Erkki Raikamo, Jouko Kokko ja Riitta Lappalaine n TEUVAN SUOT JA TURVEVAROJEN KAYTTÖMAHDOLLISUUDE T

Transkriptio

1 Erkki Raikamo, Jouko Kokko ja Riitta Lappalaine n P 13.4/83/12 9 TEUVAN SUOT JA TURVEVAROJEN KAYTTÖMAHDOLLISUUDE T LOPPURAPORTTI TEUVAN TURVEVAROJEN KOKONAISINVENTOINNIST A Kuopio 1983

2 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 4 2. TUTKIMUSMENETELMÄT Maastotutkimukset Näytteiden käsittely Kartat ja profii1it 6 3. SOISTUNEISUUS JA TURVEKERROSTUMAT Teuvan kunnan suot Pinta-ala- ja tutkimustarkkuus - tiedot sekä soiden laskusuhteet Suotyypit ja ojitustilanne Turvelajitr turpeen maatuneisuus j a pohjamaalajit Turvekerrostumat ja liekoisuus Suokohtainen tarkastelu SOIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUDET Soveltuvuus kasvuturpeeksi Polttoturve Edellytykset Polttoturpeeksi soveltuvat suot Yhdistelmä Teuvan polttoturvesoista YHTEENVETO 17 7 KIRJALLISUUTTA 179

3 Johdanto Teuvan kunnan alueella suoritettiin vuonna 1982 turvevaro - jen kokonaisinventointi. Alueen turvetutkimukset liittyvät osa - na Etelä-Pohjanmaan turveprojektiin, mikä on pääosin toteutett u Kauppa- ja teollisuusministeriön Geologiselle tutkimuslaitoksel - le myöntämän määrärahan turvin. Projektin tavoitteena on ollut selvittää eräiden turpee n käyttösuunnitelmien laatimisen kannalta kiireisimpien Etelä-Poh - janmaan kuntien turvevarojen määrä ja käyttökelpoisuus. Erityi - sesti pyritään tuottamaan tietoa polttoturpeen tuotantoon sove - liaasta soista ja niiden energiasisällöistä. Tämän lisäksi sel - viävät ohessa myöskin turpeen ja soiden muut käyttömuodot, kute n kasvuturve sekä soiden soveltuvuus suojelutarkoituksiin. Vuonna 1982 suoritetussa turvevarojen kokonaisinventoinni s - sa tutkittiin kaikki ne suot, jotka ovat peruskartan (1 : ) suokuvioituksen mukaan vähintään 50 ha :n suuruisia sekä aina 2 0 ha :n suuruisiin asti, mikäli suokuvio on yhtenäinen. Lisäksi käy - tettävissä ovat olleet Geologisen tutkimuslaitoksen v Teu - van kunnan alueella suorittamien turvetutkimusten tulokset.

4 TUTKIMUSMENETELMÄT 2.1 Maastotutkimukse t Maastotutkimuksissa noudatettiin Geologisen tutkimuslaitok - sen "Turvetutkimusten maasto-oppaan" (Lappalainen, Sten, Häiki ö 1979) menetelmiä. Näin ollen merkittävimmät suot tutkittiin lin - javerkostomenetelmällä ja pinta-alaltaan pienet suot hajapistein, jolloin pyrittiin pistetiheyteen 2-3 tutkimuspistettä/10 ha. Linjaverkosto laadittiin peruskartan (1 :20 000) avulla siten, että selkälinja kattaa suon hallitsevan osan. Sitä täydennettii n tarpeen mukaan kohtisuoraan olevilla poikkilinjoilla 400 metri n välein. Runkolinjastoa täydennettiin apulinjoilla, joilla lisät - tiin suon turvekerroston paksuudesta saatavaa tiedon määrää. Apulinjat ovat poikkilinjojen väleissä ja syvyydentähystyspisteet sekä apulinjoilla että runkolinjastolla ovat 50 m :n välein. Tutkimuslinjat vaa'ittiin ja korkeudet sidottiin valtakunnalli - seen kiintopisteverkkoon. Tutkimuspisteillä tehtiin suon nykyistä tilaa koskien seu - raavat määritykset : suotyyppi (luonnontilaisena ja/tai ojitukse n myötä muuttuneena), suon pinnan vetisyys 5-asteikolla (kuiva, normaali, vetinen, hyllyvä, rimpinen), mättäisyys (% :ina suon pinnasta) sekä mättäiden keskimääräinen korkeus (dm :inä), puus - ton puulajisuhteet (% :ina), puiden tiheysluokat ja mandollise t hakkuut. Kairauksen turvekerrostumista määritettiin desimetrin tark - kuudella pääturvelaji lisätekijöineen sekä niiden suhteellise t osuudet (6-asteikolla), turpeen maatuneisuus (10-asteikolla), kosteus (5-asteikolla) ja kuituisuus (6-asteikolla). Lisäks i huomioitiin suon pohjamaalaji. Turvelajit ja pohjamaalajit sek ä niiden symbolit on lueteltu kuvassa 1. Suossa olevan lahoamattoman puuaineksen osuus (=liekoisuus ) määritettiin siten, että tutkimuspisteen ympäristö pliktattii n kanden metrin syvyyteen kymmenessä eri kohdassa. Todetut lieko - osumat ilmoitetaan erikseen 0-1 metrin ja 1-2 metrin välisissä vyöhykkeissä kantopitoisuusprosentteina turvemäärästä. Prosenttiluvut on laskettu ns. Pavlovin menetelmää modifioiden. Kantopitoisuus on jaettu viiteen ryhmään seuraavasti : liekoj a esiintyy erittäin vähän (alle 1 %), vähän (1-2 %), kohtalai-

5 6 - sesti (2-3 %), runsaasti (3-4 %) ja erittäin runsaasti (yl i 4 %). Liekoisuutta ei ole määritetty ennen v suoritetuiss a tutkimuksissa. Suon turvemäärä on laskettu ns. vyöhykelaskutapaa noudatta - en. Siinä on määritetty erikseen suon eri syvyysvyöhykkeide n (0,3-1 m, 1-1,5 m, 1,5-2 m, 2-3 m jne) pinta-alat j a keskisyvyydet. Näiden avulla laskettujen vyöhykkeiden sisältämä t turvekuutiot on summattu. 2.2 Näytteiden käsittely Soista, jotka kenttätutkimusten perusteella näyttivät sovel - tuvan polttoturvetuotantoon, otettiin näytteet laboratorioanaly y - sejä varten. Näytteenottopaikka valittiin siten, että se edusta i - si mandollisimman hyvin suon turpeiden keskimääräisiä arvoja. Näytteistä määritettiin laboratoriossa happamuus (ph-aste), vesipitoisuus (105 C :ssa kuivattuna), kuiva-aineen määrä tila - vuusyksikössä, tuhkapitoisuus (815 ± 25 C :ssa poltettuna), jois - takin näytteistä tuhkan sulamispiste sekä lämpöarvo (pommikalor i - metrillä). Viimemainittu on laskettu sekä tehollisena lämpöarvon a vedettömille turpeille että lämpöarvoina, jotka vastaavat turpee n 50 % :n käyttökosteutta jyrsinturpeelle ilmoitettuna ja 30 % palaturpeelle. 2.3 Kartat ja profiili t Tutkittaessa merkittävimmiksi osoittautuneista soista o n tulosten tulkintaa helpottamaan laadittu suokartat. Niistä ilme - nevät kairauspisteiden sijainnit. Niiden yläpuolella oleva luk u ilmoittaa pisteen keskimaatuneisuuden ja alapuolella olevan lu - vun osoittaja heikosti maatuneen pintakerroksen ja nimittäjä ko - ko turvekerroksen paksuuden dm :ssä. Karttoihin on piirretty myö s korkeuskäyrät ja turpeen paksuutta osoittavat syvyyskäyrät 1 m : n välein. Karttoihin katkoviivalla piirretty suon ja mineraalimaa n raja vastaa topografikartan rajaa ja yhtenäinen rajaviiva on ka i - rauksin todettu geologisen suon (turvetta yli 0,3 m) raja. Suo-

