Suomen Luontotieto Oy. Äänekosken Hirvaskankaan tiehankkeeseen liittyvä. Suomen Luontotieto Oy 12/2011 Jyrki Oja

Transkriptio

1 Äänekosken Hirvaskankaan tiehankkeeseen liittyvä uhanalaisen putkilokasvilajiston selvitys 2011 Purolitukkaa kasvaa Kylmäpuron ylityskohdassa Suomen Luontotieto Oy 12/2011 Jyrki Oja

2 Sisältö 1. Johdanto Tutkimusalue Aineisto ja menetelmät Tulokset Yhteenveto Lähteet ja kirjallisuus Karttaliite

3 Suomen Luontotieto Oy 1. Johdanto Destia Oy (Infrasuunnittelu Itä- ja Pohjois-Suomi) /Pekka Karhinen tilasi maaliskuussa 2011 Suomen Luontotieto Oy:ltä luontoselvityksen, jonka tarkoituksena oli selvittää kasvaako suunnitellulla tielinjauksella uhanalaista putkilokasvi- tai sammallajistoa. Suunnittelualueella, Kylmäpuron varrella on tunnettu kaislasaraesiintymä. Laji on kasvanut laajalla alueella Kylmäpuron varrella valtatie neljän itäpuolella sekä myös Kylmähaudan alueella valtatie neljän länsipuolella (Auvo Hamarus suull. tiedonanto). Aiemmin keväällä alueelta tehtiin liitooravaselvitys (Suomen Luontotieto Oy raportti 9/2011). 2. Tutkimusalue Tutkimusalue käsitti Hirvaskankaan liikenneaseman pohjoispuolisen alueen noin puoli kilometriä Kylmäpurosta pohjoiseen. Idänsuuntaan selvitysalue ulottuu noin 200 m suunnitellusta uudesta tielinjauksesta. Suurin osa alueesta on avohakkuualuetta tai rakennettua ympäristöä (parkkialueita ym.). Kylmäpuron lähiympäristöä lukuun ottamatta alueen metsäkuviot ovat joko tuoretta avohakkuualuetta tai taimivaiheen metsiä. Kylmäpuroa reunustaa kapea, kuusivaltainen reunus, jossa kuusen lisäksi kasvaa hies- ja rauduskoivua, haapaa ja muutamin paikoin myös harmaaleppää. Alue on paikoin tiheäkasvuista ja pensaskerros puuttuu paikoin kohteelta kokonaan. Alueen metsätyyppi vaihtelee tuoreesta mustikkatyypin kankaasta hieman rehevämpään oravanmarjatyypin kankaaseen. Aivan puron varressa ja erityisesti Kylmäpuron pohjavesipurkautumien lähellä kasvillisuus on rehevämpää. Puron varressa on melko runsaasti lahopuuta, mm v hellejakson ukkosmyrskyissä kaatuneita suuria kuusia ja rauduskoivuja. Liito-oravan lisäksi Kylmäpuron varressa esiintyy kansallisessa uhanalaisluokituksessa mainituista lajeista kaislasaraa (Carex rhynchophysa). Linjaus kulkee eteläosiltaan hakkuuaukean ja entisen pellon poikki 3

4 Suomen Luontotieto Oy 3. Aineisto ja menetelmät Tutkimusalueelle tehtiin maastokäynti 10.6., jolloin koko suunniteltu tielinjaus käytiin systemaattisesti läpi jalkaisin. Erityishuomio kiinnitettiin Kylmäpuron ylityskohtaan ja kaislasaraan. Kylmäpuron ylityskohta tutkittiin noin 100 metrin laajuiselta alueelta suunnitellun tielinjan alueelta ja sen lähiympäristöstä. Kylmäpuron varrelta etsittiin erityisesti kaislasaraa, jota esiintyy puron varrella useissa kohdissa. Kaislasara on tukevatekoinen, leveälehtinen saralaji. Kukkimattomana se muistuttaa korpikaislaa (Scirpus sylvaticus), mutta kukkivana sen erottavat selvästi muista saroista ja korpikaislastakin pitkät ja paksut emitähkät. Kaislasara viihtyy rehevillä korpipainanteilla, puron ja ojan varsilla ja joskus hyvinkin vaatimattomilla ojanvarsilla. Lajin esiintymispaikat ovat hajanaiset ja esiintymien lukumäärän perusteella lajia voidaan pitää Suomessa uhanalaisena. Lajin monet esiintymät ovat kuitenkin hyvin elinvoimaisia. Maastoinventoinnin suoritti ja raportin kirjoitti FM, biologi Jyrki Oja Suomen Luontotieto Oy:stä. Raportin taittoi Eija Rauhala (Tmi Eija Rauhala). Työssä tarvittavan karttamateriaalin luovutti tilaaja käyttöömme. 4. Tulokset Eteläosiltaan tielinjaus kulkee aluksi hakkuuaukean poikki pensoittuneelle entiselle peltoalueelle, jonka jälkeen linjaus ylittää Kylmäpuron. Puron reunat ovat kapealti puustoisia ja puustoon kuuluu kuusi (Picea abies), rauduskoivu (Betula pendula), hieskoivu (Betula pubescens), raita (Salix caprea) ja harmaaleppä (Alnus incana). Puron varren pensaskerros koostuu pääosin puiden taimista. Suunnitellun ylityskohdan alueella puron varren kasvillisuus on tavanomaista ja puron varren rantakasvillisuus on niukkaa. Ainoat hieman vaateliaammat putkilokasvilajit ovat purolitukka (Cardamine amara), joka esiintyy niukkalukuisena puronvarressa sekä hiirenporras (Athyrium filix femina). Vaateliaampaa sammallajistoa tai esim. lähteisyyttä ilmentävää sammallajistoa ei ylityskohdalla esiinny. Puron ylityksen jälkeen tielinjaus kulkee aluksi hakkuuaukean poikki ja tämän jälkeen linjaus yhtyy valtatiehen. Ennen valtatiehen yhtymistään linjaus kulkee nuoren kuusivaltaisen istutusmetsikön läpi. Linjauksen länsipuolella puronvarressa esiintyy ainakin kahdessa kohdin kaislasaraa. Ylityskohdan itäpuolelta saraa ei löytynyt tutkitulta noin 100 m osuudelta. Havaitut kaislasarat olivat inventointiajankohtana varhaisessa kasvuvaiheessa ja kaislasaran seassa saattoi kasvaa myös puron varressa esiintyvää korpikaislaa. Kaislasaraa esiintyi puron niissä kohdin joissa mutkakohtaan oli kasaantunut lietteinen, ravinteikas reunusvalli. Puron pohja oli koko matkalta täysin kasviton, ilmeisesti voimakkaan rauta /mangaanipitoisuuden vuoksi. Yleiskuva Kylmäpuron ylityskohdalta 4

5 5. Yhteenveto Suunnitellulla tielinjauksella ei esiinny uhanalaista putkilokasvi tai sammallajistoa. Kylmäpuron varren kaislasaraesiintymät sijaitsevat ylityskohdan ulkopuolella, eikä mahdollinen tien rakentaminen hävitä lajin kasvupaikkoja. Puro on kuitenkin selkeä Vesilain tarkoittama suojeltava pienvesi (Vesilaki 15 ja 17 a) ja se on huomioitava hanketta eteenpäin vietäessä. 6. Lähteet ja kirjallisuus Mossberg, B. & Stenberg, L. 2005: Suuri Pohjolan kasvio Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim./eds.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 685 s. 7. Karttaliite 5