Jouko Kokko KARTTALEHDILLÄ 2222 (SEINÄJOKI) JA 2311 (LAPUA ) P 13.4/83/134 VUONNA 1982 TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

Jouko Kokko KARTTALEHDILLÄ 2222 (SEINÄJOKI) JA 2311 (LAPUA ) P 13.4/83/134 VUONNA 1982 TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Kuopio 1983

SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 4 2. TUTKIMUSMENETELMÄT 5 2.1 Maastotutkimukset 5 2.2 Näytteiden käsittely 6 2.3 Kartat ja profiilit 6 3. SUOKOHTAINEN TARKASTELU 9 3.1 Seinäjoki 1 0 3.2 Nurmo 1 4 3.3 Lapua 3 4 3.4 Kauhava 6 5 3.5 Ylihärmä 7 9 4. SOIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUDET 9 3 4.1 Soveltuvuus kasvuturpeeksi 9 3 4.2 Polttoturve 9 4 4.2.1 Edellytykset 9 4 4.3 Kuntakohtainen tarkastelu 9 7 4.3.1 Seinäjoen polttoturvetuotantoo n soveltuvat suot 9 7 4.3.2 Nurmon polttoturvetuotantoo n soveltuvat suot 9 8 4.3.3 Lapuan kasvuturvetuotantoo n soveltuvat suot 10 2 4.3.4 Lapuan polttoturvetuotantoo n soveltuvat suot 10 3 4.3.5 Kauhavan polttoturvetuotantoo n soveltuvat suot 10 7 4.3.6 Ylihärmän kasvuturvetuotantoo n soveltuvat suot 10 9 4.3.7 Ylihärmän polttoturvetuotantoo n soveltuvat suot 10 9 KIRJALLISUUTTA 111

- 4-1. JOHDANTO Geologisen tutkimuslaitoksen maaperäosasto teki v. 198 2 turvetutkimuksia karttalehtien 2222 08 ja 2311 05-2311 1 2 alueilla. Tutkimukset liittyivät 1 : 20 000 mittakaavass a tehtävään maaperäkartoitukseen ja olivat samalla osana va l - takunnallista turvevarojen inventointia. Tavoitteena oli tutkia kaikki ne suot, jotka ovat perus - kartan (1 : 20 000) suokuvioituksen mukaan vähintään 50 ha : n suuruisia sekä aina 20 ha :n kokoisiin asti, mikäli suokuvi o on yhtenäinen. Erityisesti on pyritty tuottamaan tietoa polt - to- ja kasvuturpeeksi soveltuvista soista. Soita tutkittiin viiden kunnan alueella (Seinäjoki, Nur - mo, Lapua, Kauhava ja Ylihärmä). Soiden tarkastelu ja tutki - mustulokset on esitetty kunnittain, jolloin tulokset voidaan myöhemmin helpommin yhdistää kunnittain tehtäviin loppura - portteihin.

- 5-2. TUTKIMUSMENETELMÅT 2.1 Maastotutkimukse t Maastotutkimuksissa noudatettiin Geologisen tutkimuslaitoksen Turvetutkimusten maasto-oppaan (Lappalainen, Sten, Häiki ö 1979) menetelmiä. Merkittävimmät suot tutkittiin linjaverkostomenetelmällä ja pinta-alaltaan pienet suot hajapistein, koska pyrittiin pistetiheyteen 2-3 tutkimuspistettä/10 ha. Linjaver - kosto laadittiin peruskartan avulla siten, että selkälinja kattaa suon hallitsevan osan. Sitä täydennettiin tarpeen mukaan sel - kälinjaa vastaan olevilla poikkilinjoilla 400 metrin välein. Tut-, kimuspisteet ovat 100 m :n välein tutkimuslinjoilla. Runkolinjastoa täydennettiin apulinjoilla, joilla lisättiin suon turvekerroston paksuudesta saatavaa tiedon määrää. Apulinjat ovat poikkilinjojen väleissä ja syvyydentähystyspisteet sekä apulinjoill a että runkolinjastolla ovat 50 m :n välein. Tutkimuslinjat vaaittiin ja korkeudet sidottiin valtakunnalliseen kiintopisteverkostoon. Tutkimuspisteillä tehtiin suon nykyisestä tilasta seuraavat määritykset : suotyyppi (luonnontilaisena ja/tai ojituksen myöt ä muuttuneena), suon pinnan vetisyys 5-asteikolla (kuiva, normaali, vetinen, hyllyvä, rimpinen), mättäisyys (% :ina suon pinnasta) se - kä mättäiden keskimääräinen korkeus (dm :inä), puuston puulajisuh - teet (% :ina), puuston tiheysluokat ja mandolliset hakkuut. Kairauksen perusteella turvekerrostumista määritettiin desi - metrin tarkkuudella pääturvelaji lisätekijöineen sekä niiden suh - teelliset osuudet (6-asteikolla), turpeen maatuneisuus (10-astei - kolla), kosteus (5-asteikolla) ja kuituisuus (6-asteikolla). Li - säksi huomioitiin suon pohjamaalaji. Turvelajit ja pohjamaalaji t sekä niiden symbolit ovat kuvassa 1. Suossa olevan lahoamattoman puuaineksen osuus (=liekoisuus ) määritettiin siten, että tutkimuspisteen ympäristö pliktattii n kanden metrin syvyyteen kymmenessä eri kohdassa. Todetut lieko - osumat ilmoitetaan erikseen 0-1 metrin ja 1-2 metrin syvyysväleillä kantopitoisuusprosentteina turvemäärästä. Prosenttiluvut on laskettu ns. Pavlovin menetelmää modifioiden. Kantopitoisuus on jaettu viiteen ryhmään seuraavasti : liekoja esiintyy e- rittäin vähän (alle 1 %), vähän (1-2 %), kohtalaisesti (2-3%), runsaasti (3-4 %) ja erittäin runsaasti ( yli 4 %).

- 6 - Suon turvemäärä on laskettu ns. vyöhykelaskutapaa noudatta - en. Siinä on määritetty erikseen suon eri syvyysvyöhykkeide n (0,3-1 m, 1-1, 5 m, 1, 5-2 m, 2-3m jne) pinta-alat j a keskisyvyydet. Näiden avulla lasketut vyöhykkeiden sisältämä t turvekuutiot on summattu. 2.2 Näytteiden käsittel y Soista, jotka kenttätutkimusten perusteella näyttivät sovel - tuvan polttoturvetuotantoon, otettiin näytteet laboratorioanalyy - sejä varten. Näytteenottopaikka valittiin siten, että se edustai - si mandollisimman hyvin suon turpeiden keskimääräisiä ominaisuuk - sia. Näytteistä määritettiin laboratoriossa happamuus, vesipito i - suus (105 C :ssa kuivattuna), kuiva-aineen määrä tilavuusyksikös - sä, tuhkapitoisuus (815 25 C :ssa poltettuna), joistakin näyt - teistä tuhkan sulamispiste sekä lämpöarvo (pommikalorimetrillä). Viimemainittu on laskettu sekä tehollisena lämpöarvona vedettö - mille turpeille että 50 % :n käyttökosteudella jyrsinturpeelle j a 30 % :n palaturpeelle. 2.3 Kartat ja profiili t Soista on laadittu suokartat tulosten tulkinnan helpottami - seksi. Niistä ilmenee kairauspisteiden sijainti. Pisteen yläpuo - lel. la oleva luku ilmoittaa pisteen keskimaatuneisuuden ja alapuo - lella olevan luvun osoittaja heikosti maatuneen pintakerroksen j a nimittäjä koko turvekerroksen paksuuden dm :ssä. Karttoihin o n piirretty myös korkeuskäyrät ja turpeen paksuutta osoittavat sy - vyyskäyrät 1 m :n välein. Karttoihin katkoviivalla piirretty suo n ja mineraalimaan raja vastaa peruskartan suon rajaa ja yhtenäine n rajaviiva on kairauksin todettu geologisen suon (turvetta yli 0, 3 m) raja. Suokartoissa ja profiileissa käytettyjen symbolien seli - tys on kuvassa 1. Kerrostumien rakennetta havainnollistetaan poikkileikkaus - profiilien avulla. Näistä maatuneisuutta kuvaavissa profiileiss a 10-asteikko on jaettu neljään eri luokkaan : maatumaton (H 1-3 ), heikosti maatunut (H 4 ), kohtalaisesti (H5_6 ) ja hyvin maatunut