6 - 7 - kartoissa ja profiileissa käytettyjen symbolien selitys on ku - vassa 1. Kerrostumien rakennetta havainnollistetaan poikkileikkaus - profiilien avulla. Näistä maatuneisuutta kuvaavissa profiileiss a 10-asteikko on jaettu neljään eri luokkaan : heikosti maatunu t (H 1,0-3,9 ), jokseenkin maatunut (H4 0-4,9), kohtalaisest i (HSO0-5,9) ja hyvin maatunut turve (H6 0-10,0) Turvelaji - profiileissa on kairauspisteen yläpuolella esitetty suotyypp i (luonnontilaisena tai muuttuneena) ja liekoisuus (osoittajass a ovat 0-1 m :n syvyysvyöhykkeen osumat, ja nimittäjässä 1-2 m :n syvyysvyöhykkeen osumat). Kairauspisteen paikka on turvela - jiprofiilien pintaan merkitty pienellä pystyviivalla. Turvelajit ja pohjamaalajit on esitetty symbolein. Linjaverkoston suun - ta ja suon absoluuttiset korkeudet ovat profiilikehyksien ylä - reunoissa. Suokartoissa ja profiileissa käytetyt lyhentee t Suotyyppi : 1. Avosuot 2. Rämee t saraneva SN kangasräme KG R lyhytkortinen neva LKN sararäme S R rahkaneva RN korpiräme K R silmäkeneva SIN isovarpuinen räme I R kalvakkaneva KN tupasvillaräme TR rimpineva RIN keidasräme KER luhtaneva LUN pallosararäme PSR rahkaräme RR lyhytkortinen (neva ) räme LKNR 3. Korvet 4. Muuttuneet suotyypi t lettokorpi LK ojikot o j lehtokorpi LHK muuttumat mu ruoho- ja heinäkorpi RHK karhunsammalmuuttuma ksmu nevakorpi NK turvekankaat tk varsinainen korpi VK -ruohoturvekangas rhtk kangaskorpi KGK -mustikkaturvekangas mtk -puolukkaturvekangas ptk -varputurvekangas vat k -j äkäläturvekangas jät k Kytöheitto k h Pelto pe Turpeennostoalueet t a -palaturpeennostoalue pt a -jyrsinturpeennostoalue jta

7 - 8 - SUOKARTTA Kuva 1.. Käytetyt symbolit ja lyhenteet

8 SOISTUNEISUUS JA TURVEKERROSTUMA T 3.1 Teuvan kunnan suo t Teuva sijaitsee Etelä-Pohjanmaan suoalueella. Suota on alu - eella kaikkiaan noin ha (kuva 2). Inventointikelvotont a (sisältäen rikkonaiset ja pienialaiset suokuviot) suoalaa on n ha.geologisen tutkimuslaitoksen "vanhat",eli ennen v suoritetut tutkimukset kattavat noin ha 3 :lta suolta. Kuva 2. Teuvan suot.

9 Kuvan 3 indeksikartassa on esitetty kaikki Teuvan inventoin - tikelpoiset suot. Kuvaan on merkitty rastereilla ennen v j a v tutkitut suot. TEUVAN SUOT JA NIIDEN TUTKIMUSTILANNE

10 T E U V A N S U O T ('liittyy kuvaan 3 ) 1. Isoneva 2. Sikakorvennev a 3. Sivinnev a 4. Pikku-Pen i 5. Iso -Pen i 6. Peninnev a 7. Saarennev a 8. Järvineva W 9. Latoneva S 10. Fulmosse n 11. Rapaneva 12. Tankinev a 13. Riita-Kiima 14. Kitu 15. Viitasaarenneva 16. Varisneva 17. Paskoonneva 18. Teerinev a 19. Valkianeva 20. Hietaharjunluht a 21. Sikaharjunrämäkk ä 22. Harjaisneva 23. Mönsänneva 24. Pilkoonneva 25. Tieronneva 26. Lutakkoneva N 27. Tarkankeidas 28. Penijärv i 29. Lutakkoneva S 30. Loukajanneva 31. Järvineva E 32. Mäntyneva 33. Plumpunneva 34. Parrannev a 35. Parrankeida s 36. Ukkoharjunneva 37. Tallimäenneva 38. Sydännev a 39. Lutakkoneva E 40. Lippineva 41. Paljaanvuorenneva 42. Hietaharjunneva 43. Kauniinharjunneva 44. Heikkurinkorp i 45. Heikkilänneva 46. Paatsanluomanneva 47. Korventaust a 48. Latoneva N 49. Sikaneva 50. Rahkaneva S 51. Krentaalinkeida s 52. Tervanev a 53. Korkianev a 54. Säärinev a 55. Sammalnev a 56. Kortesneva 57. Sunti 58. Vähä-Karka s 59. Profeetanneva 60. Tulineva 61. Pikku Tallisaarenneva 62. Hangasneva 63. Ritaneva 64. Kaivoneva 65. Kurpanneva 66. Metolaisnev a 67. Maankulmannev a 68. Peräsaarennev a 69. Äystönneva 70. Kitulanneva 71. Lammasnev a 72. Ruostetneva 73. Värrinneva 74. Rahkaneva N 75. Männistönmets ä 76. Marjaneva 77. Kontioneva 78. Äijänniemennev a 79. Reinikanneva

11 Teuvan kunnan suoala, ha, jakautuu kaikkiaan 73 7 suon osalle. Geologisen tutkimuslaitoksen toimesta tutkittii n kaikki ne suot, jotka ovat peruskartan suokuvioituksen mukaan vähintään 50 ha :n suuruisia sekä aina 20 ha :n suuruisiin asti, mikäli suokuvio on yhtenäinen. Lisäksi tässä yhteydessä jätettiin inventoimatta myös turvepohjaiset pellot. Näin ollen kunnassa tutkittiin kaikkiaan 79 suota, joiden kattama ala on noi n ha. Näistä 77 :ää on käsitelty tutkimuksissa ja mittauksissa itsenäisinä soina ja kaksi on tutkittu jonkun toisen suo n yhteydessä. Tutkituista soista 3 kpl ei ole luettavissa ns. geo - logisiin soihin, toisin sanoen turvekerrostuma on matalampi kui n 0,3 m. Teuvalla tutkittujen soiden keskimääräinen koko on 136 ha. Teuvan kaikkien tutkittujen soiden ja geologisten soiden pinta - alojen mukainen luokittelu on esitetty taulukossa 1. Taulukko 1. Teuvalla tutkittujen soiden pinta-alan mukaine n luokittelu. Kokoluokat yli 500 yhteens ä, lka ha 1km ha 1km ha 1km ha 1km ha 1km ha 1km ha 1km h a Geol. Biol. suo t suot Yhteensä Pinta-ala- ja tutkimustarkkuustiedot sekä soide n laskusuhtee t Tutkittujen soiden yhteispinta-ala on ha, josta yl i 1 m :n syvyistä aluetta on ha eli 56 % ja yli 2 m :n ha eli 28 %. Linjaverkostomenetelmällä tutkittuja soita on 51 kpl ja lo - put 28 kpl on tutkittu hajapistemenetelmällä. Tutkimuslinjaa o n kaikkiaan noin 210 km ja tutkimuspisteitä noin kpl, joist a kpl on yli 0,3 m :n, kpl yli 1 m :n ja 916 kpl yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 2,4/10 ha ja turvekerros - tuman paksuushavaintoja on 7,0 pisteeltä/10 ha.

