Liito-orava kartoitus Nouvanlahden ulkoilualueelle sekä eteläisen Kilpijärven länsirannalle.

Koko: px

Aloita esitys sivulta:

Download "Liito-orava kartoitus Nouvanlahden ulkoilualueelle sekä eteläisen Kilpijärven länsirannalle."

Kirsi-Kaisa Hyttinen
8 vuotta sitten
Katselukertoja:

1 Liito-orava kartoitus Nouvanlahden ulkoilualueelle sekä eteläisen Kilpijärven länsirannalle. Tarmo Saastamoinen Kuva.1 Kaatunut kuusenrunko Nouvanlahdesta.

2 LIITO-ORAVA: Liito-orava (pteromys volans)on boreaalisella metsävyöhykkeellä esiintyvä jyrsijälaji, jonka levinneisyys idässä ulottuu aina Japaniin asti. Liito- oravan levinneisyys lännessä rajoittuu Suomeen, joten Suomi on ainoa EU-maa jossa lajia tavataan. Tutkimuksissa on kuitenkin havaittu että Suomen populaatio ei saa merkittävää täydennystä idästä rajan yli, syynä tähän voi olla lajin suhteellisen heikko dispersaali eli jälkeläisten asettuminen uusille elinalueille. Suomen metsämaiseman pirstoutuneisuus myös vaikeuttaa muuttoliikettä. Uhanalaisuusluokituksessa liitoorava katsotaan silmälläpidettäväksi lajiksi, jonka kannan kehitystä on seurattava. Tästä johtuen Suomella on erityisvelvoite (EU:n Luontodirektiivin liite IVa, Luonnonsuojelulaki 49 ) liito- oravan kannan hoidossa, ja sen lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Liito- orava suosii habitaattinaan varttuneita kuusimetsiä joissa on ravinnoksi haapaa, leppää ja koivua. Kesällä liitoorava syö näiden puiden lehtiä, ja syksyllä sekä talvella norkkoja sekä myös havupuiden neulasia. Laji pesii tikkojen kovertamiin koloihin ja oravan tekemiin risupesiin, joita luonnontilaisissa metsissä on runsaasti. Varttuneiden kuusten merkitys on toimia ns. suojapuina. Liito- oravan harmaan värityksen oletetaan johtuvan naamioitumisesta kuusien harmaita runkoja vasten. Korkeiden kuusten latvasta pääsee myös liitämään petoja karkuun.

Tutkimuksissa on kuitenkin havaittu että Suomen populaatio ei saa merkittävää täydennystä idästä rajan yli, syynä tähän voi olla lajin suhteellisen heikko dispersaali eli jälkeläisten asettuminen

3 MENETELMÄ: Kartoitus perustuu liito-oravien papanoiden etsimiseen. Näitä jätöksiä löytyy yleensä liito- oravan ravintonaan käyttämien puiden sekä niiden välittömässä läheisyydessä olevien suurten kuusien tyveltä. Kartoitus tehtiin poikkeuksellisesti huhtikuun loppupuolella, aikaisen kevään sulatettua lumet metsästä. Inventoinnissa löytyneiden papanoiden paikka merkittiin GPS- laitteeseen ja paikalta etsittiin mahdollisia kolopuita ja risupesiä. Raportti sisältää löydetyt havainnot, tutkittujen kohteiden kuvaukset ja suositukset maankäytöstä. Tutkittavat kohteet : a) Nouvanlahden ulkoilualue, kuva 2. Alue on kooltaan noin 60ha. Tästä suurin osa on yhtenäistä, paikoin hyvin luonnontilaisena säilynyttä kuusi-sekametsää. Alueella kulkee puro ja metsässä on muutamia pieniä kosteikkoja. Metsän länsiosa sijaitsee korkeammalla maastonkohdalla ja sitä reunustaa etelässä laaja hakkuu ja lännessä moottoritie. Metsää on myös aikoinaan

Kartoitus tehtiin poikkeuksellisesti huhtikuun loppupuolella, aikaisen kevään sulatettua lumet metsästä.

