SUUNNITTELUKOHTEIDEN LUONTOTYYPPI- JA LIITO-ORAVASELVITYS

Transkriptio

1 KEURUUN-MULTIAN SUUNNITTELUKOHTEIDEN LUONTOTYYPPI- JA LIITO-ORAVASELVITYS 2013 SAARIJÄRVEN YM. VESISTÖJEN Alueilla ei esiinny liito-oravia Suomen Luontotieto Oy 9/2014 Jyrki Matikainen ja Tikli Matikainen

2 Sisältö 1. Johdanto Aineisto ja menetelmät Tulokset Kohteiden yleiskuvaus Alueen luontotyypit Liito-oravaselvitys Johdanto Tulokset Yhteenveto Lähteet ja kirjallisuus Liitteet

3 1.Johdanto Insinööritoimisto Poutanen Oy tilasi syksyllä 2013 Suomen Luontotieto Oy:ltä Keuruun Multian alueella sijaitsevien 13 rantatontin luontotyyppi ja liito-oravaselvityksen. Tontit ovat yhtä lukuun ottamatta (Saarijärven pohjoisin tontti ) jo kaavan mukaisia RA-tontteja, joiden tonttikohtaista rakennusoikeutta on tarkoitus nostaa. Maankäyttö- ja rakennuslainvaatimukset täyttävää selvitystä käytetään alueen maankäytön suunnittelussa tausta-aineistona. 2. Aineisto ja menetelmät Inventointialueelta selvitettiin Luonnonsuojelulain tarkoittamat suojeltavat luontotyypit (Luonnonsuojelulaki 1996/1096, 29 ), Metsälain tarkoittamat erityisen tärkeät elinympäristöt (1996/1093, 10 ) ja Vesilain suojelemat kohteet (Vesilaki 1961/264, 15a ja 17a ). Inventointi toteutettiin Luonnonsuojelulain luontotyyppien inventointiohjeen (Pääkkönen 2000) mukaisesti. Kohteilta ja niiden lähiympäristöstä tehtiin jätöshavaintoihin perustuva liito-oravaselvitys. Samalla kerralla kohteilta etsittiin systemaattisesti lepakoille sopivia talvehtimisraunioita ja mahdollisia lepakoiden pesintään sopivia kohteita. Selvityksen maastotöistä vastasi FM, biologi Jyrki Matikainen Suomen Luontotieto Oy:stä. Raportin taittoi Eija Rauhala (tmi Eija Rauhala). Selvityksessä käytetyn karttamateriaalin luovutti tilaaja käyttöömme. Ennen maastoinventointia selvitettiin onko alueelta olemassa aiemmin julkaistua luontotietoa. Kansallisessa uhanalaisrekisterissä ei ole tietoa suunnittelualueella esiintyvistä uhanalaisista putkilokasvilajeista, sammalista tai jäkälistä. 3. Tulokset 3.1 Kohteiden yleiskuvaus Pirttijärven tontti sijoittuu järvenrantarämeen reunaan 3

4 Iso-Lihvanen Suunnittelualue on nuorta noin 10 metristä taimivaiheen ylittänyttä viljelymännikköä, jonka seassa kasvaa jonkin verran kuusta (Picea abies) ja hieskoivua (Betula pubescens). Loivaan rinteeseen sijoittuva alue on puolukkatyypin kangasta, jossa aluskasvillisuuden valtalajisto muodostuu puolukasta (Vaccinium vitis-idaea), mustikasta (Vaccinium myrtillus) ja metsälauhasta (Deschampsia flexuosa). Pensaskerroksen lajistoon kuuluu niukkana kasvava kataja (Juniperus communis). Alueen pohjoisreunassa on pieni jyrkänne, jossa pudotuskorkeus on noin 5 metriä. Alueella havaittiin pyypariskunta. Alueella ei ole liito-oravalle soveliasta elinympäristöä. Pirttijärvi Alue on osin turvepohjaista tiheää nuorta männikköä, jossa puustoon kuluu myös hieskoivua ja kuusta. Rantaa reunustaa noin 30 metriä leveä suurvarpurämereunus, jossa suopursu (Rhododendron tomentosum) kasvaa valtalajina. Inventointiajankohtana alueelle oli jo raivattu rakennuspaikka. Alueella ei ole liito-oravalle soveliasta elinympäristöä. Saarijärvi Saarijärven eteläpään itäreunalle suunnitellut rakennuspaikat sijoittuvat loivaan rinteeseen metsäautotien ja rannan väliin. Alueen eteläosa on hyvin harvaksi hakattua varttunutta männikköä, jonka seassa kasvaa muutamia kookkaita rauduskoivuja (Betula pendula). Alueen pohjoisosa on varttunutta sekametsää, jossa puustoon kuuluu myös kuusta ja muutamia haapoja (Populus tremula). Alueella on vanha talonpaikka ja pieni umpeutuva niittylaikku. Niityn reunamilla kasvaa jonkin verran harmaaleppää (Alnus incana). Koko alue on mustikkatyypin tuoretta kangasta. Alueella on syksyn myrskyjen jäljiltä tuulenkaatoja. Varttuneelle sekametsäkuviolle on ripustettu pöllönpönttö. Alueen pohjoisosa on liito-oravalle soveliasta elinympäristöä, mutta mitään merkkejä ei lajista kohteella tehty. Saarijärven suunnittelualueella on pieni laikku varttunutta sekametsää 4

