KEVYEN LIIKENTEEN VÄYLÄ IITIN KIRKONKYLÄN KOHDALLA LUONTOSELVITYS

Transkriptio

1 KEVYEN LIIKENTEEN VÄYLÄ IITIN KIRKONKYLÄN KOHDALLA LUONTOSELVITYS Marko Vauhkonen Ympäristösuunnittelu Enviro Oy JOHDANTO TL-Suunnittelu Oy laatii tiesuunnitelmaa maanteiden 362 ja 3622 kevyen liikenteen väylästä Iitin Kirkonkylän kohdalla. Suunnitelmaa varten tarvittava luontoselvitys tilattiin Ympäristösuunnittelu Enviro Oy:ltä. Työn on tehnyt biologi, FM Marko Vauhkonen. 2 AINEISTO JA MENETELMÄT Selvitysalueen muodosti Iitin Kirkonkylän kohdalle suunniteltu kevyen liikenteen väylä, jonka kokonaispituus on noin 1740 metriä. Maastoinventoinnissa oli käytettävissä suunnitelmakartat ( ). Selvitysalueelta ei ollut käytettävissä aiempia luontotietoja lukuun ottamatta ympäristöhallinnon ympäristö- ja paikkatietopalvelun (OIVA) aineistoja. Selvitysalueelle tehtiin maastokäynti , jolloin suunniteltu kevyen liikenteen väylän reitti käveltiin läpi. Käynnillä inventoitiin ja kirjoitettiin muistiin yleiskuvaus alueen luonnonoloista ja kasvillisuudesta. Samalla selvitettiin luonnonsuojelulain 29 :n mukaisten suojeltujen luontotyyppien, metsälain 10 :n mukaisten erityisen tärkeiden elinympäristöjen, vesilain 2 luvun 11 :n tarkoittamien pienvesikohteiden, uhanalaisten luontotyyppien (Raunio ym. 2008a, b) sekä muiden arvokkaiden luontokohteiden esiintyminen. Maastokäynnillä havainnoitiin alueen eliölajistoa ja kiinnitettiin erityistä huomiota merkittävien eliölajien (erityisesti suojeltavat, uhanalaiset, silmälläpidettävät, alueellisesti uhanalaiset, luontodirektiivin liitteiden II ja IV lajit sekä muut harvinaiset tai vaateliaat lajit) esiintymiseen siltä osin kuin tämä oli alueen luonnonolot huomioiden tarkoituksenmukaista ja maastotöiden ajankohta huomioiden mahdollista. Selvityksen yhteydessä arvioitiin merkittävien eliölajien kannalta tärkeät elinympäristöt sekä mahdollisten tarkempien lajistoselvitysten tarve ja kohdentaminen. Maastotöissä käytettiin GPS-paikanninta (Garmin 62s), jolla mm. luontokohteet ja lajien havaintopaikat voidaan paikantaa riittävällä tarkkuudella. Ympäristösuunnittelu Enviro Oy Sivu 1 / 5

