MUHOKSELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 280 Hannu Pajunen MUHOKSELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Abstract : The mires and peat reserves of Muhos, Part 2 Kuopio 1994

2 Paiunen. Hannu Muhoksella tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 2. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimukset, Turvetutkimusraportti 280, 35 sivua, 19 kuvaa, 1 taulukko, 2 liitettä. Muhoksen kunnan alueella tutkittiin vuosien aikana 15 suota. Niistä kuusi kuuluu kokonaan tai osittain soidensuojelun perusohjelmaan. Tutkittujen soiden yhteenlaskettu pinta-ala on ha. Aineisto koottiin käyttäen tutkimuslinjastoa, jossa tutkimuspisteet sijaitsevat 100 metrin välein. Jokaisella pisteellä määritettiin pinnan korkeus, suotyyppi, turvelaji, turpeen maatuneisuus, liekoisuus ja pohjamaalaji. Laboratorionäytteitä otettiin 403 kpl. Niistä määritettiin ph, vesipitoisuus, kuiva-ainepitoisuus ja tuhkapitoisuus. Lämpöarvo ja rikkipitoisuus määritettiin 149 näytteestä ja alkuainepitoisuuksia 17 näytteestä. Energiaturvetuotantoon soveltuvia alueita on 11 suolla yhteensä ha. Tuotantokelpoista turvetta on yhteensä 15,63 milj. suo-d. Sen kuiva-aineen energiasisältö on 34,1 milj. GJ eli 9,5 milj. MWh. Asiasanat : suot, turve, energia, Muhos Hannu Pajunen Geologian tutkimuskeskus PL 1237 SF KUOPIO FINLAND

3 Paiunen.Hannu1994. Muhoksella tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 2 - The mires and peat reserves of Muhos, part 2. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimukset - Geological Survey of Finland, Peat Researches, Turvetutkimusraportti - Report of peat investigation pages, 19 figures, 1 table, 2 appendices. In the commune of Muhos 15 mires were surveyed in the years Six of them are reserved for mire concervation. The mires cover altogether hectares. The data was collected using survey grids with study sites at the intervals of 100 m. At each site the elevation, the site type, the peat type, the decomposition degree of peat, the snag content and the type of subsoil was determined and recorded. Altogether 403 samples were taken to the laboratory. All of them were analyzed for ph-value, water content, dry matter content and ash content. 149 samples were analysed for heating value and sulphur content and 17 for elements. Areas suitable for energy peat production were found in 11 mires covering altogether an area of ha. The volume of useful peat is milj. m3 "in situ" and the energy content 34.1 milj. GJ or 9.5 milj. MWh as calculated for dry peat. Key words : bogs, peat, energy, Muhos Hannu Pajunen Geological Survey of Finland P.O. Box 1237 SF KUOPIO FINLAND

4 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO 7 TUTKIMUSMENETELMÄT 7 Kenttätutkimukset 7 Laboratoriomääritykset 11 ARVIOINTIPERUSTEET 11 TULOSTEN TARKASTELU 11 Suot ja niiden turvekerrokset 11 Soveltuvuus turvetuotantoon 13 TUTKITUT SUOT 14 1 Hietasuo 14 2 Hillasuo 15 3 Honkaräme 15 4 Joutensuo 18 5 Kapustasuo 19 6 Karpassuo 20 7 Koivusuo 21 8 Löytösuo 22 9 Muuraissuo Porrassuo Rahkasuo Reikäsuo Ruostesuo Sikiösuo Välisuo 30 KIRJALLISUUS 32 LIITTEET Muhoksella tutkitut suot 33 Merkkien selitykset 35

5 7 JOHDANTO Suot ovat tyypillinen osa Muhoksen maisemakuvan. Oulujoen eteläpuolella suotvuorottelevat Itämeren muinaisten rantavallien, kaartojen, kanssa. Oulujoen pohjoispuolen suot sijaitsevat yleensä luoteesta kaakkoon suuntautuneiden moreeniselänteiden välisissä painanteissa. Kahtakymmentä hehtaaria suurempien soiden pinta-alaksi on mitattu ha (Lappalainen et al. 1980) eli lähes puolet kunnan maapinta-alasta. Tähän mennessä on tutkittu 48 suota, yhteensä ha. Luettelo tutkituista soista on liitteenä (liite 1). Tietoja osittain Muhoksen puolelle ulottuvista soista on myös naapurikuntien, lähinnä Utajärven ja Ylikiimingin raporteissa. Muhoksen ensimmäinen turveraportti ilmestyi vuonna 1983 (Häikiö et al. 1983). Sen jälkeen on tutkimuksia tehty useassa vaiheessa Oulujokilaakson ja Kiiminkijokilaakson inventointien yhteydessä. Tässä toisessa turverapor- tissa käsitellään vuosina tutkittuja soita. Niitä on 15, ja niiden yhteenlaskettu pinta-ala on ha. Tutkituista soista kuusi kuuluu osittainsoidensuojelunperusohjelmaan. Ne on tutkittu samalla tarkkuudella ja arvioitu samoin perustein kuin muutkin suot. Tarkoituksena on ollut selvittää suojeluohjelmaan kuuluvien soiden turveteollinen arvo mahdollista lunastamista varten. Tässä raportissa julkaistaan lyhyt yhteenveto kunkin suon soveltuvuudesta turvetuotantoon. Arviot soiden käyttökelpoisuudesta perustuvat maasto- ja laboratoriotutkimuksiin. Kaikkea arvioinnin perustana olevaa aineistoa ei julkaista. Geologian tutkimuskeskuksesta voi tilata suokarttoja, poikkileikkauskuvia, laboratoriotuloksia ja yksityiskohtaisia tutkimusselostuksia. Tiedot saa tarvittaessa tilakohtaisesti. Esimerkki suokartasta on kuvassa 2 ja poikkileikkauskuvasta kuvassa 3. TUTKIMUSMENETELMÄT Kenttätutkimukset Tutkittavalle suolle tehtiin linjaverkosto, jossa selkälinja kulkee pitkin suon hallitsevaa osaa ja poikkilinjat sitä vastaan kohtisuoraan, tavallisesti 400 m :n välein. Tutkimuspisteet sijaitsevat linjastolla 100 m :n välein, suon reunoilla usein myös tiheämmässä. Syvyyshavaintojatehtiinvarsinaisellalinjastollatutkimuspisteiden puolivälissä ja poikkilinjojen välissä sijaitsevilla syvyysmittauslinjoilla 50 m :n välein. Tutkittujen soiden sijainti ilmenee kuvasta 1. Tutkimuspisteet vaaittiin ja vaaitukset kiinnitettiin valtakunnalliseen kiintopisteverkkoon. Jokaisella tutkimuspisteellä määritettiin suotyyppi, suon pinnan vetisyys, mättäisyys j a mättäiden korkeus ; metsäisillä alueilla lisäksi puulajisuhteet, tiheys- ja kehitysluokka sekä mahdolliset hakkuut. Maatumattoman puuaineksen määrä eli liekoisuus selvitettiin pliktaamalla turvekerros kairan varsilla kahden metrin syvyyteen saakka. Maastossa määritettiin turvekerroksen turvelaji, maatuneisuus (H1-10), kosteus (B1-5) ja tupasvillan kuitujen suhteellinen osuus (FO - 6) sekä pohjamaalaji ja liejukerrokset. Laboratoriomäärityksiävartenotettiintilavuustarkkoja näytteitä. Tutkimusmenetelmät on kuvattu yksityiskohtaisesti Geologiantutkimuskeskuksen oppaassa (Lappalainen et al. 1984).

