Erkki Raikamo ASIKKALAN TURVEVARAT JA NIIDE N KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä

Transkriptio

1 P l3.6/80/13 Erkki Raikamo ASIKKALAN TURVEVARAT JA NIIDE N KÄYTTÖKELPOISUU S Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä Espoo 1980

2 i- s JOHDANTO Asikkalan kunnan alueella olevia soita tutkittii n geologisen tutkimuslaitoksen toimesta kesällä Aikaisemmin kunnan alueelta on tutkittu v nelj ä suota, 1974 yksi suo ja 1969 kuusi suota. Alueen turvetutkimukset liittyivät osana Päijät-Hämee n seutukaavaliiton alueella suoritettavaan turvevaroje n kokonaisinventointiin, mikä tehtiin kauppa- ja teoll suusministeriön myöntämän määrärahan turvin. Turveinventointien tarkoituksena on palvella lähinnä turpeen teollista hyväksikäyttöä. Erityisesti on tarka teltu soiden soveltuvuutta polttoturvetuotantoon. Tämä n lisäksi selviävät kuitenkin myös turpeen ja soiden muu t käyttämuodo t, kuten kasviturve setä soiden soveltuvuus suojelutarkoituksiin. Päijät-Hämeen alueelta on aikaisemmin - v tehty alustava turvevaroja selvittelevä tutkimus (Päijät- Hämeen turvevarat ja niiden käyttöä koskeva yleisselv i- tys. P-H :n seutukaavaliitto julkaisu 4/72). Kyseinen selvitys perustuu pääpiirteissään vuoteen 1972 menness ä tutkittuihin soihin, joita on kaikkiaan 108 kpl eli 1/ 3 kaikista Päijät-Hämeen peruskartoissa esiintyvistä yli 10 ha :n suuruisista soista (yhteensä 329 kpl). Tässä kokonaisselvityksessä on inventoitu kaikki ne suot, jotka ovat peruskartan (1 : ) suokuvioituksen mukaan vähintään 15 ha :n suuruisia.

3 - 1 - SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 2 2. TUTKIMUSMENETELMÄ.T Maastotutkimukset Näytteiden käsittely Kartat ja profiilit 4 3. SOISTUNEISUUS JA TURVEKERROSTUMAT Asikkalan kunnan suot Pinta-ala- ja tutkimustarkkuus - tiedot sekä soiden laskusuhteet Suotyypit ja ojitustilanne Turvelajit, turpeen maatuneisuu s ja pohjamaalajit Turvekerrostumat ja liekoisuus Suokohtainen tarkastelu SOIDEN KÄYTTOMAHDOLLISUUDET Soveltuvuus kasvuturpeeksi Polttoturve Edellytykset Polttoturpeeksi soveltuvat suot YHTEENVETO 6 7 KIRJALLISUUTTA 6 8 Tekijän osoite : Erkki Raikamo Geologinen tutkimuslaito s Espoo 15

4 2 1. JOHDANT O Asikkalan kunnan alueella olevia soita tutkittii n geologisen tutkimuslaitoksen toimesta kesällä Aikaisemmin kunnan alueelta on tutkittu v nelj ä suota, 1974 yksi suo ja 1969 kuusi suota. Alueen turvetutkåmukset liittyivät osana Päijät-Hämee n seutukaavalitton alueella suoritettavaan turvevarojen kokonaisinventointiin~ 'nikä.tehtiin kauppa- ja teolli - suusministertön myöntämän määrärahan turvin. Turveinventaintien tarkoituksena: on palvella lähinn ä turpeen teollista Tiy'väksikäyttöä. Erityisesti on tarkas - teltu soiden soveltuvuutta polttoturvetuotantoon. Tämän lisäksi selviävät kuitenkin myös turpeen ja soiden muut käyttömuodot,. kuten kasvi.turve seka soiden soveltuvuus suojelutarkoituksiin.. Päijät-Hameen alueelta on aikaisemmin -- v. 1972' - tehty alustava turvevaroja selvittelevä tutkimus (Päijät- Hämeen turvevarat ja. niiden käyttöä koskeva yleisselvi - tys., P-K:n seutukaavalittto julkaisu 4/72L. Kyseinen selvitys perustuu pääpiirteissään vuoteen 1972 menness ä tutkittuihin soihin, joita on kaikkiaan 108 kpl eli 1/ 3 kaikista Päijät-Hämeen peruskartoissa esiintyvistä yl i 10 ha :n suuruisista soista (yhteensä 329 kpl). Tässä kokonaisselvityksessä on inventoitu kaikki ne suot, jotka ovat peruskaartan (1 : 2Q 00QL suokuvioitukse n mukaan vähintään 15 ha :n suuruisia.

5 3. Soistuneisuus ja turvekerrostumat 3.1 Asikkalan kunnan suo t Asikkalan kunnan alueella suoritetussa turvevaroje n kokonaisinventoinnissa on tutkittu kaikki yli 15 ha : n suuruiset suot, jotka on peruskartalla varustettu suo - kuviolla sekä joitakin pienempiäkin. Täten tutkittuj a soita on kunnan alueella yhteensä 39 kpl (suot n :ot 5 ja 6 ovat yhtenäistä suota). Näistä kaksi (n :ot 24 j a 29) ei ole luettavissa ns. geologisiin soihin, toisi n sanoen turvekerrostuma on matalampi kuin 0,3 m. Asikkalan 37 :n geologisen suon pinta-alan mukainen luokittel u on seuraava : Yli ha 2 kp l ha 7 kp l ha 9 kpl ha 5 kp l ha 5 kp l alle 15 ha 9 kpl Tutkittujen soiden sijoittuminen on esitetty kuvassa Joenniitunsuo 22. Pyhäsuo 2. Valkealähteensuo 23. Tyynelänsuo 3. Karhusaarensuo 24. Vähäpäänsuo 4. Sepänsaarensuo 25. Särkijärvensuo 5 ja 6. Ristikuusensuo 26. Koskuensuo 7. S oimasuo 27. Paukkulansuo 8. Ränskälänkorpi 28. Herralansuo 9. Heinäjoensuo 29. Riissuo 10. Sammalsuo 30. Rahkasuo 11. Kaalisuo 31. Pitkäsuo 12. Lähdesuo -Höltinsuo 32. Onkisuo 13. Iso Kirvessuo 33. Lempävänsu o 14. Äinäjärvensuo 34. Rouvinsuo 15. Suurisuo 35. Nälkäsuo 16. Pehkusuo 36. Rehtsuo 17. Haikansuo 37. Tönösuo 18. Viiksillansuo 38. Lon i 19. Pitkänsillansuo 39. Pyhäniemensuo 20. Appolansuo 40. Urpi a 21. Myllysaarensuo

6 ASIKKALASSA TUTKITTUJEN SOIDEN SIJAINTI A 0\.. ~)--(~~~~ Linjaverkostotutkimu s Hajapistetutkimu s 5 10 k m GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto rt.

