GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/16 6. Martti Korpijaakko ja Markku Koivisto SIEVISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDE N TURVEVARA T

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Maaperäosasto, raportti P 13.4/84/16 6 Martti Korpijaakko ja Markku Koivisto SIEVISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDE N TURVEVARA T Kuopio 1984

Tekijöiden osoite : Geologian tutkimuskesku s PL 23 7 70101 KUOPIO 10

SISÄLT Ö JOHDANTO 3 AINEISTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT 6 Kenttätutkimukset 6 Laboratoriotutkimukset 6 Tulosten esitys 7 Arviointiperusteet 7 Laskelmat 8 SUOSELOSTUKSET 1 0 YHTEENVETO 28 3 Yleistä 28 3 Polttoturvesuot 28 3 Kasvuturvesuot 28 4 Suojelusuot 28 4 TARKASTELU 28 8 KIRJALLISUUS 28 8 LIITTEET : 1. Tuhkan sulamispisteen määritykse t 2. Merkkien ja lyhenteiden selitykse t 3. Polttoturpeen luokitu s 4. - 18. Peruskarttapohjaiset linjastokarta t (pienennetty Maanmittaushallituksen 1 :20 00 0 peruskartoista ) 19. Tutkittujen soiden aakkosellinen hakemist o 20. Rikkimääritykset

- 3 - JOHDANTO Geologian tutkimuskeskus on selvittänyt Sievin kunnan tur - vevaroja vuosina 1964 ja 1980-1982. Työ on osa valtakunna n turvevarojen inventointia. Vaikka tehtävän päätarkoituksena onkin Suomen teollisesti käyttökelpoisten turvevarojen selvitys ja kartoitus, otetaan tutkimuksissa huomioon myös soide n suojelulliset yms. käyttöarvot. Vuonna 1964 tutkituista soista on jo aiemmin annettu lau - sunto (Salmi 1965). Kokonaisuuden vuoksi käsitellään kuitenkin tuolloin tutkitut suot tässä raportissa uudelleen. Tutkimukset on suoritettu yhteistyössä Sievin kunnan kans - sa. Sievin kunnan osallisuus tarvittavan aputyövoiman palkkauk - seen on ollut olennaisen tärkeä tutkimusten edistymisen kannal - ta. AINEISTO Sievissä tutkittiin kaikkiaan 102 suota (kuva 1). Yhteen - laskettu pinta-ala on 17 200 ha, mikä on noin 62 % alueen yl i 20 ha :n laajuisten soiden yhteisalasta (27 700 ha)(lappalainen, Häikiö, Heiskanen 1980). Suuri osa tutkimusten ulkopuolell e jäävästä alueesta sijaitsee kunnan kaakkois- ja eteläosan kumpumoreenialueella, missä suokuviot ovat erittäin rikkonaisia. Soiden aakkosellinen hakemisto on liitteessä.

- 4 - Kuva 1. Sievin kunnassa tutkitut suot.

- 5-1. Jerusalemi (-Mustaneva ) 2. Rautakurunnev a 3. Ojaniitunnev a 4. Rytinev a 5. Pohjanloukk u 6. Honkikur u 7. Palonev a 8. Kitinnev a 9. Kirkkonev a 10. Lähdenev a 11. Yrttinev a 12. Vongannev a 13. Lintukankaannev a 14. Rahkoneva ( -Jouhtineva ) 15. Vasikkanev a 16. Iso Mällinev a 17. Kivisalmennev a 18. Aartaminneva 19. Nevajärvennev a 20. Käännännev a 21. Risumaanneva 22. Korpelanneva 23. Ala-Säilynnev a 24. Siiponeva 25. Tuppuranev a 26. Valkianev a 27. Joutsenenneva 28. Takkunev a 29. Takkulamminnev a 30. Hiivalannev a 31. Vanhanev a 32. Rimpinev a 33. Päällysnev a 34. Alusnev a 35. Sipilänneva 36. Etelälamminnev a 37. Sikonev a 38. Kortoneva ( -Eteläneva ) 39. Kumpusaarennev a 40. Karjurämeennev a 41. Voinev a 42. Hylkilännev a 43. Hylkinev a 44. Mänkkinev a 45. Linttinev a 46. Latonev a 47. Kivinev a 48. Kitkannev a 49. Käärylänräme 50. Kylmänev a 51. Ahmanräme 52. Viidansuo 53. Ahmanneva 54. Korpiräme 55. Maaräme-Maanirtinräm e 56. Karihaudanräme 57. Koppineva 58. Rimpinev a 59. Kotaneva 60. Säilynnev a 61. Tuohilamminnev a 62. Tuohineva 63. Isoneva 64. Kerttujärvennev a 65. Kukkarolamminnev a 66. Itäneva 67. Kolmisopennev a 68. Väärinneva 69. Salmijärvennev a 70. Veneneva 71. Löytynneva 72. Niittuneva 73. Anttisneva 74. Kurkinev a 75. Poikkipuoleisnev a 76. Kytösu o 77. Kursunneva 78. Puronev a 79. Ristineva 80. Holkkineva 81. Päällysneva 82. Pesänev a 83. Lahnajärvennev a 84. Pitkänev a 85. Mutkalamminnev a 86. Maijanneva 87. Kurkineva 88. Kupusennev a 89. Kontionev a 90. Aittosennev a 91. Osmolamminneva 92. Pirttijärvenneva 93. Pyöriänev a 94. Pirttinev a 95. Koukonev a 96. Rapakkonev a 97. Saarinev a 98. Siipolansu o 99. Tammanev a 100. Maasydämennev a 101. Paskolamminnev a 102. Rytäneva 103.Niittunev a

- 6 - TUTKIMUSMENETELMÄ T Kenttätutkimukse t Kenttätutkimuksissa on noudatettu Geologisen tutkimusla i- toksen "Turvetutkimusten maasto-oppaassa" kuvattuja menetelmiä (Lappalainen, Sten, Häikiö 1978). Suot on tutkittu käyttäen linjatutkimusmenetelmää, jossa suon hallitsevan osa n halki vedetään selkälinja ja tälle kohtisuoria poikkilinjoja. Poikkilinjat ovat yleensä 400 m :n välein. Tutkimuspistee t ovat linjoilla sadan metrin välein. Niiden sijainti maastoss a on merkitty paaluin. Tutkimuslinjojen lisäksi on soille teht y syvyydenmittauslinjoja. Syvyydet näillä samoinkuin tutkimuslinjoillakin on mitattu 50 m :n välein. Syvyyspisteitä ei ole paalutettu. Kullakin tutkimuspisteellä tehtiin seuraavat havainnot : suotyyppi, ojitus, suon pinnan vetisyys ja mättäisyys sek ä puuston tiheys ja laatu. Muita havaintoja on tehty tarpeen mukaan. Turvekerroksen rakenteen selvittämiseksi määritettii n kullakin tutkimuspisteellä turvelajit, turpeen maatuneisuus, kuituisuus ja kosteus. Näytteet otettiin "Hiller" -suokairal - la. Kerrostumassa esiintyvien liekojen määrää selvitettii n luotaamalla kanden metrin tangolla kymmenen kertaa tutkimus - pisteiden ympärillä. Lieko-osumat kirjattiin erikseen 0-1 m :n ja 1-2 m :n syvyydelle. Soilta on lisäksi otettu näytteitä laboratoriomäärityk - siä varten. Näytteet ovat tilavuustarkkoja ja ne on otett u tätä tarkoitusta varten kehitetyllä mäntäkairalla (M. Korpi - jaakko 1981). Laboratoriotutkimukse t Näytteet laboratoriotutkimuksia varten otettiin tutkimus - pisteiltä, jotka edustavat mahdollisimman hyvin suon käyttökelpoista turvekerrostumaa.

- 7 - Turpeen happamuus on mitattu suoraan märästä näytteestä. Vesipitoisuus on ilmoitettu prosentteina märkäpainosta (kuiva - tus 105 C :ssa) ja tuhkapitoisuus prosentteina turpeen kuiva - painosta (hehkutus 815 + 25 C). Lämpöarvot on määritett y LECO AC 200-kalorimetrillä (ASTM D 3286-77) ja tulokset o n ilmoitettu megajouleina kilogrammaa kohti (MJ/kg). Lisäksi mää - ritettiin muutamilta soilta tuhkan sulamispiste Leitz Wetzlarkuumennusmikroskoopilla (DIN 51731) (Liite 1). Tulosten esity s Soista on kirjoitettu suoselostukset, joissa käsitellää n suon sijaintia, korkeussuhteita, suotyyppejä, turvelajeja jne. Pinta-ala-, syvyys- ja maatuneisuustiedot on annettu taulukos - sa samoinkuin laboratoriomääritysten tulokset. Lisäksi on annettu lyhyt arvio suon käyttökelpoisuudesta, johon liittyy myö s laskelma mahdollisesti saatavissa olevan polttoturpeen määräs - tä ja sen energiasisällöstä. Soiden ja tutkimuslinjastojen sijaintia selvittämään o n mukaan liitetty peruskarttapohjaisia linjastokarttoja (liittee t 4-18). Turvekerrostumien syvyyttä ja maatuneisuutta sekä turvekerrosten rakennetta on havainnollistettu suokartoilla j a turveprofiileilla (selitykset liitteessä 2). Raportin yhteenveto-osassa on taulukkoja, joihin on ke - rätty soita koskevia numerotietoja (taulukot 131 ja 132). Arviointiperustee t Turpeide n -- käyttökelpoisuutta arvioitaessa on nojaudutt u Turveteollisuusliiton laadunmäärittelyohjeeseen (liite 3). Mikäli turve täyttää tuhkapitoisuuden suhteen asetetu t vaatimukset, on polttoturpeeksi soveltuvaksi määritetty : - saraturve (C) myös heikosti maatuneena. Tuotantotap a jyrsinturvemenetelmä, - rahkaturve (S) ja sekaturve kohtalaisesti ja hyvi n maatuneena (H 5-10). Tuotantotapa joko jyrsin- ta i palaturvemenetelmä.

