2014 VT12 Tillola-Keltti TS:n tarkistus, luontoinventoinnit Petri Parkko 23.10.2014 1
1. Taustoja VT12 välille Tillola-Keltti (kartta 1) on suunnitteilla rinnakkaistie- ja liittymäjärjestelyjä, joiden suunnittelua varten tarvittiin luontotietojen päivitystä erityisesti liito-oravan (Dir IV, VU) ja Tillolankankaan ns. Miehonkankaan kentän kasvillisuuden osalta. Kentällä on tehty 2000-luvun alkupuolelta lähtien monen kasviharrastajan toimesta havaintoja useista uhanalaisista ja harvinaisista putkilokasvilajeista. Kaakkois-Suomen ELY-keskus tilasi luontoselvityksen 16.5.2014. Kartta 1. Luontoselvitysalueen rajaus. 2. Menetelmät ja aineisto Maastotyöt aloitettiin 21.5.2014 liito-oravakartoituksella. Suunnittelualueen tiedossa olleilla liitooravan elinalueilla sekä lajin elinalueiksi sopiviksi arvioiduissa metsissä tutkittiin haapojen ja suurempien kuusten tyvet ulostepapanoiden löytämiseksi. Papanat olivat edelleen hyvin löydettävissä. Papanahavaintojen ja puuston perusteella tehtiin elinaluerajaukset. Maastossa arvioitiin myös liito-oravien puustoisia kulkuyhteyksiä. Tillolankankaan varastokentällä tehtiin 14.7.2014 kasvillisuuskartoitus, jossa pääpaino oli uhanalaisilla ja IV-liitteen lajeilla. Uhanalaisten, silmälläpidettävien ja muuten merkittävien kasvilajien kasvupaikkojen koordinaatit tallennettiin GPS-laitteeseen ja laskettiin tai arvioitiin 2
niiden versojen lukumäärä. Pistemäisten (liito-orava, kasviesiintymät) kohteiden koordinaattitiedot annettiin väliraporttina tilaajalle 19.8.2014. Luontoselvityksen maastotyöt ja raportoinnin teki luontokartoittaja (eat) Petri Parkko. Eliölajien uhanalaisuus raportissa perustuu uusimpaan uhanalaismietintöön (Rassi ym. 2010). Raportissa käytetty koordinaattijärjestelmä on ETRS-TM35FIN. Sito Oy:n vanhempi asiantuntija Taina Klinga teki suunnittelualueen luontokartan. Tillola-Keltti välin luontokohteet päätettiin ottaa mukaan VT6 Hevossuo-Tykkimäki yleissuunnitelmavaiheen luontokarttoihin, sillä hankkeiden luontovaikutukset ovat suurelta osin päällekkäisiä. Raportissa käytetyt lyhenteet: CR = äärimmäisen uhanalainen; VU = uhanalainen, vaarantunut; NT = silmälläpidettävä; RT = alueellisesti uhanalainen; Dir IV = EU:n luontodirektiivin IV-liitteen laji, jonka lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on luonnonsuojelulailla kielletty. 3. Suunnittelualueen läheisyydessä olevat liito-oravan (Dir IV, VU) elinalueet (kartta 2) Kontjärvi liito-orava Elinalue rajattiin jo VT 12 välin Jokue Suvioja luontoselvityksessä keväällä 2006 (Luontoselvitys Kotkansiipi 2006). Ydinalue on varsin pienialainen ja sijaitsee Kontjärven rannassa olevien kalliojyrkänteiden alusmetsissä. Rajattu elinalue on itäosastaan mökkitontin ja jyrkänteen välissä (kuva 2). Lisääntymispaikoiksi tulkitut kolohaavat ovat kaukana valtatiestä, mutta papanahavaintoja tehtiin keväällä 2014 myös järven pohjoisrannan kesämökkien pihapiireissä. Kuva 1 (vas). Liito-oravan keväisiä ulostepapanoita Kontjärvellä. Kuva 2 (oik). Liito-oravan lisääntymispaikka on jyrkänteen ja mökkitontin välissä. 21.5.2014 Petri Parkko 3
Kartta 2. Suunnittelualueen ja sen lähialueiden merkittäviä luontoarvoja. Suontaustanmäki liito-orava Kevään 2014 luontoselvityksessä rajattu liito-oravan elinalue on hiekkatiehen rajoittuva kuvio järeää kuusta ja suurempia haapoja kasvavaa metsää, jonka puustoa on äskettäin harvennettu. Kuviolta ei löytynyt lisääntymis- ja levähdyspaikkaa. Vastamäki liito-orava Vastamäen liito-oravan elinalue löytyi keväällä 2014 varttuneesta kuusivaltaisesta ja kosteapohjaisesta metsästä, jonka pohjoisosassa on muutama suurempi haapa. Niistä löytyi myös lisääntymispaikaksi tulkittu kolo. 4
