GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 303 Hannu Pajunen YLIKIIMINGISSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Osa V The Mires and Peat Reserves of Ylikiiminki, Central Finland Part V Espoo 1997
Pajunen, Hannu 1997. Ylikiimingissä tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa V. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti 303, 33 sivua, 26 kuvaa, 2 taulukkoa, 3 liitettä. Ylikiimingin kunnan alueelta tutkittiin kenttätyökauden 1995 aikana 23 suota. Aineisto koottiin käyttäen tutkimuslinjastoa, jossa tutkimuspisteet sijaitsevat 50 metrin välein. Maastossa määritettiin pinnan korkeus, suotyyppi, turvelaji, turpeen maatuneisuus, liekoisuus ja pohjamaalaji. Laboratorionäytteitä otettiin 370 kpl. Niistä määritettiin ph-arvo, vesipitoisuus, tiheys ja tuhkapitoisuus. Lämpöarvo ja rikkipitoisuus määritettiin 132 näytteestä. Tutkittujen soiden yhteenlaskettu pinta-ala on 1842 ha. Muuttumavaiheessa olevat rämeet muodostavat vallitsevan suotyyppiryhmän. Soiden keskisyvyys on 1,4 m ja turvemäärä 25,25 milj. suo-m 3. Turpeesta on rahkavaltaista 51 %, saravaltaista 44 % ja ruskosammalvaltaista 5 %. Keskimääräinen maatumisaste on 4,9. Turpeen keskimääräinen ph-arvo on 4,8, vesipitoisuus 90,7 %, tiheys 89 kg/m 3, tuhkapitoisuus 4,4 %, rikkipitoisuus 0,35 % ja lämpöarvo 20,7 MJ/kg. Tutkitusta suoalasta arvioitiin tuotantokelpoiseksi noin 25 %. Turvetuotantoon soveltuvia alueita on 14 suolla yhteensä 457 ha. Tuotantokelpoista turvetta on yhteensä 7,74 milj. suo-m 3. Siitä on ympäristöturvetta 0,92 milj. m3 ja energiaturvetta 6,82 milj. m3. Energiakäyttöön soveltuvat turvekerrokset sisältävät energiaa yhteensä 11,9 milj. GJ eli 3,3 milj. MWh. Asiasanat : suo, turve, energia, Ylikiiminki Hannu Pajunen Geologian tutkimuskeskus PL 1237 70211 KUOPIO Sähköposti : hannu.pajunen@gsffi ISBN 951-690-647-8 ISSN 1235-9440
Pajunen, Hannu 1997. Ylikiimingissä tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa V - The mires and peat reserves of Ylikiiminki, Central Finland. Part V. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti - Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 303, 33 pages, 26 figures, 2 tables, 3 appendices. In the municipality of Ylikiiminki 23 mires were surveyed in 1995. The data was collected using survey grids with study sites at the intervals of 50 m. Elevation, site type, peat type, the decomposition degree of peat, snag content and the type of subsoil were determined and recorded in the field. Altogether 370 samples were taken to the laboratory. All of them were analysed for ph value, water content, dry bulk density and ash content. 132 samples were analysed for net calorific value and sulphur content. The mires cover altogether 1 842 hectares. Pine bogs transformed by ditching are the most common cover types. The average depth of the peat deposit is 1.4 m and the peat quantity totals 25.25 million m3 in situ. The portion of Sphagnum predominant peat is 51 %, Carex predominant peat 44 % and Bryales predominant peat 5 %. The average decomposition degree of peat is 4.9. ph value is 4.8, water content 90.7 %, dry bulk density 89 kg/m 3, ash content 4.4 %, sulphur content 0.35 % and net calorific value 20.7 MJ/kg on an average. About 25 % of the surveyed area was considered suitable for peat production. Areas suitable for peat production were found in 14 mires covering an area of 457 ha. The quantity of useful peat is 7.74 million m 3 in situ. The quantity of horticultural peat totals 0.92 milj. M3 and that of fuel peat 6.82 million m 3. The energy content of fuel peat is 11.9 million GJ or 3.3 million MWh as calculated for dry peat. Key words : mire, peat, energy, Ylikiiminki Hannu Pajunen Geological Survey of Finland P.O. Box 1237 FIN-70211 KUOPIO FINLAND E-mail: hannu.pajunen@gsffi ISBN 951-690-647-8 ISSN 1 23 5-9440
SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO. - 7 TUTKIMUSMENETELMÄT 7 Kenttätutkimukset 7 Laboratoriomääritykset 9 ARVIOINTIPERUSTEET 11 TULOSTEN TARKASTELU 11 Suot ja niiden turvekerrokset 11 Soveltuvuus turvetuotantoon 13 TUTKITUT SUOT 15 1. Haaposuo 15 2. Isosuo 16 3. Isosuo 17 4. Juuvansuo 18 5. Jylmänsuo 19 6. Kauvonsuo 20 7. Kiimasuo 21 8. Kotisuo 22 9. Kärppäsuo 22 10. Laitasuo 23 11. Lastusuo 23 12. Liejusuo 24 13. "Lylynsuo" 25 14. Mäkisuo 25 15. "Pirttisuo" 26 16. "Pitämösuo" 27 17. Pölyahonsuo 28 18. Ritosuo 29 19. Siliasuo 29 20. Soidinharjunsuo 30 21. Taivalsuo 31 22. Teerisuo 31 23. Vantussuo 32 KIRJALLISUUS : LIITTEET 33
Ylikiimingissä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa V JOHDANTO Loivat pinnanmuodot ovat mahdollistaneet laajojen suoalueiden muodostumisen Ylikiimingin itäja pohjoisosiin. Samoille alueille ovat suuntautuneet myös alkuvaiheen turvetutkimukset. Kunnan länsiosissa maasto on huomattavasti pienpiirteisempää ja suot vastaavasti pienempiä. Suokuviot ovat usein moreeni- j a kalliosaarten rikkomia. Nyt raportoitavat suot sijaitsevat Joloskylän ympäristössä ja Kuusamontien varressa. Kahtakymmentä hehtaaria suurempien soiden pinta-alaksi on mitattu 39 080 ha (Lappalainen et al. 1980) eli noin 40 % kunnan maapinta-alasta. Tähän mennessä on tutkittu 119 suota, yhteensä 24 920 ha. Luettelo kaikista tähän mennessä tutkituista soista on liitteenä (liite 1). Tietoja osittain Ylikiimingin puolelle ulottuvista soista on myös naapurikuntien raporteissa. Ylikiimingistä on aiemmin ilmestynyt neljä turveraporttia (Häikiö ja Pajunen 1981, Varila 1982, Pajunen ja Varila 1984 ja Pajunen 1992). Tässä viidennessä raportissa käsitellään kesällä 1995 tutkittuja soita. Tutkittujen soiden nimet ja sijainti ilmenevät kuvasta 1. Maastomäärityksiä ovat tehneet kirjoittajan ohella työnjohtaja Hannu Kinnunen ja kausiapulaiset Rauno Malinen ja Heikki Sutinen. Tässä raportissa julkaistaan lyhyt yhteenveto kunkin suon soveltuvuudesta turvetuotantoon. Arviot soiden käyttökelpoisuudesta perustuvat maasto- ja laboratoriotutkimuksiin. Kaikkea arvioinnin perustana olevaa aineistoa ei julkaista. Geologian tutkimuskeskuksesta voi tilata täydentävää materiaalia kuten suokarttoja, poikkileikkauskuvia, laboratoriotuloksia ja yksityiskohtaisia tutkimusselostuksia. Tiedot saa tarvittaessa tilakohtaisesti. Esimerkki suokartasta on kuvassa 2 ja poikkileikkauskuvasta kuvassa 3. TUTKIMUSMENETELMÄT Kenttätutkimukset Tutkittavalle suolle tehtiin linjaverkosto, jossa selkälinja kulkee pitkin suon hallitsevaa osaa ja poikkilinjat sitä vastaan kohtisuoraan 200 m :n välein. Tutkimusaineistoa