UTAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA VII

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 282 Hannu Pajunen ja Heikki Sutinen UTAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA VII Abstract : The mires and peat reserves of Utajärvi Part VII Kuopio 1994

Paiunen. Hannuia Sutinen.Heikki 1994. Utajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa VII. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimukset, Turvetutkimusraportti 282, 30 sivua, 12 kuvaa, 2 taulukkoa, 3 liitettä. Utajärven kunnan alueelta tutkittiin 9 suota vuonna 1991. Tutkittujen soiden yhteenlaskettu pinta-ala on 4 905 ha. Aineisto koottiin käyttäen tutkimuslinjastoa, jossa tutkimuspisteet sijaitsevat 100 metrin välein. Jokaisella pisteellä määritettiin pinnan korkeus, suotyyppi, turvelaji, turpeen maatuneisuus, liekoisuus ja pohjamaalaji. Laboratorionäytteitä otettiin 512 kpl. Niistä määritettiin ph, vesipitoisuus, kuiva-ainepitoisuus ja tuhkapitoisuus. Lämpöarvo määritettiin 169 näytteestä ja rikkipitoisuus 174 näytteestä sekä alkuainepitoisuuksia 92 näytteestä. Energiaturvetuotantoon soveltuvia alueita on 7 suolla yhteensä 1 090 ha. Tuotantokelpoista turvetta on yhteensä 18,74 milj. suo-d. Sen kuivaaineen energiasisältö on 38,15 milj. GJ eli 10,61 milj. MWh. Avainsanat : suo, energiaturve, turveinventointi, Utajärvi Hannu Pajunen ja Heikki Sutinen Geologian tutkimuskeskus PL 1237 FIN-70211 KUOPIO FINLAND

Pajunen, HannuandSutinen.Heikki1994. Utajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa VII - The mires and peat reserves of Utajärvi, part VII. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimukset, Turvetutkimusraportti x - Geological Survey of Finland, Peat Researches, Report of peat investigation 282, 30 pages, 12 figures, 2 table, 3 appendix. In the commune of Utajärvi altogether 9 mires were surveyed in the year 1991. The mires cover altogether 4 905 hectares. The data was collected using survey grids with study sites at the intervals of 100 m. At each site the elevation, the site type, the peat type, the decomposition degree of peat, the snag content and the type of subsoil was determined and recorded. Altogether 512 samples were taken to the laboratory. All of them were analysed for ph-value, water content, dry matter content and ash content. 169 samples were analysed for heating value, 174 for sulphur content and 92 for elements. Areas suitable for energy peat production were found in 7 mires covering altogether an area of 1 090 ha. The volume of useful peat is 18.74 milj. m3 in situ and the energy content 38.15 milj. GJ or 10.61 milj. MWh as calculated for dry peat. Key words : mire, energy peat, peatland survey, Utajärvi Hannu Pajunen and Heikki Sutinen Geological Survey of Finland P.O. Box 1237 FIN-70211 KUOPIO FINLAND

SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO 7 TUTKIMUSMENETELMÄT 7 Kenttätutkimukset 7 Laboratoriomääritykset 7 ARVIOINTIPERUSTEET 11 TULOSTEN TARKASTELU 11 Suot ja niiden turvekerrokset 11 Soveltuvuus turvetuotantoon 13 TUTKITUT SUOT 14 1. Hetesuo 14 2. Honkasuo 15 3. Järvenpäänsuo 16 4. Kokkosuo 17 5. Latvasuo 18 6. Pahkasuo 19 7. Pohjasuo 20 8. Taskunsuo 21 9. Tunturisuo 21 KIRJALLISUUS 24 LIITTEET

