Rauman kaupunki. Rauman Maanpään liito-oravaselvitys 2015 AHLMAN GROUP OY

Transkriptio

1 Rauman kaupunki Rauman Maanpään liito-oravaselvitys 2015 AHLMAN GROUP OY Raportteja 1/2015

2 sisällysluettelo Johdanto... 3 Raportista... 3 Selvitysalueen yleiskuvaus... 3 Työstä vastaavat henkilöt... 4 Liito-oravaselvitys... 4 Tutkimusmenetelmät... 4 Liito-oravan elinpiiristä... 5 Liito-orava lainsäädännössä... 5 Tulokset ja päätelmät... 6 Kirjallisuus... 8 Liitteet... 9 Liite 1. Liito-oravahavaintojen koordinaatit lisätietoineen... 9 Tähän raporttiin suositetaan viittaamaan seuraavasti: Ahlman, S. 2015: Rauman Maanpään liito-oravaselvitys Ahlman Group Oy. 2

3 JOHDANTO Tämä raportti esittelee Rauman kaupungin tilaaman Maanpään liito-oravaselvityksen tulokset, joiden perusteella voidaan suunnitella alueen maankäyttöä kaavoituksessa. Osana kaavoitusta toteutettiin liito-oravaselvitys, jonka tarkoituksena oli selvittää tutkimusalueen mahdolliset liito-oravareviirit täydennyksenä aiemmalle luontoselvitykselle (Ahlman & Tuominen 2014). Raportista Tässä raportissa esitetään maaliskuun alussa toteutetun liitooravaselvityksen tulokset. Raportti käsittää yleis- ja pohjatietojen lisäksi kuvaukset tutkimusmenetelmistä sekä inventointien tulokset ja maankäyttösuositukset. SELVITYSALUEEN YLEISKUVAUS Maanpään tutkimusalue sijaitsee Rauman kaupungin lounaislaidalla Sampaanalan laajan teollisuusalueen etelä- ja lounaispuolella (kuva 1). Tutkimusalue on noin 130 hehtaarin laajuinen kokonaisuus, jossa on runsaasti metsiä, jokunen peltolohko, vähän asuinrakennuksia sekä puhdistamo pihapiireineen. Luontoselvitys 2007 Selvitysalue Kuva 1. Rauman Maanpään tutkimusalue (punainen katkoviiva). 1:

4 TYÖSTÄ VASTAAVAT HENKILÖT Rauman Maanpään liito-oravaselvityksestä ja raportoinnista vastasi luontokartoittaja Santtu Ahlman, jolla on merkittävä kokemus vastaavien selvitysten toteuttamisesta. Liito-oravaselvitys tutkimusmenetelmät Maanpään tutkimusalueen jo ennalta potentiaaliksi liito-orava-alueiksi määritellyt metsäkuviot (kuva 2) kierrettiin huolella läpi 3.3., jolloin etsittiin liito-oravien jätöksiä puiden runkojen tyviltä sekä pesintään soveltuvia puita. Inventoinnit tehtiin ajankohtana, jolloin lumet olivat sulaneet riittävästi. Näin ollen jätöksien löytämiseen oli erinomaiset edellytykset. Alueelta tutkittiin kaikkien järeähköjen leppien, raitojen, haapojen ja kuusten tyvet. Kuva 2. Vuonna 2014 liito-oraville soveliaat elinympäristöt (punainen), vuonna 2009 rajattu reviiri (vihreä) sekä vuonna 2009 inventoitu ratalinja (sininen). Punaiset ja vihreä alue inventoitiin maaliskuussa

5 LIito-oravan elinpiiristä Liito-orava asettuu mieluiten kuusivaltaiseen metsään, jossa on riittävästi lehtipuita seassa. Kesällä se syö pääosin lehtipuiden lehtiä, suosituimpia ovat koivut, lepät ja haapa. Syksyllä ravinto koostuu lähinnä havupuiden silmuista sekä koivun ja lepän norkoista. Vastaavaan ravintoon se turvautuu myös talvella. Monipuoliset ravintovaatimukset määräävät lajin elinympäristön sijoittumista. Lisäksi sopivia pesäpaikkoja kuten vanhoja tikankoloja tai risupesiä täytyy olla riittävästi tarjolla. Liito-oravien reviirit ovat varsin laajoja, erityisesti koirailla, joiden elinpiirin keskimääräinen pinta-ala on noin 60 hehtaaria. Naaraalla on huomattavasti pienempi reviiri, vain noin kahdeksan hehtaaria. Molemmat sukupuolet käyttävät useita eri koloja, ja niiden reviireillä on tärkeitä ydinalueita. Aikuiset yksilöt ovat varsin paikkauskollisia ja liikkuvat vain pakon edessä uusille alueille. Nuoret yksilöt sen sijaan levittäytyvät uusille alueille säännöllisesti (dispersaali). Levittäytymisen vuoksi elinvoimaisen reviirin on oltava yhteydessä laajempiin metsäalueisiin niin sanottujen ekologisten käytävien kautta. Mikäli metsät ovat eristäytyneitä saarekkeita, ei liitooravilla ole edellytyksiä elinvoimaisiin pesimäkantoihin. Lisääntymismetsien välillä tulisi olla vähintään kymmenen metriä korkeaa puustoa, mieluummin vielä korkeampaa. Hakkuuaukot ja taimikot eivät ole liito-oravalle kelvollisia liikkumisreittejä. Liito-orava lainsäädännössä Liito-orava kuuluu EU:n luontodirektiivin liitteen IV(a) mukaisiin lajeihin, joihin kuuluvien yksilöiden luonnossa selvästi havaittavien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on uuden luonnonsuojelulain (49 ) mukaisesti kielletty. 5

