Ajoketjusta seisontahaukkuun miten pysäyttävien koirien käytöstä tuli hirvenmetsästyksen valtavirtaa?

Transkriptio

1 Suomen Riita : 79 (14) Ajoketjuta eiontahaukkuun miten pyäyttävien koirien käytötä tuli hirvenmetätyken valtavirtaa? Milla Niemi, Jani Pellikka ja Juha Hiedanpää Photo: Milla Niemi Vielä muutama vuoikymmen itten pyäyttävän koiran käyttö hirvijahdia oli pikemminkin poikkeu kuin ääntö. Sittemmin koirat ovat nopeati vakiinnuttaneet paikkana uomalaiten hirvenmetätäjien rinnalla. Sykyn jahtikauteen oallituu arviolta yli 000 hirvikoiraa, ja jalkapeliä toteutetun hirvenajon uoio on hiipunut. Mitä moinen metätytapojen muuto? Koirien ja ihmiten yhteityö on yki ikiaikaiita metätykelliitä opeumita (k. eim. Ruuila & Peonen 04). Suomea on tiettäväti pyydetty hirviä Alce alce ja muita uurikokoiia riitaniäkkäitä niin kauan kuin maaamme on ollut aututa (Taavitainen 19). Pyynniä ei-iät hyödynivät eimerkiki maahan kaivettuja kuoppia tai hiihtivät aaliina uuvukiin (Nurminen 1981, Kairikko 1997, Lehikoinen 07), mutta myö koirilla on ollut ijana entiaikojen uurriitanmetätäjän rinnalla. Pohjoiia oloia on käytetty ainakin niin anottuja kytkykoiria (myö liinakoira, hihnakoira) eli hihnaa kuljetettavia ilmavainuiia koiria, joiden tehtävänä on ollut hirvien tai peuralaumojen paikallitaminen erityieti lumettomana aikana (Halonen 06). Paiti riitaeläinten paikantamiea, koiria on käytetty myö eläinten huomion uuntaajina tai pyäyttäjinä. Pytykorvaiia, riitata haukkumalla ilmoittavia, koiria on kulkenut uomalaiten pyytäjien mukana jo pitkään. Kanallikoiramme uomenpytykorvan kantamuodot ovat todennäköieti

2 aaneet alkuna parien tuhatta vuotta itten ja karjalankarhukoiran eivanhempien arvellaan aapuneen Karjalaan kaupankäynnin euraukena 1-luvun tietämillä (k. Suomen Pyty korvajärjetö 13). Aikojen aatoa metätykeä käytettävät välineet ovat kehittyneet ja koirankäyttötavat moni puoli tuneet. Jo 10-luvulta on tietoja iitä, että koiria on käytetty apuna hirvenmetätykeä (Hämäläinen ym. 01), ja aikalaikuvaukia ammatti metätä jien mukana kulkeneita, pääaiaa uurpetojen pyynniä käytetyitä koirita löytyy ainakin10-luvulta (Wetterhoff 04, Suomen Pytykorvajärjetö 13). Suur riita koirien järjetelmällien jalotutyön voidaan katoa alkaneen meillä vuonna 1936, jolloin karjalan karhukoiraa alettiin kehittää tavoitteellieti (Suomen Kennelliitto 13a). Enimmäiet harmaa pytykorvat (ittemmin harmaa norjanhirvikoira) rantautuivat meille lännetä niin ikään 1930-luvulla, jokin rodun jalotutyö alkoi täydellä teholla vata myöhemmin (Suomen Harmaahirvikoirajärjetö 06). Pyäyttävien uurriitakoirien käyttö on pohjoieurooppalainen, pitkälti fennokandinaavinen ilmiö. Sekä Norjaa (eim. Rytad & Gådal 1999) että Ruotia on pitkät ja vahvat perinteet pyäyttävien hirvikoirien käytöä ja jalotukea. Molemmia maia käytetään hirvi koiria myö kytkykoirina (Svenka Jägareförbundet 1992), jotka paikantavat aaliin hihnaa työkennelleään. Kiinnotavati Pohjoi-Amerikaa pyäyttävien koirien ijata käytetään ajavia koiria (engl. hound) eimerkiki mutakarhujen Uru americanu metätykeä (Vaughan & Higgin Inman 02), mutta ei hirvijahdia (Heberlein 00). Toiaalta uurin oa Yhdyvaltojen oavaltioita on kieltänyt vapaana pidettävien koirien käytön karhun- ja valkohäntäpeuran Odocoileu virginianu metätykeä kokonaan. Koirankäyttökieltoihin on vaikuttanut ainakin oin uuren yleiön uunnata noueva vatutu; irrallaan juokevita metätykoirita on aiheutunut konflikteja maanomitajien ja metätäjien välille (Chitwood ym. 11), ja koirien avulla tapahtuva metäty on mielletty uein epäurheilijamaieki tai epäreiluki (Heberlein 00, Vaughan & Higgin Inman 02). Suomea hirvikoirien metätykäyttö on aanut hakea muotona varin vapaati; laajamittaiilla kielloilla tai ääntelyllä ei ole juurikaan ohjattu kehitytä. Hirvenmetätykeen jalotettujen koirien taival uomalaien metätäjän rinnalla onkin jotakuinkin yhtä pitkä kuin nykymuotoien hirvenmetätyken hitoria. Koirien käytön yleitymitä on ilti käitelty kotimaiia tutkimukia vain vähän. Se tiedetään, että 00-luvun alua pyäyttävien koirien avulla tapahtuva metäty oli kiitatta yleiin hirvenmetätymuotomme (Ruuila & Peonen 04) ja että vuonna 1999 koira oli mukana kolmena neljätä hirvenmetätypäivätä (Kokela & Nygrén 02). Koirien mukaantulo hirvenmetätykeen on oaltaan muuttanut uomalaita hirvi jahtikulttuuria. Onkin kiinnotavaa pohtia itä, millaiia vaikutukia koirien mukaantulolla on hirvenmetätykeen ollut, ja miki koirien rooli hirvenmetätyken järjetelyiä ylipäätään lähti kavuun vataiko koirapainotteieen hirvenpyyntiin iirtyminen kentie muuttuvan toimintaympäritön aettamiin uuiin haateiiin? Tää artikkelia kuvaamme koirien käyttöä ja en kehittymitä uomalaiea hirvenmetätykeä. Tarkatelemme enin hirvihavaintokorttien avulla koirien käytön yleiyyttä alueittain ekä itä, minkälaiia muutokia koirien käytöä on tapahtunut viimeien viidentoita vuoden aikana. Sykyllä 13 toteutetun ähköpotikyelyn avulla pyrimme elvittämään koirien käytöä tapahtuneiden muutoten tautalla vaikuttaneita yitä; mitkä tekijät ovat oaltaan jouduttaneet, mitkä hidataneet kehitytä. Lähetymme tutkimuaihettamme ja aineitojamme kuvailevaa ja ekploratiiviea hengeä, ilman valmiiki muotoiltuja tutkimuhypoteeeja. Haluamme näin luoda pohjaa tuleville tutkimukille ekä herättää ajatukia ja kekutelua kiinnotavita tutkimukyymykitä. Ennen käyttämiemme aineitojen ja niiden analyoinnin eittelyä perehdymme lyhyeti uomalaien hirvenmetätyken lähihitoriaan. Suomalaien hirvijahdin vaiheet Vahva hirvikanta monimuotoien metätykulttuurin edellytykenä Hirvenmetätyken uoion ja eri metätytapojen elinvoimaiuuden yki tärkeimmitä edellytykitä on metätettävä hirvikanta (uoiota, Aarnio ym. 08). Viime vuoikymmenen kaatomääriä tarkatellea voi tuntua ukomattomalta, että vielä 1900-luvun alua hirvi oli uomalaiia metiä uorataan harvinaiuu. Hirvi kantaa 61

3 kuritti erityieti alametäty, jokin paikoin oli mahdollita päätä luvallieenkin hirvijahtiin (Kairikko 06, Lehikoinen 07). Kanta ei kuitenkaan pyyntiä ketänyt, ja laillinen hirvenmetäty loppui kokonaan vuonna 1923, jolloin hirvi rauhoitettiin koko maaa. Kymmenen vuoden täyrauhoituken jälkeen hirviä voitiin taa ryhtyä metätämään varovaieti, mutta ota-aika katkaii nouujohteien kannankehityken. Myöhemmin tehtyjen arvioiden peruteella otavuoien jälkeien hirvikannan koko on ollut noin 00 ykilöä (Nygrén 1997) ii noin kymmeneoa nykyvuoien jokaykyietä aaliita. Elinvoimaita ja monimuotoita metätykulttuuria ei vähien hirvien pyynnin ympärille pääyt yntymään. Seuraava hirvikannan notkahdu koettiin1970-luvun taitteea, ja vuoina hirvi oli rauhoitettu monin paikoin. Rivakammin hirvikanta alkoi vahvitua 1970-luvulla, kun vaaverotuta voimitettiin (Nygrén 1984). Kannan kavun mahdollitivat oaltaan myö niin Suomea kuin läninaapureiakin metätaloudea tapahtuneet muutoket ja itä kautta kavaneet ravinto varat (eim. Aagedal 1999). Hirvi kannan nopea kavu 1970-luvun loppupuolella johti 19-luvun alkupuolen hulluihin hirvivuoiin. Sykyllä 1984, viitientoita vuotta edellien rauhoitujakon jälkeen, rikottiin kirkkaati aikaiemmat kaatoennätyket maa- ja metä talouminiteriön aetettua vähimmäitavoitteet kaatomäärille (k. Nygren 09). Huimati kavanut hirvikanta loi edellytyket ja toiaalta myö tarpeen monipuolitaa ja kehittää hirvenmetätykäytäntöjä totuttuja uuremmille hirvitiheykille ja mittavimmille lupamäärille opiviki. Metätytavat murrokea Vanhojen Metätäjä-lehtien artikkeleita lukiea yntyy mielikuva iitä, että nimenomaan hirvikannan nopea kavu on johtanut muutokiin hirvijahdia aiemmin käytöä olleet metätytavat kehittyivät tilanteea, joa hirvitihey oli pieni ja hirvijahtiin ampujina oallituvien metätäjien määrä vähäinen. Kun hirvikanta kavoi, itä ryhdyttiin harventamaan yhä ueammin uunnitelmalliella ajoketjumetätykellä. Hirvenajoon lähti mukaan myö metätämättömiä kyläläiiä, ja metätyketä tuli monin paikoin koko kylälle tärkeä yhteinen tapahtuma, joa noudatettiin hieman amantapaiia käytäntöjä kuin uien Cani 62 lupu metätykeä 10-luvulla (k. Wetterhoff 04). Lupamäärien nouuta eurannut hirvi jahdin uoion kavu ekä toimintatapojen murro näkyivät elväti myö metätäjille uunnatua valitukea. Metätäjä-lehdeä julkaitiin 19 -luvuilla ueita artikkeleita, joia opatettiin hirviporukoita tulokellieen ja turvallieen jahtiin (Riihimäki 1965, Anon. 1970, Mäki 19, Raiti 19, Juntunen 1985). Syytäkin ilmeieti oli uudenlainen, vata muotojaan hakeva porukka jahti ekä toiinaan leväperäieti järjetetyt vedot ynnyttivät aika ajoin vauhdikkaita ja joku vaaralliia tilanteita. Henkilövahingoiltakaan ei aina vältytty (eim. Mikkola 1965, Kanga vieri 1978, Penttinen 1978). Metätäjä-lehden artikkeleia käiteltiin uein ajoketjumetätyken oikeanlaita toteuttamita, mutta lehdeä julkaitiin enenevää määrin myö pyäyttävien koirien käyttöä eitteleviä tektejä (Salonen 1981, Miettinen 1988a, Simola 1989) ekä ohjeita hirvikoiran kouluttamieki (Perttola 1976, Ala-Ajo 19, Kokelo 19). Hirvikoirien käytön etuja peruteltiin metätäjäkunnalle muun muaa paremmilla haavoittuneiden hirvien jäljetämimahdolliuukilla (Raiti 1977, Ala-Ajo 19, Niemelä 19). Koiran avulla tapahtuvaa jahtia mainotettiin myö ajoketjujahtia urheilulliemmaki (eim. Raila 1970, Nummijärvi 1974). Koirien mukaantuloa myö vatutettiin Alkujaan hirvikoiraki kelpai käytännöä minkä tahana koirarodun edutaja (Halonen 06), ja jahdeia käytettiin myö ajokoiria (Raila 1970). Ajavien koirien käyttö koettiin kuitenkin oin epäreiluki ja epäurheilijamaieki, ja vuonna 1969 muutetua hirvenmetätyaetukea kiellettiin äkäkorkeudeltaan yli 28 cm ajavien koirien käyttö (Anon. 1969). Pyäyttävien hirvikoirarotujen uoio oli jo ehtinyt lähteä meillä hienoieen kavuun (Ketonen 1970), ja uuden aetuken myötä tarve kehittää pyäyttävien hirvikoirien käyttöominaiuukia kavoi entietään. Aivan kitkattomati ei hirvikoirien mukaantulo euruejahteihin ujunut (hirvenmetätäjien tyytyväiyydetä koirajahtiin, k. Anon. 1967). Julkieti eitettiin epäilyjä eimerkiki itä, että koiran käyttö on aaliin aannin kannalta tehotonta: koirien pelättiin ajavan hirvet poi omilta metätyalueilta (Miettinen 1994) amaa kyllä pelättiin