-- 7 - turve (H7_10 ). Turvelajiprofiileissa on kairauspisteen yläpuo - lella esitetty suotyyppi (luonnontilaisena tai muuttuneena) j a liekoisuus (osoittajassa ovat 0 - I m :n syvyysvälin osumat j a nimittäjänsä 1-2 m :n syvyysvälin osumat). Kairauspisteen paik - ka on turvelajiprofiilien pintaan merkitty pienellä pystyviival - la. Turvelajit ja pohjamaalajit on esitetty symbolein. Suon ab - soluuttiset korkeudet ovat profiilikehyksien yläreunoissa. Profiileissa käytetyt lyhentee t Suotyyppi : 1. Avosuo t saraneva SN lyhytkortinen neva LK N rahkaneva RN silmäkeneva SIN kalvakkaneva KN rimpineva RIN luhtaneva LUN 2. Rämee t kangasräme KGR sararäme S R korpiräme KR isovarpuinen räme I R tupasvillaräme TR keidasräme KER pallosararäme PS R rahkaräme RR lyhytkortinen (neva) räme LKN R 3. Korve t lettokorpi LK lehtokorpi LHK ruoho- ja heinä - korpi RHK varsinainen korpi V K kangaskorpi KGK nevakorpi NK 4. Muuttuneet suotyypi t ojikot o j muuttumat mu karhunsammalmuuttuma ksmu turvekankaat t k - ruohoturvekangas rhtk - mustikkaturvekangas mtk - puolukkaturvekangas pt k - varputurvekangas vatic - j äkäl'äturvekangas j ätk Kytöheitto k h Pelto pe Turpeennostoalueet t a - palaturpeennostoalue pt a - jyrsinturpeennostoalue jt a

8 - SUOKARTTA Kuva 1. Käytetyt symbolit ja lyhenteet.

- 9-3. SUOKOHTAINEN TARKASTEL U Seuraavassa tarkastellaan jokaista suota erikseen. Merkittä - vimmistä soista on ohessa suokartta sekä linjaverkostomenetelmäl - lä tutkituista maatuneisuus- ja turvelajiprofiilit. Suokohtaista informaatiota, jota ei ole yksityiskohtaisest i tekstissä esitetty, on lisää taulukoissa (suötyyppijakautumat, lisätekijöiden suhteellinen jakautuminen turvelajeittain ja mm. keskisyvyys- ja kuutiomäärätietoja). Suokohtaisten selvitysten lopussa on arvio suon käyttökelpoisuudesta. Niiden soiden käyttökelpoisuutta, joiden turve o n ilmoitettu soveltuvan kasvu- tai polttoturpeeksi, on tarkastel - tu erikseen kappaleessa : "Tuotantoon soveltuvat suot".

- 10-3.1 SEINÄJOEN SUOT JA NIIDEN TUTKIMUSTILANN E 1. Isoneva 2. Karmanttilinnev a 3. Alhonneva 4. Hautanev a 5. Ruohonev a 6. Teerineva 7. Sahanneva 8. Joupinkytöperut 9. Eskoonneva 10. Heinineva 11. Kärmesneva 12. Isoneva 13. Pentinnevat 14. Kasperinneva Kuva 2. Seinäjoella tutkitut suot

- 11-13. Pentinnevat (x= 69618, y= 24438) sijaitsee noin 5 k m Seinäjoen keskustasta kaakkoon. Suo on tutkittu hajapistein. To - pografisesti suo sijaitsee Pappilankallioiden kahta puolen kallioisten moreenimaiden ympäröimissä painanteissa. Suon pohjois - osan pinnan korkeus on 60-65 m mpy ja eteläosan 67-70 m mpy. Pentinnevojen pinta-ala on 85 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 25 ha ja yli 2 m :n 5 ha. Tutkimuspistetiheys on 1,2/10 ha ja syvyystietoja on 2,7 pisteeltä/10 ha (kuva 3). Suon pinta viettää luoteeseen. Vedet laskevat eteläosasta län - teen Pajuluomaan ja pohjoisosan halki luoteeseen virtaavaa Perkiönojaa pitkin Seinäjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat pohjoisosassa isovarpurämemuuttuma ja reunoilla ja ojien varsilla ruohoturvekangas. Eteläisen suoaltaan pohjoispäässä vallitsee tupasvillarämemuuttuma, länsilaidalla rahkanevaojikko, eteläosassa rahkarämeojikko/muuttuma ja reunoilla pallosararämemuuttumat. Koko suo on ojitettu. Pentinnevojen turvekerrostumien keskipaksuus on 0,9 m, jos - ta heikosti maatuneen turpeen osuus 0,2 m. Yli metrin syvyise n alueen keskisyvyys on 1,4 m ja yli 2 metrin 2,2 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 2,2 metriä. Suon pohjamaalaji on moreenia, jota peittää syvimmissä paikoissa ohut liejukerros.

- 12 - Pentinnevoissa on rahkavaltaisia turpeita noin 55 % ja s a- ravaltaisia 45 %. Suon pohjoisosa on saravaltaisempi. Turpee n lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisissa runsaimmin puun, varpujen ja tupasvillan jäänteitä ja saravaltaisissa puun ja korttee n jäänteitä. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus o n 43 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,8, josta heikost i maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 2,3 ja paremmi n maatuneen pohjakerroksen 6,7. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvälillä erittäin runsaasti (4,9 %) ja 1-2 metrin välillä erit - täin vähän (alle 1,0 %). Eniten liekoja on suon kaakkoisosassa. Pentinnevoissa on turvetta 0,74 milj. m 3, josta heikost i maatunutta on 22 % (0,16 milj. m3 ) ja paremmin maatunutta 78 % (0,58 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisell ä suon osalla on 46 % (0,34 milj. m3 ) ja yli 2 m :n 15 % (0,1 1 milj. m 3 ). Pentinnevojen eteläosa soveltuu polttoturvetuotantoon. 14. Kasperinneva (x= 69628, y= 24443) sijaitsee noin 4 km : n päässä Seinäjoen keskustasta kaakkoon Parkanon ja Haapamäen ra - dan risteyksessä. Suo on tutkittu hajapistein. Topografisest i suo sijaitsee loivien moreenimäkien välisessä painanteessa. Suo n pinnan korkeus on 62-65 m mpy. Kasperinnevan pinta-ala on 40 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 10 ha. Tutkimuspistetiheys on 1/10 ha ja sy - vyystietoja on 3,5 pisteeltä/10 ha (kuva 4). Vedet laskevat poh - joiseen Lellunnevalle ja länteen Perkiönojaan. Vallitsevina suotyyppeinä ovat isovarpuräme-, rahkaräme - ja pallosararämemuuttumat. Koko suo on ojitettu. Kasperinnevan turvekerrostumien keskipaksuus on 0,8 m, jos - ta heikosti maatuneen turpeen osuus 0,1 m. Yli metrin syvyise n alueen keskisyvyys on 1,3 m. Suurin havaittu turpeen paksuus o n 1,5 metriä. Suon pohjamaalaji on moreenia. Kasperinnevassa on rahkavaltaisia turpeita noin 67 % ja sa - ravaltaisia 33 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahka- ja sara - valtaisissa turpeissa runsaimmin puun jäännöksiä. Puunjäännök - siä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 85 %. Turvekerrostu - man keskimaatuneisuus on 6,5, josta heikosti maatuneen pintaker-

- 13 - roksen keskimaatuneisuus on 2,3 ja paremmin maatuneen pohjaker - roksen 6,9. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvälillä kohtalaisest i (2,1 %) ja 1-2 metrin välillä erittäin vähän (alle 1,0 %). Kasperinnevassa on turvetta 0,33 milj. m 3, josta heikost i maatunutta on 9 % (0,03 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 91 % (0,30 milj. m 3 ). Koko turvemääräs3 yli yhden metrin syvyisell ä suon osalla on 39 % (0,13 milj. m 3 ). Kasperinneva soveltuu enintään pienimuotoiseen polttoturvetuotantoon.