koottiin kairauspisteiltä ja syvyysmittauspisteiltä. Kairauspisteet sijaitsevat selkälinjalla 100 m :n välein ja poikkilinjoilla 200 m :n välein. Kairauspisteiden muodostamaa verkostoa täydennettiin syvyysmittauspisteillä, niin että tutkimuspisteiden väliksi tuli enintään 50 m. Jokaisella kairauspisteellä määritettiin suotyyppi, suon pinnan vetisyys, mättäisyys ja mättäiden korkeus ; metsäisillä alueilla lisäksi puulaj isuhteet, tiheys- ja kehitysluokka sekä mahdolliset hakkuut. Maatumattoman puuaineksen määrä eli liekoisuus selvitettiin pliktaamalla turvekerros kairan varsilla kahden metrin syvyyteen saakka. Maastossa määritettiin turvekerroksen turvelaj i, maatu- neisuus (H1-10), kosteus (B1-5) ja tupasvillan kuitujen suhteellinen osuus (F0-6) sekä pohjamaalaji ja liejukerrokset. Syvyysmittauspisteillä määritettiin turvekerroksen paksuuden lisäksi suotyyppi ja pohjamaalaji. Kairauspisteet ja syvyysmittauspisteet vaaittiin ja vaaitukset kiinnitettiin valtakunnalliseen kiintopisteverkkoon. Laboratoriomäärityksiä varten otettiin tilavuustarkkoja näytteitä. Kolme pientä suota tutkittiin hajapistemenetelmällä. Se poikkeaa edellä kuvatusta menetelmästä siten, ettei suolle tehdä linjastoja, vaan kairaus- ja syvyysmittauspisteiden sijainti merkittiin suoraan kartalle. Hajapistesoiden tutkimuspisteitä ei ole merkitty maastoon eikä vaaittu. Tutkimusmenetelmät on kuvattu yksityiskohtaisesti Geologian tutkimuskeskuksen oppaassa (Lappalainen et al. 1984). 7
Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti -Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 303, 1997 Hannu Pajunen Kuva 1. Ylikiimin issä vuonna 1995 tutkittujen soiden sijainti. Fig. 1. Location o mires surveyed in the municipality of Ylikiiminki in 1995. 8 1. Haaposuo 7. Kiimasuo 13. "Lylynsuo" 19. Siliasuo 2. Isosuo 8. Kotisuo 14. Mäkisuo 20. Soidinharjunsuo 3. Isosuo 9. Kärppäsuo 15. "Pirttisuo" 21. Taivalsuo 4.Juuvansuo 10. Laitasuo 16. "Pitämösuo" 22. Teerisuo 5. Jylmänsuo 11. Lastusuo 17. Pölyahonsuo 23. Vantussuo 6. Kauvonsuo 12. Liejusuo 18. Ritosuo
Ylikiimingissä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa V Laboratoriomääritykset Laboratoriomäärityksiä varten otettiin 370 turvenäytettä. Niistä kaikista määritettiin ph-arvo, vesipitoisuus ja tuhkapitoisuus. Vesipitoisuus määritettiin kuivattamalla turve 105 C :ssa vakiopainoon. Tilavuustarkoista näytteistä laskettiin tiheys (kuiva-ainemäärä kiloina suokuutiota kohti). Kuivatuista turvenäytteistä määritettiin tuhkapitoisuus hehkuttamalla ne 815 ± 25 C :ssa. Lämpöarvo jarikkipitoisuus määritettiin 132 näytteestä. Lämpöarvomääritykset tehtiin LECO AC- 300 kalorimetrillä ja rikkipitoisuusmääritykset LECO SC-132 -analysaattorilla. KÄRPPÄSUO, Ylikiiminki, k1.351110 5 A 500+300m (-721 4~. m 1 11119 5 1 23 x'a 300+320 m /3154-110 : -125 48. 20 9 2/31/ S\ -155 m, 2/8 ~~ 4I1~ ~4.1 2%5 25 GEOLOGIAN TUTKltvWSKESKUS TURVETUTKIMUKSET 1995 Kuva 2. Esimerkki turvekerroksen paksuutta osoittavasta suokartasta. Fig. 2. A map indicating thickness ofpeat deposit. 9
Hannu Pajunen KRRPPRSUO YLIKIIMINKI R-SELKRLINJR M MPY MRATUNE I SUUS M MPY 72 - _72 71 - _71 70 - _70 69 - _69 68 - _68 67 67 66 - _66 65 - _65 64 - _64 M MPY SUOTYYPIT.LIEKO-OSUMRT.TURVELRJIT JR POHJRMRRLRJIT M MPY 72 - RHKMU 0/0 _72 71 - _71 70 - _70 69 - _69 68 - _68 67 - _67 66 - _66 65 - _65 64 - _64 A960m ' 806 600 400 200 AO GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUKSET TUTKIMUSVUOSI.9S Kuva 3. Esimerkki poikkileikkauskuvasta. Ylemmästä kuvasta ilmenee turvekerroksen maatuneisuus ja alemmasta turvelajit ja pohj amaalajit. Merkit on selitetty liitteessä 3. Fig. 3. A cross-section indicating decomposition degree ofpeat (above) and peat types (below). 1 0
Ylikiimingissä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa V ARVIOINTIPERUSTEET Tuotantokelpoisen alueen vähimmäissyvyytenä pidettiin yleensä 1,5 m :ä. Jos turvekerros on hyvin tiivistynyt, voidaan tuotantokelpoinen alue ulottaa metrin syvyyskäyrälle saakka. Tällaisia alueita ovat yleensä pellot ja turvekankaat. Koska turvekerrosta ei voida käyttää mineraalimaata myöten, vähennettiin tuotantokelpoista turvemäärää laskettaessa keskisyvyydestä 0,5 m. Käytännössä suon pohjalle jäävän kerroksen paksuus vaihtelee pohjamaalajin, pohjan muodon, turpeen laadun ja suon jälkikäytön mukaan. Aiemmissa raporteissa on tuotantokelpoisen altaan minimikokona pidetty kymmentä hehtaaria. Alueen koon käyttämistä arviointiperusteena on luovuttu. Tuotantomenetelmät ovat viime aikoina kehittyneet joustavammiksi, mikä mahdollistaa pienten altaiden käytön osana laajempaa tuotantokokonaisuutta. Energiaturpeeksi soveltuvan rahkavaltaisen turpeen maatuneisuuden tulee olla vähintään 5. Saravaltainen turve soveltuu energiaturpeeksi myös heikommin maatuneena. Jos heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen paksuus on yli 0,6 m, on sitä pidetty energiaturvetuotantoa haittaavana tekijänä. Heikosti maatuneen pintakerroksen alla olevan energiaturpeen laatu ja määrä määräävät turvekerroksen käyttökelpoisuuden energiaturvetuotannossa. Mikäli heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen paksuus ylittää 0,6 m, on sitä suositeltu käytettäväksi ympäristöturpeena. Ympäristöturpeella ymmärretään tässä raportissa kaikkea heikosti maatunutta (H1-4) rahkavaltaista turvetta. Jos siihen sisältyy ensimmäisen luokan kasvuturvetta, on siitä mainittu erikseen. Kuivatusmahdollisuudet arvioitiin vaaitustulosten ja peruskartan korkeustietojen perusteella. TULOSTEN TARKASTELU Suot ja niiden turvekerrokset Tutkitut suot sijaitsevat Joloskylän länsi-ja luoteispuolella. Maaston topografiasta johtuen suot ovat huomattavasti pienempiä kuin aiemmin tutkitut suot. Soiden keskikoko on noin 80 ha (taulukko 1). Suurimman suon pinta-ala on 320 ha, mutta alle 50 ha :n soita on puolet. Yksittäisten soiden rajaus ja tutkimuspisteiden sijainti käyvät ilmi suoselostusten yhteydessä olevista kartoista. Suoaltaat sijaitsevat 60-90 m :n korkeudella merenpinnasta ja ovat paljastuneet muinaisesta Itämerestä Litorinavaiheen aikana noin 7000 vuotta sitten. Soistuminen on alkanut edulli- simmissa paikoissa heti merestä vapautumisenjälkeen. Myöhemmin suot ovat laajentuneet vesistöjen umpeenkasvun ja metsämaan soistumisen seurauksena. Tutkittujen soiden keskisyvyys on 1,4 m, mikä on hieman suurempi kuin kaikkien Oulunläänistä tutkittujen soiden keskisyvyys (Lappalainen ja Hänninen 1993). Suokohtaiset keskisyvyydet vaihtelevat 0,9-2,1 m. Yli 1,5 m :n syvyisten alueiden keskisyvyys on 2,3 m. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen paksuus on yli 1,5 m :n syvyisillä alueilla keskimäärin 0,4 m. 1 1