4 pienriitanmetätäjitäkin (Ketoja 1982). Toiaalta hyväki havaittua, mieleitä ja käytännöiltään vakiintunutta ajoketjumetätytä ei haluttu lähteä muuttamaan. Näin toimivakaan hirvikoira ei välttämättä ollut tervetullut hirvieurueen omakumaa mieajoa otkemaan (k. eim. Raila 1970). Hirvikannan kavun ajateltiin kuitenkin antavan tilaa eri metätytavoille, ja vuonna 1977 Metätäjä-lehden ykyien numeron pääkirjoitukea Suomu (1977) totei ovittelevati, että Kaatolupien runau tarjoaa myö mahdolliuuden harjoittaa monipuolita hirven metätytä illoin, kun ilmenee erilaiia käitykiä eri metätytapojen oveltuvuudeta. Aineito ja menetelmät Tutkimuken määrällienä aineitona käytimme Riita- ja kalatalouden tutkimulaitoken (RKTL) hirvenmetätyeurueilta ja -euroilta (myöhemmin: eurue) vuoittain keräämiä hirvihavainto kortteja. Kannanarvioinnin tarpeiiin kehitettyjä hirvihavaintokortteja on kerätty meillä valta kunnalliea mittakaavaa vuodeta 1975 lähtien, ja havaintokortin palauttaneiden eurueiden määrä noui 19-luvun loppupuolelle aakka (Nygrén 09). Sittemmin kortin täyttäminen oana hirvijahtikauden toimintaa alkoi vakiintua. Nykyään kortin palauttaa vuoittain viitien tuhatta euruetta (RKTL 13) eli uurin oa uomalaiita hirviporukoita. Tutkimukemme kannalta olennaiinta hirvihavainto kortti aineitoa on tieto koirien käytötä. Metätypäiväkohtaita koirien määrää on tieduteltu hirvihavaintokorteia vuodeta 1995 alkaen (Jyrki Pueniu, kirj. ilm.). Vuodeta 1997 lähtien hirvihavaintokortia on liäki kyytty metätypäivittäin eurueen tärkeintä metätytapaa, jonka kortin täyttäjä on voinut valita valmiiki annettujen vaihtoehtojen joukota (k. RKTL 13). Tulkitimme kahta kuudeta annetuta vaihtoehdota ( pailinja, koira ohjaajineen metää ; hiipiminen pyäyttävälle koiralle ) koira-avuteiena hirvijahtina. Yhditimme Excel-muotoon tallennetuta hirvi havainto korttiaineitota metätypäiväkohtaiet tiedot käytettyjen koirien määrätä ekä koira-avuteiita metätypäivitä. Jo kortin täyttänyt eurue oli merkinnyt käytettyjen koirien lukumääräki vähintään yhden, ja/tai pääaiallieki metätytavaki päivän aikana koira-avuteien vaihtoehdon, luokittelimme kyeinen metätypäivän koirapäiväki. Luokitelluta aineitota lakimme vuoittain koirapäivien ouudet kaikita metätypäivitä. Tarkatelua käytimme kahta eri mittakaavaa, Suomen riitakekuken alue toimito jakoa ekä riitanhoitoyhditykiä. Liäki lakimme vähintään yhtenä päivänä koiria kauden aikana käyttäneiden hirvieurueiden uhteellien ouuden. Tämän tarkatelun teimme ainoataan aluetoimitoittain. Koka yhditimme koirien luku määrä tietoja ja metätytavata kerättyjä tietoja, ja haluimme myö vertailla niitä aikaarjoina, jätimme vuoien 1995 ja 1996 aineiton puutteelliena (vain koiramäärän paljatavana) tarkatelun ulkopuolelle. Selvitimme kalenterivuoden ja koirankäytön välitä mahdollita tilatollita yhteyttä aineiton järjetylukuihin perutuvalla korrelaatiotarkatelulla (kakiuuntainen Spearmanin korrelaatio). Tämä tarkatelu auttoi meitä hahmottamaan itä, miten johdonmukaieti koiran alueittainen käyttö on muuttunut aikaarjan kattamalla jakolla. Tarkatelu tehtiin R-ohjelman veriolla (R Development Core Team 13). Kyely riitapäälliköille Hirvihavaintokorttiaineitota tehtävien päätelmien tueki keräimme laadullien kyelyaineiton. Lähetimme riitapäälliköille ähköpotilla kyelyn 1, joa tiedutelimme hirvikoirien käytön yleitymietä heidän toimialueellaan ekä pyyimme tulkintoja koiran käytön kehittymitä kuvaavata karttaarjata (kuva 2). Kyelyn aate kirjeeä tarjoimme vietin vataanottajalle mahdolliuuden joko vatata kyelyyn ite, tai välittää en eteenpäin aiantunteviki katomilleen tahoille. Kyelyn tarkoitukena oli ennemminkin luodata ja tunnitaa metätytapojen muutokeen vaikuttaneiden mekanimien kirjoa, ei niinkään tuottaa alueellieti ja ajallieti kattavaa, yleitettävää aineitoa eri metätytapojen yleiyydetä. Tämän vuoki päädyimme pitämään kyelyn ykin kertai ena ja kohditamaan en pienehköön aiantuntijajoukkoon. Saimme vataukia kaikkiaan 12 alueelta (taulukko 1). Kaki riitapäällikköä vatai kyelyyn ite ja kymmenen välitti kyymyket eteenpäin riitanhoitoyhdityten toiminnanohjaajille. Näitä kuudea tapaukea riitapäällikkö lähetti meille ekä oman vataukena että 63

5 riitan hoito yhditykitä aamana vatauket. Yhdeltä alueelta aimme pelkätään riitanhoitoyhdityten vatauket ja kolmelta riitapäällikön tekemän kooteen. Kaikkiaan kyelyyn vatai yli 50 henkilöä. Tuloket ja tuloten tarkatelu Koiran käyttö vakiintunut koko maaa Hirvenmetätyeurueet täyttivät vuoina hirvihavaintokortteihin tietoja lähe 1.2 miljoonata hirvenmetätypäivätä. Koiraa oli käytetty apuna ueampana kuin neljänä viidetä (85 %) jahtipäivätä. Trendi oli varin elvä: tutkimujakon kuluea oli koirapäivien uhteellinen ouu kaikita hirvenmetätypäivitä joko kavanut tai pyynyt jokeenkin vakiona jokaiella alueella (kuva 1). Jyrkimmin koiran käyttö yleityi Oulua ja Kaakkoi-Suomea (kuva 1), joia koiran käyttö oli tutkimujakon alua vielä uhteellien harvinaita. Muutota yleiyydeä ei näytä juurikaan tapahtuneen niillä alueilla, joia koirapäivien ouudet hipoivat jo entuudetaan ataa proenttia (Kainuu, Pohjoi-Savo, Pohjoi-Karjala, Pohjanmaa) ja toiaalta eimerkiki Varinai-Suomea ekä Uudellamaalla, joa koiralliten metätypäivien ouu näyttäii vakiintuneen 70 % taolle. Niillä alueilla, joilla koirankäyttö näyttää pitkälti aavuttaneen makimitaona jo tarkatelujakomme alua (eim. Kainuu, Uuimaa), kehityken (trendin) johdonmukaiuutta kuvaava Spearmanin järjetykorrelaatiokerroin (kuva 1) kuvaa ennemminkin vuoien välitä vaihtelua, ei niinkään trendin kehitytä. Kainuua ekä koiralliten eurueiden että koirankäyttöpäivien ouu Taulukko 1. Hirvikoirien käytön yleitymitä kokevaan ähköpotikyelyyn aadut vatauket Suomen riitakekuken aluetoimitoittain. Viiva ( ) taulukoa tarkoittaa itä, että riitapäällikkö vatai kyelyyn ite, lähettämättä itä eteenpäin riitanhoitoyhditykille. Table 1. The number of repone to the quetionnaire received from the regional agencie of the Finnih Wildlife Agency or their ubordinate Game management aociation (GMA). Symbol denote that the Chief of regional office reponded himelf, without delegating reponding to the GMA. Alue, region Kyelyn vataanottaneet rhy:t, the GMA that received quetionnaire Kyelyyn vatanneet rhy:t, the GMA that reponded to the quetionnaire Etelä-Häme 14 8 Etelä-Savo 25 6 Kaakkoi-Suomi 6 Kainuu 8 3 Keki-Suomi 21 6 Oulu Pohjoi-Karjala 15 5 Pohjoi-Häme 15 7 Pohjoi-Savo 6 Rannikko-Pohjanmaa 8 4 Satakunta Varinai-Suomi 19 3 on kavanut vuoi vuodelta (koiraa käyttäneet eurueet: r = 0.96, koirankäyttöpäivät r = 0.82). Uudellamaalla puoletaan erityieti koirankäyttöpäivien ouu on vuorollaan ollut nouua, vuorollaan lakua (koiraa käyttäneet eurueet: r = 0.84, koirankäyttöpäivät r = 0.41). Emme pyty aineitojemme peruteella ottamaan kantaa iihen, mitkä tekijät vaikuttavat tähän heiluntaan vuoien välillä. Selitytä voii etiä eimerkiki vaihtelevita ääolouhteita tai hirvilupien määrätä. 1 1) Koka hirvikoiran käyttö hirvenmetätykeä alkoi yleityä aluetoimitonne alueella, ja koka hirvikoirien voidaan katoa vakiinnuttaneen paikkana alueenne hirvenmetätykeä? 2) Mitkä tekijät johtivat koiran käytön yleitymieen ja vakiintumieen aluetoimitonne alueella? TAI: mitkä tekijät ovat olleet hidatamaa kehitytä? 3) Mitkä tekijät ovat mieletänne vaikuttaneet iihen, miten hirvikoirien käyttö (% kaikita hirvenmetätypäivitä) on muuttunut vuoien 1997 ja 12 välillä aluetoimitonne alueella (k. liitekartat 4 kpl euraavalla ivulla [kuva 2 tää artikkelia])? 4) Jo aluetoimitonne alueen riitanhoitoyhditykiä on taoeroja koiran käytöä tai käytön kehittymieä (k. liitekartat [kuva 2 tää artikkelia]), mitä nämä erot voiivat johtua? 5) Mitkä tekijät voiivat tulevaiuudea kavattaa tai vähentää hirvikoirien käytön (% metätypäivitä) ouutta aluetoimitonne alueen kaikita hirvenmetätypäivitä? 64