6 tulokset ja päätelmät Maastotöiden aikana tutkittiin syksyllä 2014 liito-oraville soveliaiksi arvioidut alueet sekä vuonna 2009 reviiriksi rajattu metsäkuvio (kuva 2). Kevään 2015 inventointien aikana Maanpään länsiosasta ei kuitenkaan löydetty viitteitä lajin esiintymisestä. Vuonna 2009 (Faunatica 2009) tehty reviirirajaus on hyvin todennäköisesti ollut virheellinen, sillä alue on suurelta osin karua ja mäntyvaltaista kangasmetsää, jollaisessa liito-oravat eivät asu koskaan. Puhdistamon eteläpuolelta sen sijaan varmistettiin asuttu reviiri (kuva 3), josta löydettiin papanoita 14 puun tyveltä (liite 1). Reviiri on varsin pienialainen ja sen koillis- ja itäpuolelle suositetaan jätettävän puustoinen kulkureitti, joka soveltuu myös lajin elinpiiriksi. Kevään 2015 maastoinventointien perusteella Maanpään länsiosan maankäytölle ei ole esteitä, mutta puhdistamon eteläpuolen reviiri tulee säästää. Lisäksi koillis- ja itäpuolen puustoinen kulkuyhteys muille alueille suositetaan säilytettävän ennallaan. Kuva 3. Liito-oravan reviiri (punainen) sekä lajille suositeltava ekologinen käytävä, joka soveltuu myös elinympäristöksi (vihreä). 6

7 Vuonna 2009 rajattu reviirimetsä ei ole soveliasta liito-oravan elinympäristöksi. Puhdistamon eteläpuolelta löydettyjä tuoreita papanoita. 7

8 KIRJALLISUUS Ahlman, S. & Tuominen, H. 2014: Rauman Maanpään luontoselvitys Ahlman Group Oy. Enviro 2007: Rauman sataman laajennusalueiden luontoselvitys. Faunatica 2009: Rauman sataman URPO-rautatielinjauksen liito-oravaselvitys vuonna Jakobsson, N. (toim.) 2008: Ympäristön- ja luonnonsuojelu Lakikokoelmat. Edita Publishing Oy. Helsinki. Jokinen, A., Nygren, N., Haila, Y. & Schrader, M. 2007: Yhteiseloa liito-oravan kanssa. Liito-oravan suojelun ja kasvavan kaupunkiseudun maankäytön tarpeiden yhteensovittaminen. Suomen ympäristö 20/2007. Pirkanmaan ympäristökeskus. Pöntinen, B. 2001: Liito-orava, Flygekorren. Omakustanne. Kirjapaino Stencca. Vaasa. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen Ympäristö 742. Ympäristöministeriö. Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. Ympäristöministeriö a) luontodirektiivin II, IV ja V -liitteiden lajit Ympäristöministeriö 2001: Liito-oravan (Pteromys volans) biologia ja suojelu Suomessa. Suomen ympäristö 459. Oy Edita Ab. Helsinki. Ympäristöministeriö 2005: Liito-oravan huomioon ottaminen kaavoituksessa. Moniste 16 s. 8

9 liite 1. Liito-oravahavaintojen koordinaatit (ETRS-TM35FIN) lisätietoineen. GRID N / lat E / lon N / E Paikka Havainto Papanoita Puulaji Lisätiedot Pvm Havainnoitsija Maanpää Liito-orava 80 Kuusi Santtu Ahlman Maanpää Liito-orava 50 Kuusi Santtu Ahlman Maanpää Liito-orava 120 Kuusi Santtu Ahlman Maanpää Liito-orava 90 Kuusi Santtu Ahlman Maanpää Liito-orava 10 Kuusi Santtu Ahlman Maanpää Liito-orava 10 Haapa Santtu Ahlman Maanpää Liito-orava 70 Haapa Santtu Ahlman Maanpää Liito-orava 450 Haapa Santtu Ahlman Maanpää Liito-orava 120 Haapa Santtu Ahlman Maanpää Liito-orava 150 Haapa Santtu Ahlman Maanpää Liito-orava 40 Kuusi Santtu Ahlman Maanpää Liito-orava 20 Kuusi Santtu Ahlman Maanpää Liito-orava 160 Kuusi Santtu Ahlman Maanpää Liito-orava 10 Kuusi Santtu Ahlman 9

10 10