PIRKKALAN VÄHÄ-VAITTIN LIITO-ORAVASELVITYS 2010

Transkriptio

1 PIRKKALAN VÄHÄ-VAITTIN LIITO-ORAVASELVITYS 2010 Marko Vauhkonen

2 PIRKKALAN VÄHÄ-VAITTIN LIITO-ORAVASELVITYS 2010 SISÄLLYS 1 JOHDANTO AINEISTO JA MENETELMÄT LIITO-ORAVAN ESIINTYMINEN JA SUOJELU TULOKSET KIRJALLISUUS... 5 Kansi: Liito-oravan elinympäristöksi sopivaa kuusikkoa Vähä-Vaittin asemakaava-alueen lounaisosassa. Valokuva Marko Vauhkonen. 2

3 1 JOHDANTO Pirkkalan kunta laatii Vähä-Vaittin alueelle asemakaavan muutosta ja laajennusta (nro 206). Asemakaava-alue sijaitsee Lentoasemantien itäpuolella ja se rajoittuu pohjoisessa valtatie 3:een. Alueen eteläpuolella on Vähä-Vaittin nykyinen yritysalue, golfkenttä ja talousmetsiä. Asemakaavan laajennusalueen pinta-ala on noin 43 hehtaaria (Pirkkalan kunta 2010). Valtatien eteläpuoliselta alueelta on tehty luontoselvitys elo syyskuussa 2003 (Korte 2003). Selvityksessä tehtiin havaintoja liito-oravan esiintymisestä Vähä- Vaittin asemakaava-alueella. Pirkkalan kunta tilasi keväällä 2010 ajantasaisen liito-oravaselvityksen Ympäristösuunnittelu Enviro Oy:ltä. Työn on tehnyt biologi, FM Marko Vauhkonen. 2 AINEISTO JA MENETELMÄT Liito-oravaselvityksen työalueen pinta-ala oli noin 85 hehtaaria, Siihen sisältyi Vähä-Vaittin asemakaava-alueen lisäksi sen itäpuolisia metsäalueita (kuva 1). Kuva 1. Selvitysalueen rajaus (punainen viiva) sekä siihen sisältyvät liito-oravan elinympäristöksi sopivat metsiköt (vihreät rasterit). Ilmakuvan lähde: Pirkkalan kunta. Selvitysalueelle tehtiin maastokäynti Liito-oravan esiintyminen inventoitiin Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa -julkaisun (Sierla ym. 2004) ohjeiden mukaisesti. Selvitysalue käveltiin kattavasti läpi lukuun ottamatta hakkuuaukeita ja taimikoita, jotka eivät ole liito-oravalle sopivia elinympäristöjä. Liito-oravan jätöksiä etsittiin sopivien pesä-, suoja- ja ruokailupuiden tyviltä. Näitä ovat mm. kolopuut, kookkaat haavat, lepät ja koivut sekä suuret kuuset. Erityistä huomiota kiinnitettiin liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikaksi sopiviin kohteisiin (kolopuut ja risupesät). Maastotöissä käytettiin GPS-paikanninta (Garmin 60Cx). 3

4 3 LIITO-ORAVAN ESIINTYMINEN JA SUOJELU Liito-orava (Pteromys volans) on pohjoisten havumetsien laji, jonka on taantunut maassamme voimakkaasti viime vuosikymmenten aikana (Hanski ym. 2001). Laji on tämän vuoksi luokiteltu Suomessa uhanalaiseksi (luokka vaarantuneet, VU; ks. Rassi ym. 2001). Tärkeimpänä liito-oravan uhanalaisuuden syynä pidetään metsien talouskäytön aiheuttamia muutoksia, kuten lehti- ja kolopuiden vähenemistä (Rassi ym. 2001). Suomen liito-oravakannan kokoa selvitettiin vuosien aikana (Hanski 2006). Tutkimuksessa arvioitiin maassamme elävän liito-oravanaarasta. Määrä on suurempi kuin aiemmin esitetyt epävarmat arviot (Liitooravatyöryhmä 1996, Hanski ym. 2001). Liito-oravien on kuitenkin osoitettu vähentyneen viime vuosikymmeninä kaikilla seuranta-alueilla (Hanski 2006). Liito-orava esiintyy Etelä- ja Keski-Suomessa, mutta sen levinneisyysalue ei ole yhtenäinen. Laji suosii iäkkäitä kuusikoita ja sekametsiä, joissa on ravintopuiksi sopivia haapoja, leppiä ja koivuja sekä suojaa tarjoavia järeitä kuusia. Lisäksi liito-orava tarvitsee pesä- ja lepopaikakseen kolopuita, jotka yleensä puuttuvat nuorista metsistä. Laji voi pesiä myös tavallisen oravan rakentamissa risupesissä, linnunpöntöissä tai jopa rakennuksissa. Liito-oravat voivat käyttää varttuneita taimikoita ja nuoria metsiä liikkuessaan metsiköstä toiseen. Liitooravanaaraiden elinpiirin koko on suomalaisilla tutkimusalueilla ollut keskimäärin noin kahdeksan hehtaaria ja urosten noin kuusikymmentä hehtaaria (Hanski ym. 2001). Liito-oravaa tavataan Euroopan Unionin alueella Suomen lisäksi ainoastaan Virossa ja Latviassa. Laji kuuluu EY:n luontodirektiivin (92/43/ETY) liitteen IV(a) lajeihin. Luonnonsuojelulain 49 :n 1 momentin mukaan luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön antaman ohjeen (MMM & YM 2004) mukaan luonnonsuojelulain tarkoittamalla liito-oravan lisääntymispaikalla liito-orava saa poikasia ja levähdyspaikassa liito-orava viettää päivänsä. Lisääntymis- ja levähdyspaikka käsittää pesäpuut ja paikalla olevat muut sen edellä mainittuihin tarkoituksiin käyttämät puut. Lisääntymis- ja levähdyspaikan käsitteeseen luetaan myös niiden välittömässä läheisyydessä olevat suojaa ja ravintoa tarjoavat puut. Luonnonsuojelulain tarkoittama liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikan hävittäminen tarkoittaa pesintään ja oleskeluun käytettävien puiden kaatamista. Hävittämiseen voidaan rinnastaa myös tilanne, jossa kaikki kulkuyhteydet lisääntymis- ja levähdyspaikkaan tuhotaan (MMM & YM 2004). Lisääntymis- ja levähdyspaikan heikentäminen tarkoittaa jonkin sellaisen toimenpiteen tekemistä, joka olennaisesti vaikeuttaa liito-oravan elämisen ja suojautumisen mahdollisuuksia kyseessä olevalla paikalla. Tällaista heikentämistä voi olla esimerkiksi se, että kulkuyhteydet ruokailupuihin katkaistaan. Ympäristöministeriö on kirjeessään vuonna 2005 antanut ohjeita liito-oravan huomioon ottamiseksi kaavoituksessa (Ympäristöministeriö 2005). 4