Hannu Pajunen Taulukko 1. Soiden pinta-ala, keskisyvyys, turvemäärä ja turpeen keskimääräinen maatuneisuus. Table 1. Area, average depth, quantity ofpeat and average decomposition degree ofpeat. Suon nimi') Pintaala 2 ) (ha) Keskisyvyys 3> ( m) Ympäris- Energia- Yht. 8 > töturve 6) turve 7) Turvemäärä4 ) ( milj. suo-m 3) Ympäris- Energia- Yht. 8> töturve6) turve 7) Maatuneisuus 5> (H) Haaposuo 80 0,3 1,0 1,3 0,24 0,84 1,08 4,9 Isosuo 104 0,4 1,5 1,9 0,44 1,54 1,98 5,1 Isosuo 53 0,1 0,9 1,0 0,07 0,46 0,53 4,9 Juuvansuo 150 0,2 1,5 1,7 0,35 2,19 2,54 4,9 Jylmänsuo 85 0,4 1,5 1,9 0,30 1,31 1,61 4,8 Kauvonsuo 110 0,1 1,6 1,7 0,16 1,75 1,91 4,7 Kiimasuo 170 0,3 0,6 0,9 0,55 1,04 1,59 4,8 Kotisuo 35 0,2 0,9 1,1 0,10 0,30 0,40 4,9 Kärppäsuo 33 0,1 1,2 1,3 0,06 0,38 0,44 4,8 Laitasuo 49 0,7 1,0 1,7 0,35 0,48 0,83 4,8 Lastusuo 43 0,2 1,0 1,2 0.09 0,42 0,51 4,9 Liejusuo 18 0,4 0,7 1,1 0,07 0,13 0,20 5,4 Lylynsuo 42 0,3 1,3 1,6 0,13 0,53 0,66 5,3 Mäkisuo 320 0,2 1,1 1,3 0,67 3,41 4,08 4,6 Pirttisuo 43 0,6 1,5 2,1 0,25 0,67 0,92 5,0 Pitämösuo 100 0,1 0,9 1,0 0,12 0,89 1,01 5,4 Pölyahonsuo 41 0,1 1,1 1,2 0,01 0,47 0,48 4,4 Ritosuo 31 0,5 0,8 1,3 0,14 0,26 0,40 4,5 Siliasuo 100 0,3 1,0 1,3 0,27 1,03 1,30 5,2 Soidinharjunsuo 29 0,5 0,8 1,3 0,15 0,22 0,37 4,5 Taivalsuo 31 0,2 0,8 1,0 0,07 0,24 0,31 4,9 Teerisuo 125 0,2 1,0 1,2 0,27 1,22 1,49 4,6 Vantussuo 50 0,6 0,6 1,2 0,30 0,31 0,61 4,7 Yhteensä')/ Keskim. 9> 1842 0,3 1,1 1,4 5,17 20,08 25,25 4,9 ') Mire, 2) Area, 3) Average depth 4) Peat quantity in situ, 5) 7) Fuel peat, 8) Total, 9) Average Decomposition degree, 6) Horticultural peat, Ympäristöturve - heikosti maatunut (H1-4) rahkavaltainen turve kerrostuman pintaosassa Energiaturve Horticultural peat Fuel peat - saraturve, ruskosammalturve ja hyvin maatunut (H5-10) rahkaturve - slightly decomposed (H1-4) Sphagnum predominant peat in surface part - sedge peat, Bryales peat and well decomposed (H5-10) Sphagnum peat 1 2
Ylikiimingissä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa V Suoalasta on avosuota 25 %, rämettä 54 %, korpea 3 %, turvekangasta 10 % ja peltoa 8 %. Avosuot ovat enimmäkseen luonnontilaisia. Sen sijaan rämeistä vajaat puolet on luonnontilaisia, loput enimmäkseen muuttumia. Luonnontilaisten alueiden osuus on 40 % ja ojitettujen 60%. Ojitetun alueen osuus vaihtelee soittain. Kauvonsuo, Mäkisuo, Pirttisuo, Pölyahonsuo, Ritosuo ja Vantussuo ovat suurimmaksi osaksi luonnontilaisia. Kokonaan ojitettuja ovat Juuvansuo, Kotisuo, Lastusuo ja Pitämösuo. Turpeesta on rahkavaltaista 51 %, saravaltaista 44 % ja ruskosammalvaltaista 5 %. Rahkavaltainen turve on selvästi vallitsevana (yli 80 %) Kotisuossa, Liejusuossa ja Vantussuossa. Saravaltaisen turpeen osuus ylittää 80 % vain Pölyahonsuossa. Ruskosammalvaltaisen turpeen osuus on suurin Kauvonsuossa. Tupasvillan ja puun jäänteet ovat yleisimmät lisätekijät. Tupasvillan jäänteitä sisältävän turpeen osuus on suurin Liejusuossa, Soidinharjunsuossa ja Taivalsuossa ja puunjäänteitä sisältävän Juuvansuossa ja Kotisuossa. Varpujen jäänteet ovat yleisiä Isosuossa, Kärppäsuossa, Laitasuossa ja Vantussuossa. Turpeen keskimääräinen maatuneisuus on 4,9. Suokohtaiset keskiarvot vaihtelevat 4,4-5,4. Maatuneisuuserot voivat olla suuria sekä alueittain että kerroksittain. Maatuneisuuden vaihtelu on yleensä voimakkainta rahkavaltaisissa turvekerroksissa. Laboratoriomääritysten perusteella saatiin turpeen keskimääräisiksi ominaisuuksiksi : - ph-arvo 4,8 - vesipitoisuus 90,7% - tiheys 89 kg/m3 - tuhkapitoisuus 4,4 - rikkipitoisuus 0,35% - lämpöarvo 20,7 MJ/kg Keskimääräinen ph-arvo vaihtelee 3,0-5,5. Happamimpia soita ovat Liejusuo ja Vantussuo ja vähiten happamia Kärppäsuo ja Lylynsuo. Turpeen keskimääräinen tiheys vaihtelee huomattavasti soittain. Keskiarvo ylittää 110 kg/m 3 kolmessa pienessä suossa, mutta jää alle 70 kg/m 3 kahdessa suossa. Korkeimmat tiheydet ovat pelloilla ja niitä ympäröivillä turvekankailla. Rikkipitoisuudet vaihtelevat alueittain ja kerroksittain. Alhaisimmat pitoisuudet ovat ombrotrofisissa rahkavaltaisissa turvekerroksissa ja korkeimmat minerotrofisissa puuturvekerroksissa. Suokohtaiset keskiarvot vaihtelevat 0,11-1,2 %. Paikallisessa kallioperässä on runsaasti mustaliusketta ja kiisupitoisia liuskeita (Honkamo 1984). Niiden rapautuessa vapautunut rikki kohottaa mineraalimaiden ja turvekerrosten rikkipitoisuutta. Soveltuvuus turvetuotantoon Tutkituista 23 suosta 14 soveltuu turvetuotantoon (taulukko 2). Tuotantokelpoista aluetta on yhteensä 457 ha, mikä on noin 25 % tutkitusta suoalasta. Alueiden koko vaihtelee soittain 8-100 ha. Soiden sijainti kulutuskohteisiin ja tieverkostoon nähden on hyvä. Haaposuon, Mäkisuon, Pitämösuon, Pölyahonsuon, Taivalsuon ja Teerisuon tuotantokelpoiset alueet sijaitsevat Kuusamontien välittömässä läheisyydessä ja käsittävät suurimman osan (201 ha) tuotantokelpoisesta alasta. Kuusamontien varressa on jo turvetuotantoa, mikä helpottaa lähellä olevien soiden käyttöönottoa. Suurin osa tuotantokelpoisesta alueesta on Kiiminkijoen valuma-alueella. Merkittävin tuotantokelpoisuutta rajoittava tekijä on turpeen korkea rikkipitoisuus. Kymmenellä suolla keskimääräinen rikkipitoisuus ylittää Turveteollisuusliiton asettaman maksimiarvon 0,3 % (Polttoturpeen laatuohje 1991). Rikkipitoisuus kasvaa yleensä syvyyden lisääntyessä, joten se rajoittaa lähinnä turvekerroksen pohjaosan käyttöä. Kuivatusvaikeudet ovat yleisiä vesistöihin rajoittuvissa soissa. Muutamat tuotantokelpoisiksi arvioidut suot joudutaan kuivaamaan pumppaamalla. Tuotantokelpoista turvetta on yhteensä 7,74 milj. suo-m 3. Siitä on ympäristöturvetta 0,92 milj. M3 ja energiaturvetta 6,82 milj. m 3. Energiaturpeeksi soveltuvien kerrostumien energiasisältö on kuivana 11,9 milj. GJ eli 3,3 milj. MWh. Muutamassa suossa energiaturvevarat ovat paksun, heikosti maatuneen rahkavaltaisen turvekerroksen alla. Niiden hyödyntäminen edellyttää, että kerrostuman molemmille osille on taloudellista käyttöä. 1 3
