpäarvo 21,5 MJ/kg ja rikkipitoisuus 0,17 %. A-selkälinjalla turpeen kuiva-aineen määrä on suurin turvekerroksen keskiosassa (kuva 15). Ruunasuossa on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 metriä syvää aluetta useassa eri altaassa yhteensä noin 70 ha ja käyttäkelpoista turvetta noin 1,1 milj. suo-m3. Turvelajien ja maatuneisuuden puolesta turve soveltuuu sekä pala- että jyrsinturvetuotantoon. Heikosti maatunut rahkainen pintakerros on melko ohut. Kuva 13. Ruunasuon B-selkälinjan profiilit.
2 6 Laskelmissa on käytetty seuraavia laboratoriotulosten keskiarvoja : suokuution sisältämän kuiva-aineen määrä 112 kg. Kuivan turpeen tehollinen lämpäarvo 21,5 MJ/kg, 50 % kostean turpeen lämpäarvo 9,5 MJ/kg ja 35 % kostean turpeen 13,1 MJ/kg.
2 7 5. Niittysuo (kl. 3532 01, x = 7254, y = 507) sijaitsee noin 10 km Pudasjärven keskustasta itään (kuvat 16 ja 17). Suo rajoittuu rantakerrostumiin. Suon pohjoispuolella kulkee Kuusamon tie. Pinta on 139-127 m mpy ja viettää pohjoiseen noin 3 m/km. Vedet laskevat Hanhiojan, Kivarijärven ja Pudasjärven kautta Iijokeen. Tutkimuspisteitä on 4,0 kpl/10 ha ja syvvvspisteitä kaikkiaan 4,9 kpl/10 ha. Kuva 16. Niittysuon tutkimuspisteiden sijainti.
30 Tutkimuspisteistä on 48 % avosuolla, 50 % rämeellä, 1 % turvekankaalla ja 1 % pellolla. ovat hyvät. Suoalasta on noin 5 % ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet Turpeista on 84 % rahka- ja 16 % saravaltaisia. Puunjäänteitä sisältäviä turpeita on 1 % ja tupasvillan jäänteitä sisältäviä 24 %. Yleisimmät turvelajit ovat sararahka- ja tupasvillasararahkaturve (kuvat 18, 19 ja 20). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8, rahkavaltaisen pintakerroksen (H1-4 S-t) 3,1 ja muun kerroksen 5,9. Liekoja ei tavattu. Yleisin pohjamaalaji on hiekka. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet pisteiltä A 700 ja D 400 (taulukko 8). Tuhkapitoisuus on keskimäärin 2,5 %, vesipitoisuus 90,2 %, suokuution kuivaaineen määrä 115 kg/m3, tehollinen lämpäarvo 20,9 MJ/kg ja rikkipitoisuus 0,16 %. A-selkälinjalla turpeen kuiva-aineen määrä on pienin suon keskiosassa ja D-selkälinjalla kuiva-aineen määrä on suurin turvekerroksen keskiosassa (kuva 21). Kuva 19. Niittysuon B 800-poikkilinjan profiilit.
3 1 Niittysuossa on turvetuotantoon soveltuvaa aluetta A- selkälinjan alueella noin 55 ha ja useassa eri haja-alueessa yhteensä noin 40 ha. KäyttÄkelpoista turvetta on yhteensä noin 1,2 milj. suo-m3. Turvelajien ja maatuneisuuden puolesta turve soveltuu sekä pala- etta jyrsinturvetuotantoon. Lähes maatumaton rahkainen pintakerros on ohut. Turvetuotantoon soveltuvan alueen turvemäärät ja energiasisältä ovat (laskentaperusteet s. 11) : Kuva 2 0. Niittysuon D-selkälinjan profiilit.
3 3 6. Keskijärvensuo (kl. 3532 04, x = 7253, y = 511) sijaitsee noin 15 km Pudasjärven keskustasta itään. Suo rajoittuu rantakerrostumiin (kuvat 22 ja 23). Suon pohjoispuolella kulkee Kuusamon tie. Pinta on 134-130 m mpy ja viettää pohjoiseen noin 1 m/km. Vedet laskevat Keskijärven, Hanhijärven, Kivarijärven ja Pudasjärven kautta Iijokeen. Tutkimuspisteitä on 4,0 kpl/10 ha ja syvyyspisteitä kaikkiaan 4,7 kpl/l0 ha. Tutkimuspisteistä on 60 % avosuolla ja 40 % rämeellä. Suo on lähes luonnontilainen. Kuivatusmahdollisuudet ovat Keskijärven ympäristää lukuunottamatta melko hyvät. Turpeista on 57 % rahka-, 42 % sara- ja 1 % ruskosammalvaltaisia. Tupasvillan jäänteitä sisältäviä turpeita on 44 %. Yleisimmät turvelajit ovat tupasvillarahka-, tupasvillasararahka- ja rahkasaraturve (kuvat 24-27). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0, rahkavaltaisen pintakerroksen (H1-4 S-t) 3,2 ja muun kerroksen 6,2. on hiekka. Liekoja on erittäin vähän (0,01 %). Yleisin pohjamaalaji Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet pisteiltä B 500 ja D 300 (taulukko 10). Tuhkapitoisuus on keskimäärin 2,0 %, vesipitoisuus 91,0 %, kuiva-aineen määrä 95 kg/m3, tehollinen lämpäarvo 20,5 MJ/kg ja rikkipitoisuus
37 0,17 %. Kuiva-ainepitoisuus on B-linjalla suurin turvekerroksen keskiosassa (kuva 28). Keskijärvensuossa on turvetuotantoon soveltuva yli 1,5 metriä syvää aluetta useassa eri altaassa yhteensä noin 65 ja käyttäkelpoista turvetta noin 0,9 milj. suo-m3. Turvelajien ja maatuneisuuden puolesta turve soveltuu sekä pala- että jyrsinturvetuotantoon. Lähes maatumaton rahkainen pintakerros on melko paksu (40-60 cm). ha Kuva 25. Keskijärvensuon B-selkälinjan profiilit.