- 14-3.2 NURMON SUOT JA NIIDEN TUTKIMUSTILANN E Kuva 5. Nurmolla tutkitut suot.

- 15 - NURMON SUOT (liittyy kuvaan 5 ) 1. Nevantaust a 2. Korvenneva 3. Isoneva W 4. Tervaskonto 5. Laulateenneva 6. Loukassaarenneva 7. Paloneva 8. Kasperinneva 9. Lellunneva 10. Hiedanrämäkkö 11. Rajaneva 12. Uusineva 13. Linjarämäkkö 14. Partaviita 15. Kotanev a 16. Paukanev a 17. Teponneva 18. Pihlajamäenneva 19. Teerineva 20. Leväneva 21. Loveskonto 22. Porrasnev a 23. Sikanev a 24. Haapokont o 25. Isoneva S 26. Jokineva 27. Poikkimäenneva 28. Keltamäennev a 29. Polkumäenneva 30. Rimminnev a 31. Raatonev a 32. ValQkkineva 33. Noronkorpi 34. Pitkärämäkkö 35. Virkanev a 36. Takaneva 37. Saralaks o 38. Kurjenneva 39. Varvunneva 40. Suppelonneva 41. Iso Teerineva 42. Vähä Teerineva 43. Jouttineva 44. Hirvineva 45. Lamminneva 46. Kuhjonneva 47. Peräneva 48. Rottominnev a 49. Välineva 50. Kuhnulanneva

- 16-4. Tervaskonto (x= 69605, y= 24456) sijaitsee noin 7 km Seinäjoen keskustasta kaakkoon Parkanon-Seinäjoen radan itäpuolella. Suo kuuluu samaan suoaltaaseen Laulateennevan ja Isonevan kanssa. Suota rajaavat pohjoisessa kallioiset moreenikankaa t ja muualla kallioiset moreenisaaret. Suon pinnan korkeus o n 71-76 m mpy. Tervaskonton pinta-ala on 120 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 35 ha ja yli 2 m :n 10 ha. Tutkimuspistetiheys on 3,4/10 ha ja syvyystietoja on 6,1 pisteeltä/10 ha (kuva 6). Suon pinta viettää pohjoiseen. Vedet laskevat ojia pitkin pohjoiseen Kivivuorenluomaan eteläosasta ja Ripsaluomaan pohjois - osasta.

- 17 - Vallitsevina suotyyppeinä ovat keski- ja eteläosissa tupasvillaräme, rahkaräme ja rahkaneva sekä niiden muuttumat, reunoilla pallosararämemuuttuma ja turvekankaat. Suo on ojitettu keski - ja eteläosaa lukuunottamatta. Tervaskonton turvekerrostumien keskipaksuus on 1,0 m, jost a heikosti maatuneen turpeen osuus 0,3 m. Paremmin maatuneen turvekerroksen paksuus on 0,7 m. Yli metrin syvyisen alueen keski - syvyys on 1,5 m ja yli 2 metrin 2,1 m. Suurin havaittu turpee n paksuus on 2,1 metriä. Suon pohjamaalaji on moreeni. Tervaskontossa on rahkavaltaisia turpeita noin 65 % ja saravaltaisia 35 Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisissa runsaimmin tupasvillan ja puun jäänteitä ja saravaltaisiss a puun jäänteitä. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 39 % (kuva 7). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus o n 5,4, josta heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuu s on 3,2 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 6,2. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvälillä kohtalaisesti ( 2,5 %) ja 1-2 metrin välillä erittäin vähän (alle 1,0 %). Tervaskontossa on turvetta 1,16 milj. m 3, josta heikost i maatunutta on 28 % (0,33 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 72 % (0,83 milj. m3 ). Koko turvemaarästä yli yhden metrin syvyisell ä suon osalla on 45 % (0,52 milj. m 3 ) ja yli 2 m :n 16 % (0,1 9 milj. m 3 ). Tervaskonto soveltuu polttoturvetuotantoon.

- 18-5. Laulateenneva (x= 69608, y= 24470) sijaitsee noin 8 km Seinäjoen keskustasta kaakkoon Seinäjoen-Haapamäen radan etelä - puolella. Suokuvio on melko rikkonainen. Nevan keskiosassa on N-S-suuntainen saarijono. Suota rajaavat kallioiset moreenimaa t sekä pohjoisessa turvepellot. Suon pinnan korkeus on 69-7 5 m mp y. Laulateennevan pinta-ala on 240 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 150 ha ja yli 2 m :n 85 ha. Tutkimuspistetiheys on 3/10 ha ja syvyystietoja on 9 pisteeltä/10 ha ( kuva 8). Suon pinta viettää pohjoiseen. Vedet laskevat suon keskellä virtaavaan Kivivuorenluomaan ja sitä pitkin pohjoiseen Ripsaluomaa n ja Nurmonjokeen.

- 19 - Vallitsevina suotyyppeinä ovat koillisosan ojittamattomalla alueella varsinainen saraneva, keskiosassa ja länsilaidall a tupasvillarämemuuttuma, Kivivuorenluoman länsilaidalla kytöheitto ja turvekankaat, reunoilla tavataan pallosara-, korpi- ja isovarpurämemuuttumia. Suo on ojitettu koillisosaa lukuunottamatta. Laulateennevan turvekerrostumien keskipaksuus on 1,5 m, jos - ta heikosti maatuneen turpeen osuus 0,3 m. Luonnontilaisella alueella heikosti maatunut pinta on 1,0-1,5 m :n paksuinen. Paremmin maatuneen turvekerroksen paksuus on 1,2 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,1 m ja yli 2 metrin 2,7 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 3,4 metriä. Suon pohjamaalaji on moreeni, paikoin sitä peittää ohut hiekka- ja hiesukerros. Laulateennevassa on saravaltaisia turpeita noin 93 % ja rahkavaltaisia 7 Turpeen lisätekijöinä tavataan saravaltaisiss a runsaimmin puun, kortteen ja järviruuon jäänteitä. Puunjäännök - siä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 29 Turvekerrostu - man keskimaatuneisuus on 5,5, josta heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,2 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 6,1. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvälillä vähän (1,8 % ) ja 1-2 metrin välillä erittäin vähän (alle 1.0 %). Suon etelä - osa on liekoisempi (kuva 9).

- 20 - Laulateennevassa on turvetta 3,73 milj. m 3, josta heikost i maatunutta on 20 % (0,75 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 80 % (2,98 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisell ä suon osalla on 86 % (3,22 milj. m 3 ) ja yli 2 m :n 60 % (2,2 5 milj. m 3 ). Laulateenneva soveltuu polttoturvetuotantoon. 6. Loukassaarenneva (x= 69609, y= 24490) sijaitsee noin 9 k m Seinäjoen keskustasta kaakkoon Haapamäen-Seinäjoen radan pohjois - puolella. Suo on tutkittu hajapistein. Suota rajaavat kallioise t moreenikankaat. Suon pinnan korkeus on 79-85 m mpy. Loukassaarennevan pinta-ala on 80 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 5 ha. Tutkimuspistetiheys on 0,5/10 h a ja syvyystietoja on 1,4 pisteeltä/10 ha (kuva 10). Suon pinta viettää luoteeseen. Vedet laskevat suon luoteisosasta pohjoisee n ja länteen ja edelleen Nurmonjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat varsinainen saraneva- ja tupasvillarämemuuttuma ja laidoilla isovarpurämemuuttuma. Koko suo on ojitettu. Loukassaarennevan turvekerrostumien keskipaksuus on 0,7 m, josta heikosti maatuneen turpeen osuus 0,1 m. Yli metrin syvyi-

