LIITO-ORAVASELVITYS VAMMALAN KUKKURISSA

Transkriptio

1 LIITO-ORAVASELVITYS VAMMALAN KUKKURISSA 2013

2 LIITO-ORAVASELVITYS VAMMALAN KUKKURISSA 2013 Selvityksen tarkoitus Liito-oravaselvityksessä oli tarkoitus löytää selvitysalueella mahdollisesti olevat liito-oravan elinalueet ja etenkin tämän uhanalaisen eläimen lisääntymis- ja levähdyspaikat, jotka ovat luonnonsuojelulain suojaamat. Tietoa liito-oravan esiintymisestä tarvitaan, koska alueelle on suunnitteilla maankäytön muutos. Selvitysalue Liito-oravan esiintymistä selvitettiin Vammalan Kukkurissa alueella, joka on rajattu alla olevissa kuvissa. Selvitysalue on kauttaaltaan metsäinen. Alue rajautuu lännessä pientaloasutukseen, pohjoisessa Rautaveteen, idässä metsään ja peltoon ja etelässä Tampereentiehen sekä tien eteläpuoleta alkavaan toistaiseksi enimmäkseen rakentamattomaan metsäalueeseen. Selvitysalue rajattuna vihreällä viivalla

3 Selvitysalue rajattuna punaisella viivalla Selvityksen toteutus Liito-oravan esiintymistä havainnoitiin etsimällä liito-oravien jätöksiä maastosta. Liito-oravan jätöksiä löytää parhaiten keväällä suurten puiden, etenkin kuusten ja haapojen tyviltä. Olosuhteet havainnointiin olivat maastotyötä tehtäessä hyvät. Liito-oravaselvityksen teki luontokartoittaja Vesa Salonen. Selvityksessä löytyneiden jätösten lukumäärä laskettiin tai arvioitiin ja muistiin kirjattiin myös sen puun laji, jonka alla jätökset olivat. Jokaisen papanapuun tyvellä katsottiin, näkyykö puussa koloja tai risupesiä, jotka voisivat olla liito-oravan lisääntymis- tai levähdyspaikkoja. Puiden koloja ja risupesiä etsittiin myös niistä puista, joiden tyviltä papanoita ei löytynyt. Jokaisesta jätösten löytöpaikasta ja jokaisesta kolo- tai pesäpuusta tallennettiin koordinaatit satelliittipaikantimella. ELY-keskukselta pyydettiin tietoja selvitysalueella mahdollisesti aiemmin tehdyistä liitooravahavainnoista, mutta tällaisia tietoja ei ELYssä ollut.

4 Selvityksen tulos ja sen tarkastelua Kuvassa on merkittynä vihrein pallukoin Kukkurista löytyneiden liito-oravan papanapuiden ja mahdollisten pesäpaikkojen sijainti. Selvityksessä löytyi liito-oravan papanoita 15 puun alta ja mahdollisia pesäpuita eli mahdollisia lisääntymis- ja levähdyspaikkoja löytyi kpl. Löydöt painottuvat selvitysalueen etelälounaiseen osaan. Papanoiden määrä eri puiden tyvillä vaihteli suuresti. Runsaammin (> 50 kpl) papanoita löytyi neljän puun alta. Tarkemmat tiedot löytyneistä papanoista ja papanapuiden sijainnista sekä mahdollisista lisääntymis- ja levähdyspaikoista löytyvät jäljempänä olevasta kuvasta.