12 13 - Teuvan suot sijoittuvat korkeustasojen m mpy (metriä merenpinnan yläpuolella) väliin. Kunnan länsiosan jokilaakso n suot sijaitsevat matalammalla, n m :n korkeudella ja koil - lisen (Norinkylän alueella) sekä kaakkoisen osan (Luovankylän mä - kialue) korkeimmalla, noin m :n korkeudella Suotyypit ja ojitustilann e Teuvan suot kuuluvat suoyhdistymätyyppiin "Rannikko-Suome n kermikeitaat" ja edelleen osa-alueeseen "Satakunnan ja Etelä-Poh - janmaan kermikeitaat" (Eurola 1962). Näillä on seuraavia tunnus - omaisia piirteitä : suo on muodoltaan kilpimäinen, jolloin keskus - ta kohoaa selvästi reunoja korkeammalle. Suon erottaa ympäristö n mineraalimaista kapea osa, ns. laide, joka vaatii kivennäispitoi - sia vesiä. Soiden keskustassa ovat ns. kermit ja kuljut yleens ä samankeskeisiä. Erityyppiset rämeet ovat selvästi yleisimpinä suotyyppeinä. Niitä on tutkituista suotyypeistä yhteensä 70 %, josta määräst ä yli puolet (49 %) on ojituksen seurauksena muuttunut tai muuttu - massa. Soiden keskialueilla ne ovat yleensä karuja, pääasiass a rahka- (25 %), keidas- (13 %), tupasvilla- (11 %) ja isovarpuis - ta (7 %) rämettä. Suon reunoille päin siirryttäessä ne muuttuva t asteittain, sara- (6 %), kangas- (5 %) ja korpirämeiksi (4 %). Reuna-alueilla vallitsevat yleisesti, mutta pienialaisina korve t (varsinainen sekä ruoho- ja heinäko.rpi). Avosuotyyppejä esiinty y kaikkiaan 15 %, josta luonnontilaisina 8 %. Merkittävimpiä ovat lyhytkorsineva (5 %), rahkaneva (5 %) ja silmäkeneva (2 %). Huomattava osa Teuvan soista (69 %) on osittain tai kokonaa n ojitettu. Ojite_tuilla suoalueilla on nähtävissä usein eri-ikäist ä ojitusta ; vanhaa ojitusta, jota on paikoin perattu ja syvennett y tai vanhojen ojien väleihin on useasti kaivettu tiheämpi ojaver - kosto. Täten näillä alueilla suotyypit ovat joko ojikko- ta i muuttuma-asteella. Yleistä on myös se, että alkuperäiset suotyy - pit ovat jo täysin muuttuneita kangaskasvillisuutta kasvaviks i turvekankaiksi (7 %) (vrt. taulukko.9, liitteessä 1). Suotyyppi- ja ojituslaskelmat perustuvat tutkimuspistehavaintoihin.

13 Turvelajit, turpeen maatuneisuus ja pohjamaalaji t Turvelajisuhteiltaan Teuvan soilla vallisevat rahkavaltaiset turpeet, noin 77 % :lla. Saravaltaisten turpeiden osuus on 23 %. Yllä olevat turvelajisuhteet - niukkaravinteisten lajien vallitessa kuvastavat samantyyppisesti soiden karua kehitystä kuin edempänä mainittu suotyyppijakautuma. Yleisin turvelaji on puhdas rahkaturve (31 %). Lisätekijöin ä tavataan runsaimmin tupasvillaa (Er,13 %). Sararahkaturpeita (CS ) on yhteensä 23 % (vrt. taulukko 10, liitteessä 2). Saravaltaisi s - sa turpeissa tavataan lisätekijöinä runsaimmin puunjäännöksi ä (L, 7 %), kortetta (Eq, 5 %) ja varpujen jäännöksiä (N, 4 %). Rahkasaraturpeita (SC) on yhteensä 17 %. Puunjäännöksiä sisältävie n turpeiden kokonaisosuus on 18 %. Teuvan soiden turvekerroston keskimääräinen maatuneisuu s on 4,9, josta heikosti maatuneen (H 1_4 ) osuus on 3,6 j a (H1_10) paremmin maatuneen (H5-10) 5,9. Soiden topografinen sijainti vaihtelee siten, että valtaos a soista sijaitsee moreenipainanteissa, Teuvan länsi- ja kaakkois - osassa soita rajaavat kallioiset hiekkamäet ja moreenimaat. Joki - laaksossa soiden pohjalla tavataan hiesua ja savea. Allasmaiste n soiden pohjalla, hiesu- ja moreenipainanteissa tavataan toisi n paikoin turpeen alla liejua osoittamassa suon syntyneen vesistö n umpeenkasvun seurauksena. Valtaosa Teuvan soista on kuitenki n syntynyt mineraalimaan soistumisena, usein metsäpalojen seurauk - sena. Metsäpaloja on saattanut suon kehityksen aikana olla usei - takin. Näistä muistoina on nykyisin nähtävissä turvekerrostumis - sa olevat hiilikerrokset. Alavimmilla paikoilla on tapahtunu t myös veden alta vapautuneen mineraalimaan suoraa soistumista, mistä kertovat kortteen ja ruokojen jäänteet pohjakerrostumissa Turvekerrostumat ja liekoisuu s Teuvan soiden turvekerrostumien keskipaksuus on 1,7 metriä. Tästä heikosti maatuneen turpeen osuus on 0,9 m ja paremmin maa - tuneen 0,8 m. Yli yhden metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2, 1 ja yli 2 m :n 2,8 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 5,8 m (Iso-Penissä).

14 Tutkituissa soissa on turvetta yhteensä noin 146 milj.m3, josta heikosti maatunutta on 51 % (75 milj.m 3 ) ja paremmin maatunutta 49 % (71 milj. m3 ). Koko turvemäärästä on yli yhden metri n syvyisellä alueella noin 86 % (125 milj. m 3 ) ja yli kanden metri n 57 % (83 milj.m 3 ). Teuvan soissa esiintyy liekoja sekä 0-1 metrin syvyysvyö - hykkeessä (keskiarvo 1,1 %) että 1-2 metrin syvyysvyöhykkeess ä erittäin vähän (0,6 %). Kyseiset prosenttiluvut tarkoittavat la - hoamattoman puuaineksen osuutta a.o. syvyysvyöhykkeen sisältämäs - tä turvemäärästä. 3.2 Suokohtainen tarkastelu Seuraavassa tarkastellaan jokaista suota erikseen. Merkittä - vimmistä soista on ohessa suokartta sekä linjaverkostomenetelmä l - lä tutkituista maatuneisuus- ja turvelajiprofiilit. Käytetty suo - numerointi noudattelee systemaattisesti peruskarttanumerointi a kasvavassa järjestyksessä. Suokohtaista informaatiota, jota ei ole yksityiskohtaisest i tekstissä esitetty, on lisää taulukoissa 9 (suotyyppijakautumat), 10 (eriteltynä turvelajien suhteellinen eli prosenttinen jakautu - minen eri lisätekijöiden osalta suokohtaisesti esitettynä) ja 1 1 (mm. keskisyvyys- ja kuutiomäärätietoja). Suokohtaisten selvitysten lopussa on arvio suon käyttökel - poisuudesta. Niiden soiden käyttökelpoisuutta, joiden turve o n ilmoitettu soveltuvan polttoturpeeksi, on tarkasteltu eriksee n kenttä- ja laboratorioanalyysien perusteella kappaleessa : "Polt - toturpeeksi soveltuvat suot".

15 Isoneva (x= 69180, y= 5453) sijaitsee noin 14,5 km Teuva n kirkolta kaakkoon, Teuvan ja Karijoen rajalla. Topografisesti su o sijaitsee moreeniselänteiden ympäröimässä painanteessa. Idässä suo rajoittuu Takanevaa ja etelässä Rajanevaa. Suon pinnan korkeus o n m mpy. Isonevan pinta-ala on 120 ha, josta Teuvan kunnan alueell a 80 ha. Yli yhden metrin syvyistä aluetta on 75 ha ja yli 2 m : n 45 ha. Tutkimuspistetiheys on 3,7/10 ha ja syvyystietoja on 10, 5 pisteeltä/10 ha(kuva 4). Suon pinta viettää etelään. Vedet laske - vat Kankalonjärveen, josta edelleen Karijokeen.

