Jouko Kokko P 13.4 /83/135 YLIHARMAN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUDE T LOPPURAPORTTI YLIHARMAN TURVEVAROJEN KOKONAISINVENTOINNISTA
|
|
- Riitta Pauliina Halttunen
- 7 vuotta sitten
- Katselukertoja:
Transkriptio
1 Jouko Kokko P 13.4 /83/135 YLIHARMAN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUDE T LOPPURAPORTTI YLIHARMAN TURVEVAROJEN KOKONAISINVENTOINNISTA Kuopio 1983
2 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 4 2. TUTKIMUSMENETELMÄT Maastotutkimukset Näytteiden käsittely Kartat ja profiilit 6 3. SOISTUNEISUUS JA TURVEKERROSTUMAT Ylihärmän suot Pinta-ala- ja tutkimustarkkuus - tiedot Suotyypit ja ojitustilanne Turvelajit, turpeen maatuneisuu s ja pohjamaalajit Turvekerrostumat ja liekoisuus Suokohtainen tarkastelu SOIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUDET Soveltuvuus kasvuturpeeksi Kasvuturpeeksi soveltuvat suot Soveltuvuus polttoturpeeksi Polttoturvetuotantoon soveltuvat suot YHTEENVETO 4 3 KIRJALLISUUTTA 45
3 JOHDANT O Geologisen tutkimuslaitoksen maaperäosasto tutki vuosin a 1982 ja 1983 Ylihärmän kunnan suot. Tutkimukset liittyivä t 1 : mittakaavassa tehtävään maaperäkartoitukseen j a olivat samalla osana valtakunnallista turvevarojen inventoin - tia. Erityisesti on pyritty tuottamaan tietoa polttoturvetuo - tantoon soveltuvista soista ja niiden energiasisällöstä sek ä kasvuturvetuotantoon soveltuvista soista ja niiden turvemääristä. Tulosten perusteella voidaan tehdä arvioita myös soi - den muista käyttötavoista, kuten esimerkiksi sopivuudesta suo - jeluun. Kunnan alueella tutkittiin kaikki yli 20 ha :n suot. Yli - härmän soita on aikaisemmin käsitelty myös vuonna 1983 ilmes - tyneessä raportissa (Geologinen tutkimuslaitos P 13.4/83/134).
4 TUTKIMUSMENETELMÄT 2.1 Maastotutkimukse t Maastotutkimuksissa noudatettiin Geologisen tutkimuslaitoksen Turvetutkimusten maasto-oppaan (Lappalainen, Sten, Häiki ö 1979) menetelmiä. Merkittävimmät suot tutkittiin linjaverkostomenetelmällä ja pinta-alaltaan pienet suot hajapistein, kosk a pyrittiin pistetiheyteen 2-3 tutkimuspistettä/10 ha. Linjaverkosto laadittiin peruskartan avulla siten, että selkälinja kattaa suon hallitsevan osan. Sitä täydennettiin tarpeen mukaan sel - kälinjaa vastaan olevilla poikkilinjoilla 400 metrin välein. Tut-. kimuspisteet ovat 100 m :n välein tutkimuslinjoilla. Runkolinjastoa täydennettiin apulinjoilla, joilla lisättiin suon turvekerroston paksuudesta saatavaa tiedon määrää. Apulinjat ovat poikkilinjojen väleissä ja syvyydentähystyspisteet sekä apulinjoill a että runkolinjastolla ovat 50 m :n välein. Tutkimuslinjat vaaittiin ja korkeudet sidottiin valtakunnalliseen kiintopisteverkostoon. Tutkimuspisteillä tehtiin suon nykyisestä tilasta seuraava t määritykset : suotyyppi (luonnontilaisena ja/tai ojituksen myöt ä muuttuneena), suon pinnan vetisyys 5-asteikolla (kuiva, normaali, vetinen, hyllyvä, rimpinen), mättäisyys (% :ina suon pinnasta) se - kä mättäiden keskimääräinen korkeus (dm :inä), puuston puulajisuh - teet (% :ina), puuston tiheysluokat ja mandolliset hakkuut. Kairauksen perusteella turvekerrostumista määritettiin desi - metrin tarkkuudella pääturvelaji lisätekijöineen sekä niiden suh - teelliset osuudet (6-asteikolla), turpeen maatuneisuus (10-astei - kolla), kosteus (5-asteikolla) ja kuituisuus (6-asteikolla). Li - säksi huomioitiin suon pohjamaalaji. Turvelajit ja pohjamaalaji t sekä niiden symbolit ovat kuvassa 1. Suossa olevan lahoamattoman puuaineksen osuus (=liekoisuus ) määritettiin siten, että tutkimuspisteen ympäristö pliktattiin kanden metrin syvyyteen kymmenessä eri kohdassa. Todetut lieko - osumat ilmoitetaan erikseen 0-1 metrin ja 1-2 metrin syvyys - väleillä liekoisuusprosentteina turvemäärästä. Prosenttiluvu t on laskettu ns. Pavlovin menetelmää modifioiden. Liekoisuus o n jaettu viiteen ryhmään seuraavasti : liekoja esiintyy erittäi n vähän (alle 1 %), vähän (1-2 %), kohtalaisesti (2-3 %), run - saasti (3-4 %) ja erittäin runsaasti ( yli 4 %).
5 - 6 - Suon turvemäärä on laskettu ns. vyöhykelaskutapaa noudatta - en. Siinä on määritetty erikseen suon eri syvyysvyöhykkeide n (0,3-1 m, 1-1,5 m, 1,5-2 m, 2-3 m jne) pinta-alat j a keskisyvyydet. Näiden avulla lasketut vyöhykkeiden sisältämä t turvekuutiot on summattu. 2.2 Näytteiden käsittel y Soista, jotka kenttätutkimusten perusteella näyttivät sovel - tuvan polttoturvetuotantoon, otettiin näytteet laboratorioanalyy - sejä varten. Näytteenottopaikka valittiin siten, että se edustai - si mandollisimman hyvin suon turpeiden keskimääräisiä ominaisuuk - sia. Näytteistä määritettiin laboratoriossa happamuus, vesipitoi - suus (105 C :ssa kuivattuna), kuiva-aineen määrä tilavuusyksikös - sä, tuhkapitoisuus (815 ± 25 C :ssa poltettuna), joistakin näyt - teistä tuhkan sulamispiste sekä lämpöarvo (pommikalorimetrillä). Viimemainittu on laskettu teb11isena IAmpöarvona sekä vedoettömille turpeille että 50 % :n käyttökosteudella jyrsinturpeelle j a 30 % :n palaturpeelle. 2.3 Kartat ja profiili t Soista on laadittu suokartat tulosten tulkinnan helpottami - seksi. Niistä ilmenee kairauspisteiden sijainti. Pisteen yläpuo - lella oleva luku ilmoittaa pisteen keskimaatuneisuuden ja alapuo - lella olevan luvun osoittaja heikosti maatuneen pintakerroksen j a nimittäjä koko turvekerroksen paksuuden dm :ssä. Karttoihin o n piirretty myös korkeuskäyrät ja turpeen paksuutta osoittavat sy - vyyskäyrät 1 m :n välein. Karttoihin katkoviivalla piirretty suo n ja mineraalimaan raja vastaa peruskartan suon rajaa ja yhtenäine n rajaviiva on kairauksin todettu geologisen suon (turvetta yli 0, 3 m) raja. Suokartoissa ja profiileissa käytettyjen symbolien seli - tys on kuvassa 1. Kerrostumien rakennetta havainnollistetaan poikkileikkaus - profiilien avulla. Näistä maatuneisuutta kuvaavissa profiileiss a 10-asteikko on jaettu neljään eri luokkaan : maatumaton (H 1_3 ), heikosti maatunut (H 4 ), kohtalaisesti (H 5_6 ) ja hyvin maatunut
6 - 7 - turve (H7_10). Turvelajiprofiileissa on kairauspisteen yläpuo - lella esitetty suotyyppi (luonnontilaisena tai muuttuneena) j a liekoisuus (osoittajassa ovat 0-1 m :n syvyysvälin osumat j a nimittäjässä 1-2 m :n syvyysvälin osumat). Kairauspisteen paikka on turvelajiprofiilien pintaan merkitty pienellä pystyviival - la. Turvelajit ja pohjamaalajit on esitetty symbolein. Suon absoluuttiset korkeudet ovat profiilikehyksien yläreunoissa. Profiileissa käytetyt lyhentee t Suotyyppi : 1. Avosuot 2. Rämee t saraneva SN kangasräme KGR lyhytkortinen neva LKN sararäme S R rahkaneva RN korpiräme KR silmäkeneva SIN isovarpuinen räme I R kalvakkaneva KN tupasvillaräme TR rimpineva RIN keidasräme KER luhtaneva LUN pallosararäme PS R rahkaräme RR lyhytkortinen (neva) räme LKNR 3. Korvet 4. Muuttuneet suotyypi t lettokorpi LK ojikot o j lehtokorpi LHK muuttumat mu ruoho- ja heinä- karhunsammalmuuttuma ksmu korpi RHK turvekankaat tk varsinainen korpi VK - ruohoturvekangas rhtk kangaskorpi KGK - mustikkaturvekangas mtk nevakorpi NK - puolukkaturvekangas pt k - varputurvekangas vat k - jäkäläturvekangas jätk Kytöheitto kh Pelto p e Turpeennostoalueet t a - palaturpeennostoalue pta - jyrsinturpeennostoalue jta
7 8 - SUOKARTT A Kuva 1. Käytetyt symbolit ja lyhenteet.
8 SOISTUNEISUUS JA TURVEKERROSTUMA T 3.1 Ylihärmän suo t Ylihärmä sijaitsee Kyrönjoen ja Lapuanjoen välisellä vedenjakaja-alueella. Tämä alue on Etelä-Pohjanmaan vähäsoisimpia (Salmi 1955). Suota kunnan alueella on kaikkiaan noin 1946 ha (kuva 2). Inventointikelvotonta (rikkonaiset ja pienialaiset suokuviot ) suoalaa on noin 140 ha. Kuva 2. Ylihärmän suot.