5 Alla olevassa kuvassa punaisella merkitty papanapuuhavainnot ja vihreällä mahdolliset pesäpaikat: A N612011,0 : E ,8 kuusi, risupesä B N612012,9 : E ,1 kuusi, risupesä C N612010,4 : E ,1 kuusi, risupesä D N612006,5 : E ,1 kuusi, iso, risupesä E N612007,7 : E ,1 kuusi; 12 papanaa F N612009,2 : E ,0 mänty, kolopuu G N612005,9 : E ,7 kuusi, iso; n. 20 papanaa H N612008,2 : E ,5 mänty, kolopuu; 1 papana I N612013,8 : E ,8 kuusi; 1 papana J N612008,1 : E ,3 mänty, vanha, kolopuu K N612006,3 : E ,7 kuusi, risupesä L N612006,0 : E ,0 haapa; 15 papanaa M N612006,7 : E ,9 kuusi; n 80 papanaa N N612005,9 : E ,4 haapa; 2 papanaa N N612005,9 : E ,4 haapa, kolopuu; väh. 120 papanaa O N612005,8 : E ,5 kuusi; 1 papana P N612006,4 : E ,9 koivu, mahd. kolopuu Q N612012,7 : E ,1 kuusi, iso; n. 55 papanaa R N612008,3 : E ,9 koivu; n. 100 papanaa S N612007,9 : E ,0 kuusi, risupesä T N612013,7 : E ,1 kuusi, iso; 1 papana U N612008,7 : E ,4 kuusi; 35 papanaa V N612013,2 : E ,7 haapa, kolopuu W N612010,4 : E ,3 kuusi, iso; 5 papanaa X N612010,6 : E ,4 kuusi, iso; n. 10 papanaa

6 Liito-oravan aktiivisimmin käyttämä pesäpaikka on ilmeisesti kolohaapa, joka on merkitty kuvaan kirjaimella N. Kuvaa selittävässä tekstissä (kuvan alla) on kuitenkin merkitty kaksi papanapuuta kirjaimella N, koska paikalla kasvaa vierekkäin ja hyvin lähellä toisiaan kaksi haapaa. Papanoiden lukumäärästä voi tehdä arvioita puun merkityksellisyydestä liito-oravalle. Puu, jonka alla on runsaasti papanoita, on liito-oravalle tärkeä, mutta jätösten vähäisyys tai puuttuminen ei välttämättä merkitse sitä, että puu olisi liito-oravalle vähäarvoinen. Jätöshavaintojen perusteella voidaan päätellä liito-oravien talvisia elinalueita. Kesällä liito-oravat syövät pääosin toisenlaista ravintoa kuin talvella eikä niiden kesäravinnosta synny säilyviä papanoita. Kesäisin liito-oravat voivat liikkua ja luultavasti liikkuvatkin - ravinnonhaussa osittain muilla alueilla kuin talvikaudella. Luonnonsuojelulain suojaamia liito-oravan (otaksuttuja tai mahdollisia) lisääntymis- ja levähdyspaikkoja ovat etenkin risupesät ja kolopuut sekä linnunpöntöt ja mahdollisesti myös isot tiheät kuuset. Joskus liito-orava käyttää myös ihmisten tekemiä rakennuksia. Tiettävästi liito-orava ei rakenna itse käyttämiään pesiä (ainakaan kokonaan), vaan käyttää tavallisen oravan rakentamia risupesiä, joten liito-oravan pesät eivät ole erotettavissa tavallisen oravan tekemistä pesistä. Kolojen ja pesien havaitseminen puiden tyviltä voi olla vaikeaa tai mahdotonta, joten täyttä varmuutta kolojen ja pesien puuttumisesta ei yleensä saa. Myös risupesien kunnon tai puiden kolojen kelvollisuuden arvioiminen ei yleensä onnistu maasta käsin. Risupesiä ja kolopuita löytyi selvitysalueelta useita, mutta vain muutaman risupesä- tai kolopuun alta löytyi liito-oravan jätöksiä. Selvityksessä saatu kuva Kukkurin liito-oravaesiintymästä poikkeaa keskimääräisistä liitooravaselvityksissä saatavista tuloksista sikäli, että jätöksiä löytyi hajanaisesti melko laajalta alueelta ja kaikkiaan hieman niukanlaisesti, kun taas mahdollisia pesäpaikkoja löytyi paljon. Jätöksien niukahkon määrän saattaa selittää esimerkiksi liito-oravan ajoittainen oleskelu selvitysalueen ulkopuolella. Pesäpaikkojen - etenkin risupesien - runsas määrä selittyy helposti Kukkurin alueen runsaalla oravamäärällä sekä sillä, että maaston korkeuserot helpottavat pesien löytymistä. Käytettävissä olevien pesäpaikkojen runsaus saattaa myös selittää hajanaiset jätöslöydöt siten, että liito-orava käyttää useita pesiä. Liito-oravan elinpiirin rajaus Liito-oravan elinalueen rajaamisessa (mahdollisimman pieneksi) nousee ongelmaksi ennen kaikkea ne löydetyt risupesät ja kolopuut, joiden alta ei löytynyt liito-oravan jätöksiä: tuleeko ne sisällyttää rajaukseen vai ei eli ovatko ne liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkoja vai eivät. Liito-oravaselvityksen loppuvaiheessa selvitysalueen metsän rakennetta ja puustoa arvioitiin sillä tarkoituksella, että liito-oravan suosimaksi tiedetyistä metsän rakennepiirteistä saisi apua tarkoituksenmukaisen rajauksen tekemisessä. Apua tästä ei juuri ollut, sillä liito-oravien yleensä suosimia suuria kuusia, haapoja ja monirakenteista sekapuustoa on selvitysalueella etenkin pohjoisja länsiosassa, mutta näiltä alueilta ei taas löytynyt merkkejä liito-oravan oleskelusta. Jäljempänä esitetään kaksi rajausvaihtoehtoa, A ja B. Rajaus A:

