Huhtasuon keskustan liito-oravaselvitys

Transkriptio

1 Huhtasuon keskustan liito-oravaselvitys Taru Heikkinen Kaupunkisuunnitteluosasto Jyväskylän kaupunki

2 1. Tehtävän kuvaus ja tutkimusmenetelmät Työn tarkoituksena oli selvittää liito-oravan esiintyminen Huhtasuonkoulun itäpuolisella ns. vesitorninmäen metsäalueella (kuva 1). Tutkimusalue on kooltaan 11,6 hehtaaria. Kaupungin metsäsuunnitelman ( ja ilmakuvatarkastelun pohjalta tutkimusalueelta käytiin läpi kuusivaltaiset metsäkuviot. Maastotyöt alueella tehtiin 8.5. ja Kuva 1. Huhtasuon selvitysalue kuvassa punaisella viivarasterilla. Läpikäydyltä alueelta tarkistettiin varttuneiden kuusien tyvet sopivilta vaikuttavissa lehtipuusekoitteisissa metsänkohdissa. Papanoita etsittiin myös haapojen tyviltä. Alueelta etsittiin myös liito-oravan mahdollisia pesäpaikkoja eli kolohaapoja ja tavallisen oravan vanhoja risupesiä. Kellertävien papanoiden suuri määrä puun tyvellä kertoo usein puussa olevasta pesästä, jota tosin voi olla mahdotonta havaita maasta käsin (Anonyymi 2001). Maastohavainnot viittaavat siihen, että metsänkohta, josta jätöksiä löytyy runsaasti, on liito-oravan säännöllisesti käyttämä (Reunanen & Nikula 1998). Jätöspuut ja muut havainnot paikannettiin GPS laitteella (Trimble GeoXT), josta koordinaatit siirrettiin MapInfo paikkatieto-ohjelmaan karttaesitysten laatimista varten. Tehdyt havainnot on esitetty karttaliitteessä v.2007 ilmakuvan päällä. Liitteessä 1 on nähtävillä koko kartoitusalue havaintoineen ja liitteessä 2 on lähikuvaa liito-oravan asuttamista metsänkohdista. 2

3 2. Perustietoa liito-oravan biologiasta Liito-orava (Pteromys volans) on hämäräaktiivinen varttuneiden sekametsien asukas. Sen elinalueelle ominaisia piirteitä ovat suuret suojaa tuovat kuuset ja ravintoa tarjoavat lehtipuut (Reunanen & Nikula 1998). Eläimen on havaittu viihtyvän myös kulttuurivaikutteisissa ympäristöissä kuten puistoissa, rantakoivikoissa ja peltojen reunametsissä (Sulkava ym. 1994). Kesäaikaan liito-orava syö pääasiassa lehtipuiden lehtiä (koivu, leppä, haapa) ja talvella ravinto koostuu varastoiduista lehtipuiden norkoista, joista liito-oravan papanat saavat tyypillisen kellertävän ruskean värinsä (Mäkelä 1996a). Pesän liito-orava rakentaa käpytikan koloon tai tavallisen oravan vanhaan risupesään, mutta eläin voi asustaa myös linnunpöntössä tai rakennuksessa. Useat käytössä olevat pesäpaikat eripuolilla elinpiiriä on olennainen piirre liitooravan käyttäytymisessä (Anonyymi 2001). Yksilöiden liikkuminen kuusivaltaisella elinalueella keskittyy pienille ydinalueille, joiden yhteispinta-ala on noin 10 % koko elinpiiristä. Liito-orava suosii elinalueensa osia jotka ovat ympäristöään suojaisempia, joilla lehtipuustoa on enemmän kuin muualla elinalueella ja joilla myös pesäpaikat sijaitsevat useammin kuin niiden pinta-alan perusteella olisi odotettavissa (Hanski ym. 2000). Elinpiirin vähemmän käytetyillä alueilla on kuitenkin merkitystä esimerkiksi pesäpaikkojen osalta, sillä noin puolet pesäpaikoista sijaitsee ydinalueiden ulkopuolella (Anonyymi 2001). 3. Alueen puuston piirteet ja liito-oravahavainnot Huhtasuon selvitysalue on metsätyypiltään pääasiassa varttunutta mustikkatyypin kuusimetsää, jossa esiintyy paikoin lehtipuustoa; lähinnä koivua ja haapaa. Liito-oravan elinalueelle välttämätöntä lehtipuustoa esiintyy etenkin rinteen päällä selvitysalueen keskiosissa (kts. kannen kuva). Alueen eteläreunan ulkoilureittiin rajoittuva rinnemetsä on mäntyvaltaista ja siten liitooravan esiintymiselle epätodennäköistä. Selvitysalueen luoteisosassa Huhtasuon koulun tuntumassa on rauduskoivulle istutettu laaja taimikkokuvio. Selvitysalueen pohjoiseen laskevalta paikoin sekapuustoiselta rinnealueelta (ydinalue 1) sekä rinteen päältä (ydinalue 2) löytyi merkkejä liito-oravan esiintymisestä (kuva 2 oik.). Rinnealueelta havaittiin 7 mahdollista liito-oravan pesäpaikkaa, joista neljä (1 kolo- ja 3 risupesää) vaikuttaa jätöshavaintojen perusteella liito-oravan asuttamilta. Rinteen päältä löytyi kaksi risupesää joista toinen on todennäköisesti liito-oravan käytössä. Rinteen päällä olevaan ydinalueeseen sisällytettiin myös varttuneiden haapojen ryhmä, jota eläin hyödyntää ruokailualueena. Haavoissa ei vielä näkynyt koloja, mutta puiden ikääntyessä niihin mitä todennäköisimmin ilmaantuu liitooravalle mieluisia pesäpaikkoja. 3