7 JOHDANTO Suurin osa Utajärven maa-alasta on soiden peittämää. Suota on erityisen runsaasti kunnan pohjoisosassa, missä suot liittyvät toisiinsa lähes jatkuvana verkostona. Suurimmat yksittäiset suot ovat yli tuhannen hehtaarin laajuista, pienimmät vajaan hehtaarin. Turvevarojen kartoituksessa on tutkittavien soiden minimikokona pidetty 20 ha. Sitä suurempia soita on luetteloitu Utajärvellä 209 kpl. Niiden pintaala on noin 72 000 ha. Utajärven soita on inventoitu vuodesta 1983 alkaen. Tähän mennessä on tutkittu 48 685 ha eli noin 68 % kahtakymmentä hehtaaria suurempien soiden pinta-alasta. Luettelo tutkituista soista on tämän raportin liitteenä (liite 1). Turveraportin osat 1-6 käsittelevät vuosien 1983-1990 tutkimustuloksia (Pajunen 1986 a, 1986 b, 1987, 1989, 1990 ja 1993). Tässä raportissa käsitellään kesällä 1991 koottua aineistoa. Siihen kuuluu 9 suota, joiden nimet ja sijainti ilmenevät kuvasta 1. Arviot soiden käyttökelpoisuudesta perustuvat maasto-ja laboratoriotutkimuksiin. Tässä raportissa julkaistaan lyhyet yhteenvedot tutkituista soista. Suokartat, poikkileikkauskuvat, laboratoriotulokset ja yksityiskohtaiset tutkimusselostukset ovat tilattavissa Geologian tutkimuskeskuksesta. Tiedot saa tarvittaessa tilakohtaisesti. Esimerkki suokartasta on kuvassa 2 ja poikkileikkauskuvasta kuvassa 3. TUTKIMUSMENETELMÄT Kenttätutkimukset Tutkittavalle suolle tehtiin linjaverkosto, jossa selkälinja kulkee pitkin suon hallitsevaa osaa ja poikkilinjat sitä vastaan kohtisuoraan 200 m :n välein. Tutkimuspisteet sijaitsevat linjastolla 200 m :n välein, suon reunoilla usein myös tiheämmässä. Syvyyshavaintoja tehtiin 50 m :n välein. Tutkimuspisteet vaaittiin ja vaaitukset kiinnitettiin valtakunnalliseen kiintopisteverkkoon. Jokaisella tutkimuspisteellä määritettiin suotyyppi, suon pinnan vetisyys, mättäisyys ja mättäiden korkeus ; metsäisillä alueilla lisäksi puulajisuhteet, tiheys- ja kehitysluokka sekä mahdolliset hakkuut. Maatumattoman puuaineksen määrä eli liekoisuus selvitettiin pliktaamalla turvekerros kairan varsilla kahden metrin syvyyteen saakka. Tutkimuspisteillä määritettiin turvekerroksen turvelaji, maatuneisuus (H1-10), kosteus (B1-5) ja tupasvillan kuitujen suhteellinen osuus (F0-6) sekä pohjamaalaji ja mahdolliset liejukerrokset. Laboratoriomäärityksiä varten otettiin tilavuustarkkoja näytteitä. Tutkimusmenetelmät on kuvattu yksityiskohtaisesti Geologiantutkimuskeskuksenoppaassanumero 12 (Lappalainen et al. 1984). Lab oratoriomääritykset Laboratoriomäärityksiä varten otettiin 512 turvenäytettä. Niistä määritettiin ph märästä näytteestä ja vesipitoisuus kuivattamalla turve 105 C :ssa vakiopainoon. Tilavuustarkoista näytteistä laskettiin kuiva-ainemäärä suokuutiota kohti. Kuivatuista turvenäytteistä määri- tettiin tuhkapitoisuus hehkuttamalla ne 815 ± 25 C :ssa. Osasta näytteitä määritettiin lisäksi lämpöarvo, rikkipitoisuus ja alkuainepitoisuuksia. Lämpöarvo määritettiin 169 ja rikkipitoisuus 174 näytteestä. Kolmenkymmenen alkuaineen pitoisuudet määritettiin IC-Plasma-menetelmällä 92 näytteestä.