- 21 - sen alueen keskisyvyys on 1,0 m. Suurin havaittu turpeen paksuu s on 1,0 metriä. Suon pohjamaalaji on moreeni. Loukassaarennevassa on saravaltaisia turpeita noin 80 % j a rahkavaltaisia loput. Turpeen lisätekijöinä tavataan saravalta i - sissa runsaimmin puun ja kortteen jäänteitä ja rahkavaltaisiss a puun ja tupasvillan jäänteitä. Puunjäännöksiä sisältävien turpei - den kokonaisosuus on 80 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus o n 5,7, josta heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuu s on 4,0 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 6,2. Liekoja on erit - täin runsaasti (yli 4,0 %). Loukassaarennevassa on turvetta 0,55 milj. m 3, josta heikos - ti maatunutta on 20 % (0,11 milj. m3 ) ja paremmin maatunutta 80 % (0,44 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisell ä suon osalla on 13 % (0,07 milj. m3 ). Loukassaarenneva ei sovellu turvetuotantoon. 7. Paloneva (x= 69615, y= 24457) sijaitsee noin 6 km Sei - näjoen keskustasta kaakkoon Haapamäen-Seinäjoen radan kahta puo - len. Suo on tutkittu hajapistein. Suota rajaavat eteläosass a paljaaksi huuhtoutuneet ja pohjoisosassa hienoaineksen peittämät moreenikumpareet. Suon pinnan korkeus on 66-70 m mpy. Palonevan pinta-ala on 70 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 35 ha ja yli 2 m :n 5 ha. Tutkimuspistetihey s on 2,1/10 ha ja syvyystietoja on 5 pisteeltä/10 ha (kuva 11). Suon pinta viettää pohjoiseen. Vedet laskevat suon läpi pohjoi - seen Ripsaluomaan ja edelleen Nurmonjokeen sekä pienessä määri n suon eteläosasta länteen Lellunnevan kautta Seinäjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat keskiosassa ja reunoill a turvekankaat, eteläosassa tupasvillarämemuuttuma ja pohjoisosas - sa rahkarämemuuttuma. Koko suo on ojitettu. Palonevan turvekerrostumien keskipaksuus on 1,0 m, jost a heikosti maatuneen turpeen osuus 0,2 m. Suon lounaisosassa hei - kosti maatunut kerros on noin 1,0 m :n paksuinen, muualla se o n hyvin ohut tai sitä ei ole lainkaan. Paremmin maatuneen turve - kerroksen paksuus on 0,8 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,5 m ja yli 2 metrin 2,7 m. Suurin havaittu turpeen pak - suus on 2,7 metriä. Suon pohjamaalaji on moreeni^, jota paikoi n peittää ohut lieju ja/tai hiesukerros.

- 22 - Palonevassa on saravaltaisia turpeita noin 67 % ja rahka - valtaisia 33 Turpeen lisätekijöinä tavataan saravaltaisiss a runsaimmin puuta, järviruokoa ja kortetta ja rahkavaltaisiss a puuta ja tupasvillaa. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden ko - konaisosuus on 57 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,1, josta heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus o n 3,4 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 6,6. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvälillä erittäin runsaasti (5,3 %) ja 1-2 metrin välillä vähän (1,9 %). Palonevassa on turvetta 0,72 milj. m 3, josta heikosti maatunutta on 18 % (0,13 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 82 % (0,59 milj, m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisel - lä suon osalla on 72 % (0,52 milj. m 3 ) ja yli 2 m :n 19 % (0,1 4 milj, m 3 ). Paloneva soveltuu polttoturvetuotantoon. 9. Lellunneva (x= 69642, y= 24446) sijaitsee noin 4 k m Seinäjoen keskustasta kaakkoon Kuortaneen tien eteläpuolella. Suo on moreenikumpareiden rajaamassa painanteessa. Luotees-

- 23 - sa suota rajaa kaatopaikka. Suon pinnan korkeus on 57-63 m mp y. Lellunnevan pinta-ala on 85 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 60 ha ja yli 2 m :n 20 ha. Tutkimuspistetihey s on 3,9/10 ha ja syvyystietoja on 7,8 pisteeltä/10 ha (kuva 12). Suon pinta viettää pohjoiseen. Vedet laskevat ojia pitkin pohjoiseen, missä virtaussuunta kääntyy länteen ja vedet laskeva t Seinäjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat tupasvillaräme ja sen muut - tumat, varsinainen saranevamuuttuma ja eteläpäässä karhusammalmuuttuma ja turvekankaat. Suon etelä- ja itäosat ovat ojitetut. Lellunnevan turvekerrostumien keskipaksuus on 1,4 m, jost a heikosti maatuneen turpeen osuus 0,3 m. Paremmin maatuneen turvekerroksen paksuus on 1,1 m. Yli metrin syvyisen alueen keski - syvyys on 1,8 m ja yli 2 metrin 2,3 m. Suurin havaittu turpee n paksuus on 2,9 metriä. Suon pohjamaalaji on moreeni, jota peittää suon lounaisosassa savilieju.

- 24 - Lellunnevassa on saravaltaisia turpeita noin 82 % ja rahka - valtaisia 18 Turpeen lisätekijöinä tavataan saravaltaisiss a runsaimmin puun, tupasvillan, kortteen ja järviruuon jäännöksi ä ja rahkavaltaisissa tupasvillan jäännöksiä. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 38 % (kuva 13). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4, josta heikosti maatuneen pin - takerroksen keskimaatuneisuus on 3,6 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 5,9. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvälillä vähä n (1,6 %) ja 1-2 metrin välillä erittäin vähän ( alle 1,0 %). Runsaimmin liekoja on suon kaakkoisosassa. Lellunnevassa on turvetta 1,22 milj. m 3, josta heikost i maatunutta on 23 % (0,28 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 77 % (0,94 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suon osalla on 89 % (1,08 milj. m 3 ) ja yli 2 m :n 38 % (0,4 6 milj. m 3 ). Lellunneva soveltuu polttoturvetuotantoon. 10. Hiedanrämäkkö (x= 69639, y= 24453) sijaitsee noin 4, 5 km Seinäjoen keskustasta kaakkoon Lellunnevan ja Rajanevan välissä. Suo on tutkittu hajapistein. Topografisesti suo sijaitse e moreenikumpareiden välisessä pitkänomaisessa painanteessa. Suo n pinnan korkeus on 62-65 m mpy.

- 25 - Hiedanrämäkön pinta-ala on 60 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 20 ha. Tutkimuspistetiheys on 1,8/10 ha j a syvyystietoja on. 3,3 pisteeltä/10 ha (kuva 14). Suon pinta viettää pohjoiseen. Vedet laskevat koilliseen Ripsanluomaan ja edelleen Nurmonjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat koillis-, itä- ja eteläosa n vanhoilla ojitusalueilla varpu-puolukkaturvekangas, keskiosiss a rahkaräme tai hyvin heikosti kehittynyt keidasräme. Suon eteläo - sassa vallitsevatisovarpurämemuuttumat. Suo on ojitettu aiva n keskiosaansa lukuunottamatta. Hiedanrämäkön turvekerrostumien keskipaksuus on 0,9 m, jos - ta heikosti maatuneen turpeen osuus 0,2 m. Yli metrin syvyise n alueen keskisyvyys on 1,5 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on