4 harvennettu. Tästä johtuen alue on kuivempaa, avarampaa ja lehtipuuta on hyvin vähän. Sieltä ei papanoita löytynyt vaikka tarkastettiin >50 puuta. Tämän oletetaan johtuvan juuri ravinnoksi sopivien puiden puuttumisesta. Tästä läntisimmästä alueesta itään päin mentäessä maasto laskee puronotkoon. Tämä puro vaikutti luonnontilaiselta ja kohde on luontotyypiltään luultavasti lehto, mutta se pitäisi selvittää kesällä kasvillisuuden ollessa näkyvillä. Puron läheisyydessä kasvoi paljon lehtipuuta, myös muutama iso raita, ja eräiden suurien haapojen läheisyydestä löytyi liito- oravan papanoita. Eräässä kuusessa oli oravanpesä, jota ei päässyt tarkastamaan ilman tikkaita, ja kuusen tyvellä oli myös papanoita. Puronotko vaihettumisvyöhykkeineen lisää alueen luonnon monimuotoisuutta, ja on jo sinällään arvokas. Notkossa kuului ja näkyi myös paljon pyitä, joiden elinympäristöt ovat modernien metsätalouden menetelmien myötä vähentyneet. Mentäessä tästä purosta edelleen itään päin kohti Kilpijärveä, alkaa metsä edustamaan alueen yleisintä metsätyyppiä, kuusivaltaista sekametsää, jonka kenttäkerroksessa vallitsee mustikka ja pohjalla kerrossammal tai seinäsammal. Rannan läheisyydessä, jossa on valoisampaa, esiintyi myös mäntyä ja suuria lehtipuita. Rannan läheisyydessä kasvoi myös suurimmat kuuset. Eräästä kannosta laskettiinkin yli 150 vuosilustoa. Metsässä on paikoin suuriakin yksittäisiä koivuja ja nuoria leppä- ja haaparyhmiä joissa liito- oravat käyvät syömässä. Metsän ikärakenteessa on huomattavaa vaihtelua, koska luontaista uudistumista tapahtuu aukkoihin, joita syntyy vanhojen ja sairaiden puiden kaatuessa. Metsä ei näin ollen vielä edusta ns. sulkeutunutta, kliimaksivaiheessa olevaa kuusikkoa. Tällaisesta metsästä koivua ei enää tavata ja sen uudistuminen ja kasvu on heikkoa. Koska alueella ei ole harjoitettu nykyisenlaisia metsänhoidollisia toimenpiteitä, on metsässä myös suhteellisen paljon lahopuuta. Se tarjoaa elinympäristön suurelle määrälle metsälajistoa, jotka juuri lahopuun vähäisyydestä johtuen ovat

Tämä puro vaikutti luonnontilaiselta ja kohde on luontotyypiltään luultavasti lehto, mutta se pitäisi selvittää kesällä kasvillisuuden ollessa näkyvillä.