- 8 - Soiden käyttökelpoisuutta arvioitaessa on käytetty neli - jakoa : polttoturvesuo, kasvuturvesuo, suojelusuo ja muu käyttö, joista jälkimmäinen tarkoittaa lähinnä suon jättämistä luonnontilaiseksi tai esim. metsänviljelyyn. Perinteisesti polttoturvetuotantoon soveltuvan alueen vä - himmäissyvyytenä on pidetty kahta metriä, mutta käytännön raja on nykyään 1,5 m. Tässä raportissa on laskettu molempie n syvyysalueiden tuotantokelpoisen turpeen määrä. Mikäli tur - peen kuiva-ainepitoisuus on poikkeuksellisen suuri, on tuotan - tokelpoiseksi katsottu yli metrinkin syvyiset alueet. Jyrsinturpeen tuotantoon soveliaan alueen vähimmäiskook - si on otettu 20 ha. Käytännössä näin pienen kentän kunnosta - minen tuotantoon vaatinee että lähistöllä on muitakin tuotanto - alueita. Palaturvetuotantoon soveltuvan alueen vähimmäiskokoa on vaikea määritellä, koska kyseeseen saattaa tulla myös pieni - muotoinen kotitarvetuotanto. Tapaukset on arvioitava yksittäin ottaen huomioon mm. tiestö sekä kuivatus ja kunnostustyö t sekä kerrostuman liekoisuus. Yksinomaan kasvuturvetuotantoon soveltuvaksi on katsott u suo, jossa on pinnalla vähintään 80 cm heikosti maatunutt a (H1-3) rahkaturvetta 30 hain alalla. Laskelma t Turvemäärät on laskettu käyttäen vyöhykkeistä laskutapaa. Syvyysvyöhyke on metrin välein piirrettyjen syvyyskäyrien vä - linen alue. Syvyysvyöhykkeen turvemäärä on saatu kertomall a vyöhykkeen pinta-ala sillä olevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskisyvyydellä. Tämän jälkeen on koko suon ja eri syvyys - alueiden turvemäärät saatu laskemalla vyöhykkeiden turvemäärät yhteen. Koko suon samoinkuin eri syvyysalueiden keskisyvyyde t on saatu jakamalla turvemäärä pinta-alalla. Polttoturpeen tuotannossa mahdollisesti saatavissa oleva n turpeen määrä on saatu vähentämällä kyseisen alueen turpee n kokonaismäärästä heikosti maatuneen rahkaturpeen ja pohjalle

- 9 - jäävän 50 cm :n paksuisen turvekerroksen osuus. Tuotantomenetelmistä johtuvia vähennyksiä ei ole otett u huomioon. Suossa olevan turpeen määrä on ilmoitettu miljoonin a suokuutiometreinä (milj. suo-m 3 ). Suossa olevan kuiva-aineen määrä on saatu kertomall a suokuutioiden lukumäärä yhden suokuution sisältämällä kuiva - ainemäärällä (kg/suo- m 3 ). Kuiva-ainemäärä ilmoitetaan tuhan - sina tonneina (10 3 t). Energiasisällöt on laskettu sekä kuivalle että 50 % kos - tealle turpeelle. Kuivalle turpeelle se saadaan kaavasta 1 j a kostealle turpeelle kaavasta 2. 1. E = Nsuo-m3 D d Hu 2. E = N suo-m 3. D d. (100/100-K). E = energiasisältö, N suo_m 3 = suokuutioiden lukumäärä, jos - sa Dd = suokuution sisältämä kuiva-aine (kg/suo-m 3 ), Hu = kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo (MJ/kg), H u = kosteudessa K ole - van turpeen tehollinen lämpöarvo (MJ/kg), K = turpeen kosteu s (0). Tulos on ilmoitettu miljoonina gigajouleina (milj. GJ). Mikäli suosta ei ole tilavuustarkkoja näytteitä, on suo - kuution sisältämä kuiva-ainemäärä arvioitu sen ja vesipitoisuu - den välisen riippuvuuden perusteella (Korpijaakko, Häikiö, Lei - no 1981). Jos suolta ei ole saatu ollenkaan laboratorionäytteitä, on laskelmissa käytetty muista vastaavista turvekerros - tumista saatuja keskiarvolukemia.

- 10 - SUOSELOSTUKSET 1. Jerusalemi (kl. 2342 06, x = 7098,5, y = 510,5) sijaitsee noin 16 km luoteeseen Sievin kirkonkylältä (kuva 2). Suo rajoittuu osin peltoihin, osin moreenikumpareisiin ja ym - päröivien soihin. Pinta on 71,5-69,5 m mpy ja viettää 1 m/ km itään suota sivuavaan Vääräjokeen (liite 4). Turpeista on 75 % rahka- ja 25 % saravaltaisia. Pohja - maa on moreenia ja savea (kuva 3). Pinta-ala, syvyys- ja maatuneisuustiedot ovat taulukos - sa 1. Taulukko 1. Pinta-aloja sekä turvekerrostuman paksuutta j a maatuneisuutta koskevia tietoja. Syvyys- Pinta- Keskisyvyys (m) Keskimaatuneisuu s alue ala (ha) H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H1-1 0 Koko suo 130 0,1 0,8 0,9 2,8 6,8 6, 4 Yli 1,0 m 40 0,2 1,1 1,3 2,5 6,9 6, 2 Yli 1,5 m 12 0,2 1,4 1,6 2,6 6,9 6, 1 Yli 2,0 m 2 0,3 1,8 2,1 2,6 6,8 6,1 Yleisin suotyyppi on lyhytkortisen nevarämeen ojikko. Muita tyyppejä ovat tupasvilla-, pallosara-, isovarpu- ja rah - karämeojikot. Vähäinen avosuoalue on lyhytkorsinevan muuttumaa. Suo on kauttaaltaan ojitettu.

- 12 - Suolta ei ole otettu laboratorionäytteitä. Turvekerros - tuman rakenne viittaa kuitenkin siihen, että suolla voitaisii n harjoittaa pienimuotoista palaturvetuotantoa. Kerrostum a on matala, mutta kuivatuksen vuoksi jo todennäköisesti tiivis - tynyt huomattavasti alkuperäisestään. Allaolevassa jaotelmassa on laskettu yli metrin ja yl i 1,5 m syvän alueen polttoturvetuotantoon kelpaavan turpeen mää - rä ja energiasisältö. Kuiva-ainemäärä- ja energiasisältölaskuissa on laboratoriomääritysten puuttuessa käytetty arviolukemia (laskentaperusteet ss. 8-9). Syvyys Turvetta Kuiva- Energiasisältö milj. GJ alue milj. ainetta Kuiva- 50 % koste a suo-m3 10 3 t turve turve yli 1,0 m 0,26 28 0,60 0,5 3 yli 1,5 m 0,11 12 0,25 0,2 2 Laskelmissa on käytetty seuraavia keskiarvoja : Suokuution sisältämä kuiva-aineen määrä =110 kg, kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo = 21,0 MJ/kg, 50 % kostean turpeen tehol - linen lämpöarvo = 9,3 MJ/kg. 2. Rautakurunneva (kl. 2342 06, x = 7099,5, y = 513,0 ) sijaitsee noin 2 km luoteeseen Sievin rautatieasemalta kivikkoisten moreenikankaitten lomassa (kuva 4). Pinta on 72-75 m mpy ja viettää lounaaseen kohti Vääräjokea (liite 4). Keskialueita luonnehtivat varsinainen sara- ja lyhytkor - sineva. Puustoisia alueita hallitsee varsinainen sararäme. Myös tupasvilla-, korpi- ja isovarpurämettä esiintyy. Suo on ojitettu osittain. Turpeista on noin 75 % sara- ja 25 % rahkavaltaisia. Pohjamaa on moreenia ja hiekkaa (kuva 5). Pinta-ala-, syvyys- ja maatuneisuustiedot ovat taulukos - sa 2. Näytteet laboratoriomäärityksia varten on otettu yhdelt ä pisteeltä suon keskialueelta (taulukko 3).