8 0 10km GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimukset 1991 3423 al 041 1. Hetesuo 6. Pahkasuo 2. Honkasuo 7. Pohjasuo 3. Järvenpäänsuo 8. Taskunsuo 4. Kokkosuo 9. Tunturisuo 5. Latvasuo Y Kuva 1. Utajärvellä vuonna 1991 tutkitut suot. Kunnan pohjoisosa kuuluu Kiiminkijoen ja eteläosa Oulujoen valuma-alueeseen. Valuma-alueiden raja on merkitty pisterasterilla.

9 HEINASUO,Utajärvi k1.3442 02 A 47 6112-3 -/5 60 s A 2100+140m 3132 0 /13 ~4 `<9 3/28 3 \ 3 3.6 55 5 S 4-4 7 /058 7. 71 20 2/2 7 21 1 721 2 /18 68 66 59 9 112-727 58 ' ' ' 1 500m 2/'13 A1700+250 m 3 A130 5 7 / 3725 @61 1/21 51 1124 2 60 %30 p 3 6.7 2/33 5.9 17346 2730 2130` 3 6 g 0 %20 31~ 70-5. 6.0 2/25 17 izb -/12 63~ 12 ; 1~ - 3% 9 5n : 53 25 /, 54 272 r 63 6 useno 22 4 9 725 5 63 m GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Kuva 2. Esimerkki suokartasta. Siinä ilmenevät tutkimuspisteiden sijainti, turvekerroksen paksuus ja heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen osuus.

10 HEINRSUO UTRJRRVI.R1300-POIKKILINJR M MPY MRRTUNEISUUS M MPY 123' 123 122 - _122 121 121 120-119 - 113-1 I [1p, Iq 444 INIFOR14 11 _120 _119 _113 117-119 _116 116 _115 114 SUOTYYPPI.LIEKOISUUS.TURVELRJIT JR POHJRMRRLRJIT _114 Kuva 3. Esimerkki poikkileikkauskuvasta. Ylemmästä kuvasta ilmenee turvekerroksen maatuneisuus nelijakoisella asteikolla. Alempi kuva esittää suotyyppejä, lieko-osumien määrää, turvelajeja ja pohjamaalajeja (merkkien selitykset liitteessä 2). Pinnan ja pohjan muoto on nähtävissä molemmissa kuvissa.

1 1 ARVIOINTIPERUSTEET Tuotantokelpoisena alueena pidettiin yleensä yli 1,5 m syvää aluetta. Kapeat lahdekkeet, saarekkeiset alueet ja kymmentä hehtaaria pienemmät erilliset altaat rajattiin pois. Koska turvekerrosta ei voida käyttää mineraalimaata myöten, vähennettiin tuotantokelpoista turvemäärää laskettaessa keskisyvyydestä yleensä 0 '5m. Energiaturpeeksi soveltuvan rahkavaltaisen turpeen maatuneisuuden tulee olla vähintään 5. Saravaltainen turve soveltuu energiaturpeeksi myös heikommin maatuneena. Jos heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen paksuus on yli 0,6 m, on sitä pidetty energiaturvetuotantoahaittaavanatekij änä. Heikosti maatuneen pintakerroksen alla olevan turpeen laatu ja määrä määräävät turvekerroksen käyt- tökelpoisuuden energiaturvetuotannossa. Ympäristöturpeeksi soveltuvina on pidetty kerroksia, joissa heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen paksuus on yli 0,6 m ja pintaala yli 10 ha. Turvepaloj en murenemisen takia suositellaan palaturvetuotantoon pääasiassa hyvin tai kohtalaisesti maatuneita rahkavaltaisia turvekerroksia. Heikosti maatunut saraturve soveltuu parhaiten jyrsinturpeeksi. Tuhkapitoisuuden ja rikkipitoisuuden osalta on turvauduttu Turveteollisuusliiton laadunmääritysohjeeseen (liite 2). Kuivatusmahdollisuudet arvioitiin tavanomaisen painovoimalla tapahtuvan kuivatuksen perusteella. TULOSTEN TARKASTELU Suot ja niiden turvekerrokset Tutkitut suot ovat 80-160 m nykyisen merenpinnan yläpuolella. Korkeimmalla ovat Pahkasuo kunnan itärajalla sekä Kokkosuo ja Latvasuo Sanginkylän itäpuolella Oulujoen ja Kiiminkijoen vedenjakajalla. Alimpana on kunnan keskustan eteläpuolella oleva Tunturisuo. Suurin osa soista on kokonaan yli 100 metrin korkeudessa. Niiden altaat ovat paljastuneet muinaisesta Itämerestä, makeavetisestä Ancylusjärvestä, runsaat 8000 vuotta sitten. Alimpana olevat suoaltaat ovat paljastuneet suolaisesta Litorinamerestä parin seuraavan vuosituhannen aikana. Soistuminen on alkanut edullisimmissa paikoissa heti merestä vapautu- misen jälkeen. Suot ovat vähitellen laajentuneet ympäröivän metsämaan soistuessa. Tutkitut 9 suota ovat suuria. Niiden keskikoko on noin 550 ha (taulukko 1). Alle 200 hehtaarin soita on vain yksi. Soiden yhteenlaskettu pintaala on 4 905 ha, josta yli 1,5 m syvää aluetta on yhteensä 1 631 ha. Keskimääräinen syvyys on koko suoalalla 1,3 m ja yli 1,5 m syvällä alueella 2,3 m. Heikosti maatunutta rahkavaltaista pintakerrosta on yli 1,5 m syvällä alueella keskimäärin 0,3 m. Syvimmät suot ovat Järvenpäänsuo ja Taskunsuo ja matalimmat Pohjasuo ja Pahkasuo.