5 4 TULOKSET Inventoinnissa ei tehty havaintoja liito-oravan esiintymisestä. Selvitysalueen länsiosa on lähes kokonaan hakkuualuetta ja taimikkoa. Alueen itäosassa on pääasiassa nuorehkoja havumetsiä, joista puuttuvat liito-oravalle sopivat pesäja ruokailupuut. Selvitysalueelta rajattiin kolme metsikköä (kuva 1, sivu 3), jotka arvioitiin puuston rakenteen perusteella liito-oravalle sopiviksi elinympäristöiksi. Nämä metsiköt ovat varttuneita kuusikoita, joissa kasvaa sekapuuna mäntyä sekä vähän koivua ja haapaa. Parhaiten liito-oravalle sopii Jasperinojaa reunustava metsä, jossa kasvaa mm. kookkaita kuusia, tervaleppiä sekä nuorehkoja koivuja ja harmaaleppiä. Vesalan tilan Jasperinojan alueen liito-oravareviirin autioituminen johtuu todennäköisesti alueen metsien hakkuista. Esimerkiksi Vesalan tilan luoteispuolella oleva mäki, josta liito-oravan jätöksiä löydettiin vuonna 2003 (Korte 2003), on avohakattu. Kuvaan 1 rajattujen metsiköiden yhteispinta-ala on vain viisi hehtaaria, mutta liito-oravalle sopivaa metsää on myös asemakaava-alueen etelä- ja kaakkoispuolella. Selvitysalueelta rajatut kolme metsikköä eivät ole eristyneitä, vaan niistä on liito-oravan tarvitsema puustoinen kulkuyhteys ympäröiville metsäalueille. Lajin palaaminen alueelle on näin ollen mahdollista. 5 KIRJALLISUUS Hanski, I. K. 2006: Liito-oravan Pteromys volans Suomen kannan koon arviointi. Loppuraportti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. 35 s. Hanski, I. K., Henttonen, H., Liukko, U.-M., Meriluoto, M. & Mäkelä, A. 2001: Liito-oravan (Pteromys volans) biologia ja suojelu Suomessa. Suomen ympäristö 459: Korte, K. 2003: Pirkkalan kehätien eteläpuolisen alueen eliöstö- ja biotooppiselvitys. Pirkkalan kunta. 18 s. Liito-oravatyöryhmä 1996: Liito-orava Suomessa. Maailman Luonnon Säätiön WWF Suomen Rahaston Raportteja Nro 8. Maailman Luonnon Säätiö, Helsinki. 80 s. MMM & YM 2004: Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen määrittäminen ja turvaaminen metsien käytössä. Ohje Maa- ja metsätalousministeriö ja Ympäristöministeriö, Helsinki. 7 s. Pirkkalan kunta 2010: Vähä-Vaittin asemakaavan muutos ja laajennus (nro 206). Osallistumis- ja arvioimissuunnitelma. 3 s. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus Uhanalaisten lajien II seurantatyöryhmän mietintö. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 432 s. 5

6 Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen ympäristö 742: Ympäristöministeriö 2005: Liito-oravan huomioon ottaminen kaavoituksessa. Ympäristöministeriö, Helsinki. 16 s. + 3 liitettä. 6