- 13 - Taulukko 2. Pinta-aloja seka turvekerrostuman paksuutta ja maatuneisuutta koskevia tietoja Rautakurunnevalta. Syvyys- Pinta- Keskisyvyys (m) Keskimaatuneisuu s alue ala (ha) H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H1-1 0 Koko suo 80 0,6 0,8 1,4 3,6 6,6 5, 4 Yli 1,0 m 50 0,8 1,0 1,8 3,7 6,5 5, 2 Yli 1,5 m 30 1,0 1,3 2,3 3,7 6,4 5, 2 Yli 2,0 m 20 1,2 1,4 2,6 3,6 6,4 5,1 Rautakurunneva soveltuu hyvin polttoturvetuotantoon käyttäen jyrsinturvemenetelmää. Allaolevassa jaotelmassa on laskettuna yli 1,5 m ja yl i 2,0 m syvien alueiden polttoturvetuotantoon kelpaavan turpee n määrä ja energiasisältö (laskentaperusteet ss. 8-9). Syvyys Turvetta Kuiva- Energiasisältö milj. GJ alue milj. ainetta Kuiva- 50 % koste a suo-m 3 10 3 t turve turve yli 1,5 m 0,49 45 0,98 0,8 5 yli 2,0 m 0,38 35 0,76 0,6 7

- 15 - Laskelmissa on käytetty seuraavia laboratoriotulosten keskiarvoja : suokuution sisältämä. kuiva-aineen määrä = 92 kg, te - hollinen lämpöarvo, kuiva turve = 21,0 MJ/kg, 50 % kostea tur - ve = 9,6 MJ/kg. n n 3. Ojaniitunneva (kl. 2342 06, x = 7099,5, y = 514,5 ) sijaitsee Sievin asemakylällä välittömästi Pohjanmaan rada n pohjoispuolella (kuva 6). Suota reunustavat idässä pellot, muualla moreenikankaat. Pinta on 74-75,5 m mpy ja viettä ä luoteeseen (liite 4). Suo on kokonaan ojitettu. Yleisin tyyppi on varsinaise n sararämeen muuttuma. Turpeista on noin 70 % sara- ja 30 % rahkavaltaisia. Saraturpeet alkavat läheltä pintaa, joten heikosti maatunutt a rahkaturvetta on pinnassa erittäin vähän (kuva 7). Pohjamaa

- 16 - on moreenia. Sen päällä on laajoilla alueilla liejua. Pinta-ala, syvyys- ja maatuneisuustiedot ovat taulukos - sa 4. Taulukko 4. Pinta-aloja sekä turvekerrostuman paksuutta ja maatuneisuutta koskevia tietoja 0janiitunnevalta. Syvyys- Pinta- Keskisyvyys (m) Keskimaatuneisuu s alue ala (ha) H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-1 H1-1 0 Koko suo 100 0,4 1,4 1,8 3,8 6,0 5, 5 Yli 1,0 m 70 0,6 1,8 2,4 3,8 5,9 5, 3 Yli 2,0 m 50 0,8 1,9 2,7 3,9 5,8 5,3

- 17 - Ojaniitunneva soveltuu hyvin polttoturpeen tuotantoon käyttäen jyrsinmenetelmää. Allaolevassa jaotelmassa on laskettuna yli 1,0 m ja yl i 2,0 m syvien alueiden polttoturvetuotantoon kelpaavan turpee n määrä ja energiasisältö (laskentaperusteet ss. 8-9). Syvyys Turvetta Kuiva- Energiasisältö milj. GJ alue milj. ainetta Kuiva- 50 % koste a suo-m 3 10 3 t turve turve yli 1,0 m 1,20 100 2,07 1,8 3 yli 2,0 m 1,01 85 1,76 1,5 4 Laskelmissa on käytetty seuraavia keskiarvoja : Suokuution sisältämä kuiva-aineen määrä = 84 kg, kuivan tur - peen tehollinen lämpöarvo = 20,7 MJ/kg, 50 % kostean turpee n tehollinen lämpöarvo = 9,1 MJ/kg.

- 18-4. Rytineva (kl. 2342 06, x = 7098, 0, y = 515,3) sijaitsee noin kilometrin länteen Sievin asemalta (kuva 8). Pohjoisessa suo rajoittuu Pohjanmaan rataan, etelässä Korhosjärvee n ja muualla moreenikankaisiin. Pinta on 78-76 m mpy ja viettää eteläpäässä etelään, muualla luoteeseen (liite 4). Suo on kauttaaltaan ojitettu ja suotyypit jo pitkäll e muuntuneita. Leimaa-antavia ovat varsinainen sara- ja lyhytkor - sinevarämemuuttuma.

- 19 - Turpeista on 76 % sara- ja 24 % rahkavaltaisia. Pohja - maa on moreenia (kuva 9). Pinta-ala-, syvyys- ja maatuneisuustiedot ovat taulukossa 6. Taulukko 6. Pinta-aloja sekä turvekerrostuman paksuutta j a maatuneisuutta koskevia tietoja Rytinevalta. Syvyys- Pinta- Keskisyvyys (m) Keskimaatuneisuu s alue ala (ha) H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H1-1 0 Koko suo 80 0,1 1,4 1,5 3,8 6,3 6, 1 Yli 1,0 m 55 0,1 1,9 2,1 3,7 6,3 6, 1 Yli 2,0 m 30 0,2 2,4 2,6 3,8 6,3 6,1

- 20 - Turvelajiensa puolesta Rytineva soveltuu hyvin polttoturvetuotantoon. Pohjoisosaan soveltuu parhaiten jyrsinturve - menetelmä, eteläosaan sekä jyrsin- että palaturvemenetelmä. Tuotantokelpoinen ala on verrattain pieni, mutta on otettav a huomioon, että rautatien pohjoispuolella sijaitseva"ojaniitu n - neva " (s.15 ) soveltuu myös hyvin polttoturpeen tuotantoon. Allaolevassa jaotelmassa on laskettuna yli 1,0 m ja yl i 2,0 m syvien alueiden polttoturpeen tuotantoon kelpaavan tur - peen määrä ja energiasisältö (laskentaperusteet ss. 8-9). Syvyys Turvetta Kuiva- Energiasisältö milj. GJ alue milj. ainetta Kuiva- 50 % koste a suo-m 3 10 3 t turve turve yli 1,0 m 0,88 84 1,76 1,5 5 yli 2,0 m 0,60 57 1,20 1,0 6 Laskelmissa on käytetty seuraavia keskiarvoja : Suokuution sisältämä kuiva-aineen määrä = 95 kg, kuivan turpee n tehollinen lämpöarvo = 21 MJ/kg, 50 % kostean turpeen tehollinen lämpöarvo = 9,3 MJ/kg. 5. Pohjanloukku (kl. 2342 06, x = 7098,5, y = 518,5 ) sijaitsee noin 10 km luoteeseen Sievin kirkonkylältä (kuva 10). Suota reunustavat rikkonaiset moreenikankaat. Pinta on 89,5-87 m mpy ja viettää luoteeseen. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvilla-, lyhytkortinen nevaräme ja rahkaräme. Vähäisiä avoimia alueita luonnehtii lyhyt - korsinevan muuttuma. Suo on lähes kokonaan ojitettu. Turpeista on 80 % rahka- ja 20 % saravaltaisia. Saraturpeet esiintyvät lähellä pohjaa. Pohjamaa on moreenia, joss a esiintyy lohkareita (kuva 11). Pinta-ala-, syvyys- ja maatuneisuustiedot on esitetty taulukossa 7. Pohjanloukku ei mataluutensa vuoksi sovellu turpeen tuo - tantoon.

- 23 - Taulukko 7. Pinta-aloja sekä turvekerrostuman paksuutta j a maatuneisuutta koskevia tietoja Pohjanloukulta. Syvyys- Pinta- Keskisyvyys (m) Keskimaatuneisuu s alue ala (ha) H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H1-1 0 Koko suo 180 0,2 0,7 0,9 2,1 6,5 5, 7 Yli 1,0 m 60 0,3 1,2 1,5 2,2 6,2 5, 5 Yli 1,5 m 25 0,3 1,4 1,7 2,3 5,9 5, 2 Yli 2,0 m 10 0,5 1,5 2,0 2,3 5,6 4,0 6. Honkikuru (kl. 2342 06, x = 7098,0, y = 518,0 ) sijaitsee noin 7 km luoteeseen Sievin kirkonkylältä (kuva 10). Kokonaan ojitettua suota hallitsee pallosaramuuttuma. Turpeista on puolet sara- ja puolet rahkavaltaisia. Tällä noin 65 ha :n laajuisella suolla ei ole yli 1, 5 m :n syvyistä aluetta. Suon keskisyvyys on vain 0,9 m. Honkikuru ei mataluutensa vuoksi sovellu turpeen tuotan - toon. 7. Paloneva (kl. 2342 06, x = 7096,6, y = 517) sijaitsee noin 10 km luoteeseen Sievin kirkonkylältä (kuva 12,liite 4). Vallitsevat suotyypit ovat isovarpu-, rahka-, pallosara- j a varsinainen sararäme sekä niiden muuttumat. Suo on ojitettu. Puusto on pääasiassa tiheätä vajaatuottoista männikköä. Turpeista on noin 70 % rahka- ja 30 % saravaltaista (ku - va 13). Pinta-ala-, syvyys- ja maatuneisuustiedot on koott u taulukkoon 8. Näytteet laboratoriomäärityksiä varten on otettu yhdel - tä pisteeltä suon keskeltä (taulukko 9). Paloneva on pieni, matalahko ja tiheäpuustoinen, jote n turvetuotannon aloittaminen siellä ei liene kannattavaa. Pa - laturvemenetelmällä tuotettavissa olevaa turvetta suolla o n noin 0,08 milj. suo-m 3. Kuiva-ainetta siinä on noin 10 00 0 tonnia ja energiaa kuivana 0,2 milj. GJ.