6 Ouu, percentage (%) Ouu, percentage (%) Ouu, percentage (%) Ouu, percentage (%) Ouu, percentage (%) r= 0.91 r= r= 0.77 r= 0.97 Oulu r= 0.85 r= 0.93 Pohjanmaa r= 0.77 r= 0.95 Rannikko- Pohjanmaa r= 0.85 r= 0.75 Satakunta Varinai-Suomi r= 0.94 r= 0.93 Lappi r= 0.83 r= 0.88 Keki-Suomi r= 0.78 r= 0.62 Pohjoi-Häme r= 0.88 r= 0.77 Etelä-Häme r= 0.84 r= 0.41 Uuimaa r= 0.96 r= 0.82 Kainuu r= 0.76 r= 0.97 Pohjoi-Savo r= 0.77 r= 0.90 Pohjoi-Karjala r= 0.94 r= 0.93 Etelä-Savo r= 0.84 r= 0.99 Kaakkoi-Suomi Vuoi, year Vuoi, year Vuoi, year Koiraa käyttäneet eurueet, the mooe hunting club uing pitz-type dog, (%) Koirankäyttöpäivät, the hunting day pend by uing pitz-type dog, (%) Kuva 1. Koiraa käyttäneiden hirvenmetätyeurueiden uhteellinen ouu (%) kaikita hirvihavaintokortin palauttaneita eurueita (orani väri) ekä koirapäivien uhteellinen ouu kaikita ilmoitetuita hirvenmetätypäivitä (vihreä väri) vuoina Suomen riitakekuken aluetoimitojen alueella. Figure 1. The proportion of mooe hunting club uing dog (orange color) and the proportion of hunting day with dog (green color) between the year in the region of the Finnih Wildlife Agency, baed on mooe obervation card. 65

7 66 Koiria vähintään kerran metätykauden aikana käyttäneiden eurueiden uhteellinen ouu noudatteli koirankäyttöpäivien ouuden kehitytä, mutta pyytteli kaikilla alueilla ytemaattieti tätä korkeammalla taolla (kuva 1). Mahdolliia elittäjiä havainnolle on ueita; tavallieti ajoketjun avulla metätävä eurue on eimerkiki voinut aada koirallien jahtivieraan, jolloin eurue on päätynyt luokitteluamme koiraa käyttäneeki eurueeki. On myö mahdollita, että oa eurueita käyttää koiraa rinnakkain muiden metätytapojen kana. Tällöin kullekin päivälle valitaan koirien aatavilla olon, muiden metätyken edellytyten ja olouhteiden peruteella tarkoitukenmukaiimmaki koettu metätytapa ueiden vaihtoehtojen joukota. Vaikka koiraa käyttäneiden eurueiden ouu oli ytemaattieti koirankäyttöpäivien ouutta uurempi, vaihteli eron uuruu alueiden välillä. Suurimmillaan ero oli Kaakkoi-Suomea, joa on tunnetuti vahvat ajoketjumetätyperinteet (Kokela & Nygren 02) ja pienimmillään niillä alueilla, joilla koiralliten metätypäivien ouu lähenteli ataa proenttia. On mahdollita, että uhteellien eron uuruu kuvaa alueen metätyeurojen aktiiviea käytöä olevaa metätytapojen kirjoa. Kentie niillä alueilla (eim. Kaakkoi-Suomea), joilla koiralliia metätypäiviä on vähän verrattuna koiralliiin eurueiiin, ollaan valmiimpia valitemaan kunakin päivänä käytettävä metätymenetelmä olouhteiiin ja tilanteeeen parhaiten opivaki. Vataavati niillä alueilla joia metätetään lähe pelkätään koirien avulla, eivät metätäjät välttämättä pyty tai halua opeuttaa toimintaana muuttuviin tilanteiiin vaan metätävät alueeta ja päivätä riippumatta koira-avuteieti. Riitanhoitoyhditykittäin tehty tarkatelu koirankäyttöpäivitä (kuva 2) antoi hyvin vataavanlaien käityken hirvikoirien käytön kehityketä kuin riitakekuken aluetoimitoittain tehty tarkatelu, mutta valotti amalla kiinnotavati alueiden iäiiä eroja. Vuoien 1997 ja 02 kartoia näkyy vielä elväti riitanhoitoyhdityten väliiä taoeroja kuvaavaa kirjavuutta jokaiella riitakekuken alueella, mutta vuonna 12 monella alueella etenkin maan keki- ja itäoia (Kainuu, Pohjoi-Savo, Etelä-Savo, Keki-Suomi, Pohjoi-Karjala) oli jo iirrytty lähe ykinomaan koiran käyttöön. Toiaalta karttatarkatelu paljati, että koiran käyttö ei ole kavanut vataavalla tavalla kaikia lähekkäiiä riitanhoitoyhditykiä. Alueiden iäiiä eroja löytyi erityieti etelärannikon riitan hoitoyhdityten väliltä. Eimerkiki Uudella maalla koiralliia metätypäiviä kertyi eniten Itä-Uudenmaan yhditykiä, jotka ovat maiemarakenteeltaan yhtenäiempiä ja näin koira jahtiin oveltuvampia kuin pää kaupunkieudun tai läntien Uudenmaan riitanhoitoyhdityket. Suuria riitanhoitoyhdityten väliiä eroja löytyi myö Pohjoi-Suometa, joa koirankäyttö painottui elkeäti Etelä-Lappiin. Selity eroille löytynee ekä Ylä-Lapin muuta maata pienemmätä hirvitiheydetä, erilaiita pyyntiolouhteita että lupakäytännöitä. Hirvijahti tapahtuu yleenä vain muutaman metätäjän yhteityönä, ei uurena porukkajahtina. Näin eurueen käytöä on uein vain yki kaatolupa, eikä oman hirvikoiran ylläpito ja kouluttaminen välttämättä kannata. Sen ijaan on varin tavallita, että ne jotka hirvikoiran ovat olouhteita huolimatta hankkineet, avutavat ueita pieniä eurueita aman jahtikauden aikana (J. Nikala, uull. ilm.). Vakiintuminen jo varhain Hirvihavaintokorttiaineiton peruteella näyttäii iltä, että koirat ovat pitkälti vakiinnuttaneet paikkana hirvenmetätykeä jo ennen 1990-luvun puoliväliä. Vaikka kehity on ollut nouujohteita en jälkeenkin, on varinaien iirtymävaihe tapahtunut ennen kuin hirvihavaintokorteia on tieduteltu koirien käytötä. Myö kyelyymme vatanneiden riitapäälliköiden ja riitanhoitoyhdityaktiivien arviot tukivat tätä päätelmää: Enimmäiet koirat 70-luvuilla mutta yleityminen alkoi -luvua aluta ja vakiintui 90-luvulla. (Riitakeku Etelä-Savo) Selkeän yleitymien katoiin alkaneen 19-luvulla. Milloin e itten voitiin katoa vakiintuneeki, on hankalampi kyymy ja vaikea vatata mutta ymmärtääkeni itä voitaiiin pitää ellaiena jo 19-luvulla. (Riitakeku Etelä-Häme) Hirvikoirien käyttö hirvenmetätykeä alkoi yleityä -luvun puoliväliä ja vakiintui 90-lukujen vaihteea. (Kainuu, Kuhmon rhy)

8 Koirapäivien ouu, %* N Kilometer *Aineitona on käytetty RKTL:n keräämien hirvihavaintokorttien tietoja. Valkoinen väri kartalla = tieto puuttuu. (RKTL 13) Kuva 2. Koirapäivien uhteellinen ouu (%) kaikita hirvenmetätypäivitä vuoina 1997, 02, 07 ja 12 riitanhoito yhditykittäin. Aineitona on käytetty hirvihavaintokortin palauttaneita hirvenmetätyeurueita. Figure 2. The proportion of mooe hunting day with dog in the year 1997, 02, 07 and 12 in the Game Management Aociation, baed on mooe obervation card. 67