Hannu Pajunen Taulukko 2. Käyttökelpoiset turvevarat. Valuma-alueet Ekholmin (1993) mukaan. Table 2. Peat reserves suitable for peat production. Drainage basins according to Ekholm (1993). Suon nimi'> Pinta-ala 2) Ympäristö- Energia- Energiaa 5) Valuma-alue 6) turvetta 3) turvetta 4> Numero ja nimi M3 M3 ha milj. milj. milj. GJ Haaposuo 28 0,48 0,61 60.013 Jolosjoen va lsosuo 64 0,32 0,96 1,46 60.013 Jolosjoen va Juuvansuo 70 1,12 2,14 60.023 Juuvanjoen va Kiimasuo 22 0,29 0,58 60.013 Jolosjoen va Laitasuo 28 0,24 0,24 0,32 60.013 Jolosjoen va Lylynsuo 20 0,34 0,63 60.013 Jolosjoen va Mäkisuo 100 1,70 2,84 60.012 Onkamonojan va Pirttisuo 28 0,14 0,50 0,94 60.013 Jolosjoen va Pitämösuo 35 0,39 0,88 61.187 Pikku-Martimon va Pölyahonsuo 12 0,17 0,35 60.012 Onkaminojan va Soidinharjunsuo 10 0,07 0,10 0,20 61.187 Pikku-Martimon va Taivalsuo 8 0,04 0,09 0,14 60.013 Jolosjoen va Teerisuo 18 0,31 0,59 61.187 Pikku-Martimon va Vantussuo 14 0,11 0,13 0,22 60.013 Jolosjoen va Yhteensä' 457 0,92 6,82 11,90 '> Mire, 2) Area, 3) Quantity of horticultural peat in situ, 4) Quantity of fuel peat in situ, 5) 6) Drainage basin, 7) Total Energy content, 1 4
A L IA r 1 E 2 ra C~(A A n n) r C, /, i - ( r 0 C155.4. - ~ u,. V /11822 V -Kurkkasu - n ; \ k 2 ' n -FPit a i e a g s r 4 1 1U 5 --- A 1 Ääi~.1 i '.. '.. Le~pimaa A MI A55:17 n L7:.ö ~-_~ _ \ 155 :4 n,\ ~ J034 / _ 9fi.1. -t. 2:15\ \ n i) ~ uta cangas, - - _ n aar jä - - 7 Uienh ara 182, _ Hautal :14 C ~± ~ik arai en Ä rta 3. Kata ca x a %n.i ~.,~ n Kes~i, mäisen.. ga la ~as l i M. ' -~ K_örisuo -(.23:.25:-29:, ~ ~ 3,32,35:-56. pohjakartta Maanmittauslaitos, lupa 5:2 nro 43/MAR/97 1
sin r9 Ä ~ _Ä e ~. les~ äkel9 _ 0\ 55 28 73,1-12 8, 84 - ~22 ~102 (- 12 Rantö~Leskel. --' S9 ~J4 Sauha10 ~ A. Lylyns Ik a losmaa 4. JÄ/ ö LL: i- _ -7-11 8 : 6 27 8 r Ola. vnf _ ~- -A Ä i y~lylynse1 ' ; aq,., ~, ~ A \ _ ~. 8 :5 ~~ 7s -N ~~~ y '. Pealk41,~ _,t,, - - 72-80'"' ± n rtly 1 n A, 4 \ ~/ r > \ S cal.- -n- A ~_ % r ~ 0 \.. ~ \ ~.. _ A ~~K 7ikummr A n 8 ~~ 37 A :_ 4 e : _- 4%xL ~ohi\. -, 27 2 -Fn ~'(.7 1,4 Krvfq ~o ~'p ny n,r I Y 1.-23,26,~_i J.. \ Ä 1. Kpkko JL 31,32 :,35 '~ \t - ~ ' A ; 27 :, I~ovlclco~örvi A -~ -- -- 27 o n-_ 1 n I -79 - sosugt.29 _ \ I \ - - -.- 73:, Kuusiniemi r ;. 27 %i AT_ " -- n5:- /)A_ n ~ r pohjakartta ˆ Maanmittauslaitos, lupa nro 43/MAR/97
A \.+ A _ 721 Y _. PBlyah a nsu ~ - ÄPä lyeho - n A 60 7,1 P fk -- q:441, utu % 8, 1~~'' ~Völital - '7 i1~ "' - 0 59 :11 /sosuo\_/f., nfiga rt '~~~ ~~ ~ o '- -' 14 x+5\ 61.776 J --Jai Venpaa (.' t \ n ~'. ana o- _~ n unk~i~r' ~ t '; :.kan j 9:5g~ty.1 f49 58_' /49:65 ~~C, ~ ± Y ~, L A v /kan phr -+-- - n I 'ama 6 8 ~r '~~, :.. _ f e 5911 ~' n~ oravi sngas 17% -- c ~, A ~ - - ~ \ Myllykpng : s r -~~.~ ~, C1 pohjakartta Maanmittauslaitos, lupa nro 43/MAR/97
i '",\\~ Ä / \. n ~271 t A iqe 1 / 25 Jn \ -n 73 F- A IE / _r K. skenipa.. wa k o%g Ä,- A, ) Ää :, _ n Ku~PPakan,~ar,_ I.J i1~- - i,/' L Kiiminki e i ~ Huttula 1 n r i. CB.~- YI,IKIIMINK / kiiminki ~ 30 : 10- oim 0, \ \, A ~Ä u Vehsuo 4- A- tl _ p s PB r _/ r n, nkanra ~-~ Qn \~_ --;( Pikku-J C ~~ - t l j -44 Karooiif~rt --n-- -1 pohjakartta ö Maanmittauslaitos, lupa nro 43/MAR/97
nn A -- 1 0 \-~, 4pk nkan 62 A.. -IIA 111~2, Pikku-J IM BM02 - -- 1 ~-/ -.-- - - A I~M 8 :84 -\ A - 7 \~Huurno;nkÄn( 1127, :2-1 Pu äl ij A IA 18 :26 10 5T7 - A 1 A /A 1 - A 29 1'3:27 'ö IN, - - -, - ~ A amaa j, x~a W 13 :1 A f 7 -anga A A 1 -. 1 :i / 1 - PÄÄlehto AA Ur- :, ~ P",tÄi,"ffie, / 71:1 Ii ; lu IIq 5,- 1 A MQQ S, 4,, pohjakartta @maanmittauslaitos, lupa nro 43/MAR/97
.Ä n i 60 59. ä' _~ ne n - - 5311~ n ~ as ~ :: y A Pitkökangas :'\ ;~. -~ L -. -- \ 221 'l,. M. 1 71 - ~E-A 42- A - -- y;. n 49:37~ \ 6 219:- - - V n- -Y _ ~ n i y.-.. Pesvonsuo_ n~~ - ~- -Tap iol\~,rn, R~ w.'ö s 7A : ~ n- -- pohjakartta ±Maanmittauslaitos, lupa nro 43/MAR/97 20 -""r - -..~ -- _ - A _
1 immainen Elli -00 ala -~ K fimyii 1l nmp Ä ~~ gn or. ~ ~ ~T - C,, 8 ä - ~- ö tasuo -7., % \ 39 :4\ CP \, 80 ~ C~ ~J.'C_ ~ i39 30 A IQeIlvharju ~,55 :4 7~ ve/anka ~~~ Vesipec ~ - - -a 0/ un ä elö t-23, 5.- s :, _ - - A I _ \ n 31,,35-56. 1.. -~ 39 :45 n "A i2 _n,' ~'y so r.~9 5 e vasax w3 ~9, 56 h W 7k n - C~C 7 Kutsu.,7 jk 1 ~-S ~,. C ~/8~fu~S T nc - ~ ~ v - - \ \Ri okap ya n ~... 7/ 1 ~ \ pohjakartta O Maanmittauslaitos, lupa nro 43/MAR/97
Hannu Pajunen 8. Kotisuo Kotisuo (kl. 3511 10) sijaitsee Joloskylöntien varressa noin 15 km kunnan keskustasta pohjoiseen. Suo rajoittuu moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat hyvöt (kuva 11). Suon pinta-ala on 3 5 ha. Siitö on yli metrin syvyistö 16 haja yli 1,5 m :n syvyistö 11 ha. Pinta on 70-77 m mpy ja viettöö lounaaseen. Vedet laskevat Mannisenjörveen ja sieltö edelleen Kiiminkijokeen. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvöt. Tutkimuspisteistö on 57 % römeellö, 5 % korvessa, 19 % turvekankaalla ja 19 % pellolla. Yleisimpiö suotyyppejö ovattupasvillaröme javarsinainen sararöme, jotka ovat enimmökseen muuttumavaiheessa, puolukkaturvekangas ja entiset pellot. Turpeesta on 83 % rahka-, 15 % sara- ja 2 ruskosammalvaltaista. Puun jöönnäksiö sisöltövön turpeen osuus on 37 %, tupasvillan jöönnäksiö sisöltövön 14 % ja varpuainesta sisöltövön 11 %. Yleisin turvelaji on sararahkaturve. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9. Liekoja on erittöin vöhön. Yleisimmöt pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni. Kotisuo ei sovellu turvetuotantoon. Turve ei sovellu turvelaj ien j a maatuneisuuden takia ympöristäturpeeksi eikö korkean rikkipitoisuuden takia energiaturpeeksi. PÄ'rol8nke7rge.t ~,fi pohjakartta ä Maanmittauslaitos, lupa nro 43/MAR/97 Kuva 11. Tutkimuslin'aston sijainti Kotisuolla. Fig. 11. Location of survey grid in Kotisuo. 9. Körppösuo Körppösuo (kl. 3511 10) sijaitsee Juuvanjörven etelöpuolella noin 10 km kunnan keskustasta pohjoiseen. Suo rajoittuu kaakossa Pikku-Jylmöön, muualla pienikuvioiseen moreenimaastoon (kuva 12). Kulkuyhteydet ovat uuden metsötien ansiosta hyvöt. Suon pinta-ala on noin 33 ha. Siitö on yli metrin syvyistö 22 haja yli 1,5 m :n syvyistö 12 ha. Pinta on 68-71 m mpy ja viettöö kohti Juuvanjörvestö löhtevöönösiönojaa. Vedet laskevat puroja pitkin Kiiminkijokeen. Turvekerros on mahdollista kuivattaa ojittamalla. Tutkimuspisteistö on 18 % avosuolla, 43 römeellö, 36 % korvessa ja 4 % turvekankaalla. Yleisimmöt suotyypit ovat ruohoinen sararöme ja ruoho- ja heinökorpi, jota on löhinnö reunamilla. Puolet tutkimuspisteistö on luonnontilaisella alueella. Turpeesta on 36 % rahka- ja 64 % saravaltaista. Puun jöönnäksiö sisöltövön turpeen osuus on 22 %, tupasvillan jöönnäksiö sisöltövön 1 % ja varpuainesta sisöltövön 27 %. Yleisin turvelaj i on rahkasaraturve, jota on löhes puolet turvemööröstö. Sararahkaturpeen osuus on noin neljönnes. Turvekerros- tuman keskimaatuneisuus on 4,8. Liekoja on erittöin vöhön. Yleisin pohjamaalaji on moreeni. Körppösuo ei sovellu turvetuotantoon. Melko hyvin maatunut, saravaltainen turvekerros ei sovellu ympöristäturpeeksi eikö korkean rikkipitoisuuden takia myäsköön energiaturpeeksi. - A r _ i i Pikku-J Irr 8 :102,A n ~ 0 s pohjakartta ä Maanmittauslaitos, _\ rlupa nro 43/MAR/97 Kuva 12. Tutkimuslin'aston sijainti Körppösuolla. Fig. 12. Location ofsurvey grid in Körppösuo. 22