- 25 - Taulukko 8. Pinta-aloja sekä turvekerrostuman paksuutta j a maatuneisuutta koskevia tietoja Palonevalta. Syvyys- Pinta- Keskisyvyys (m) Keskimaatuneisuu s alue ala (ha) H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H1-1 0 Koko suo 25 0,1 0,8 0,9 2,9 6,7 6, 1 Yli 1,0 m 10 0,2 1,2 1,4 2,8 6,4 6, 0 Yli 1,5 m 4 0,2 1,5 1,7 2,7 5,9 5,5 8. Kitinneva (k1. 2342 06, x = 7095,0, y = 517,3, liite4). sijaitsee noin 9 km luoteeseen Sievin kirkonkylältä. Tämä moreenikankaiden reunustama noin 30 hain laajuinen suo on erittäin matala. Turvetta on keskimäärin vain 60 cm. Suo on lä - hes kokonaan ojitettu. Sitä hallitsevat rämemuuttumat. Puusto on erittäin tiheää männikköä ja koivikkoa. Kitinneva ei kelpaa turvetuotantoon.

- 26-9. Kirkkoneva (kl. 2343 06, x = 7096,0, y = 515,0) sijaitsee noin 11 km luoteeseen Sievin kirkonkylältä (kuva 14). Vain kapea kangas erottaa sen lähdenevasta. Pinta on 76,5-78 m mpy ja viettää etelään. Vedet laskevat Lähdenevan kautt a Vääräjokeen (liite 4). Suon itäosa on keidasrämettä. Kaakossa esiintyy rahka-, sara- ja isovarpurämettä. Länsiosa on enimmäkseen rahkanevaa. Paikoitellen esiintyy myös varsinaista saranevaa. Turpeet ovat rahkavaltaisia. Pinta-ala-, syvyys- ja maatuneisuustiedot ovat taulukos - sa 10. Rahkavaltaisen, heikosti maatuneen turvekerrostumansa vuok - si Kirkkoneva ei sovellu polttoturvetuotantoon. Taulukko 10. Pinta-aloja sekä turvekerrostuman paksuutta j a maatuneisuutta koskevia tietoja Kirkkonevalta. Syvyys- Pinta- Keskisyvyys (m) Keskimaatuneisuu s alue ala (ha) H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H1-1 0 Koko suo 150 0,6 1,5 2,1 4, 9 Yli 1,0 m 130 0,7 1,8 2, 5 Yli 1,5 m 120 0,7 1,9 2, 6 Yli 2,0 m 95 0,8 2,1 2,9 10. Lähdeneva (kl. 2342 06, x = 7094,5, y = 514,0 ) sijaitsee noin 11 km luoteeseen Sievin kirkonkylältä (kuva 14). Pinta on 73-76,6 m mpy ja viettää etelään Vääräjokeen (liite 4). Suon länsiosassa (A-linjasto) on laajoja rahkaneva-aluei - ta, mutta myös varsinaista saranevaa esiintyy. Itäosassa (Blinjasto) tavataan myös keidasrämettä. Reunamat ovat isovarpurämettä. Lähdenevan yleisin turvelaji on rahkasaraturve. Heikos - ti maatunut pintaosa on kuitenkin rahka ja tupasvillarahkatur - vetta. Pohjamaa on keskiosassa savea, muualla hiekkaa ja moreenia.

- 28 - sa 11. Pinta-ala-, syvyys- ja maatuneisuustiedot ovat taulukos - Taulukko 11. Pinta-aloja sekä turvekerrostuman paksuutta j a maatuneisuutta koskevia tietoja Lähdenevalta. Syvyys- Pinta- Keskisyvyys (m) Keskimaatuneisuu s alue ala (ha) H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H1-1 0 Koko suo 560 0,4 1,3 1,7 2,7 6,2 5, 4 Yli 1,0 m 410 0,4 1,6 2, 0 Yli 1,5 m 340 0,5 1,6 2, 1 Yli 2,0 m 180 0,6 1,8 2,4 Suo soveltuu kohtalaisen hyvin polttoturpeen tuotantoon. Turpeiden tuhkapitoisuus vaihtelee välillä 1,5-3,0 %. Lämpöarvo- ja kuiva-ainepitoisuusmäärityksiä ei ole, joten ener - giasisältölaskelmissa on käytetty arviolukemia. Allaolevassa jaotelmassa on laskettuna yli 1,5 m ja yl i 2,0 m syvien alueiden polttuturvetuotantoon kelpaavan turpee n määrä ja energiasisältö (laskentaperusteet ss.8-9). Syvyys Turvetta Kuiva- Energiasisältö milj. GJ alue milj. ainetta Kuiva- 50 % kostea suo-m 3 10 3 t turve turve yli 1,5 m 4,00 360 7,70 6,8 4 yli 2,0 m 2,50 225 4,80 4,3 0 Laskelmissa on käytetty seuraavia keskiarvoja : Suokuution sisältämä kuiva-aineen määrä = 90 kg, kuivan tur - peen tehollinen lämpöarvo = 21,4 MJ/kg, 50 % kostean turpeen te - hollinen lämpöarvo = 9,5 MJ/kg.

- 29-11. Yrttineva (kl. 2342 06, x = 7094,5, y = 512,5) sijaitsee 12 km länteen Sievin kirkonkylältä (kuva 15). Se liittyy idässä Vongannevaan (s. 32), muualla sitä reunustavat pellot. Pinta on 74-72 m mpy ja viettää koilliseen Vääräjokeen. Suota luonnehtivat tupasvillarämeojikko ja muuttuma sek ä turvekankaat. Puusto on keskinkertaisen tiheää männikköä. Turpeista on noin 70 % rahka- ja 30 % saravaltaisia. Saraturpeet ovat keskittyneet suon pohjoisosaan (kuva 16).

- 30 - Pinta-ala-, syvyys- ja maatuneisuustiedot ovat taulukossa 12. Näytteet laboratoriomäärityksiä varten on otettu yhdelt ä tutkimuspisteeltä (taulukko 13 ). Taulukko 12. Pinta-aloja sekä turvekerrostuman paksuutta j a maatuneisuutta koskevia tietoja Yrttinevalta. Syvyys- Pinta- Keskisyvyys (m) Keskimaatuneisuu s alue ala(ha) H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H1-1 0 Koko suo 150 0,2 1,2 1,4 3,3 6,4 6, 0 Yli 1,0 m 100 0,2 1,5 1,7 3,3 6,4 6, 0 Yli 1,5 m 75 0,3 1,6 1,9 3,3 6,4 6, 0 Yli 2,0 m 30 0,2 1, 9 2,1 2,9 6,5 6,1

- 31 - Yrttineva soveltuu polttoturpeen tuotantoon sekä jyrsinettä palaturvemenetelmällä. Allaolevassa jaotelmassa on laskettuna yli 1,5 m ja yl i 2,0 m syvien alueiden polttoturpeen tuotantoon kelpaavan tur - peen määrä ja energiasisältö (laskentaperusteet ss. 8-9). Syvyys Turvetta Kuiva- Energiasisältö milj. GJ alue milj. 3 ainetta Kuiva- 50 % koste a suo-m 10 3 t turve turve yli 1,5 m 0,87 84 1,74 1,5 4 yli 2,0 m 0,43 42 0,86 0,7 6 Laskelmissa on käytetty seuraavia keskiarvoja : suokuution sisältämä kuiva-aineen määrä = 97 kg, kuivan turpee n tehollinen lämpöarvo = 20,6 MJ/kg, 50 % kostean turpeen tehollinen lämpöarvo = 9,1 MJ/kg. 12. Vonganneva (kl.2342 06, x = 7091,0, y = 515,0 ) sijaitsee noin 6 km länteen Sievin kirkonkylältä Kokkolan tie n kanden puolen (kuva 17). Pinta on 73-77 m mpy ja viettä ä pohjoiseen. Isovarpuräme on yleisin suotyyppi. Lisäksi tavataan rahka- ja tupasvillarämettä. Suo on lähes kauttaaltaan ojitettu. Turpeet ovat saravaltaisia. Yleisin turvelaji on rahkasaraturve. Pohjamaa on hiekkaa ja hiesua. Pohjoisosassa o n monin paikoin savea, jonka päällä myös liejua. Pinta-ala-, syvyys- ja maatuneisuustiedot ovat taulukossa 14.