40 Laskelmissa on käytetty seuraavia laboratoriotulosten keskiarvoja : suokuution sisältämän kuiva-aineen määrä 95 kg. Kuivan turpeen tehollinen lämpäarvo 20,5 MJ/kg, 50 % kostean turpeen lämpäarvo 9,0 MJ/kg ja 35 % kostean turpeen 12,5 MJ/kg. 7. Puusuo (kl. 3532 04, 7252, y = 511) sijaitsee noin 15 km Pudasjärven keskustasta itään. Suo rajoittuu etelässä Iijokeen, muualla rantakerrostumiin ja moreenisaarekkeisiin (kuvat 22 ja 29). Suon eteläosan poikki kulkee Parkkilan tie. Pinta on 131-121 m mpy ja viettää noin 2 m/km. Vedet laskevat luonnonojien ja suo-ojien kautta Iijokeen. Tutkimuspisteitä on 5,7 kpl/l0 ha ja syvyyspisteitä kaikkiaan 7,6 kpl/10 ha.
4 1 % pellolla. Tutkimuspisteistä on 23 % avosuolla, 76 % rämeellä ja 1 Suoalasta on ojitettu noin puolet. Kuivatusmahdollisuudet ovat melko hyvät. Turpeista on 16 % rahka- ja 84 % saravaltaisia. Yleisin turvelaji on rahkasaraturve (kuvat 30-32). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3, rahkavaltaisen pintakerroksen (Hl-4 S-t) 3,1 ja muun kerroksen 5,7. Liekoja on erittäin vähän (0,04 %). Runsaimmin liekoja esiintyy 0,1-0,5 m :n syvyysvälillä (0,11 %). Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet pisteiltä A 1500 ja D 500 ja tuhkanmääritystä varten pisteeltä A 1700-300 (taulukko 12). A-linjaston alueella on kevättulvien johdosta erittäin korkeat tuhkapitoisuudet, pisteellä A 1500 keskimäärin 17,5 % ja pisteellä A 1700-300 67,8 %. Pisteellä D 500 tuhkapitoisuus on keskimäärin 4,6 %, vesipitoisuus 89,7 %, kuiva-aineen määrä 104 kg/m 3 ja tehollinen lämpäarvo 21,6 MJ/kg. C- ja D-linjoilla turpeen kuiva-ainepitoisuus on suurin turvekerroksen pinta- ja keskiosassa (kuva 33). Rikkipitoisuus on keskimäärin 0,21 %. Puusuossa on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 metriä syvää aluetta useassa eri altaassa yhteensä noin 40 ha ja käyttäkelpoista turvetta noin 0,6 milj. suo-m3. Turvelajien ja maatuneisuuden puolesta turve soveltuu sekä pala- että
4 2 jyrsinturvetuotantoon. Lähes maatumaton rahkainen pintakerros on ohut. A-linjaston alue ei korkeiden tuhkapitoisuuksien vuoksi sovellu turvetuotantoon. PUUSUO, Pudasjärvi, kl, 3531 06, 3532 04 Kuva 29. Puusuon tutkimuspisteet, turpeen maatuneisuus ja turvekerrostuman paksuus.
4 4 Turvetuotantoon soveltuvan alueen turvemäärät ja energiasisältä ovat (laskentaperusteet s. 11) : Syvyys- Pinta- Turvetta Kuiva- EnergiasisältÄ milj. G7/milj.MWh alue ala (milj. ainetta Kuiva turve 50 % kostea 35 % kostea (ha) suo-m3 ) (10 3t) (tehollinen) turve turve Yli 1,5 m 40 0,6 62 1,34/0,37 1,19/0,33 1,26/0,35 Laskelmissa on käytetty seuraavia laboratoriotulosten keskiarvoja : suokuution sisältämän kuiva-aineen määrä 104 kg. Kuivan turpeen tehollinen lämpäarvo 21,6 MJ/kg, 50 % kostean turpeen lämpäarvo 9,6 MJ/kg ja 35 % kostean turpeen 13,2 MJ/kg. PUUSUO PUORSJfRVI C-SELKALINJR Kuva 3 1. Puusuon C-selkälinjan profiilit.