Ylikiimingissö tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa V 10. Laitasuo Laitasuo (kl. 3511 10) sij itsee noin 13 km kunnan keskustasta pohjoiseen. Suo rajoittuu etelössö Vasamoon, lönnessö Kiimasuohon ja muualla suuriin moreenimökiin. Kulkuyhteydet ovat hyvöt (kuva 13). Suon pinta-ala on noin 49 ha. Siitö on yli metrin syvyistö aluetta 41 ha ja yli 1,5 m :n syvyistö 30 ha. Pinta on 75-78 m mpy. Vedet laskevat Vasamoon. Turvekerros ulottuu altaan syvimmissö kohdin runsaan metrin Vasamon vedenpinnan alapuolelle, joten sen kuivattaminen edellyttöö pumppaamista. Tutkimuspisteistö on 37 % avosuolla, 49 römeellö, 1 % korvessa, 8 % turvekankaalla ja 5 pellolla. Yleisimmöt suotyypit ovat tupasvillaröme ja isovarpuröme. Keskiosassa on lyhytkortista nevaa ja rimpinevaa. Suo on suurimmaksi osaksi ojitettu. Turpeesta on 75 % rahka-, 15 % sara- ja 10 ruskosammalvaltaista. Puun jöönnäksiö sisöltövön turpeen osuus on 11 %, tupasvillan jöönnäksiö sisöltövön 24 % ja varpuainesta sisöltövön 30 %. Yleisimmöt turvelajit ovat rahka- ja sararahkaturve. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8. Liekoja on erittöin vöhön. Yleisimmöt pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni. Laitasuossa on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 m :n syvyistö aluetta noin 28 ha ja sillö tuotantokelpoista turvetta noin 0,48 milj. m 3. Turvemöörö jakautuu jokseenkin tasan ympöristäturpeen ja energiaturpeen kesken. C Me. k 78,69 9 : nkanga - \ ~apmkac ;'~ a A 11// / ny~ o, :Kq, n vqs Q~C1~ 8-39 :45 A 9 : 8:72 pohjakartta ä Maanmittauslaitos, lupa n nro 43/MAR/97 Kuva 13. Tutkimuslinjaston sijainti Laitasuolla. Fig. 13. Location ofsurvey grid in Laitasuo. 11. Lastusuo Lastusuo (kl. 3511 11) sijaitsee Kuusamontien pohjoispuolella noin 17 km kunnan keskustasta pohjoiseen. Suo rajoittuu pohjoisessa Lastulampeen ja etelössö Kuusamontiehen (kuva 14). Tutkittu alue kösittöö varsinaisen Lastusuon lisöksi RÄpimönahon lönsipuolisen suoalueen. Kulkuyhteydet ovat hyvöt. Tutkitun alueen pinta-ala on noin 43 ha. Siitö on yli metrin syvyistö aluetta 27 haja yli 1,5 m :n syvyistö 13 ha. Pinta on 75-80 m mpy ja viettöö pohjoiseen. Vedet laskevat ojaverkostoa pitkin Lastulampeen ja edelleen Martimojoen kautta lijokeen. Varsinaisen Lastusuon turvekerros ulottuu Lastulammen pinnan alapuolelle, joten sen kuivattaminen edellyttöö pumppaamista. RÄpimönahon lönsipuolinen turvekerros voidaan sitövastoin kuivattaa tavanomaisin menetelmin. 2 3
Ylikiimingissö tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa V 10. Laitasuo Laitasuo (kl. 3511 10) sij itsee noin 13 km kunnan keskustasta pohjoiseen. Suo rajoittuu etelössö Vasamoon, lönnessö Kiimasuohon ja muualla suuriin moreenimökiin. Kulkuyhteydet ovat hyvöt (kuva 13). Suon pinta-ala on noin 49 ha. Siitö on yli metrin syvyistö aluetta 41 haja yli 1,5 m :n syvyistö 30 ha. Pinta on 75-78 m mpy. Vedet laskevat Vasamoon. Turvekerros ulottuu altaan syvimmissö kohdin runsaan metrin Vasamon vedenpinnan alapuolelle, joten sen kuivattaminen edellyttöö pumppaamista. Tutkimuspisteistö on 37 % avosuolla, 49 römeellö, 1 % korvessa, 8 % turvekankaalla ja 5 pellolla. Yleisimmöt suotyypit ovat tupasvillaröme ja isovarpuröme. Keskiosassa on lyhytkortista nevaa ja rimpinevaa. Suo on suurimmaksi osaksi oj itettu. Turpeesta on 75 % rahka-, 15 % sara- ja 10 ruskosammalvaltaista. Puun jöönnäksiö sisöltövön turpeen osuus on 11 %, tupasvillan jöönnäksiö sisöltövön 24 % ja varpuainesta sisöltövön 30 %. Yleisimmöt turvelajit ovat rahka- ja sararahkaturve. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8. Liekoj a on erittöin vöhön. Yleisimmöt pohjamaalaj it ovat hiekka ja moreeni. Laitasuossa on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 m :n syvyistö aluetta noin 28 ha ja sillö tuotantokelpoista turvetta noin 0,48 milj. m 3. Turvemöörö jakautuu jokseenkin tasan ympöristäturpeen ja energiaturpeen kesken. ca Melk 7U9 I. i nkanga's.y \\L apmk a Cle r5c- -a90± Q ealp e~u. UO p. 1:-23 T5-29:, 31 :,,35:-56 : 'V, _ '~: L N O S O RO 9 : 39 :45 A -r te\ lp T r- %;72 A9 I, pohjakartta ä Maanmittauslaitos, lupa nro 43/MAR/97 Kuva 13. Tutkimuslinjaston sijainti Laitasuolla. Fig. 13. Location ofsurvey grid in Laitasuo. 0 /,6, 11. Lastusuo Lastusuo (kl. 3511 11) sijaitsee Kuusamontien pohjoispuolella noin 17 km kunnan keskustasta pohjoiseen. Suo rajoittuu pohjoisessa Lastulampeen ja etelössö Kuusamontiehen (kuva 14). Tutkittu alue kösittöö varsinaisen Lastusuon lisöksi RÄpimönahon lönsipuolisen suoalueen. Kulkuyhteydet ovat hyvöt. Tutkitun alueen pinta-ala on noin 43 ha. Siitö on yli metrin syvyistö aluetta 27 haja yli 1,5 m :n syvyistö 13 ha. Pinta on 75-80 m mpy ja viettöö pohjoiseen. Vedet laskevat ojaverkostoa pitkin Lastulampeen ja edelleen Martimojoen kautta lijokeen. Varsinaisen Lastusuon turvekerros ulottuu Lastulammen pinnan alapuolelle, joten sen kuivattaminen edellyttöö pumppaamista. RÄpimönahon lönsipuolinen turvekerros voidaan sitövastoin kuivattaa tavanomaisin menetelmin. 2 3
Hannu Pajunen Tutkimuspisteistö on 15 % avosuolla, 65 römeellö ja 20 % turvekankaalla. Yleisin suotyyppi on muuttumavaiheessa oleva varsinainen sararöme. Suo on löhes kokonaan ojitettu. Turpeesta on 47 % rahka- ja 53 % saravaltaista. Puun jöönnäksiö sisöltövön turpeen osuus on 16 %, tupasvillan jöönnäksiö sisöltövön 13 % ja varpuainesta sisöltövön 8 %. Yleisimmöt turvelajit ovat rahkasaraturve, jota on puolet turvemööröstö, ja sararahkaturve. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9. Liekoja on erittöin vöhön. Liejua on yleisesti Lastulampeen rajoittuvassa itöosassa. Yleisimmöt pohjamaalajit ovat hiekka ja hiesu. Lastusuo ei sovellu turvetuotantoon korkean rikkipitoisuuden takia. Kerrostuman pohjaosan rikkipitoisuus on löhes 3 %. pohjakartta ä Maanmittauslaitos, lupa nro 43/MAR/97 Kuva 14. Tutkimuslin'aston sijainti Lastusuolla. Fig. 14. Location ofsurvey grid in Lastusuo. 