- 33 - Taulukko 14. Pinta-aloja sekä turvekerrostuman paksuutta j a maatuneisuutta koskevia tietoja Vongannevalta. Syvyys - alue Pinta - ala (ha) Keskisyvyys (m) H1-4 H5-10 H1-1 0 Keskimaatuneisuu s H1-4 H5-10 H1-1 0 Koko suo 400 0,3 1,2 1,5 5, 5 Yli 1,0 m 265 0,3 1,6 1, 9 Yli 1,5 m 190 0,3 1,9 2, 2 Yli 2,0 m 135 0,3 2,1 2,4 Suo soveltuu polttoturpeen tuotantoon käyttäen jyrsintur - vemenetelmää. Koska kerrostumasta ei ole otettu tilavuustarkkoja näytteitä eikä lämpöarvoja ole määritetty, on kuiva-aine - pitoisuus ja energiasisältölaskelmissa käytetty arviolukuja. Allaolevassa jaotelmassa on laskettuna yli 1,5 m ja yl i 2,0 m syvien alueiden polttoturpeen tuotantoon kelpaavan turpeen määrä ja energiasisältö (laskentaperusteet ss. 8-9). Syvyys Turvetta Kuiva- Energiasisältö milj. GJ alue milj. ainetta Kuiva- 50 % koste a suo-m3 10 3 t turve turve yli 1,5 m 2,70 243 4,86 4,5 2 yli 2,0 m 2,17 195 4,10 3,6 3 Laskelmissa on käytetty seuraavia keskiarvoja : suokuution sisältämä kuiva-aineen määrä = 90 kg, kuivan turpee n tehollinen lämpöarvo = 21 MJ/kg, 50 % kostean turpeen teholli - nen lämpöarvo = 9,3 MJ/kg. 13. "Lintukankaanneva" (kl. 2342 06, x = 7095,5, y = 518,5 ) sijaitsee noin 8 km luoteeseen Sievin kirkonkylältä (kuva 18). Suolla ei ole nimeä, vaan se on johdettu viereisestä lintukankaasta. Tämä noin 60 ha :n laajuinen, moreenikankaisiin rajoittuva suo on erittäin matala. Keskisyvyys On vain 40 cm. Suot a luonnehtivat pallosararäme, varsinaisen sararämeen muuttum a sekä varsinainen turvekangas. Suo ei kelpaa turvetuotantoon.

- 34-14. Rahkoneva (kl. 2342 09, x = 7096,5, y = 521,0 ) sijaitsee noin 7 km luoteeseen Sievin kirkonkylältä (kuva 19). Suo rajoittuu moreenikankaisiin. Itäosassa on kolme lampea, Rahkolammit. Pinta on 87-89 m mpy ja viettää kaakkoon. Puustoisia alueita hallitsevat rahka- ja tupasvillaräme. Jonkin verran esiintyy myös pallosara- sekä varsinaista sararämettä. Avoimia alueita luonnehtivat rimpi-, lyhytkorsi- j a rahkaneva, mutta myös varsinaista sara- ja kalvakkanevaa esiintyy. Reunamien rämealueita on ojitettu. Turpeista on noin 70 % rahka- ja 30 % saravaltaisia. Pohjamaa on moreenia (kuvat 20 ja 21). Pinta-ala-, syvyys- ja maatuneisuustiedot ovat taulukossa 15. Taulukko 15. Pinta-aloja sekä turvekerrostuman paksuutta j a maatuneisuutta koskevia tietoja Rahkonevalta. Syvyys- Pinta- Keskisyvyys (m) Keskimaatuneisuu s alue ala (ha) H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H1-1 0 Koko suo 350 0,5 1,0 1,5 3,3 6,4 5, 4 Yli 1,0 m 260 0,7 1, 3 1,9 3,3 6,4 5, 3 Yli 1,5 m 180 0,8 1,4 2,2 3,3 6,2 5, 2 Yli 2,0 m 120 1,0 1,5 2,5 3,4 5,9 4,8

- 35 - Rahkoneva ei kelpaa polttoturvetuotantoon. Syynä on pää - asiassa rahkaturpeesta muodostuneen kerrostuman alhainen maatumisaste.

- 38-15. Vasikkaneva (kl. 2342 09, x = 7094,5, y = 522,5 ) sijaitsee noin 4 km luoteeseen Sievin kirkonkylältä Ison Mällinevan kupeessa (kuva 22). Pinta-ala on 75 ha ja keskimääräinen syvyys vain 80 cm. Suota luonnehtivat varsinainen sara-, pallosara- ja tupasvillarämemuuttumat. Suolla ei ole turveteollista merkitystä. 16. Iso Mällineva (kl. 2342 09, x = 7097,0, y = 523,0 ) sijaitsee noin 6 km pohjoiseen Sievin kirkonkylältä (kuva 23). Yli puolet suosta on Ylivieskan puolella. Ylivieskaan kuulu - va osa on suojeltu. Tässä käsitellään vain Sievin kunnan alu - eelle jäävää noin 480 ha :n aluetta. Suon pinta on 80-84 m mpy ja viettää etelään. Suo on valtaosin avointa. Sitä leimaavat rimpi-, varsi - nainen sara- ja ruohoinen saraneva. Rämealueille ovat tyypillisiä varsinainen sara-, isovarpu- ja paikoin myös tupasvillaräme. Kerrostuma on muodostunut pääosin rahkasara- ja sararahkaturpeesta. Pinta-ala-, syvyys- ja maatuneisuustiedot on esitett y taulukossa 16.

- 39 - Taulukko 16. Pinta-aloja sekä turvekerrostuman paksuutta j a maatuneisuutta koskevia tietoja Iso Mällinevalta. Syvyys- Pinta- Keskisyvyys (m) Keskimaatuneisuu s alue ala (ha) H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-1 0 ' H1-1 0 Koko suo 480 0,3 1,2 1,5 2,7 6,3 5, 6 Yli 1,0 m 280 0,4 1,6 2, 0 Yli 1,5 m 230 0,4 1,8 2, 2 Yli 2,0 m 150 0,4 1,9 2,4 Iso Mällinevan Sievin puoleinen osa soveltuu kohtalaise n hyvin polttoturvetuotantoon jyrsinturvemenetelmällä. Aluee n käyttöä suunniteltaessa on kuitenkin otettava huomioon, ett ä suon pohjoinen, Ylivieskan kunnan puolelle jäävä osa on suojel - tu. Koska tämän erittäin märän suon pinta viettää pohjoisest a etelään, saattaa eteläosan tuotantokuntoon kuivattaminen vaikut - taa myös suojellun alueen vesitalouteen ja täten sen luonnon - mukaiseen kehitykseen. Koska suosta ei ole otettu tilavuustarkkoja näytteit ä eikä määritetty lämpöarvoja, on kuiva-ainepitoisuus- ja energia - sisältölaskelmissa käytetty arviolukemia. Allaolevassa jaotelmassa on laskettuna yli 1,5 m ja yl i 2,0 m syvien alueiden polttoturvetuotantoon kelpaavan turpee n määrä ja energiasisältö (laskentaperusteet ss. 8-9). Syvyys Turvetta Kuiva- Energiasisältö milj. GJ alue milj. ainetta Kuiva- 50 % kostea suo-m 3 10 3 t turve turve yli 1,5 m 3,45 242 5,10 4,4 9 yli 2,0 m 2,40 168 3,53 3,1 2 Laskelmissa on käytetty seuraavia keskiarvoja : suokuution sisältämä kuiva-aineen määrä = 70 kg, kuivan turpee n tehollinen lämpöarvo = 21 MJ/kg, 50 % kostean turpeen teholli - nen lämpöarvo = 9,3 MJ/kg.

- 41-17. Kivisalmenneva (kl. 2342 09, x = 7093,5, y = 528,5 ) sijaitsee noin 5 km koilliseen Sievin kirkonkylältä (kuva 24). Pinta on 95-100 m mpy ja viettää etelään. Suo on kauttaaltaan ojitettu ja suotyypit suurelta osi n jo muuttumia. Pohjoisosaa leimaavat ruohoisen saranevan, sara - nevan sekä sararämeen muuttumat. Eteläisille alueille ova t tyypillisiä tupasvillarämeen ja myös rahkarämeen ojikot ja muut - tumat. Turpeista on koko suon alueella noin 28 % sara- ja 72 % rahkavaltaisia (kuva 25). Yli 1,5 m syvällä alueella on sara - turpeiden osuus kerrostumasta noin 63 % ja yli 2 m syvällä alu - eella noin 72 %. Pinta-ala-, syvyys- ja maatuneisuustiedot on esitetty tau - lukossa 17.

- 43 - Taulukko 17. Pinta-aloja sekä turvekerrostuman paksuutta j a maatuneisuutta koskevia tietoja Kivisalmennevalta. Syvyys- Pinta- Keskisyvyys (m) Keskimaatuneisuu s alue ala (ha) H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10H1-1 0 Koko suo 110 0,1 0,6 0,7 3,1 7,0 6, 2 Yli 1,0 m 20 0,3 1,0 1,3 3,5 7,0 6, 2 Yli 1,5 m 5 0,6 1,2 1,8 3,6 6,7 ' 5, 6 Yli 2,0 m 1 0,2 2,3 2,5 4,0 6,0 5,8 Kivisalmenneva ei sovellu polttoturpeen tuotantoon. Sara - valtaisina turpeet eivät sovellu palaturpeeksi. Jyrsinturvetuo - tantoon suon syvänteet ovat liian pieniä. 18. Aartaminneva (kl. 2342 12, x = 7091,0, y = 534,0 ) sijaitsee Nivalan kunnan rajalla, noin 9 km itään Sievin kirkon - kylältä. Osa suosta jää Nivalan puolelle (kuva 26). Kaakoss a ja lounaassa suo rajoittuu peltoihin, muualla moreenikankaisiin. Pohjoisosassa on laajahko Aartaminjärvi. Suo on selkeämuotoinen ja tasapohjainen. Pinta on 84,5-87,5 m mpy ja viettä ä kohti Aartaminjärveä, josta vedet edelleen purkautuvat koilliseen. Aartaminjärven pohjois- ja kaakkoispuolella on laaja rah - kaneva-alue. Järven länsipuolella, tutkimuspisteiden A 1700 - A 2400 välillä, esiintyy keidasrämettä. Laitamilla on isovarpu-, rahka- ja sararämettä. Suon heikosti maatunut pintakerros on rahkaturvetta. Hyvin maatunut pohjaturve on rahkasara- ja sararahkaturvetta. Aartaminjärvestä länteen ja kaakkoon on suon pohjalla paikoitel - len pari metriä savea. Muualla pohjamaa on hiekkaa ja moreenia. Pinta-ala-. syvyys- ja maatuneisuustiedot on esitetty tau - lukossa 18.