12 Taulukko 1. SOIDEN PINTA-ALA, TURVEKERROSTUMIEN PAKSUUS, MAA- TUNEISUUS JA TURVEMÄÄRÄ Suon nimi Pintaala (ha) Keskipakuus (m) Yht. Keskimaat. Turvemäärä (milj.-suo-m3) Pintarahka Energiaturve Pintarahka Energiaturve Yht. HETESUO 720 0,4 0,7 1,1 4,5 2,56 5,24 7,80 HONKASUO 220 0,5 0,9 1,4 4,6 1,05 2,02 3,07 JÄRVENPÄÄNSUO 220 0,4 1,6 2,0 5,3 0,92 3,39 4,31 KOKKOSUO 520 0,5 0,9 1,4 4,6 2,50 4,77 7,27 LATVASUO Y 400 0,4 0,7 1,1 4,7 1,65 2,83 4,48 PAHKASUO U 510 0,4 0,5 0,9 4,8 1,66 3,15 4,81 POHJASUO 165 0,4 0,4 0,8 4,3 0,54 0,72 1,26 TASKUNSUO 720 0,4 1,1 1,5 5,0 3,33 7,83 11,16 TUNTURISUO 1430 0,1 1,1 1,2 4,5 1,62 15,84 17,46 YHTEENSÄ/ KESKIM. 4905 0,4 1,0 1,3 4,7 15,83 45,79 61,62 Pintarahka - heikosti maatunut (H1-4) rahkavaltainen pintakerros Energiaturve - saraturve, ruskosammalturve ja hyvin maatunut (H5-10) rahkaturve. Suoalasta on avosuota 18 %, rämettä 57 %, korpea 3 %, turvekangasta 17 % ja peltoa 4 %. Suot ovat valtaosin ojitettuja. Luonnontilaisen suon osuus on yli puolet vain Latvasuossa ja Honkasuossa. Pisimmälle muuttuneita ovat Tunturisuo, Kokkosuo ja Pahkasuo. Turvekankaiden ja peltojen osuus on yli 60 Tunturisuon pinta-alasta. Turpeesta on saravaltaista 37 %, rahkavaltaista 54 % ja ruskosammalvaltaista 9 %. Suurin osa turpeesta sisältää sekä sarojen että rahkasammalien jäänteitä. Ruskosammalvaltaista turvetta on lähes kolmannes hiekkamuodostumiin rajoittuvalla Tunturisuolla. Muualla sitä on lähinnä karhunsammalmuuttumien pintaturpeena. Turpeen keskimääräinen maatuneisuus on 4,7. Suokohtaiset keskiarvot vaihtelevat välillä 4,3-5,3. Maatuneisuuserot voivat olla suuria suon tai kerrostuman eri osien välillä. Laboratoriomääritysten perusteella saatiin turpeen keskimääräisiksi ominaisuuksiksi : - ph-aste 4,6 - vesipitoisuus 90,2 % - kuiva-ainepitoisuus 97 kg/suo-m3 - tuhkapitoisuus 4,8 - rikkipitoisuus 0,24 % - lämpöarvo 20,9 MJ/kg Tuotantokelpoisen alueen keskimääräiset tulokset poikkeavat hieman edellämainituista arvoista. Esimerkiksi tuhkapitoisuus on tuotantokelpoisella alueella keskimäärin 3,8 % ja rikkipitoisuus 0,18 %.