12. Liejusuo Liejusuo (kl. 3511 11) sijaitsee Kuusamontien varressa noin 17 km kunnan keskustasta pohjoiseen. Suo rajoittuu huuhtoutuneeseen moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat hyvöt (kuva 15). Suon pinta-ala on noin 18 ha. Siitö on yli metrin syvyistö aluetta 10 ja ja yli 1,5 m :n syvyistö 5 ha. Suo tutkittiin hajapistemenetelmöllö. Suo sijaitsee vedenjakajalla 88-90 m mpy. Pohjoisosan vedet laskevat ojaverkostoa pitkin Pikku-Martimoon ja sieltö edelleen lijokeen ja etelöosan vedet Jolosjoen kautta Kiiminkijokeen. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvöt. Tutkimuspisteistö on 13 % avosuolla ja 88 römeellö. Yleisin suotyyppi on muuttumavaiheen lyhytkortinen nevaröme. Turpeesta on 93 % rahka- ja 7 % saravaltaista. Pintaosassa on noin puolen metrin paksuinen kerros heikosti maatunutta rahkaturvetta. Sen alla on hyvin maatunutta rahkaturvetta metrin syvyyteen ja sen alla taas heikosti maatunutta rahkaturvetta. Alinna kerrostumassa on jörviruokoturvetta. Tupasvillan jöönnäksiö sisöltövön turpeen osuus on 52 % ja varpuainesta sisöltövön 2 %. Yleisimmöt turvelajit ovat rahka- ja sararahkaturve. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4. Liekoja on erittöin vöhön. Yleisimmöt pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka. Liejusuossa vuorottelevat ympöristä- ja energiaturpeeksi soveltuvat kerrokset. Kerrostuman vaihtelevuuden takia se ei sovellu turvetuotantoon. Kuva 15. Kairauspisteiden sijainti Liejusuolla. Fig. 15. Location of drilling sites in Liejusuo. 2 4
Ylikiimingissö tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa V 13. "Lylynsuo" Lylynsuo (kl. 3511 10) sijaitsee noin 12 km kunnan keskustasta pohjoiseen. Suo rajoittuu suuriin moreenimökiin ; lönnessö Iso Lylynselköön ja idössö Pikku Lylynselköön (kuva 16). Kulkuyhteydet ovat hyvöt. Suon pinta-ala on noin 42 ha. Siitö on yli metrin syvyistö 30 haja yli 1,5 m :n syvyistö 22 ha. Pinta on 73-75 m mpy ja viettöö luoteeseen. Loukkojörven vedet laskevat Lylynsuon kautta Lylynjörveen ja sieltö puroverkostoa pitkin Kiiminkijokeen. Suon luontaiset kuivatusmahdollisuudet ovat huonot. Turvekerros on suurimmaksi osaksi Lylynjörven pinnan alapuolella. Tutkimuspisteistö on 23 % avosuolla, 51 römeellö, 5 % korvessa, 12 % turvekankaalla ja 9 % entisellö pellolla. Yleisin suotyyppi on ruohoinen saraneva, jota on löhinnö keskiosassa. Suo on suurimmaksi osaksi ojitettu ja alkuperöiset suotyypit ovat enimmökseen muuttumavaiheessa. Turpeesta on 72 % rahka-, 27 % sara- ja 1 ruskosammalvaltaista. Puun jöönnäksiö sisöltövön turpeen osuus on 22 %, tupasvillan jöönnäksiö sisöltövön 8 % ja varpuainesta sisöltövön 10 %. Yleisimmöt turvelaj it ovat sararahkaturve, jota on puolet turvemööröstö, ja rahkasaraturve, jota on noin neljösosa. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3. Liekoja on erittöin vöhön. Liejua on suon keskiosassa vajaan metrin paksuinen kerros. Yleisimmöt pohjamaalajit ovat moreeni ja hiesu. Lylynsuossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 m :n syvyistö aluetta noin 20 haja sillö tuotantokelpoista turvetta noin 0,34 milj m 3. Alue joudutaan kuivaamaan pumppaamalla. Yht 73 A Lylyns J kö. _. \ 76,6 "" -%~ ~ t--- it- - r. Tervah.~ '4 \ ' Jörven - 7 A u~lytynset 0 I angaw. A,~ 27:1 7L n Kok>, pohjakartta ä Maanmittauslaitos, lupa nro 43/MAR/97 Kuva 16. Tutkimuslin'aston sijainti Lylynsuolla. Fig. 16. Location o survey grid in Lylynsuo. i A 14. Mökisuo Mökisuo (kl. 3 51 1 11) sijaitsee Kuusamontien varressa noin 17 km kunnan keskustasta pohjoiseen ja rajoittuu moreenimaastoon. Suo on lukuisten moreenisaarten ja kalliopaljastumien takia hajanainen (kuva 17). Kulkuyhteydet ovat hyvöt. Suon pinta-ala on noin 320 ha. Siitö on yli metrin syvyistö aluetta 174 ha ja yli 1,5 m :n syvyistö 103 ha. Pinta on 64-81 m mpy ja viettöö luoteeseen. Vedet laskevat jörvi- ja puroverkostoa pitkin Kiiminkijokeen. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvöt. Tutkimuspisteistö on 37 % avosuolla, 56 römeellö, 3 % korvessa, 4 % turvekankaalla ja 1 pellolla. Yleisimmöt suotyypit ovat varsinainen sararöme, rimpineva ja varsinainen saraneva. Suotyypi ovat suurimmaksi osaksi luonnontilaisia. Turpeesta on 35 % rahka-, 63 % sara- ja 2 ruskosammalvaltaista. Rahkavaltaista turvetta on paikoin pinta- ja pohjaosassa. Puun jöönnäksiö sisöltövön turpeen osuus on 9 %, tupasvillan jöönnäksiö sisöltövön 14 % ja varpuainesta sisöltövön 11 %. Yleisimmöt turvelajit ovat rahkasara-, sara- 2 5
Hannu Pajunen ja sararahkaturve. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6. Liekoja on erittöin vöhön. Yleisimmöt pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka. Mökisuossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 m :n syvyistö aluetta noin 100 haja sillö tuotantokelpoista turvetta noin 1,70 milj. m 3. Pienet kalliokumpareet vaikeuttavat keski-ja luoteisosan hyädyntömistö. Turpeeseen hautautuneiden kumpareiden sijainti on syytö selvittöö tarkan suotutkimuksen yhteydessö. pohjakartta ä Maanmittauslaitos, lupa nro 43/MAR/97 Kuva 17. Tutkimuslinjaston sijainti Mökisuolla. Fig. 17. Location ofsurvey grid in Mökisuo. 15. "Pirttisuo" Pirttisuo (kl. 3511 10) sijaitsee noin 8 km kunnan keskustasta pohjoiseen. Suo rajoittuu suuriin moreenimökiin ; Pirttikankaaseen, Viitamaahan ja Huumonkankaaseen (kuva 18). Kulkuyhteydet ovat hyvöt. Suon pinta-ala on noin 43 ha. Siitö on yli metrin syvyistö aluetta 33 haja yli 1,5 m :n syvyistö 28 ha. Pinta on 71-82 m mpy j a viettöö kohti Huumonjörveö,jonne myäs suon vedet laskevat. Kuivatusmahdollisuudet ovat melko hyvöt. Turvekerros ulottuu vain yhdellö kairauspisteellö Huumonjörven vedenpinnan alapuolelle. Tutkimuspisteistö on 22 % avosuolla, 59 römeellö, 4 % turvekankaalla ja 15 % pellolla. 2 6