6 8 Kuva 1. Muhoksella vuosien naapurikuntien puolelle aikana tutkitut suot. Kaksi suota ulottuu osittain 1. Hietasuo 6. Karpassuo 11. Rahkasuo 2. Hillasuo 7. Koivusuo 12. Reikäsuo 3. Honkaräme 8. Löytösuo 13. Ruostesuo 4. Joutensuo 9. Muuraissuo 14. Sikiösuo 5. Kapustasuo 10. Porrassuo 15. Välisuo

7 9 CIA -900m_. 55 m / ' 2 /4 2 %1o% a8' 615 ~ 1 5m vz / % / Ö3 5.3 ` \å i f10/17 ; 7%6 i ~6/20-- ' -- 5/93%8 22 / ; 11' 38 7/12 ' /15, /16\ 7/18 8/ ~ ;r41-4~ -- 7% Ro AO 85.o, ~A600+4' GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Maaperäosasto m Kuva 2. Esimerkki suokartasta. Siitä ilmenevät tutkimuspisteiden sijainti, turvekerroksen paksuus, heikosti maatuneen pintakerroksen paksuus ja turpeen keskimääräinen maatuneisuus kullakin tutkimuspisteellä.

8 10 M MPY MRRTUNEISUUS M MPY 86 - _85 84 _ ~ \\ fm I-MMI II IIIIiI I llll%in ~IIIU!!!~~' l~u1/ii IJIU~~lii P~u n011 _83 _82 _ M MPY SUOTYYPPI.LIEKOISUUS.TURVELRJIT JR POHJRMRRLRJIT M MPY n n _82 _ _80-900m A600± m Kuva 3. Esimerkki poikkileikkauskuvasta. Ylemmästä kuvasta ilmenee turvekerroksen maatuneisuus nelijakoisella asteikolla. Alempi kuva esittää suotyyppeja, lieko-osumien määrää, turvelajeja ja pohjamaalajeja (merkkien selitykset liitteessä 2). Pinnan ja pohjan muoto on nähtävissä molemmissa kuvissa.

9 1 1 Laboratoriomaäritykset Laboratoriomäärityksiä varten otettiin 403 turvenäytettä. Niistä kaikista määritettiin ph, vesipitoisuus ja tuhkapitoisuus. Vesipitoisuus määritettiin kuivattamalla turve 105 C :ssa vakiopainoon. Tilavuustarkoista näytteistä laskettiin kuiva-ainemäärä suokuutiota kohti. Kuivatuista turvenäytteistä määritettiin tuhkapitoisuus hehkuttamalla ne 815 ± 25 C :ssa. Osasta näytteitä määritettiin lisäksi lämpöarvo, rikkipitoisuus ja alkuainepitoisuuksia. Lämpöarvo ja rikkipitoisuus määritettiin 149 näytteestä ja alkuainepitoisuuksia 17 näytteestä. ARVIOINTIPERUSTEET Tuotantokelpoisen alueen vähimmäissyvyytenä pidettiin yleensä 1,5 m :ä. Kapeat lahdekkeet, saarekkeiset alueet ja kymmentä hehtaaria pienemmät erilliset altaat rajattiin pois. Koska turvekerrosta ei voida käyttää mineraalimaata myöten, vähennettiin tuotantokelpoistaturvemäärää laskettaessa keskisyvyydestä 0,5 m. Joillakin soilla jouduttiin vähentämään paksumpi kerros pohjan epätasaisuuden tai turpeen ominaisuuksien takia. Energiaturpeeksi soveltuvan rahkavaltaisen turpeen maatuneisuuden tulee olla vähintään 5. Saravaltainen turve soveltuu energiaturpeeksi myös heikommin maatuneena. Jos heikosti (H1 4) maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen paksuus on yli 0,6 m, on sitä pidetty energiaturvetuotantoahaittaavanatekijänä.heikosti maatuneen pintakerroksen alla olevan energiaturpeen laatu ja määrä määräävät turvekerroksen käyttökelpoisuuden. Kuivatusmahdollisuudet arvioitiin tavanomaisen painovoimalla tapahtuvan kuivatuksen perusteella. Pumppaamalla kuivattavia turvekerroksia ei ole pidetty tuotantokelpoisina. TULOSTEN TARKASTELU Suot ja niiden turvekerrokset Tutkittujen soiden pinta-alat vaihtelevat sadasta runsaaseen viiteen sataan hehtaariin (taulukko 1). Suurimmat suot ovat Hirsijärven tien varressa sijaitsevat Ruostesuo ja Sikiösuo. Monet tutkituista soista ovat osa laajaa suoverkostoa, mikä vaikeuttaa yksittäisten soiden rajaamista. Tässä raportissa esitetyt soiden nimet ovat lähinnä työnimiä. Tutkittujen soiden rajaus ja tutkimuspisteiden sijainti käy- vät ilmi suoselostusten yhteydessä olevista kartoista. Tutkittujen soiden keskisyvyys on 1,2 m, mikä on sama kuin kaikkien Oulun läänistä tutkittujen soiden keskisyvyys (Lappalainen ja Hänninen 1993). Yli 1,5 m syvien alueiden keskisyvyys on 2,1 m. Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen paksuus on yli 1,5 m syvillä alueilla keskimäärin 0,4 m.