1 3 Soveltuvuus turvetuotantoon Energiaturvetuotantoon soveltuvaa turvetta on 7 suolla (taulukko 2). Tuotantokelpoista aluetta on yhteensä 1 090 ha, mikä on noin 22 % tutkitusta suoalasta. Tutkituista soista yksi hylättiin suon mataluuden ja yksi kuivatusvaikeuksien takia. Tuotantokelpoisista soista viisi on Oulujoen valuma-alueella ja yksi Kiiminkijoen valumaalueella. Yksi suo on valuma-alueiden rajalla. Tuotantokelpoisesta alasta kuuluu noin 915 ha Oulujoen valuma-alueeseen ja noin 175 ha Kiiminkijoen valuma-alueeseen. Tuotantokelpoista turvetta on yhteensä 18,74 milj. suo-m3. Kyseisen turvemäärän energiasisältö on kuivana 38,15 milj. GJ eli 10,61 milj. MWh. Tuotantokelpoista hehtaaria kohti laskettu keskimääräinen energiamäärä on 35 000 GJ. Se vaihtelee suokohtaisesti välillä 31 000-38 000 GJ/ha (8 600-10 500 MWh/ ha). Utajärvellä on tutkittu tähän mennessä yhteensä 48 685 ha eli noin 68 % yli 20 ha :n suokuvioista. Siitä on arvioitu tuotantokelpoiseksi 9 155 ha, mikä on 19 % tutkitusta alasta. Taulukko 2. YHTEENVETO ENERGIATURVETUOTANTOON KELPAAVISTA ALUEISTA Tuotantokelpoinen alue Energiasisältö kuivana 50 % kost. Suon nimi Pintaala (ha) Turvemäärä (milj.suom3 ) Kuivaaine sis. (1000 tn) milj. GJ milj. MWh Milj GJ Milj. MWh 1. Hetesuo 115 1,84 173 3,70 1,03 3,29 0,91 2. Honkasuo 90 1,44 153 3,33 0,93 2,96 0,82 4. Kokkosuo 180 2,88 279 5,81 1,62 5,14 1,43 5. Latvasuo 85 1,41 144 2,66 0,74 2,36 0,66 6. Pahkasuo 90 1,62 157 3,46 0,96 3,08 0,86 8. Taskunsuo 320 6,10 525 11,12 3,09 9,86 2,74 9. Tunturisuo 210 3,45 390 8,07 2,24 7,10 1,97 Yht. 1090 18,74 1821 38,15 10,61 33,79 9,39