7 3.1.1 Pinta-ala- ja tutkimustarkkuustiedot sekä soiden laskusuhtee t Tutkittujen soiden yhteispinta-ala on ha, jost a yli 1 m :n syvyistä aluetta on 887 ha eli 63 % ja yl i 2 metrin 475 ha eli 34 %. Linjaverkostomenetelmällä tutkittuja soita on 12 ja lo - put on tutkittu hajapistemenetelmällä. Tutkimuslinja a on kaikkiaan m ja tutkimuspisteitä 401 kpl, jois - ta 308 on yli 1 m :n js 206 yli 2 metrin syvyistä. Tutkimuspistetiheys on 2,8/10 ha. Asikkalan suot sijoittuvat korkeustasojen m mp y (metriä merenpinnan yläpuolella) väliin. Suon kuuluva t Kymijoen vesistön alueeseen Suotyypit ja ojitustilann e Kaikki Asikkalan suot kuuluvat suoyhdistymätyyppii n " Sisä-Suomen keidassuot" ja edelleen osa-alueesee n " Järvi-Suomen keidassuot" (Eurola 1962). Näille on tun - nusomaisena piirteenä, että suon keskusta kohoaa loivast i tai ei lainkaan reunoja korkeammalle. Keidassoiden tyypilliset suurmuoto-osat - laide, reunaluisu ja keskustasanne - ovat yleensä erotettavissa vain kasvillisuude n perusteella. Yllä kuvatun tapainen suon muoto ja laideos a on nähtävissä heikosti kehittyneenä mm. Haikansuon profiileissa (kuva 12). Suuri osa Asikkalan soista on nii n pienialaisia, että kerrostumat ovat usein lähes kauttaaltaan ravinnepitoisten valuvesien saavutettavissa. Täten soista luontaisesti tapahtuvaa ns. progressiivista kehitystä, jonka tuloksena on tyypillinen, niukkaravinteinen keidassuo, ei pääse täydellisesti tapahtumaan. Erityyppiset rämeet ovat yleisimpinä suotyyppeinä. Soi - den keskialueella ne ovat yleensä karuja (pääasiassa

8 rahka-, tupasvilla- ja isovarpuista rämettä) ja muuttuva t asteittain suon reunoille päin siirryttäessä ravinnerik - kaammiksi (korpiräme, pallosararäme ja sararäme). Reunaalueilla vallitsevat yleisesti korvet (varsinainen sek ä ruoho- ja heinäkorpi). Avosuotyypit ovat hyvin harvinai - sia. Valtaosa Asikkalan soista on osittain tai kokonaan ojitettu. Ojitetuilla suoalueilla on nähtävissä usein eri - ikäistä ojitusta ; vanhaa ojitusta, jota on paikoin perat - tu ja syvennetty tai vanhojen ojien väleihin on useast i kaivettu tiheämpi ojaverkosto. Näin ollen lähes kaikk i suotyypit ovat joko ojikko- tai muuttuma-asteella. Yleis - tä on myös se, että alkuperäiset suotyypit ovat jo täysin muuttuneina kangaskasvillisuutta kasvaviksi turvekankaiksi Turvelajit, turpeen maatuneisuus ja pohjamaalaji t Turvelajisuhteiltaan Asikkalan soilla vallitsevat sara - valtaiset turpeet, noin 53 % :lla. Rahkavaltaisten turpe i- den osuus on 47 % ja ruskosammalvaltaisten alle 0,1 %. Yllä olevat turvelajisuhteet - ravinnepitoisten, minerot - rofiaa ilmentävien lajien heikosti vallitessa - kuvasta - vat samantyyppisesti soiden ei äärimmäisen karua kehitys - tä kuin edempänä mainittu suotyyppijakautuma. Saravalta i - sissa turpeissa tavataan lisätekijöinä runsaimmin puun - jäännöksiä (23 %), järviruokoa (7 %) ja kortetta (4 % ) sekä rahkavaltaisissa tupasvillaa (31 %). Puunjäännöksi ä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 27 % (vrt. taulukko 7, liitteessä 2). Asikkalan soiden turvekerroston keskimääräinen maatune i- suus (H1_10) on 6,4, josta heikosti maatuneen (H 1_4 ) osan on 3,4 ja paremmin maatuneen (H5-10) 6,8. Soiden topografinen sijainti vaihtelee siten, että Sa l- pausselän pohjoispuolella useimmat suot joko sijaitsevat

9 kallioperän painanteissa tai ovat vesistöjen rantasoistu - mia. Salpausselän päällä soistumista on tapahtunut harju - kuopissa ja muissa painanteissa. Soiden pohjamaalajein a on yleisimmin siltti, savi, hiekka tai hiekkamoreeni. Allasmaisten soiden pohjalla, saven päällä on toisinaa n liejukerros osoittamassa suon syntyneen vesistön umpeen - kasvun seurauksena. Osa Asikkalan soista on syntynyt mineraalimaan soistumisena, usein metsäpalojen seurauksena. Metsäpaloja on saattanut suon kehityksen aikana olla usei - takin. Näistä muistoina on nykyisin nähtävissä turvekerrostumissa olevat hiilikerrokset. Monilla soilla ova t niiden kehityksen ajan vallinneet erilaiset puita kasva - vat suotyypit, niistä osoituksena on edellä mainitt u puunjäännöksiä sisältävien turpeiden suuri kokonaisosuu s ja kohtalaisen runsas liekoisuus Turvekerrostumat ja liekoisuus Asikkalan soiden turvekerrostumien keskipaksuus on 2, 4 metriä. Tästä heikosti maatuneen turpeen osuus on 0,3 m ja paremmin maatuneen 2,1 m. Yli yhden metrin syvyise n alueen keskisyvyys on 2,8 m ja yli 2 m :n 3,6 m. Suuri n havaittu turpeen paksuus on 7,3 m (Rehtsuossa). Tutkituissa soissa on turvetta yhteensä noin 34 milj. m3, josta heikosti maatunutta on noin 13 % (4 milj. m3 ) j a paremmin maatunutta 87 % (30 milj. m3 ). Koko turvemää - rästä on yli yhden metrin syvyisellä alueella noin 72 % (25 milj. m3 ) ja yli kanden metrin 49 % (17 milj. m3 ). Soissa esiintyy liekoja 0-1 metrin syvyysvyöhykkeess ä runsaasti (3,2 %) ja 1-2 metrin syvyysvyöhykkeessä taa s vähän (1,2 %). Kyseiset prosenttiluvut tarkoittava t lahoamattoman puuaineksen osuutta a.o. syvyysvyöhykkee n sisältämästä turvemäärästä. Niinpä Asikkalan soiden pin - taosassa on puuta yhteensä m 3 ja pohjaosass a m 3.

10 Suokohtainen tarkastel u Seuraavassa tarkastellaan jokaista suota erikseen. Turveteollisuuden kannalta merkittävimmistä soista o n ohessa suokartta sekä joistakin linjaverkostomenetel - mällä tutkituista maatuneisuus- ja turvelajiprofiilit. Käytetty suonumerointi noudattelee aikaisemmass a Päijät-Hämeen turvevaroja käsitelleessä selvityksess ä (P-H :n seutukaavaliitto, julkaisu 4/72) käytettyä nu - merointia. Suokohtaista informaatiota, jota ei ole yksityiskohtai - sesti tekstissä esitetty, on lisää taulukossa 6 (mm. keskisyvyys- ja kuutiomäärätietoja) ja taulukossa 7 (liitteet 1 ja 2). Viime mainitussa on eriteltynä turve - lajien suhteellinen (= prosenttinen) jakautuminen er i lisätekijöiden osalta suokohtaisesti esitettynä. Suokohtaisten selvitysten lopussa on arvio suon käyttö - kelpoisuudesta. Niiden soiden käyttökelpoisuutta, joide n turve on ilmoitettu soveltuvan polttoturpeeksi, on ta r- kasteltu erikseen kenttä- ja laboratorioanalyysie n perusteella kappaleessa : "Polttoturpeeksi soveltuva t suot". 1. Joenniitunsuo (x = 67813, y = 5680) sijaitsee noi n 15 km Asikkalan kirkolta lounaaseen. Topografisesti su o sijaitsee Toisen Salpausselän rinteellä olevassa joki - notkossa. Suon pinnan korkeus on noin 131 m mpy. Joenniitunsuon pinta-ala on 15 ha, joka on kauttaaltaan alle yhden metrin syvyistä. Vallitsevana suotyyppinä on korpiräme, joka on tiheä n ojituksen ansiosta muuttuma-asteella. Suo soveltuu par - haiten maa- tai metsätalouden käyttöön.

