Savonlinnan asemakaavoitukseen liittyvät luontoselvitykset 2012:

Transkriptio

1 Savonlinnan kaupunki Savonlinnan asemakaavoitukseen liittyvät luontoselvitykset 2012: Riihisaari, Naistenlahdentie ja Rajalahti Petri Parkko

2 1. Selvityksen taustoja Savonlinnan kaupunki tarvitsee asemakaavoitusta varten tietoja kolmen erillisen alueen, Riihisaaren, Naistenlahdentien ja Rajalahden, merkittävistä luontoarvoista. Savonlinnan Kaupunkisuunnittelun päällikkö Risto Aalto tilasi kyseisiä alueita koskevan luontoselvityksen Luontoselvitys Kotkansiiveltä Tutkimusmenetelmät ja aineisto Tämän luontoselvityksen maastotyöt tehtiin kahden maastopäivän aikana ja Maastossa havainnoitiin arvokkaita elinympäristöjä (luonnonsuojelulain, metsälain ja vesilain sekä muut arvokkaat elinympäristöt), uhanalaisia luontotyyppejä, pesimälinnustoa ja EU:n luontodirektiivissä mainittujen ja uhanalaisien eliölajien esiintymiä sekä niiden esiintymisen todennäköisyyttä. Kevätkäynti ajoitettiin niin, että EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) nisäkäslajin liito-oravan Pteromys volans ulostepapanat olisivat olleet vielä löydettävissä. Maastotöistä ja raportoinnista vastasi luontokartoittaja (eat) Petri Parkko. Maastotöissä avusti savonlinnalainen luontokartoittajaksi opiskeleva Ulla Muukkonen. Kaavoituspäällikkö Risto Aalto toimitti tutkimusalueiden kartat. Yksi raportin karttapohjista (kartta 2) saatiin Maanmittauslaitoksen peruskarttarastereista. Eliölajien uhanalaisuus perustuu uusimpaan uhanalaismietintöön (Rassi ym. 2010) ja luontotyyppien uhanalaisuus Suomen luontotyyppien uhanalaisuus-kirjaan (Raunio ym. 2008). Tekstissä käytettyjä lyhenteitä: uhanalaisuudeltaan vaarantunut = VU, silmälläpidettävä = NT, Dir IV = EU:n luontodirektiivin IV-liitteen laji. 2

3 3. Riihisaari (kartta 1) 3.1. Tutkimusalueen yleiskuvaus Riihisaaren tutkimusalue sijaitsee hyvin keskeisessä paikassa, aivan Olavinlinnan länsipuolella, joten se on ollut hyvin aktiivisessa matkailu- ja ulkoilukäytössä. Alueelta ei löydy luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia osia ja kasvillisuuden kuluneisuus vähentää merkittävien luontoarvojen esiintymisen todennäköisyyttä. Suuri osa alueesta on hoidettua nurmikkoa ja rakennusten pihapiirejä. Matalakasvuiset lajit keltamaksaruoho ja kevättädyke Veronica verna pärjäävät myös nurmikkoalueella kasvaen runsaina. Kartta 1. Riihisaaren tutkimusalue on rajattu karttaan vihreällä. 3

4 Alueelle on istutettu koristepuita ja -pensaita: valkopajuja, syreeneitä, kanukoita, heisiä ja vuorimäntyjä. Etenkin rannan läheisyyteen on jätetty myös alkuperäisiä puulajeja kasvavia puuryhmiä: pihlajia, tervaleppiä ja koivuja. Saaren itäosassa on museorakennus ja Hilpeän Munkin ravintola-alue monine rakennuksineen. Ravintola-alueen rannassa kasvaa tervaleppiä ja pajua sekä rantavedessä pullosarakasvusto. Rakennusten pihapiirissä vuohenputki kasvaa hyvin runsaana. Kuva 1. Suuri osa Riihisaaresta on hoidettua nurmikenttää ja kasvillisuudeltaan kuluneita kallioita. Riihisaari Petri Parkko Saaren länsireunasta, kallioiden tuntumasta, löytyy hieman rantakasvillisuutta kuten rantakanankaalia Barbarea stricta ja luhtalitukkaa Cardamine pratensis. Tervaleppien alla kasvillisuus on kuitenkin enimmäkseen nokkosta, jonka seurana kasvavat mm. lutukat, peltokanankaalit, punapeipit ja kevätleinikit. 4