9 Koirien käyttö alkoi yleityä 90-lukujen taitteea ja käyttö vakiintui 90-luvun kuluea. (Riitakeku Pohjoi-Häme) Muutamilla alueilla koiran käyttö on vakiintunut jonkin verran myöhemmin, eimerkiki Kaakkoi-Suomea ja 00-luvuilla, Oulua 00-luvulla. Liäki on hyvä huomata, että alueen ja myö ykittäiten riitanhoitoyhdityten iällä voi olla uurta vaihtelua metätytavoia. Koirien käytön vakiintuminen ei myökään välttämättä tarkoita adan proentin käyttöateen aavuttamita: varinkin monia etelä rannikon riitanhoito yhditykiä koirapäivien ouu näyttäii aettuneen alle puoleen kaikita metätypäivitä. Alkoi 70-luvulla, vakiintui oin 90-luvulla ja viimeitään 00-luvun alua. (Riitakeku Kaakkoi-Suomi) Koirien käyttö alkoi yleityä jo 19-luvun alku puolella etelätä Kala- ja Pyhäjokilaakota alkaen, vakiintuminen vata joku 00-luvun alua. Tietenkin alueellinen vaihtelu on uurta, koka uuri alue. (Riitakeku Oulu) Rhyn alueella varhaiimmat tiedot koiran käytötä hirvijahdia on 1975, voidaan anoa vakiintuneen oia aluetta 19-luvulla, mutta toiaalla taa käyttö on vakiintunut vata 00-luvulla. (Etelä-Häme, Jokiläänin rhy) Hirvikoirien käyttöön kannutettiin Oma oana hirvikoirien yleitymieä on voinut olla riitanhoitopiirien uorittamalla neuvontatyöllä ekä eri tahojen kirjoittamilla lehtiartikkeleilla. Edellä, Suomalaien hirvijahdin vaiheet -kappaleea kuvaimme itä, miten koiran käyttöä eiteltiin Metätäjä-lehdeä ja 19-luvuilla varin uein ja yleenä poitiiviea hengeä. Peruteluki koirien käytölle tarjottiin erityieti jäljityken mahdolliuutta: Hirvi kannan kavaea kavoi myö hirvikolareiden määrä, jonka vuoki tarve jäljetämien taitaville koirille liääntyi (Niemelä 19). Yhtälailla koiria kaivattiin myö jahdia yntyneiden haavakkojen jäljitykeen (Ala-Ajo 19). Neuvontatyön merkity noui eiin myö kyelyn vataukia: ehkä joain määrin myö neuvontatyö, joa korotettiin ja korotetaan koiran merkitytä haavoittuneiden tai loukkaantuneiden otuten jäljitykeä. (Riitakeku Etelä-Häme) Riitanhoitopiiri oli aktiivinen antamaan koulututa ja valituta koirankäytön eduita myö haavakkotilanteia. (Riitakeku Pohjoi-Savo) Muiden eimerkki innoittajana Monet kyelymme vataajita kertoivat iirtymien hirvikoiriin tapahtuneen muiden eurueiden tai ykittäiten metätäjien antamien eimerkkien ja hyvien kokemuten innoittamina. Enimmäiet koketuket koiriin ja niiden avaamiin mahdolliuukiin on aatu eimerkiki vierailevien koiramieten kautta. Ennakkoluulottomia kokeilijoita on voinut löytyä yhtälailla myö omata jahtiporukata. Innokkaat harratajat ovat olleet eimerkkeinä aina paikallieti ja eteenpäin menon vauhti ollut kiinni eimerkeitä. (Riitakeku Oulu) Hirvikoiran käyttö hirvenmetätykeämme alkoi yleityä -luvun alkupuolella. Silloin yhtei työtahomme ja vierailijat käyttivät koiria. Vakiintunut käyttö alkoi 90-luvun alkupuolella, kun eurallemme hankittiin oma hirvikoira. (Etelä-Häme, Aikkalan rhy) Hyvät eimerkit ovat oaltaan hälventäneet hirvikoirien käyttöön aluki liittyneitä ennakkoluuloja. Koirien pelättiin eimerkiki karkottavan hirvet poi metätyalueilta: Alkuun oli oletu koirien ajavan hirvet poi omalta pyyntialueelta. (Kainuu, Suomualmen rhy) vatututakin oli kun varinkin vanhemmat metätäjät pelkäivät koirien ajavan hirvet poi alueelta. (Keki-Suomi, Toivakan rhy) Hidatajana on ollut uoranainen vatutu joiakin euroia/eurueia (ennakkoluulot, muutovatarinta jne.). (Riitakeku Oulu) 68

10 Koiranomitajat ovat joku aattaneet olla ruokkimaa vatututa omalla toiminnallaan. Jo pyäyttävä hirvikoira hoitaa tehtävänä mallikkaati, pääee en ohjaaja kaatotilanteeeen paiketjuun kuuluvaa ampujaa ueammin. Tämän kaatokateudeki ritityn ilmiön taltuttamieki yntyi kuitenkin nopeati reilummiki koettuja käytäntöjä, joita myö riita-alan lehdiä tuotiin eiin. Takamaa (1990) eimerkiki eitti, että koiranohjaaja voi ottaa paimiehen kerrallaan mukaana haukulle riitalaukauta yrittämään. Hirvikannan koko vaikuttaa koirankäyttöintoon Hirvikanta ja itä myötä myö hirvenkaatolupien määrä kavoivat 1970-luvun loppupuolella ja 19-luvun alkuvuoina lähe koko maaa. Parantuneet pyyntimahdolliuudet innotivat hankkimaan pelkätään hirvenmetätykeen jalotettuja koirarotuja; pennunotajan ei tarvinnut pelätä, ettei tuoreelle hirvikoiralle löytyii käyttöä myö tulevina vuoina. Lupamäärä kavoi 19-luvulla nopeati ja itä myötä käyttöön otettiin yhä enemmän hirvikoiria. (Riitakeku Kainuu) lupamäärät olivat korkealla ja koirille oli käyttöä. Nuo vuodet liäivät huomattavati koirien käyttöä. (Riitakeku Pohjoi-Karjala) Hirvikannan kääntyeä lakuun 1990-luvulla, oli koira ehditty hankkia moneen eurueeeen. Kun hirvikoira oli jo olemaa ja porukka en käyttöön tottunut, ei koirata luovuttu pyyntimahdolliuukien väheteäkään. Hirvikoiran käyttöikä voi olla hyvinkin kymmenen vuotta, joten koiran hankkiminen oaltaan itoo eurueen pitkäki aikaa koira-avuteieen metätytapaan. Hirvikanta romahti 1990-luvun puoliväliä. Hirvikoiria ei hävitetty kuitenkaan, vaan ukottiin vakaati, että hirvikanta nouee ja koirille tulee käyttöä. (Riitakeku Kainuu) Hirvenkaatolupien määrä vaikuttaa hirvenmetätäjien määrään. Kun lupia on runaati, myö jahdita kiinnotuneita metätäjiä on enemmän (Aarnio ym. 08). Kyelymme vataajat olivat havainneet aman ilmiön: Hirvikannan koon pieneneminen voi tehdä ihmivoimin toteutetuta hirvenajota työläämpää ja vähemmän uoittua ja korotaa näin koirien merkitytä. Toiaalta pienentyneet lupamäärät ja itä kautta heikentyneet metätymahdolliuudet voivat heijatua eri tavoin eri metätytapoihin ja edelleen myö hirvikoirien uoioon: Kun hirvet vähenee niin amalla mielenkiinto hirvijahtiin on vähentynyt ja tämä näkyy erityieti ajomieten aamien vaikeutena. (Etelä-Häme, Hämeenlinnan ja Hattulan-Kalvolan rhy) Hirvikannan ampuminen vähiin vähentää innotuta koiran kavattamieen koka valtakunnaakin puhuttu hirvikoirien yt-neuvotteluita ja lomautukita. (Keki-Suomi, Saarijärven rhy) Teknologia mahdolliti iirtymien koiran käyttöön Kyelyymme vatanneet henkilöt arvioivat vietintä- ja paikannuteknologian, ekä kännyköiden, radio puhelinten että erityieti tutkapantojen kehittymien helpottaneen ja tehotaneen koirien käyttöä niin paljon, että oikeataan vata niiden yleityminen mahdolliti koiran käytön kavamien nykyieen mittakaavaana. Teknologiet apuvälineet hyödyttävät ennen kaikkea koiranohjaajaa, mutta mahdollitavat amalla eurueen jäenten välien reaaliaikaien kommunikaation ja itä kautta yhteien kokemuken ja tilannekuvan yntymien. Tutkapantojen ja vietivälineiden kehity on mahdollitanut euruemetätyken koirien avulla. (Etelä-Häme, Foran-Tammelan rhy) Paikannuvälineiden (lähinnä koiragp) kehittyminen tuonut uuden ulottuvuuden jahtiin. (Riitakeku Etelä-Savo) Paiti koiran paikannuta ja metätäjien välitä kommunikaatiota, uui teknologia helpotti myö muita jahtiin liittyviä toimintoja, kuten aaliin kuljetuta maatota. Tämä mahdolliti en, että muuallekin kuin teiden läheiyyteen ijoitettaville paipaikoille voitiin kaataa hirviä ilman uurta liäraitetta: 69