11 Valkealähteensuo (x = 67820, y = 5675) sijaitsee noi n 15 km Asikkalan kirkolta lounaaseen. Topografisesti su o sijaitsee Toisessa Salpausselkävuöhykkeessä. Suon pinnna n korkeus on noin 133 m mpy. Suo on tutkittu v Valkealähteensuon pinta-ala on 56 ha, josta yli yhde n metrin syvyiseä aluetta on 40 ha ja yli 2 m :n 25 ha. Tutkimuslinjaa on m ja tutkimuspisteitä 26 kpl, joi s ta 14 kpl on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetihey s on 4,6/10 ha (kuva 3). Suo kallistuu lounaaseen. Vedet laskevat Arrajokeen.

12 Vallitsevina suotyyppeinä ovat rahka-, korpi- ja isovarpui - nen räme. Valkealähteensuon turvekerrotumien keskipaksuus on 2,3 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,4 m ja paremmi n maatuneen osuus 1,9 m. Yli 2 metrin syvyisen alueen keski - syvyys on 2,8 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 3,4 m. Suon pohjamaalaji on pääasiassa siltti, jota peittää ohu t liejukerros. Valkealähteensuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 58 %. Saravaltaisia on 42 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahka - valtaisissa runsaimmin tupasvillaa ja saravaltaisissa puun - jäännöksiä. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 19 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,4, josta heikosti maatuneen osan 3,1 ja paremmin maatuneen osa n 6, 9. Liekoja ei ole kyseisenä tutkimusvuonna tähystetty. Valkealähteensuossa on turvetta 1,305 milj. m3, josta hei - kosti maatunutta on 18 % (0,235 milj. m 3 ) ja paremmin maatu - nutta 82 % (1,070 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhde n metrin syvyisellä suon osalla on 70 % (0,920 milj. m3 ) j a yli 2 m :n 54 % (0,700 milj. m3 ). Valkealähteensuon turve soveltuu polttoturpeeksi. 3. Karhusaarensuo (x = 67822, y = 5692) sijaitsee noi n 13 km Asikkalan kirkolta lounaaseen. Topografisesti suo sijaitsee Toisen Salpausselän etelään viettävän rinteen painanteessa. Suon pinnan korkeus on noin 134 m mpy. Karhusaa - rensuon pinta-ala on 33 ha, joka on kokonaan alle kande n metrin syvyistä. Hajatutkimuspisteitä on 7 kpl, joista 6kp l on yli yhden metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 2,1/10 ha. Suo kallistuu etelään. Vedet laskevat Koskuenjokeen. Vallitsevana suotyyppinä on korpiräme, joka on pääasiass a muuttuma-asteella.

13 Karhusaarensuon turvekerrostumien keskipaksuus on 1,3 m, joka on kokonaan paremmin maatunutta. Yli metrin syvyise n alueen keskisyvyys on 1,6 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 2,0 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa silttiä, jonka päällä on ohut liejukerros. Karhusaarensuossa on saravaltaisia turpeita noin 86 %, rah - kavaltaisia 12 % ja loput 2 % ruskosammalvaltaisia. Turpee n lisätekijöinä tavataan saravaltaisissa runsaimmin puunjään - nölsiä ja järviruokoa. Puunjäännöksiä sisältävien turpeide n kokonaisosuus on 71 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuu s on 7,4. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä runsaasti (3,5 % ) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä ei lainkaan. Karhusaarensuossa on turvetta 0,443 milj. m3, joka on kokonaan paremmin maatunutta. Koko turvemäärästä yli yhden met - rin syvyisellä suon osalla on 90 % (0,400 milj. m3. Karhusaarensuo soveltuu parhaiten metsä- tai maataloude n käyttöön. 4. Sepänsaarensuo (x = 67829, y = 5678) sijaitsee noi n 14 km Asikkalan kirkolta lounaaseen. Topografisesti suo si - jaitsee Toisen Salpausselän rinteellä, jokinotkossa. Suo n pinnan korkeus on noin 130 m mpy. Sepänsaarensuon pinta-ala on 19 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 15 ha ja yli 2 metrin ei lainkaan. Haj a- tutkimuspisteitä on 4 kpl, joista 3 kpl on yli yhden metri n syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 2,1/10 ha. Suo kallistuu loivasti länteen. Vedet laskevat suoraan Arrajokeen. Vallitsevana suotyyppinä on rahkaräme, joka on tiheähkö n ojituksen seurauksena muuttuma-asteella.

14 16 - Sepänsaarensuon turvekerrostumien keskipaksuus on 1,2 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,4 m ja paremmin maatuneen osuus 0,8 m. Suurin havaittu turpeen pak - suus on 1,3 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa silttiä. Sepänsaarensuossa on saravaltaisia turpeita noin 70 % j a rahkavaltaisia on loput. Turpeen lisätekijöinä tavataan saravaltaisissa runsaimmin puunjäännöksiä, joita sisältävie n turpeiden kokonaisosuus on 70 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,2, josta heikosti maatuneen osan 3,6 ja parem - min maatuneen osan 7,3. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä runsaasti (3,8 % ) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä ei lainkaan. Sepänsaarensuossa on turvetta 0,218 milj. m3, josta heikosti maatunutta on 30 % (0,066 milj. m3 ) ja paremmin maatunutt a 70 % (0,152 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suon osalla on 82 % (0,180 milj. m 3 ). Sepänsaarensuo soveltuu parhaiten maa- tai metsätalousmaaksi Ristikuusensuo (x = 67843, y = 5687) sijaitsee noi n 13 km Asikkalan kirkolta lounaaseen. Topografisesti suo si - jaitsee Toisen Salpausselän rinteellä. Suon pinnan korkeu s on noin 140 m mpy. Ristikuusensuon pinta-ala on 55 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 35 haja yli 2 m :n 25 ha. Hajatutkimu s - pisteitä on 11 kpl, joista 7 kpl on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 2,0/10 ha (kuva 4). Suo kallistuu etelän-lännen suuntaan. Vedet laskevat Arra - jokeen. Vallitsevana suotyyppinä on tupasvilj,aräme, joka on osaks i ojikko-, osaksi muuttuma-asteella. Ristikuusensuon turvekerrostumien keskipaksuus on 2,9 in.

15 Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,3 m ja paremmin maatuneen osuus 2,6 m. Yli metrin syvyisen alueen keski - syvyys on 3,1 m ja yli 2 metrin 3,7 m. Suurin havaittu tur - peen paksuus on 4,3 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiass a silttiä ja savea, joiden päällä on ohut liejukerros. Ristikuusensuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 55 %. Saravaltaisia on 45 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan rah - kavaltaisissa runsaimmin tupasvillaa ja saravaltaisiss a järviruokoa ja kortetta. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 34 %. Turvekerrostuman keskimaatu - neisuus on 6,2, josta heikosti maatuneen osan 3,5 ja parem - min maatuneen osan 6,5. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä erittäin runsaast i (4,3 %) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä runsaasti (3,2 %). Ristikuusensuossa on turvetta 1,560 milj. m3, josta heikos - ti maatunutta on 10 % (0,150 milj. m3 ) ja paremmin maatunutta 90 % (1,410 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhde n metrin syvyisellä suon osalla on 70 % (1,085 milj. m3 ) j a yli 2 m :n 60 % (0,925 milj. m 3 ). Ristikuusensuon turve soveltuu polttoturpeeksi. 7. Soimasuo (x = 67853, y = 5693) sijaitsee noin 12 k m Asikkalan kirkolta lounaaseen. Topografisesti suo sijait - see Toisen Salpausselän alueella. Suon pinnan korkeus o n noin 158 m mpy. Suo on tutkittu v Soimasuon pinta-ala on 37 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 30 ha ja yli 2 m :n 25 ha. Tutkimuslinjaa on m ja tutkimuspisteitä 15 kpl, joista 9 kpl o n yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 4,/10 ha (kuva 5). Suo kallistuu loivasti kaakon suuntaan. Vedet laskeva t osaksi Mustajärveen.