10 1 2 Taulukko 1. Soiden pinta-ala, keskisyvyys, turvemäärä ja turpeen maatuneisuus. Suon nimi Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3 ) Pintaala Keskimaat. (ha) Yht. Pintarahka Energiaturve Pintarahka Energiaturve Yht. (H) Hietasuo 125 0,2 0,8 1,0 0,26 1,03 1,29 4,9 Hillasuo 390 0,1 1,5 1,6 0,50 5,88 6,38 4,7 Honkaräme 280 0,2 0,5 0,7 0,37 1,49 1,86 4,6 Joutensuo 165 0,1 0,5 0,6 0,18 0,83 1,01 4,8 Kapustasuo 210 0,3 0,5 0,8 0,76 1,02 1,78 4,9 Karpassuo 270 0,4 1,1 1,5 1,11 2,81 3,92 4,5 Koivusuo 180 0,2 0,5 0,7 0,34 0,84 1,18 4,3 Löytösuo 480 0,3 1,2 1,5 1,43 5,75 7,18 5,0 Muuraissuo 400 0,6 1,1 1,7 2,64 4,24 6,88 4,6 Porrassuo 110 0,2 0,5 0,7 0,26 0,51 0,77 5,2 Rahkasuo 145 0,8 0,5 1,3 1,14 0,68 1,82 4,4 Reikäsuo 240 0,3 1,4 1,7 0,62 3,47 4,09 4,9 Ruostesuo 500 0,0 1,0 1,0 0,13 4,91 5,04 4,4 Sikiösuo 550 0,4 0,9 1,3 2,24 4,71 6,95 4,4 Välisuo 370 0,1 0,9 1,0 0,43 3,34 3,77 4,7 Yhteensä/ Keskim ,3 0,9 1,2 12,41 41,51 53,92 4,7 Pintarahka - heikosti maatunut (H1-4) rahkavaltainen pintakerros Energiaturve - saraturve, ruskosammalturve ja hyvin maatunut (H5-10) rahkaturve

11 1 3 Suoalasta on avosuota 26 %, rämettä 50 %, korpea 10 %, turvekangasta 10 % ja peltoa 4 %. Avosuot ja korvet ovat enimmäkseen luonnontilaisia. Rämeet jakautuvat jokseenkin tasan luonnontilaisiin ja ojitettuihin suotyyppeihin. Luonnontilaisten alueiden osuus vaihtelee soittain. Löytösuo ja Välisuo ovat säilyneet lähes kokonaan luonnontilaisina, kun taas Honkaräme, Koivusuo ja Porrassuo ovat lähes kokonaan ojitettuja. Kunnan eteläosan suot ovat yleensä ravinteisempia kuin pohjoisosan suot. Koivulettokorpi on yksi Löytösuon, Ruostesuon ja Välisuon yleisimmistä suotyypeistä. Turpeesta on saravaltaista 49 %, rahkavaltaista 44 % ja ruskosammalvaltaista 7 %. Saravaltainen turve on selvästi vallitsevana (yli 70 %) Joutensuossa ja Ruostesuossa ja rahka- valtainen Kapustasuossa, Muuraissuossa ja Rahkasuossa. Ruskosammalvaltaisen turpeen osuus ylittää 10 % Löytösuossa, Ruostesuossa ja Välisuossa. Turpeen keskimääräinen maatuneisuus on 4,7. Suokohtaiset keskiarvot vaihtelevat 4,3-5,2. Maatuneisuuserot voivat olla suuria suon tai kerrostuman eri osien välillä. Maatuneisuuden vaihtelu on yleensä voimakkainta rahkavaltaisissa turvekerroksissa. Laboratoriomääritysten perusteella saatiin turpeen keskimääräisiksi ominaisuuksiksi : - ph-aste 4,2 - vesipitoisuus 91,6 - kuiva-ainepitoisuus 82 kg m 3 - tuhkapitoisuus 2,7 - rikkipitoisuus 0,22 % - lämpöarvo 21,1 MJ kg` Soveltuvuus turvetuotantoon Energiaturvetuotantoon soveltuvia alueita on 11 suolla. Tuotantokelpoista aluetta on yhteensä ha, mikä on noin 23 % tutkitusta suoalasta. Tuotantokelpoisten alueiden koko vaihtelee soittain ha. Suurimmat tuotantokelpoiset alueet sijaitsevat Hirsijärven ympäristössä. Tuotantokelpoista turvetta on yhteensä 15,63 milj. suo-m3. Kyseisen turvemäärän energiasisältö on kuivana 34,1 milj. GJ eli 9,5 milj. MWh. Soiden tuotantokelpoisuutta rajoittavat lähinnä ohut turvekerros ja energiakäytön kannalta liian heikosti maatunut turve. Rau- tasaostumat ja korkeat rikkipitoisuudet rajoittavat lisäksi kunnan eteläosan soiden käyttökelpoisuutta. Hillasuon, Karpassuon, Löytösuon, Reikäsuon, Sikiösuon ja Välisuon tuotantokelpoiset alueet kuuluvat kokonaan tai osittain soidensuojelun perusohjelmaan, joten ne tullaan todennäköisesti lunastamaan suojelukäyttöön. Kokonaan suojelusuunnitelmien ulkopuolelle jäävissä soissa on tuotantokelpoista aluetta 130 ha. Tuotantokelpoiset alueet ovat lähes kokonaan (940 ha) Oulujoen valuma-alueella. Kiiminkijoen valuma-alueella on vain Muuraissuon tuotantokelpoinen osa (60 ha).