- 45 - Taulukko 18. Pinta-aloja sekä turvekerrostuman paksuutta j a maatuneisuutta koskevia tietoja Aartaminnevalta. Syvyys- Pinta- Keskisyvyys (m) Keskimaatuneisuu s alue ala (ha) H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H1-1 0 Koko suo 500 0,4 1,7 2,1 2,8 6,3 5, 7 Yli 1,0 m 380 0,4 2,0 2, 4 Yli 1,5 m 360 0,5 2,1 2, 6 Yli 2,0 m 290 0,5 2,2 2,7 Koska Aartaminnevan paikoin hyvinkin paksu heikosti maatunut pintaturvekerros on muodostunut kokonaan rahkaturpeesta, ei suo ole ihanteellinen polttoturpeen tuotantoa ajatellen. Laajamittainen tuotanto edellyttäisi myöskin Aartaminjärven tyhjentämistä. Pintaturve soveltuu kuitenkin osittain kasvutur - peeksi sekä kuiviketurpeeksi. Suon eteläosassa on pienehköj ä alueita, joissa heikosti maatunutta pintarahkaa on hyvin vähän ja jotka täten soveltuisivat palaturpeen tuotantoon. 19. Nevajärvenneva (kl. 2342 05, x = 7087,0, y = 515,5 ) sijaitsee noin 9 km länsilounaaseen Sievin kirkonkylältä (kuva 27). Pinta on 97-102 m mpy ja viettää suon länsireunall a olevaan Nevajärveen, josta vedet laskevat Vipuojaa myöten Vää - räjokeen. Suon keskusta on lyhytkorsi-, sara- ja rahkanevaa sek ä reunamat isovarpurämettä. Turpeet ovat saravaltaisia. Pinta-ala-, syvyys- ja maatuneisuustiedot on annettu tau - lukossa 19. Nevajärvenneva soveltuu kohtalaisen hyvin polttoturvetuotantoon. Vaikeutena on monin paikoin noin 0,5 m :n paksuine n heikosti maatunut pintarahkakerros. Karttaan muutamille pisteil - le merkitty erittäin paksu heikosti maatunut pintaturvekerro s on pääosin saraturvetta, joka kelpaa jyrsinturpeeksi. Suolta ei ole otettu tilavuustarkkoja näytteitä eikä mää - ritetty lämpöarvoja, joten energiasisältölaskelmissa on käytet - ty arviolukemia.

- 47 - Taulukko 19. Pinta-aloja sekä turvekerrostuman paksuutta j a maatuneisuutta koskevia tietoja Nevajärvennevalta. Syvyys- Pinta- Keskisyvyys (m) Keskimaatuneisuu s alue ala (ha) H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10H1-1 0 Koko suo 245 0,4 1,0 1,4 2,8 6,9 5, 9 Yli 1,0 m 125 0,4 1,4 1, 8 Yli 1,5 m 90 0,5 1,6 2, 2 Yli 2,0 m 60 0,5 1,9 2,4 Allaolevassa jaotelmassa on laskettuna yli 1,5 m ja yl i 2,0 m syvien alueiden polttoturpeen tuotantoon kelpaavan tur - peen määrä ja energiasisältö (laskentaperusteetss. 8-9). Syvyys Turvetta Kuiva- Energiasisältö milj. GJ alue milj. ainetta Kuiva- 50 % koste a suo-m 3 10 3 t turve turve yli 1,5 m 1,00 80 1,68 1,4 9 yli 2,0 m 0,84 67 1,41 1,2 5 Laskelmissa on käytetty seuraavia keskiarvoja : suokuution sisältämä kuiva-aineen määrä = 80 kg, kuivan tur - peen tehollinen lämpöarvo = 21,0 MJ/kg, 50 % kostean turpeen tehollinen lämpöarvo = 9,3 MJ/kg. 20. Käännänneva (kl. 2342 05, x = 7084,5, y = 515,5) sijaitsee noin 11 km lounaaseen Sievin kirkonkylältä Eskolaan johtavan metsäautotien eteläpuolella (kuva 28). Monien saarekkeiden pirstoma suo rajoittuu moreenikankaisiin. Pinta o n noin 100-107 m mpy. A- ja B-linjaston alueella vedet laske - vat luoteeseen Nevajärveen ja B- ja C-linjaston alueella län - teen Antinojaan. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillaräme, varsinainen sa - raräme sekä lyhytkorsineva. Runsaat puolet suosta on ojitettu. Turpeista on noin puolet rahka- ja puolet saravaltaisia. Pohjamaa on paikoin hiekkaa ja paikoin moreenia, jossa esiin - tyy lohkareita (kuvat 29-32).

- 49 - Pinta-ala, syvyys- ja maatuneisuustiedot ovat taulukoss a 20. Taulukko 20. Pinta-aloja sekä turvekerrostuman paksuutta j a maatuneisuutta koskevia tietoja Käännännevalta. Syvyys- Pinta- Keskisyvyys (m) Keskimaatuneisuu s alue ala(ha) H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H1-1 0 Koko suo 230 0,5 0,9 1,4 3,3 6,3 5, 2 Yli 1,0 m 140 0,6 1,1 1,7 3,3 6,4 5, 3 Yli 1,5 m 80 0,8 1,4 2,2 3,3 6,5 5, 3 Yli 2,0 m 50 0,8 1,8 2,6 3,3 6,6 5,6 Käännännevan pohja on erittäin epätasainen. Yli 1,5 j a yli 2 m syvät alueet käsittävät useita erillisiä syvänteitä. Turvetuotanto ei ole alueella kannattavaa.

- 51-21. Pisumaanneva (kl. 2342 05, x = 7084,0, y = 519,0 ) sijaitsee noin 8 km luoteeseen Sievin kirkonkylältä (kuva 33). Suo rajoittuu etelässä Maansydämenjärveen, muualla moreenikankaisiin. Pinta on 111-109 m mpy ja viettää kaakkoon. Suo on kauttaaltaan ojitettu. Sille antavat leimansa tupasvilla-, isovarpu- ja rahkaräme. Turpeista on 85 % rahka- ja 15 % saravaltaisia. Pohjama a on moreenia (kuva 34). Pinta-ala-, syvyys- ja maatuneisuustiedot ovat taulukossa 21. Taulukko 21. Pinta-aloja sekä turvekerrostuman paksuutta j a maatuneisuutta koskevia tietoja Risumaannevalta. Syvyys- Pinta- Keskisyvyys (m) Keskimaatuneisuu s alue ala (ha) H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H1-1 0 Koko suo 70 0,3 1,3 1,6 2,5 6,8 6, 0 Yli 1,0 m 50 0,4 1,5 1,9 2,6 6,8 6, 0 Yli 1,5 m 30 0,4 1,8 2,2 2,9 6,7 6, 1 Yli 2,0 m 20 0,4 2,0 2,4 2,9 6,6 6,0

- 53 - Risumaanneva soveltuu kohtalaisesti polttoturpeentuotantoon käyttäen palaturvemenetelmää. Allaolevassa jaotelmassa on laskettuna yli 1,5 m ja yl i 2,0 m syvien alueiden polttoturvetuotantoon kelpaavan turpee n määrä ja energiasisältö (laskentaperusteet ss. 8-9). Syvyys Turvetta Kuiva- Energiasisältö milj. GJ alue milj. ainetta Kuiva- 50 % koste a suo-m 3 10 3 t turve turve yli 1,5 m 0,47 44 0,88 0,7 8 yli 2,0 m 0,38 36 0,71 0,6 3 Laskelmissa on käytetty seuraavia keskiarvoja : suokuution sisältämä kuiva-aineen määrä = 94 kg, kuivan turpee n tehollinen lämpöarvo = 20,0 MJ/kg, 50 % kostean turpeen tehol - linen lämpöarvo = 8,8 MJ/kg.