Päätelmät ja suositukset: Liito-oravan asutut elinalueet ovat lähes kokonaan suunnittelualueen ulkopuolella, eikä lisääntymispaikkoja löytynyt tien läheisyydestä. Hankkeella ei kevään 2014 havaintojen perusteella hävitetä tai heikennetä luonnonsuojelulailla suojeltuja lisääntymis- ja levähdyspaikkoja, mutta valtatien yli tulee säilyä puustoinen kulkuyhteys, joka toteutuu länsireunassa parhaiten karttaan 2 nuolella merkityllä kohdalla. Siinä puusto on riittävän korkeaa tien ylittämiseen liitämällä. Kartta 3. Varastokentän uhanalaisten kasvien esiintymät 2014: 1 = imeläkurjenherne, 2 = ketoraunikki, 3 6 = vuorimunkki 4. Uhanalaisten putkilokasvilajien esiintymät Miehonkankaalla 2014 Imeläkurjenherneen Astragalus glycyphyllos (CR) kasvupaikka (kartta 3, kohde 1) Yksi suurikokoinen imeläkurjenherneyksilö (kuva 3) on kasvanut paikalla jo ainakin vuonna 2004 (Matti Kiltilä ja Petri Parkko, ei julkaistu). Kasvupaikan ympäristö on metsittynyt ja kasvusto on männyn- ja koivuntaimien ympäröimä. Lisäksi sen ympäristöön on levinnyt haitallista tulokaskasvia, lupiinia. Paikalle ei ole syntynyt vuosien aikana siementaimia ja on todennäköistä, että varjossa kasvava kasvi ei ole pystynyt tuottamaan lainkaan itämiskykyistä siementä. 5
Imeläkurjenherne on Suomessa hyvin harvinainen ja niukkoina kasvustoina esiintyvä laji, jonka ainoastaan kahta kasvupaikkaa pidetään alkuperäisinä. Imeläkurjenherne on kulttuurinsuosija ja leviää usein ihmisen muokkaamille paikoille (Ryttäri & Rautiainen 2012), joten Miehonkankaan avoin varastokenttä on lajille melko tyypillinen esiintymispaikka. Alkuperäisenä imeläkurjenherne kasvaa valoisissa metsissä ja usein etelään viettävissä rinteissä (Ryttäri & Rautiainen 2012). Kymenlaaksossa laji on löydetty Tillolan lisäksi Kotkan Hallasta. Kuva 3. Äärimmäisen uhanalaista imeläkurjenhernettä kasvaa yksi kasviyksilö varastokentällä. 14.7.2014 Petri Parkko Imeläkurjenherne on voinut esiintyä Tillolankankaalla alkuperäisenä, ja maan rikkoutuessa siemenpankista on itänyt yksi kasviyksilö. Kasvin uudistuminen Suomen kasvupaikoilla on ollut 6
heikkoa ja on mahdollista, että laji tarvitsee jonkin luonnollisen häiriön itääkseen (Ryttäri & Rautiainen 2012). Päätelmät ja suositukset: Tillolan imeläkurjenherne häviää lähivuosina ilman hoitotoimia, tiehankkeesta riippumatta, sillä kasvupaikan tuntumassa taimikko on varsin sulkeutunutta ja varjostavaa. Puuston harventaminen kasvin ympäriltä olisi aivan välttämätöntä. Jos rinnakkaistie tai liittymäjärjestelyt uhkaavat kasvupaikkaa, on kasvi syytä siirtää tiealueen reunaan puoliavoimelle paikalle. Laji on luonnonsuojeluasetuksessa erityisesti suojeltava, joten siirtohankkeesta tulee olla yhteydessä Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen Y-puoleen. Kuva 4. Tällä avoimella kentällä kasvaa suurin osa alueen vuorimunkeista. Imeläkurjenherne kasvaa taustalla näkyvässä taimikossa. 14.7.2014 Petri Parkko Vuorimunkin Jasione montana (VU) kasvupaikat (kartta 3) Vuorimunkkia (raportin kansikuva) löytyi varastokentältä vuonna 2014 lähes 200 fertiiliä kasviyksilöä. Niistä suurin osa on pienellä ja avoimella kentällä (kohde 3) tien ja varttuneen mäntyvaltaisen kasvatusmetsän välissä (kuva 4). Samalla kentällä kasvaa myös kelta-apila Trifolium aureum (NT). Lisäksi vuorimunkkia löytyi koordinaateista 6748926:473312 (kohde 4) 7