12 14 TUTKITUT SUOT 1 Hietasuo Hietasuo (kl ) sijaitsee Ylikiimingin tien varressa noin 13 km kunnan keskustasta pohjoiseen. Kulkuyhteydet ovat hyvät (kuva 4). Suo rajoittuu huuhtoutuneeseen moreenimaastoon. Pohjamaa on suonreunamilla moreenia. Muualla moreenia peittää ohut hiekka- tai hietakerros. Liejua tavattiin kolmella itäosan tutkimuspisteellä. Suon pinta-ala on 125 ha. Yli 1 m syvää aluetta on 50 ha, yli 1,5 m syvää 33 ha ja yli 2 m syvää 13 ha. Pinta on m merenpinnan yläpuolella, ja se viettää länsiosassa itäkaakkoon ja itäosassa koilliseen. Vedet virtaavat ojaverkostoa pitkin Koivuojaan ja sieltä edelleen Sanginjoen kautta Oulujokeen. Hietasuo on suurimmaksi osaksi ojitettu. Luonnontilaista suota, pääasiassa rämeitä, on kaakkoisosassa. Ojitetun alueen suotyypit ovat enimmäkseen muuttumia ja turvekankaita. Keskiosa on ruohoturvekangasta. Turpeesta on saravaltaista 60 %, rahkavaltaista 31 % ja ruskosammalvaltaista 9 %. Saravaltaisen turpeen osuus on syvimmillä alueilla keskimääräistäsuurempi. Ruskosammalvaltaistaturvetta on lähinnä ohutturpeisilla alueilla. Keskimääräinen maatuneisuus on 4,9. Hietasuossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 m syvää aluetta noin 25 ha. Alue on yhtenäinen, helposti kuivattavissa ja sen sijainti on hyvä. Kuva 4. Tutkimuspisteiden sijainti Hietasuolla.

13 15 2 Hillasuo Hillasuo (kl ) sijaitsee Hirsijärvellä noin 20 km kunnan keskustasta kaakkoon. Kulkuyhteydet ovat hyvät. Tutkittu alue ulottuu Hirsijärven kylältä noin 5 km kaakkoon Kalhunojalle (kuva 5). Suo rajoittuu rantavalleihin. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja hieta. Tutkitun alueen pinta-ala on 390 ha. Yli 1 m syvää aluetta on 270 ha, yli 1,5 m syvää 212 ha ja yli 2 m syvää 157 ha. Pinta on m merenpinnan yläpuolella ja se viettää länteen. Vedet virtaavat ojaverkostoa pitkin Leppijokeen ja sieltä edelleen Muhosjoen kautta Oulujokeen. Lyhytkorsineva ja lyhytkorsinevaräme ovat yleisimpiä suotyyppejä karussa luoteisosassa. Keski- ja kaak- koisosassa on rehevämpiä suotyyppejä kuten ruohoista sararämettä, ruohoista saranevaa ja koivulettokorpea. Suo on suurimmaksi osaksi ojitettu. Ojitetun alueen suotyypit ovat enimmäkseenmuuttuma-asteella. Turpeesta on saravaltaista 70 %, rahkavaltaista 21 % ja ruskosammalvaltaista 9 %. Keskimääräinen maatuneisuus on 4,7. Hillasuossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta noin 200 ha. Paksu heikosti maatunut pintarahka ja melko korkeat rikkipitoisuudet alentavat paikoin suon käyttökelpoisuutta. Suon luoteisosan luonnontilainen alue kuuluu soidensuojelun perusohjelmaan. 3 Honkaräme Honkaräme (kl ) sijaitsee Ylikiimingintien varressa noin 7 km kunnan keskustasta pohjoiseen. Tutkittu alue käsittää Pyhänselän lounaispuolella olevan 4 km pitkän suoalueen. Varsinainen Honkaräme sijaitsee suoalueen luoteispäässä (kuva 6). Suo rajoittuu huuhtoutuneeseen moreenimaastoon. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja hieta. Tutkitun alueen pinta-ala on 280 ha. Suo on matala. Keskisyvyys on vain 0,7 m. Yli 1 m syvää aluetta on 43 ha ja yli 1,5 m syvää 13 ha. Pinta on m merenpinnan yläpuolella, ja se viettää lounaaseen. Vedet virtaavat Oulujokeen aluksi ojaverkostoa, myöhemmin luonnonpuroja pitkin. Luoteisosan vedet laskevat Junninojan, keskiosan vedet Myllyojan ja kaakkoisosan vedet Ketolanojan kautta. Suo on kauttaaltaan ojitettu. Alkuperäiset suotyypit ovat muuttuneet jo vähintään muuttuma-asteelle. Peltojen osuus on lähes 30 %, samoin turvekankaiden. Loppuosa on pääasiassa muuttuma-asteella olevia rämeitä. Puolukkaturvekangas on yleisin turvekangas ja varsinainen sararämemuuttuma yleisin räme. Turpeesta on 70 % saravaltaista, 29 % rahkavaltaista ja 1 ruskosammalvaltaista. Rahkavaltainenturveon pääasiassa ohuena pintakerroksena. Turpeen keskimääräinen maatuneisuus on 4,6. Honkarämeessä on energiaturvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 m syvää aluetta noin 10 ha. Kyseeseen tulee vain pienimuotoinen palaturvetuotanto.