4 6 Taulukko 12. Laboratoriomääritysten tuloksia Puusuon pisteiltä A 1500, A 1700-300 ja D 500. Tutk. Syvyys Turve- Maatu- ph Vesi- Kuiva- Tuhka- Teholl. lämpäpiste (cm) laji nei- pit. ainet- pit. arvo (M3/kg) suus (%) ta (%) Suo- (H) (kg/m3 ) kuiva 50 % : n Rikki tvvppi turve kost. (%) 8. Hanhijärvensuo (kl. 3532 04, x = 7255, y = 512) sijaitsee noin 15 km Pudasjärven keskustasta itään. Suo rajoittuu pohjoisessa harjuun ja muualla rantakerrostumiin (kuvat 34 ja 35). Suon pohjoispuolella kulkee Kuusamon tie. Pinta on 134-129 m mpy ja viettää länteen noin 1 m/km. Vedet laskevat Hanhiojan, Kivijärven ja Pudasjärven kautta Iijokeen. Tutkimuspisteitä on 3,8 kpl/10 ha ja syvyyspisteitä kaikkiaan 5,4 kpl/10 ha.
49 Taulukko 13. Hanhijärvensuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Tutkimuspisteistä on 23 % avosuolla, 67 % rämeellä, 1 korvessa, 1 % turvekankaalla ja 8 % pellolla. Suoalasta on noin 20 % ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat melko hyvät. Turpeista on 60 % rahka- ja 40 % saravaltaisia. Tupasvillan jäänteitä sisältäviä turpeita on 6 %. Yleisimmät turvelajit ovat sararahka- ja rahkasaraturve (kuvat 36-38). - uvu - v o aaaaaaas.jai.vcaa uvit D-se:lxalinj an profiilit.
5 0 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4, rahkavaltaisen pintakerroksen (H1-4 S-t) 3,1 ja muun kerroksen 6,0. on hiekka. Liekoja on erittäin vähän (0,03 %). Yleisin pohjamaalaji Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet pisteiltä C 300 ja E 1300 (taulukko 14). Tuhkapitoisuus on keskimäärin 3,4 %, vesipitoisuus 91,0 %, kuiva-aineen määrä 91 kg/m 3, tehollinen lämpäarvo 20,9 MJ/kg ja rikkipitoisuus 0,24 %. Lisäksi otettiin tuhkanäytteet pisteiltä B 600 ja E 1600 200. Tuhkapitoisuus oli pisteellä B 600 keskimäärin 2,9 % ja pisteellä E 1600 200 3,6 %. B-linjastolla turpeen kuiva-aineen määrä on suurin linjaston loppupäässä, C-linjastolla kuiva-ainemäärät ovat suuret lähes koko linjaston alueella ja E-linjastolla kuiva-ainemäärät ovat suurimmat turvekerroksen pintaosassa (kuva 39). Kuva 37. Hanhijärvensuon C-selkälinjan profiilit.
Hanhijärvensuossa on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 metriä syvää aluetta kolmessa eri altaassa yhteensä noin 120 ha ja käyttäkelpoista turvetta noin 1,8 milj. suo-m3. Turvelajien ja maatuneisuuden puolesta turve soveltuu sekä pala-että jyrsinturvetuotantoon. Lähes maatumaton rahkainen pintakerros on ohut. Kuva 3 9. Kuiva-aineprofiilit Hanhijärvensuon B-, C- ja E-selkälinjalta.
54 Laskelmissa on käytetty seuraavia laboratoriotulosten keskiarvoja : suokuution sisältämän kuiva-aineen määrä 91 kg. Kuivan turpeen tehollinen lämpäarvo 20,9 MJ/kg, 50 % kostean turpeen lämpäarvo 9,2 MJ/kg ja 35 % kostean turpeen 12,7 MJ/kg. 9. Paskonsuo (kl. 3532 04, x = 7251, y = 512) sijaitsee noin 15 km Pudasjärven keskustasta itään. Suo rajoittuu rantakerrostumiin ja moreenikumpareisiin (kuvat 40 ja 41). eteläpuolella kulkee Parkkilan tie. Suon Pinta on 126-121 m mpy ja viettää etelään noin 1 m/km. Vedet laskevat suo-ojien kautta Iijokeen. Tutkimuspisteitä on 3,7 kpl/10 ha ja syvyyspisteitä kaikkiaan 5,1 kpl/10 ha. Taulukko 15. Paskonsuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Tutkimuspisteistä on 40 % avosuolla, 59 % rämeellä ja 1 % turvekankaalla. Suoalasta on noin 20 % ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat melko hyvät. Turpeista on 35 % rahka- ja 65 % saravaltaisia. Puunjäänteitä sisältäviä turpeita on 4 % ja tupasvillan jäänteitä sisältäviä 12 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasara- ja sararahkaturve (kuva 42).