noin 40 fertiiliä 3 4 m² alalta, koordinaateista 6748916:473319 (kohde 5) yhdeksän fertiiliä ja koordinaateista 6748894:473256 yksi fertiili (kohde 6). Vuorimunkki on maassamme eteläinen, avoimien ja paahteisten kalliorinteiden ja lakien kasvi, joka kasvaa harvinaisena harjuympäristössä. Laji on kaksivuotinen ja suosii ristipölytystä. Vuorimunkki tuottaa runsaan siemenpankin, joka säilyy maaperässä yli kymmenen vuotta (Syrjänen 2012). Kouvolan seudulla lajilla on pitkään säilynyt esiintymä Keltakankaalla yhdellä kalliokedolla. Myös Voikkaalla on useita esiintymiä kalliokedoilla (Anni Kiviniemi, kirjall. ilm.) sekä ratapihalla (Anni Kiviniemi, Petri Parkko, ei julkaistu), jossa versomäärä on kasvanut viime vuosina useisiin satoihin. Päätelmät ja suositukset: Lajilla on kentällä hyvä siemenpankki, joten tieluiskien jättäminen hiekkapohjaisiksi turvaa sen säilymisen. Tarvittaessa tienvarteen voidaan tehdä kylvöjä. Kuva 5. Ketoraunikki on hyvin pienikokoinen kasvi, joka jää kukkimattomana helposti huomaamatta. xxx Petri Parkko 8
Ketoraunikin Gypsophila muralis (VU) kasvupaikka (kartta 3, kohde 2) Ketoraunikkia (kuva 5) kasvoi 23 fertiiliä versoa aivan hiekkatien reunassa koordinaateissa 6748860:473364. Laji löytyi kentältä myös vuonna 2007 (Matti Kiltilä ja Petri Parkko, ei julkaistu). Ketoraunikki on maassamme muinaistulokas, joka on tyypillinen kulttuuripaikkojen kasvi. Heikkona kilpailijana se suosii avoimia elinympäristöjä (Laine 2012). Yksivuotisena kasvina ketoraunikki on täysin siemenpankkinsa varassa. Kouvolan seudulta on löytynyt viime vuosina useita esiintymiä, joista vuonna 2014 Kaipiaisten ratapihalta löytynyt (Petri Parkko ja Petri Metsälä, ei julkaistu) on huomattavan laaja ja runsas. Lajia on löytynyt myös Utin ratapihalta ja sen läheisyydestä (Parkko 2009). Niukempia esiintymiä on viime vuosina löytynyt ainakin Korian pioneeripuistosta ja Anjalan Wredebyn lentokentältä (Petri Parkko, ei julkaistu). 5. Muita alueen huomionarvoisia putkilokasvilajeja 2014 Kelta-apila Trifolium aureum (NT) Kelta-apila esiintyi kesällä 2014 melko niukkana kentällä. Lajia löytyi vuorimunkkia kasvavalta alueelta (kartta 3, kohde 3) yhteensä neljä fertiiliä. Laajin kasvusto oli Anhavaistentien reunassa, jossa kasvoi 33 metrin lähes yhtenäinen kasvusto koordinaattien 6748941:473381 ja 6748972:473392 välisellä pientareella. Koordinaateista 6748906:473358 löytyi noin 20 fertiiliä ja koordinaateista 6748899:473351 yksi fertiili. Soikkoratamo Plantago media (RT) (ei karttaa) Lajia on kasvanut kentällä vuosittain vaihtelevia määriä ainakin vuodesta 2005 lähtien (Matti Kiltilä ja Petri Parkko, ei julkaistu). Päätelmät ja suositukset: Lajeilla on kentällä todennäköisesti hyvät siemenpankit, joten tieluiskien jättäminen hiekkapohjaisiksi turvaa niiden säilymisen. 6. Miehonkankaalla aiempina vuosina tavattuja merkittäviä putkilokasvilajeja Idänmasmalo Anthyllis vulneraria subsp. polyphylla (CR) Idänmasmaloa on tavattu Miehonkankaan kentällä ainakin vuonna 2006 (Luontoselvitys Kotkansiipi 2006), mutta sitä ei löytynyt kesällä 2014. Lajilla on hyvin todennäköisesti kentällä siemenpankki. 9