14 ~ -'~ 04 MW pl mi 1 ffillii

15 3 : ; Hautakangas'=~ ' ~j v ~/ s c - ~ - - / n = s 31. -k Iiriz, ~. '-~- - A b tb ~i - - r- äz n _ IN a 8.3T'4 8 :24 ' 3 a J ~ ö y 4 - = Ä8 :19/ 48 :, Tuok ponnöltyt Pe n la kan gas 6 27 b r4 :40 Kåpsn Y a/a 1(3) :2 e r ~ ~ I o n~ ~'.. ~w~r /w z \ y ~ Kesb k aryala,1 R-v\. nkarja 1 g ;2. n A KorkiamaE-,, \., K rte sel k J. a k- tai erö, Pohjakartta ± Maanmittaushallitus i' n Kortzs~ikn A _

16 18 4 Joutensuo Joutensuo (kl ) sijaitsee Hirsijärven ja Ahmaksen välillä noin 21 km kunnan keskustasta kaakkoon. Kulkuyhteydet ovat hyvät. Tutkittu alue käsittää varsinaisen Joutensuon lisäksi Joutenjärven ja Palokaarron välisen alueen (kuva 7). Suoaltaat rajoittuvat hiekkakankaisiin ja rantavalleihin. Tutkitun alueen pinta-ala on 165 ha. Joutensuo on matala. Yli 1 m syvää aluetta on 20 ha, yli 1,5 m syvää 9 ha ja yli 2 m syvää 2 ha. Pinta on m merenpinnan yläpuolella, ja se viettää koilliseen. Eteläosan vedet las- kevat Joutenjärven, Poikajoen ja Muhosjoen kautta Oulujokeen. Pohjoisosan vedet laskevat Poikajokeen Karpassuon j a Tunturisuon kautta. Suo on suurimmaksi osaksi ojitettu. Yleisimpiä suotyyppejä ovat muuttuma-asteella olevat rimpineva, tupasvillaräme ja isovarpuräme. Rahkavaltaisen turpeen osuus on 25 %, saravaltaisen 74 % ja ruskosammalvaltaisen 1 %. Turpeen keskimääräinen maatuneisuus on 4,8. Joutensuo ei sovellu turvetuotantoon. Ojitettuna ja ohutturpeisena se soveltuu parhaiten metsänkasvatukseen. Kuva 7. Tutkimuspisteiden sijainti Joutensuolla.

17 19 5 Kapustasuo Kapustasuo (kl ) sijaitsee Hyrkkäällä noin 9 km kunnan keskustasta itään. Kulkuyhteydet ovat hyvät. Hyrkäs-Pälli -tie sivuaa suon länsireunaa (kuva 8). Suo rajoittuu loivapiirteiseen, huuhtoutuneeseen moreenimaastoon. Reunamilla on paikoin rantakerrostumia. Suon pinta-ala on 210 ha. Yli 1 m syvää aluetta on 60 ha, yli 1,5 m syvää 33 ha ja yli 2 m syvää 19 ha. Pinta on m merenpinnan yläpuolella ja se viettää itään. Vedet virtaavat ojaverkostoa pitkin Oulujokeen. Suo on suurimmaksi osaksi luonnontilainen. Yleisimpiä suotyyppejä ovatrahkaneva, lyhytkorsineva, tupasvillaräme ja rahkaräme. Turpeesta on 87 % rahkavaltaista ja 13 % saravaltaista. Keskimääräinen maatuneisuus on 4,9. Kapustasuossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa yli 2 m syvää aluetta noin 20 ha. Käyttökelpoisuutta alentaa melko paksu, heikosti maatunut pintakerros. Energiaturpeen hyödyntäminen edellyttää, ettäpintakerrokselle löydetään taloudellista käyttöä. A i -~=Kapusta s b o_- -- J _ - - R.4 Kuva 8. Tutkimuspisteiden sijainti Kapustasuolla.

18 20 6 Karpassuo Karpassuo (kl ) sijaitsee Hirsijärven itäpuolella noin 19 km kunnan keskustasta kaakkoon. Suo muodostuu kahdesta altaasta, joita erottaa Pikku-Karpas -niminen kaarto (kuva 9). Suo rajoittuu lounaispäästä Torakankaaseen, muualla rantavalleihin ja hiekkakankaisiin. Kulkuyhteydet ovat hyvät. Suon pinta-ala on 270 ha. Yli 1 m syvää aluetta on 200 ha, yli 1,5 m syvää 132 haja yli 2 m syvää 68 ha. Pinta on m merenpinnan yläpuolella. Vedet laskevat suon koillispäästä Tunturisuon, Poikajoen ja Muhosjoen kautta Oulujo keen. Suo on suurimmaksi osaksi luonnontilaista avosuota. Yleisin avosuotyyppi on rimpineva. Yleisimpiä rämeitä ovat rahkaräme, isovarpuräme ja lyhytkortinen nevaräme. Turpeesta on rahkavaltaista 54 %, saravaltaista 44 % ja ruskosammalvaltaista 2 %. Turpeen keskimääräinen maatuneisuus on 4,5. Karpassuon yli 1,5 m syvä alue, noin 130 ha, soveltuu energiaturvetuotantoon. Suo kuuluu suurimmaksi osaksi soidensuojelun perusohjelmaan. - T - ndrpa suo _-~- -~n Y f n= ;, - 11 _~ _ Pikku-Karpa.I - Y ~~ _.-A- - n- -~ n- Jora%angas, A Kuva 9. Tutkimuspisteiden sijainti Karpassuolla.

19 21 7 Koivusuo Koivusuo (kl ) sijaitsee Kestiläntien itäpuolella noin 6 km kunnan keskustasta eteläkaakkoon. Suo rajoittuu mataliin hiekkakankaisiin ja rantavalleihin (kuva 10). Pohjamaa on hietaa ja hiekkaa. Pinta-ala on 180 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 17 ha. Pinta on m merenpinnan yläpuolella ja se viettää loivasti itään. Vedet virtaavat Karho-ojan ja Muhosjoen kautta Oulujokeen. Suo on lähes kokonaan ojitettu. Yleisin suotyyppi on muuttuma-asteella oleva varsinainen sararäme. Neljäsosa havainnoista on peltoja ja karhunsammalmuuttumia. Suon keskellä on pieni alue luonnontilaista varsinaista sararämettä ja tupasvillarämettä. Turpeesta on rahkavaltaista 51 %, saravaltaista 47 % ja ruskosammalvaltaista 2 %. Keskimääräinen maatuneisuus on 4,3. Koivusuon turpeen laatu on hyvä, mutta turvekerros liian ohut teolliseen energiaturvetuotantoon. Kuva 10. Tutkimuspisteiden sijainti Koivusuolla.