9 Kuvan 3 indeksikartassa on esitetty kaikki Ylihärmän inven - tointikelpoiset suot. Tutkitut suot on merkitty rasterilla. YLIHÄRMÄN SUOT JA NIIDEN TUTKIMUSTILANN E 1. Kuppeloneva 2. Plökinneva 3. Puskalanneva 4. Haapaneva 5. Pykärinneva 6. Viitaneva 7. Hakoneva-Tikkurämäkk ö 8. Umpineva 9. Tuohisaarenneva Kuva 3. Ylihärmässä tutkitut suot
10 Ylihärmän kunnan suoala, 1946 ha, koostuu 26 suosta. Geologinen tutkimuslaitos tutki kaikki yli 20 ha :n suuruiset suot. Tässä yhteydessä jätettiin inventoimatta turvepohjaiset pellot. Kunnassa tutkittiin 9 suota, joiden kattama ala on 1805 ha. Yli - härmässä tutkittujen soiden keskimääräinen koko on 201 ha. Yli - härmän tutkittujen soiden pinta-alojen mukainen luokittelu o n taulukossa 1. Taulukko 1. Ylihärmässä tutkittujen soiden pinta-ala n mukainen luokittelu. Kokoluokat yli 500 Yhteens ä 1km ha 1km ha 1km ha 1km ha 1km ha 1km ha 1km ha 1km ha (171) (178) (501) (1805) * ( ) josta Ylihärmän puolella Pinta-ala- ja tutkimustarkkuustiedo t Tutkittujen soiden pinta-ala on 1805 ha, josta yli metri n syvyistä aluetta on 1134 ha eli 63 % ja yli 2 m :n syvyistä alu - etta 733 ha eli 41 % (liite 3 ). Linjaverkostomenetelmällä tutkittuja soita on 7 kpl ja kaksi suota on tutkittu hajapistemenetelmällä. Tutkimuslinjastoa o n kaikkiaan noin 37,7 km ja tutkimuspisteitä 427 kpl, joista 35 3 kpl on yli 1 m :n ja 246 kpl yli 2 m :n syvyisiä. Tutkimuspisteti - heys on 2,4 kpl/10 ha ja turvekerrostuman paksuushavaintoja o n 807 pisteeltä eli 4,5 kpl pisteeltä/10 ha Suotyypit ja ojitustilann e Ylihärmän suot kuuluvat suoyhdistymätyyppiin viettokeitaat (Ruuhijärvi 1983). Näillä on seuraavia tunnusomaisia piirteitä : ne syntyvät kaltevalle alustalle, ainoastaan suon yläreuna on muuta suota ylempänä, reunaluisu ja laide yleensä puuttuvat, ker - mit ja kuljut sijaitsevat kaltevuutta vastaan kohtisuorassa suun - nassa.
11 Tutkimuspistehavainnoista on 68 % rämeitä, joista 62 % o n muuttunut tai muuttumassa ojituksen seurauksena. Soiden keski - alueilla rämeet ovat etupäässä rahka- (25 %), keidas- (21 %) j a tupasvillarämeitä (9 %). Suon reunoille päin siirryttäessä n e muuttuvat isovarpu- (10 %), pallosara-, korpi- ja kangasrämeiksi (1 % kutakin). Peltojen keskellä olevat suot kohoavat yleensä ympäristöään korkeammalle. Tällöin on kuivuminen suon reunalla ollut nii n tehokasta, että reunat ovat turvekangasasteella (11 %). Avosuotyyppejä on 20 %, joista luonnontilaisia 6%. Yleisimmät avosuotyypit ovat lyhytkorsineva (10 %) ja silmäkeneva (8 %). Melko tyypillinen suotyyppijakauma alueella on seuraava : keski - osa lyhytkorsinevaa, sen ympärillä keidasräme-silmäkeneva-vyöhyke, joka muuttuu rahka-, tupasvilla- ja isovarpurämeeksi, reunoilla ovat sitten joko kangas- sekä korpirämeet tai turvekankaat. Suurin osa Ylihärmän soista (76 %) on ojitettu. Ojitetuill a alueilla on nähtävissä usein eri-ikäistä ojitusta ; vanhaa ojitus - ta, jota paikoin on perattu ja syvennetty tai vanhojen ojien väleihin on useasti kaivettu uusi tiheämpi ojaverkko. Näillä alueilla suotyypit ovat ojikko- tai muuttuma-asteella. Alkuperäise t suotyypit voivat olla täysin muuttuneet kangaskasvillisuutta kasvaviksi turvekankaiksi (vrt. taulukko 10, liitteessä 1). Suotyyppi- ja ojituslaskelmat perustuvat tutkimuspistehavaintoihin Turvelajit, turpeen maatuneisuus ja pohjamaalaji t Ylihärmän suot ovat rahkavaltaisia (72 %). Saravaltaisi a turpeita on 28 %. Yleisin turvelaji on puhdas rahkaturve (26 %), sararahkaturvetta (CS) on 17 %. Yleisimmät lisätekijät rahkavaltaisissa turpeissa ovat tupasvilla (ErS, ErCS, yht. 27 %), suoleväkkö, varpu ja puu. Saravaltaisissa turpeissa on lisätekijöinä yleisimmin järviruoko (Pr, 10 %), puu (L, 9 %) ja korte (Eq, 5 %). Rahkasaraturpeita (SC) on yhteensä 20 %. Puunjäännöksi ä sisältäviä turpeita on 17 %. Ylihärmän soiden turvekerroston keskimääräinen maatuneisuu s (H1-10) on 4,3, josta heikosti maatuneen pinnan (H 1_4 ) keskimaatuneisuus 3,2 ja paremmin maatuneen pohjaosan (H5_10) 5,7. Ylihärmän suot voidaan jakaa neljään ryhmään :
12 - 13-1) Lapuanjokilaakson hiesutasangolla olevat suot, jotka sijaitsevat m mpy (metriä merenpinnan yläpuolella). Nämä suot ovat yleensä syntyneet ns. primaarisoistumana, mikä tarkoit - taa, että veden alta vapautuva mineraalimaa on alkanut suoraa n soistua. Merkkinä tästä soistumistavasta ovat ohuet, pienialaiset liejukerrokset ja ruoko-, korte- ja ruoko-puuturpeet suo n pohjalla. Nämä suot ovat jäänteitä siitä laajasta suoalueesta, joka muinoin peitti tämän tasangon. Suurin osa entisistä turve - maista on raivattu pelloksi, joiden keskeltä nykyiset suot koho - avat "saarekkeina". 2) Kunnan lounaisosan hiesualueella sijaitsevat suot, jotk a ovat m mpy. Nämä suot rajoittuvat moreenikankaisiin. Täl - lä alueella soistuminen on alkanut metsämaan soistumisena sekä alavimmilla paikoilla primaarisoistumisena. Mandollisesti myö s nämä suot ovat jäänne suuremmasta suokokonaisuudesta. 3) Ylihärmän luoteisosan kumpumoreeni- ja hiekka-alueill a olevat suot, jotka ovat m mpy. Näissä soissa metsämaan soistuminen on vallitseva soistumistapa. 4) Vedenjakaja-alueen pienet suot, jotka ovat m mpy. Nämä suot ovat jääneet inventoinnin ulkopuolelle, mutta todennä - köisesti ne ovat syntyneet metsämaan soistumisena. Ylihärmän korkeimmat alueet ovat nousseet veden alta vii - meistään n v. sitten ja matalimmat alueet n v. sit - ten (Salmi 1955, Eronen 1974). Soistuminen on voinut alkaa vas - ta sen jälkeen Turvekerrostumat ja liekoisuu s Ylihärmän soiden turvekerrostumien keskipaksuus on 2,0 met - riä. Heikosti maatunut pintakerros on keskimäärin 1,1 m ja parem - min maatunut pohjakerros 0,9 m. Yli metrin syvyisen alueen keski - syvyys on 2,3 m ja yli 2 metrin 2,7 m. Suurin havaittu turpee n paksuus on 5,7 metriä (Viitaneva). Tutkituissa soissa on turvetta yhteensä noin 30 milj. m 3, josta heikosti maatunutta on 57 % (17 milj. m 3 ) ja paremmin maa - tunutta 43 % (13 milj. m3 ). Koko turvemäärästä on yli metrin sy - vyisellä alueella noin 87 % (26 milj. m3 ) ja yli kanden metri n 68 % (21 milj. m3 ).
13 Ylihärmän soissa on liekoja sekä 0-1 metrin syvyysvälillä (keskiarvo 0,7 %) että 1-2 metrin syvyysvälillä erittäin vähän (0,7 %). Kyseiset prosenttiluvut tarkoittavat lahoamatto - man puuaineksen osuutta a.o. syvyysvälin sisältämästä turvemää - rästä. 3.2 Suokohtainen tarkastel u Seuraavassa tarkastellaan jokaista suota erikseen. Jokai - sesta suosta on ohessa suokartta sekä linjaverkostomenetelmäll ä tutkituista soista maatuneisuus- ja turvelajiprofiilit. Suokohtaista tietoa on lisää taulukoissa 10 (suotyyppija - kaumat), 11 (turvelajien prosenttinen jakautuminen) ja 12 (mm. keskisyvyys ja kuutiomäärätietoja). Suokohtaisten selvitysten lopussa on arvio suon käyttökel - poisuudesta. Kasvu- tai polttoturvetuotantoon soveltuvia soit a on käsitelty erikseen kappaleessa Tuotantoon soveltuvat suot.
14 Kuppeloneva (x= 69953, y= 24394) sijaitsee noin 9 km Ylihärmän kirkolta etelään. Topografisesti suo sijaitsee hiesuja hietatasangolla. Suon pinnan korkeus on m mpy. Kuppelonevan pinta-ala on 95 ha (71 ha Ylihärmässä), jost a yli yhden metrin syvyistä aluetta on 75 ha (62 ha) ja yli 2 m : n 45 ha (45 ha). Tutkimuspistetiheys on 4,8/10 ha ja syvyystietoj a on 8,2 pisteeltä/10 ha (kuva 4). Suon pinta viettää koilliseen. Vedet laskevat Kruununojaa ja Juonteenojaa pitkin Kosolanluomaa n ja edelleen Lapuanjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat keskiosassa keidasräme-/silmäkenevaojikko, mikä vaihettuu rahkarämeojikoksi ja edellee n isovarpurämeojikoksi/-muuttumaksi. Reunat ovat pääosin ruoho- j a puolukkaturvekankaita. Koko suo on ojitettu.
15 Kuppelonevan turvekerrostumien keskipaksuus on 1,8 m, jos - ta heikosti maatuneen turpeen osuus 1,3 m. Paremmin maatunee n turvekerroksen paksuus on 0,5 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,1 m ja yli 2 metrin 2,4 m. Suurin havaittu turpee n paksuus on 2,7 metriä. Suon pohja on pääosin hietaa, paikoin hiesua. Kuppelonevassa on rahkavaltaisia turpeita noin 91 % ja saravaltaisia 9 Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisiss a runsaimmin tupasvillaa ja puuta ja saravaltaisissa puuta. Puun - jäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 21 % (kuva 5). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,0, josta heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,3 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 6,0. Liekoja on erittäin vähän (alle 1,0 %). Kuppelonevassa on turvetta 1,68 milj. m 3 (1,26 milj. m3 Yli - härmässä), josta heikosti maatunutta on 73 % (1,23 milj. m 3 ) j a paremmin maatunutta 27 % (0,45 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yl i yhden metrin syvyisellä suon osalla on 93 % (1,56 milj. m 3 )(1,3 6 milj. m 3 Ylihärmässä) ja yli 2 m :n 63 % (1,07 milj. m ). Kuppeloneva soveltuu kasvuturvetuotantoon.
16 Plökinneva (x= 69946, y= ) sijaitsee noin 8 km Ylihärmän kirkolta etelään. Topografisesti suo sijaitsee hiesutasangolla ja on peltojen ympäröimä. Suon pinnan korkeus o n m mpy. Plökinnevan pinta-ala on 205 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 185 ha ja yli 2 m :n 170 ha. Tutkimuspistetiheys on 3,3/10 ha ja syvyystietoja on 5,5 pisteeltä/10 ha (kuva 6). Suon pinta viettää koilliseen. Vedet laskevat ojia pitkin koilliseen Kosolanluomaan ja edelleen Lapuanjokeen.