5 6 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9, rahkavaltaisen pintakerroksen (H1-4 S-t) 3,3 ja muun kerroksen 5,7. Liekoja on vähän (0,08 %). Runsaimmin liekoja esiintyy 1,1-1,5 m :n syvyysvälillä (0,24 %). Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni. PASKONSUO, Pudasjärvi, kl. 3531 06, 3532 04 Kuva 41. Paskonsuon tutkimuspisteet, turpeen maatuneisuus ja turvekerrostumkan paksuus.
58 Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet pisteeltä A 800. Tuhkapitoisuus on keskimäärin 4,5 %, vesipitoisuus 90,9 %, suokuution kuiva-ainepitoisuus 100 kg/m 3, tehollinen lämpäarvo 21,0 MJ/kg ja rikkipitoisuus0,26%. Lisäksi otettiin tuhkapitoisuusmäärityksiä varten näytteet pisteeltä A 400-100. Tuhkapitoisuus pisteellä A 400-100 on keskimäärin 7,6 %. Paskonsuossa on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 metriä syvää aluetta kolmessa eri altaassa yhteensä noin 30 ha ja käyttäkelpoista turvetta noin 0,4 milj. suo-m3. Turvelajien ja maatuneisuuden puolesta turve soveltuu sekä pala- että jyrsinturvetuotantoon. Lähes maatumaton rahkainen pintakerros on ohut. Suon eteläosassa turvetuotantoa haittaa pohjaturpeen korkeat tuhkapitoisuudet. Turvetuotantoon soveltuvan alueen turvemäärät ja energiasisältä ovat (laskentaperusteet s. 11) :
5 9 Laskelmissa on käytetty seuraavia laboratoriotulosten keskiarvoja : suokuution sisältämän kuiva-aineen määrä 100 kg. Kuivan turpeen tehollinen lämpäarvo 21,0 MJ/kg, 50 % kostean turpeen lämpäarvo 9,3 MJ/kg ja 35 % kostean turpeen 12,8 MJ/kg. 10. Isoneva (kl. 3532 04, x = 7253, y = 513) sijaitsee noin 15 km Pudasjärven keskustasta itään. Suo rajoittuu moreenikerrostumiin ja moreenikumpareisiin (kuvat 40 ja 43). Suon keskustasta on kaakkoispuolelle kulkevalle tielle matkaa noin 3 km. Pinta on 133-127 m mpy ja viettää etelään noin 2 m/km. Vedet laskevat Nuottiojan kautta Iijokeen. Tutkimuspisteitä on 3,4 kpl/10 ha ja syvyyspisteitä kaikkiaan 5,2 kpl/10 ha. Taulukko 17. Isonevan pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Tutkimuspisteistä on 51 % avosuolla ja 49 % rämeellä. Suo on luonnontilainen. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Turpeista on 66 % rahka- ja 34 % saravaltaisia. Tupasvillan jäänteitä sisältäviä turpeita on 5 %. Yleisimmät turvelajit ovat sararahka- ja rahkasaraturve (kuvat 44, 45 ja 46). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5, rahkavaltaisen pintakerroksen (H1-4 S-t) 3,2 ja muun kerroksen 6,2.
6 1 Liekoja on erittäin vähän (0,1 %). Runsaimmin liekoja esiintyy 1,1-1,5 m :n syvyysvälillä (0,21 %). Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet pisteiltä A 800 ja C 400 (taulukko 18). Tuhkapitoisuus on keskimäärin 3,2 %, vesipitoisuus 91,4 %, kuiva-aineen määrä 89 kg/m3, tehollinen lämpäarvo 20,7 MJ/kg ja rikkipitoisuus 0,20 %. B-linjaston alueella turpeen kuiva-aineen määrä on kauttaaltaan korkea ja C-linjaston alueella kuiva-aineen määrä on korkein turvekerroksen keskiosassa (kuva 47). Isonevassa on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 metriä syvää aluetta neljässä eri altaassa yhteensä noin 90 ha ja käyttäkelpoista turvetta noin 1,4 milj. suo-m3. Turvelajien ja maatuneisuuden puolesta turve soveltuu sekä pala- että jyrsinturvetuotantoon. Lähes maatumaton rahkainen pintakerros on ohut.
6 2 Turvetuotantoon soveltuvan alueen turvemäärät ja energiasisältä ovat (laskentaperusteet s. 11) : Pinta- Turvetta ala (milj. (ha) suo-m3 ) Syvyysalue Kuivaainetta (103 t) EnergiasisältÄ milj. GJ/milj.NWh Kuiva turve 50 % kostea 35 % kostea (tehollinen) turve turve Yli 1,5 m 90 1,4 125 2,59//0,72 2,28/0,63 2,42/0,67 Laskelmissa on käytetty seuraavia laboratoriotulosten keskiarvoja : suokuution sisältämän kuiva-aineen määrä 89 kg. Kuivan turpeen tehollinen lämpäarvo 20,7 MJ/kg, 50 % kostean turpeen lämpäarvo 9,1 MJ/kg ja 35 % kostean turpeen 12,6 MJ/kg. Kuva 45. Isonevan B-selkälinjan profiilit.