2 3 SELVITYSALUEEN YLEISKUVAUS Maantiellä 362 (Iitintie Kymentaantie) suunnittelualue alkaa etelässä Mullikkamäentien liittymästä ja päättyy pohjoisessa Sorronniementien liittymään. Kevyen liikenteen väylä on suunniteltu maantien itäreunalle, joten luonnonolot kuvataan vain tien itäpuolelta. Kuvaus etenee etelästä pohjoiseen päin. Mullikkamäentien ja Museotien välisellä jaksolla olevat rakennukset sijaitsevat hyvin lähellä tietä. Rakennusten ja maantien välissä on pensas- (pihasyreeni, siperianhernepensas, pensasangervot, jne.) ja perennaistutuksia. Piennar on heinävaltaista (nadat, nurmikat, nurmipuntarpää); lisäksi tavataan mm. vuohenputkea ja voikukkia. Museotien risteyksen eteläpuolella kasvaa lisäksi mm. kultapiiskua, nurmitädykettä, niittysuolaheinää, koiranputkea ja tuoksusimaketta. Museotien risteyksen jälkeen olevien tonttien reunoilla kasvaa mm. pihasyreeniä ja pensasangervoja. Siunauskappelille johtavan tien pohjoispuolella esiintyy lisäksi terttuseljaa sekä maantien reunapuustona vaahteraa, tuomea, koivua ja raitaa. Piennarlajisto on monipuolinen: koiran- ja vuohenputki, niittyleinikki, metsäkurjenpolvi, niittysuolaheinä, voikukat, kultapiisku, koiranheinä, nurmipuntarpää ja muut heinälajit sekä peltokorte (kuva 1). Pientareelle levinneitä koristekasveja ovat puistolemmikki, komealupiini ja jalokiurunkannus. Kuva 1. Piennarta Iitintien itäreunalla. Valokuva Marko Vauhkonen. Ympäristösuunnittelu Enviro Oy Sivu 2 / 5

3 Iitin kirkon kohdalla kevyen liikenteen väylä sijoittuu hieman kauemmaksi maantiestä. Suunniteltu linjaus kulkee nykyisen kioskin kohdalta hiekkapintaisen pysäköintialueen reunalla. Paikalla kasvaa mm. piharatamoa ja eri heinälajeja. Lyöttiläntien risteyksen eteläpuolella kasvaa nuoria koivuja, vaahteroita ja mäntyjä. Lehtomaisen metsikön aluskasvillisuutena on mm. koiranputkea, puistolemmikkiä, ahomansikkaa, metsäkurjenpolvea ja eri heinälajeja. Lyöttiläntien risteyksen pohjoispuolella on piha- ja pysäköintialue, jonka reunalla kasvaa siperianhernepensasta, pihasyreeniä ja pensasangervoja. Kuoppaniementien risteystä vastapäätä olevassa rinteessä kasvaa vanha männikkö, jossa on sekapuuna vaahteraa (kuva 2). Lehtomaisen ja kulttuurivaikutteisen aluskasvillisuuden lajeja ovat mm. ahomansikka, koiran- ja vuohenputki, puistolemmikki, aho- ja paimenmatara, niittynurmikka ja nurmipuntarpää. Männikön jälkeen kevyen liikenteen väylä sijoittuu pellon reunalle noin 250 metrin matkalla. Piennarlajeina tavataan mm. koiranputkea, metsäkurjenpolvea, nurmipuntarpäätä, peltokortetta ja voikukkia. Kuva 2. Vanha männikkö Kymentaantien reunalla. Valokuva Marko Vauhkonen. Pellon jälkeen on pieni ja kapea metsikkö, jonka nuorehkon puuston muodostavat haapa, koivu, mänty, raita, pihlaja ja vaahtera. Kenttäkerroksen lajeja ovat mm. ahomansikka, poimulehdet, voikukat, kultapiisku, niittyleinikki, metsäapila ja niittynätkelmä. Kivikkoisen metsikön itäpuolella on puuton kaistale. Tällä entisellä pellolla tai niityllä kasvaa mm. koiranputkea, rönsy- ja niittyleinikkiä, nurmipuntarpäätä ja pelto-ohdaketta. Honninlahden suuntaan johtavan metsäautotien molemmin puolin on kosteampaa entistä peltoa tai niittyä. Tämän puuttoman alueen kasveja ovat edellä mainittujen lisäksi mm. mesiangervo ja metsäkorte. Kirkkovalkamantien eteläpuolella on pihapiiri, jota reunustavat nuoret terijoensalavat. Piennarlajistona on mm. koiranputkea, metsäkurjenpolvea ja nurmipuntarpäätä. Kirkkovalkamantien ja Sorronniementien välinen jakso on metsää. Varttunut puusto vaihtelee mänty- ja koivuvaltaisesta sekametsään, jossa kasvaa myös raitaa, haapaa, Ympäristösuunnittelu Enviro Oy Sivu 3 / 5