5 Riihisaarta hallitsevien kallioiden kasvillisuus on pääosin hyvin kulunutta, mutta lähellä ravintola-aluetta kallioilla kasvaa paljon etenkin isomaksaruohoa ja ahosuolaheinää. Saaren itäreunassa on rantavyöhykkeessä kapea suursarakasvusto sekä vähän järviruokoa. Riihisaaressa on vähän lintujen pesintään sopivia rauhallisia paikkoja, joten pesimälinnustoon kuuluu vain muutamia lajeja. Alueella pesi kesällä 2012 kivitasku Oenanthe oenanthe (VU), jonka varoitteleva pari (kuva naaraasta: kuva 2) havaittiin Hilpeän munkin ravintolaalueella. Kuva 2 (vas). Uhanalaiseksi luokiteltu kivitasku pesi 2012 Riihisaaressa. Kuva 3 (oik). Vanha haapanakoiras. Riihisaari Petri Parkko Muita Riihisaaressa pesiviä lintuja ovat ainakin haapana Anas penelope (kuva 3) harmaalokki, rantasipi Actitis hypoleucos (NT), haarapääsky ja västäräkki (kuva 5). Harmaalokki hautoi pesällään ravintola-alueen vieressä olevalla kallioalueella toukokuun maastokäynnillä (kuva 4). Haarapääskyt pesivät ravintolan rakennuksissa. Kuva 4 (vas). Hautova harmaalokkiemo pesällään. Kuva 5 (oik). Västäräkki kuuluu Riihisaaren linnustoon. Riihisaari Petri Parkko 5

6 3.2. Päätelmiä ja suosituksia Riihisaari on ollut hyvin aktiivisessa matkailu- ja ulkoilukäytössä, joten merkittävien luontoarvojen esiintymisen todennäköisyys alueella on pieni. Alueelta ei löytynyt sellaisia merkittäviä luontoarvoja, jotka vaikuttaisivat alueen maankäytön suunnitteluun. Alueella pesi 2012 yksi uhanalaiseksi (VU) luokiteltu lintulaji kivitasku ja yksi silmälläpidettävä (NT) laji rantasipi, mutta aluetta ei voi pitää linnustollisesti arvokkaana. Lintujen lisäksi alueelta ei löytynyt muuta uhanalaislajistoa. Riihisaarella saattaa olla merkitystä lepakkojen (Dir IV) saalistelualueena, sillä sen läheisyydessä on tehty havaintoja ainakin korvayököistä Plecotus auritus (Ulla Muukkonen, suull.). 4. Naistenlahdentie (kartta 2) 4.1. Tutkimusalueen yleiskuvaus Naistenlahdentie halkaisee tutkimusalueen koillis-lounassuunnassa. Tien pohjoispuolelle jäävä osa on pääosin tuoretta hakkuuta (kuva 6). Tien eteläpuolisen osan läpi menee kaakkoispuolen taloille johtava tie. Sen ja Savonlinnaan johtavan päätien väliin jää metsäinen alue ravinteisuudeltaan mustikkatyypin ja lehtomaista kangasta, jossa latvuskerroksessa kasvaa järeitä mäntyjä sekä koivuja. Kuva 6 (vas). Naistenlahdentien tutkimusalueella on tuore hakkuu. Kuva 7 (oik). Taulakääpiä Naistenlahdentien tutkimusalueen lehtolaikun koivupökkelössä Petri Parkko 6

7 Lisäksi alueelta löytyy muutamia raitoja ja nuorta haapaa, kuusta kasvaa alikasvoksena. Metsään on tullut äskettäin lisää maapuita, mutta muuten lahopuuta on niukasti. Lähellä päätietä on kostea painanne, jossa kasvaa runsaasti hiirenporrasta. Painanteen reunoilla kasvaa puustona harmaaleppää, vähän raitaa sekä pihlajaa. Alueen arvokkain osa on taloille johtavan tien lounaispuolinen osa, joka on ravinteisuudeltaan ainakin suurelta osin lehtoa (ks Arvokas elinympäristö). Tutkimusalueen linnusto on tavanomaista metsälinnustoa, johon kuuluvat ainakin metsäkirvinen, räkättirastas, punarinta, sirittäjä Phylloscopus sibilatrix (NT), vihervarpunen ja peippo. Kartta 2. Naistenlahdentien tutkimusalueen likimääräinen rajaus on merkitty sinisellä. Arvokas elinympäristö on merkitty vihreällä. 7