17 Vallitsevina suotyyppeinä ovat keidasräme-/silmäkeneva-, rahkaräme- ja isovarpurämeojikot ja -muuttumat. Koko suo on ojitettu. Plökinnevan turvekerrostumien keskipaksuus on 2,4 m, jost a heikosti maatuneen turpeen osuus 1,8 m (suon keskiosassa noi n 3,0 m). Paremmin maatuneen turvekerroksen paksuus on 0,6 m. Yl i metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,6 m ja yli 2 metri n 2,7 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 3,5 metriä. Suon pohjamaalaji on hiesu. Plökinnevassa on rahkavaltaisia turpeita noin 62 % ja saravaltaisia 38 Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisissa runsaimmin tupasvillaa ja saravaltaisissa kortteen ja järviruoon jäänteitä. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 5 % (kuvat 7 ja 8). Turvekerrostuman keskimaatuneisuu s on 3,9, josta heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,4 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 5,3. on erittäin vähän (alle 1,0 %). Liekoj a Plökinnevassa on turvetta 4,94 milj. m 3, josta heikost i maatunutta on 76 % (3,76 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 24 % 1,18 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisell ä suon osalla on 98 % (4,83 milj. m 3 ). j a yli 2 m : n 93 % (4,6 0 milj. m 3 ). Plökinneva soveltuu kasvuturvetuotantoon.
18 Puskalanneva (x= 69985, y= 24329) sijaitsee noin 9 km Ylihärmän kirkolta lounaaseen kunnan rajalla. Suota rajaavat lännessä kallioiset moreenimaat ja itä- ja etelälaidalla hiesupellot. Suon pinnan korkeus on m mpy. Puskalannevan pinta-ala on 195 ha (58 ha Ylihärmässä), jos - ta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 175 ha (47 ha) ja yl i 2 m :n 130 ha (28 ha). Tutkimuspistetiheys on 3,4/10 ha ja syvyys - tietoja on 6,0 pisteeltä/10 ha (kuva 9). Suon pinta viettää kaakkoon. Vedet laskevat itään Kosolanluomaan ja edelleen Lapuanjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat keskiosassa keidasräme-/silmäkenevaojikko ja lyhytkorsineva, reuna-alueella rahkarämeojikko, tupasvillarämeojikko/-muuttuma sekä turvekankaat. Suo on ojitettu pohjoista keskiosaa lukuun ottamatta. Puskalannevan turvekerrostumien keskipaksuus on 2,4 m, jos - ta heikosti maatuneen turpeen osuus 1,2 m. Suon keskiosissa hei - kosti maatunut pintakerros on noin 2 m :n paksuinen. Paremmin maatuneen turvekerroksen paksuus on 1,2 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,6 m ja yli 2 metrin 3,0 m. Suurin havaitt u turpeen paksuus on 3,9 metriä. Suon pohjamaa on hiesua.
19 Puskalannevassa on rahkavaltaisia turpeita noin 92 % ja saravaltaisia 8 Turpeen lisätekijäinä tavataan rahkavaltaisiss a runsaimmin tupasvillaa ja puuta. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 24 % (kuva 10). Turvekerrostuman keski - maatuneisuus on 4,7, josta heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,3 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 6,3. Liekoja on molemmilla väleillä erittäin vähän (alle 1,0 %). Puskalannevassa on turvetta 4,66 milj. m 3 (1,05 milj. m3 Ylihärmässä), josta heikosti maatunutta on 51 % (2,39 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 49 % (2,27 milj. m 3 ). Koko turvemääräst ä yli yhden metrin syvyisellä suon osalla on 97 % (4,53 milj. m 3 ) (0,99 milj, m3 Ylihärmässä) ja yli 2 m :n 83 % (3,85 milj. m 3 ) (0,72 milj. m3 Ylihärmässä). Puskalanneva soveltuu kasvuturvetuotantoon.
20 Haapaneva (x= 69993, y= 24395) sijaitsee noin 6 km Yli - härmän kirkolta etelään. Topografisesti suo sijaitsee tasaisell a Lapuanjokeen kallistuvalla hiesutasanteella. Pellot ympäröivä t suota. Suon pinnan korkeus on 27,5-33,5 m mpy. Haapanevan pinta-ala on 320 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 290 ha ja yli 2 m :n 225 ha. Tutkimuspistetiheys on 3,8/10 ha ja syvyystietoja on 7,2 pisteeltä/10 ha (kuva 11). Suon pinta viettää itään. Vedet laskevat Kosolanluomaan j a edelleen Lapuanjokeen. Pohjoisosasta vedet laskevat Haapojanluomaan. Vallitsevina suotyyppeinä ovat keskiosassa keidasräme-, lyhytkorsineva- ja silmäkenevaojikko. Reunoilla vallitsevat rahkarämeojikko ja turvekankaat. Koko suo on ojitettu.
21 Haapanevan turvekerrostumien keskipaksuus on 2,2 m, jost a heikosti maatuneen turpeen osuus 1,3 m. Paremmin maatuneen turvekerroksen paksuus on 0,9 m. Yli metrin syvyisen alueen keski - syvyys on 2,4 m ja yli 2 metrin 2,6 m. Suurin havaittu turpee n paksuus on 3,1 metriä. Suon pohjamaa on hiesua. Haapanevassa on rahkavaltaisia turpeita noin 73 % ja sara - valtaisia 27 Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisiss a runsaimmin tupasvillaa ja puuta ja saravaltaisissa järviruoko a ja kortetta. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuu s on 13 % (kuva 12).
22 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,2, josta heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,1 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 5,5. Liekoja on molemmilla syvyysväleill ä erittäin vähän (0,7 % ja 0,9 %). Turpeen keskimääräinen vesipitoisuus on 93 märkäpainosta, kuiva-ainetta suokuutio sisältää n. 69 kg, tuhkapitoisuus o n 1,5 % kuivapainosta ja tehollinen lämpöarvo 50 % :n kosteudell a 8,3 MJ/kg (taulukko 2). Haapanevassa on turvetta 7,03 milj. m 3, josta heikosti maatunutta on 58 % (4,06 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 42 % (2,97 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisell ä suon osalla on 97 % (6,81 milj. m 3 ) ja yli 2 m :n 83 % (5,87 milj. m 3 ). Haapaneva ei sovellu turvetuotantoon heikon turvelaatuns a ja paksun maatumattoman pintakerroksen vuoksi. 5. Pykärinneva (x= 70005, y= 24330) sijaitsee noin 7 km Yli - härmän kirkolta lounaaseen. Topografisesti suo sijaitsee moreenimäkien välisessä painanteessa. Lännessä, koillisessa ja eteläss ä suo rajoittuu hiesupeltoihin. Suon pinnan korkeus on 46-47,5 m mpy. Pykärinnevan pinta-ala on 120 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 110 ha ja yli 2 m :n 75 ha. Tutkimuspistetihey s on 4,0/10 ha ja syvyystietoja on 7,2 pisteeltä/10 ha (kuva 13). Suon pinta viettää länteen ja itään. Vedet laskevat lännestä Viitaluomaan ja idästä Haapojanluomaan.
23 Suon keskiosa on lyhytkorsinevaa, sitä reunustaa keidasräme/silmäkenevaojikko. Reunoilla on rahkarämeojikoita ja turve - kankaita. Suo on ojitettu keskustaa lukuunottamatta. Pykärinnevan turvekerrostumien keskipaksuus on 2,5 m, jos - ta heikosti maatuneen turpeen osuus 1,5 m. Paremmin maatunee n turvekerroksen paksuus on 1,0 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,7 m ja yli 2 metrin 3,3 m. Suurin havaittu tur - peen paksuus on 4,4 metriä. Suon pohjamaa on hiesua ja reunoill a moreenia. Pykärinnevassa on rahkavaltaisia turpeita noin 83 % ja saravaltaisia 17 Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisissa runsaimmin tupasvillaa ja suoleväkköä ja saravaltaisissa puu - ta. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 18 % (kuva 14). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,3, josta hei - kosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,4 ja pa - remmin maatuneen pohjakerroksen 5,6. Liekoja on molemmilla syvyysväleillä erittäin vähän (0,5 % ja 0,8 %). Turpeen keskimääräinen vesipitoisuus on 93 märkäpainosta, kuiva-ainetta suokuutio sisältää n. 68 kg, tuhkapitoisuu s on 1,7 % kuivapainosta ja tehollinen lämpöarvo 8,7 MJ/kg (tau - lukko 3). Pykärinnevassa on turvetta 3,06 milj. m 3, josta heikost i maatunutta on 58 % (1,79 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 42 %
24 (1,27 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisell ä suon osalla on 98 % (2,99 milj. m 3 ) ja yli 2 m :n 79 % (2,4 2 milj. m 3 ). Pykärinneva ei sovellu turvetuotantoon heikon turve - laadun ja paksun maatumattoman pintakerroksen vuoksi.
25 Viitaneva (x= 70086, y= 24333) sijaitsee noin 7 km Yli - härmän kirkolta luoteeseen Alahärmän kunnan rajalla. Suo on tut - kittu hajapistein. Topografisesti suo sijaitsee moreenimäkie n välisessä painanteessa. Suon pinnan korkeus on 51-56,5 m mpy. Viitanevan pinta-ala on 435 ha (182 ha Ylihärmässä), jost a yli yhden metrin syvyistä aluetta on 295 ha ja yli 2 m :n 225 ha. Tutkimuspistetiheys on 0,5/10 ha ja syvyystietoja on 1,2 pisteel - tä/10 ha (kuva 15). Suon pinta viettää kaakkoon. Vedet laskeva t pohjoiseen Ekoluomaan sekä etelään Vesiluomaan ja Koukkuluomaan. Vallitsevina suotyyppeinä ovat keskiosissa lyhytkorsineva, paikoin tavataan rimpinevajuotteja, reunoilla vallitsevat tupas - villa-, isovarpuräme ja rahkaneva. Reunalla on ohut pallosararä - mevyöhyke. Suon reunoja on ojitettu. Viitanevan turvekerrostumien keskipaksuus on 2,5 m, jost a heikosti maatuneen turpeen osuus 1,2 m. Paremmin maatuneen tur - vekerroksen paksuus on 1,3 m. Yli metrin syvyisen alueen keski - syvyys on 3,4 m ja yli 2 metrin 3,9 m. Suurin havaittu turpee n paksuus on 5,7 metriä. Suon pohjamaana on reunoilla moreeni j a keskiosissa hiesu. Viitanevassa on rahkavaltaisia turpeita noin 58 % ja sara - valtaisia 42 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisiss a runsaimmin tupasvillaa ja suoleväkköä ja saravaltaisissa järviruokoa, kortetta ja puuta. Puunjääännöksiä sisältävien turpeide n kokonaisosuus on 21 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,3, josta heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 2, 9 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 5,6. Liekoja on molemmilla syvyysväleillä erittäin vähän (0,7 %). Viitanevassa on turvetta 10,76 milj. m3, josta heikost i maatunutta on 48 % (5,15 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 52 % (5,61 milj. m3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisell ä suon osalla on 92 % (9,88 milj. m 3 ) ja yli 2 m :n 82 % (8,8 5 milj. m 3 ). Viitaneva kuuluu soidensuojelun perusohjelmaan,
26 Hakoneva-Tikkurämäkkö (x= 70094, y= 24355) sijaitse e noin 5 km Ylihärmän kirkolta luoteeseen. Suo muodostuu kolmest a osasta. Eteläinen osa on peltojen ja moreenikumpujen rajaama, Tikkurämäkköä reunustavat pellot, hiekkakankaat ja moreenimäet. Hakonevaa rajaavat hiekkakankaat ja moreenimäet. Suon pinna n korkeus on m mpy.