16 Vallitsevina suotyyppeinä ovat rahkaneva ja lyhytkortine n neva sekä tupasvillaräme. Suotyypit ovat tiheän ojitukse n seurauksena osittain ojikko-, osittain muuttuma-asteella. Soimasuon turvekerrostumien keskipaksuus on 5,1 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,6 m ja paremmi n maatuneen osuus 4,5 m. Yli 2 metrin syvyisen aluee n keskisyvyys on 5,2 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 6,5 m. Suon pohjamaalaji on pääasiassa silttiä, jonk a päällä on ohut liejukerros.

17 Soimasuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 83 %. Sara - valtaisia on 17 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahka - valtaisissa runsaimmin tupasvillaa. Turvekerrostuman kes - kimaatuneisuus on 5,7, josta hiekosti maatuneen osa n 2,5 ja paremmin maatuneen osan 6,2. Liekoja ei ole tutkimusvuonna tähystetty. Soimasuossa on turvetta 1,953 milj. m3, josta hiekost i maatunutta on 15 % (0,307 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 85 % (1,646 milj. m3 )_, Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suon osalla on 78 % (1,530 milj. m 3 ) ja yli 2 metrin 66 % (1,300. milj., m3 ). Soimasuon turve soveltuu polttoturpeeksi. 6. Ränskälänkorpi (x = 67866, y = 5681). sijaitsee noi n 12 km Asikkalan kirkolta lounaaseen. Topografisesti su o sijaitsee Toisella Salpausselällä olevassa jokinotkossa. Suon pinnan korkeus on noin 142 m mpy. Ränskälänkorven pinta-ala on 50 ha, josta yli yhden met - rin syvyistä aluetta on 35 ha ja yli 2 metrin 5 ha. Koko suon alasta on 15 ha Iammin kunnan alueella. Tutki - muslinjaa on 610 m ja tutkimuspsiteitä 12 kpl, joist a 4 kpl on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys o n 2,4/10 ha (kuva 6). Suo kallistuu loivasti lännen-etelän suuntaan. Vede t laskevat suon läpi virtaavaan Ränskälänojaan. Vallitsevina suotyyppeinä ovat korpiräme ja varsinaine n korpi. Suotyypit ovat vanhahkon, melko tiheän ojitukse n seurauksena muuttuma-asteella. Ränskälänkorven turvekerrostumien keskipaksuus on 1,7 m. joka on kokonaan paremmin maatunutta. Yli 2 metri n syvyisen alueen keskisyvyys on 2,3 metriä.

18 Suurin havaittu turpeen paksuus on 2,4 metriä. Suon poh - jamaalaji on pääasiassa silttiä. Ränskälänkorvessa on saravaltaisia turpeita noin 99 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan runsaimmin puunjäännöksiä, joita sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 46 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 7,2. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä erittäin runsaasti (4,2 %) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä erittäin vähä n (0,1 %). Ränskälänkorvessa on turvetta 0,876 milj. m 3, joka on kokonaan paremmin maatunutta. Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suon osalla on 68 % (0,595 milj. m 3 ) ja yli 2 m :n 13 % (0,115 milj. m 3 ). Osa Ränskälänkorven turpeesta soveltuu polttoturpeeksi. 9. Heinäjoensuo (x = 67877, y =5699) sijaitsee noin 10 km Asikkalan kirkolta länsilounaaseen. Topografisest i suo sijaitsee Toisella Salpausselällä. Suon pinnan kor - keus on noin 140 m mpy. Heinäjoensuon pinta-ala on 51 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 15 ha ja yli 2 m :n 5 ha. Hajatutki - muspisteitä on 7 kpl, joista yksi on yli 2 metrin syvyi - nen. Tutkimuspistetiheys on 1,4/10 ha. Suo kallistuu loivasti itään. Vedet laskevat suon läp i virtaavaan Heinäjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ova t varsinainen korpi ja korpiräme. Suotyypit ovat pääasiass a muuttuma-asteella. Heinäjoensuon turvekerrostumien keskipaksuus on 1,5 m, joka on kokonaan paremmin maatunutta. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,2 m. Suurin havaittu turpee n paksuus on 4,5 metiä. Suon pohjamaalaji on pääasiass a silttiä.

19 Heinäjoensuossa on saravaltaisia turpeita 100 % ; niiss ä tavataan lisätekijöinä runsaimmin puunjäännöksiä (n. 60 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 7,4. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä kohtalaisest i (2,8 %) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä erittäin vähän (0,5 %). Heinäjoensuossa on turvetta 0,772 milj. m3, joka on kokonaan paremmin maatunutta. Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suon osalla on 43 % (0,330 milj. m3 ) ja yli 2 m 26 % (0,200 milj. m 3 ). Heinäjoensuo soveltuu parhaiten metsänkasvatukseen. 10. Sammalsuo (x = 67877, y = 5676) sijaitsee noin 13 k m Asikkalan kirkolta länsilounaaseen, Lammin rajalla. Topogr a- fisesti suo sijaitsee Toisen Salpausselän alueella. Suon pinnan korkeus on noin 143 m mpy. Sammalsuon pinta-ala on 48 ha, josta yli yhden metrin sy - vyistä aluetta on 30 ha ja yli 2 m :n 10 ha. Suon koko alas - ta 17 ha kuuluu Lammin kuntaan. Hajatutkimuspisteitä o n 8 kpl, joista 4 kpl on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspist e - tiheys on 1,6/10 ha (kuva 6). Suo kallistuu lävitseen virtaavaan Ränskälänojaan. Vallitsevana suotyyppinä on suon keskiosassa rahkaneva, jo - ka on tiheän ojituksen seurauksena ojikkoasteella. Sammalsuon turvekerrostumien keskipaksuus on 2,3 m. Täst ä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,5 m ja paremmin ma a - tuneen osuus 1,8 m. Yli 2 metrin syvyisen alueen keski - syvyys on 2,9 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 3,2 m. Suon pohjamaalaji on pääasiassa silttiä. Sammalsuossa on saravaltaisia turpeita noin 58 %. Rahkaval - taisia 42 %. Turepen lisätekijöinä tavataan saravaltaisiss a runsaimmin puunjäännöksiä, joita sisältävien turpeide n kokonaisosuus on 58 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus

20 on 6,5, josta heikosti maatuneen osan 2,5 ja paremmin ma a - tuneen osan 7,7. Liekoja on molemmissa syvyyvvyöhykkeissä runsaasti (3,2 %). Sammalsuossa on turvetta 1,098 milj. m3, josta heikosti maatunutta on 23 % (0,258 milj. m3 ) ja paremmin maatunutt a 77 % (0,840 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 63 % (0,690 milj. m3 ) ja yl i 2 m :n 26 % (0,290 milj. m3 ). Osa Sammalsuon turpeesta soveltuu polttoturpeeksi. 11. Kaalisuo (x = 67897, y = sijaitsee noin 12 k m Asikkalan kirkolta länteen. Topografisesti suo sijaitse e Toisen Salpausselän alueella, rikkonaisissa maaston painan - teissa. Suon pinnan korkeus on 144 m mpy. Kaalisuon pinta-ala on 58 ha, josta yli yhden metrin syvyis - tä aluetta on noin 20 ha ja yli 2 m :n noin 10 ha. Tutkimus - linjaa on 750 m ja tutkimuspisteitä 13 kpl, joista 4 kp l on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 2,2110 ha. Suo kallistuu etelään. Vedet laskevat Heinäjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat korpiräme ja varsinainen kor - pi. Suotyypit ovat tiheän ojituksen seurauksena ojikkoasteella. Kaalisuon turvekerrostumien keskipaksuus on 1,0 m, joka on kokonaan paremmin maatunutta. Yli metrin syvyinen aluee n keskisyvyys on 1,6 m ja yli 2 metrin 2,1 m. Suon pohjamaa - laji on pääasiassa hiekkaa ja silttiä. Kaalisuossa on saravaltaisia turpeita noin 88 % ja lopu t rahkavaltaisia. Turpeen lisätekijöinä tavataan saravaltai - sissa runsaimmin puunjäännöksiä, joita sisältävien turpei - den kokonaisosuus on 81 %. Turvekerrostuman keskimaatunei - suus on 7,5.