8 4.2. Arvokas elinympäristö Kulttuurivaikutteinen lehto (kartta 2) Kuvion latvuskerroksen muodostavat vanhat männyt ja koivut, hieman kasvaa myös haapaa; puusto on luonnontilaisen kaltaista. Alikasvoksena kasvaa raitaa, pihlajaa ja harmaaleppää; pensaskerroksessa näsiää, paatsamaa ja vähän tuomea. Kuviolta löytyy melko paljon lahopuuta ja pökkelöitä kääpineen (kuva 7) ja vanhat kannot ovat pehmenneitä. Kenttäkerroksen muodostavat laajoina kasvustoina kasvavat korpi-imarre, kielo ja hiirenporras sekä mm. ahomansikka, metsäimarre, oravanmarja, karhunputki, metsäorvokki, ja käenkaali. Paikoin löytyy mustikkaa ja tuppisaraa Carex vaginata. Kuvion itäreunassa enemmän sananjalkaa, vuohenputkea, vähän lehtopähkämöä Stachys sylvatica, huopaohdaketta, metsäkurjenpolvea, nurmitädykettä, nuokkutalvikkia ja leskenlehteä. Kuvion sammalkerros on hyvin niukka ja epäyhtenäinen. Kasvillisuus viittaa vanhaan metsälaidunnukseen tai vastaavaan maankäyttöön. Kaikki Etelä-Suomen lehdot ovat uhanalaisiksi (VU) arvioituja luontotyyppejä, lehtolaikut ovat myös metsälain arvokkaita elinympäristöjä. Kohteen arvoa nostaa puuston luonnontilaisuus Päätelmiä ja suosituksia Tutkimusalueella ei tehty havaintoja liito-oravasta (Dir IV), eikä sen esiintyminen ole lähitulevaisuudessa kovin todennäköistä. Alueella on melko vähän lajille sopivaa elinympäristöä. Uhanalaislajiston esiintymisen todennäköisyys on myös melko pieni. Tutkimusalueen linnustoon kuuluu yksi silmälläpidettäväksi (NT) luokiteltu laji sirittäjä, mutta alue ei ole linnustollisesti merkittävä. Tutkimusalueelta rajattiin yksi paikallisesti arvokas uhanalaiseksi (VU) arvioitu elinympäristö kulttuurivaikutteinen lehto (ks Arvokas elinympäristö), joka pyritään jättämään rakentamisen ja hakkuiden ulkopuolelle. 8

9 5. Rajalahti (kartta 3) 5.1. Tutkimusalueen yleiskuvaus Tutkimusalue on kokonaan voimakkaasti ihmisen muokkaama ja kasvillisuudeltaan kulunut. Puustona ovat pari vanhaa mäntyä, kolme puistolehmusta, haapaa, koivua sekä jokunen raita. Kuolleessa koivussa on paljon taulakäävän itiöemiä. Alueen koillisosassa on paviljongin terassiin rajoittuva kallioalue, jolle on istutettu päivänliljoja Hemerocallis sp. ja kaukasianmaksaruohoa Sedum spurium. Istutettujen kasvien lisäksi kallioilla kasvaa kelta- ja isomaksaruohoa sekä lampaannataa. Kallion reunoilla kasvaa runsaasti vuohenputkea ja tontilla olevan rakennuksen seinustalla vanhaa koristekasvia lehtoakileijaa Aquilegia vulgaris. Alueen kaakkoisreunassa on melko laaja ränsistynyt kasvusto hapankirsikkaa Prunus cerasus. Muita alueen pensaita ovat tuomi ja terttuselja. Kartta 3. Rajalahden tutkimusalueen rajaus. 9

10 Alueella pesi 2012 yksi uhanalainen (VU) lintulaji kivitasku; pari varoitteli maastokäynnillä paviljongin terassin tuntumassa ja pesä sijaitsi todennäköisesti sen reunoilla olevissa kiveyksissä. Muita alueen pesimälintuja ovat ainakin kesykyyhky, käpytikka, västäräkki, leppälintu ja varpunen Päätelmiä ja suosituksia Rajalahden tutkimusalueella ei ole luonnontilaisia osia eikä sillä havaittu sellaisia merkittäviä luontoarvoja, joilla olisi vaikutusta maankäytön suunnittelussa. Alueella ei ole liito-oravalle (Dir IV) sopivaa elinympäristöä eikä metsäisiä kulkuyhteyksiä muihin lajin elinalueisiin. Alueella pesi 2012 yksi uhanalaiseksi (VU) luokiteltu lintulaji kivitasku. Muun uhanalaislajiston ja direktiivilajien esiintyminen alueella on epätodennäköistä. 6. Lähteet Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslen, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja s. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) 2008: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus osa 2: Luontotyyppien kuvaukset. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. Suomen ympäristö 8/ s. 10