6 4 Taulukko 18. Laboratoriomääritysten tuloksia Isonevan pisteiltä A 800 ja C 400. Taulukko Iaboratorimääritysten tuloksia Isonevan pisteiltä A 800 ja C 400 11. Hirvaskorpi (kl. 3532 04, x = 7252, y = 515) sijaitsee noin 20 km Pudasjärven keskustasta itään. Suo rajoittuu idässä Hirvasjärveen, etelässä Hirvaslampeen, lännessä Kyrminsuohon ja pohjoisessa rantakerrostumaan (kuvat 48 ja 49). Suon länsipuolella kulkee tie. Pinta on 125-121 m mpy ja viettää etelään noin 1 m/km. Vedet laskevat Hirvaslammen kautta Iijokeen. Tutkimuspisteitä on 3,8 kpl/10 ha ja syvyyspisteitä kaikkiaan 5,4 kpl/10 ha.
68 Tutkimuspisteistä on 95 % rämeellä ja 5 % korvessa. Suoalasta on noin 60 % ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat melko hyvät. Turpeista on 67 % rahka- ja 33 % saravaltaisia. Puunjäänteitä sisältäviä turpeita on 4 % ja tupasvillan jäänteitä sisältäviä 15 %. Yleisimmät turvelajit ovat sararahka- ja varpurahkasaraturve (kuva 50). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2, rahkavaltaisen pintakerroksen (Hl-4 S-t) 3,4 ja muun kerroksen 5,8. Liekoja ei tavattu. Yleisin pohjamaalaji on hiekka. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet pisteeltä A 400 (taulukko 20). Tuhkapitoisuus on keskimäärin 3,6 %, vesipitoisuus 88,9 %, kuiva-aineen määrä 115 kg/m 3, tehollinen lämpäarvo 21,8 MJ/kg ja rikkipitoisuus 0,19 %. Hirvaskorvessa on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 metriä syvää aluetta noin 30 ha ja käyttäkelpoista turvetta noin 0,5 milj. suo-m3. Turvelajien ja maatuneisuuden puolesta turve soveltuu sekä pala- että jyrsinturvetuotantoon. Taulukko 20. Laboratoriomääritysten tuloksia Hirvaskorven pisteeltä A 400. Tutk. Syvyys Turve- Maatu- ph Vesi- Kuiva- Tuhka- Teholl. lämpäpiste (cm) laji nei- pit. ainet- pit. arvo (MJ/kg) suur (%) ta (%) Suo- (H) (kg/m3 ) kuiva 50 % :n Rikki tvvppi turve kost. (%)
6 9 Turvetuotantoon soveltuvan alueen turvemäärät ja energiasisältä ovat (laskentaperusteet s. 11) : syvyys- Pinta- Turvetta Kuiva- EnergiasisältÄ milj. GJ/milj.MWh alue ala (milj. ainetta Kuiva turve 50 % kostea 35 % kostea (ha) suo-m3 ) (10 3t) (tehollinen) turve turve Yli 1,5 m 30 0,5 57 1,24/0,34 1,11/0,31 1,17/0,33 Laskelmissa on käytetty seuraavia laboratoriotulosten keskiarvoja : suokuution sisältämän kuiva-aineen määrä 115 kg. Kuivan turpeen tehollinen lämpäarvo 21,8 MJ/kg, 50 % kostean turpeen lämpäarvo 9,7 MJ/kg ja 35 % kostean turpeen 13,3 MJ/kg. 12. Kvrminsuo (kl. 3532 04, x = 7252, y = 514) sijaitsee noin 20 km Pudasjärven keskustasta itään. Suo rajoittuu idässä Hirvaskorpeen ja muualla rantakerrostumiin ja moreenikumpareisiin (kuvat 48 ja 51). Suon läpi menee Hirvaskoskelta Jonkuun menevä tie. Pinta on 119-124 m mpy ja viettää kaakkoon noin 1 m/km. Vedet laskevat Hirvaslammen kautta Iijokeen. Tutkimuspisteitä on 2,7 kpl/10 ha ja syvyyspisteitä kaikkiaan 3,4 kpl/10 ha. Taulukko 21. Kyrminsuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain.
7 0 Tutkimuspisteistä on 21 % avosuolla, 76 % rämeellä, 2 korvessa ja 1 % turvekankaalla. Suoalasta on ojitettu noin puolet. Kuivatusmahdollisuudet ovat melko hyvät. Turpeista on 33 % rahka- ja 67 % saravaltaisia. Puunjäänteitä sisältäviä turpeita on 9 % ja tupasvillan jäänteitä sisältäviä 17 % (kuvat 52 ja 53). KYRMINSUO, Pudasjärvi, kl. 3532 04 Kuva 51. Kyrminsuon tutkimuspisteet, turpen maatuneisuus ja turvekerrostuman paksuus.