11 70 Monia hirviporukoia yntyi jopa riitoja iitä, että koiramiehet ampuivat hirvet kaua lähimmätä tietä ja hirvien hakeminen kaukaa oli työlätä. Myöhemmin mönkijät yleityvät hirvieurueilla iinä määrin, että tää aiaa ei nykyiin ole ongelmia. Mönkijöiden tulo on ii oittain ollut myötävaikuttamaa hirvikoirien käytön hyväkyttävyyteen ja yleitymieenkin. (Riitakeku Kainuu) Teknologian kehittyminen ja yleityminen eivät ole näyttäytyneet pelkätään myönteieä valoa. Aarne Finér (1985) kirjoitti Metätäjä-lehdeä varin kriittieen ävyyn teknityvän hirven metä tyken tuottamata koiraterrorita, käytännöä tutkapannalla varutetun koiran tarkoitukellieta tai tarkoitukettomata lakemieta naapurin pyyntialueelle. Teknologian kehittyminen on paikoin myö muuttanut hirvenmetätyken luonnetta: pairingitä karkkoavan hirven eteen yritetään päätä itä euraavan koiran tutkapannan gp-paikannuten avulla joku lähe hinnalla millä hyvänä, liikenne- ja metätylainäädännötä uurempia välittämättä (M. Niemi, omat havainnot). Jalotu ja koetoiminta pidentävät kautta Hirvikoirien käytön liääntyminen on kavattanut amalla myö kiinnotuta rotujen jalotutoimintaan ja rodunomaiiin käyttökokeiiin. Tavoitteellinen kavatutyö tukee hirvikoiraharratuta kahdellakin tavalla: koirien parantunut käyttövarmuu innotaa niiden hankintaan, ja koetoiminta pidentää koiranomitajan harratukautta. Kennel- ja koetoiminta harratuken monipuolitajana ja kauden jatkajana ovat vaikuttaneet amoin [poitiivieti]. (Riitakeku Oulu) Enimmäiet hirvenhaukkukokeet järjetettiin joko vuonna 1945 tai 1946 (Suomen Pytykorvajärjetö 13), mutta kokeet pyyivät pitkään vain harvojen harratukena. Vuonna 1957 hirvikokeiiin oallitui yhdekän koiraa, ja kymmenen vuotta myöhemmin kirjattiin 75 koekäyntiä (Miettinen 1988b). Hirvikannan kavaea ja koiraharratuken yleityeä liääntyivät myö koeuorituket. Vuonna 1983 tilatoitiin vajaat kaki tuhatta käyntiä hirvenhaukkukokeia (Helin 1984), ja vuonna 12 haukuttiin hirviä jo yli kahdekan tuhannen koekäynnin edetä (Suomen Kennelliitto 13b). Lainäädännöä tapahtuneet muutoket koirien harjoittamimahdolliuukia ovat oaltaan vaikuttaneet hirvikoirien käyttömahdolliuukiin. Nykyiellään hirvikoiria aa kouluttaa metätyalueella vuodenvaihteeeen aakka, alkuaikoina lainäädäntö ei mahdollitanut koiran opettamita muutoin kuin varinaien metätytapahtuman yhteydeä (Nummijärvi 1974). Aktivoitunut jalotu- ja koirakoetoiminta on kavaeaan amalla purkanut koiran käytön yleitymitä rajoittaneita tekijöitä. Sopiviki arvioiduita koirita oli aluki pulaa. Vaikka 19-luvun loppupuolella Suomea rekiteröitiin jo parien tuhatta hirvikoiraa vuoittain (Anon. 1988), ei hyviä koiranalkuja riittänyt amaa tahdia kavaneen kyynnän kana. Oman oana on voinut tehdä porukoiden tottumattomuu koirajahtiin ja koirankoulutuken vaatimiin olouhteiiin. Iäntänä ja kentie koko hirviporukan enimmäinen pyäyttäväki tarkoitettu hirvikoira on eimerkiki aatettu viedä metään enimmäitä kertaa yhdeä ajoketjun kana. Ennen kunnollita jalotutyötä koirien ominaiuutena tahtoi olla, että ne äänen kana euraivat pakenevaa hirveä ja e taa oaltaan hidati koiran käyttöä metätykeä. Myö metätykäytäntö oli alkujaan ellaita, että vata ajoketjuta lähteneen hirven jäljille lakettiin koira, joka vaitojena mukaan eurai pakenevaa hirveä. (Kainuu, Kajaanin rhy) Seurueiden ikääntyminen haateena? Koiran käyttöön iirtyminen mahdollitaa metätyken toteuttamien iten, että hirveen pyritään koiran avulla pitämään jatkuva kontakti. Kehittyneet koiranpaikannumenetelmät mahdollitavat koiran ja itä kautta hirven ijainnin tunnitamien ekä edelleen joakin määrin hirven kulkureitin ennakoinnin. Tämä tieto puoletaan auttaa reagoimaan nopeati muuttuviin jahtitilanteiiin. Toiaalta koiran käyttö voidaan nähdä eräänlaiena välttämättömyytenä, joka mahdollitaa tehokkaan hirvenpyynnin illoinkin, kun metätyporukat ikääntyvät ja/tai niiden koko pienenee. Seurueiden ukkoutumieta eli niiden jäenitön keki-iän nouuta on oltu viime vuoina huoliaan (eim. Selby ym. 05). Tilatojen valoa

12 Photo: Milla Niemi Pienikin eurue voi metätää tehokkaati, kun käytöä on toimiva hirvikoira. With the help of a dog, even a mall hunting team can hunt effectively. näyttäii kuitenkin iltä, että metätäjäkunta on joillakin alueilla jopa nuortumaa konkareiden jo väityttyä (RKTL, julkaiematon aineito). Näin ollen vataajiemme kokemukia hirvieurueiden ikärakenteen muutoketa ja edelleen perinteien ajoketjumetätyken hankaloitumieta voi elittää e, että hirvijahtiin lähdetään yleenä hiukan varttuneemmalla iällä, muun metätykokemuken kartuttua (Kokela ym. 05, Pellikka & Forman 13). Myö haja-autualueiden väetön väheneminen ja ikääntyminen (Nivalainen & Haapanen 02) voivat näkyä ajojahtina toteutetun hirvenmetätyken uoioa niillä paikkakunnilla, joia jahti on perinteieti järjetetty kylän yhteienä tapahtumana. Edelleen vaikutti (ja koko ajan liääntyvällä painoarvolla) e, että perinteieen metätykeen käytöä oleva ajohenkilövoima väheni kun oaa eurueita porukka alkoi ukkoontua. (Riitakeku Etelä-Häme) Ajomieten ikärakenne vanhettui, joten heitä tuli pula. (Riitakeku Etelä-Savo) Hirvieurueiden ikärakenne on muuttunut iten, että perinteieen ajojahtiin ei ole moneakaan eurueea enää mahdolliuutta. (Kainuu, Kajaanin rhy) Väki väheni edelleen kyläkunnilta, ei ole enää halukkaita ajomiehiä. (Keki-Suomi, Toivakan rhy) Vaikka hirvieurueiden jäenitön vanheneminen näyttäytyikin kyelyn vataajille ueimmiten koiran käyttöön työntävänä tai kannutavana voimana, elittivät muutamat vataajat koirien käytön yleitymien johtuvan pikemminkin hirviporukoiden nuorentumieta ja itä kautta muuttuneeta pyyntikulttuurita. Monia euroia on ollut 1990-luvulla (ja vielä 00-luvulla) tyypillieti n. mölyporukka (ajometäty) ja koiramiehet, jotka ovat pyytäneet erikeen eri alueilla jopa eri päivänä. On vaatinut monia euroia jopa ukupolvenvaihdoken ennen kuin pattitilanne on lauennut. (Riitakeku Oulu) 71

13 Selväti on huomattavia nuoremman ikäpolven kiinnotu koirametätykeen, jota on aatu tietoa median ja opatuken kautta. (Etelä-Häme, Jokiläänin rhy) Toiaalta eurueiden ikärakenteen muuttuminen arveltiin ohjaavan metätytä koira-avuteien jahdin liäki myö hirvien kyttäymetätytä uoivaki. Koirien käyttö on edelleen liääntynyt ja yhtenä tärkeänä yynä on hirvenmetätäjien ikääntyminen ja hirvimieten väheneminen. Enää ei kyetä kokoamaan riittäväti ajomiehiä. Kyttäyj ahti on joiakin euroia liääntynyt viime aikoina. (Keki-Suomi, Kannonkoken-Kivijärven rhy) Lupa-alueiden koko ja maiemarakenne vaikuttavat koiran käyttöön Käytettäviä olevien metätyalueiden koko ja muoto määrittelevät oaltaan reunaehdot koiran käytön järkevyydelle (Hiedanpää ym. 10). Kovin rikkonaiilla ja pienillä alueilla pyäyttävän hirvikoiran kana metätäminen on hankalaa: koira ei tunne metätyalueen rajoja, ja jahti päivä päättyy helpoti rajalinjan väärältä puolelta raikuvaan haukkuun. Toiaalta uurilla ja tiettömillä metäkuvioilla koiran kana pyynti onnituu illoinkin, kun ajoketjun nopea liikuttelu on mahdotonta. Maiemarakenteen vaikutu näkyy ekä aluetaolla, että riitanhoitoyhdityten iällä. Hirvikoiran käyttö vaatii laajan metätyalueen. Pienillä lupa-alueilla koira menee hirven kana uein helpoti lupa-alueen ulkopuolelle. Kainuua metätyalueet ovat laajoja, joten koirien käyttöön maakunnaa on erinomaiet mahdolliuudet. (Riitakeku Kainuu) Metäiillä alueilla ainoa käyttökelpoinen tapa. (Keki-Suomi, Saarijärven rhy) Mitä laajempi alue, en todennäköiemmin koirajahti. Mitä elkeämpi niemi tai peltoaareke, niin helpompi metätää ajojahtina. (Etelä-Savo, Hartolan rhy) Ainoataan harratavat ajometätytä eikä heillä koko olemaaolon aikana ole ollut koiraa käytöä. Syy tähän on, että alue on pieni ja kaiken liäki vielä kapea, joka johtaa välittömäti hirven ajautumieen naapurin puolelle. (Keki-Suomi, Itä-Päijänteen rhy) Tulevaiuuden haateet Hirvihavaintokorttiaineiton tai kyelyymme aamiemme kommenttien peruteella ei vaikuta todennäköieltä, että jokin toinen metätymuoto olii lähitulevaiuudea yrjäyttämää hirvikoirien avulla tapahtuvaa hirvenmetätytä pikemminkin koirankäyttökulttuuri näyttäii vahvituvan entietään. On kuitenkin mahdollita, että eimerkiki maankäytöä tapahtuvat muutoket voivat vaikuttaa hirvikoirien käytön yleiyyteen ainakin paikalliella taolla. Varinkin uurten kaupunkien läheiyydeä metätäjien ja muiden luonnoa liikkuvien tahojen tarpeiden yhteenovittaminen edellyttää aktiiviia, opeutuvia toimenpiteitä (Hiedanpää ym. 10), eikä hankalati kontrolloitavan hirvikoiran kana metätäminen välttämättä ole illoin ihanteelliin vaihtoehto. Myö autukeen liittyvä infra truktuuri, erityieti tieverkoto, aettaa omat reunaehtona koirien käytölle. Harva koiranohjaaja uotuu päätämään koiraana irti vilkkaati liikennöidyn valtatien lähitöllä. Haja-autuken ja infran leviäminen heikentää koiran käytön mahdolliuukia ja oletettavati myö hidataa niiden käytön liääntymitä. (Riitakeku Varinai-Suomi) Suurpedot, erityieti udet, nähtiin kyelyämme tärkeimpänä ykittäienä hirvikoirien käyttöä rajoittavana tekijänä. Viime aikoina paljon mediahuomiota aanut uikannan levittäytyminen uuille alueille aattaa oaltaan vaikuttaa hirvieurueiden metätytavan valintaan. Toiaalta vakiintuneemman uikannan alueella koirametätykäytäntöjä on jo muokattu rikin paremmin huomioonottaviki. Paikallieti uilauman reviirialue tai muutoin uien äännöllinen eiintyminen alueella vähentää koirien käyttöä. (Riitakeku Pohjoi-Häme) 72