21 Liekoja on molemmissa syvyysvyöhykkeissä erittäin vähä n 0,9 ja 0,01 %. Kaalisuossa on turvetta 0,594 milj. m3, joka on kokonaan paremmin maatunutta. Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suon osalla on 54 % (0,320 milj. m3 ) ja yl i 2 m :n 35 % (0,210 milj. m3 ). Kaalisuo soveltuu parhaiten metsänkasvatukseen. 12. Lähdesuo Höltinsuo (x = 67898, y = 5696) sijaitse e noin 10 km Asikkalan kirkolta länteen. Topografisesti su o sijaitsee Toisen Salpausselän alueella. Suon pinnna korkeu s on noin 142 m mpy. Suo on tutkittu v Suon pinta-ala on 177 ha, josta yli yhden metrin syvyist ä aluetta on 130 ha ja yli 2 m :n 70 ha. Tutkimuslinjaa o n m ja tutkimuspisteitä 61 kpl, joista 30 kpl on yl i 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 3,4/10 ha (kuva 7). Suo kallistuu lännen suuntaan. Vedet laskevat Heinäjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä voat lyhytkortinen neva ja rahka - neva sekä tupasvillaräme. Suotyypit ovat osaksi ojikko-, osaksi muuttuma-asteella. Lähdesuon - Höltinsuon turvekerrostumie.n keskipaksuus o n 2,8 m. Tästä on hiekosti maatuneen turpeen osuus 0,5 m j a paremmin maatuneen osuus 2,3 m. Yli 2 metrin syvyise n alueen keskisyvyys on 3,3 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 4,1 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa silt - tiä, jota peittää ohut liejukerros. Lähdesuo - Höltinsuossa on rahkavaltaisiaturpeita noi n 84 % ja saravaltaisia on loput. Turpeen lisätekijöinä tav a - taan rahkavaltaisissa runsaimmin tupasvillaa. Turvekerro s - tuman keskimaatuneisuus on 6,4, josta heikosti maatunee n osan 2,6 ja paremmin maatuneen osan 7,3. Liekoja ei ole tähystetty.

22 Lähdesuo - Höltinsuossa on turvetta 4,956 milj. m3, jost a heikosti maatunutta on 18 % (0,885 milj. m3 ) ja paremmin maatunutta 82 % (4,071 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yl i yhden metrin syvyisellä suon osalla on 73 % (3,640 milj. m3 ) ja yli 2 m :n 47 % (2,310 milj. m 3 ) Lähdesuo - Höltinsuon turve soveltuu polttoturpeeksi. 13. Iso Kirvessuo (x = 67920, y = 5680) sijaitsee noi n 12 km Asikkalan kirkolta länteen. Topografisesti suo sijait - see Toisen Salpausselän alueella. Suon pinnan korkeus o n noin 150 m mpy. Suo on tutkittu v Iso Kirvessuon pinta-ala on 57 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 40 ha ja yli 2 m :n 20 ha. Tutkimuslin - jaa on m ja tutkimuspisteitä 20 kpl, joista 9 kpl o n yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 3,5/10 ha (kuva 8). Suo kallistuu sekä pohjoisen, että etelän suun - tiin. Vedet laskevat Heinäjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat lyhytkortinen neva ja tupas - villaräme. Suotyypit ovat ojikkoasteella. Iso Kirvessuon turvekerrostumien keskipaksuus on 2,1 m. Täs - tä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,6 m ja paremmi n maatuneen osuus 1,5 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,3 m ja yli 2 metrin 2,7 m. Suurin havaittu tur - peen paksuus on 3,2 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiass a hiekkaa. Iso Kirvessuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 59 %, Sa - ravaltaisia 41 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkava l - taisissa runsaimmin tupasvillaa ja saravaltaisissa puun - jäännöksiä ja järviruokoa. Puunjäännöksiä sisältävien tur - peiden kokonaisosuus on 12 %. Turvekerrostuman keskimaatu - neisuus on 6,0, josta heikosti maatuneen osan 2,7 ja pare m- min maatuneen osan 7,2. Liekoja ei ole tähystetty.

23 Iso Kirvessuossa on turvetta 1,220 milj. m 3, josta heikost i maatunutta on 28 % (0,342 milj. m3) ja paremmin maatunutt a 72 % (0,878 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 75 % (0,920 milj. m 3 ja yl i 2 m :n 44 % (0,590 milj. m 3 ).

24 Iso Kirvessuon turve soveltuu polttoturpeeksi. 14. Yinäjärvensuo (x 67926, y = 5688) sijaitsee noi n 11 km Asikkalan kirkolta länteen. Topografisesti suo sijait - see Toisella Salpausselällä. Suon pinnan korkeus on hoi n 145 m mpy. Ainäjärvensuon pinta-ala on 33 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 25 ha ja yli 2 m :n ei lainkaan. Hajatut - kimuspisteitä on 4 kpl. Tutkimuspistetiheys on 1,2/10 ha. Suo kallistuu etelään. Vedet laskevat suoraan suon läp i virtaavaan Ainiönjokeen. Vallitsevana suotyyppinä on tupasvillaräme, joka on osittain ojikko-, osittain muuttuma-asteella. Ainäjärvensuon turvekerrostumien keskipaksuus on 1,3 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,1 m ja pare m- min maatuneen osuus 1,2 m. Suurin havaittu turpeen paksuu s on 1,6 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa silttiä. Ainäjärvensuossa on saravaltaisia turpeita noin 81 %. Rahkavaltaisia on 19 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan sara - valtaisissa runsaimmin puunjäännöksiä, joita sisältävie n turpeiden kokonaisosuus on 62 %. Turvekerrostuman keskima a- tuneisuus on 7,3, josta heikosti maatuneen osan 4,0 j a paremmin maatuneen osan 7,7. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä kohtalaisest i (2,6 %) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä ei lainkaan. Ainäjärvensuossa on turvetta 0,437 milj. m3, josta heikos - ti maatunutta on 10 % (0,041 milj. m3 ) ja paremmin maatunutta 90 % (0,396 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suon osalla on 74 % (0,325 milj. m3 ). Ainäjärvensuo soveltuu parhaiten metsänkasvatukseen.

25 Suurisuo (x = 67832, y = 5713) sijaitsee noin 12 km Asikkalan kirkolta lounaaseen. Topografisesti suo sijaitsee Toisella Salpausselällä. Suon pinnan korkeus on noi n 139 m mpy. Suo on tutkittu v Suurisuon pinta-ala on 40 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 27 ha ja yli 2 m :n 20 ha. Tutkimuslinja a on m ja tutkimuspisteitä 15 kpl, joista 12 kpl o n yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 3,7/10 (kuva 9). h a

26 Suo kallistuu loivasti lännen-etelän suuntaan. Vedet las - kevat Koskuenjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat tupasvilla- ja isovarpuine n räme. Suurisuon turvekerrostumien keskipaksuus on 2,7 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 1,0 m ja paremmin maatuneen osuus 1,7 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyy s on 2,8 m ja yli 2 metrin 3,2 m. Suurin havaittu turpee n paksuus on 3,8 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa silt - tiä, jonka päällä on ohut liejukerros. Suurisuossa on saravaltaisia turpeita noin 55 %. Rahkava l - taisia on 45 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan saravaltai - sissa runsaimmin puunjäännöksiä ja rahkavaltaisissa tupas - villaa. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuu s on 9 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4, jost a heikosti maatuneen osan 3,6 ja paremmin maatuneen osan 6,5. Liekoja ei ole tähystetty. Suurisuossa on turvetta 1,092 milj. m3, josta heikosti maa - tunutta on 38 % (0,416 milj. m3 ) ja paremmin maatunutt a 62 % (0,676 milj. m3 )_. Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 69 % (0,756 milj. m3 ) ja yl i 2 m :n 58 % (0,640 milj. m3 ). Osa Suurisuon turpeesta soveltuu polttoturpeeksi. 16. Pehkusuo (x = 67837, y = 5727) sijaitsee noin 10 k m Asikkalan kirkolta lounaaseen. Topografisesti suo sijaitse e Toisella Salpausselällä. Suon pinnan korkeus on 143 m mpy. Suo on tutkittu v Pehkusuon pinta-ala on 49 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 32 ha ja yli 2 m :n 25 ha. Tutkimuslinja a on m ja tutkimuspisteitä 20 kpl, joista 16 kpl o n yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 4,1/10 ha (kuva 10).

