Tuulivoimapuisto Soidinmäki Oy. Saarijärven Soidinmäen tuulivoimapuiston Haasia-ahon liito-oravaselvitys 2015 AHLMAN GROUP OY

Transkriptio

1 Tuulivoimapuisto Soidinmäki Oy Saarijärven Soidinmäen tuulivoimapuiston Haasia-ahon liito-oravaselvitys 2015 AHLMAN GROUP OY Raportteja 20/2015

2 sisällysluettelo Johdanto... 3 Raportista... 3 Selvitysalueen yleiskuvaus... 3 Työstä vastaavat henkilöt... 4 Liito-oravaselvitys... 5 Tutkimusmenetelmät... 5 Liito-oravan elinpiiristä... 5 Liito-orava lainsäädännössä... 6 Tulokset ja päätelmät... 6 Kirjallisuus... 8 Tähän raporttiin suositetaan viittaamaan seuraavasti: Ahlman, S. 2015: Saarijärven Soidinmäen tuulivoimapuiston Haasia-ahon liito-oravaselvitys Ahlman Group Oy. 2

3 JOHDANTO Tämä raportti esittelee Tuulivoimapuisto Soidinmäki Oy:n Ahlman Group Oy:ltä tilaaman Saarijärven Soidinmäen tuulivoimapuiston Haasia-ahon liito-oravaselvityksen tulokset, joiden perusteella voidaan arvioida voimaloiden mahdollisia vaikutuksia kyseiselle lajille. Yhtiö suunnittelee tuulivoimaloiden rakentamista Soidinmäen alueelle, joka sijaitsee Saarijärvellä Keski-Suomessa. Tuulivoimapuisto koostuu tuulivoimaloista perustuksineen, niitä yhdistävistä maakaapeleista, kantaverkkoon liittymisasemasta sekä tuulivoimaloita yhdistävistä teistä. Hankkeeseen ei sovelleta YVA-lain (486/1994, muutettu 458/2006) mukaista ympäristövaikutusten arviointimenettelyä. Kolmeosaisen tuulivoimapuiston alueelta tehtiin kattavat luontoselvitykset vuonna 2013 (Ahlman 2013) ja lisäksi vuonna 2014 tutkimusaluetta laajennettiin hieman lintujen ja liito-oravien osalta. Lisäalueilta tehtiin täydentäviä tutkimuksia maastokaudella 2014 (Ahlman 2014). Keski-Suomen ELY-keskus oli saanut vuonna 2014 tietoonsa liito-oravahavainnon (Keski-Suomen ELY-keskus 2015) alkuperäiseltä vuoden 2013 tutkimusalueelta, joten Haasia-ahon mahdollinen esiintyminen selvitettiin toukokuussa Raportista Tässä raportissa esitetään toukokuun alussa toteutetun liito-oravaselvityksen tulokset. Raportti käsittää yleis- ja pohjatietojen lisäksi kuvaukset tutkimusmenetelmistä sekä inventointien tulokset ja maankäyttösuositukset. SELVITYSALUEEN YLEISKUVAUS Suunniteltu hankealue sijaitsee noin 17 kilometriä länsikaakkoon Saarijärven keskustaan nähden. Pylkönmäen keskusta sijaitsee puolestaan noin seitsemän kilometriä alueen luoteispuolella. Lähimpiä kyläkeskittymiä ovat noin kolme kilometriä itäpuolella oleva Mahlu, vajaa kaksi kilometriä pohjoispuolella oleva Mikonperä sekä alueen välittömässä läheisyydessä olevat Soidinmäki ja Pajumäki (kuva 1). Soidinmäen tuulivoimapuiston alueella on pääosin havupuuvaltaisia erityisesti mäntyvaltaisia kangasmetsiä, hakkuualoja, ojitettuja rämeitä ja monenlaisia muita pienialaisia elinympäristöjä. 3

4 Kuva 1. Soidinmäen tuulivoimapuiston vuosien 2013 ja 2014 tutkimusalueet sekä mahdollinen liito-oravan reviiri (punainen pallo). TYÖSTÄ VASTAAVAT HENKILÖT Saarijärven Soidinmäen tuulivoimapuiston vuosien 2013 ja 2014 sekä vuoden 2015 Haasia-ahon liito-oravaselvityksestä vastasi ympäristönhoitaja Toni Ahlman, jolla on runsaasti kokemusta tuulivoimapuistojen liito-oravainventoinneista. Raportoinnista vastasi luontokartoittaja Santtu Ahlman. 4

5 Liito-oravaselvitys tutkimusmenetelmät Soidinmäen tuulivoimapuiston Haasia-ahon mahdollinen reviiri ja läheiset iäkkäämmän metsän palstat (kuva 2) kierrettiin jalkaisin huolella läpi kahdesti , jolloin etsittiin liitooravien jätöksiä puiden runkojen tyviltä. Inventoinnit tehtiin ajankohtana, jolloin lumet olivat sulaneet riittävästi. Näin ollen mahdollisien jätöksien löytämiseen oli erinomaiset edellytykset. Alueelta tutkittiin kaikkien järeähköjen leppien, raitojen, haapojen ja kuusten tyvet. LIito-oravan elinpiiristä Liito-orava asettuu mieluiten kuusivaltaiseen metsään, jossa on riittävästi lehtipuita seassa. Kesällä se syö pääosin lehtipuiden lehtiä, suosituimpia ovat koivut, lepät ja haapa. Syksyllä ravinto koostuu lähinnä havupuiden silmuista sekä koivun ja lepän norkoista. Vastaavaan ravintoon se turvautuu myös talvella. Monipuoliset ravintovaatimukset määräävät lajin elinympäristön sijoittumista. Lisäksi sopivia pesäpaikkoja kuten vanhoja tikankoloja tai risupesiä täytyy olla riittävästi tarjolla. Kuva 2. Toukokuun alussa 2015 tutkitut iäkkään metsän kuviot (vihreät alueet) sekä vuonna 2014 tehdyn havainnon paikka karkeasti (valkoinen pallo). 5