27 Hakonevan pinta-ala on 715 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 230 ha ja yli 2 m :n 40 ha. Tutkimuspistetihey s on 1,6/10 ha ja syvyystietoja on 3,6 pisteeltä/10 ha (kuva 16). Suon pinta viettää kaakkoon. Vedet laskevat eteläosasta Kurki - luomaan, länsiosasta koilliseen ja pohjoisosasta pohjoiseen.
28 Vallitsevina suotyyppeinä ovat eteläosassa tupasvillarämemuuttuma, varsinainen saranevamuuttuma ja turvekankaat. Hakonevalla vallitsevat lyhytkorsineva, keidasräme/silmäkeneva-ojikko. Tikkurämäkön yleisimmät suotyypit ovat lyhytkorsineva, keidas - räme ja silmäkeneva. Suon pohjois- ja luoteisosa ovat soistuva a kangasta. Suo on ojitettu Tikkurämäkön keskiosaa lukuunottamatta. Hakonevan turvekerrostumien keskipaksuus on 0,9 m, jost a heikosti maatuneen turpeen osuus 0,4 m. Paremmin maatuneen turvekerroksen paksuus on 0,5 m. Yli metrin syvyisen alueen keski - syvyys on 1,5 m ja yli 2 metrin 2,4 m. Suurin havaittu turpee n paksuus on 2,9 metriä. Suon pohjamaalaji on hiekka ja eteläosassa hiesu. Hakonevassa on rahkavaltaisia turpeita noin 74 % ja sara - valtaisia 26 Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisiss a runsaimmin tupasvillaa ja saravaltaisissa puuta ja järviruokoa. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 27 % (kuvat 17 ja 18). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7, jost a heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,2 j a paremmin maatuneen pohjakerroksen 6,1. Liekoja on 0-1 metri n syvyysvälillä vähän (1,8 %) ja 1-2 metrin välillä vähä n 1,0 %). Hakonevassa on turvetta 6,36 milj. m 3, josta heikosti maatunutta on 50 % (3,17 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 50 % (3,19 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisell ä suon osalla on 54 % (3,42 milj. m 3 ) ja yli 2 m :n 16 % (1,0 0 milj. m 3 ). Hakonevan eteläosa soveltuu polttoturvetuotantoon.
29 Umpineva (x= 70003, y= 24416) sijaitsee noin 5 km Yli - härmän kirkolta etelään. Topografisesti suo sijaitsee tasaisella Lapuanjokeen kallistuvalla hiesutasangolla. Suo rajoittu u pääasiassa peltoihin. Suon pinnan korkeus on m mpy. Umpinevan pinta-ala on 100 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 85 ha ja yli 2 m :n 55 ha. Tutkimuspistetiheys on 4,0/10 ha ja syvyystietoja on 7,5 pisteeltä/10 ha (kuva 19). Suon pinta viettää itään. Vedet laskevat Lapuanjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat keskustassa keidasräme-/silmäkenevaojikko, reunoille päin suotyypit muuttuvat ensin rahkarämeojikoksi ja sitten turvekankaiksi. Koko suo on ojitettu. Umpinevan turvekerrostumien keskipaksuus on 1,8 m, jost a heikosti maatuneen turpeen osuus 1,2 m. Paremmin maatuneen turvekerroksen paksuus on 0,6 m. Yli metrin syvyisen alueen keski - syvyys on 2,1 m ja yli 2 metrin 2,4 m. Suurin havaittu turpee n paksuus on 2,8 metriä. Suon pohjamaa on keskustassa hiesua, länsilaidalla ja koillislaidalla hiekkaa.
30 Umpinevassa on rahkavaltaisia turpeita noin 90 % ja sara - valtaisia 10 Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisiss a runsaimmin tupasvillaa ja puuta. Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 17 % (kuva 20). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,0, josta heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3,2 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 5,5. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvälillä vähän (1,0 %) ja 1-2 metrin välillä vähän (1,2 %). Umpinevassa on turvetta 1,90 milj. m 3, josta heikosti maatunutta on 65 % (1,23 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutta 35 % (0,67 milj m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisell ä suon osalla on 95 % (1,81 milj. m 3 ) ja yli 2 m :n 73 % (1,3 9 milj. m 3 ). Umpineva soveltuu kasvuturvetuotantoon.
31 Tuohisaarenneva (x= 70029, y= 24414) sijaitsee noin 3 km Ylihärmän kirkolta kaakkoon. Suo on tutkittu hajapistein. Topografisesti suo sijaitsee tasaisella hiesu-hieta tasangolla. Suo - ta ympäröivät pellot muualla paitsi idässä. Suon pinnan korkeu s on m mpy. Tuohisaarennevan pinta-ala on 35 ha, josta yli yhden metri n syvyistä aluetta on 25 ha ja yli 2 m :n 15 ha. Tutkimuspistetiheys on 1,4/10 ha ja syvyystietoja on 3,1 pisteeltä/10 ha (kuva 21). Suon pinta viettää pohjoiseen, jonne vedet laskevat Naaras - luomaan ja edelleen Lapuanjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat keidasräme ja silmäkeneva, reunoilla rahkaräme- ja isovarpurämemuuttumat ja turvekankaat. Koko suo on ojitettu. Tuohisaarennevan turvekerrostumien keskipaksuus on 1,7 m, josta heikosti maatuneen turpeen osuus 0,7 m. Paremmin maatunee n turvekerroksen paksuus on 1,0 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,0 m ja yli 2 metrin 2,3 m. Suurin havaittu turpee n paksuus on 2,7 metriä. Suon pohjamaa on eteläosassa hietaa j a muualla hiesua. Tuohisaarennevassa on rahkavaltaisia turpeita noin 62 % j a saravaltaisia 38 Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisissa runsaimmin tupasvillaa ja suoleväkköä ja saravaltaisissa
32 järviruokoa ja kortetta. Puunjäännöksiä sisältävien turpeide n kokonaisosuus on 3 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,3, josta heikosti maatuneen pintakerroksen keskimaatuneisuus on 3, 4 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 5,0. Liekoja on molemmill a syvyysväleillä erittäin vähän (0,7 % ja 0,8 %). Tuohisaarennevassa on turvetta 0,60 milj. m 3, josta heikosti maatunutta on 40 % (0,24 milj. m 3 ) ja paremmin maatunutt a 60 % (0,36 milj. m 3 ). Koko turvemäärästä yli yhden metrin syvyisellä suon osalla on 90 % (0,54 milj. m 3 ) ja yli 2 m :n 65 % (0,39 milj. m3 ). Tuohisaarenneva ei sovellu turvetuotantoon.
33 SOIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUDE T Soiden hyödyntämismandollisuuksia on useita. Rehevimmät, matalaturpeiset suot lienevät Etelä-Suomessa nykyisin jo milte i kaikki raivattu viljelysmaaksi. Ravinteikas suo on kuivattun a myös otollinen pohja metsänkasvatukselle. Ohutturpeiset tai tur - velaadultaan sopimattomat suot tai ne, joiden kuivattaminen o n ongelmallista, on ilmoitettu soveltumattomaksi turvetuotantoon. Lisäksi niiden soiden, joiden turve vain osittain soveltuu polt - toturpeeksi, reuna-alueet ovat yleensä otollisimpia metsämaita. Turvetta on aikaisemmin käytetty yleisesti jo sinänsä maan - parannusaineena. Toisaalta kun turvepehkua on käytetty kuivikkeena karjasuojissa, on sitä kautta saatu valmiiksi lannoitettu a maanparannusainetta. Tänä päivänäkään ei liene syytä väheksy ä varsinkaan turvepehkun merkitystä, sillä suuren vedenimemisky - kynsä (imee ilmakuivana vähintään 12-kertaisen painomääränsä vet - tä) ansiosta se on varsin käyttökelpoinen kuivikemateriaali kar - jankasvatusta harjoittavissa talouksissa. Toisaalta myös on huo - mattava, että turvepehkun käytöllä voidaan pelastaa merkittävä t määrät karjanlannan typestä, joka nykyisin menee vielä suurelt a osalta hukkaan. Useiden pienialaisten soiden turpeen pintakerroksista osa soveltuu parhaiten juuri turvepehkuksi tyydyttämää n tilakohtaisia tarpeita. Joillakin soilla tämäntapaisesta käytös - tä ovat muistoina vanhat, umpeenkasvavat turpeennostohaudat. Nykyisin tunnetuimmat ja kansantaloudellisesti merkittävim - mät käyttömuodot turpeelle ovat kasvu- ja polttoturve. Turpeest a voidaan lisäksi valmistaa metallurgista koksia, aktiivihiiltä j a useita muita kemiallisia tuotteita. Soiden välittömien hyödyntämistapojen rinnalla on mainittava niiden tärkeä merkitys luonnonsuojelullisesti arvokkaina luo n - nonsäästiöinä. Valtaosa soista on enemmän tai vähemmän tehokkaas - ti ojitettu. Valtakunnallisessa soidensuojelun perusohjelmassa on Ylihär - mässä esitetty suojeltavaksi Viitaneva. Sen pinta-ala on 435 ha, josta Ylihärmässä 181 ha. 4.1 Soveltuvuus kasvuturpeeks i Kasvuturpeella tarkoitetaan kasvualustaksi soveltuvaa heikos-
34 ti maatunutta rahkaturvetta. Paras laatu saadaan Sphagnum fuscu m -turpeesta. Rahkaturve voi olla kuitenkin muodostunut muustaki n rahkasammallajista ja lisäksi siinä esiintyy usein lisätekijöit ä mm. tupasvillaa, suoleväkköä ja varpuja, jotka heikentävät se n kasvuturveominaisuuksia. Maatumisaste H 4 muodostaa rajan kasvu - ja polttoturpeen välillä ; rahkavaltaisena turve soveltuu välttä - västi kasvuturpeeksi ja saravaltaisena polttoturpeeksi. Tässä tutkimuksessa on kasvuturvekerrostumiksi arvioitu yl i metrin syvyiset maatumattomat (H 1_3 ) pääasiassa AcutifoZia j a Palustria -ryhmiin kuuluvat rahkaturvekerrostumat. Lisätekijöi - nä saa olla varpua enintään 3 %, suoleväkköä alle 6 % ja mikäl i tupasvillan määrä ylittää 6 % on se mainittu erikseen ja se o n poistettava seulomalla ennen turpeen käyttöä. Ohuet heikost i maatuneet ( H 4 ) rahkaturvelinssit on laskettu kasvuturvemääriin. Tuotantoon soveltuvan alueen tulisi olla riittävän suuri tuotan - tokenttien sijoittelua silmällä pitäen sekä mieluiten avosuot a tai ainakin mandollisimman vähäpuustoista Kasvuturpeeksi soveltuvat suo t 1. Kuppelonevassa on yli 2 m :n syvyisellä alueella (45 ha ) kasvuturpeeksi soveltuvaa luonnontilaista turvetta noin 0,5 8 milj. m3. Tuotantokelpoinen turvekerros on suon eteläpääss ä noin metrin paksuinen ja pohjoispäässä 2 metriä. Avosuota tut - kimuspistehavainnoista on n. 9 %, loput ovat rämeitä. Puusto on mäntyvaltaista ja yleensä kituvaa tai taimiasteella. Rahka - mättäiden keskimääräinen peittävyys on 40 % ja korkeus 0,2 m. Turve on maatumatonta (H 31 1 ) rahkaturvetta. Yleisin lisätekij ä on tupasvilla, jota on vähän (n. 6 %). Liekoja ei tavattu lainkaan yli 2 m :n syvyisellä alueella. Koko suo on ojitettu. Tuotantoon soveltuva alue on muodoltaan yhtenäinen ja tieyhteys suoll e on hyvä. Tuotantoon soveltuvan turpeen keskimääräinen vesipitoisuu s on 92,9 % märkäpainosta, irtotiheys 70 kg/m3, tuhkapitoisuu s 1,2 % kuivapainosta (taulukko 4).