20 AM i 11 `y I. 11

21 23 9 Muuraissuo Muuraissuo (kl ) sijaitsee Sanginjoen pohjoispuolella noin 19 km kunnan keskustasta pohjoiskoilliseen, ja se kuuluu suurimmaksi osaksi Oulunsalon kuntaan. A-linjasto käsittää varsinaisen Muuraissuon lisäksi Jakosuon ja B-linjasto Viitajoen varren. Suo rajoittuu etelässä Sanginjokeen ja muualla huuhtoutuneisiin moreenikankaisiin ja ympäröivien soihin (kuva 12). Tutkitun alueen pintaala on 400 ha. Yli 1 m syvää aluetta on 290 ha, yli 1,5 m syvää 220 ha ja yli 2 m syvää 160 ha. Pinta on m merenpinnan yläpuolella. Suo on suurimmaksi osaksi Kiiminkijoen valuma-alueella. Keski- ja pohjoisosan vedet virtaavat Kiiminkijokeen Viitajoen ja Vepsänjoen kautta. Eteläosan vedet virtaavat Sanginjoen kautta Oulujokeen. Muuraissuon etelä- ja keskiosa ovat suurimmaksi osaksi luonnontilai- sia. Luonnontilaisen alueen yleisimpiä suotyyppejä ovat lyhytkorsineva, varsinainen saraneva ja rahkaräme. Ojitetut alueet ovat muuttuma-asteella olevia rämeitä. Turpeesta on rahkavaltaista 74 %, saravaltaista 25 % ja ruskosammalvaltaista 1 %. Keskimääräinen maatuneisuus on 4,6. Liejua on suon pohjalla Viitajoen varressa noin 50 hain alueella. Muuraissuossa on yli 1,5 m syvää aluetta 220 ha. Siitä soveltuu energiaturvetuotantoon noin 60 ha. Loppuosan hyödyntämistä haittaavat turpeen heikko maatuneisuus ja kuivatusvaikeudet. Turvetuotantoon soveltuva alue on huomattavasti laajempi, jos myös paksun, heikosti maatuneen rahkaturvekerroksen peittämät alueet voidaan hyödyntää. Tällöin on pintakerrokselle löydettävä muuta kuin energiakäyttöä. 10 Porrassuo Porrassuo (kl ) sijaitsee Ylikiimingintien varressa noin 12 km kunnan keskustasta pohjoiseen. Suo rajoittuu luoteesta kaakkoon suuntautuneisiin moreeniselänteisiin (kuva 13). Yleisin pohjamaalaji on moreeni. Suon pintaala on 110 ha. Yli 1 m syvää aluetta on 17 ha ja yli 1,5 m syvää 8 ha. Pinta on m merenpinnan yläpuolella, ja se viettää lounaaseen. Vedet virtaavat ojaverkostoa ja luonnonpuroja pitkin Oulujo- keen. Porrassuo on lähes kauttaaltaan ojitettu. Suotyypit ovat enimmäkseen muuttuma-asteella. Isovarpuräme on ollut yleisin alkuperäinen suotyyppi. Turpeesta on rahkavaltaista 58 ja saravaltaista 42 %. Keskimääräinen maatuneisuus on 5,2. Porrassuo on teollista turvetuotantoa ajatellen liian matala. Yli 1,5 m syvän alueen turve soveltuu energiaturpeeksi, mutta pintaala tarjoaa edellytykset vain pientuotantoon.

22 24 k y~ r P, f ~ f(u rktä n Kyroaho ~ ö ö% _ ; ' ~, t -.a, ~7Vavett maa rt + - Tammela 1r 721 J A e,eluskä nlarvi - - Tn '1 - Harjula, ' - -- eluskaiaha~~~`,otsrvah\ a n i s, y IL `_ - g ~ A -~ -IPA ~~ _~ z ga1 18 :15 - _ ILkw - - _ ' MK-l s osl~ o k., _ - Jalaosvo ö Pienisaari ö n,, n - z : O. ',,,,Ravinkangas = r -_ - -- \Kehämaa/ 1 ö-~t-r 64 0 i F I ~'( anga euka16-0" 7207 a w J, rketunpesaniam..ä.ä 1 s! _ - 91ls~~ f - n Ii aissuo---~ n 3 ~ ~ -14 k s Perttusen!. n s +s. Ö- / ö - - G o Perstusenmaa A A ' \ _ -,- - - O i.-, ~ II - - Tammise : - n -- z p- - - Pohjakartta å Maanmittaushallitus Kuva 12. Tutkimuspisteiden sijainti Muuraissuolla. Tutkittu alue käsittää varsinaisen Muuraissuon lisäksi Jakosuon.

23 25 Kuva 13. Tutkimuspisteiden sijainti Porrassuolla. 11 Rahkasuo Rahkasuo (kl ) sijaitsee noin 4 km kunnan keskustasta itään, rautatien ja Muhos- Pälli -tien välissä. Kulkuyhteydet ovat hyvät. Suo rajoittuu pohjoispuolelta Pyhäselkään ja eteläpuolelta peltoihin (kuva 14). Pohjamaa on enimmäkseen hietaa. Suon pinta-ala on 145 ha. Yli 1 m syvää aluetta on 90 ha, yli 1,5 m syvää 60 ha ja yli 2 m syvää 16 ha. Pinta on m merenpinnan yläpuolella ja se viettää etelään. Vedet virtaavat ojia pitkin Muhosjokeen ja edelleen Oulujokeen. Suo on suurimmaksi osaksi ojitettu. Ojitetun alueen yleisimpiä suotyyppejä ovat isovarpurämemuuttuma ja puolukkaturvekangas. Luonnontilaiset alueet ovat pääasiassa rahkarämettä ja isovarpurämettä. Turpeesta on 95 % rahkavaltaista ja 5 % saravaltaista. Turpeen keskimääräinen maatuneisuus on 4,4. Rahkasuo ei sovellu energiaturvetuotantoon paksun heikosti maatuneen pintakerroksen takia. Kasvuturpeen tuotantomahdollisuuksien selvittäminen edellyttää jatkotutkimuksia.