7 2 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8, rahkavaltaisen pintakerroksen (Hl-4 S-t) 3,1 ja muun kerroksen 5,6. Liekoja on erittäin vähän (0,09 %). Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka, hiesu ja moreeni. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet pisteiltä A 400, A 1400 j a C 500 (taulukko 22). Tuhkapitoisuus on keskimäärin 4,4 %, vesipitoisuus 89,2 %, kuivaaineen määrä 111 kg/m 3, tehollinen lämpäarvo 21,3 % ja rikkipitoisuus 0,21 %. Kyrminsuossa on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 metriä syvää aluetta useassa eri altaassa yhteensä noin 55 ha ja käyttäkelpoista turvetta noin 0,7 milj. suo-m3. Turvelajien ja maatuneisuuden puolesta turve soveltuu sekä pala- että jyrsinturvetuotantoon. Lähes maatumaton rahkainen pintakerros on ohut. KYRMINSUO PUDRSJRRVI C-SELKRLINJR U 14UU m Kuva 5 3. Kyrminsuon C-selkälinjan profiilit.
7 4 Laskelmissa on käytetty seuraavia laboratoriotulosten keskiarvoja : suokuution sisältämän kuiva-aineen määrä 111 kg. Kuivan turpeen tehollinen lämpäarvo 21,3 MJ/kg, 50 % kostean turpeen lämpäarvo 9,4 MJ/kg ja 35 % kostean turpeen 13,0 MJ/kg. 13. Luodesuo (kl. 3532 04, x = 7254, y = 514) sijaitsee noin 20 km Pudasjärven keskustasta itään. Suo rajoittuu pohjoisessa ja idässä rantakerrostumiin ja muualla moreenikumpareisiin (kuvat 48 ja 54). Suon itäpuolella kulkee Puolangan tie. Pinta on 123-129 m mpy ja viettää kaakkoon noin 2 m/km. Vedet laskevat Hirvasojan ja Lamminojan kautta Iijokeen. Tutkimuspisteitä on 2,8 kpl/10 ha ja syvyyspisteitä kaikkiaan 3,9 kpl/10 ha. Taulukko 23. Luodesuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Tutkimuspisteistä on 11 % avosuolla, 75 % rämeellä, 1 % korvessa ja 13 % pellolla. ovat hyvät. Suoalasta on noin 40 % ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet Turpeista on 55 % rahka- ja 45 % saravaltaisia. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasara- ja sararahkaturve (kuvat 55, 56 ja 57). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6, rahkavaltaisen pintakerroksen (H1-4 S-t) 3,1 ja muun kerroksen 5,8.
7 6 Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet pisteeltä A 500 (taulukko 24). Tuhkapitoisuus on keskimäärin 3,7 %, vesipitoisuus 90,8 %, kuiva-aineen määrä 90 kg/m3, tehollinen lämpäarvo 21,8 MJ/kg, rikkipitoisuus 0,22 %. A-linjaston sekä A 1100-poikkilinjaston alueella kuiva-ainepitoisuus on suurin suon pinta- ja keskiosassa (kuva 58). LUODESUO PUDRSJ1RVI R-SELKMLINJR Kuva 55. Luodesuon A-selkälinjan profiilit.
7 7 Luodesuossa on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 metriä syvää aluetta kolmessa eri altaassa yhteensä noin 90 ha ja käyttäkelpoista turvetta noin 1,4 milj. suo-m3. Turvelajien ja maatuneisuuden puolesta suo soveltuu sekä pala- että jyrsinturvetuotantoon. Lähes maatumaton rahkainen pintakerros on erittäin ohut tai puuttuu kokonaan. Kuva 5 6. Luodesuon A 1100-poikkilinjan profiilit.
7 8 Turvetuotantoon soveltuvan alueen turvemäärät ja energiasisältä ovat (laskentaperusteet s. 11) : Kuva 5 7. Luodesuon C-selkälinjan profiilit.