- 26-1,9 metriä. Suon pohjamaalaji on moreeni. Hiedanrämäkössä on rahkavaltaisia turpeita noin 57 % ja sa - ravaltaisia 43 %. Suon etelä- ja koillisosat.ovat saravaltaisem - pia. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisissa runsaimmi n puun jäännöksiä ja saravaltaisissa puun, kortteen ja ruuon jään - nöksiä. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus o n 61 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,4, josta heikost i maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,2 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 7,3. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvä - lillä runsaasti (3,7. % ) ja 1-2 metrin välillä erittäin vähä n (alle 1,0 %). Hiedanrämäkössä on turvetta 0,52 milj. m 3, josta heikost i maatunutta on 21 % (0,11 milj. m3 ) ja paremmin maatunutta 79 % (0,41 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisell ä suon osalla on 58 % (0,30 milj. m3 ). Hiedanrämäkkö soveltuu pa - laturvetuotantoon. 11. Rajaneva (x= 69634, y= 24460) sijaitsee noin 6 km Sei - näjoen keskustasta kaakkoon Seinäjoen-Haapamäen radan pohjois - puolella. Topografisesti suo sijaitsee loivapiirteisessä huuh - toutuneesså moreenimaastossa. Rajaneva muodostuu kandesta lah - dekkeesta. Suon pinnan korkeus on 62-70 m mpy. Rajanevan pinta-ala on 190 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 75 ha ja yli 2 m :n aluetta on vain muutam a hehtaari. Tutkimuspistetiheys on3,0/10ha ja syvyystietoja o n 5,9 pisteeltä/10 ha (kuva 14). Suon pinta viettää pohjoiseen. Vedet laskevat suon itäosasta pohjoiseen Ripsaluomaan, joka vir - taa suon länsiosan halki pohjoiseen ja jota myöten länsiosan ve - det poistuvat. Vallitsevina suotyyppeinä ovat länsiosan itälaidalla kytö - heitto, länsilaidalla tupasvilla- ja rahkarämemuuttumat. Suon itäosan keskiosissa rahkarämemuuttuma, itäpäässä kytöheitto, osin turvekankaita. Reunoilla tavataan isovarpuräme- ja tupasvillarämemuuttumia. Koko suo on ojitettu. Rajanevan turvekerrostumien keskipaksuus on 1,0 m, jost a heikosti maatuneen turpeen osuus 0,2 m. Paremmin maatuneen tur - vekerroksen paksuus on 0,8 m. Yli metrin syvyisen alueen keski - syvyys on 1,4 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 2,2 metriä.

- 27 - Suon pohjamaalaji on moreeni, jota paikoin peittää ohut hiesukerros. Ripsaluoman varrella pohja on hiekkaa. Rajanevassa on saravaltaisia turpeita noin 77 % ja rahkavaltaisia 23 Turpeen lisätekijöinä tavataan saravaltaisiss a runsaimmin puun ja kortteen jäännöksiä ja rahkavaltaisissa tupasvillan ja puun jäännöksiä. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 45 % (kuva 15). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,9, josta heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,5 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 6,4. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvälillä kohtalaisesti (2,0 %) j a 1-2 metrin välillä erittäin vähän (alle 1,0 %).

- 28 - Rajanevassa on turvetta 1,85 milj. m 3, josta heikosti maatunutta on 18 % (0,33 milj. m 3 ) j a paremmin maatunutta 82 % (1,52 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisell ä suon osalla on 59 % (1,10 milj. m 3 ). Rajaneva soveltuu polttoturvetuotantoon. 12. Uusineva (x= 69635, y= 24470) sijaitsee noin 6 km Seinäjoen keskustasta kaakkoon. Suo on tutkittu hajapistein. Topografisesti suo sijaitsee loivapiirteisessä moreenimaastossa. Suon pinnan korkeus on 60-65 m mpy. Uusinevan pinta-ala on 25 ha, yli yhden metrin syvyist ä yhtenäistä aluetta ei ole. Tutkimuspistetiheys on 0,8/10 ha (kuva 16). Vedet laskevat pohjoiseen ja luoteeseen Ripsaluomaan j a edelleen Nurmonjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat turvekangas ja isovarpurämeojikko. Koko suo on ojitettu. Uusinevan turvekerrostumien keskipaksuus on 0,7 m, jost a heikosti maatuneen turpeen osuus 0,2 m. Suurin havaittu turpee n paksuus on 1,1 metriä. Suon pohjamaalaji on moreeni ja hiekka. Uusinevassa on saravaltaisia turpeita noin 71 % ja rahkavaltaisia loput. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 57 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,0.

- 29 - Liekoja on erittäin vähän (alle 1,0 %). Uusinevassa on turvetta 0,18 milj. m3, josta heikosti maa - tunutta on 28 % (0,05 milj. m3 ). Uusineva ei sovellu turvetuo - tantoon. 13. Linjarämäkkö (x= 69630, y= 24474) sijaitsee noin 6 k m Seinäjoen keskustasta kaakkoon Kuortaneen tien eteläpuolella. Suo on tutkittu hajapistein. Topografisesti suo sijaitsee lähe s etelä-pohjois-suuntaisessa painanteessa, moreenimaastossa. Suon pinnan korkeus on 60-68 m mpy. Linjarämäkön pinta-ala on 20 ha, yli yhden metrin syvyist ä yhtenäistä aluetta ei ole... Tutkimuspistetiheys on 1,5/10 ha. Suon pinta viettää pohjoiseen, minne myös vedet laskevat Ripsa - luomaan ja edelleen Nurmonjokeen (kuva 16). Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon pohjoisosassa isovarpu - rämemuuttuma, keskiosassakarhunsammalmuuttuma ja eteläosassa tupasvillarämemuuttuma (mand. varsinainen saranevamuuttuma). Koko suo on ojitettu. Linjarämäkön turvekerrostumien keskipaksuus on 0,7 m, jost a heikosti maatuneen turpeen osuus 0,2 m. Suurin havaittu turpee n paksuus on 1,0 metriä. Suon pohjamaalaji on moreeni. Linjarämäkössä on saravaltaisia turpeita noin 68 % ja rah - kavaltaisia loput. Turpeen lisätekijöinä tavataan saravaltaisis - sa runsaimmin puun ja kortteen jäännöksiä ja rahkavaltaisiss a tupasvillan ja varpujen jäännöksiä. Puunjäännöksiä sisältävie n turpeiden kokonaisosuus on 36 %. Turvekerrostuman keskimaatunei - suus on 5,4. Liekoja on 0-1 metrin'syvyysvälillä erittäin vähän (alle 1,0 %). Linjarämäkössä on turvetta 0,15 milj. m3, josta heikost i maatunutta on 33 % (0,05 milj. m 3 ). Linjarämäkkö ei sovellu tur - vetuotantoon. 14. Partaviita (x= 69645, y= 24479) sijaitsee noin 7 km Seinäjoen keskustasta kaakkoon. Pinta-ala kartalla on 30 ha. Partaviita on kokonaan biologista suota (kuva 17).

- 30-15. Kotaneva (x= 69672, y= 24497) sijaitsee noin 6 km Nurmon kirkolta kaakkoon. Suota rajaavat paljaaksi huuhtoutunee t moreenikankaat ja lounaassa pellot. Suon pinnan korkeus o n 71-77 m mpy. Kotanevan pinta-ala on 125 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 70 ha ja yli 2 m :n 20 ha. Tutkimuspistetihey s on 3/10 ha ja syvyystietoja on 5,5 pisteeltä/10 ha (kuva 18). Suon pinta viettää lounaaseen mihin suuntaan myös vedet laske - vat Nurmonjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat rahkaräme ja sen ojikot j a muuttumat, keskiosassa on pienialainen rahkaneva-lyhytkorsinevaalue, reunoilla vallitsevat isovarpurämemuuttuma ja kangasrämemuuttuma. Suo on ojitettu lukuunottamatta luoteisosassa oleva a pienehköä aluetta (B-linja). Kotanevan turvekerrostumien keskipaksuus on 1,2 m, jost a heikosti maatuneen turpeen osuus 0,7 m. Suon keskiosissa heikosti maatunut kerros on noin 1,5 m :n paksuinen. Paremmin maatunee n turvekerroksen paksuus on 0,5 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,7 m ja yli 2 metrin 2,3 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 2,8 metriä. Suon pohjamaalaji on hiekka.