14 Photo: Milla Niemi Hirvenmetäty pyäyttävällä koiralla on Suomea hyvin uoittua: Vuonna 12 koiraa käytettiin yhdekänä kymmenetä hirvijahtipäivätä. Hunting with a dog i clearly the mot popular way to hunt mooe in Finland. In 12, dog were ued in nine of ten mooe hunting day. vähenny voi olla koiria taaieti tappavan uireviirin muodotuminen alueellemme. (Varinai-Suomi, Pöytyän eudun rhy) Suitilannetta tarkkaillaan metätyalueella ja koira pyritään päätämään ellaiille alueille, joia uirikin oletetaan olevan mahdolliimman pienen. Suilla on vaikututa myö käytettävien koirien laatuun. Yliitkeitä koiria ei uoita. (Riitakeku Kainuu) Kiinnotavati kyelyä noui eiin tarve kontrolloida hirvikoirien käyttöä Metähallituken lupa-alueilla. Ajatukena koirien käytön rajoittaminen poikkeaa tähänatieta kehityketä hirvi koirien metätykäyttö on aanut muotoutua Suomea varin vapaati, ilman laajamittaiia kieltoja tai tiukkaa ääntelyä. Yhtenä yynä kieltojen puuttumielle on voinut olla e, että hirvikannan verotuta äännellään meillä pyyntilupakäytännöllä eikä metätytapojen tehokkuudella näin ole kannan kehitykelle uurta merkitytä. Sääntelytarve voi kuitenkin nouta eiin muitakin kuin ekologiita lähtökohdita. Pohjoi-Suomea valtion mailla hirvikoirien avulla tapahtuva hirvenmetäty koetaan eimerkiki poronhoitoa häiriteväki (YLE 13a, YLE 13b), mutta kuten kyelymme vataaja eitti, myö metätyken järjetelyjä hankaloittavaki: Metätyken järjetely tuottaa ongelmia täälläkin koirien paljouden vuoki. Alueiden käytöä tulii aada alueellinen ja ajallinen ekä koirien porratu aikaieki (Kainuu, Suomualmen rhy) 73

15 Johtopäätökiä Hirvikoirat lunataneet paikkana Sekä hirvihavaintokorttiaineiton että tekemämme kyelyn peruteella vaikuttaa iltä, että pyäyttävät hirvikoirat ovat tulleet uomalaieen hirvenmetätykeen jäädäkeen. Hirvikannan kavu ja 19-lukujen taitteea avai mahdolliuuden eri pyyntitapojen kokeilulle ja rinnakkaielle käytölle. Tämä aikaanai murroken hirvijahtikulttuuriamme. Hirvikoirien hankintaan aatiin alkuyäy, ja koira-avuteieta metätyketä aadut hyvät kokemuket ekä koirametätyken tehokkuu (tehokkuudeta, k. Ruuila & Peonen 04) innotivat myö ennetään koirattomia eurueita iirtymään pyäyttävien koirien käyttöön. Paikannu- ja vietintäteknologian kehittyminen ekä koirakoe- ja jalotutoiminnan kavu ruokkivat läpimurtoa valtavirtaa edutavaki metätymuodoki. Oaltaan hirvikoirien käytön yleitymieen on aattanut vaikuttaa myö metätäjien liääntynyt liikkuvuu: nykyiellään monet käyvät jahdia oman kotipaikkakuntana ulkopuolella (Pellikka ym. 12). Näin koiran avulla tapahtuva jahtimuoto on pääyt leviämään eimerkkien kautta niillekin alueille, joilla omia koiraperinteitä ei välttämättä ennetään ole ollut. Toiaalta illoin kun hirvenpyynti uuntautuu kaua, harvaan autulle maaeudulle ja mahdollieti entuudetaan vieraalle Metähallituken lupa-alueelle, opii koira tällaieen mobiiliin metätäjyyteen muita metätymuotoja paremmin. On luultavaa, että hirvikoirien määrä ja koirien käyttöate reagoivat pienellä viiveellä hirvikannaa ekä erityieti metätäjien aenteia tapahtuviin muutokiin. Kun hirvikanta ja itä myötä mielenkiinto hirvikoiria kohtaan lähti kavuun, ei opivia pentueita välttämättä ollutkaan heti kaikkien kiinnotuneiden aatavilla. Liäki on huomattava, että koiran kouluttaminen pennuta toimivaki metätykoiraki vie oman aikana. Näin pennunhankintapäätöketä voi kulua pari kolmekin vuotta iihen, että entuudetaan koiraton hirvieurue pääee jahtiin koiran kana. Toiaalta kun koira on kerran hankittu, ei hirvieurue välttämättä iirry kovinkaan joutavati takaiin muihin metätymuotoihin; kynny toimivata metätykoirata luopumieen on korkea. Hirvikoirien käytöä myö haateena Vaikka pyäyttävien koirien käyttö hirvenmetätykeä on meillä nykyiellään hyvin uoittua, ei koiran avulla tapahtuva metäty ole aina itetään elvä valinta eikä kaikilla alueilla opivimmaki katottu metätymuoto. Paikoin löytyy eurueita, jotka pyytävät hirvenä puhtaati mievoimin, joko toivottuna tai käytännön anelemana toimintatapana (Hiedanpää ym. 10). Maamme pohjoioia metätetään hirviä jonkin verran myö eimerkiki naakimalla (Kokela & Nygrén 02), ja varinkin etelän rikkonaiilla ja peltovaltaiilla alueilla hirviä kytätään menetykellieti ruokintapaikoilta (Hiedanpää ym. 10). Monet eurueet myö käyttävät eri metätymuotoja ujuvati rinnakkain. Maieman ohella myö alueelliet erot riitalajitoa voivat vaikuttaa hirvikoirien uoioon. Läntien Suomen tiheä pienten orkkaeläinten kanta aattaa uunnata koirita kiinnotuneiden metätäjien valintoja mäyräkoiria uoivaki, ja vataavati eimerkiki pohjoien Suomen kanalinnutumahdolliuudet voivat houkutella hirvikoiran ijata lintukoiran hankintaan. Toiaalta vakiintunut koirametätykulttuuri voi myö näkyä muiden kuin metätyken kohteena olevien riitalajien ja niitä aiheutuvan häiriön vieratamiena. Metäpeurojen Rangifer tarandu fennicu palautuitutukien on epäilty hankaloittavan koirien käyttöä muiden riitaeläinten metätykeä (Hiedanpää & Pellikka 13), ja hirvenmetätyken voi hetkellieti katkaita eimerkiki koiran erehtyminen upikoiraa Nyctereute procyonoide haukkumaan. Metätykulttuuri muuttuu mitä itten? Tää tutkimukea tekemämme havainnot kertovat elväti iitä, että ekä metätytapoihin liittyvät aenteet että ite metätymuodot muokkautuvat metätäjien toimintaympäritöä tapahtuvien muutoten mukana. Metäty kulttuurin ja en kehittymien kuvaaminen voidaan nähdä iteään merkitykellienä, mutta amalla on mahdollita tunnitaa erilaiia nykyhetkeen kohdituvia haateita. Ball et al. (1999) havaitivat Ruotia toteutetua tutkimukea, että koiran kana metätävät eurueet näkivät uhteea 74

16 Photo: Milla Niemi Hirvenmetätykeä käytetään menetykellieti ueiden eri koirarotujen edutajia. Nowaday, everal pitz-type dog breed are uccefully ued in mooe hunting. enemmän hirvilehmiä, kuin koirattomat porukat. Näin hirvi havainto korttiin kirjattavat havainnot voivat ainakin oin olla riippuvaiia eurueen käyttämätä metätymuodota. Olii hyödyllitä elvittää mahdollien eron uuruutta uomalaiea aineitoa ekä arvioida koirametätyken yleitymien vaikututa takavuoikymmenten kanta-arvioihin. Liäki voii olla kannattavaa pohtia itä, tuliiko alueellinen vaihtelu metätytavoia ottaa paremmin huomioon nykyiiä hirvikanta-arvioia. Monilla alueilla hirvenmetäty näyttäii tapahtuvan käytännöä kokonaan koira-avuteieti. Yhteen, vaikkakin illä hetkellä tehokkaaeen, metätytapaan kekittyminen voi kuitenkin vähentää metätyeurueiden mahdolliuutta reagoida toimintaympäritöön ilmaantuviin häiriöihin joutavati. Toiminta muuttuu haavoittuvaieki (engl. vulnerability) varinkin illoin, kun vaihtoehtoiten metätytapojen käyttö on pääyt unohtumaan. Eimerkki tällaieta häiriötä on kyelyaineitoamme vahvati eiinnouut uden ilmaantuminen uuille alueille. Eri metätymuotoja ujuvati rinnakkain hyödyntävät eurueet pytyvät kentie opeutumaan uden mukanaan tuomaan koiravahinkorikiin joutavammin, kuin pelkätään koira-avuteieti metätävät eurueet. Tulevaiuudea olii kiinnotavaa elvittää, vaikuttaako uden ilmaantuminen alueelle iihen, mitä hirvenmetätymuotoja alueella käytetään ja edelleen pohtia itä, miten mahdolliet muutoket metätytavoia vaikuttavat hirvien havaitemieen maatoa ja itä kautta hirvi kantaarvioihin. Voiiko uden länäolo jopa heiluttaa hirvikanta-arviota? Hirvihavaintokortteja on toitaieki käytetty tutkimuaineitona lähinnä hirvinäkökulmata eli hirvikannata ja en rakenteeta kertovana aineitona (k. eim. Tiilikainen 10). Kuitenkin aineito opii joiltakin oin myö metätäjien ja metätykulttuurin tutkimukeen, ja pitkä aikaarja mahdollitaa myö muutoten havaitemien. Oliikin toivottavaa, että hirvi havainto korttia käytettäiiin tulevaiuudea myö metätäjäaineitona. Mahdollita olii eimerkiki elvittää tarkemmin muiden kuin koira-avuteiten 75