8 0 14. Nutisuo (kl. 3532 04, x = 7253, y = 518) sijaitsee noin 25 km Pudasjärven keskustasta itään. Suo rajoittuu pohjoisessa Korentojärveen ja Nikuojaan, lännessä ja etelässä rantakerrostumiin ja muualla moreenikumpareisiin (kuvat 59 ja 60). Suon eteläpuolella kulkee Puolangan tie. Pinta on 155-126 m mpy ja viettää pohjoiseen noin 2 m/km. Vedet laskevat eteläosassa Ojanperänojan kautta Iijokeen ja pohjoisosassa Korentojärven ja Hirvasjoen kautta Iijokeen. Tutkimuspisteitä on 1,7 kpl/10 ha ja syvyyspisteitä kaikkiaan 2,2 kpl/10 ha. Taulukko 24. Nutisuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Tutkimuspisteistä on 22 % avosuolla, 72 % rämeellä, 5 % korvessa ja 1 % turvekankaalla. Suoalasta on noin 60 % ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat turvetuotantoon soveltuvilla alueilla melko hyvät. Turpeista on 62 % rahka-, 37 % sara- ja 1 % ruskosammalvaltaisia. Puunjäänteitä sisältäviä turpeita on 7 % ja tupasvillan jäänteitä sisältäviä 13 %. Yleisimmät turvelajit ovat sararahka- ja rahkasaraturve (kuva 61). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3, rahkavaltaisen pintakerroksen (H1-4 S-t) 3,2 ja muun kerroksen 5,9. Liekoja on erittäin vähän (0,02 %). Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka, hiesu ja moreeni. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet pisteeltä B 500 (taulukko 26). Tuhkapitoisuus on
8 2 keskimäärin 1,8 %, vesipitoisuus 91,7 %, kuiva-aineen määrä 82 kg/m3, tehollinen lämpäarvo 20,5 MJ/kg, rikkipitoisuus 0,14 %. B-linjaston alueella kuiva-aineen määrä on pienin turvekerroksen keskiosassa (kuva 62). Kuva 60. Nutisuon tutkimuspisteet, turpeen maatuneisuus ja turvekerrostuman paksuun.
8 4 Nutisuossa on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 metriä syvää aluetta useassa eri altaassa yhteensä noin 75 ha ja käyttäkelpoista turvetta noin 1,1 milj. suo-m 3. B-linjaston alue on näistä suurin, noin 45 ha. Turvelajien ja maatuneisuuden puolesta turve soveltuu sekä pala- että jyrsinturvetuotantoon. Lähes maatumaton rahkainen pintakerros on ohut. Turvetuotantoon soveltuvan alueen turvemäärät ja energiasisältä ovat (laskentaperusteet s. 11) : Syvyys- Pinta- Turvetta Kuiva- EnergiasisältÄ milj. GJ/milj.NWh alue ala (milj. ainetta Kuiva turve 50 % kostea 35 % kostea (ha) suo-m3 ) (103t) (tehollinen) turve turve
8 5 15. Raudansuo (kl. 3532 03, x = 7273, y = 506) sijaitsee noin 35 km Pudasjärven keskustasta koilliseen. Suo rajoittuu pohjoisessa harjuun ja muualla moreenikumpareisiin (kuvat 63 ja 64). Suon eteläosassa kulkee tie. Pinta on 139-131 m mpy ja viettää kaakkoon noin 1 m/km. Vedet laskevat Raudanojan, Kivarijoen ja Pudasjärven kautta Iijokeen. Tutkimuspisteitä on 3,1 kpl/10 ha ja syvyyspisteitä kaikkiaan 4,7 kpl/10 ha. Taulukko 27. Raudansuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Tutkimuspisteistä on 54 % avosuolla, 44 % rämeellä, 1 % korvessa ja 1 % turvekankaalla. Suoalasta on ojitettu noin puolet. Kuivatusmahdollisuudet ovat melko hyvät. Turpeista on 48 % rahka- ja 52 % saravaltaisia. Puunjäänteitä sisältäviä turpeita on 4 % ja tupasvillan jäänteitä sisältäviä 6 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasara-, sararahkaja suoleväkkärahkasaraturve (kuvat 65 ja 66). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6, rahkavaltaisen pintakerroksen (H1-4 S-t) 3,1 ja muun kerroksen 4,9. Liekoja ei tavattu. Yleisin pohjamaalaji on hiekka. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet pisteeltä A 1800 (taulukko 28). Tuhkapitoisuus on keskimäärin 3,3 %, vesipitoisuus 91,1 %, kuiva-aineen määrä 85 kg/m3, tehollinen lämpäarvo 21,4 MJ/kg ja rikkipitoisuus 0,21 %. A-linjaston alueella kuiva-aineen määrä on suurin linjaston
89 keskiosassa ja B-linjaston alueella turvekerroksen pintaosissa (kuva 67). Raudansuossa on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 metriä syvää aluetta noin 250 ha ja käyttäkelpoista turvetta noin 5,5 milj. suo-m 3. Turvelajien ja maatuneisuuden puolesta turve soveltuu välttävästi palaturvetuotantoon ja hyvin jyrsinturvetuotantoon. Lähes maatumaton rahkainen pintakerros on ohut. Turvetuotantoon soveltuvan alueen turvemäärät ja energiasisältä ovat (laskentaperusteet s. 11) : Syvyys- Pinta- Turvetta Kuiva- EnergiasisältÄ milj. GT/milj.MWh alue ala (milj. ainetta Kuiva turve 50 % kostea 35 % kostea (ha) suo-1u3 ) (10 3t) (tehollinen) turve turve
9 0 Laskelmissa on käytetty seuraavia laboratoriotulosten keskiarvoja : suokuution sisältämän kuiva-aineen määrä 85 kg. Kuivan turpeen tehollinen lämpäarvo 21,4 MJ/kg, 50 % kostean turpeen lämpäarvo 9,5 MJ/kg ja 35 % kostean turpeen 13,1 MJ/kg. Kuva 67. Kuiva-aineprofiilit Raudansuon A- ja B-selkälinjalta.