5 Iso-Vuorijärvi Vuorijärven eteläosan rakennuspaikat sijoittuvat hyvin harvaksi hakattuun kuusikkoon. Kuusten seassa kasvaa joitakin rauduskoivuja sekä mäntyjä. Metsätyyppi on tuoretta mustikkatyypin kangasta. Aluspuustoa ei alueella ole ja niukka pensaskerros muodostuu puiden taimista. Myös lahopuut ja kolopuut puuttuvat alueelta. Pohjoisosan tontti sijoittuu hieman suopohjaiseen maastoon, jossa puusto on nuorta harvennettua mänty-kuusi metsää. Alueella ei ole liito-oravalle soveliasta elinympäristöä. Jokijärvi Jokijärven suunnittelualue sijoittuu jyrkkään rinteeseen. Rinnealue on nuorta mäntyä kasvavaa karua puolukkatyypin kangasta. Alue on harvennettu ja syksyn 2013 myrskyjen jäljiltä alueella on runsaasti kaatunutta puustoa. Jokijärvi on karu erämaaluonteinen järvi. Järven pohjoispään lasku-uomassa havaittiin tuoreet saukon jäljet. Alueella ei ole liito-oravalle soveliasta elinympäristöä. 3.2 Alueen luontotyypit Tutkituilla kohteilla ei ole Luonnonsuojelulain 29 tarkoittamia suojeltavia luontotyyppejä eikä Metsälain 10 mukaisia erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Metsälakikohteiden puuttuminen selittyy alueen metsien erittäin tehokkaasta metsätalouskäytöstä sekä kallioalueiden ja luonnontilaisten puuttomien pikkusoiden puuttumisesta. Myöskään Vesilain (Vesilaki 1961/264, 15a ja 17a ) suojelemia kohteita kuten luonnontilaisia puroja tai lähteitä ei kohteilla ole. Kaikki alueen metsät ovat talouskäytössä eikä vanhojen metsien kohteita ole alueella. Perinnemaisemia tai perinnebiotooppeja ei alueella ole eikä esim. merkkejä vanhasta metsälaidunnuksesta ole enää näkyvissä Iso-Vuorijärven eteläpäätä 5