6 Liito-oravien reviirit ovat varsin laajoja, erityisesti koirailla, joiden elinpiirin keskimääräinen pinta-ala on noin 60 hehtaaria. Naaraalla on huomattavasti pienempi reviiri, vain noin kahdeksan hehtaaria. Molemmat sukupuolet käyttävät useita eri koloja, ja niiden reviireillä on tärkeitä ydinalueita. Aikuiset yksilöt ovat varsin paikkauskollisia ja liikkuvat vain pakon edessä uusille alueille. Nuoret yksilöt sen sijaan levittäytyvät uusille alueille säännöllisesti (dispersaali). Levittäytymisen vuoksi elinvoimaisen reviirin on oltava yhteydessä laajempiin metsäalueisiin niin sanottujen ekologisten käytävien kautta. Mikäli metsät ovat eristäytyneitä saarekkeita, ei liitooravilla ole edellytyksiä elinvoimaisiin pesimäkantoihin. Lisääntymismetsien välillä tulisi olla vähintään kymmenen metriä korkeaa puustoa, mieluummin vielä korkeampaa. Hakkuuaukot ja taimikot eivät ole liito-oravalle kelvollisia liikkumisreittejä. Liito-orava lainsäädännössä Liito-orava kuuluu EU:n luontodirektiivin liitteen IV(a) mukaisiin lajeihin, joihin kuuluvien yksilöiden luonnossa selvästi havaittavien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on uuden luonnonsuojelulain (49 ) mukaisesti kielletty. tulokset ja päätelmät Haasia-ahon iäkkäämmän metsän kuvioilta ei löydetty lainkaan liito-oravan jätöksiä , vaikka alue tutkittiin kahdesti erittäin tarkkaan. Läntisin palsta on lajille soveliasta elinpiiriä, mutta se ei ollut asuttu vuonna 2013, joten sitä ei ole huomioitu raportissa (Ahlman 2013), sillä potentiaalisia metsiä ei yleensä rajata erikseen, ellei alueelta tunneta esiintymiä tehty havainto koskee ilmeisesti yhtä todennäköistä kolohaapaa, jonka tyvellä oli runsaasti papanoita (Johanna Viljanen suull ). Havainto saattaa koskea alueella levähtänyttä yksilöä tai sitten ohikulkumatkalla ollutta liito-oravaa, mutta lisääntymiskohteesta ei todennäköisesti ole kyse havaintojen niukkuudesta päätellen. Sähkönsiirtolinjan pohjoispuolen ja Pajumäentien eteläpuolen metsäkuvioiden ikä- ja puustonrakenne eivät ole liito-oravalle yhtä soveliaita kuin palsta, josta vuoden 2014 havainto on tehty. Sähkönsiirtolinjan eteläpuolen metsää. Kuviolla on myös iäkkäitä haapoja. 6

7 Sähkönsiirtolinjan pohjoispuolen metsää. Pajumäentien eteläpuolen metsää. 7

8 KIRJALLISUUS Ahlman, S. 2013: Saarijärven Soidinmäen tuulivoimapuiston pesimälinnusto-, viitasammakko- ja liito-oravaselvitys Ahlman Group Oy. Ahlman, S. 2014: Saarijärven Soidinmäen tuulivoimapuiston lisäalueiden pesimälinnusto- ja liito-oravaselvitys Ahlman Group Oy. Jakobsson, N. (toim.) 2008: Ympäristön- ja luonnonsuojelu Lakikokoelmat. Edita Publishing Oy. Helsinki. Jokinen, A., Nygren, N., Haila, Y. & Schrader, M. 2007: Yhteiseloa liito-oravan kanssa. Liito-oravan suojelun ja kasvavan kaupunkiseudun maankäytön tarpeiden yhteensovittaminen. Suomen ympäristö 20/2007. Pirkanmaan ympäristökeskus. Keski-Suomen ELY-keskus 2015: Lausunto Saarijärven kaupungin päivätystä Soidinmäen tuulivoimapuiston osayleiskaavaehdotuksesta. KESELY/991/2014. Pöntinen, B. 2001: Liito-orava, Flygekorren. Omakustanne. Kirjapaino Stencca. Vaasa. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen Ympäristö 742. Ympäristöministeriö. Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. Ympäristöministeriö a) luontodirektiivin II, IV ja V -liitteiden lajit Ympäristöministeriö 2001: Liito-oravan (Pteromys volans) biologia ja suojelu Suomessa. Suomen ympäristö 459. Oy Edita Ab. Helsinki. Ympäristöministeriö 2005: Liito-oravan huomioon ottaminen kaavoituksessa. Moniste 16 s. 8

9 9