35 Plökinnevassa on Kruununojan länsipuolella yli 2 m : n syvyisellä alueella (130 ha) kasvuturpeeksi soveltuvaa luonnontilaista turvetta noin 1,82 milj. m 3. Lisäksi suon itäosass a 39 ha) on heikkolaatuista turvetta noin 0,58 milj. m 3. Avosuota tutkimuspistehavainnoista on n. 7 loput ovat etupääss ä rahkarämeitä ja keidasrämeitä. Puusto on kitukasvuista tai riukuasteella olevaa mäntyä. Rahkamättäiden keskimääräinen peittävyys on 50 % ja korkeus 0,2 m. Turve on maatumatonta rahkaturvetta (H 3,4 ).Yleisin lisätekijä on tupasvilla (alle 6 %). Lie - koja tavattiin yli 2 m :n syvyisellä alueella erittäin vähän. Koko suo on ojitettu. Tuotantoon soveltuva alue on yhtenäine n ja tieyhteys suolle on hyvä. Tuotantoon soveltuvan turpeen keskimääräinen vesipitoisuu s on 93,3 märkäpainosta, irtotiheys 63 kg/m 3, tuhkapitoisuu s 1,2 % kuivapainosta (taulukko 5).
36 Puskalannevassa on suon keskiosassa yli 2 m :n syvyisellä alueella (58 ha, josta 10 ha Ylihärmässä) kasvuturpeeksi soveltuvaa luonnontilaista turvetta noin 0,81 milj. m 3 (0,14 milj. m 3 ). Tuotantokelpoinen kerros sisältää laatua heikentäviä paremmin maatuneita linssejä. Avosuota tutkimuspistehavainnoista o n n. 14 %, loput ovat lähinnä keidasrämeitä. Puusto on kitukasvuista tai riukuasteella olevaa mäntyä. Rahkamättäiden keskimääräinen peittävyys on n. 40 % ja korkeus 0,3 m. Turve on maatumatonta (H3,3) rahkaturvetta. Tupasvillaa on tuotantoon soveltuvan alueen pohjoisosassa yli 6 %, eteläosassa vain vähän. Pohjoisosassa on myös jonkin verran laatua alentavaa suoleväkköä (n. 3 %). Liekoja alueella on erittäin vähän (alle 1 %). Tuotantoon soveltuva alue on ojitettu pohjoisosaa lukuun otta - matta. Alue on muodoltaan yhtenäinen ja tieyhteys suolle on hy - vä. Tuotantoon soveltuvan turpeen keskimääräinen vesipitoisuu s on 92,9 märkäpainosta, irtotiheys 68 kg/m 3, tuhkapitoisuu s 1,5 % kuivapainosta (taulukko 6). 8. Umpinevassa on kasvuturpeeksi sopivaa luonnontilaist a turvetta suon yli 2 m :n syvyisellä alueella (57 ha) noin 0,9 7 milj. m 3. Avosuota on tutkimuspistehavainnoista n. 14 %, loput erityyppisiä rämeitä. Puusto on mäntyvaltaista ja on yleens ä taimiasteella. Rahkamättäiden keskimääräinen peittävyys on n. 54 % ja korkeus 0,3 m. Turve on maatumatonta (H3,1) rahkatur-
37 vetta. Yleisin lisätekijä on tupasvilla, sitä on kuitenkin vä - hän (n. 5 %). Liekoja tavattiin erittäin vähän. Koko suo on oji - tettu. Tuotantoon soveltuva alue on muodoltaan yhtenäinen j a tieyhteys suolle on hyvä. Taulukko 7. Kasvuturpeen tuotantoon soveltuvat suo t Ylihärmässä. Kunta- Suon nimi Tuotantoon Tuotantoon Ko.ker- Tuotan - koht. soveltuvan soveltuvan roksen toon sonro alueen kerroksen keskimaa- veltuvaa pinta-ala keskisyv. tuneisuus turvett (ha) (m) (H) (milj.m ) 1. Kuppeloneva 45 1,3 3,1 0, Plökinneva 130 1,4 3,4 1, Puskalanneva 10 1,4 3,3 0, Umpineva 57 1,7 3,1 0,9 7 yht/ka 4 kpl 242 1,5 3,2 3, Soveltuvuus polttoturpeeks i Polttoturpeeksi soveltuvat kaikki vähintään keskinkerta i - sesti maatuneet turpeet. Heikosti maatuneiden turpeiden poltt o ei ole yleensä taloudellisesti kannattavaa. Myös turpeen kasvi - koostumus vaikuttaa sen palamisominaisuuksiin ; saravaltaisilla, kohtalaisesti maatuneilla turpeilla lämpöarvo on korkeampi kui n rahkavaltaisilla. Tosin edellisten tuhkapitoisuus on selväst i suurempi kuin jälkimmäisten. Soiden turvekerrostumissa on yleensä päällimmäisenä kerrok - sena heikosti maatunutta turvetta, mikä vaikeuttaa polttoturpee n tuotantoa. Ko. kerros on joko poistettava tai ollessaan riittä - vän ohut sekoitettava alla olevaan paremmin maatuneeseen kerrok - seen. Suossa olevan lahoamattoman puuaineksen (=liekojen) poisto aiheuttaa tuntuvia lisäkustannuksia. Suurimmalla osalla Lapuan-
38 40 - jokilaakson soista ovat niiden kehityksen aikana vallinneet eri - laiset metsättömät avosuotyypit. Näin myös turvekerrostumiss a liekojen osuus on yleensä kohtalaisen alhainen. Polttoturvesuon tulee sijaita lähellä kulutuspistettä - au - tokuljetuksessa yleensä alle 100 km, mutta rautateitse sen kuljettaminen kannattaa yli kaksikin kertaa pitemmän matkan. Suon pinta-alan tulisi olla laajempaa tuotantoa ajatellen ha, mutta pienyrittäjälle ja tilakohtaisiin tarpeisiin riittää jop a alle 10 ha :n suo. Muita tekijöitä, jotka edullisesti vaikuttava t suon hyödyntämiseen, ovat suon yhtenäinen muoto, riittävä syvyy s (keskimäärin vähintään 1,5 m), aikaisempi ojitus ja hyvät tieyh - teydet. Haittaa aiheuttavana tekijänä on suon pohjan epätasaisuus ja kivisyys. Suon tuotantoon saattamisessa suuren kustannuserän aiheuttaa suon kunnostus, joka sisältää ojituksen, puuston raivaukse n ja pinnan muokkauksen. Turvesuon perustaminen maksaa keskimääri n yhtä paljon kuin pellon raivaaminen viljelytarkoituksiin (Kallio - Mannila 1970). Polttoturve voidaan jakaa tuotantomenetelmien mukaisest i kahteen ryhmään, nimittäin jyrsinturpeeseen ja palaturpeeseen. Edellinen on suon pinnalta jyrsittynä koottava raaka-aine, jok a on tällä hetkellä yleisempi etenkin suurkulutuksessa. Palaturvemenetelmällä saadaan kappalemaista polttoainetta. Palaturpee n tuottaminen on yksinkertaista ja halpaa. Se soveltuu arinapolttoon eli pääasiassa pienkattiloihin. Täten palaturpeen käyttö - kohteina ovat lähinnä yksityiset kiinteistöt ja pienet kuntakoh - taiset aluelämpökeskukset. Palaturvemenetelmän edullisuus nimen - omaan pienimuotoisessa tuotannossa on siinä, että palaturpee n poltto ei vaadi erikoispolttolaitteita (kuten jyrsinturpeen polt - to). Lisäksi nykyisin on kehitetty tuotantokoneita, jotka saava t käyttövoimansa maataloustraktoreista. Turveteollisuusliiton polttoturpeen laadunmääritysohjee n (Turveteollisuusliitto r.y :n julkaisu 3/1976 ja 3/1982) mukaise t laatuvaatimukset on esitetty liitteessä 4. Tässä selvityksess ä on polttoturpeeksi soveltuvien soiden käyttökelpoinen turvemäär ä laskettu soiden niiltä osilta, joilla turvepaksuus on suuremp i kuin 2 tai 1,5 metriä jyrsinturpeelle ja 1 metri palaturpeelle. Polttoturpeena käytettäväksi on otettu huomioon turvekerros - ton paremmin maatunut osuus. Kuutiomäärää laskettaessa keskimää - räisestä turvepaksuudesta on vähennetty suon pohjalle jäävä ker-
39 ros (vaihdellen 0,3-0,5 m). Tuhkapitoisuuden keskiarvo on mää - ritetty polttoturpeeksi soveltuvasta turvekerrostosta. Koska kai - kilta soilta ei ole otettu tilavuustarkkoja näytesarjoja eik ä lämpöarvomääritysnäytteitä, on suon kuiva-ainesisällön ja energiasisällön määrittämisessä käytetty samantyyppiseltä suolt a otettujen vastaavien turvelajien antamia keskimääräisiä arvoja. Luokitteluperuste polttoturpeen tuottamiseen soveltuvast a suosta perustuu pääasiassa turpeen laatuun ja suon muotoon. Suon koko ei ole palaturvesoilla kovinkaan ratkaiseva niinkuin jyrsin - turvesoilla. Maatalousvaltaisissa kunnissa pientuottajien tai si - vuelinkeinona turvetta nostavien maanviljelijöiden panos on mer - kittävä kuntakohtaisen tai pienempien lämmitysyksiköiden energia n tuottamisessa. Palaturpeen vuosisato vaihtelee tuotan - to-m 3 /ha pääasiassa sääoloista riippuen. Keskikokoinen maatal o kuluttaa noin tuotanto- m3 palaturvetta vuodessa. Jos esi - merkiksi määritetään 10 hain tuotantokelpoisen alan ja 2 m :n kes - kisyvyisen suon riittävyys, niin saadaan seuraava laskelma : - luonnontilaista turvetta m3 - siitä saanto tuotanto-m m 3 - vuosittainen sato m 3 - se riittää noin 35 maatalolle tai noin 0,7 MW :n tehoi - selle aluelämpökeskukselle (noin MWh :n huipun käyttöajalle laskettuna) (Päijät-Hämeen seutukaavaliit - to 1980 ) - suon turvevarojen riittävyys mainitulla kulutuksell a noin 15 vuotta Polttoturvetuotantoon soveltuvat suo t 7. Hakonevassa on polttoturpeeksi soveltuvaa turvetta suon eteläosassa yli metrin syvyisellä alueella (75 ha) 0,85 milj. m3. Turve on kohtalaisesti maatunutta saravaltaista turvetta. Heikos - ti maatunut pintarahka on keskimäärin 0,2 m :n paksuinen. Liekoj a on reunoilla kohtalaisesti ja keskiosassa erittäin vähän. Koko alue on ojitettu. Tuotantoon soveltuva alue on melko yhtenäine n ja tieyhteys suolle on hyvä.