Masmaloiden määrittäminen rodulleen on erittäin hankalaa, eikä Miehonkankaalla kasvaneista masmaloista ole tehty täysin varmaa määritystä. Idänmasmalosta on kuitenkin olemassa vanhoja keruutietoja Iitistä ja viime vuosiltakin on löytöjä Iitin, Orimattilan ja Lapinjärven rajaseudulta (Lampinen 2012). Kouvolan Kaipiaisissa on valtatie 6 varrella melko suuri vakiintunut tulokasesiintymä. Kuva 6 (vas). Kukkiva idänmasmalo Miehonkankaan kentällä. Kuva 7 (oik). Vaaleajäsenruohon kukinta kentällä oli runsasta kesällä 2005. 8.7.2005 Petri Parkko Vaaleajäsenruoho Scleranthus perennis (EN) Vaalejäsenruohoa on tavattu kukkivana Miehonkankaan kentällä ainakin vuosina 2005 (kuva 7) ja 2007 (Matti Kiltilä ja Petri Parkko, ei julkaistu). Lajilla on hyvin todennäköisesti kentällä siemenpankki. Vaaleajäsenruoho on ollut Suomessa aina kulttuurin seuralainen. Heikkona kilpailijana laji häviää helposti kasvupaikkojen kasvaessa umpeen. Tähkätädyke Veronica spicata (RT) Kymenlaaksossa hyvin harvinaista tähkätädykettä löytyi kentältä ainakin kesällä 2007 (Matti Kiltilä ja Petri Parkko, ei julkaistu). Päätelmät ja suositukset: Esitellyillä lajilla on alueella hyvin todennäköisesti siemenpankki. Lajeista kaikki hyötyvät pientareiden ja luiskien jättämisestä hiekkapohjaisiksi. 10
7. Alueella esiintyviä uhanalaisille ja IV-liitteen hyönteislajeille merkittäviä ravintokasveja Ketotuulenlento Filago arvensis Tuulenlentoa on kasvanut pitkään Miehonkankaan kentällä ja vuonna 2014 sitä kasvoi eniten, noin 50 fertiiliä, kartan 3 kohteella 4 koordinaateissa 6748926:473312. Laji on erityisesti suojeltavan tuulenlentopussikoin (Coleophora filaginella) (EN) toukkien ravintokasvi (Kaitila 2014). Ketotuulenlento on esiintymisessään hyvin oikullinen ja versomäärän vuosivaihtelut ovat suuria. Laji esiintyy pääosin erilaisilla ihmisen muokkaamilla kentillä, varastoalueilla ja teiden pientareilla. Kangasmaitikka Melampyrum pratense Kirjoverkkoperhosen (Dir IV) toukat elävät erityisesti kangasmaitikalla, jota kasvaa runsaasti kaikkialla Tillolankankaalla ja Miehonkankaalla. Kymenlaaksossa yleisenä kasvava kasvi on erityisen runsas tutkitun Miehonkankaan kentän länsipuolen mäntyvaltaisella mustikkatyypin kankaalla. Päätelmät ja suositukset: Ketotuulenlentoa on kentällä melko paljon ja erityisesti suojeltavan tuulenlentopussikoin (EN) esiintyminen on mahdollista. Lajia ei löytynyt kesällä 2014 läheiseltä KymiRingin suunnitellulta rata-alueelta (Kaitila 2014). Tieluiskien ja piennaralueiden jättäminen hiekkapohjaisiksi on hyvä suojelutoimenpide tuulenlennolle. Kangasmaitikka kasvaa yleisenä kaikkialla Tillolankankaalla. Maitikalla elävä kirjoverkkoperhonen (Dir IV) suosii elinympäristöinään erilaisia reuna-alueita, kuten metsäautoteiden varsia. 8. Lähteet Kaitila, J. 2014: Iitin Tillolankankaan KymiRingin moottorirata-alueen perhosarviointi. Tutkimusraportti 9 s. Laine, U. 2012: Ketoraunikki Gypsophila muralis. Teoksessa: Ryttäri, T., Kalliovirta, M. & Lampinen, R. (toim.): Suomen uhanalaiset kasvit. S. 62 63. Tammi, Helsinki. Lampinen, R. 2012: Idänmasmalo - Anthyllis vulneraria subsp. polyphylla. Teoksessa: Ryttäri, T., Kalliovirta, M. & Lampinen, R. (toim.): Suomen uhanalaiset kasvit. S. 62 63. Tammi, Helsinki. 11
Luontoselvitys Kotkansiipi 2006: Vt 12:n Jokue Suvioja välin luontoselvitys 2006 (pohjoiset vaihtoehdot). Raporttiluonnos 33 s. Parkko, P. 2009: Kouvolan seudun rataympäristöjen kasvillisuuskartoitus 2008. Tutkimusraportti 140 s. Kouvolan seudun kansanterveystyön kuntayhtymä, Kouvolan kaupunki, Ratahallintokeskus. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus. 685 s. Ryttäri, T. & Rautiainen, V.-P. 2012: Imeläkurjenherne Astragalus glycyphyllos. Teoksessa: Ryttäri, T., Kalliovirta, M. & Lampinen, R. (toim.): Suomen uhanalaiset kasvit. S. 62 63. Tammi, Helsinki. Syrjänen, K. 2012: Vuorimunkki Jasione montana. Teoksessa: Ryttäri, T., Kalliovirta, M. & Lampinen, R. (toim.): Suomen uhanalaiset kasvit. S. 62 63. Tammi, Helsinki. 12