16 Vallitsevina suotyyppeinä ovat lyhytkortinen neva, varsi - nainen saranevamuuttuma ja -ojikko sekä keidasräme ja varsinainen sararäme. Suon eteläosa ja reuna-alueet on ojitettu. Isonevan turvekerrostumien keskipaksuus on 1,8 m, jost a heikosti maatuneen turpeen osuus 1,2 m. Paremmin maatuneen turvekerroksen paksuus on 0,6 m. Yli metrin syvyisen alueen keski - syvyys on 2,2 m ja yli 2 metrin 2,5 m. Suurin havaittu turpee n paksuus on 3,4 metriä. Suon pohjamaalaji on hiekka ja moreeni. Isonevassa on saravaltaisia turpeita noin 60 % ja rahkavaltaisia 40 Turpeen lisätekijöinä tavataan saravaltaisissa runsaimmin kortteen, suoleväkön ja puunjäännöksiä ja rahkavaltaisissa tupasvillan ja puunjäännöksiä. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 17 % (kuva 5). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,4, josta heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,7 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 6,0. Liekoja on tavattu molemmissa syvyysvyöhykkeissä erittäin vähän.

17 Isonevassa on turvetta 1,93 milj. m3 (Teuvalla 1,13 milj. m3 ), josta heikosti maatunutta on 62 % (1,20 milj.m3 ) ja paremmin maatunutta 38 % (0,73 milj.m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on Teuvan kunnan alueella 87 % (0,9 8 milj.m 3 ) ja yli 2 m :n 59 % (0,67 milj.m3 ). Koko suon osalta vastaavat luvut ovat yli 1 m :n syvyisellä alueella 85 % (1,65 milj. m3 ) ja yli 2 m :n 62 % (1,20 milj.m3 ). Suo ei sovellu polttoturvetuotantoon paksun, heikosti maatuneen pintakerroksen takia. 2. Sikakorvenneva (x= 69190, y= 5424) sijaitsee noin 12,5 k m Teuvan kirkolta kaakkoon. Suo on tutkittu hajapistein. Topografi - sesti suota ympäröivät moreenimaat. Suon pinnan korkeus on m mpy. Sikakorvennevan pinta-ala on kartan mukaan 20 ha. Syvyystie - toja on 3,0 pisteeltä/10 ha. Suon pinta viettää itään. Vedet las - kevat Karijokeen. Koko alue on ohutturpeista biologista suota (turvetta all e 30 cm), eikä sovellu näin ollen turvetuotantoon. 3. Sivinneva (x= 69198, y= 5402) sijaitsee noin 11 km Teuva n kirkolta etelään. Topografisesti suo sijaitsee moreenialueiden ra - jaamassa painanteessa, Suon pinnan korkeus on m mpy. Sivinnevan pinta-ala on 30 ha. Tutkimuspistetiheys on 0,3 / 10 ha ja syvyystietoja on 1,0 pisteeltä/10 ha. Suon pinta viettää länteen. Vedet laskevat Peninluoman kautta Teuvanjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat isovarpuinen rämeojikko j a muuttuma. Valtaosaltaan alue on biologista suota. Sivinnev a ei sovellu turvetuotantoon mataluutensa takia. 4. Pikku-Peni (x= 69218, y= 5384) sijaitsee noin 9 km Teuvan kirkolta etelään. Suo on tutkittu hajapistein. Topografisesti su o sijaitsee loivapiirteisten moreeniselänteiden välissä. Länsiosas - taan suo on osin yhteydessä Iso-Peniin. Suon pinnan korkeus on m mpy. Pikku-Penin pinta-ala on 55 ha. Tutkimuspistetiheys on 0,4 / 10 ha ja syvyystietoja on 0,9 pisteeltä/10 ha (kuva 6). Suon pinta viettää etelään, Vedet laskevat Peninluoman kautta Teuvanjokeen.

18 Vallitsevina suotyyppeinä ovat puolukkaturvekangas ja isovarpuinen rämemuuttuma. Koko suolla on vanha ja tiheä ojitus. Pikku-Penin turvekerrostumien keskipaksuus on 0,7 m, jok a kokonaan edustaa paremmin maatunutta turvekerrosta. Suurin havaittu turpeen paksuus on 1,0 metriä. Suon pohjamaalaji on hiekkamoreenia. Pikku-Penin koko turvekerrosto on rahkavaltaista. Turpee n lisätekijöinä tavataan runsaimmin puun ja varvun jäänteitä. Puun - jäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 77 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4, Liekoja on tavattu 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä erittäin runsaasti (7,3 %). Pikku-Penissä on turvetta 0,37 milj.m 3, josta heikosti maatunutta ei ole lainkaan ja paremmin maatunutta 0,37 milj.m 3 Suo ei sovellu turvetuotantoon mataluutensa vuoksi.

19 Iso-Peni (x= 69222, y= 5370) sijaitsee noin 8,5 km Teuva n kirkolta etelään. Topografisesti suo sijaitsee paikoin kallioiste n moreeniharjanteiden välisessä painanteessa. Suon pinnan korkeus o n m mpy. Iso-Penin pinta-ala on 315 ha, josta yli yhden metrin syvyis - tä aluetta on 225 ha ja yli 2 m :n 175 ha. Tutkimuspistetiheys o n 3,0/10 ha ja syvyystietoja on 8,3 pisteeltä/10 ha (kuva 7). Suo n pinta viettää loivasti pohjoiseen. Vedet laskevat suon pohjois - osasta Varsanluoman kautta Teuvanjokeen ja eteläosasta Peninluoman kautta Teuvanjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat silmäkeneva ja keidasräme se - kä rahkaräme, koillisosassa lyhytkorsineva, -ojikko ja -muuttuma. Reunaojitusta lukuunottamatta suo on luonnontilainen. Iso-Penin turvekerrostumien keskipaksuus on 3,0 m, josta hei - kosti maatuneen turpeen osuus 2,1 m. Paremmin maatuneen turveke r- roksen paksuus on 0,9 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyy s on 3,2 m ja yli 2 metrin 3,7 m. Suurin havaittu turpeen paksuu s on 6,0 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa hiekkaa, hietaa j a hiesua, jota peittää suon keskiosassa ohuehko liejukerros. Iso-Penissä on rahkavaltaisia turpeita noin 87 % ja saraval - taisia 13 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisissa run - saimmin tupasvillan, varvun ja puun jäänteitä ja saravaltaisiss a puunjäännöksiä. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 19 % (kuva 8). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,2, josta heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3, 4 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 6,0. Liekoja on tavattu molemmissa syvyysvyöhykkeissä erittäin vähän (0,2 % ja 0,5 %). Iso-Penissä on turvetta 7,05 milj. m 3, josta heikosti maa - tunutta on 66 % (4,66 milj.m 3 ) ja paremmin maatunutta 34 % (2,39 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisell ä suon osalla on 94 % (6,65 milj.m3 ) ja yli 2 m :n 84 % (5,9 4 milj.m 3 ),Iso-Peni soveltuu kasvuturvetuotantoon.