- 54-22. Korpelanneva (kl. 2342 08, x = 7084,0, y = 520,5 ) sijaitsee noin 8 km lounaaseen Sievin kirkonkylältä Toholammi n tien itäpuolella (kuva 35). Pinta on 109,5-104 m mpy ja viettää pohjoiseen 4 m/km (liite 5). Suota hallitsevat tupasvilla-, isovarpu- ja rahkaräme. Pallosararäme on yleinen reunamilla. Koko suo on ojitettu. Puusto on harvaa tai keskinkertaisen tiheää rämemännikköä. Turpeista on koko suon alueella puolet sara- ja puole t rahkavaltaista. Kerrostuman yli 1,5 m syvillä alueilla on

- 55 - saraturpeiden osuus noin 65 % (kuva 36). Pinta-ala-, syvyys- ja maatuneisuustiedot ovat taulukossa 23. Näytteet laboratoriomäärityksiä varten on otettu yhdelt ä pisteeltä suon keskipaikkeilta (taulukko 24). Taulukko 23. Pinta-aloja sekä turvekerrostuman paksuutta j a maatuneisuutta koskevia tietoja Korpelannevalta. Syvyys- Pinta- Keskisyvyys (m) Keskimaatuneisuu s alue ala (ha) H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H1-1 0 Koko suo 120 0,2 1,5 1,7 3,7 5,5 5, 3 Yli 1,0 m 90 0,2 1,8 2,0 3,7 5,5 5, 3 Yli 1,5 m 60 0,3 2,2 2,5 3,8 5,4 5, 2 Yli 2,0 m 50 0,3 2,3 2,6 3,8 5,3 5,2

- 56 - Korpelanneva soveltuu polttoturvetuotantoon. Turpeiden saraisuudesta johtuen jyrsinturvemenetelmä on sopivin nostotapa. Allaolevassa jaotelmassa on laskettuna yli 1.5 m ja yl i 2,0 m syvien alueiden polttoturpeen tuotantoon kelpaavan tur - peen määrä ja energiasisältö (laskentaperusteet ss. 8-9). Syvyys Turvetta Kuiva- Energiasisältö milj. GJ alue milj. ainetta Kuiva- 50 % koste a suo-m 3 10 3 t turve turve yli 1,5 m 1,10 86 1,85 1,6 4 yli 2,0 m 1,00 78 1,68 1,50 Laskelmissa on käytetty seuraavia keskiarvoja : suokuution sisältämä kuiva-aineen määrä = 78 kg, kuivan tur - peen tehollinen lämpöarvo = 21,6 MJ/kg, 50 % kostean turpee n tehollinen lämpöarvo = 9,6 MJ/kg. 23. Ala-Säilynneva (kl. 2342 08, x = 7081,0, y = 521,5 ) sijaitsee noin 9 km lounaaseen Sievin kirkonkylältä (kuva 37). Yli puolet suosta on Toholammin kunnan puolella.

- 57 - Moreenikankaat reunustavat ja pirstovat suota. Pinta on 110-111 m mpy (liite 5 ) Suota luonnehtivat tupasvilla-, rahka- ja lyhytkortne n räme. Vähäiset avoimet alueet ovat rahka- ja lyhytkorsinevaa.

- 59 - Valtaosa suosta on ojitettu. Turpeista on 63 % rahka- ja 34 % saravaltaisia. Heikosti maatunut pintaturve on kauttaaltaan rahkaturvetta. Pohja - maa on moreenia (kuva 38). Pinta-ala-, syvyys- ja maatuneisuustiedot ovat taulukos - sa 25. Näytteet laboratoriomäärityksiä varten on otettu kandelt a pisteeltä (taulukko 26). Taulukko 25. Pinta-aloja sekä turvekerrostuman paksuutta j a maatuneisuutta koskevia tietoja Ala-Säilynnevalta. Syvyys- Pinta- Keskisyvyys (m) Keskimaatuneisuu s H1-4 H5-10 H1-1 0 alue ala (ha) H1-4 H5-10 H1-1 0 Koko suo 320 0,4 0,9 1,3 2,0 6,8 5, 4 Yli 1,0 m 180 0,4 1,3 1,7 2,2 6,7 5, 6 Yli 1,5 m 135 0,5 1,4 1,9 2,2 6,7 5, 6 Yli 2,0 m 60 0,5 1,7 2,2 2,3 6,6 5,6

- 60 - Ala-Säilynneva on pohjanmuodoiltaan erittäin epäsäännöllinen. Suon yli 1,5 m syvä alue käsittää kaksi lähes saman kokoista erillistä allasta. Heikosti maatuneen pintarahkakerroksen paksuus vaihtelee 0,2 :sta 0,8 m :iin. Heikosti maatunee n kerroksen alla on hyvin maatunutta rahkaturvetta, joka soveltuu palaturpeeksi. Kuitenkaan tuotanto ei paksun pintakerrokse n vuoksi ole kannattavaa. Allaolevassa jaotelmassa on laskettuna yli 1,5 m ja yl i 2,0 m syvien alueiden polttoturpeen tuotantoon kelpaavan tur - peen määrä ja energiasisältö (laskentaperusteet ss. 8-9) Syvyys Turvetta Kuiva- Energiasisältö milj. GJ alue milj. ainetta Kuiva- 50 % koste a suo-m 3 10 3 t turve turve yli 1,5 m 1,41 162 3,50 3,1 1 yli 2,0 m 0,77 89 1,91 1,7 0 Laskelmissa on käytetty seuraavia keskiarvoja : suokuution sisältämä kuiva-aineen määrä = 115 kg, kuivan tur - peen tehollinen lämpöarvo = 21,6 MJ/kg, 50 % kostean turpee n tehollinen lämpöarvo = 9,6 MJ/kg. 24. Siiponeva (kl. 2342 08, x = 7084,5, y = 522,0 ) sijaitsee noin 6 km lounaaseen Sievin kirkonkylältä,toholam - mille johtavan tien itäpuolella (kuva 39). Pinta on 107-110 m mpy ja viettää itään (liite 5). Kauttaaltaan ojitettua suota leimaavat isovarpu-, tupas - villa- ja rahkaräme sekä lyhytkorsinevamuuttuma. Turpeista on noin puolet rahka- ja puolet saravaltaisia. Pohjamaa on moreenia (kuva 40). Pinta-ala-, syvyys- ja maatuneisuustiedot ovat taulukos - sa 27. Näytteet laboratoriomäärityksiä varten on otettu pisteel - tä A 300 (taulukko 28). Siiponeva ei pienuutensa ja mataluutensa vuoksi sovell u turvetuotantoon.

- 62 - Taulukko 27. Pinta-aloja sekä turvekerrostuman paksuutta j a maatuneisuutta koskevia tietoja Siiponevalta. Syvyys- Pinta- Keskisyvyys (m) Keski_naatuneisuu s alue ala (ha) H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H1-1 0 Koko suo 50 0,2 0,9 1,1 3,6 5,8 5, 5 Yli 1,0 m 30 0,2 1,2 1,4 3,8 5,8 5, 5 Yli 1,5 m 10 0,2 1,6 1,8 3,9 5,9 5, 7 Yli 2,0 m 3 0,6 1,5 2,1 3,9 5,5 5,1 25. Tuppuraneva (kl. 2342 08, x = 7086,5, y = 523,0 ) sijaitsee noin 4 km lounaaseen Sievin kirkonkylältä (kuva 41). Pinta on 110,5-113,5 n npy ja viettää lounaaseen. VAPO o n kunnostanut suon polttoturpeen tuotantoa varten. Rahkasara- ja sararahkaturve ovat vallitsevina lähes kok o suolla. Tuppuralammesta luoteeseen on noin 20 ha :n alue, jos - sa heikosti maatunut pintarahkakerros on paksu, muualla verrattain ohut. 29. Pinta-ala-, syvyys- ja maatuneisuustiedot ovat taulukoss a Koska suosta ei ole otettu tilavuustarkkoja näytteitä ei - kä määritetty lämpöarvoja, on turvemäärä- ja energiasisältölaskel - kelmissa käytetty arviolukuja.

- 64 - Taulukko 29. Pinta-aloja seka turvekerrostuman paksuutta j a maatuneisuutta koskevia tietoja Tuppuranevalta. Syvyys- Pinta- Keskisyvyys (m) Keskimaatuneisuu s alue ala (ha) H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 " H5-10 H1-1 0 Koko suo 200 0,4 1,6 2,0 2,5 7,0 6, 2 Yli 1,0 m 160 0,4 1,9 2, 4 Yli 1,5 m 1 30 0,4 2,2 2, 6 Yli 2,0 m 100 0,5 2,4 2,9 Allaolevassa jaotelmassa on laskettuna yli 1,5 m ja yl i 2,0 m syvien alueiden polttoturpeen tuotantoon kelpaavan tur - ;Jeen määrä ja energiasisältö (laskentaperusteet ss. 8-9). Syvyys Turvetta Kuiva- Energiasisältö milj. GJ -- - alue milj. ainetta Kuiva- 50 % kostea suo-m 3 10 3 t turve turve yli 1,5 m 2,21 190 4,17 3,7 0 yli 2,0 m 1,90 171 3,59 3,1 8 Laskelmissa on käytetty seuraavia keskiarvoja : suokuution sisältämä kuiva-aineen määrä = 90 kg, kuivan turpee n tehollinen lämpöarvo = 21 MJ/kg, 50 % kostean turpeen teholli - nen lämpöarvo = 9,3 MJ/kg. 26. Valkianeva (kl. 2342 08, x = 7086,6, y = 525,0 ) sijaitsee noin 4 km etelään Sievin kirkonkylältä (kuva 41). Moreenisaarekkeiden väliset salmet yhdistävät sen Tuppurane - vaan. Pinta on 112,5-116 m mpy ja viettää itään. Avosuota hallitsevat rimpi- ja varsinainen saraneva sek ä rämeitä varsinainen sara-, isovarpu- sekä paikoin rahkaräme. Vain suon koillisosan rahkanevalla on pinnassa niukasti rahka - turvetta. Pohjamaa on kauttaaltaan moreenia. Pinta-ala-, syvyys- ja maatuneisuustiedot ovat taulukos - sa 30.