27 Suo kallistuu sekä idän että,lännen suuntaan. Vedet laske - vat Vesijärveen ja Koskuenjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat tupasvilla- ja isovarpuine n räme. Pehkusuon turvekerrostumien keskipaksuus on 4,8 m. Tästä on

28 heikosti maatuneen turpeen osuus 0,3 m ja paremmin maatunee n osuus 4,5 m. Yli 2 metrin syvyisen alueen keskisyvyys o n 4,9 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 6,5 metriä. Suo n pohjamaalaji on pääasiassa siitti, jonka päällä on ohu t liejukerros. Pehkusuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 83 %. Saravaltaisia on 17 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltai - sissa runsaimmin tupasvillaa. Puunjäännöksiä sisältävie n turpeiden kokonaisosuus on 6 %. Turvekerrostuman keskimaa - tuneisuus on 6,4, josta hiekosti maatuneen osan 3,2 ja pare m- min maatuneen osan 6,7. Liekoja ei ole tähystetty. Pehkusuossa on turvetta 2,386 milj. m3, josta heikosti maatu - nutta on 7 % (0,181 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 93 % (2,205 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suon osalla on 66 % (1,568 milj. m3 i ja yli 2 m :n 51 % (1,225 milj. m3 ). Pehkusuon turve soveltuu polttoturpeeksi. 17. Haikansuo (x = 67849, y = 5719) sijaitsee noin 10 k m Asikkalan kirkolta lounaaseen. Topografisesti suo sijaitse e Toisella Salpausselällä. Suon pinnan korkeus on noin 145 m lupy. Haikansuon pinta-ala on 106 ha, josta yli yhden metrin syntyistä aluetta on 75 ha ja yli 2 metrin 65 ha. Tutkimuslinja a on m, tutkimuspisteitä 34 kpl, joista 23 kpl on yl i 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 3,2/10 ha (kuva 11). Suo kallistuu osaksi länteen ja osaksi itään. Vedet laskeva t Koskuenjokeen ja Mummusojaan. Vallitsevina suotyyppeinä ovat tupasvilla- ja korpi- j a isovarpuinen räme. Suotyypit ovat osaksi ojikko-, osaks i muuttuma-asteella tiheän ojituksen seurauksena. Haikansuon turvekerrostumien keskipaksuus on 3,3 in. Tästä

29 on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,2 m ja paremmin maatuneen osuus 3,1 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyy s on 4,1 m ja yli 2 metrin 4,5 m. Suurin havaittu turpee n paksuus on 6,4 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiass a silttiä (kuva 12). Haikansuossa on saravaltaisia turpeita noin 60 Rahkaval - taisia on 40 Turpeen lisätekijöinä tavataan saravaltai - sissa runsaimmin puunjäännöksiä ja rahkavaltaisissa

30 tupasvillaa. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonais - osuus on 33 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,0, josta heikosti maatuneen osan 3,6 ja paremmin maatunee n osan 6,2. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä vähän (1,3 %) j a 1-2 metrin vyöhykkeessä erittäin vähän (0,9 %). Haikansuossa on turvetta 3,511 milj. m 3, josta hiekost i maatunutta on 7 % (0,238 milj. m3 ) ja paremmin maatunutt a 93 % (3,273 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suon osalla on 87 % (3,075 milj. m3 ) ja yli 2 m : n 83 % (2,925 milj. m3 ). Haikansuon turve soveltuu polttotureeksi. 18. Viiksillansuo (x = 67855, y = sijaitsee noin 10 ke n Asikkalan kirkolta lounaaseen. Topografisesti suo sijaitse e Toisella Salpausselällä. Suon pinnan korkeus on noi n 153 m mpy. Viiksillansuon pinta-ala on 32 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 25 ha ja yli 2 m :n 15 ha. Hajatutkimus - pisteitä on 7 kpl, joista 5 kpl on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 2,1/10 ha. Suo kallistuu itään ja etelään. Vedet laskevat Koskuenjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon eteläosissa nevakorp i ja pohjoisosissa tupasvilla- ja isovarpuinen räme. Suotyypi t ovat osaksi ojikko-, osaksi muuttuma-asteella tiheän ojituksen seurauksena. Viiksillansuon turvekerrostumien keskipaksuus on 2,5 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,1 m ja paremmi n maatuneen turpeen osuus 2,4 m. Yli metrin syvyisen aluee n keskisyvyys on 2,7 m ja yli 2 metrin 3,0 m. Suurin havaitt u turpeen paksuus on 3,3 metriä. Suon pohjamaalaji on pää - asiassa hiekkaa.

31 Viiksillansuossa on saravaltaisia turpeita noin 76 %. Rahkavaltaisia on 24 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan sara - valtaisissa runsaimmin puunjäännöksiä, joita sisältävie n turpeiden kokonaisosuus on 66 %. Turvekerrostuman keskima a- tuneisuus on 6,2, josta heikosti maatuneen osan 3,7 ja pare m- min maatuneen osan 6,4. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä erittäin runsaast i (4,1 %) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä kohtalaisesti (2,8 %). Viiksillansuossa on turvetta 0,845 milj. m3, josta heikost i maatunutta on 6 % (0,050 milj. m3 )_ ja paremmin maatunutt a 94 % (0,795 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suon osalla on 80 % (0,675 milj. m3 ) ja yli 2 m : n 53 % (0,450 milj. m3 ). Viiksillansuo soveltuu rikkonaisen kuvioituksensa ja eri t- täin runsaan liekoisuutensa ansiosta parhaiten metsänkas - vatukseen. 19. Pitkänsillansuo (x = 67864, y = 5717) sijaitsee noi n 9 km Asikkalan kirkolta lounaaseen. Topografisesti suo si - jaitsee Toisella Salpausselällä, Haikansuon yhteydessä. Suon pinnan korkeus on noin 146 m mpy. Pitkänsillansuon pinta-ala on 29 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 20 ha ja yli 2 m :n 15 ha. Hajatutkimu s - pisteitä on 9 kpl, jotka kaikki ovat yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 3,1/10 ha (kuva 11). Suo kallistuu sekä luoteen että kaakon suuntaan. Vedet las - kevat Ainiönjokeen ja Vesijärveen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat tupasvilla-, korpi- ja iso - varpuinen räme. Tiheän ojituksen ansiosta suotyypit ova t muuttuma-asteella. Pitkänsillansuon turvekerrostumien keskipaksuus on 3,0 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,2 m ja paremmin