24 26 Kuva 14. Tutkimuspisteiden sijainti Rahkasuolla. 12 Reikäsuo Reikäsuo (kl ) sijaitsee Hirsijärven ja Ahmaksen välillä noin 23 km kunnan keskustasta kaakkoon. Suo on osittain Utajärven puolella. Suo rajoittuu hiekkakankaisiin ja rantavalleihin (kuva 15). Kulkuyhteydet ovat hyvät. Utajärven-Ahmaksen -maantie kulkee itäpuolelta ja Suokylän-Ahmaksen -tie länsipuolelta. Suon pinta-ala on 240 ha. Yli 1 m syvää aluetta on 195 ha, yli 1,5 m syvää 156 ha ja yli 2 m syvää 80 ha. Pinta on m merenpinnan yläpuolella, ja se viettää pohjoiseen. Vedet laskevat Tunturiojan, Poikajoen ja Muhosjoen kautta Oulujokeen. Yleisimpiä suotyyppejä ovat rim- pineva, varsinainen letto, isovarpuräme, rahkaräme ja karhunsammalmuuttuma. Ravinteisimmat suotyyppit ovat länsiosassa ja karuimmat itäosassa. Keskiosa on ojitettu. Turpeesta on 36 % rahkavaltaista, 54 % saravaltaista ja 10 % ruskosammalvaltaista. Turpeen keskimääräinen maatuneisuus on 4,9. Reikäsuossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta noin 150 ha. Heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros ja korkeat rikkipitoisuudet haittaavat paikoin turvetuotantoa. Länsiosa ja Nurronjärven itäpuolinen osa kuuluvat soidensuojelun perusohjelmaan.

25 i 27 0 kikk i ~~=3~ r- uoseusselkä A 2v,~ n = ; ( 6 26) 5T'. =~4~ikäsuo = - ~'26-101sn ö 50 8 :25 ARisukaigas n Pohjakartta Maanmittaushallitus Kuva 15. Tutkimuspisteiden sijainti Reikäsuolla. 13 Ruostesuo Ruostesuo (kl ) sijaitsee Hirsijärventien varressa noin 12 km kunnan keskustasta kaakkoon. Suo rajoittuu rantavalleihin. Osittain turpeeseen hautautuneet rantavallit rikkovat suoaluetta pitkinä saarina ja nieminä (kuva 16). Suon pohja on rantavallien takia epätasainen. Pohjamaa on hiekkaa ja hietaa. Suon pinta-ala on 500 ha. Yli 1 m syvää aluetta on 221 ha, yli 1,5 m syvää 102 ha ja yli 2 m syvää 33 ha. Pinta on m merenpinnan yläpuolella, ja se viettää luoteeseen. Vedet virtaavat Muhosjokeen länsiosasta Ruosteoj anja itäosasta Vähäojan ja Syväojan kautta. Vallitsevina suotyyppeinä ovat runsasravinteiset rämeet ja korvet. Rämeistä on yleisin lettoräme ja korvista koivulettokorpi. Etelä- ja keskiosa ovat luonnontilaisia. Itäosan ojitusalue on pääasiassa muuttuma-asteella. Pohjoisosassa on muuttumien ohella turvekankaita. Turpeesta on saravaltaista 79 %, ruskosammalvaltaista 16 ja rahkavaltaista 5 %. Turvekerroksessa on runsaasti rautasaostumia. Turpeen keskimääräinen maatuneisuus on 4,4. Ruostesuon itäosassa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta noin 15 ha. Rautasaostumat estävät turvetuotannon suurimmassa osassa suota.

26 2 8 Kuva 16. Tutkimuspisteiden sijainti Ruostesuolla. 14 SikiÄsuo SikiÄsuo (kl ) sijaitseehirsijärvellä noin 16 km kunnan keskustasta kakkoon. Suo rajoittuu rantavalleihin. Osittain turpeeseen hautautuneet rantavallit tekevät suoalueesta hajanaisen (kuvat 17 ja 18). Suurimmat yhtenäiset alueet ovat koillisosassa ja lounaisosassa. Kulkuyhteydet ovat hyvät. Tutkittu alue käsittää SikiÄsuon lisäksi Porrassuon. Alue ulottuu Hirsijärven tieltä Utajärven puolelle Murronkylän peltoalueen reunaan. Tutkitun alueen pinta-ala on 550 ha. Yli 1 m syvää aluetta on 320 ha, yli 1,5 m syvää 197 ha ja yli 2 m syvää 111 ha. Pinta on m merenpinnan yläpuolella. Vedet virtaavat Syväojan ja Poikajoen kautta Muhosjokeen ja sieltä edelleen Oulujo- keen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat karut rämeet kuten tupasvillaräme, isovarpuräme ja rahkaräme. Ravinteisempia suotyyppejä tavataan koillisosassa. Ne ovat muuttuneet ojituksen vaikutuksesta turvekankaiksi. Turpeesta on 53 % rahkavaltaista, 43 % saravaltaista ja 4 ruskosammalvaltaista.turpeenkeskimääräinen maatuneisuus on 4,4. SikiÄsuossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta noin 110 ha. Pintaturpeen heikko maatuneisuus ja pohjaosan korkeat rikkipitoisuudet rajoittavat paikoin suon energiakäyttää. Suurin osa (295 ha) tutkitusta alueesta kuuluu soidensuojelun perusohjelmaan.

27 v, Hirsv.köngas A' Y -A= ,3.l A Kuva 17. Tutkimuspisteiden sijainti SikiÄsuon eteläosassa (kl ).

28 3 0 Kuva 18. Tutkimuspisteiden sijainti SikiÄsuon pohjoisosassa (Porrassuo, kl ). 15 Välisuo Välisuo (kl ) sijaitsee noin 15 km kunnan keskustasta kaakkoon, Kestilään menevän tien itäpuolella. Suota ympäräivät rantavallit. Niitä on myäs suoalueella nieminä ja saarina (kuva 19). Pohjamaa on pääasiassa hietaa. Suon pinta-ala on noin 370 ha. Yli 1 m syvää aluetta on 169 ha, yli 1,5 m syvää 103 ha ja yli 2 m syvää 21 ha. Pinta on m merenpinnan yläpuolella. Vedet virtaavat ojaverkostoa pitkin Muhosjokeen ja sieltä edelleen Oulujokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat koivulettokorpi, ruo- hoinen sararäme ja lettoräme. Suo on suurimmaksi osaksi luonnontilainen. Turpeesta on saravaltaista 58 %, rahkavaltaista 25 % ja ruskosammalvaltaista 17 %. Turpeen keskimääräinen maatuneisuus on 4,8. Rautasaostumia on itä- ja pohjoisosan turvekerroksessa. Välisuossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa aluetta noin 20 ha. Rautasaostumat ja korkeat tuhkapitoisuudet rajoittavat tuotantomahdollisuuksia suurimmassa osassa suota. Tutkittu alue kuuluu lähes kokonaan soidensuojelun perusohjelmaan.