- 65 - Taulukko 30. Pinta-aloja sekä turvekerrostuman paksuutta j a maatuneisuutta koskevia tietoja Valkianevalta. Syvyys- Pinta- Keskisyvyys (m) Keskimaatuneisuu s alue ala (ha) H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H1-1 0 Koko suo 230 0,3 1,2 1,5 2,7 7,1 6, 1 Yli 1,0 m 130 0,4 1,5 1, 9 Yli 1,5 m 100 0,5 1,8 2, 3 Yli 2,0 m 65 0,5 2,1 2,6 Valkianeva soveltuu polttoturpeen tuotantoon jyrsinturvemenetelmällä. Koska suosta ei ole otettu tilavuustarkkoj a näytteitä eikä määritetty lämpöarvoja, on turvemäärä ja energia - sisältölaskelmissa käytetty arviolukuja. Allaolevassa jaotelmassa on laskettuna yli 1,5 m ja yl i 2,0 m syvien alueiden polttoturpeen tuotantoon kelpaavan tur - peen määrä ja energiasisältö (laskentaperusteet, ss. 8-9). Syvyys Turvetta Kuiva- Energiasisältö milj. GJ alue milj. ainetta Kuiva- 50 % koste a suo-m 3 10 3 t turve turve yli 1,5 m 1,7 153 3,21 2,8 4 yli 2,0 m 1,2 108 2,27 2,00 Laskelmissa on käytetty seuraavia keskiarvoja : suokuution sisältämä kuiva-aineen määrä = 90 kg, kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo = 21,0 MJ/kg, 50 % kostean turpeen tehol - linen lämpöarvo = 9,3 MJ/kg.

- 66-27. Joutsenenneva (kl. 2342 08, x =,7084,5, y = 525,5 ) sijaitsee noin 6 km etelään Sievin kirkonkylältä moreenimäkien välisessä painanteessa Valkianevan eteläpuolella (kuva 42). Suon nimi puuttuu peruskartalta. Pinta on 124-125,5 m mp y (liite 6). Suo on ollut jo pitkään ojitettuna, joten suotyypit ova t suurelta osin jo muuttuma-asteella. Yleisiä tyyppejä ovat var - sinainen sara- ja kalvakkanevamuuttuma, karhunsammalmuuttuma, lyhytkorsinevaräme-, isovarpu- ja tupasvillarämemuuttuma sek ä turvekankaat. Puusto on valtaosin harvahkoa taimikkoa ja riukuasteen metsikköä. Turpeista on noin 57 % sara- ja 43 % rahkavaltaisia. Pohjan maalaji on moreenia (kuva 43). Pinta-ala-, syvyys- ja maatuneisuustiedot on esitett y taulukossa 31. Laboratorionäytteet on otettu pisteeltä A 900 suon keskel - tä (taulukko 32). Taulukko 31. Pinta-aloja sekä turvekerrostuman paksuutta j a maatuneisuutta koskevia tietoja. Syvyys - alue Pinta - ala (ha) Keskisyvyys (m) Keskimaatuneisuu s H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10H1-1 0 Koko suo 70 0,1 1,1 1,2 3,9 6,8 6, 5 Yli 1,0 m 30 0,3 1,8 2,2 3,9 6,6 6, 3 Yli 2,0 m 15 0,4 2,5 2,9 3,9 6,4 6,0

- 68 - Turvelejiensa ja syvyytensä puolesta suo soveltuisi hy - vin polttoturpeen tuotantoon, mutta korkeahko tuhkapitoisuu s heikentää laatua. Allaolevassa jaotelmassa on laskettuna yli 1,0 m ja yl i 2,0 m syvien alueiden polttoturpeen tuotantoon kelpaavan tur - peen määrä ja energiasisältö (laskentaperusteet ssa. 8-9). Syvyys Turvetta Kuiva- Energiasisältö milj. GJ alue milj. ainetta Kuiva- 50 % koste a suo-m 3 10 3 t turve turve yli 1,0 m 0,48 38 0,73 0,6 4 yli 2,0 m 0,37 30 0,56 0,49 Laskelmissa on käytetty seuraavia keskiarvoja : suokuution sisältämä kuiva-aineen määrä = 80 kg, kuivan turpee n tehollinen lämpöarvo = 19,0 MJ/kg, 50 % kostean turpeen tehollinen lämpöarvo = 8,3 MJ/kg. 28. Takkuneva (kl. 2342 08, x = 7082,0, y = 522,5 ) on noin 8 km Sievin kirkonkylältä etelään sijaitseva 45 ha : n laajuinen erittäin matala suo (kuva 44), jota luonnehtiva t kangas- ja pallosararämeojikot (liite 5). Suolla ei ole merkitystä turvetuotannon kannalta.

-69-29. Takkulamminneva (kl. 2342 08, x = 7081,0, y = 524,0 ) sijaitsee noin 9 km etelään Sievin kirkonkylältä (kuva 45). Se yhtyy kaakossa Säilynnevaan, muualla sitä reunustavat moreenikankaat. Pinta on 119-116 m mpy ja viettää luoteesee n (liite 5). Suo on ojitettu. Vallitsevia tyyppejä ovat varsinaise n sara-, lyhytkorsi- ja kalvakkanevan ojikot ja muuttumat sek ä tupasvilla- ja isovarpurämeen ojikot. Turpeista on noin 60 % sara- ja 40 % rahkavaltaisia. Pohjamaa on moreenia (kuva 46). Pinta-ala-, syvyys- ja maatuneisuustiedot ovat taulukos - sa 33. Näytteet laboratoriomäärityksiä varten on otettu kandelta pisteeltä (taulukko 34). Turvelajiensa puolesta suo soveltuu polttoturpeen tuotantoon käyttäen jyrsinmenetelmää, mutta tuotantokelpoiste n alueiden pienuus ja hajanaisuus sekä pohjan epätasaisuus haittaavat ja todennäköisesti tekevät tuotannon alueella kannattamattomaksi.

- 70 - Taulukko 33. Pinta-aloja sekä turvekerrostuman paksuutta j a maatuneisuutta koskevia tietoja Takkulamminnevalta. Syvyys- Pinta- Keskisyvyys (m) Keskimaatuneisuu s alue ala(ha) H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H1-1 0 Koko suo 70 0,4 1,1 1,5 3,5 6,4 5, 7 Yli 1,0 m 45 0,5 1,5 2,0 3,6 6,4 5, 8 Yli 1,5 m 30 0,5 1,9 2,4 3,5 6,4 5, 8 Yli 2,0 m 20 0,6 2,2 2,8 3,7 6,3 5,7

- 72-30. Hiivalanneva (kl. 2342 08, x = 7081,5, y = 524,5 ) sijaitsee noin 9 km etelään Sievin kirkonkylältä (kuva, 47). Suo rajoittuu moreenikankaisiin ja -saarekkeisiin. Pinta o n 123-125 m mpy (liite 5). Suo on kauttaaltaan ojitettu. Pääasialliset suotyypi t ovat tupasvilla-, isovarpu- ja kangasräme sekä lyhytkorsineva - ja kalvakkanevamuuttuma. Turpeista on 73 % rahka- ja loput saravaltaisia. Suon kokonaispinta-ala on noin 50 ha, mutta tästä vai n 1 ha on yli 1,5 m syvää. Suon keskisyvyys on vain 0,7 m. Hiivalanneva ei mataluutensa vuoksi sovellu turpeen tuotantoon. 31. Vanhaneva (kl. 2342 08, x = 7083,0, y = 526,0 ) sijaitsee noin 7 km etelään Sievin kirkonkylältä (kuva 48). Suon pinta-ala on 70 ha ja keskimääräinen syvyys vain 0,6 m. Sitä luonnehtivat varsinaisen sara-, lyhytkorsi- ja kalvakkanevan muuttumat sekä tupasvilla-, pallosara- ja kangasrämeojikot (liite 6). Suolla ei ole turveteollista merkitystä.

- 73-32. Rimpineva (kl. 2342 08, x = 7081,5, y = 526,5 ) sijaitsee noin 9 km etelään Sievin kirkonkylältä (kuva 49). Suo käsittää kaksi allasta, joita yhdistää moreenikankaide n välinen salmi. Läntisen altaan eteläosassa on Vanhalampi. Pinta on 126,5-122 m mpy ja viettää itään (liite 6). Kokonaan ojitettua läntistä allasta hallitsevat Tupasvillarämeen ojikko ja lyhytkorsinevan muuttuma. Itäiselle altaalle ovat luonteenomaisia rimpi- ja lyhytkorsineva. Turpeista on noin 75 % rahka- ja 25 % saravaltaisia. Yleisin turvelaji on sararahkaturve, jota on yli puolet kerrostumasta. Pohjamaa on moreenia ja hiekkaa (kuva 50). Pinta-ala-, syvyys- ja maatuneisuustiedot ovat taulukossa 35. Näytteet laboratoriomäärityksiä varten on otettu vai n itäisestä altaasta (taulukko 36).