9 1 Taulukko 28. Laboratoriomääritysten tuloksia Raudansuon pisteeltä A 1800. Tutk. Syvyys Turve- Maatu- ph Vesi- Kuiva- Tuhka- Teholl. lämpäpiste (cm) laji nei- pit. ainet- pit. arvo (MT/kg) sues (%) ta (%) Suo- (H) (lag/m3 ) kuiva 50 % : n Rikki tvvppi turve kost. (%) 16. Vastasuo (kl. 3514 12, x = 7279, y = 499) sijaitsee noin 30 km Pudasjärven keskustasta pohjoiseen. Suo rajoittuu etelässä harjuun ja muualla moreenikumpareisiin (kuvat 68 ja 69). Suon eteläpuolella kulkee tie. Pinta on 135-127 m mpy ja viettää etelään noin 1 m/km. Vedet laskevat Juominkio j an j a Livo j oen kautta I ij okeen. Tutkimuspisteitä on 1,0 kpl/10 ha ja syvyyspisteitä kaikkiaan 1,3 kpl/10 ha.
9 2 Taulukko 29. Vastasuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Tutkimuspisteistä on 43 % avosuolla, 53 % rämeellä, 2 % korvessa ja 2 % turvekankaalla. Suoalasta on noin 35 % ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat melko hyvät. Turpeista on 29 % rahka- ja 71 % saravaltaisia. Puunjäänteitä sisältäviä turpeita on 2 % ja tupasvillan jäänteitä sisältäviä 15 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasara-, sararahkaja raaterahkasaraturve (kuvat 70 ja 71). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7, rahkavaltaisen pintakerroksen (H1-4 S-t) 3,2 ja muun kerroksen 5,3. Liekoja on erittäin vähän (0,01 %). Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet pisteiltä A 900 ja P 25 (taulukko 30). Tuhkapitoisuus on keskimäärin 3,2 %, vesipitoisuus 89,9 %, kuiva-aineen määrä 109 kg/m 3, tehollinen lämpäarvo 21,0 MJ/kg, rikkipitoisuus 0,19 %. A-linjaston alueella turpeen kuiva-aineen määrä on suurin turvekerroksen pinta- ja keskiosassa, linjalla P2 - P16 kuivaaineen määrä on edellistä pienempi ja melko tasaisesti jakautunut (kuva 72). Vastasuossa on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 metriä syvää aluetta useassa eri altaassa yhteensä noin 330 ha ja käyttäkelpoista turvetta noin 5,3 milj. suo-m3. Turvelajien ja maatuneisuuden puolesta turve soveltuu sekä pala- että
94 jyrsinturvetuotantoon. on ohut. Lähes maatumaton rahkainen pintakerros Kuva 69. Vastasuon tutkumuspisteet, turpeen maatuneisuus ja turvekerrostuman paksuus.
97 Laskelmissa on käytetty seuraavia laboratoriotulosten keskiarvoja : suokuution sisältämän kuiva-aineen määrä 109 kg. Kuivan turpeen tehollinen lämpäarvo 21,0 MJ/kg, 50 % kostean turpeen lämpäarvo 9,3 MJ/kg ja 35 % kostean turpeen 12,8 MJ/kg. Taulukko 30. Laboratoriomääritysten tuloksia Vastasuon pisteiltä A 900 ja P 25.
9 8 17. Isosuo-Jänissuo (kl. 3532 05, x = 7261, y = 517) sijaitsee noin 25 km Pudasjärven keskustasta koilliseen. Suo rajoittuu moreenikumpareisiin (kuvat 73 ja 74). Suon länsipuolella kulkee Rojolan tie. Pinta on 141-138 m mpy ja viettää koilliseen noin 1 m/km. Vedet laskevat suo-ojien, Veneojan, Iinattijoen ja Hirvasjärven kautta Iijokeen. Tutkimuspisteitä on 4,4 kpl/10 ha ja syvyyspisteitä kaikkiaan 7,0 kpl/10 ha.
100 Tutkimuspisteistä on 50 % avosuolla ja 50 % rämeellä. Suoalasta on noin 35 % ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Turpeista on 95 % rahka- ja 5 % saravaltaisia. Tupasvillan jäänteitä sisältäviä turpeita on 39 %. Yleisimmät turvelajit ovat sararahka-, tupasvillasararahka- ja tupasvillarahkaturve (kuvat 75 ja 76). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,2, rahkavaltaisen pintakerroksen (H1-4 S-t) 3,3 ja muun kerroksen 5,7. ISOSUO-JÖNISSUO, Pudasjärvi, k1.3532 05 Kuva 74. Isosuo-Jänissuon tutkimuspisteet, turpeen maatuneisuus ja turvekerrostuman paksuus.