29 1: i I I 3~ 1 1 v4i S

30 32 KIRJALLISUUS HäikiÄ J., Pajunen H. ja Virtanen K Muhoksella tutkitut suot ja niiden turvevarat. Geologinen tutkimuslaitos, maaperäosasto, raportti P13.4/83/137. Lappalainen E., HäikiÄ J. ja Heiskanen P Oulun läänin suoinventointi. Yhdistelmä pinta-alamittausten tuloksista. Geologinen tutkimuslaitos, maaperäosasto, raportti P 13.6/80/24. Lappalainen E., Sten C-G. ja HäikiÄ J tutkimuskeskus, opas n :o 12, Espoo. Turvetutkimusten maasto-opas. Geologian Lappalainen E. ja Hänninen P Suomen turvevarat. Geologian tutkimuskeskus, tutkimusraportti 117. Maa- ja metsätalousministeriä Valtakunnallinen soidensuojelun perusohjelma. Helsinki.

31 3 3 Liite 1 MUHOKSELLA TUTKITUT SUOT Suo Karttalehti Turveraportti Haarasuo Hanhineva Hetepelso Hietasuo Hillasuo Honkaräme Iso Matinsuo Iso Näätäsuo Isosuo (Huikola) Isosuo (Sanginjoki) Itkusuo Joutensuo (Sanginjoki) Joutensuo (Hirsijärvi) Kapustasuo Karpassuo Kestinsuo Kivisuo Koivusuo KyrvÄnkorpi Likisuo "Lummelamminsuo" Lääväsuo LÄytÄsuo Matkaj ärvensuo Muuraissuo Niittypelso Paskalamminsuo Peurasuo Pikku Matinsuo Porrassuo Päijänne PÄkkelikÄnsuo Rahkasuo Reikäsuo Rekisuo

32 34 Liite 1 Suo Karttalehti Turveraportti Ruostesuo Räkäsuo Sarvisuo SikiÄsuo Susikaarronsuo Susisuo Tensikkasuo Tervasuo Tuppisuo Vehkasuo Vesisuo Viitasuo Välisuo

33 35 Liite 2 SUO KARTTA a Suon ja mineraalimaan raja Pelto Järvi tai lampi f Oja ja veden virtaussuunta Puro tai joki 5.1 7/23 22, 2m - 5m Lohkare Keskimääräinen maatuneisuus Heikosti maatuneen (H1-4) rahkavaltaisen pintakerroksen/ koko turvekerrostuman paksuus dm Turvekerrostuman paksuus Suon syvyyskäyrät dm - Tie PROFIILIT Turvelajit Pohjamaa laj it Turpeen maatuneisuus : Rahko ( Sphagnum I S Karkeadetritus- KdLj lieju Sara I Carex 1 Hienodetritus- HdLj H 4 lieju Ruskosammal ( Bryales I B /i Järvimuta JaMu Sararahka ( Carex- Sphagnum I CS x x x xx Savilieju SoLj Rahkasara ( Sphagnum-Carex I SC +++ Liejusavi Lj Se H 1 3 H 5-6 H 7-10 Ruskosammal- ( Bryales- Corex ) BC Savi Sa Muita symboleja : sara Tupasvilla 1 Eriophorum 1 Er Hiesu Hs AAA Hiilikerros 6 k Tupasluikka 1 Trichophorum I Tr Hieta Ht s Saostuma 5 6 u u u u u Siniheinä ( Molinia I MI Hiekka Hk _ 0 r Ö SuolevakkÄ ( Scheuchzeria I Sh Sora Sr Liekoisuus : I1 1 ll 1 Korte 1 E uisetum 1 E Moreeni Mr å Järviruoko ( Phragmites I Pr Kallio Ka å Raate ( Menyanthes 1 Mn Lohkareita Lo 3/2 Lieko-osumatsyvyydessa 0-1m/ 1-2m Varpuaines ( Nanolignidi 1 N n n n n n Puuaines 1 Lignidi 1 L Luonnontilaiset suotyypit : Avosuot Rä m eet Korvet VL Varsinainen ette LR Lettorame V LK Varsinainen lettokorpi R I L Rimpiletto RHSR Ruohoinen sararäme KOLK Koivulettokorpi VSN Varsinainen saraneva VSR Varsinainen scirarame LHK Lehtokorpi RHSN Ruohoinen saraneva LKNR Lyhytkorsinevarame RHK Ruoho-ja heinäkorpi R I N Rimpineva TR Tupasvillarame KGK Kangaskorpi KN Kalvakkaneva PSR Pallosararame VK Varsinainen korpi LK N Lyhytkortinen neva KOR Kangasräme NK Nevakorpi SIN Silmokeneva IR Isovarpuinen räme RAK RääseikkÄ RN Rahkaneva RR Rahkaräme LUN Luhtaneva KER Keidasräme KR Korpirame Muuttuneet suotyypit : OJ ojikko KSMU Karhunsammalmuuttuma KH KytÄheitto MU muuttuma RHTK Ruohoturvekangas PE Pelto TK turvekangas WK Mustikkaturvekangas TA Turpeennostoalue PTK PuÄlukkaturvekangas PTA Palaturpeen nostoalue VATK Varputurvekangas JTA Jyrsinturpeen nostoalue JATK Jäkäläkanervaturvekangas Suotyyppi-ja liekoisuuskartta IRMU Suotyyppi 1230 Lieko-osumat (kpl) syvyysvaledla 0-0,5, ,1.0-1,5 ja 1,5-2.Om m Suon syvyyskayrä