- 31 - Kotanevassa on rahkavaltaisia turpeita noin 76 % ja sara - valtaisia 24 Suon lounaisosa on saravaltainen. Turpeen lisä - tekijöinä tavataan rahkavaltaisissa runsaimmin tupasvillan j a puun jäännöksiä ja saravaltaisissa puun ja kortteen jäännöksiä. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 21 % (kuva 19). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6, josta hei - kosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,5 ja pa - remmin maatuneen pohjakerroksen 6,1. Liekoja on 0-1 metrin sy - vyysvälillä runsaasti (3,6 %) ja 1-2 metrin välillä vähä n (1,6 %).

- 32 - Kotanevassa on turvetta 1,54 milj. m 3, josta heikosti maatunutta on 57 % (0,88 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 43 %(0,6 6 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suo n osalla on 77 % (1,18 milj. m3 ) ja yli 2 m :n 30 % (0,46 milj. m 3 ). Kotaneva soveltuu polttoturvetuotantoon. 16. Paukaneva (x= 69696, y= 24424) sijaitsee Nurmon kirkon - kylän länsipuolella. Topografisesti suo sijaitsee tasaisella sa - vi-hiesu alustalla ja sitä rajaavat pellot ja pohjoisessa moree - nikumpareet. Suon pinnan korkeus on 40-42 m mpy. Paukanevan pinta-ala on 895 ha, josta yli yhden metrin sy - vyistä aluetta on 680 ha ja yli 2 m :n 515 ha. Tutkimuspistetihe - ys on 0,6/10 ha syvyystietoja on 1,2 pisteeltä/10 ha (kuva 20). Suo on vedenjakajalla. Vedet laskevat sekä länteen Kyrönjokee n että koilliseen Nurmonjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat keskiosassa lyhytkorsinev a ja silmäkeneva, sen ympärillä on keidasrämevyöhyke ja reunoill a on rahkaräme ja tupasvillaräme. Suo on pääosin luonnontilainen. Paukanevan turvekerrostumien keskipaksuus on 2,4 m, jost a heikosti maatuneen turpeen osuus on 1,9 m. Paremmin maatunee n turvekerroksen paksuus on 0,5 m. Yli metrin syvyisen alueen kes - kisyvyys on 3,0 m ja yli 2 metrin 3,4 m. Suurin havaittu turpee n paksuus on 4,8 metriä. Suon pohjamaalaji on savi. Paukanevassa on rahkavaltaisia turpeita noin 78 % ja sara - valtaisia 22 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisis - sa runsaimmin tupasvillaa ja saravaltaisissa varpua. Puunjään - nöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 6 % (kuva 21). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 3,6, josta heikosti maa - tuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,1 ja paremmin maa - tuneen pohjakerroksen 4,9. Liekoja on molemmilla syvyysväleill ä erittäin vähän (alle 1,0 %). Paukanevassa on turvetta 21,49 milj. m 3, josta heikost i maatunutta on 78 % (16,86 milj. m3 ) ja paremmin maatunutta 22 % (4,63 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suon osalla on 94 % (20,24 milj. m 3 ) ja yli 2 m :n 83 % (17,8 7 milj. m3 ). Paukaneva kuuluu soidensuojelun perusohjelmassa suo - jeltuihin soihin.

- 34-3.3 LAPUAN SUOT JA NIIDEN TUTKIMUSTILANN E Kuva 22. Lapualla tutkitut suot.

- 35 - LAPUAN SUOT (liittyy kuvaan 22 ) 1. Heikkilänneva 2. Varattomanneva 3. Järvineva 4. Koirainneva 5. Pahaneva 6. Säilynneva 7. Kissanneva 8. Nurmonneva 9. Virpineva 10. Kangasneva 11. Leviäneva 12. Pitkärämäkk ä 13. Todistajannev a 14. Hautalanneva 15. Löyhirrkineva 16. Käräjäkivenneva 17. Talasneva 18. Särkymäneva 19. Haapasaarenneva 20. Luhtasaartenneva 21. Suppeloneva 22. Iso Teerineva 23. Vähä Teerineva 24. Hirvineva S 25. Äijänneva 26. Tiisinev a 27. Lamminneva 28. Kiimaneva 29. Madalmaanneva 30. Hietikonneva 31. Kivimäenkorpi 32. Koivuusneva 33. Kairairnnev a 34. Niskasuonenneva 35. Korvenperänneva 36. Ruohomaanneva 37. Harjannev a 38. Ylisenkonto 39. Huhdanneva S 40. Huhdanneva N 41. Heinineva 42. Rahkaneva 43. Peräneva N 44. Teerineva W 45. Haudanmäenneva 46. Haapanev a 47. Lamminneva 48. Riihinev a 49. Rahkakyt ö 50. Peräneva S 51. Hietaharjunneva 52. Isoneva S 53. Kotoneva 54. Porrasneva 55. Paasikkalanneva 56. Aittooräme 57. Kaitasuunneva 58. Teerineva E 59. Vihvilänneva 60. Kultasilmänneva 61. Kakkaraneva 62. Vanhanev a 63. Lintukankaankonto 64. Sarvikankaanneva 65. Kankaanpäänneva 66. Prunttineva 67. Hiipakanneva 68. Kampinneva 69. Leipärämäkk ö 70. Haisunev a 71. Honkamaanneva 72. Perähaudanneva 73. Sikanev a 74. Lassinsalonneva 75. Polvenneva 76. Hirvineva N 77. Isoneva E 78. Tervakankaanneva 79. Riita -ahonneva 80. Kokkonev a 81. Tuppisaarenneva 82. Kirkkoneva

- 36-14. Hautalanneva (x= 69885, y= 24417) sijaitsee noin 9 km Lapuan keskustasta luoteeseen. Topografisesti suo sijaitsee hiesutasangolla. Suon pinnan korkeus on 29-34 m mpy. Hautalannevan pinta-ala on 95 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 85 ha ja yli 2 m :n 60 ha. Tutkimuspistetiheys on 2,8/10 ha ja syvyystietoja on 4,8 pisteeltä/10 ha (kuva ) 23). Suon pinta viettää pohjoiseen, jonne vedet laskevat Löyhinkiluomaan ja edelleen Lapuanjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat isovarpuräme- ja tupasvillarämemuuttumat sekä reunoilla turvekankaat. Koko suo on ojitettu. Hautalannevan turvekerrostumien keskipaksuus on 2,0 m, jos - ta heikosti maatuneen turpeen osuus 1,1 m. Paremmin maatunee n turvekerroksen paksuus on 0,9 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,2 m ja yli 2 metrin 2,4 m. Suurin havaittu turpee n paksuus on 2,8 metriä. Suon pohjamaalaji on hiesu ja liejuine n hiesu. Hautalannevassa on rahkavaltaisia turpeita noin 65 % ja saravaltaisia 35 Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisissa runsaimmin puun, varvun ja tupasvillan jäänteitä ja saravaltaisissa puun jäänteitä. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 50 % (kuva 24).