20 Peninneva (x= 69238, y= 5374) sijaitsee noin 7 km Teuva n kirkolta etelään. Suo on tutkittu hajapistein. Topografisest i suota ympäröivät moreenimaat. Suon pinnan korkeus on m mpy. Peninnevan pinta-ala on 55 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 30 ha ja yli 2 m :n 5 ha. Tutkimuspistetihey s on,0,9/10 ha ja syvyystietoja on 1,8 pisteeltä/10 ha (kuva 7). Suon pinta viettää pohjoiseen. Vedet laskevat Varsanluoman kaut - ta Teuvanjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat varsinainen sararäme ja rah - karäme. Vanhan, tiheän ojituksen vaikutuksesta suotyypit ova t valtaosaltaan muuttuma-asteella. Osa suon keskiosasta on raivat - tu pelloksi. Länsiosasta on nostettu pieneltä alueelta turvepeh - kua. Peninnevan turvekerrostumien keskipaksuus on 1,6 m, jost a heikosti maatuneen turpeen osuus 0,9 m. Paremmin maatuneen tur - vekerroksen paksuus on 0,7 m. Yli metrin syvyisen alueen keski - syvyys on 1,6 m ja yli 2 metrin 2,5 m. Suurin havaittu turpee n paksuus on 2,9 metriä. Suon pohjamaalaji on hiekkaa. Peninnevassa on saravaltaisia turpeita noin 68 % ja rahka - valtaisia 32 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan saravaltaisiss a runsaimmin varvun, suoleväkön ja kortteen jäänteitä ja rahkaval - taisissa varvun ja puunjå*nneasia..puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 12 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5, josta heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,9 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 5,4. Liekoja on molemmissa syvyysvyöhykkeissä erittäin vähän (0,4 % ja 0,6 %). Peninnevassa on turvetta 0,63 milj. m 3, josta heikosti maa - tunutta on 59 % (0,37 milj.m 3 ) ja paremmin maatunutta 41 % (0,26 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisell ä suon osalla on 73 % (0,46 milj.m 3 ) ja yli 2 m :n 22 % (0,1 4 milj.m3 ). Peninneva ei sovellu turvetuotantoon. 7. Saarenneva (x= 69235, y= 5359) sijaitsee noin 7,5 k m Teuvan kirkolta etelään. Topografisesti suo sijaitsee paikoi n huuhtoutuneiden, kallioisten moreenimäkien rajaamassa painanteessa. Eteläosastaan suo on yhteydessä Iso-Peniin. Suon pinnan korkeus on m mpy.

21 Saarennevan pinta-ala on 115 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 90 ha ja yli 2 m :n 60 ha. Tutkimuspistetihey s on 4,3/10 ha ja syvyystietoja on 12,6 pisteeltä/10 ha (kuva 7). Suon pinta viettää pohjoiseen. Vedet laskevat koilliseen Korpi - luomaan, josta edelleen Varsanluoman kautta Teuvanjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat rahkaräme-, lyhytkorsinevasekä rahkanevaojikko ja reuna-alueilla turvekankaat. Koko suo o n ojitettu. Saarennevan turvekerrostumien keskipaksuus on 2,0 m, jost a heikosti maatuneen turpeen osuus 0,9 m. Paremmin maatuneen turve - kerroksen paksuus on 1,1 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,4 m ja yli 2 metrin 2,7 m. Suurin havaittu turpeen pak - suus on 3,9 metriä. Suon pohjamaalaji on pääosin hiekkaa, hieta a ja hiesua. Suon keskialueella esiintyy paikoin ohut liejukerros. Saarennevassa on rahkavaltaisia turpeita noin 88 % ja sara - valtaisia 12 %, Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisiss a runsaimmin tupasvillan, varvun ja puun jäänteitä ja saravaltaisissa varvun jäänteitä. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 19 % (kuva 9). Turvekerrostuman keskimaatuneisuu s on 4,8, josta heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuu s on 3,7 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 5,8. Liekoja esiinty y molemmissa syvyysvyöhykkeissä vähän (1,4 % ja 1,0 %).

22 Saarennevassa on turvetta 2,19 milj. m 3, josta heikosti maa - tunutta on 46 % (1,01 milj. m3 ) ja paremmin maatunutta 54 % (1,1 8 milj.m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suo n osalla on 93 % (2,03 milj. m3 ) ja yli 2 m :n 71 % (1,56 milj. m3 ). Saarenneva ei sovellu turvetuotantoon. 8. Järvineva W (x= 69252, y= 5345) sijaitsee noin 6,5 k m Teuvan kirkolta lounaaseen. Topografisesti suo rajoittuu pohjoisosastaan hiekkakankaaseen, muualla sitä ympäröivät kallioi - set moreenimäet. Suon pinnan korkeus on 60 '- 66 m mpy. Järvineva W :n pinta-ala on 120 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 55 ha ja yli 2 m :n 20 ha. Tutkimuspistetihe - ys on 5,3/10 ha ja syvyystietoja on 8,8 pisteeltä/10 ha (kuva 10). Suon pinta viettää loivasti koilliseen. Vedet laskevat pohjois - osasta Murronluoman kautta Teuvanjokeen. Vallitsevana suotyyppinä on rahkaräme. Pohjoisosassa um - peenkasvaneen Komsinjärven alue on ruohoista saranevaa, joho n rajoittuvat varsinainen sararäme- ja ruohoinen sararämealue. Vanhan ojituksen vaikutuksesta suotyypit ovat paikoin ojikko-, muuttuma- ja turvekangasasteella. Järvineva W :n turvekerrostumien keskipaksuus on 1,5 m, jos - ta heikosti maatuneen turpeen osuus on 0,6 m. Paremmin maatunee n turvekerroksen paksuus on 0,9 m. Yli metrin syvyisen alueen kes - kisyvyys on 2,0 m ja yli 2 metrin 2,6 m. Suurin havaittu turpee n paksuus on 3,5 metriä. Suon pohjamaalaji on pääosin hiekkaa, hie - sua ja hietaa, keskiosassa savea. Alueella esiintyy vaihteleva n paksuinen (0,2-1,2 m) liejukerros. Järvineva W :ssä on rahkavaltaisia turpeita noin 79 % ja saravaltaisia 21 Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisiss a runsaimmin puun, varvun ja tupasvillan jäänteitä ja saravaltaisis - sa kortteen jäänteitä. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden koko - naisosuus on 31 % (kuva 11). Turvekerrostuman keskimaatuneisuu s on 5,1, josta heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuu s on 3,5 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 6,3. Liekoja on tavattu molemmissa syvyysvyöhykkeissä erittäin vähän. Järvineva W :ssä on turvetta 1,42 milj. m3, josta heikost i maatunutta on 38 % (0,54 milj. m3 ) ja paremmin maatunutta 62 % (0,88 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä

23 suon osalla on 73 % (1,03 milj.m 3 ) ja yli 2 m :n 39 % (0,5 5 milj.m 3 ). Järvineva W soveltuu keskiosastaan (24 ha) poltto - turvetuotantoon.

24 Latoneva S (x= 69232, y= 5325) sijaitsee noin 9 km Teuvan kirkolta lounaaseen. Topografisesti suo sijaitsee kallioiste n moreenipeitteisten mäkien välisessä painanteessa. Suon pinnan korkeus on m mpy. Latoneva S :n pinta-ala on 70 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 35 ha ja yli 2 m :n ei lainkaan. Tutkimuspistetiheys on 4,9/10 ha ja syvyystietoja on 12,9 pisteeltä/10 ha (kuva 12). Vedet laskevat pohjoisosasta Vetelänluoman kautta Teuvanjokeen ja eteläosasta Päkinluoman kautta Peninluomaan, jost a edelleen Teuvanjokeen.

25 Vallitsevina suotyyppeinä ovat rahkaneva, rahkaräme sek ä isovarpuinen räme. Suon pohjoisosassa ja reuna-alueilla on vanhaa ojitusta, eteläosassa uutta ojitusta. Latoneva S :n turvekerrostumien keskipaksuus on 1,2 m, jost a heikosti maatuneen turpeen osuus 0,7 m. Paremmin maatuneen turve - kerroksen paksuus on 0,5 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,4 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 2,6 metriä. Suon pohjamaalaji on hiekkaa, reunoilla moreenia. Latoneva S :ssä on rahkavaltaisia turpeita noin 99 % ja saravaltaisia on 1%. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisis - sa runsaimmin tupasvillan ja puunjäännöksiä. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 18 % (kuva 13). Turvekerros - tuman keskimaatuneisuus on 4,3, josta heikosti maatuneen pinta - kerroksen keskimaatuneisuus on 3,2 ja paremmin maatuneen pohja - kerroksen 6,1. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä kohtalaisesti (2,2 %) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä vähän (1,0 %). Latoneva S :ssä on turvetta 0,76 milj.m 3,josta heikosti maa - tunutta on 53 % (0,40 milj, m 3 ) ja paremmin maatunutta 47 % (0,3 6 milj.m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suon osalla on 76 % (0,58 milj.m 3 ). Latoneva S ei sovellu turvetuotantoon.