17 metätytapojen alueellita kirjoa. Mitä löytyy uurin opeutumipotentiaali, miä on jo ehditty urautua? Lopuki 76 Hirvijahti on Suomea hyvin uoittua. Vaikka pelkätään hirvenmetätykeen oallituvien metätäjien määrää ei meillä tilatoida, lienee vuoina hirvieläinjahteihin oallituneita metätäjätä (RKTL, Tilatotietokanta) uurin oa käynyt hirvimetällä (ajankäytön jakaantumieta, k. Toivonen 09). Suomen hirvikannan hoitouunnitelman luonnokea (MMM 13) todetaan kannanhoidon tavoitteiki muun muaa että Suomea on elinvoimainen ja vakaa hirvikanta. Hirvenmetätymahdolliuukia on ii kiinnotuneille tarjolla jatkoakin. Samalla elinvoimaien ja ketävän käytön periaatteiden mukaieti hyödynnettävän hirvikannan olemaaolo luo tarpeen ylläpitää toimivaa ja yhteikunnan ja toimintaympäritön kulloiiinkin muutokiin opeutumikykyitä hirvenmetätykulttuuria. Vahvata metätykoirakulttuurita voi joiakin tapaukia olla uoraa hyötyä yhteikunnalle: koulutetut koirat ohjaajineen ovat avainaemaa hirvieläinkolareiden jälkihoidoa ekä muia uurriitavirka-aputehtäviä. Tutkimukemme ooittaa, että koiran käyttö on viime vuoikymmeninä monin paikoin yrjäyttänyt muita hirvenmetätytapoja. Paikoin voidaan puhua jopa uoranaieta monokulttuurita. Metätytapojen variaation vähenemieen vaikuttaa monia tekijöitä, joita oa voi toimia joku kakiuuntaietikin. Eimerkiki aiemmin tää artikkelia eiin notamamme, metätymaiden pirtoutumieen liittyvät haateet (Hiedanpää ym. 10) voivat joku tukea koirilla tapahtuvaa hirvenmetätytä ja kavattaa en uoiota: Metätyalueiden iällä ijaitevat pienialaiet uojelualueet eivät välttämättä hankaloita koiran kana tapahtuvaa metätytä yhtä paljon, kuin perinteitä ajoketjumetätytä. Toiaalta infratruktuurin laajenemieta euraava maieman pirtoutuminen ja metätyalueen kutituminen pinta-alaltaan liian pieneki voivat paikoin etää pyäyttävien hirvikoirien käytön lähe täyin. Eimerkiki autuken ja muun ihmitoiminnan pirtomilla taajamien reuna-alueilla ei välttämättä ole riittäväti tilaa tai koiran turvalliuuden kannalta edellytykiä koira-avuteielle hirvijahdille. Pyyntiä on harjoitettava muilla keinoin. Tulevaiuuden haateiiin lukeutuu myö viime vuoikymmenellä alkanut uikannan levittäytyminen uuille alueille. Sudet tappavat Suomea vuoittain muutamia kymmeniä koiria (Tikkunen 13), ja joillakin alueilla uireviirin ilmaantuminen on muuttanut koirilla tapahtuvan hirvenmetätyken käytänteitä (Pellikka ym., julkaiematon käikirjoitu). Samalla tarve uojata metätykoiria uivahingoilta on kavanut. Tää artikkelia eittelemämme koirametätykeen houkuttelevat, jopa iihen työntävät ja toiaalta kehitytä jarruttavat tekijät muituttavat iitä, että metätykeä tapahtuvia muutokia ohjaavat hyvin monenlaiet voimat. Aineitomme valoa ei kuitenkaan vaikuta iltä, että hirvenmetätykulttuurimme monimuotoiuu olii häviämää. Hirvikoirien rynnityketä huolimatta on todennäköitä, että maamme iäiet vaihtelut ekä maiemarakenteea, metätyolouhteia että hirvikannaa, tukevat hirvijahtikulttuurimme äilymitä monimuotoiena vaikkakin koirapainotteiena. Kiitoket. Kiitämme kaikkia kyelyymme vatanneita henkilöitä; ilman kommenttejanne ja ajatukianne hirvihavaintokorttiaineitota tekemämme päätelmät oliivat jääneet kovin pinnalliiki. Lämpimät kiitoket myö kaikille niille hirvenmetätyeurueille, jotka ovat vuodeta toieen täyttäneet hirvihavaintokorttina. Pekka Kutulan ja Janne Nikalan kana käydyt mielenkiintoiet kekutelut auttoivat ymmärtämään Pohjoi-Suomen hirvijahdin erityipiirteitä, ja Sauli Härkönen ja nimetön arvioitija tekivät arvokkaita kommentteja käikirjoitukeemme. Tutkimuken mahdolliti Maaeutupolitiikan yhteityöryhmän rahoittama metätykulttuuri-hanke ekä viimeitelyn oalta Suomen Akatemian rahoittama FITPA-hanke (253750). Summary: Hunting mooe with dog from the exception to maintream For over half a century, mooe hunting ha been an important part of rural culture in Finland. Mooe hunter, ome,000 of them, have organized into hunting club which leae their hunting area from landowner, both private, company and tate-owned. Mooe are hunted in team and the day pent in hunting i a trongly ocial event. Although hunting ha it root in Finnih culture in time immemorial, the role of mooe a a game pecie ha

18 changed over time. At the beginning of the -century, the Finnih mooe population wa near extinction and hunting wa prohibited or very trictly limited in many decade. After the World War II, change in foretry and mooe population management policy created condition for population growth and further, for team-baed mooe hunting culture. At that time, the driven hunt where hunter walk in line in the foret and puh mooe toward hooter wa a very common hunting method wherea hunting with dog wa rare. When mooe denity and the number of harveted mooe increaed (peaking in 1984), more opportunitie opened up for hunting culture to diverify and more efficient hunting method were looked after. Hunting with dog grew rapidly and became a the mot important hunting method in the 19 and the In 1999, mainly pitz-type dog were ued in three quarter of all mooe hunting day. Becaue of the increae in mooe population, the development of a team-baed mooe hunting culture ha been rapid. Still, only a little i known about the development of hunting method and difference in their patial ditribution nowaday. In thi tudy, we examine the prevalence of uing dog in mooe hunting in different part of Finland during the lat fifteen year. We alo try to undertand the proce which ha led to the current ituation where hunting with a dog i the mot common method to hunt mooe. Our tudy area covered the whole Finland, divided into 15 regional Game Management Ditrict (GMD; and ince 11 regional office of Finnih Wildlife Agency) and 298 Game Management Aociation (GMA) (ee Fig. 2). A our quantitative data, we ued mooe obervation card which are filled on the daily bai during the hunting eaon by approximately 90% of the mooe hunting club. Since the year 1997, Finnih mooe hunting club hould have reported their main hunting method for each day and the number of dog they have ued, enabling u the exploration covering year between 1997 and 12. Becaue of all of the obervation card were not filled completely or they were filled inconitently, we reclaified the data. Each hunting day with the main hunting method containing a dog and/or each day where the number of ued dog wa one or more, wa claified a a hunting dog day (HDD). At the level of GMD, we calculated the annual proportion of the HDD. In addition, we counted the proportion of hunting club which reported that they had ued a dog at leat in one day during the eaon. For GMA-level, only annual proportion of the HDD were calculated. For exploring and getting better undertanding about the mechanim behind the development of an annual proportion of the HDD, we conducted an urvey for the regional expert, the Chief of GMD (Table 1). The urvey wa implemented in the winter of 13. There were five open-ended quetion in our urvey, upplemented with our preliminary quantitative reult (Fig. 2 of thi article) inquiring the explanation for the patial and temporal pattern in the prevalence of uing dog. We aked the Chief of the GMD to repond themelve or further forward the urvey for the GMA-level expert. Mooe obervation card data covered nearly 1.2 million mooe hunting day for the year Dog were ued in altogether 85% of thoe day. The trend of the HDD wa increaing or omewhat table in all of the GMD (Fig. 1). The teepet increae wa found in region where the ue of dog wa relative rare at the beginning of our tudy period (Oulu, Kaakkoi-Suomi). At the ame time, there wa no coniderable trend dicovered in the GMD where the rate of the HDD wa at a high level ince the beginning of our tudy period. Interetingly, there were two GMD (Uuimaa, Varinai-Suomi) where the proportion of the HDD tayed largely at the ame, relatively low level. One obviou explanation for that deviant development i that outhern Finland i the mot denely populated part of the country and the landcape i fragmented by road and other infratructure. In mall and fragmented hunting ground, hunting with an unleahed pitz-type dog i very challenging and eem to lead to different progre to other region with larger foreted area and more continuou hunting ground. The trend of an annual proportion of hunting team which ued dog followed the trend imilar to the HDD, but proportion remained ytematically at the higher level (Fig. 1). An explanation for that reult i imple and related to our claification of the data; one HDD per eaon wa enough to give dog tatu for the hunting team. At the ame time, the difference between team uing dog and HDD demontrate the flexibility of hunting team applying different method according to the current ituation and reource at hand. Our tudy period wa too hort to recognize threhold time (if there wa any) when a driven hunt wa replaced with a dog-aited hunt which later became the mot common practice. Baed on the repond we receive from our urvey, it eem that the tranition took it place in 19 in mot region. That wa upported by the increaing knowledge about uing of dog and education given by game management authoritie. Uing of dog wa framed in the hunting magazine a more effective than a driven hunt and epecially more ethical. One of the argument wa that the tracking of wounded animal i eaier with than without a trained dog. Developing high-tech-equipment, epecially a direction finding ytem which made poible to locate the dog during hunting, ha an important role. Walkie-talkie and mobile phone help to coordinate the hunt thu being eential precondition to the increaing trend of HDD. At the ame time with a riing new technological application, the mooe population wa increaing. That wa a neceary condition for the increae in HDD - without mooe to hunt there would not have been enough training ituation for dog and likely no need for dog at all. In addition, the availability of the pup of certain pitz-type breed increaed due to the active breeding work and upported the trend of hunting mooe with dog. Nowaday, hunting with dog i clearly the mot popular way to hunt mooe in Finland. In 12, about nine out of ten mooe hunting day were HDD at the national level and hunting with a dog wa practically the only ued method in many region. Depite of a trong poition that dog-aited hunt ha gained in the current mooe hunting culture, our repondent recognized obviou challenge a well. In area under trong building preure, it might be difficult to ue dog in future becaue of fragmented hunting area. Another important challenge would be the increaing and preading wolf population; the rik that a hunting dog i attacked by a wolf could reduce the attraction to the ue of dog. 77