Ylikiimingissa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa V Yleisimpiö suotyyppejö ovat lyhytkortinen neva ja lyhytkortinen nevaröme pohjoisosassa ja isovarpuröme reunamilla. Turpeesta on 69 % rahka-, 29 % sara- ja 2 ruskosammalvaltaista. Rahkavaltainen turve on vallitsevana luoteeseen suuntautuvassa lahdessa. Muualla sitö on löhinnö kerrostuman pohjaosassa. Puun jöönnäksiö sisöltövön turpeen osuus on 9 %, tupasvillan jöönnäksiö sisöltövön 21 % ja varpuainesta sisöltövön 13 %. Yleisimmöt turvelajit ovat sararahka-, rahkasara- ja rahkaturve. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0. Liekoja on erittöin vöhön. Yleisin pohjamaalaji on moreeni. Pirttisuossa on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 m :n syvyistö aluetta noin 28 ha. Tuotantokelpoista turvetta on noin 0,64 milj. m 3. Siitö on ympöristäturvetta noin 0,14 milj. m 3 ja energiaturvetta noin 0,50 milj. m 3. YmpöristÄturvetta saadaan tuotannon alkuvaiheessa noin 10 hain alueelta suon luoteisosasta. - \ \AHuumonl angas - A n ::oo r~ - - ~ - / / \> : :1 ~- A aa 1 n7 l ~/ - y g0 A / '_~n r / n/ pohjakartta ä Maanmittauslaitos, lupa nro 43/MAR/97 Kuva 18. Tutkimuslinjaston sijainti Pirttisuolla. Fig. 18. Location ofsurvey grid in Pirttisuo. 16. "PitömÄsuo" PitömÄsuo (kl. 3511 11) sijaitsee Kuusamontien pohjoispuolella noin 18 km kunnan keskustasta pohjoiseen. Suo rajoittuu idössö ja pohjoisessa PitömÄkankaaseen ja etelössö Kuusamontiehen (kuva 19). Kulkuyhteydet ovat hyvöt. Suon pintaala on noin 100 ha. Siitö on yli metrin syvyistö 37 haja yli 1,5 m :n syvyistö 16 ha. Pinta on 86-88 m mpy ja viettöö luoteeseen. Vedet laskevat ojaverkostoa pitkin Pikku-Martimoon ja sieltö edelleen lijokeen. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvöt. Tutkimuspisteistö on 18 % avosuolla, 43 römeellö, 15 % turvekankaalla ja 25 % pellolla. Kuva 19. Tutkimuslin'aston sijainti PitömÄsuolla. Fig. 19. Location of survey grid in PitömÄsuo. 2 7
Hannu Pajunen Suo on löhes kokonaan ojitettu. Yleisimpiö suotyyppejö ovat lyhytkortinen neva ja tupasvillaröme, jotka nykyisin ovat suurimmaksi osaksi muut tumavaiheessa. Turpeesta on 46 % rahka-, 47 % sara- ja 7 ruskosammalvaltaista. Rahkavaltaista turvetta on löhinnö lönsiosassa. Puun jöönnäksiö sisöltövön turpeen osuus on 16 %, tupasvillan jöönnäksiö sisöltövön 36 % ja varpuainesta sisöltövön 3 %. Yleisimmöt turvelajit ovat rahkasara-, rahka- ja sararahkaturve. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4. Liekoja on erittöin vöhön. Yleisimmöt pohjamaalajit ovat hiekka ja moreeni. PitömÄsuossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa yli metrin syvyistö aluetta noin 35 haja sillö tuotantokelpoista turvetta noin 0,39 milj. m 3. Tuotantokelpoinen alue on ulotettu poikkeuksellisesti metrin syvyysköyrölle saakka. Suoallas on melko tasapohjainen ja turvekerros vanhojen ojitusten takia hyvin tiivistynyt. 17. PÄlyahonsuo PÄlyahonsuo (kl. 3511 10) sijaitsee Kuusamontien varressa noin 16 km kunnan keskustasta pohjoiseen. Suo rajoittuu luoteessa Kauvonsuohon ja muualla moreenimaastoon. Kulkuyhteydet ovat hyvöt (kuva 20). Suon pinta-ala on noin 41 ha. Siitö on yli metrin syvyistö 17 haja yli 1,5 m :n syvyistö 12 ha. Pinta on 63-69 m mpy ja viettöö luoteeseen. Vedet laskevat Kauvonsuolle ja sieltö puro- ja jörvireittiö pitkin Kiiminkijokeen. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvöt. Tutkimuspisteistö on 6 % avosuolla, 92 % römeellö ja 2 % turvekankaalla. Yleisin suotyyppi on varsinainen sararöme. Suo on löhes kokonaan luonnontilainen. Turpeesta on 9 % rahka-, 81 % sara- ja 10 ruskosammalvaltaista. Puupitoista ruskosammal- turvetta on kerrostuman pohjaosassa ja rahkavaltaista parilla pisteellö suon keskiosassa. Puun jöönnäksiö sisöltövön turpeen osuus on 18 %, tupasvillanjöönnäksiö sisöltövön 4 % ja varpuainesta sisöltövön 4 %. Yleisimmöt turvelajit ovat rahkasara- ja saraturve. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,4. Liekoja on erittöin vöhön. Yleisin pohjamaalaji on moreeni. PÄlyahonsuossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 m :n syvyistö aluetta noin 12 haja sillö tuotantokelpoista turvetta noin 0,17 milj. M 3. Pohjaosan rikkipitoisuudet ovat korkeita. Tuotantokelpoista turvemööröö laskettaessa on suon pohjalle arvioitu jöövön tuotannon jölkeen keskimöörin 1,0 m paksu kerros. Runsasrikkinen kerros on syytö kartoittaa tarkan suotutkimuksen yhteydessö. Kuva 20. Tutkimuslin'aston sijainti PÄlyahonsuolla. Fig. 20. Location of survey grid in PÄlyahonsuo. 2 8
Ylikiimingissö tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa V 18. Ritosuo Ritosuo (kl. 3511 10) sijaitsee noin 13 km kunnan keskustasta pohjoiseen. Suo rajoittuu moreenimaastoon (kuva 21). Kulkuyhteydet ovat melko hyvöt, sillö kaakkoisreunaan tulee metsötie. Suon pinta-ala on 31 ha. Siitö on yli metrin syvyistö 22 haja yli 1,5 m :n syvyistö 11 ha. Pinta on 70-73 m mpy ja viettöö lönteen. Vedet laskevat lampi- ja puroverkoston kautta Kiiminkijokeen. Turvekerros ulottuu syvimmillö kohdin Mustalammin vedenpinnan alapuolelle, joten sen kuivattaminen pohjaan saakka edellyttöö pumppaamista. Tutkimuspisteistö on 25 % avosuolla, 63 römeellö, 2 % korvessa ja 10 % turvekankaalla. Yleisimmöt suotyypit ovat korpiröme ja varsinainen sararöme. Avosuoalueet ovat enimmökseen lyhytkortista nevaa. Suo on suurimmaksi osaksi luonnontilainen. Turpeesta on 72 % rahka- ja 28 % saravaltaista. Turvekerros on varsin vaihteleva. Paikoin heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros puuttuu kokonaan, paikoin se taas kösittöö löhes koko kerrostuman. Puun jöönnäksiö sisöltövön turpeen osuus on 11 %, tupasvillan jöönnäksiö sisöltövön 33 % ja varpuainesta sisöltövön 4 %. Yleisimmötturvelajit ovat sararahka- ja rahkaturve. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5. Liekoja on erittöin vöhön. Ritolammen ympöristässö on liejua. Yleisin pohjamaalaji on moreeni. Ritosuo ei sovellu turvetuotantoon. Tuotantoa haittaavia tekijäitö ovat korkeat rikkipitoisuudet ja vaihteleva turvekerros. na 6% s pohjakartta ä Maanmittauslaitos, lupa nro 43/MAR/97 0/ un Kuva 21. Tutkimuslinjaston sijainti Ritosuolla. Fig. 21. Location of survey grid in Ritosuo. 5 s A 19. Siliasuo Siliasuo (kl. 3511 10) sijaitsee noin 8 km kunnan keskustasta luoteeseen. Suo rajoittuu kumpareiseen moreenimaastoon. Tutkittu alue kösittöö Siliasuon lisöksi Possinsuon ja Mustanlamminkankaan itö-ja etelöpuoliset suot PyÄriölammelle saakka (kuva 22). Alue on lukuisten mineraalimaan saarien takia hajanainen. Kulkuyhteydet ovat uusien metsöteiden takia hyvöt. Suon pinta-ala on noin 100 ha. Siitö on yli metrin syvyistö 60 haja yli 1,5 m :n syvyistö 35 ha. Pinta on 70-74 m mpy ja viettöö lönteen. Vedet laskevat Juuvanjoen kautta Kiiminkijokeen. Etelöosan turvekerros ulottuu Heinijörven vedenpinnan alapuolelle, joten turvekerroksen kuivattaminen pohjaan saakka edellyttöö pumppaamista. Tutkimuspisteistö on 21 % avosuolla, 65 römeellö, 8 % korvessa ja 6 % turvekankaalla. Yleisimmöt suotyypit ovat isovarpuröme, varsinainen sararöme ja ruohoinen sararöme. Puolet suosta on luonnontilaista. Turpeesta on 62 % rahka-, 35 % sara- ja 3 ruskosammalvaltaista. Puun jöönnäksiö sisöltövön turpeen osuus on 26 %, tupasvillan jöönnäksiö sisöltövön 15 % ja varpuainesta sisöltövön 9 %. Yleisimmöt turvelajit ovat sararahka- ja rahkasaraturve. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2. Liekoja on erittöin vöhön. Yleisin pohjamaalaji on moreeni. Siliasuo ei sovellu energiaturvetuotantoon korkeiden rikkipitoisuuksien takia eikö ympöristäturvetuotantoon turvelajien takia. 2 9