40 Turpeen keskimääräinen vesipitoisuus on 91 märkäpainosta, irtotiheys 84 kg/ m 3, tuhkapitoisuus 3,7 % kuivapainosta ja teho l linen lämpöarvo 30 % :n kosteudella 13,8 MJ/kg. Tuotantoon sovel - tuvan alueen energiasisältö on 1,48 milj. GJ eli 0,41 milj. MWh (taulukko 8 ja 9). Hakonevan eteläosan yli metrin syvyinen alu e soveltuu palaturvetuotantoon ja yli 1,5 m :n alue jyrsinturvetuotantoon. Taulukko 9. Laskelmat Ylihärmän polttoturpeeksi soveltuvie n alueiden pinta-aloista, turvemääristä, lämpöarvoista ja tuhkapitoisuuksista. Kuntakoht. nro Suon nimi Polttoturpeeks i soveltuv a suoala (ha) Soveltuvuu s Jyrsinturve (J) Palaturve (P) Keskisyvyys (m) Polttotur - Heikost i maat. kerros Koko turvekerros peeksi soveltuvaa turvetta milj. m 3 (luonnontil.) Kuivaaineen määrä 1000tn Keskim.lämpöarvo MJ/kg Suon energiasisältö 50% kost.j 30% kost P Tehollinen 50% kost. J (kuiva - 30% kost. P milj. GJ milj. MWh turve) Tuhka- pit- % 7. Hakoneva 75 P/J 0,5 1,8 0, ,7 13,8 1,48 0,41 3,7
41 YHTEENVET O Ylihärmän kunnan alueella tutkittiin kaikki säännöllise n muotoiset yli 20 ha :n suuruiset suot, joita on 9. Ylihärmä on Etelä-Pohjanmaan vähäsoisinta aluetta ; soiden osuus maa-alast a on noin 13 % (tutkittujen soiden noin 12 %). Tutkittu suoala on 1805 ha, josta yli metrin syvyistä alu - etta on 1134 ha eli 63 % ja yli kanden metrin syvyistä aluett a 733 ha eli 41 %. Tutkittujen soiden keskimääräinen koko o n 247 ha. Soiden keskisyvyys on 2,0 m, josta heikosti maatunu t pintakerros on 1,1 metriä ja paremmin maatunut pohjakerros 0, 9 metriä. Turpeen keskimaatuneisuus on 4,3. Soiden turvemäärä on noi n 30 milj. m 3, josta yli metrin syvyisellä alueella on 87 % (2 6 milj. m3 ) ja yli kanden metrin 68 % (21 milj. m3 ). Suotyypit ovat luontaisesti pääasiassa vähäpuisia rahkaja keidasrämeitä. Soiden puusto on lisääntynyt ojituksen seura - uksena. Ylihärmän soista on ojitettu 76 %. Viisi suota on ojitettu kokonaan (yli puolet soiden ikm :stä).turvekerrostumiss a tavataan erittäin vähän tai ei lainkaan liekoja, koska suot ovat kehityksensä aikana olleet puuttomia räme- ja nevatyyppejä. Rahkavaltaiset turpeet ovat Ylihärmässä vallitsevia (72 %). Saraturvetta on yleensä soiden pohjakerroksissa. Vallitseva li - sätekijä on tupasvilla. Ylihärmän tutkittujen soiden turpeiden keskimääräinen ve - sipitoisuus on 93 % märkäpainosta, irtotiheys 77 kg/ m3, tuhka - pitoisuus 2,6 % kuivapainosta, ph 4,3 ja tehollinen lämpöarv o laskettuna 59 % käyttökosteudelle 8,8 MJ/kg. Laskelmat perustu - vat tilavuustarkkojen näytteiden keskiarvoihin. Kasvuturpeeksi soveltuvaa turvetta saadaan neljältä suolt a (kuva 22). Tuotantoon soveltuvan alueen pinta-ala on 242 ha, mistä saadaan noin 3,5 milj. suokuutiota kasvuturvetta. Tuotan - toon soveltuvan turvekerroksen keskisyvyys on 1,5 m. Kasvuturpeen laatu on kohtalaisen hyvää. Laatua heikentää paikoin tupas - villan tyvituppien jäänteet ja kuljuturpeet. Polttoturvetta saadaan yhdestä suosta (kuva 22) 75 ha : n alalta noin 0,85 milj. suokuutiota. Suon kuiva-ainesisältö o n noin tonnia, mikä vastaa 30 % :n käyttökosteudelle lasket - tuna noin 1,5 milj. GJ eli 0,4 milj. MWh.
42 Soiden taloudellisten hyödyntämistapojen rinnalla on muistettava niiden luonnonsuojelullisesti tärkeä merkitys arvokkain a luonnonsäästiöinä. Ylihärmässä on ainoastaan yksi suo, Viitaneva, joka on lähes luonnontilainen ja soveltuu suojeluun. Sen pintaala on 181 ha Ylihärmän puolella, mikä on noin 9 % Ylihärmä n suoalasta. Kuva 22. Ylihärmän soiden soveltuvuus turvetuotantoon.
43 KIRJALLISUUTTA Eronen, M., The history of the Litorina Sea an d associated holocene events. Commentationes Physico - Mathematicae 44 (4), 195 s. Kallio-Mannila, R., Polttoturpeen nosto, käsittel y ja käyttö maatilalla. Työtehoseuran julkaisuja 189, s Kokko, J., Karttalehdillä 2222 (Seinäjoki) ja (Lapua) vuonna 1982 tutkitut suot ja niiden turvevarat. Geologinen tutkimuslaitos. Maaperäosasto, ra - portti P 13.4/83/134. Kuopio. Lappalainen, E., Sten, C-G., Häikiö, J., Turvetut - kimusten maasto-opas. Geologinen tutkimuslaitos. Opas nro 6, 46 s. Mölder, K., and Salmi, M., Explanation to the ma p of superficial deposits. Sheet B 3, Vaasa. Ruuhijärvi, R., Suomen suoyhdistymätyypit. Teoksessa : Suoseura ry. Suomen suot ja niiden käyttö, s Helsinki. Turveteollisuusliitto, Turveteollisuusliiton laadunmääritysohje Turveteollisuus 1976, nro 3. Turveteollisuusliitto, Turveteollisuusliiton polttoturpeen laadunmääritysohje Turveteollisuus 1981, nro 3. Valtakunnallinen soidensuojelun perusohjelma. Maa- ja metsätalousministeriö 1981, 199 s.
44 Taulukko 10. Ylihärmän soiden suotyyppijakautuma. Suon nimi A V 0 S U 0 T Yhteensä R A M E E T Yhteens ä SN o 3 mu LKN mu o 3 SIN o j mu RN o mu 3 LUN o j mu KN o mu j KAIK Kl - LUON. MU. AV. AV. SR o mu 3 TR 3 KR o j mu mu KGR mu 3 IR o ] RR o j mu mu KER mu o ) PSR o j KAIK- IT K- LUON. mu. ~ ' MU. RÄM. 1. Kuppeloneva Plökinneva Puskalanneva Haapaneva Pykärinneva Viitaneva Hakoneva-Tik - kurämäkkö Umpineva Tuohisaarenneva Yhteensä Suon nimi o j LK mu o j LHK mu K O R V E T Yhteensä M U U T T UNE E T S U 0 T Y Y P I T o j RHK mu o j KGK mu o j VK mu o j NK mu KAIK - KI LUON. KORV. MU. KORV. Turve - kankaat Turpee n nosto - alue p ellot Kytö heitt o + ks mu Yhteens ä 1. Kuppeloneva Plökinneva Puskalanneva 4. Haapaneva Pykärinneva Viitanev a 7. Hakoneva-Tikkurämäkkö Umpineva Tuohisaarenneva Yhteensä
P13,6/80/16. Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä
P13,6/80/16 Erkki Raikamo HEINOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä Espoo 1980 1 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 2 2. TUTKIMUSMENETELMÄT
LisätiedotGEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T
GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 Matti Maun u TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T Rovaniemi 1983 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Pohjois-Suomen
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/85/17 9 Erkki Raikamo ja Pertti Silen KRISTIINAN KAUPUNGIN SUOT JA TURVEVAROJEN K.AYTTÖMAHDOLLISUUDE T Kuopio 1985 Tekijöiden osoitteet : Geologian
LisätiedotPUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A
GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERAOSASTO, raportti P13.4/81/55 Carl-Göran Sten ja Timo Varila PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA J A NIIDEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIST A Espoo 1981 PUNKALAITUMEN TURVEVAROISTA JA NIIDEN
LisätiedotGEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1. Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a
GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/82/9 1 Helmer Tuittila MYNÄMAEN TU RVEVARAT Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a Espoo 1982 JOHDANTO Mynämäen kunnan alueella olevia soita
LisätiedotJouko Kokko KARTTALEHDILLÄ 2222 (SEINÄJOKI) JA 2311 (LAPUA ) P 13.4/83/134 VUONNA 1982 TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
Jouko Kokko KARTTALEHDILLÄ 2222 (SEINÄJOKI) JA 2311 (LAPUA ) P 13.4/83/134 VUONNA 1982 TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Kuopio 1983 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 4 2. TUTKIMUSMENETELMÄT 5 2.1 Maastotutkimukset
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus. Turveraportti 238. Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 238 Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Kuopio 1990 Leino. Jukka jasaarelainen. Jouko 1990. Outokummussa
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/14 4 Matti Maun u SIMOSSA'TUTKITUT SUOT JA NIIDE N TURVEVARA T Rovaniemi 1984 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Pohjois-Suomen aluetoimist
LisätiedotJÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON
GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti. P 13.4/83/ :13 8 Carl-Göran Sten ja Lasse Svahnback JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON Espoo 1983 3 - SI SÄALLYSLUETTELq 1 Johdanto
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 1 Jouko Saarelaine n SONKAJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUU S POLTTOTURVETUOTANTOON OSA 2 Kuopio 1985 SISÄLTÖ JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT
LisätiedotP /3. 4// g 3/i2 g. Erkki Raikamo ja Pertti Sil6 n. Karijoen suot ja turvevarojen käyttömandollisuude t
Erkki Raikamo ja Pertti Sil6 n P /3. 4// g 3/i2 g Karijoen suot ja turvevarojen käyttömandollisuude t Loppuraportti Karijoen turvevarojen kokonaisinventoinnist a Kuopio 1983 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO
LisätiedotErkki Raikamo, Jouko Kokko ja Riitta Lappalaine n TEUVAN SUOT JA TURVEVAROJEN KAYTTÖMAHDOLLISUUDE T
Erkki Raikamo, Jouko Kokko ja Riitta Lappalaine n P 13.4/83/12 9 TEUVAN SUOT JA TURVEVAROJEN KAYTTÖMAHDOLLISUUDE T LOPPURAPORTTI TEUVAN TURVEVAROJEN KOKONAISINVENTOINNIST A Kuopio 1983 SISÄLLYSLUETTELO
LisätiedotErkki Raikamo KOSKEN (HL) TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S OSARAPORTTI PÄIJÄT-HÄMEE N TURVEVAROJEN KOKONAISSELVITYKSEST Ä
P136/80/7 Erkki Raikamo KOSKEN (HL) TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S OSARAPORTTI PÄIJÄT-HÄMEE N TURVEVAROJEN KOKONAISSELVITYKSEST Ä Espoo 1980 - 1 - SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 2 2. TUTKIMUSMENETELMÄT
LisätiedotALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1. Abstract: The mires and peat reserves of Alajärvi Part 1
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 339 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 339 ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Abstract: The mires and peat reserves
LisätiedotTURVERAPORTTI 213. Markku Mäkilä ja Grundström TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract :
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 213 MAAPERÄOSASTO Markku Mäkilä ja Ale Grundström KUUSANKOSKELLA JA KOUVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The peat resources of Kuusankoski and
LisätiedotMaaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1
GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1 Tapio Toivone n JAALAN TURVEVARAT JA NIIDE N KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1983 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Kivimiehentie 1 02150
LisätiedotErkki Raikamo SYSMÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S OSARAPORTTI PÄIJÄT-HÄMEE N TURVEVAROJEN KOKONAISSELVITYKSEST Ä
Erkki Raikamo SYSMÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S OSARAPORTTI PÄIJÄT-HÄMEE N TURVEVAROJEN KOKONAISSELVITYKSEST Ä Espoo 1980 - 1 - SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 2 2. TUTKIMUSMENETELMÄT 3 2.1 Maastotutkimukset
LisätiedotKANKAANPÄÄN ITÄOSAN SUOT JA NIIDE N TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSAST O RAPORTTI P 13.4/85/17 3 CARL-GÖRAN STEN J A LASSE SVAHNBÄC K KANKAANPÄÄN ITÄOSAN SUOT JA NIIDE N TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS ~ r cr,~~,,j ~ : ~ V~,._~ -3.~. `.n
LisätiedotTurvetutkimusraportti 413
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 413 2010 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 3 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern
LisätiedotANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.4/84/159 Markku Mäkilä ja Ale Grundströ m ANJALANKOSKEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1984 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto,
LisätiedotErkki Raikamo ORIMATTILAN JA ARTJÄRVEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä
4 Erkki Raikamo ORIMATTILAN JA ARTJÄRVEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä Espoo 1980 - 1 - SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 2 2. TUTKIMUSMENETELMÄT
LisätiedotTurveraportti 211. Tapio Muurinen TURVETUTKIMUKSET TERVOLASSA VUONNA Abstract : Peat Surveys in the Municipality of Tervola in 1985
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosasto Turveraportti 211 Tapio Muurinen TURVETUTKIMUKSET TERVOLASSA VUONNA 1985 Abstract : Peat Surveys in the Municipality of Tervola in 1985 Rovaniemi 1988 Muurinen Tapio.
LisätiedotTURVERAPORTTI 19 8. GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o. Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o TURVERAPORTTI 19 8 Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4 Abstract : The Inventory of the Peat Resources in the Municipalit y of Kittilä
LisätiedotMaaperäosasto, raportti P 13.4/83/13 6
GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/13 6 Pauli Hänninen PUDASJÄRVEN INVENTOIDUT TURVEVARA T JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVE- TUOTANTOON OSA I I Kuopio 1983 - 1 - SISÄLLYSLUETTELO
LisätiedotALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turveraportti 253 Tapio Toivonen ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Alavus Espoo 1992 Toivonen. Tapio. 1992. Alavudella tutkitut
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 209 MAAPERÄOSASTO. Jukka Leino PIEKSÄMÄEN MLK :SSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 3
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 209 MAAPERÄOSASTO Jukka Leino PIEKSÄMÄEN MLK :SSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 3 Kuopio 1988 Leino.Jukka1988. Pieksämäen mlk :ssa tutkitut suot, osa 3.
LisätiedotTurvetutkimusraportti 421
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 421 2011 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 4 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSASTO TURVERAPORTTI 212 PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA VI
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSASTO TURVERAPORTTI 212 Pauli Hänninen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA VI Kuopio 1988 Hänninen, Pauli1988. Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat,
LisätiedotThe peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 225 TAPIO TOIVONEN ÄHTÄRIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS OSA 1 Abstract : The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1 Espoo
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO. Markku Mäkilä ja Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 217 MAAPERÄOSASTO Markku Mäkilä ja Ale Grundström IITIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Iitti and their potential use Geological
LisätiedotTurvetutkimusraportti 415
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 415 2010 Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat reserves of Karstula, Part 3 Riitta-Liisa Kallinen GEOLOGIAN
LisätiedotAbstract : The peat resources of Kotka and their potential use. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigatio n
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 20 0 Markku Mäkilä Ale Grundströ m j a KOTKAN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Kotka and their potential use.
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS MAAPERÄOSASTO KANKAANPÄÄN LÄNSIOSAN SUOT JA NIIDEN TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS TURVERAPORTTI 215 CARL - GÖRAN STÉN
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS MAAPERÄOSASTO TURVERAPORTTI 215 CARL - GÖRAN STÉN LASSE SVAHNBÄCK JA KANKAANPÄÄN LÄNSIOSAN SUOT JA NIIDEN TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The mires in the western part
Lisätiedot13.6/8D /15. Erkki Raikamo NASTOLAN JA LAHDEN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä
13.6/8D /15 Erkki Raikamo NASTOLAN JA LAHDEN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä Espoo 1980 - 1 - SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 2 2. TUTKIMUSMENETELMÄT
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228. Turvetutkimus. Timo Suomi. ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turveraportti 228 Turvetutkimus Timo Suomi ISOKYRÖSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVAVARAT Osa I Abstract : The peat resources of Isokyrö and their potential use KUOPIO 1989 Suomi.Timo1989.
LisätiedotGEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 0. Helmer Tuittila PÖYTYÄN TURVEVARAT. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a
GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 0 Helmer Tuittila PÖYTYÄN TURVEVARAT Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroist a Espoo 1983 Tekijän osoite : Helmer Tuittila Geologinen tutkimuslaito
LisätiedotErkki HARTOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S OSARAPORTTI PÄIJÄT-HÄMEE N TURVEVAROJEN KOKONAISSELVITYKSEST Ä
.6/80/8 P 13 Erkki Raikamo HARTOLAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S OSARAPORTTI PÄIJÄT-HÄMEE N TURVEVAROJEN KOKONAISSELVITYKSEST Ä Espoo 1979 - 1 - SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 2 2. TUTKIMUSMENETELMÄT
LisätiedotP 13.6/80 /17. Erkki Raikamo. Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä PADASJOEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S
P 13.6/80 /17 Erkki Raikamo PADASJOEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Osaraportti Päijät-Hämee n turvevarojen kokonaisselvityksest ä Espoo 1980 - 1 - SISÄLLYS LUETTE LO 1. JOHDANTO 2 2, TUTKIMUSMENETEZMÄT
LisätiedotTURVERAPORTTI 224. Jukka Leino. JÄPPILÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 ja yhteenveto
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 224 Turvetutkimus Jukka Leino JÄPPILÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 ja yhteenveto Kuopio 1989 Leino.Jukka1988. Jäppilässä tutkitut suot ja niiden turvevarat.
LisätiedotPUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA V
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S TURVERAPORTTI 19 2 Pauli Hännine n PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA V Kuopio 1986 Hänninen,Pauli1986. Pudasjärvellä tutkitut suot ja niide n turvevarat, osa
LisätiedotYLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 293 Tapio Toivonen YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Ylistaro Kuopio 1995 Toivonen, Tapio, 1995. Ylistarossa
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI Jukka Leino ja Jouko Kokko LIEKSAN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUU S OSA I
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 18 4 Jukka Leino ja Jouko Kokko LIEKSAN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUU S TURVETUOTANTOON OSA I Abstract : The peat resources and their potentialitie s
LisätiedotTurvetutkimusraportti 389
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 389 2008 Keuruun tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Keuruu Part 2 Timo Suomi, Kari Lehmuskoski, Markku
LisätiedotGEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.6 / 80 / 2 0. Eino Lappalainen ja Hannu Pajune n
GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.6 / 80 / 2 0 Eino Lappalainen ja Hannu Pajune n LAPIN TURVEVARAT Yhteenveto vuosina 1962-1975 Lapiss a tehdyistä turvetutkimuksist a Espoo 1980 Eino
LisätiedotVEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 18 6 Markku Mäkilä j a Ale Grundström VEHKALAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Abstract : The peat resources of Vehkalahti municipality
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO RAPORTTI P 13,4/85/17 8 MARKKU MÄKILÄ JA ALE GRUNDSTRÖ M - VIROLAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO RAPORTTI P 13,4/85/17 8 MARKKU MÄKILÄ JA ALE GRUNDSTRÖ M - VIROLAHDEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S ESPOO 1985 Tekijöiden osoite : Geologian tutkimuskesku
LisätiedotGEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S
GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/11 8 Pauli Hänninen PUDASJÄRVEN INVENTOIDUT TURVEVARAT JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVE TUOTANTOON OSA I Kuopio 1983 1 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226. Jouko Saarelainen
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus TURVERAPORTTI 226 Jouko Saarelainen ILOMANTSIN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVETUOTANTOON Osa 1. Abstract : The peat resources of the municipality
LisätiedotTOHMAJÄRVEN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1
Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 355 TOHMAJÄRVE KUASSA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The peatlands and peat reserves of Tohmajärvi Part 1 Geologian tutkimuskeskus Espoo
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 305. Tapio Muurinen. YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 305 Tapio Muurinen YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2 The Mires and Useful Peat Reserves of Yli-Ii, Central Finland Part 2 Espoo 1997 Muurinen,
LisätiedotKAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT
GELGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 325 Martti Korpijaakko ja Pertti Silen KAUSTISEN KUNNAN ALUEELLA TUTKITUT SUT JA NIIDEN TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of the municipality
LisätiedotGEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/82/9 9. Jukka Häikiö, Jouko Saarelainen ja Pirjo Löytynoj a
GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/82/9 9 Jukka Häikiö, Jouko Saarelainen ja Pirjo Löytynoj a SOTKAMON KUNNASSA INVENTOIDUT TURVEVARAT JA NIIDE N SOVELTUVUUS POLTTOTURVETUOTANTOO
LisätiedotGEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. MAAPERÄOSA5T0, raportti P13,4/81/6 0. Helmer Tuittil a LAITILAN TURVEVARA T. Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroista
GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÄOSA5T0, raportti P13,4/81/6 0 Helmer Tuittil a LAITILAN TURVEVARA T Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroista LIITE 7 b IV NÄYTTEENOTTO A. Irtoturve Näytteen on mandollisimman
LisätiedotGeologian tutkimuskeskuksen valtakunnallisen turvetutkimuksen tuottamat aineistot. Soidensuojelutyöryhmän kokous
Geologian tutkimuskeskuksen valtakunnallisen turvetutkimuksen tuottamat aineistot Soidensuojelutyöryhmän kokous 19.12.2012 Asta Harju 1 GTK:n systemaattinen turvevarojen kartoitus GTK kartoittaa vuosittain
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 235. Ari Luukkanen NILSIÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 235 Ari Luukkanen NILSIÄSSÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and their peat resources in Nilsiä Kuopio 1989 Luukkanen,Ari1989.
LisätiedotGEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MUHOKSELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T
GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/13 7 J. Häikiö, H. Pajunen ja K. Virtanen MUHOKSELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T Kuopio 1983 Tekijöiden osoite : Geologinen tutkimuslaito
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 4
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 4 Pauli Hännine n PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T Osa IV Kuopio 1985 Tekijän osoite : Geologian tutkimuskesku s PL 23 7
LisätiedotTurvetutkimusraportti 402
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 402 2009 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 2 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern
LisätiedotMaaperäosasto, Raportti P 13.4/82/9 8. Pihtiputaan soiden turvevaroje n kokonaisselvityksestä
GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, Raportti P 13.4/82/9 8 Tapio Toivonen PIHTIPUTAAN TURtIEVARAT Kp;YTTÖKELPO ISUUS JA NIIDE N Osaraportti Pihtiputaan soiden turvevaroje n kokonaisselvityksestä
LisätiedotRANTASALMEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S
GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S maaperäosasto, raportti P 13.6/80/1 0 Jukka Lein o RANTASALMEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Kuopio 1980 SISÅLT Ö JOHDANTO 1 TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITYS 1
LisätiedotGEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/13 3
GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/13 3 Kimmo Virtanen PIHTIPUTAAN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S II OSA Osaraportti Pihtiputaan soiden kokonaisselvityksestä Kuopio 1983
LisätiedotGEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Timo Varil a YLIKIIMINGIN INVENTOIDUT TURVEVARA T JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVE- TUOTANTOON OSA I I
GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/82/11 6 Timo Varil a YLIKIIMINGIN INVENTOIDUT TURVEVARA T JA NIIDEN SOVELTUVUUS POLTTOTURVE- TUOTANTOON OSA I I Kuopio 1982 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO
LisätiedotRENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary: The peatlands of Renko, southern Finland
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 338 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 338 RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Summary: The peatlands of Renko, southern Finland Espoo
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/15 6 Pauli Hänninen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T Osa II I Kuopio 1984 Tekijän osoite : Geologian tutkimuskesku s PL 23 7
LisätiedotTUULOKSEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turveraportti 254 Markku Mäkilä ja Ale Grundström TUULOKSEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat reserves of Tuulos and their usefulness Espoo 1992 Mäkilä,
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 7
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 7 Matti Maunu RANUALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T OSA I Rovaniemi 1985 SISÄLLYSLUETTEL O JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN
LisätiedotGEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, Raportti P 13.4/81/6 3. Markku Makin ja Tapio Toivane n PYHÄJÄRVEN TURVEVARAT JA NIIDE N KÄYTTÖKELPOISUUS
GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, Raportti P 13.4/81/6 3 Markku Makin ja Tapio Toivane n PYHÄJÄRVEN TURVEVARAT JA NIIDE N KÄYTTÖKELPOISUUS Espoo 1981 SISÄLTÖ 1. Johdanto 5 1.1. Tutkimuksen tarkoitus
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 2 Jukka Häikiö, Pirjo Löytynoja ja Heimo Porkka KAJAANISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA I I Kuopio 1985 Tekijöiden osoite : Geologian
LisätiedotKIIMINGIN SUOT, TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2
Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 351 KIIMIGI SUOT, TURVEVARAT JA IIDE KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Abstract: The peatlands of Kiiminki, peat reserves and their potential use Part 2 Geologian
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334. Tapio Toivonen PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334 PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of Porvoo Sammandrag : De undersökta myrarna i Borgå och deras torvtillgångar
LisätiedotKALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1
Kalajoella tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 1 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 367 KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources
LisätiedotTurvetutkimusraportti 386
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 386 2008 Kemijärvellä tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kemijärvi, Northern
LisätiedotSEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 268 Tapio Toivonen SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The mires and peat reserves of Seinäjoki Espoo 1993 Toivonen. Tapio. 1993. Seinäjoella
LisätiedotTurvetutkimusraportti 377
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 377 2007 Pyhäjoella tutkitut suot, ja niiden turvevarat, osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources of Pyhäjoki, western Finland, Part I Jukka Turunen
LisätiedotKIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 7
Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 362 Ari Luukkanen KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 7 Abstract: The peatlands and peat reserves of Kiuruvesi Part 7 Geologian tutkimuskeskus
LisätiedotTurvetutkimusraportti 446
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 446 2013 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 6 Abstract: The peatlands, peat resources and their potential use of Ranua, Northern
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO. Ari Luukkanen ja Heimo KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 222 MAAPERÄOSASTO Ari Luukkanen ja Heimo Porkka KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and their peat resources in Kiuruvesi Kuopio
LisätiedotTurvetutkimusraportti 452
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 452 2014 Vaalassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 4 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Vaala Part 4 Hannu Pajunen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/14 5
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/14 5 Jukka Leino PIEKSÄMÄEN MLK :SSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARA T Osa 2 Kuopio 1984 Tekijän osoite : Geologian tutkimuskesku s PL 23 7
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O VUOLIJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 20 7 HÄIKIÖ, Jukka ja PORKKA, Heimo VUOLIJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa I Kuopio 987 Häikiö, Jukkaja Porkka,Heimo987. Vuolijoella tutkitu
LisätiedotTURVERAPORTTI 219. Jukka Leino ja Pertti SUONENJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract :
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 219 Maaperäosasto Jukka Leino ja Pertti Silen SUONENJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Resources of the Commune of Suonenjoki
Lisätiedot,!7IJ5B6-jajijc! Turvetutkimusraportti 375 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Kauhavalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. www.gtk.fi info@gtk.
345. 346. 347. 348. 349. 350. 351. 352. 353. 354. 355. 356. 357. 358. 359. 360. 361. 362. 363. 364. 365. 366. 367. 368. 369. 370. 371. 372. 373. 374. 375. Kimmo Virtanen, Riitta-Liisa Kallinen ja Teuvo
LisätiedotNURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 258 Tapio Toivonen NURMOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Nurmo Espoo 1993 Toivonen. Tapio.1993. Nurmossa tutkitut
LisätiedotROVANIEMEN ALUEEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o TURVERAPORTTI 20 1 Tapio Muurine n ROVANIEMEN ALUEEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S OSA I I Abstract : Peat resources and their suitability in the area
LisätiedotTapio Muurinen ja Anne Nokel a KITTILÄSSÄ VUOSINA TUTKITTUJEN SOIDE N TURVEVARAT JA NIIDEN TUOTANTOKELPOISUU S
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4/84/15 4 Tapio Muurinen ja Anne Nokel a KITTILÄSSÄ VUOSINA 1981-1983 TUTKITTUJEN SOIDE N TURVEVARAT JA NIIDEN TUOTANTOKELPOISUU S Rovaniemi 1984
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232. Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVETUTKIMUS TURVERAPORTTI 232 Jukka Leino HANKASALMELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Kuopio 1989 Leino.Jukka 1989. Hankasalmella tutkitut suot ja niiden turvevarat.
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. MAAPERAOSASTO, raportti P 13.4/84/160. Markku Mäkilä ja Ale Grundströ m ELIMAEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERAOSASTO, raportti P 13.4/84/160 Markku Mäkilä ja Ale Grundströ m ELIMAEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1984 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/15 8. Tapio Toivonen VALKEALAN TURVEVARAT JA NIIDE N KÄYTTÖKELPOISUU S
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/15 8 Tapio Toivonen VALKEALAN TURVEVARAT JA NIIDE N KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1984 Tekijän osoite : Geologian tutkimuskesku s Kivimiehentie 1 02150
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 208 MAAPERÄOSASTO TAPIO TOIVONEN NÄRPIÖN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 208 MAAPERÄOSASTO TAPIO TOIVONEN NÄRPIÖN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Torvtillgångarna i Närpes och deras användbarhet Abstract : The peat resources of
LisätiedotILOMANTSISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 243 Timo Suomi ILOMANTSISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON OSA II Abstract : The mires and their potentialities in peat production
LisätiedotLAMMIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 260 Markku Mäkilä ja Ale Grundström LAMMIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat reserves of Lammi and their potential use Espoo 1993
LisätiedotTurvetutkimusraportti 391
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 391 2009 Pyhännällä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Pyhäntä, Northern Ostrobothnia Part 2 Teuvo Herranen
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti 13.4/84/16 3
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti 13.4/84/16 3 Juha Saarinen ja Riitta Lappalaine n JURVAN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUDE T Kuopio 1984 Tekijän osoite : Geologian tutkimuskesku
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/16 9. Jukka Leino. Kuopiossa tutkitut suot j a niiden turvevara t
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/16 9 Jukka Leino Kuopiossa tutkitut suot j a niiden turvevara t Kuopio 1985 Tekijän osoite : Geologian tutkimuskesku s PL 23 7 70101 Kuopio 10
LisätiedotMarkku Mäkilä ja Ale Grundström MIEHIKKÄLÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS. Abstract : The peat resources of Miehikkälä an d their usefulness
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 125 Markku Mäkilä ja Ale Grundström MIEHIKKÄLÄN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The peat resources of Miehikkälä an d their usefulness
LisätiedotLAPUALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 278 Tapio Toivonen LAPUALLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The Mires and Peat Reserves of Lapua Kuopio 1994 Toivonen Tapio 1994 Lapualla tutkitut
LisätiedotGEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13, 4/81/6 1. Jukka Leino KARTTULASSA TUTKITTUJEN SOIDE N TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S
GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13, 4/81/6 1 Jukka Leino KARTTULASSA TUTKITTUJEN SOIDE N TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Kuopio 1981 SISÄLTÖ JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT JA
LisätiedotGEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 2
GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 2 Kimmo Virtanen TYRNÄVÄLLÄ TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARAT Kuopio 1983 SISÄLLYS Johdanto 1 Tutkimusmenetelmät ja tulosten esitys 1 Kenttätutkimukset
LisätiedotKALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT
Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 372 Timo Suomi ja Kari Lehmuskoski KALVOLASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The peatlands and peat reserves of Kalvola Geologian tutkimuskeskus
LisätiedotTurvetutkimusraportti 432
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 432 2012 Lapinlahdella (Varpaisjärvellä) tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 5 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Lapinlahti (Varpaisjärvi),
Lisätiedot