32 maatuneen osuus 2,8 m. Suurin havaittu turpeen paksuus o n 4,0 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa silttiä, jonk a päällä on paikoin ohut liejukerros. Pitkänsillansuossa on saravaltaisia turpeita noin 72 % j a rahkavaltaisia on loput, 28 %. Turpeen lisätekijöinä tav a- taan saravaltaisissa runsaimmin puunjäännöksiä,. joita si - sältävien turpeiden kokonaisosuus on 45 %. Turvekerrostuma n keskimaatuneisuus on 6,3, josta heikosti maatuneen osan 3, 9 ja paremmin maatuneen osan 6,5. Liekoja on molemmissa (4,3 ja 4,0 96). syvyysvyöhykkeissä erittäin runsaast i Pitkänsillansuossa on turvetta 0,870 milj. m3, josta heiko s - ti maatunutta on 7 % (0,058 milj. m3 ) ja paremmin maatunutta 93 % (0,812 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden met - rin syvyisellä suon osalla on 69 % (0,600 milj. m3 ) ja yl i 2 m :n 52 % (0,450 milj. m3 ). Pitkänsillansuon turve soveltuu polttoturpeeksi käytettynä Haikansuon yhteydessä. 20. Appolansuo (x = 67882, y = sijaitsee noin 7 k m Asikkalan kirkolta länsilounaaseen. Topografisesti suo si - jaitsee Toisella Salpausselällä. Suon pinnan korkeus o n 139 m mpy. Appolansuon pinta-ala on 12 ha, josta yli yhden metrin sy - vyistä aluetta on noin 10 ha ja yli 2 m :n 5 ha. Hajatutkimuspisteitä on 3 kpl, joista 2 kpl on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 2,5/10 ha. Suo kallistuu luoteeseen. Vedet laskevat Ainiönjokeen. Vallitsevana suotyyppinä on isovarpuinen räme, joka on ti - heän ojituksen seurauksena osaksi ojikko-, osaksi muuttumaasteella.

33 Appolansuon turvekerrostumien keskipaksuus on 2,1 m. Täst ä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,6 m ja paremmi n maatuneen osuus 1,5 m. Yli 2 metrin syvyisen alueen keski - syvyys on 2,3 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 2,4 m. Suon pohjamaalaji on pääasiassa hiekkaa. Appolansuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 60 % ja sara - valtaisia on loput, 40 Turpeen lisätekijöinä tavataa n rahkavaltaisissa runsaimmin tupasvillaa ja suoleväkköä. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 40 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6, josta heikost i maatuneen osan 4,0 ja paremmin maatuneen osan 6,3. Liekoja on molemmissa syvyysvyöhykkeissä erittäin runsaast i (4,2 ja 6,0 %), Appolansuossa on turvetta 0,260 milj. m3, josta heikost i maatunutta on 30 % (0,076 milj, m 3 ) ja paremmin maatunutta 70 % (0,184 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suon osalla on 80 % (0,210 milj. m 3 ) ja yl i 2 m :n 44 % (0,115 milj, m 3 ). Appolansuo soveltuu parhaiten maa- tai metsätalouden käyt - töön. 21. Myllysaarensuo (x = 67892, y = 5722) sijaitsee noi n 8 km Asikkalan kirkolta länsilounaaseen. Topografisesti suo sijaitsee Toisella Salpausselällä, Suon pinnan korkeus o n noin 136 m mpy. Myllysaarensuon pinta-ala on 55 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 45 ha ja yli 2 m :n 30 ha. Hajatutkimus - pisteitä on 7 kpl, joista 6 kpl on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 1,2/10 ha (kuva 13). Suo kallistuu luoteeseen. Vedet laskevat Äiniönjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat isovarpuinen räme ja tupas - villaräme. Tiheähkön ojituksen seurauksena suotyypit ova t muuttuma-asteella.

34 Myllysaarensuon turvekerrostumien keskipaksuus on 2,7 m, joka on kokonaan paremmin maatunutta. Yli 2 metrin syvyi - sen alueen keskisyvyys on 2,9 m. Suurin havaittu turpee n paksuus on 3,5 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiass a hiekkaa. Myllysaarensuossa on saravaltaisia turpeita noin 73 % ja

35 rahkavaltaisia on loput, 27 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan saravaltaisissa runsaimmin järviruokoa ja puunjäännöksiä. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 26 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä runsaasti (3,0 % ) ja 1-2 metrin syvyysvyöhykkeessä erittäin vähän (0,01 %). Myllysaarensuossa on turvetta 1,516 milj. m3, joka on kokonaan paremmin maatunutta. Koko turvemäärästä yli yhden met - rin syvyisellä suon osalla on 83 % (1,260 milj. m3 ) j a yli 2 m :n 57 % (0,870 milj. m3 ). Myllysaarensuon turve soveltuu polttoturpeeksi. 22. Pyhäsuo (x = 67917, y = 5801) sijaitsee noin 1 km Asi k- kalan kirkolta pohjoiseen. Topografisesti suo sijaitse e kallioperän painanteessa. Suon pinnan korkeus on n. 90 m mpy. Pyhäsuon pinta-ala on 20 ha, josta yli yhden metrin syvyist ä aluetta on 15 ha ja yli 2 m :n ei lainkaan. Hajatutkimuspisteitä on 3 kpl. Tutkimuspistetiheys on 1,5/10 ha. Suo kallistuu pohjoiseen. Vedet laskevat Maasillanojaan. Suolta on nostettu laaja-alaisesti pehkuturvetta. Pyhäsuon turvekerrostumien keskipaksuus on 1,2 m, joka o n kokonaan paremmin maatunutta. Yli metrin syvyisen aluee n keskisyvyys on 1,5 m. Suon pohjamaalaji on pääasiassa noi n 1 m :n paksuisen liejun peittämää savea. Pyhäsuossa on saravaltaisia turpeita 100 %. Runsaimpin a lisätekijöinä tavataan järviruokoa. Puunjäännöksiä sisältä - vien turpeiden kokonaisosuus on 13 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,4. Liekoja on 0-1 m :n syvyysvyöhykkeessä erittäin vähän (0,4 % ) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä ei lainkaan.

36 Pyhäsuossa on turvetta 0,240 milj. m3, joka on kokonaa n paremmin maatunutta. Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 34 % (0,225 milj. m3 ). Pyhäsuo soveltuu parhaiten maa- tai metsätalouden käyttöön. 23. Tyynelånsuo (x = 67832, y = 4265) sijaitsee noin 11 k m Asikkalan kirkolta kaakkoon. Topografisesti suo sijaitse e Toisen Salpausselän etelään viettävällä rinteellä. Suo n pinnan korkeus on noin 120 m mpy. Tyynelänsuon pinta-ala on 10 ha, josta yli yhden metrin sy - vyistä aluetta on 5 ha ja yli 2 m :n 3 ha. Hajatutkimuspiste i - tä on 4 kpl, joista 2 kpl on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 4,0/10 ha. Suo kallistuu lounaaseen. Vedet laskevat Tuomiojaan. Vallitsevana suotyyppinä on korpiräme, joka on osaksi ojikko-, osaksi muuttuma-asteella. Suo on pääasiassa ohutturpeista ja soveltuu siten parhaite n joko maa- tai metsätalouden käyttöön. 24. Vähäpäänsuo (x = 67945, y = 4295) sijaitsee noin 12 k m Asikkalan kirkolta koilliseen. Topografisesti suo on soin - tuvaa järviallasta. Suon pinnan korkeus on noin 82 m mpy. Vallitsevana suotyyppinä on luhtaneva. Turvekerrostoa e i ole lainkaan vaan kasvillisuuden alla on suoraan noi n 2-3 m :n paksuiset liejukerrostumat, joiden alla on savi. 25. Särkijärvensuo (x = 67960, y = 4266) sijaitsee noi n 10 km Asikkalan kirkolta koilliseen. Topografisesti su o sijaitsee harjun reuna-alueella, järvialtaan ympärillä. Suon pinnan korkeus on noin 82 m mpy. Särkijärvensuon pinta-ala on 21 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 5 ha ja yli 2 m :n ei lainkaan.