- 38 - Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,4, josta heikosti maatu - neen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 2,9 ja paremmin maatu - neen pohjakerroksen 6,1. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvälill ä vähän (1,8 %) ja 1-2 metrin s svälillä-kohtalaisest i (2,2 %). Hautalannevassa on turvetta 1,94 milj. m3, josta heikost i maatunutta on 54 % (1,05 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 46 % (0,89 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisell ä suon osalla on 96 % (1,86 milj. m 3 ) ja yli 2 m :n 76 % (1,4 7 milj. m 3 ). Hautalanneva ei sovellu turvetuotantoon. 15. Löyhinkineva (x= 69888, y= 24452). sijaitsee noin 6 k m Lapuan keskustasta luoteeseen. Topografisesti suo sijaitsee La - puanjokilaakson. hiesu- ja savitasangolla. Suon pinnan korkeu s on 27-35 m mpy. Löyhinkinevan pinta-ala on 730 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 715 ha ja yli 2 m :n 610 ha. Tutkimuspisteti - heys on 2,9/10 ha ja syvyystietoja on 5,6 pisteeltä/10 ha (kuva 25). Suon pinta viettää koilliseen. Vedet laskevat Lapuanjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat lyhytkorsineva, tupasvilla - räme, rahkaräme ja turvekankaat. Suon reunat ovat ojitetut. Löyhinkinevan turvekerrostumien keskipaksuus on 2,7 m, jos - ta heikosti maatuneen turpeen osuus 2,0 m. Paremmin maatunee n turvekerroksen paksuus on 0,7 m. Yli metrin syvyisen alueen kes - kisyvyys on 2,8 m ja yli 2 metrin 3,0 m. Suurin havaittu turpee n paksuus on 4,0 metriä. Suon pohjamaalaji on hiesu ja savi. Löyhinkinevassa on rahkavaltaisia turpeita noin 79 % ja sa - ravaltaisia 21 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisis - sa runsaimmin tupasvillaa ja suoleväkköä ja saravaltaisissa jär - viruokoa. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus o n 11 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 3,7, josta heikost i maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,0 ja paremmi n maatuneen pohjakerroksen 5,9. Liekoja on 1 ja 2 m :n syvyysväleillä erittäin vähän (0,3 % ja 0,8 %) (kuvat 26 ja 27). Turpeen keskimääräinen vesipitoisuus on 93 % märkäpainosta, kuiva-ainetta luonnontilainen kuutio sisältää n. 65 kg, tuhkapi - toisuus on n. 2,8 % kuivapainosta ja tehollinen lämpöarvo 50 % : n kosteudella 8,7 MJ/kg (taulukko 1).

- 39 - Löyhinkinevassa on turvetta 19,98 milj. m 3, josta heikost i maatunutta on 75 % (14,96 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 25 % (5,02 milj. m 3 ). Koko turvemaarästä yli yhden metrin syvyisell ä suon osalla on 99 % (19,88 milj. m 3 ) ja yli 2 m :n 91 % (18,2 1 milj. m 3 ). Löyhinkineva ei sovellu turvetuotantoon heikon turve - laatunsa vuoksi.

- 42-16. Käräjäkivenneva (x= 69868, y= 24476) sijaitsee noi n 3 km Lapuan keskustasta luoteeseen. Suo on tutkittu hajapistein. Topografisesti suo sijaitsee tasaisessa Lapuanjokilaaksossa. Suon pinnan korkeus on 29-32 m mpy. Käräjäkivennevan pinta-ala on 50 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 40 ha ja yli 2 m :n 20 ha. Tutkimuspistetiheys on 2,4/10 ha ja syvyystietoja on 6,0 pisteeltä/10 ha (kuva 28). Suon pinta viettää koilliseen. Vedet laskevat Lapuanjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat tupasvillaräme-, rahkarämeja isovarpurämemuuttuma ja reunoilla turvekankaat. Koko suo on ojitettu. Käräjäkivennevan turvekerrostumien keskipaksuus on 1,7 m, josta heikosti maatuneen turpeen osuus 1,0 m. Paremmin maatunee n turvekerroksen paksuus on 0,7 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,9 m ja yli 2 metrin 2,2 m. Suurin havaittu turpee n paksuus on 2,5 metriä. Suon pohjamaalaji on hiesu ja hieta.

- 43 - Käräjäkivennevassa on rahkavaltaisia turpeita noin 94 % j a saravaltaisia 6 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisis - sa runsaimmin puuta ja tupasvillaa. Puunjäännöksiä sisältävie n turpeiden kokonaisosuus on 34 %. Turvekerrostuman keskimaatunei - suus on 4,7, josta heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatu - neisuus on 3,2 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 6,6. Liekoj a on molemmilla syvyysväleillä runsaasti (3,4 % ja 3,7 %). Käräjäkivennevassa on turvetta 0,80 milj. m 3, josta heikos - ti maatunutta on 55 % (0,44 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 45 % (0,36 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisell ä suon osalla on 91 % (0,73 milj. m3 ) ja yli 2 m :n 60 % (0,4 8 milj. m3 ). Käräjäkivenneva ei sovellu turvetuotantoon. 17. Talasneva (x= 69907, y= 24417) sijaitsee noin 10 k m Lapuan keskustasta luoteeseen. Topografisesti suo sijaitsee hie - su- ja savitasangolla. Suo rajoittuu peltoihin. Suon pinnan kor - keus on 29,5-32 m mpy. Talasnevan pinta-ala on 165 ha, josta yli yhden metrin sy - vyistä aluetta on 145 ha ja yli 2 m :n 50 ha. Tutkimuspistetihe - ys on 4,6/10 ha ja syvyystietoja on 8,0 pisteeltä/10 ha (kuva 29). Suon pinta viettää itään. Vedet laskevat Lapuanjokeen. Suon keskiosa on rahkanevaa, joka vaihettuu reunoille päi n isovarpurämeeksi ja turvekankaaksi. Suo on ojitettu keskustaa lukuunottamatta. Talasnevan turvekerrostumien keskipaksuus on 1,7 m, jost a heikosti maatuneen turpeen osuus 0,8 m. Paremmin maatuneen tur - vekerroksen paksuus on 0,9 m. Yli metrin syvyisen alueen keski - syvyys on 1,8 m ja yli 2 metrin 2,2 m. Suurin havaittu turpee n paksuus on 2,7 metriä. Suon pohjamaalaji on hiesu ja savi. Talasnevassa on saravaltaisia turpeita noin 51 % ja rahka - valtaisia 49 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan saravaltaisiss a runsaimmin puuta ja rahkavaltaisissa varpua ja tupasvillaa. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 54 % (kuva 30). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,2, josta heikos - ti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 2,7 ja paremmi n maatuneen pohjakerroksen 5,8. Liekoja on molemmilla syvyysväleillä erittäin vähän (0,9 %).

- 45 - Talasnevassa on turvetta 2,82 milj. m3, josta heikosti maa - tunutta on 49 % (1,39 milj. m3 ) ja paremmin maatunutta 51 %(1,4 3 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suo n osalla on 94 % (2,65 milj. m3 ) ja yli 2 m :n 40 % (1,14 milj. m3 ). Talasnevan eteläosa soveltuu polttoturvetuotantoon. 18. Särkymäneva (x= 69937, y= 24475) sijaitsee noin 8 km Lapuan keskustasta pohjoiseen. Topografisesti suo sijaitsee La - puanjoen tulvatasangolla rajoittuen idässä kallioisiin moreeni - mäkiin. Suon pinnan korkeus on 27-35 m mpy. Särkymänevan pinta-ala on 355 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 320 ha ja yli 2 m :n 275 ha. Tutkimuspisteti - heys on 3,4./10 ha ja syvyystietoja on 6,1 pisteeltä/10 ha (kuva 31). Suon pinta viettää lounaaseen. Vedet laskevat pääosi n Särkymäluomaa pitkin Lapuanjokeen, pohjoisosasta vedet virtaavat Kauhavanjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat keskiosassa keidasräme, jo - ka vaihettuu reunoille päin rahka-, tupasvilla- ja isovarpurämeeksi. Reunat ovat turvekangasasteella. Särkymänevan turvekerrostumien keskipaksuus on 2,3 m, jos - ta heikosti maatuneen turpeen osuus 1,5 m. Paremmin maatunee n turvekerroksen paksuus on 0,8 m. Yli metrin syvyisen alueen kes - kisyvyys on 2,4 m ja yli 2 metrin 2,6 m. Suurin havaittu turpee n paksuus on 3,6 metriä. Suon pohjamaalaji on hiesu. Särkymänevassa on rahkavaltaisia turpeita noin 58 % ja sa - ravaltaisia 42 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisi s - sa runsaimmin varpua ja tupasvillaa ja saravaltaisissa puuta j a järviruokoa. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuu s on 29 % (kuva 32). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 3,9, josta heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3, 1 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 5,3. Liekoja on molemmill a syvyysväleillä erittäin vähän (alle 1,0 %). Turpeen keskimääräinen vesipitoisuus on 92 % märkäpainosta, kuiva-ainetta suokuutio sisältää n. 69 kg, tuhkapitoisuus o n 2,8 % kuivapainosta ja tehollinen lämpöarvo 50 % :n kosteudell a 8,2 MJ/kg (taulukko 2). Särkymänevassa on turvetta 8,00 milj. m 3, josta heikost i maatunutta on 65 % (5,21 milj. m3 ) ja paremmin maatunutta 35 % (2,79 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä

- 46 - suon osalla on 98 % (7,81 milj. m 3 ) ja yli 2 m :n 89 % (7,0 8 milj. m3), Särkymäneva ei sovellu turvetuotantoon heikon turve - laatunsa, paksun maatumattoman pintakerroksen vuoksi.