6 3.3 Liito-oravaselvitys Johdanto Liito-orava (Pteromys volans) kuuluu EU:n Luontodirektiivin liitteen IV lajeihin ja on siten erityisesti suojeltu laji koko EU:n alueella. Kansallisessa uhanalaisluokituksessa (Rassi ym. 2010) laji kuuluu luokkaan vaarantuneet (VU). Suomen liito-oravapopulaation kokoa on vaikea tarkasti selvittää, mutta seurantatutkimusten perusteella laji näyttää taantuneen viimeisen vuosikymmenen aikana jopa 30 %. Liito-oravan suojelustatus on vahva, sillä Luontodirektiivin 12 artiklan I kohta edellyttää, että lajin lisääntymis- tai levähdyspaikkoja ei hävitetä eikä heikennetä. Alueellinen ympäristökeskus voi kuitenkin myöntää poikkeusluvan, mikäli lajin suojelutaso säilyy suotuisana Käytetty menetelmä Suunnittelualueilta tehty liito-oravaselvitys toteutettiin jätöshavainnointimenetelmää käyttäen 26. ja Inventoinnissa liito-oravan keltaisia jätöksiä haettiin lajin mahdollisten oleskelu- ja ruokailupuiden tyviltä ja oksien alta. Samalla alueelta haettiin mahdollisia pesä- ja päivälepokoloja. Alueelta tutkittiin kaikkien suurikokoisempien puiden tyvet liito-oravan jätösten löytämiseksi. Talvijätösten lisäksi inventointialueelta haettiin liito-oravan jättämiä virtsamerkkejä, jotka värjäävät erityisesti haapojen epifyyttisammaleet keltaisiksi ja tuoksuvat voimakkaasti läheltä nuuhkaistessa. Lisäksi alueelta etsittiin liito-oravan jättämiä syönnöksiä ja muita ruokailujälkiä. Lajin suosimien ruokailupuiden alta löytyy silmuja ja oksankärkiä ja kesäaikana myös pureskeltuja lehtiä, joita kertyy joskus runsaastikin puiden alle Tulokset Suunnittelualueilta ei löytynyt merkkejä liito-oravasta ja lähes kaikki kohteet olivat liitooravalle soveltumatonta elinympäristöä, kuten nuoria mäntytaimikoita tai avohakkuualueita. Saarijärven suunnittelualueen pohjoisin rakennuspaikka saattaisi soveltua liito-oravan elinympäristöksi, mutta alue on pieni kooltaan ja sitä ympäröivät mäntyvaltaiset taimikot. Tutkituille kohteille suunniteltu rakentaminen ei uhkaa Keuruun-Multian alueen liito-oravapopulaatioita millään tavoin. Jokijärven suunnittelualue sijoittuu jyrkkään harvennettuun rinteeseen 6

7 4. Yhteenveto Suunnittelualueilla ei ole Luonnonsuojelulain 29 mukaisia suojeltavia luontotyyppejä eikä Metsälain 10 tarkoittamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Kohteilla ei myöskään ole Vesilain (Vesilaki 1961/264, 15a ja 17a ) tarkoittamia suojeltavia pienvesiä kuten lähteitä. Alueella ei ole perinnemaisemakohteita eikä perinnebiotooppeja. Selvityksessä ei alueella havaittu uhanalaista eliölajistoa eikä kohteilla ole huomattavaa merkitystä eliöiden kulkukäytävänä. Lintudirektiivin liitteen I pesimälajeista Jokijärven kohteella esiintyy pyy. Alueilla ei esiinny liito-oravia, eikä alueella ole liito-oravalle optimaalista elinympäristöä. Alueilla ei myöskään ole lepakoille soveltuvia talvehtimis- tai lepopaikkoja, kuten laajoja louhikoita. Kohteille suunniteltu maankäyttö ei uhkaa merkittäviä luontoarvoja 5. Lähteet ja kirjallisuus Finnlund, M; Havaintoja liito-oravan kiimaleikeistä. Siipipeili 6 (1): Hanski Ilpo K,1998: Home ranges and habitat use in the declining flying squirrel, Pteromys volans, in managed forests. Wildlife biology 4: Hanski Ilpo K, 2001: Liito-oravan biologia ja suojelu Suomessa s 13. Suomen ympäristö 459. Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T., Uotila, P. 1998: Retkeilykasvio- Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo. Helsinki. Meriluoto, M. & Soininen, T. (1998). Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Metsälehti Kustannus & Tapio. 192 s. Mossberg, B. & Stenberg, L. 2005:Suuri Pohjolan kasvio Pääkkönen, P. & Alanen, A. 2000: Luonnonsuojelulain luontotyyppien inventointiohje: Suomen ympäristökeskus, Helsinki 128 s. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus Ryttäri, T. & Kettunen, T. 1997: Uhanalaiset kasvimme. Suomen Ympäristökeskus. Kirjayhtymä Oy. Helsinki. Ryttäri,T, Kalliovirta. M, & Lampinen.R (toim). Suomen uhanalaiset kasvit. Tammi, Helsinki Välivaara, R.1992: Ähtärintien ja Haapamäen ympäristön sekä luoteisosien ranta-kaava alueiden luonto- ja maisemaselvitys. Metsä-Serla Oy Keuruu. 7

8 6. Liitteet Karttaliitteet Iso-Lihvanen 8

9 Pirttijärvi 9

10 Saarijärvi 10

11 Iso-Vuorijärvi 11

12 Jokijärvi 12