4 harmaaleppää ja vähän kuusta. Kasvillisuus on tuoretta kangasmetsää, mutta lähenee paikoin lehtomaista kangasta. Jakson keskivaiheilla on pienialainen kostea painanne, jossa kasvaa saniaisia. Muuten kenttäkerroksessa tavataan mm. mustikkaa, puolukkaa, metsäkastikkaa, lillukkaa, sananjalkaa, kieloa, kevätpiippoa, metsätähteä ja kultapiiskua. Jakson pohjoispäässä hiekkaisella pientareella kasvaa hieman sianpuolukkaa sekä sarja- ja huopakeltanoa (kuva 3). Kuva 3. Piennar Sorronniementien risteyksen itäpuolella. Valokuva Marko Vauhkonen. Maantiellä 3622 (Lyöttiläntie) suunnittelualue alkaa lännessä Iitintien liittymästä ja päättyy idässä Honnintien liittymään. Kevyen liikenteen väylä on suunniteltu maantien pohjoisreunalle, joten luonnonolot kuvataan vain tien pohjoispuolelta. Kuvaus etenee lännestä itään päin. Lyöttiläntien alussa olevilla tonteilla ja niiden reunoilla kasvaa koivua, vaahteraa ja tuomea sekä sinikuusi ja kookas lehmus, joka säästyy. Kenttäkerroksen kasvillisuutena tien reunalla on mm. sananjalkaa sekä tavallisia piennarlajeja. Kiinteistö RN:o 1:68 on rakentamaton. Sen kohdalla lehtomaisen metsän aluskasvillisuutena on mm. käenkaalia, kieloa, metsäkastikkaa, metsäalvejuurta ja hiirenporrasta. Pensaskerroksessa kasvavat koiranheisi ja vadelma. Ennen Honnintietä olevan tontin reunalla on istutettua puustoa sekä mm. pihasyreeniä, kurtturuusua, pensasangervoja ja tuomipihlajaa. Ympäristösuunnittelu Enviro Oy Sivu 4 / 5

5 4 ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET JA LAJIESIINTYMÄT Selvitysalueella tai sen välittömässä läheisyydessä ei sijaitse Natura alueita, valtakunnallisten luonnonsuojeluohjelmien kohteita, luonnonsuojelualueita, suojeltuja luontotyyppejä tai luonnonmuistomerkkejä. Maastoselvityksessä ei todettu kohteita, jotka täyttäisivät luonnonsuojelulain 29 :n mukaisten suojeltujen luontotyyppien, metsälain 10 :n mukaisten metsien monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeiden elinympäristöjen tai vesilain 2 luvun 11 :n tarkoittamien pienvesikohteiden kriteerit. Selvitysalueella ei tavattu myöskään muita arvokkaita elinympäristöjä tai luontotyyppejä. Luontoselvityksessä ei todettu merkittävien eliölajien (ks. luku 2 ja Rassi ym. 2010) esiintymiä. Selvitysalueella ei arvioitu olevan luonnonsuojelulain 46 :n tarkoittamien uhanalaisten lajien, 47 :n mukaisten erityisesti suojeltavien lajien, EY:n luontodirektiivin liitteen IV(a) lajien tai muiden merkittävien eliölajien kannalta tärkeitä elinympäristöjä, joissa niiden esiintyminen olisi todennäköistä (vrt. Sierla ym. 2004). Alueella ei arvioitu olevan sellaisia luontokohteita, elinympäristöjä tai lajistoa, jotka edellyttäisivät tarkempia selvityksiä. 5 KIRJALLISUUS Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus. Punainen kirja Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 685 s. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) 2008a: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 1. Tulokset ja arvioinnin perusteet. Suomen ympäristö 8/2008: Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) 2008b: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 2. Luontotyyppien kuvaukset. Suomen ympäristö 8/2008: Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen ympäristö 742: Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109: Ympäristösuunnittelu Enviro Oy Sivu 5 / 5