Hannu Pajunen Kuva 22. Tutkimuslinjaston sijainti Siliasuolla. Fig. 22. Location ofsurvey grid in Siliasuo. 20. Soidinharjunsuo Soidinharjunsuo (kl. 3511 11) sijaitsee osittain Pinta on 73-78 m mpy ja viettöö pohjoiseen. Haukiputaan kunnan puolella, noin 18 km kunnan Vedet laskevat Pikku-Martimoon ja sieltö edelleen keskustasta pohjoiseen. Suo rajoittuu Soidinhar- lijokeen. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvöt. juun (kuva 23). Kulkuyhteydet ovat hyvöt. Suon Tutkimuspisteistö on 31 % avosuolla ja 69 pinta-ala on noin 29 ha. Siitö on yli metrin syvyistö römeellö. Yleisimmöt suotyypit ovat rahkaröme ja 16 haja yli 1,5 m :n syvyistö 10 ha. N ~ 8 \, ~T L 'A 's :10 pohjakartta ä Maanmittauslaitos, lupa nro 43/MAR/97 Kuva 23.Tutkimuslin'aston sijainti Soidinharjunsuolla. Fig. 23. Location of survey grid in Soidinharjunsuo. 3 0
Ylikiimingissö tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa V lyhytkortinen neva. Rahkaröme on enimmökseen ojikkoa ja lyhytkortinen neva luonnontilaista. Turpeesta on 77 % rahka-, 21 % sara- ja 2 ruskosammalvaltaista. Puun jöönnäksiö sisöltövön turpeen osuus on 8 %, tupasvillan jöönnäksiö sisöltövön 40 % ja varpuainesta sisöltövön 1 %. Yleisemmöt turvelajit ovat rahka- ja sararahkaturve. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5. Lie- koja on erittöin vöhön. Yleisimmöt pohjamaalajit ovat hiekka ja hieta. Soidinharjunsuossa on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 m :n syvyistö aluetta noin 10 haja sillö tuotantokelpoista turvetta noin 0,17 milj. m 3. Tuotannon alkuvaiheessa saadaan ympöristäturvetta noin 0,07 milj m 3. Suon hyädyntömistö haittaa tuotantokelpoisen alueen jakautuminen kolmeen erilliseen altaaseen. 21. Taivalsuo Taivalsuo (kl. 3511 10) sijaitsee noin 16 km kunnan keskustasta luoteeseen. Suo rajoittuu moreenimökiin ; Taivalkankaaseen, Myllykankaaseen ja Oravikankaaseen. Kulkuyhteydet ovat hyvöt (kuva 24). Suon pinta-ala on noin 31 ha. Siitö on yli metrin syvyistö 10 haja yli 1,5 m :n syvyistö 8 ha. Suo tutkittiin hajapistemenetelmöllö. Pinta on noin 66 m mpy. Vedet laskevat Jolosjoen kautta Kiiminkijokeen. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvöt. Tutkimuspisteistö on 13 % avosuolla ja 87 römeellö. Yleisimmöt römetyypit ovat tupasvillaröme ja varsinainen sararöme. Edellinen on enimmökseen luonnontilaista, jölkimmöinen muuttumaa. Turpeesta on 54 % rahka- ja 46 % saravaltaista. Puun jöönnäksiö sisöltövön turpeen osuus on 10 %, tupasvillan jöönnäksiö sisöltövön 49 % ja varpuainesta sisöltövön 3 %. Yleisimmöt turvelajit ovat rahkasara-, rahka- ja sararahkaturve. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9. Liekoja on vöhön. Yleisin pohjamaalaji on moreeni. Taivalsuossa on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 m :n syvyistö aluetta noin 8 haja sillö tuotantokelpoista turvetta noin 0,13 milj. m 3. Tuotannon alkuvaiheessa saadaan ympöristäturvetta noin 0,04 milj. m 3. pohjakartta ä Maanmittauslaitos, lupa nro 43/MAR/97 Kuva 24. Kairauspisteiden sijainti Taivalsuolla. Fig. 24. Location of drilling sites in Taivalsuo. 22. Teerisuo Teerisuo (kl. 3511 11) sijaitsee Kuusamontien pohjoispuolella noin 17 km kunnan keskustasta pohjoiseen. Suo rajoittuu etelö- ja keskiosistaan moreenimaastoon japohjoisosastaan Soidinharjun hiekkamaihin (kuva 25). Kulkuyhteydet ovat hyvöt. Suon pinta-ala on noin 125 ha. Siitö on yli metrin syvyistö 62 haja yli 1,5 m :n syvyistö 35 ha. Pinta on 75-80 m mpy ja viettöö luoteeseen. Vedet laskevat ojaverkostoa pitkin Pikku-Martimoon ja sieltö edelleen lijokeen. Turvekerros ulot- tuu Lastulammen vedenpinnan alapuolelle. Turvekerroksen pohjaosan kuivattaminen voi edellyttöö pumppaamista. Kuivatusmahdollisuuksien tarkempi selvittöminen edellyttöö lasku-uoman vaaitsemista. Tutkimuspisteistö on 38 % avosuolla, 51 römeellö, 1 % korvessa, 9 % turvekankaalla ja 1 pellolla. Yleisimpiö römeitö ovattupasvillaröme ja varsinainen sararöme, jotka ovat enimmökseen muuttumavaiheessa. Varsinainen saraneva ja lyhytkortinen neva ovat yleisimmöt avosuotyypit. 3 1
Hannu Pajunen Turpeesta on 35 % rahka-, 63 % sara- ja 2 ruskosammalvaltaista. Puun jöönnäksiö sisöltövön turpeen osuus on 5 %, tupasvillan jöönnäksiö sisöltövön 11 % ja varpuainesta sisöltövön 8 %. Yleisimmöt turvelajit ovat rahkasara- ja sararahkaturve. Edellistö on puolet turvemööröstö ja jölkimmöistö neljösosa. Turvekerrostuman keskimaa- tuneisuus on 4,6. Liekoja on erittöin vöhön. Yleisimmöt pohjamaalajit ovat hiekka, hiesu ja moreeni. Teerisuossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 m :n syvyistö aluetta noin 18 haja sillö tuotantokelpoista turvetta noin 0,31 milj. m 3. -J s- +c 7,4\.3 151 1~so ngas r 1 - -A 0I G B~ c. ~7-1 9. A 88 Jy~\ w -' 1 I -I :10 \ hl r J3. - 1 astomaa 1A8 8 ~ - _ -Ka meh~r, L,erusuo _ n' n 0 S C ~~hic"lil a o - - ~78 :4 n PP. pohjakartta ä Maanmittauslaitos, lupa nro 43/MAR/97 Kuva 25. Tutkimuslin'aston sijainti Teerisuolla. Fig. 25. Location ofsurvey grid in Teerisuo. 23. Vantussuo Vantussuo (kl. 3511 10) sijaitsee Vantusselön etelöpuolella noin 12 km kunnan keskustasta pohjoiseen. Suo rajoittuu moreenimaastoon (kuva 26). Suon pinta-ala on noin 50 ha. Siitö on yli metrin syvyistö 25 haja yli 1,5 m :n syvyistö 14 ha. Pinta on 72-75 m mpy ja viettöö etelöön. Vedet laskevat Lylynojan kautta Haarajörveen ja sieltö edelleen Kiiminkijokeen. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvöt. Tutkimuspisteistö on 31 % avosuolla, 58 römeellö ja 11 % korvessa. Yleisimmöt suotyypit ovat rahkaneva ja rahkaröme. Suo on enimmökseen luonnontilainen. Turpeesta on 87 % rahka-, 4 % sara- ja 9 ruskosammalvaltaista. Puun jöönnäksiö sisöltövön turpeen osuus on 4 %, tupasvillan jöönnäksiö sisöltövön 35 % ja varpuainesta sisöltövön 26 %. Yleisimmöt turvelajit ovat rahka- ja sararahkaturve. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7. Liekoja on erittöin vöhön. Yleisimmöt pohjamaalajit ovat moreenijaympöräivien mökien rinteiltö huuhtoutunut hiekka. Vantussuossa on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 m :n syvyistö aluetta noin 14 haja sillö tuotantokelpoista turvetta noin 0,24 milj. m3. Tuotantokelpoisesta turvemööröstö löhes puolet (noin 0,11 milj. M3) on ympöristäturvetta. Osa ympöristäturpeesta on ensimmöisen luokan kasvuturvetta. Suon turveteollinen köyttä edellyttöö kerrostuman molempien osien hyädyntömistö. 3 2