26 Fulmossen (x= 69233, y= 5311) sijaitsee noin 10,5 km Teuvan kirkolta lounaaseen. Topografisesti suo rajoittuu moreeniselänteisiin. Suon pinnan korkeus on m mpy. Fulmossenin pinta-ala on 125 ha, josta Teuvan puolella o n 65 ha. Yli yhden metrin syvyistä aluetta on 55 ha (Teuvalla 30 ha ) ja yli 2 m :n 30 ha (Teuvalla 20 ha). Tutkimuspistetiheys on 4,3 / 10 ha ja syvyystietoja on 10,6 pisteeltä/10 ha (kuva 14). Suo n pinta viettää pohjoiseen. Vedet laskevat Teuvanjokeen.

27 Vallitsevina suotyyppeinä ovat keidasräme, rahkaneva ja rahkaräme. Suon pohjoisosa on ohutturpeista kangasrämettä. Suon keskiosa on luonnontilaista, muualla suotyypit ovat ojituksen vaikutuksesta ojikko- ja muuttuma-asteella. Fulmossenin turvekerrostumien keskipaksuus on 1,5 m, jost a heikosti maatuneen turpeen osuus on 1,0 m. Paremmin maatuneen turvekerroksen paksuus on 0,5 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,1 m ja yli 2 metrin 2,7 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 4,2 metriä. Suon pohjamaalaji on hiekkaa ja hiekkamoreenia. Fulmossenissa on rahkavaltaisia turpeita noin 99 % ja sara - valtaisia 1 Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisiss a runsaimmin tupasvillan ja puunjäännöksiä. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 12 % (kuva 15). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,2, josta heikosti maatuneen pinta - kerroksen keskimaatuneisuus on 3,4 ja paremmin maatuneen pohja - kerroksen 5,8. Liekoja on molemmissa syvyysvyöhykkeissä erittäi n vähän (0,7 % ja 0,9 %).

28 Fulmossenissa on turvetta 1,55 milj. m 3 ( Teuvalla 0,8 7 milj. m 3 ), josta heikosti maatunutta on 63 % (0,97 milj. m 3 ) j a paremmin maatunutta 37 % (0,58 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yl i yhden metrin syvyisellä suon osalla on Teuvan kunnan alueella 84 % (0,73 milj. m3 ) ja yli 2 m :n 66 % (0,57 milj. m3 ). Koko suo n osalta vastaavat luvut ovat yli 1 m :n syvyisellä alueella 80 % (1,24 milj. m3 ) ja yli 2 m :n alueella 56 % (0,87 milj.m3 ). Ful - mossen ei sovellu turvetuotantoon heikon turvelaatunsa vuoksi. 11. Rapaneva (x= 69252, y= 5325) sijaitsee noin 8 km Teuva n kirkolta luonaaseen. Suo on tutkittu hajapistein. Topografisest i suo sijaitsee Teuvan jokilaakson loivapiirteisellä lievealueell a rajoittuen etelä- ja itäosastaan paikoin kallioisiin moreenimai - hin. Pohjoispuolella suota ympäröivät pääosin turvepellot. Suo muodostuu 2 :sta erillisestä landekkeesta. Suon pinnan korkeus o n 42,5-59 m mpy. Rapanevan pinta-ala on 90 ha, josta yli yhden metrin syvyis - tä aluetta on 35 ha ja yli 2 m :n ei lainkaan. Tutkimuspistetihey s on 0,3/10 ha ja syvyystietoja on 1,7 pisteeltä/10 ha (kuva 16). Suon pinta viettää luoteeseen. Vedet laskevat ojia pitkin Vete - länluomaan, josta edelleen Teuvanjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat rahkarämeojikko, isovarpuinen rämeojikka ja -muuttuma. Koillislandeke on pääosin entist ä turpeennostoaluetta, luoteislandeke on rahkarämettä, jota ympäröivät turvepellot. Eteläosa suosta on paikoin raivattu pelloksi. Koko suoalue on luoteislandekkeen keskustaa lukuunottamatta oji - tettu Suolta nostetaan sekä turvepehkua että palaturvetta. Rapanevan turvekerrostumien keskipaksuus on 1,5 m, jost a heikosti maatuneen turpeen osuus on 0,8 m. Paremmin maatunee n turvekerroksen paksuus on 0,7 m. Yli metrin syvyisen alueen kes - kisyvyys on 1,5 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 2,0 metriä. Suon pohjamaalaji on hiekkaa ja hiekkamoreenia. Rapanevassa on saravaltaisia turpeita noin 67 % ja rahka - valtaisia 33 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan saravaltaisiss a runsaimmin puun ja järviruuon jäänteitä ja rahkavaltaisissa tu - pasvillan jäänteitä. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden koko - naisosuus on 23 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,1, josta heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on

29 - 33-3,5 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 6,9, Liekoja ei ol e 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä lainkaan ja 1-2 metrin vyöhykkeessä erittäin vähän (0,8 %). Rapanevassa on turvetta 0,99 milj.m 3, josta heikosti maatu - nutta on 45 % (0,45 milj.m 3 ) ja paremmin maatunutta 55 % (0,5 4 milj.m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suon osalla on 56 % (0,55 milj.m 3 ). Rapaneva ei sovellu turvetuotantoon.

30 Tankineva (x= 69303, y= 5306) sijaitsee noin 8 km Teuva n kirkolta länteen. Topografisesti suo sijaitsee moreeniselänteide n välisessä painanteessa. Suon pinnan korkeus on m mpy. Tankinevan pinta-ala on 85 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 65 ha ja yli 2 m :n 50 ha. Tutkimuspistetihey s on 4,1/10 ha ja syvyystietoja on 14,8 pisteeltä/10 ha (kuva 17). Suon pinta viettää loivasti kaakkoon. Vedet laskevat ojia myöte n Teuvanjokeen. Vallitsevana suotyyppinä on suon keskiosissa keidasräme-silmäkeneva-kompleksi, reuna-alueilla isovarpuinen räme, rahkaräm e sekä tupasvillaräme. Ojituksen vaikutuksesta suotyypit ovat reunaosissa ojikko- ja muuttuma-asteella.

31 Tankinevan turvekerrostumien keskipaksuus on 2,8 m, jost a heikosti maatuneen turpeen osuus on 2,1 m. Paremmin maatunee n turvekerroksen paksuus on 0,7 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 3,0 m ja yli 2 metrin 3,5 m. Suurin havaittu turpee n paksuus on 4,9 metriä. Suon pohjamaalaji on moreenia. Tankinevassa on rahkavaltaisia turpeita noin 93 % ja sara - valtaisia 7 Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisiss a runsaimmin tupasvillan ja puunjäännöksiä ja saravaltaisissa puun - jäännöksiä. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus o n 17 % (kuva 18). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,0, jost a heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,2 j a paremmin maatuneen pohjakerroksen 6,4. Liekoja on molemmissa syvyysvyöhykkeissä erittäin vähän (0,1 % ja 0,4 %). Tankinevassa on turvetta 1,82 milj.m 3, josta heikosti maatunutta on 78 % (1,42 milj.m 3 ) ja paremmin maatunutta 22 % (0,40 milj.m3 ). Koko turvemaarästä yli yhden metrin syvyisell ä suon osalla on 96 % (1,75 milj.m 3 ) ja yli 2 m :n 82 % (1,5 0 milj.m 3 ). Tankineva soveltuu kasvuturvetuotantoon.

32 Riita-Kiima (x= 69315, y= 5338) sijaitsee noin 4,5 k m Teuvan kirkolta länteen. Topografisesti suo sijaitsee moreenimaiden painanteessa. Suon pinnan korkeus on m mpy. Riita-Kiiman pinta-ala on 45 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 30 ha ja yli 2 m :n 20 ha. Tutkimuspistetihey s on 5,8/10 ha ja syvyystietoja on 17,3 pisteeltä/10 ha (kuva 19). Suon pinta viettää loivasti kaakkoon. Vedet laskevat Kärppiönojan kautta Teuvanjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat tupasvillaräme, isovarpuine n räme ja korpiräme. Ojituksen vaikutuksesta suotyypit ovat pääosi n ojikko- ja muuttuma-asteella. Riita-Kiiman turvekerrostumien keskipaksuus on 1,8 m, jost a heikosti maatuneen turpeen osuus 0,7 m. Paremmin maatuneen turve - kerroksen paksuus on 1,1 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,2 m ja yli 2 metrin 2,5 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 3,4 metriä. Suon pohjamaalaji on hiekkaa ja moreenia.