- 48-39. Huhdanneva S (x= 69802, y= 24507) sijaitsee noin 5 km Lapuan keskustasta etelään. Topografisesti suo sijaitsee Nurmonjokeen kallistuvalla hietatasangolla. Idässä suo rajoittuu moreenikankaaseen. Suon pinnan korkeus on 38-50 m mpy. Huhdannevan pinta-ala on 165 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 135 ha ja yli 2 m :n 105 ha. Tutkimuspistetiheys on 4,9/10 ha ja syvyystietoja on 9,4 pisteeltä/10 ha (kuva 33). Suon pinta viettää länteen. Vedet laskevat Nurmonjokeen.

- 49 - Vallitsevina suotyyppeinä ovat keidasräme- ja silmäkenevaojikko, reunoilla rahkarämemuuttuma ja turvekankaat. Suon keski - osassa on pienehkö ojittamaton alue. Huhdannevan turvekerrostumien keskipaksuus on 2,0 m, jost a heikosti maatuneen turpeen osuus 1,5 m. Paremmin maatuneen turvekerroksen paksuus on 0,5 m. Yli metrin syvyisen alueen keski - syvyys on 2,3 m ja yli 2 metrin 2,5 m. Suurin havaittu turpee n paksuus on 3,0 metriä. Suon pohjamaa on itäreunalla ja keskiosassa hiekkaa, länsireunalla hietaa ja hiesua. Huhdannevassa on rahkavaltaisia turpeita noin 84 % ja saravaltaisia 16 Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisissa runsaimmin tupasvillaa ja saravaltaisissa puun jäänteitä. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 9 % (kuva 34). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 3,9, josta heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,2 ja paremmi n maatuneen pohjakerroksen 5,7. Liekoja on molemmilla syvyysväleillä erittäin vähän (alle 1,0 %). Huhdannevassa on turvetta 3,28 milj. m 3, josta heikost i maatunutta on 74 % (2,44 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 26 % (0,84 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisel - lä suon osalla on 95 % (3,12 milj. m 3 ) ja yli 2 m :n 80 % (2,6 4 milj. m 3 ). Huhdanneva S soveltuu kasvuturvetuotantoon.

50-40. Huhdanneva N (x= 69836, y= 24510) sijaitsee noin 2 k m Lapuan keskustasta kaakkoon. Topografisesti suo sijaitsee joki - tasangolla. Itäreunasta suo rajoittuu moreenikankaaseen. Suo n pinnan korkeus on 33-41 m mpy. Huhdannevan pinta-ala on 255 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 230 ha ja yli 2 m :n 140 ha. Tutkimuspiste - tiheys on 2,6/10 ha ja syvyystietoja on 6,1 pisteeltä/10 ha (kuva 35). Suon pinta viettää luoteeseen. Vedet laskevat Nur - mon- ja Lapuanjokiin. Vallitsevina suotyyppeinä ovat keidasräme-, silmäkenevaojikko ja -muuttuma, lyhytkorsinevaojikko, reunoilla rahkaräme - ojikko ja turvekankaita. Koko suo on ojitettu koilliskulmaa lu - kuunottamatta. Huhdannevan turvekerrostumien keskipaksuus on 1,9 m, jos - ta heikosti maatuneen turpeen osuus 1,4 m. Paremmin maatunee n turvekerroksen paksuus on 0,5 m. Yli metrin syvyisen aluee n keskisyvyys on 2,1 m ja yli 2 metrin 2,3 m. Suurin havaitt u turpeen paksuus on 2,7 metriä. Suon pohjamaa on hiekkaa, hie - taa ja hiesua. Huhdannevassa on rahkavaltaisia turpeita noin 86 % ja saravaltaisia 14 %. Turpeen lisätekijäinä tavataan rahkavaltaisis - sa runsaimmin tupasvillaa ja puuta. Puunjäännöksiä sisältävie n turpeiden kokonaisosuus on 14 % (kuva 36). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 3,8, josta heikosti maatuneen pintakerrok - sen keskimaatuneisuus on 3,1 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 5,9. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvälillä erittäin vähän (0,5 %) ja 1-2 metrin välillä vähän (1,4 %). Huhdanneva N :ssä on turvetta 4,94 milj. m3, josta heikos - ti maatunutta on 74 % (3,67 milj. m3 ) ja paremmin maatunutt a 26 % (1,27 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin sy - vyisellä suon osalla on 96 % (4,75 milj. m 3 ) ja yli kande n metrin 66 % (3,28 milj. m3 ). Huhdanneva N soveltuu kasvuturve - tuotantoon.

- 52-41. Heinineva (x= 69883, y= 24596) sijaitsee noin 10 k m Lapuan keskustasta länteen. Topografisesti suo sijaitsee moreenimäkien välisessä painanteessa. Suon pinnan korkeus on 55-6 0 m mpy. Heininevan pinta-ala on 215 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 185 ha ja yli 2 m :n 110 ha. Tutkimuspistetiheys on 3,5/10 ha ja syvyystietoja on 7 pisteeltä/10 ha (kuva 37). Suon pinta viettää pohjoiseen. Vedet laskevat suon läp i virtaavaa Heiniluomaa pitkin Riihiluomaan. Vallitsevina suotyyppeinä ovat rahkarämeojikko, pohjois - osassa varsinainen sararämemuuttuma, etelässä rahkanevaojikko, reunoilla isovarpurämeojikko. Koko suo on ojitettu. Heininevan turvekerrostumien keskipaksuus on 1,9 m, jost a heikosti maatuneen turpeen osuus 1,2 m. Paremmin maatuneen turvekerroksen paksuus on 0,7 m. Yli metrin syvyisen alueen keski - syvyys on 2,2 m ja yli 2 metrin 2,6 m. Suurin havaittu turpee n paksuus on 3,2 metriä. Suon pohjamaa on hiesua, jota pohjoisessa peittää ohut liejukerros, etelässä hietaa ja moreenia. Heininevassa on saravaltaisia turpeita noin 61 % ja rahkavaltaisia 39 Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisissa runsaimmin tupasvillaa ja saravaltaisissa puuta ja kortett a Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 21 % (kuva 38). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,3, josta hei - kosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,8 ja pa - remmin maatuneen pohjakerroksen 5,1. Liekoja on molemmilla sy-

- 53 - vyysvälillä erittäin vähän (alle 1,0 %). Heininevassa on turvetta 4,25 milj. m 3, josta heikosti maatunutta on 62 % (2,63 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 38 % (1,6 2 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suon osalla on 96 % (4,07 milj. m 3 ) ja yli 2 m :n 68 % (2,91 milj. m 3 ). Heinineva soveltuu polttoturvetuotantoon.

- 54-42. Rahkaneva (x= 69895, y= 24567) sijaitsee noin 8 km Lapuan keskustasta koilliseen. Suo on tutkittu hajapistein. Topografisesti suo sijaitsee moreenikumpareiden ympäröimällä savihiesutasanteella. Suon pinnan korkeus on 60-62,5 m mpy. Rahkanevan pinta-ala on 65 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 55 ha ja yli 2 m :n 40 ha. Tutkimuspistetihey s on 0,8/10 ha ja syvyystietoja on 1,8 pisteeltä/10 ha (kuva 39). Suon pinta viettää länteen. Vedet laskevat lounaisosasta Koivu - luoman kautta Lapuanjokeen.