5 uhanalaisia. Esimerkiksi hömötiainen, jonka kanta on taantunut, tekee pesäkolonsa pystyssä olevaan lahopökkelöön koska sen nokalla ei tehdä koloja kovaan puuhun. Edellä mainitut seikat tekevät alueesta poikkeuksellisen arvokkaan luontokohteen. Siksi alueella esiintyy huomattava määrä luonnontilaisten metsien lintulajeja(sepelkyyhky, hippiäinen,pohjantikka,käpytikka,kanahaukka, pyy, korppi, puukiipiäinen), mutta myös liito- oravia. Jos alueelle tehtäisiin kääväkäs-kartoitus, olisi hyvin todennäköistä että löydettäisiin lisää uhanalaisia lajeja. Lahopuun määrä, metsän rakenteelliset ominaisuudet ja alueella tavattavat lajit täyttäisivät hyvin todennäköisesti METSO- ohjelman suojelukriteerit. Vuonna 2004 metsään laitettiin 14 pönttöä liito- oravalle. Pöntöt on käyty läpi vuosittain ja lähes jokaisena vuonna jostain niistä on tavattu kantava naaras liitoorava. Yksilömääriä on mahdoton arvioida, mutta alueen pinta-ala ja laatu pystyvät todennäköisesti ylläpitämään ns. lähdepopulaatiota, josta tapahtuu nettomuuttoa muille alueille. Nouvanlahden metsä onkin hyvin tärkeä lisääntymis- ja levähdysalue liito- oraville ja se tulisi säilyttää sellaisenaan. Nouvanlahden ulkoilualue on hyvin suosittu Iisalmelaisten liikunnanharrastajien keskuudessa. Alueella käy ihmisiä virkistäytymässä joka päivä ympäri vuoden. Alueella tavataan lenkkeilijöitä ja hiihtäjiä, mutta myös niitä jotka tulevat kuuntelemaan ja kiikaroimaan lintuja tai ihan vain istumaan kuusikon rauhaan. Alue on ainoa luonnontilainen kohde kaupungin alueella, johon voi tulla virkistäytymään ja tuntea olevansa aarniometsässä.

Siksi alueella esiintyy huomattava määrä luonnontilaisten metsien lintulajeja(sepelkyyhky, hippiäinen,pohjantikka,käpytikka,kanahaukka, pyy, korppi, puukiipiäinen), mutta myös liito- oravia.

6 Kuva. 2 Nouvanlahden ulkoilualue ja liito-orava havainnot(kolmio)

7 Kilpijärven länsiranta.kuva 3. Tutkittavana oli runsaan kilometrin verran rantavyöhykkeessä sijaitsevia metsänriekaleita ja kuusikkotupsuja. Näistä eteläisin ja pohjoisin ovat ominaisuuksiltaan liito-oravalle sopivia. Näiden välillä oli eräs harva ja kuiva kuusikkorinne sekä hakkuuaukea. Vuoden 2006 kartoituksessa eteläisimmästä laikusta löytyi papanoita, mutta tänä vuonna niitä ei löytynyt. Liito- oravien siellä vierailu lienee hyvin satunnaista. Tutkituista paikoista pohjoisimpana sijaitseva Mäkelän tilan metsästä löytyi papanoita muutaman ruokapuun läheltä. Metsikön pienuudesta johtuen on epätodennäköistä että metsikköä asuttaisi vakituisesti liitoorava. Kyseessä lienee vieraileva tai läpikulkeva yksilö. Liito- oravat kykenevät liikkumaan varsin kätevästi rantapuita pitkin yöllisillä ruokailuretkillään. Talvella jolloin ravintoa on vähän, joutuvat liito- oravat laajentamaan ravinnonhakuaan. Mäkelän metsän keskellä ja rannassa sijaitsevat leppäryhmät saattavat tällöin muodostaa hyvinkin tärkeän lisän talviravintoon ja houkutella vierailijoita esimerkiksi Nouvanlahdesta.

Vuoden 2006 kartoituksessa eteläisimmästä laikusta löytyi papanoita, mutta tänä vuonna niitä ei löytynyt. Liito- oravien siellä vierailu lienee hyvin satunnaista.

8 Kuva.3 Kilpijärven länsirannan liito- oravahavainnot(kolmiot)

Samankaltaiset tiedostot

Liito-oravaselvitys Kauniainen 2008

Liito-oravaselvitys Kauniainen 2008 Sirkka-Liisa Helminen Ympäristötutkimus Yrjölä Oy SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO...3 2 LIITO-ORAVAN BIOLOGIA JA SUOJELU...3 3 MENETELMÄT...3 4 TULOKSET...4 4.1 Kavallintien