37 Hajatutkimuspisteitä on 3 kpl. Suo kallistuu länteen. Vedet laskevat Päijänteeseen. Vallitsevana suotyyppinä on lehtokorpi. Turvekerrosto o n matala (alle 1 m :n) ja sen alla on melko paksut liejukerrok - set (1-3 m). 26. Koskuensuo (x = 67785, y = 4335) sijaitsee noin 19 k m Asikkalan kirkolta kaakkoon. Topografisesti suo sijaitse e Toisella Salpausselällä, kuivatun järven ympärillä. Suon pinnan korkeus on noin 104 m mpy. Suo on tutkittu v Suo kallistuu etelään. Vedet laskevat Maritunjokeen. Koskuensuon pinta-ala on 205 ha, Tästä 165 ha (suon pohjoi - nen osa) on laskettu järvi, minkä liejupinnalle on muodostu - nut ohutturpeinen korpi- ja sarasoistuma.. Suon eteläosass a vallitsevat korpi- ja rämetyyppien muuttumat. Paikoin suotypit ovat turvekangasasteella. Suolla on kauttaaltaan tihe ä ojitus. Koskuensuon turvekerrostumien keskipaksuus on 2,1 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 2,4 m ja paremmin maat u- neen osuus 1,7 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys o n 2,2 m ja yli 2 metrin 2,4 m. Suon pohjamaalaji on pääasiass a liejua pettävä savi. Turvelaji on suon eteläosassa pääasiassa puunjäännöksiä s i - sältävää saravaltaista turvetta. Turvekerrostuman keskimaa - tuneisuus on 6,5, josta heikosti maatuneen osan 2,8 ja pa - remmin maatuneen osan 7,3. Koskuensuossa on turvetta 0,840 milj. m3, josta heikost i maatunutta on 20 % (0,160 milj. m3 ). ja paremmin maatunutta 80 %. Koskuensuon eteläinen osan ja siihen liittyvät turvepohjai - set pellot soveltuvat polttoturpeen tuottamiseen.

38 Paukkulansuo (x = 67788, y = 4355)_ sijaitsee noin 31km Asikkalan kirkolta kaakkoon. Topografisesti suo sijaitse e Toisella Salpausselällä. Suon pinnan korkeus on noi n 110 m mpy. Paukkulansuon pinta-ala on 10 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 7 ha ja yli 2 m :n ei lainkaan. Hajatu t - kimuspisteitä on 3 kpl. Suo kallistuu loivasti etelään. Vedet laskevat Nahilanojaan. Vallitsevana suotyyppinä on isovarpuinen räme, joka on ojik - koasteella. Ohuen turvekerrostonsa takia (keskim. 1,2 m) suo soveltuu parhaiten maa- tai metsätalouden käyttöön. 28. Herralansuo (x = 67786, y = 4370) sijaitsee noin 22 k m Asikkalan kirkolta kaakkoon. Topografisesti suo sijaitse e Toiselta Salpausselältä etelään viettävällä rinteellä. Suon pinnan korkeus on noin 115 m mpy. Herralansuon pinta-ala on 15 ha, josta yli yhden metrin s y - vyistä aluetta on 12 ha ja yli 2 m :n 10 ha (kuva 14). Tutkimuspistetiheys on 2,7/10 ha. Suo kallistuu loivasti etelään. Vedet Evattu-järveen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat korpiräme ja isovarpuinen räme, jotka ovat ojikkoasteella tiheän ojituksen seurauksena. Herralansuon turvekerrostumien keskipaksuus on 3,4 m. Tästä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,2 m ja paremmin ma a- tuneen osuus 3,2 m. Suurin havaittu turpeen paksuus o n 4,0 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa silttiä. Herralansuossa on saravaltaisia turpeita lähes 100 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan runsaimmin järviruokoa j a puunjäännöksiä. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6, josta heikosti maatuneen osan 4,0 ja paremmin maatunee n osan 5,7.

39 Liekoja on molemmissa syvyysvyöhykkeissä erittäin runsaasti (4,3 %). Herralansuossa on turvetta 0,506 milj. m 3, josta heikost i maatunutta on 5 % (0,026 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutt a 95 % (0,840 milj. m 3 ). Koko turvemaarästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 80 % (0,408 milj. m 3 ) ja yl i 2 m : n 67 % (0,340 milj. m3 ). Herralansuon turve soveltuu polttoturpeeksi.

40 Riissuo (x = 67785, y = 4386) sijaitsee noin 24 k m Asikkalan kirkolta kaakkoon. Topografisesti suo sijaitse e Toisella Salpausselällä. Suon pinnan korkeus on noi n 121 m mpy. Riisssuo on pääasiassa matalaturpeista tai vailla turveke r- rostumaa olevaa soistuvaa kangasta. 30. Rahkasuo (x = 67792, y = 4363) sijaitsee noin 21 k m Asikkalan kirkolta kaakkoon. Topografisesti suo sijaitse e Toiselta Salpausselältä etelään viettävällä rinteellä. Suon pinnan korkeus on noin 112 m mpy. Rahkasuon pinta-ala on 14 ha, josta yli yhden metrin sy - vyistä aluetta on 10 ha ja yli 2 m :n 8 ha. Hajatutkimuspi s - teitä on 4 kpl, jotka kaikki ovat yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 2,8/10 ha (kuva 141. Suo kallistuu etelään. Vedet laskevat Nahilanojaan. Vallitsevina suotyyppeinä ovat korpiräme ja isovarpuine n räme, jotka ovat tiheän ojituksen seurauksena ojikkoasteella. Rahkasuon turvekerrostumien keskipaksuus on 2,9 m. Täst ä on heikosti maatuneen turpeen osuus 0,3 m ja paremmin maa - tuneen osuus 2,6 m. Suurin havaittu turpeen paksuus o n 3,7 metriä. Suon pohjamaalaji on pääasiassa silttiä. Rahkasuossa on saravaltaisia turpeita noin 100 %. Turpee n lisätekijöinä tavataan runsaimmin järviruokoa ja puunjää n- nöksiä. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuu s on 57 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,5, jost a heikosti maatuneen osan 3,9 ja paremmin maatuneen osan 6,8. Liekoja on molemmissa syvyysvyöhykkeissä erittäin runsaast i (4,2 %). Rahkasuossa on turvetta 0,402 milj. m3, josta heikosti maatunutta on 10 % (0,042 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta

41 % (0,360 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suon osalla on 72 % (0,290 milj. m3 ) ja yli 2 m : n 58 % (0,232 milj. m3 ). Rahkasuon turve soveltuu polttoturpeeksi. 31. Pitkäsuo (x = 67820, y = 4337) sijaitsee noin 18 k m Asikkalan kirkolta kaakkoon. Topografisesti suo sijaitse e kallioperän painanteessa. Suon pinnan korkeus on noi n 100 m mpy. Pitkäsuon pinta-ala on 20 ha, josta yli yhden metrin sy - vyistä aluetta on 10 haja yli 2 m :n 5 ha. Hajatutkimuspi s - teitä on 4 kpl, joista 1 kpl on yli 2 metrin syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 2,0/10 ha. Suo kallistuu pohjoiseen. Vedet laskevat Säynätjärveen. Suo on pääasiassa turvekangasta, osaksi isovarpurämemuutt u - maa. Pitkäsuon turvekerrostumien keskipaksuus on 1,6 m, joka o n kokonaan paremmin maatunutta. Suurin havaittu turpee n paksuus on 3,5 m. Suon pohjamaalaji on pääasiassa savea. Pitkäsuossa on saravaltaisia turpeta noin 59 % ja rahka - valtaisia on loput, noin 41 %. Turpeen lisätekijöinä tava - taan saravaltaisissa runsaimmin järviruokoa ja puunjäännö k- siä. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus o n 44 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,6. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä erittäin vähä n (0,5 %) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä ei lainkaan. Pitkäsuossa on turvetta 0,315 milj. m3, joka on kokonaa n paremmin maatunutta. Koko turvemäärästä yli yhden metri n syvyisellä suon osalla on 82 % (0,260 milj. m3 ) ja yl i 2 m :n 55 % (0,175 milj. m3 ). Pitkäsuo soveltuu parhaiten maa- tai metsätalouden käyttöön.