7 Rajaus B:

8 Rajaukseen A on sisällytetty kaikki löydetyt papanapuut ja kaikki löydetyt liito-oravan mahdolliset lisääntymis- ja levähdyspaikat (risupesät ja kolopuut) sekä vähän aluetta näiden ympärillä. Rajausta on kasvatettu koillisosassa, jossa vesinoron luona kasvaa liito-oravan ravintonaan suosimaa leppäpuustoa. Rajaus B pitää sisällään kaikki papanapuut ja osan mahdollisista lisääntymis- ja levähdyspaikoista, mutta rajauksen ulkopuolelle on jätetty sellaisia mahdollisia lisääntymis- ja levähdyspaikkoja, joiden alta ei löytynyt liito-oravan jätöksiä. Rajauksen ulkopuolelle on jätetty myös laajalti kallioista mäntyvaltaista mäen lakialuetta, koska se ei elinympäristönä vastaa kovin hyvin liitooravan elinympäristövaatimuksia. Liito-oravan kulkuyhteydet Liito-oravat elelevät suuren osan vuotta yksikseen. Lisääntymisaikaan keväällä liito-oravakoiraat kuitenkin lähtevät etsimään naaraita ja voivat liikkua tällöin pitkiä matkoja. Liito-oravanaaraat pysyttelevät elinpiirillään ikänsä, mikäli elinpiiri säilyy kelvollisena. Liito-oravan poikaset varttuvat naaraan luona, mutta itsenäistyvät loppukesällä ja lähtevät tuolloin etsimään ympäristöä, jossa säilyvät hengissä. Koiraiden ja poikasten liikkumista varten pitää liito-oravan elinpiiriltä olla puustoisia kulkuyhteyksiä, sillä maassa liito-orava on turvaton. Tutkimuksissa on todettu, että liitoorava saattaa ylittää liitäen jopa 70 metrin aukioita tai kulkea joko harvakseltaan kasvavien yksittäisten kookkaiden puiden tai matalan nuoren puuston muodostamia reittejä pitkin. Liitooravalle turvalliset kulkuyhteydet ovat kuitenkin yhtenäisesti puustoisia ja mieluiten kookkaita kuusia kasvavia metsiä tai metsäkaistaleita. Kukkurissa liito-oravan jätöksiä etsittiin myös selvitysalueen lähiympäristöstä länsi-, etelä- ja itäpuolelta sopivien reittipuiden tyviltä liito-oravan mahdollisten kulkureittien selville saamiseksi, mutta tuloksetta. Selvitysalueen länsi- ja lounaispuolella reittipuiksi sopivia kookkaita puita kasvaa harvakseltaan pientaloalueen pihoissa eikä papanoiden kattava etsiskely käynyt kaikin paikoin päinsä. Selvitysalueen eteläpuolella puusto on nuorta ja hyvät kulkureittipuut puuttuvat. Selvitysalueen itäpuolella Vehmaassa on liito-oravalle suotuisaa puustoa, mutta sitä oli myös juuri kaadettu. Kukkurin liito-oravan tai -oravien kulkuyhteyksistä ei siis saatu selkoa, mutta luontevin yhteyssuunta on selvitysalueelta Tampereentien yli etelään. Liito-oravan tienylitys edellyttää, että tien lähellä molemmin puolin kasvaa riittävän suuria puita.