19 Kirjalliuu/Reference Aagedal, O. 1999: Jakta på ekgjaktkulturen. Teokea/ In: Brottvein, Å. & Aagedal, O. (toim./ed), Jakta på ekgjaktkulturen, pp Abtrakt forlag, Olo (in Norwegian). Aarnio, J., Petäjitö, L., Selby, A. & Heikkilä, R. 08: Hirvikannan kavun vaikutu metätyhalukkuuteen (Summary: The ize of the mooe population and it effect on hunter willingne to hunt). Suomen Riita 54: Ala-Ajo, I. 19: Koirata aiantuntija hirven jäljille. Metätäjä 5/19: (in Finnih). Anon. 1967: Oletko tyytyväinen hirvikoiriin? Metätäjä 6/1967: 25 (in Finnih). Anon. 1969: Hirviaetu. Metätäjä 4/1969:25 26 (in Finnih). Anon. 1970: Hirvijahti. Metätäjä 4/1970: 13 (in Finnih). Anon. 1988: Kennelliitto ja metätykoirien merkity. Metätäjä 4/1988: (in Finnih). Ball, J. P., Ericon, G. & Wallin, K. 1999: Climate change, mooe and their human predator. - Ecological Bulletin 47: Chitwood, M. C., Peteron, M. N. & Deperno, C. S. 11: Aeing dog hunter identity in coatal North Carolina. Hum. Dimen. Wildl. 16: Finér, A. 1985: Puolen tunnin haukkuääntö hirvenmetätäjän poraanreikä? Metätäjä 5/1985: (in Finnih). Halonen, V-M. 06: Hirvikoirien hitoria Suomea. Teokea/In: Malinen, J. (toim./ed), Hirvenmetätyken käikirja. pp Otava. Helinki (In Finnih). Helin, V. 1984: Hirvenmetätykokeet. Metätäjä 6/1984: (in Finnih). Hiedanpää, J., Pellikka, J., Laulumaa, M. & Nieminen, J. 10: Hirvieläinten metäty oioekologieti pirtoutuneilla metätymailla. Tapaututkimu Nuukion kanallipuiton ympäritötä (Abtract: Social-ecological fragmentation of the mooe hunting ground the cae tudy from the Nuukio area). Riita- ja kalatalou tutkimukia 2/10. Hiedanpää, J. & Pellikka, J. 13: Metäpeuran palautuitutuken oiaaliten vaikututen ja niiden merkittävyyden arviointi (Summary: Social impact aement of the potential reintroduction of wild foret reindeer Rangifer tarandu fennicu). Suomen Riita 59: Heberlein, T.A. 00: The gun, the dog and thermo. Culture and hunting in Sweden and the United State. Sweden and America 13: Hämäläinen, A., Leinonen, M. & Mandart, P. 01: Hirvi, Pohjolan kuningaeläin. WSOY, Helinki (in Finnih). Juntunen, I. 1985: Hirvi tutkii tuule vietit. Hirvijahdin uunnittelun periaatteet. Metätäjä 5/1985: (in Finnih). Kairikko, J. K. 1997: Hirven merkity eihitoriata vuoteen Teokea/In: Kairikko, J. K., Aatolainen, J., Louhiola, P., Nygrén, T. & Takamaa, S., Hirvijahti, Hirvieläinten metätyken käikirja. pp Gummeru. Jyväkylä/Helinki (in Finnih). Kairikko, J. K. 06: Tuliaeita toieen maailmanotaan. Teokea/In: Malinen, J. (toim./ed), Hirvenmetätyken käikirja. pp Otava. Helinki (in Finnih). Kangavieri, P. 1978: Johtiko turvalliuunäkökulmien laiminlyönti hirvimiehen kuolemaan? Metätäjä 2/1978: (in Finnih). Ketoja, A. 1982: Pienriitan metäty ei häirite hirvijahtia. Metätäjä 5/1982: (in Finnih). Ketonen, P. 1970: Metämie ja koira. Metätäjä 4/1970: 23 (in Finnih). Kokela, T. & Nygrén, T. 02: Hirvenmetätyeurueet Suomea vuonna 1999 (Summary: Mooe hunting club in Finland 1999). Suomen Riita 48: Kokela, T., Selby, A., Petäjitö, L. & Aarnio, J. 05: Ikääntyminen hirvenmetätyeurueiden kiuana. Metätäjä 5/05: (in Finnih). Kokelo, J. 19: Pennuta kunnon hirvikoiraki. Metätäjä 4/19: (in Finnih). Lehikoinen, A. 07: Tuo hiii hirviäi. Metätyken kulttuurihitoria Suomea. Teo. Helinki (in Finnih). Miettinen, V. 1988a: Hirvieurueen koiratarve. Metätäjä 5/1988: (in Finnih). Miettinen, V. 1988b: Suomalainen pytykorvaharratu 50-vuotia. Metätäjä 3/1988: (in Finnih). Miettinen, V. 1994: Koira mukaan hirvimetälle. Metätäjä 5/1994: (in Finnih). Mikkola, L. 1965: Ihmiiä ammuttu hirvinä. Metätäjä 6/1965: 22 (in Finnih). MMM 13: Hirvikannan hoitouunnitelma (luonno ). Sähköinen julkaiu ooitteea lauuntopyynnot/6exoouw5z/suomen_hirvikannan_ hoitouunnitelma_luonno_8.3.13_osa_2.pdf. Luettu Mäki, T.V. 19: Jahtiveteraanin tarinaa. Metätäjä 5/19: (in Finnih). Niemelä, E. 19: Koirat ne hirven löytävät. Metätäjä 6/19: 7 (in Finnih). Nivalainen, S. & Haapanen, M. 02: Ikääntyvä ja kekittyvä Suomi. Kaupunkien, maaeudun ja vuorovaikutualueiden väetökehity Aluekeku- ja kaupunkipolitiikan yhteityöryhmän julkaiu 1/02 (in Finnih). Nummijärvi, E. 1974: Koira hirvenmetätäjän apuna. Metätäjä 4/1974: 13 (in Finnih). Nurminen, M. 1981: Hirvenmetätyken hitoriaa. Teokea/In: Haakana, V., Juntunen, I., Kairikko, J. K., Nurminen, M., Nygrén, K., Raila, U., Raiti, T., Reenpää, O., Reinikka, P., Rianen, M., Sarparanta, H. & Savolainen, M., Hirvenmetätäjän käikirja. Otava, Helinki. pp (in Finnih). Nygrén, T. 1984: Hirvikannan inventointi ja verotuken uunnittelu Suomea (Summary: Mooe population cenu and planning of cropping in Finland). Suomen Riita 31: Nygrén, T. 1997: Hirvikanta ja en äätely. Teokea/In: Kairikko, J. K., Aatolainen, J., Louhiola, P., Nygrén, T. & Takamaa, S., Hirvijahti. Hirvieläinten metätyken käikirja. pp Gummeru. Jyväkylä/Helinki (in Finnih). 78

20 Nygrén, T. 09: Suomen hirvikannan äätely biologiaa ja luonnonvarapolitiikkaa. Ph. D. Thei, Univ. of Joenuu, Joenuu (in Finnih). Pellikka, J. & Forman, L: 13: Metätävien naiten määrä on kavua miten tukea kehitytä? (Summary: The number of the hunting female i increaing in Finland). Suomen Riita 59: Pellikka, J., Hiedanpää, J. & Rannikko, P. 12: Minne mennä metälle? Metätäjien liikkuminen riitanhoitopiirien välillä (Summary: Going hunting but where?). Suomen Riita 58: Penttinen, K. 1978: Mie ammuttu hirvenä. Metätäjä 1/1978: 18 (in Finnih). Perttola, J. 1976: Metätykoiramme V. Metätäjä 5/1976: 6 7 (in Finnih). R Development Core Team 13: A language and environment for tatitical computing. R Foundation for Statitical Computing. Vienna, Autria. SIBN Raila, U. 1970: Mielipiteeni hirvijahdita. Metätäjä 4/1970: 30 (in Finnih). Raiti, T. 1977: Harkiten hirvijahtiin. Metätäjä 5/1977: (in Finnih). Raiti, T. 19: Tyytyväinen hirvieurue. Metätäjä 6/19: 36 (in Finnih). Riihimäki, V. 1965: Hirven metäty ajoketjulla. Metätäjä 5/1965: 9 (in Finnih). Riita- ja kalatalouden tutkimulaito (RKTL) 13: kannanarvioinnin_menetelmat/ (Luettu ). Riita- ja kalatalouden tutkimulaito (RKTL). Tilatotietokanta. Metäty. Metätäneiden määrä. Vuodet Tilato/4_Metaty/8_Metaty/8_Metaty_fi.ap (Luettu ) Rytad, S. & Gådal, O. 1999: Jaktform og jaktdeltakele. Teokea/In: Brottvein, Å. & Aagedal, O. (toim./ed), Jakta på ekgjaktkulturen, pp Abtrakt forlag, Olo (in Norwegian). Salonen, H-P. 1981: Taataanpa hirvijahdin kutannuket. Metätäjä 5/1981: (in Finnih). Selby, A., Petäjitö, L., Kokela, T. & Aarnio, J. 05: Ikääntyminen hirvenmetätyeurojen tulevaiuuden ongelmana? (Summary: Ageing a a challenge to the future of mooe hunting in Finland). Suomen Riita 51: Simola, P. 1989: Pyäyttävien hirvikoirien käyttö jahdia. Metätäjä 5/1989: (in Finnih). Suomen Harmaahirvikoirajärjetö r.y. 06: Jalotuken tavoiteohjelma. Harmaa norjanhirvikoira. Sähköinen raportti ooitteea default/file/attachment/jto/harmaanorjanhirvikoira.pdf (In Finnih) (Luettu ). Suomen Kennelliitto 13a: koirat/kotimaiet-rodut/karjalankarhukoira (Luettu ) Suomen Kennelliitto 13b: (Luettu ) Suomen Pytykorvajärjetö (SPJ) 13: fi/rodut/karjalankarhukoira/rotukuvau/hitoria. (Luettu ) Suomu, H. 1969: Koiran käyttö hirvenmetätykeä. Metätäjä 4/1969: 13 (in Finnih). Suomu, H Hirvenmetätyken alkaea. Metätäjä 5/1977: 5 (in Finnih). Svenka Jägareförbundet 1992: Swedih game. Biology and Management. Svenka Jägareförbundet (in Swedih). Taavitainen, J.-P. 19: Hirven eiintymietä Suomea eihitorialliena aikana arkeologiten toditeiden valoa (Summary: Ditribution of the mooe in Finland in prehitoric time in the light of archeological evidence). Suomen Riita 28: Takamaa, S. 1990: Mielekkyyttä hirvijahtiin. Metätäjä 5/1990: (in Finnih). Tiilikainen, R. 10: The effect of elective harveting on life hitory trait of mooe Alce alce. Väitökirja, Biologian laito, Itä-Suomen yliopito/ Ph.D. thei, Department of Biology, Univerity of Eatern Finland. Tikkunen, M. 13: Suden (Cani lupu) aiheuttamiin koiravahinkoihin vaikuttavat tekijät Julkaiematon biologian pro gradu -tutkielma, Oulun yliopiton Biologian laito/unpubl. Graduate thei in Biology, Univerity of Oulu. Toivonen, A-L. 09: Suomalainen metätäjä 08 (Summary: The Finnih hunter 08). Riita- ja kalatalou elvitykiä 19/09. Vaughan, M.R. & Higgin Inman K. L. 02: Hunter effort and ucce rate of hunting bear with hound in Virginia. Uru 13: Wetterhoff, O. 04: Saloilta ja veiltä. Metälehti Kutannu. Helinki (in Finnih). YLE 13a: Poroiäntä: Etelän metätykoirat ovat jo iompi haitta kuin udet poroianta_etelan_metatykoirat_ovat_jo_iompi_ haitta_kuin_udet/69650 YLE 13b: Metähallitu elvittää hirvikoiraongelmia valtion mailla metahallitu_elvittaa_hirvikoiraongelmia_valtion_ mailla/ Hyväkytty/Accepted Milla Niemi & Jani Pellikka Riita- ja kalatalouden tutkimulaito Finnih Game and Fiherie Reearch Intitute P.O. Box 2 FI Helinki, Finland milla.niemi@rktl.fi Juha Hiedanpää Riita- ja kalatalouden tutkimulaito Finnih Game and Fiherie Reearch Intitute Itäinen Pitkäkatu 3 A FI-5 Turku, Finland 79