33 Riita-Kiimassa on rahkavaltaisia turpeita noin 80 % ja sara - valtaisia 20 Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisiss a runsaimmin tupasvillan, puun ja varvun jäänteitä ja saravaltaisissa puunjäännöksiä(kuva 20). Puunjäännöksiä sisältävien turpeide n kokonaisosuus on 34 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3, josta heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3, 8 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 6,2. Liekoja on molemmiss a syvyysvyöhykkeissä erittäin vähän (0,9 % ja 0,3 %). Riita-Kiimassa on turvetta 0,73 milj.m 3, josta heikosti maa - tunutta on 38 % (0,28 milj.m 3 ) ja paremmin maatunutta 62 % (0,4 5 milj.m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suo n osalla on 89 % (0,65 milj.m 3 ) ja yli 2 m :n 64 % (0,47 milj.m 3 ). Riita-Kiima soveltuu polttoturvetuotantoon.

34 Kitu (x= 69341, y= 5311) sijaitsee noin 8 km Teuvan kirkolta luoteeseen. Suo on tutkittu hajapistein. Topografisesti suo - ta ympäröivät moreenimaat. Suon pinnan korkeus on m mpy. Kidun pinta-ala on 45 ha, josta yli yhden metrin syvyist ä aluetta on 5 ha ja yli 2 m :n ei lainkaan. Tutkimuspistetiheys o n 0,9/10 ha ja syvyystietoja on 3,1 pisteeltä/10 ha (kuva 21). Suo n pinta viettää itään. Vedet laskevat ojia pitkin Rääsynluomaan, josta edelleen Teuvanjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat tupasvillaräme, korpiräme se - kä varsinainen korpi. Vanhan ojituksen vaikutuksesta suotyypi t ovat ojikko- ja muuttuma-asteella. Kidun turvekerrostumien keskipaksuus on 0,8 rt, josta heikosti maatuneen turpeen osuus on 0,1 m. Paremmin maatuneen turvekerroksen paksuus on 0,7 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyy s on 1,1 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 1,1 metriä. Suon pohjamaalaji on hiekka ja hiekkamoreeni. Kidussa on rahkavaltaisia turpeita noin 100 Turpeen lisä - tekijöinä tavataan runsaimmin puun ja tupasvillan jäänteitä. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 49 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,0, josta heikosti maatuneen

35 pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,5 ja paremmin maatunee n pohjakerroksen 6,5. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeess ä kohtalaisesti (2,4 %). Kidussa on turvetta 0,32 milj. m3, josta heikosti maatunutt a on 19 % (0,06 milj. m3 ) ja paremmin maatunutta 81 % (0,26 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suon osalla on 19 % (0,06 milj. m3 ). Kitu ei sovellu turvetuotantoon mataluutensa ta - kia. 15. Viitasaarenneva (x= 69369, y= 5316) sijaitsee noin 9, 5 km Teuvan kirkolta luoteeseen, Teuvan ja Närpiön rajalla. Topografisesti suo rajoittuu koillisosastaan hiekkakankaaseen muuall a moreenimaihin. Suo muodostuu 2 :sta erillisestä altaasta. Suon pin - nan korkeus on 72,5-85 m mpy. Viitasaarennevan pinta-ala on 413 ha, josta Teuvan puolell a on 245 ha. Yli yhden metrin syvyistä aluetta on 270 ha (Teuvall a 165 ha) ja yli 2 m :n 160 ha (Teuvalla 95 ha). Tutkimuspistetihey s on 3,6/10 ha ja syvyystietoja on 8,0 pisteeltä/10 ha (kuva 22). Suon pinta viettää etelään. Vedet laskevat suon pohjoisosasta Pil - koonluoman kautta Pienijokeen, josta Närpiönjokeen. Eteläosasta vedet laskevat Rääsynluoman kautta Teuvanjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat pohjoisosassa keidasräme j a rahkaräme, eteläosassa lyhytkortinen neva, rahkaneva sekä rahkaräme. Kaakkoisosaan on raivattu pienehkö palaturvetuotantokenttä. Suon reuna-alueet on ojitettu. Keskiosassa kulkee suon poikki mi - neraalimaa-alue jakaen suon pohjois- ja eteläpuoliseen altaaseen. Viitasaarennevan turvekerrostumien keskipaksuus on 1,6 m,jo s - ta heikosti maatuneen turpeen osuus 1,1 m. Paremmin maatuneen tur - vekerroksen paksuus on 0,5 m.. Yli metrin syvyisen alueen keskisy - vyys on 2,2 m ja yli 2 metrin 2,7 m. Suurin havaittu turpeen pak - suus on 4,2 metriä. Suon pohjamaalaji on hiekkaa ja moreenia. Viitasaarennevassa on rahkavaltaisia turpeita noin 84 % j a saravaltaisia 16 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisissa runsaimmin tupasvillan ja puunjäännöksiä ja saravaltaisiss a puunjäännöksiä. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuu s 14 % (kuva 23). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,2, jost a heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,5 ja pa - remmin maatuneen pohjakerroksen 5,8. Liekoja on molemmissa syvyys - vyöhykkeissä erittäin vähän (0,1 % ja 0,4 %).

36 Viitasaarennevassa on turvetta 6,55 milj. m3 (Teuvalla 3,9 2 milj. m 3 ), josta heikosti maatunutta on 70 % (4,59 milj. m3 ) ja pa - remmin maatunutta 30 % (1,96 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yh - den metrin syvyisellä suon osalla on Teuvan kunnan alueella 90 % (3,53 milj. m3 ) ja yli 2 m :n 64 % (2,52 milj. m 3 ). Koko suon osalt a vastaavat luvut ovat yli 1 m :n syvyisellä alueella 88 % (5,7 8 milj. m3 ) ja yli 2 m :n alueella 64 % (4,22 milj. m3 ). Viitasaaren - neva ei sovellu turvetuotantoon heikon turvelaatunsa vuoksi. 16. Varisneva (x= 69374, y=5342) sijaitsee noin 8 km Teuva n kirkolta luoteeseen. Suo on tutkittu hajapistein. Topografisest i suo sijaitsee moreeniharjanteiden painanteessa, länsipuoleltaa n se rajoittuu Haapikankaaseen. Suon pinnan korkeus on m mpy. Varisnevan pinta-ala on 315 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 215 ha ja yli 2 m :n 130 ha. Tutkimuspistetiheys on 0,2/10 ha ja syvyystietoja on 1,0 pisteeltä/10 ha (kuva 24). Suon pinta viettää loivasti etelään. Vedet laskevat eteläosast a Koivistonluoman kautta Rääsynluomaan, josta edelleen Teuvanjokeen. Pohjoisosasta vedet laskevat Ruostetluoman kautta Penijokeen, josta edelleen Teuvanjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat pohjoisosassa keidasräme, rahkaräme, -ojikko ja -muuttuma sekä lyhytkortinen neva, etelä - osassa lyhytkortinen neva ja paikoin varsinainen saraneva. Reuna-alueilla ovat vallitsevina tupasvillarämeojikko ja -muuttum a sekä rahkarämeojikko ja -muuttuma. Varisnevan turvekerrostumien keskipaksuus on 3,2 m, jost a heikosti maatuneen turpeen osuus on 1,9 m. Paremmin maatunee n turvekerroksen paksuus on 1,3 m. Suurin havaittu turpeen paksuu s on 5,0 metriä. Suon pohjamaalaji on hiekka ja hieta. Varisnevassa on rahkavaltaisia turpeita noin 87 % ja saravaltaisia 13 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisiss a runsaimmin tupasvillan ja varvun jäänteitä. Puunjäännöksiä sisäl - tävien turpeiden kokonaisosuus on 8 %. Turvekerrostuman keskimaa - tuneisuus on 4,5, josta heikosti maatuneen pintakerroksen keski - maatuneisuus on 3,3 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 6,2. Liekoja ei tavattu 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä ollenkaan j a 1-2 metrin vyöhykkeessä erittäin vähän (0,5 %).