4 4. Suosituksia liito-oravan elinympäristön turvaamiseksi Selvitysalueelta havaittiin kaikkiaan 8 mahdollista pesäpuuta: yksi kolopuu ja 7 risupesäpuuta sekä melko runsaasti liito-oravan jätöksiä. Jätöslöydösten perusteella kolopuu ja viisi risupesää vaikuttavat liito-oravan asuttamilta. Pesä- ja jätöslöydösten sekä metsän rakennepiirteiden perusteella tehtiin kaksi ydinaluerajausta, jotka osoittavat liito-oravan aktiivisesti käyttämät ja siten säästettävät metsäalueet. Ydinalue 1 on kooltaan 0,8 hehtaaria ja ydinalue 2 on kooltaan 0,6 ha. Ydinaluerajausten säilyttämisen lisäksi tulee myös huolehtia kulkuyhteyksien turvaamisesta ydinalueiden välillä sekä tutkimusalueen ulkopuolisille metsäalueille. Liito-oravasta on tehty aiempina vuosina havaintoja selvitysalueen pohjoispuolelta Pysäkkivuoresta (Heikkinen 2006), itäpuolelta Kaakkolammen rannasta (Tähtö 2002) ja eteläpuolelta Kangasvuoresta (Heikkinen 2008), joten puustoisten kulkuyhteyksien (puiden väli maksimissaan 20m) turvaaminen on ensiarvoisen tärkeää. Alueen käytön rajoitusten perusteena on se, että liito-orava on uhanalaisuusluokituksessa määritetty vaarantuneeksi lajiksi (VU) ja sen lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty (luonnonsuojelulain 49. pykälä ja luontodirektiivin liite IVa). Jyväskylässä Taru Heikkinen Viitteet Anonyymi 2001: Liito-oravan (Pteromys volans) biologia ja suojelu Suomessa. Suomen ympäristö 459, Oy Edita Ab, Helsinki. Hanski, I. K., Stevens, P., Ihalempiä, P. & Selonen, V. 2000: Home-range size, movements and nest-site use in the Siberian flying squirrel, Pteromys volans. J. Mammalogy 81: Heikkinen, T. 2006: Pysäkkivuoren liito-oravaselvitys. Jyväskylän kaupunki, kaupunkisuunnitteluosasto. Heikkinen, T Kangasvuoren liito-oravaselvitys. Jyväskylän kaupunki, kaupunkisuunnitteluosasto. Mäkelä, A. 1996a: Liito-oravan (Pteromys volans L.) ravintokohteet eri vuoden aikoina ulosteanalyysin perusteella. Teoksessa: Liito-orava Suomessa, WWF Suomen Rahaston Raportteja nro.8. Länsi-Savo Oy, Mikkeli, ss Reunanen, P. & Nikula, A. 1998: Liito-oravan elinympäristöt ja maiseman rakenne Koillismaalla. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja sarja A nro. 93. Vantaa, 52 s. Sulkava, R., Eronen, P. & Storrank, B. 1994: Liito-oravan esiintyminen Helvetinjärven ja Liesjärven kansallispuistoissa sekä ympäröivillä valtionmailla Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja sarja A snro. 18. Vantaa, 29 s. Tähtö, V. 2002: Liito-oravaesiintymien yleisselvitys Jyväskylän kaupungin alueella. Jyväskylän kaupunki, ympäristövirasto. 4

5 Huhtasuon liito-oravaselvitys Liite 1. N Liito-oravahavainnot Kevät 2008 satoja jätöksiä kymmeniä jätöksiä yksittäisiä jätöksiä ei jätöksiä ydinalue kulkureitti selvitysalue 1:3500 Taru Heikkinen Kaupunkisuunnitteluosasto Jyväskylän kaupunki

6 Huhtasuon liito-oravaselvitys Liite 2. N KP Liito-oravahavainnot Kevät 2008 satoja jätöksiä kymmeniä jätöksiä yksittäisiä jätöksiä ei jätöksiä HAAPOJA KP kolopesä risupesä ydinalue kulkureitti selvitysalue 1:1500 Taru Heikkinen Kaupunkisuunnitteluosasto Jyväskylän kaupunki