37 Varisnevassa on turvetta 5,54 milj.m 3, josta heikosti maatunutta on 55 % (3,02 milj.m 3 ) ja paremmin maatunutta 45 % (2,5 2 milj.m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suon osalla on 91 % (5,03 milj.m 3 ) ja yli 2 m :n 69 % (3,80 milj.m 3 ). Varisnevan aarnialue on rauhoitettu metsähallituksen päätöksell ä (Valtakunnallinen soiden suojelun perusohjelma, Maa- ja metsäta - lousministeriö, 1981). 17. Paskoonneva (x= 69366, y= 5357) sijaitsee noin 6,5 k m Teuvan kirkolta luoteeseen. Suo on tutkittu hajapistein. Topografisesti suo sijaitsee hiekka- ja soramaiden painanteessa rajoittuen itäosastaan Paskoonharjuun. Suon pinnan korkeus on 98,5-100 m mpy. Paskoonnevan pinta-ala on 25 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 10 ha ja yli 2 m :n 5 ha. Tutkimuspistetiheys o n 2,0/10 ha (kuva 25). Suon pinta viettää loivasti etelään. Vede t laskevat Koivistonluomaan, josta Rääsynluoman kautta Teuvanjokeen.

38 Vallitsevana suotyyppinä ovat rahkaräme ja reuna-alueill a tupasvillaräme. Vanhan ojituksen vaikutuksesta suotyypit ova t muuttuma-asteella. Suolta on joskus nostettu turvetta, mist ä ovat merkkinä vanhat turvehaudat suon keskiosassa. Paskoonnevan turvekerrostumien keskipaksuus on 1,9 m, jos - ta heikosti maatuneen turpeen osuus on 0,9 m. Paremmin maatunee n turvekerroksen paksuus on 1,0 m. Yli metrin syvyisen alueen kes - kisyvyys on 1,9 m ja yli 2 metrin 2,6 m. Suurin havaittu turpee n paksuus on 3,1 metriä. Suon pohjamaalaji on hiekka, jota peittä ä paikoin ohut liejukerros. Paskoonnevassa on rahkavaltaisia turpeita noin 100 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan runsaimmin tupasvillan jäänteitä. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 4 %. Tur vekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6, josta heikosti maatunee n pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,5 ja paremmin maatunee n pohjakerroksen 5,7. Liekoja ei tavattu 0-1 metrin syvyysvyöhyk - keessä lainkaan ja 1-2 metrin vyöhykkeessä erittäin vähän (0,7%). Paskoonnevassa on turvetta 0,29 milj. m3, josta heikosti maa - tunutta on 48 % (0,14 milj. m3 ) ja paremmin maatunutta 52 % (0,1 5 milj.m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suo n osalla on 66 % (0,19 milj. m3 ) ja yli 2 m :n 45 % (0,13 milj. m3 ). Paskoonneva ei sovellu turvetuotantoon heikon turvelaatunsa vuok - si. 18. Teerineva (x= 69381, y= 5380) sijaitsee noin 7,5 km Teu - van kirkolta pohjoiseen. Topografisesti suo sijaitsee loivie n hiekka- ja moreenimaiden painanteessa. Suon pinnan korkeus o n m mpy. Teerinevan pinta-ala on 190 ha, josta yli yhden metrin sy - vyistä aluetta on 150 ha ja yli 2 m :n 75 ha. Tutkimuspistetihey s on 3,8/10 ha ja syvyystietoja on 11,9 pisteeltä/10 ha (kuva 26). Suon pinta viettää etelään. Vedet laskevat Teeriluoman kautt a Teuvanjokeen., Vallitsevina suotyyppeinä ovat keidasräme-silmäkeneva-kompleksi, paikoin rahkaneva. Suon länsiosassa ovat tupasvillaräme j a isovarpuinen räme vallitsevina, itäosassa turvekankaat. Suon reu - nat ja itäosa on ojitettu. Teerinevan turvekerrostumien keskipaksuus on 1,8 m, jost a heikosti maatuneen turpeen osuus on 1,3 m. Paremmin maatuneen

39 turvekerroksen paksuus on 0,5 m. Yli metrin syvyisen alueen keski - syvyys on 2,0 m ja yli 2 metrin 2,6 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 4,0 metriä. Suon pohjamaalaji on hiekkaa ja moreenia. Keskiosassa esiintyy ohut (noin 10cm) liejukerros. Teerinevassa on rahkavaltaisia turpeita noin 98 % ja saravaltaisia 2 Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisissa runsaimmin tupasvillan, puun ja varvun jäänteitä. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 16 % (kuva 27). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,1, josta heikosti maatuneen pintaker - roksen keskimaatuneisuus on 3,2 ja paremmin maatuneen pohjakerrok - sen 6,7. Liekoja on molemmissa syvyysvyöhykkeissä erittäin vähän (0,6 % ja 0,9 %).

40 Teerinevassa on turvetta 3,22 milj. m3, josta heikosti maatu - nutta on 71 % (2,29 milj.m 3 ) ja paremmin maatunutta 29 % (0,9 3 milj.m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suo n osalla on 93 % (2,98 milj. m 3 ) ja yli 2 m :n 59 % (1,90 milj. m 3 ). Teerineva ei sovellu polttoturvetuotantoon, koska hyvin maatunu t pohjakerros on liian ohut. Kasvuturvetuotantoon suo ei sovell u turpeen laatua heikentävien tupasvillan, varvun ja cuspidata-tur - peen vuoksi. 19,20. Valkianeva-Hietaharjunluhta (x= 69389, y= 5366) si - jaitsee noin 9 km Teuvan kirkolta pohjoiseen. Topografisesti su o rajoittuu eteläosastaan hiekkakankaaseen, muualla moreenimaihin. Suon pinnan korkeus on m mpy. Suokompleksin pinta-ala on 250 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 180 ha ja yli 2 m :n 60 ha. Tutkimuspistetihe - ys on 4,1/10 ha ja syvyystietoja on 12,8 pisteeltä/10 ha (kuv a 28). Suon pinta viettää pohjoiseen. Vedet laskevat Mönsänluoma n kautta Pienijokeen, josta Närpiönjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon pohjoisosassa varsinai - nen sararämemuuttuma ja kytöheitto, keski- ja eteläosassa kalvak - kaneva-, lyhytkortinen neva- sekä rahkarämemuuttuma. Koko suoalu - eella on vanha ojitus. Keskiosan kytöheittoalueilla on mäntytai - mikkoa. Suon eteläosasta nostetaan palaturvetta, lisäksi uusi a tuotantokenttiä on raivattu suon pohjois- ja kaakkoisosaan. Alueen turvekerrostumien keskipaksuus on 1,4 m, josta heikos - ti maatuneen turpeen osuus on 0,8 m. Paremmin maatuneen turveker - ro.ksen paksuus on 0,6 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys o n 1,8 m ja yli 2 metrin 2,2 m. Suurin havaittu turpeen paksuus o n 3,0 metriä. Suon pohjamaalaji on hiekkaa, hietaa ja moreenia. Suon keskiosassa esiintyy paikoin ohuehko (5-10 cm) liejukerros. Suoalueella on rahkavaltaisia turpeita noin 72 % ja saraval - taisia 28 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisissa run - saimmin varvun, puun, tupasvillan ja suoleväkön jäänteitä ja sara - valtaisissa puunjäännöksiä. Puunjäännöksiä sisältävien turpeide n kokonaisosuus on 27 % (kuvat 29 ja 30). Turvekerrostuman keskimaa - tuneisuus on 4,8, josta heikosti maatuneen pintakerroksen keski - maatuneisuus on 3,9 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 5,8. Lie - koja on molemmissa syvyysvyöhykkeissä erittäin vähän (0,1 % j a 0,3 %).