14 TUTKITUT SUOT 1. Hetesuo Hetesuo (kl. 3442 03) sijaitsee 51 km Utajärven keskustasta koilliseen. Suo rajoittuu koillisessa Kälväsvaaraan ja lounaassa Marttisjärveen. Metsäautotie kulkee suon pohjoispuolella. Suon pinta-ala on 720 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 316 ha ja yli 1,5 metrin syvyistä aluetta 170 ha (kuva 4). Pinta on 119-134 m mpy ja viettää lounaaseen. Vedet laskevat metsäojia ja luonnonojia pitkin Marttisjärveen, josta edelleen Kiiminkijokeen. Suo on lähes kokonaan ojitettu. Yleisimmät suotyypit ovat muuttumavaiheessa olevia tupasvilla- ja isovarpurämeitä sekä varsinaisia sararämeitä. Tupasvillarämeitä on suon eteläosassa, isovarpurämeitä reuna-alueilla ja saranevoja suon keskiosissa. Yli puolet turpeesta on rahkavaltaista. Yleisimmät turvelajit ovat sararahka-, tupasvillarahka- ja rahkasaraturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,4. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni, hieta ja hiekka. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet kuudelta pisteeltä. Hetesuossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 metriä syvää aluetta useassa eri altaassa noin 115 ha ja käyttökelpoista turvetta 1,84 milj. suo-m3. Turvelaj ien ja maatuneisuuden puolesta turve soveltuu sekä pala- että jyrsinturvetuotantoon. Lähes maatumaton rahkainen pintakerros on yleensä melko ohut. %~ _lrikfeiie A FF ~o<~~ ~ - oia?å' en.j.a A - P~ A y 19 125 0. A O A.15d. T \s,, A A --~ n= _ -~c= A,Sb A \ ~~ ( A A _ rv a A rkgna - - 1. ~~ pc 1. Å- o _aa M -- - c - A42707--=. Pohjakartta Maanmittaushallitus -. =,~ Kuva 4. Tutkimuspisteiden sijainti Hetesuolla.

1 5 2. Honkasuo Honkasuo (kl. 3424 04) sijaitsee Koivujoen varrella 9 km Utajärven keskustasta pohjoiseen. Suo rajoittuu moreeniselänteisiin ja loivapiirteiseen moreenimaastoon. Metsäautotie tulee suon itäreunalle Honkaselkään. Suon pinta-ala on 220 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 134 ha ja yli 1,5 metrin syvyistä aluetta 97 ha (kuva 5). Pinta on 86-97 m mpy ja viettää pohjoiseen. Vedet laskevat Koivujokeen, josta edelleen Sanginjoen kautta Oulujokeen. Suo on suurimmaksi osaksi luonnontilainen, vain itäisimmät ja läntisimmät osat ovat ojitettu. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillaräme, rahkaräme ja varsinainen sararäme. Turve on lähes kokonaan rahkavaltaista. Yleisimmät turvelajit ovat tupasvillarahka- ja sararahkaturve. Noin kolmasosa turpeesta on tupasvillan jäänteitä ja neljäsosa puun jäänteitä sisältävää. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6. Pohjamaa on moreenia sekä lajittunutta ainesta. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet kahdelta pisteeltä. Honkasuossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 metriä syvää aluetta n. 90 ha ja käyttökelpoista turvetta n. 1,44 milj. suo-m3. Turvelajien ja maatuneisuuden puolesta turve soveltuu sekä pala- että jyrsinturvetuotantoon. Lähes maatumaton rahkainen pintakerros on paikoin melko paksu. Siitä on mahdollista tuottaa ympäristöturvetta noin 0,12 milj. suo-m3. 89 Pohjakartta Maanmittaushallitus _. Kuva 5. Tutkimuspisteiden sijainti Honkasuolla.

1 6 3. Järvenpäänsuo Järvenpäänsuo (kl. 3424 07) sijaitsee 13 km Utajärven keskustasta koilliseen Sanginjärven lounaispuolella. Suon eteläpuolella on Puolangantie ja länsipuolella metsäautotie. Suon pinta-ala on 220 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 174 ha ja yli 1,5 metrin syvyistä aluetta 147 ha (kuva 6). Pinta on 102-106 m mpy ja viettää koilliseen. Vedet laskevat Sanginjärveen, josta edelleen Sanginjoen kautta Oulujokeen. Suo on suurimmaksi osaksi ojitettu. Vain suon keskusosissa on luonnontilaista aluetta. Yleisimmät suotyypit ovat muuttumavaiheessa olevaa tupasvilla- ja isovarpurämettä sekä luonnontilaisella alueella keidasrämettä, rimpinevaa ja lyhytkortista nevarämettä. Turpeesta on kaksi kolmasosaa rahkavaltaista. Yleisimmät turvelajit ovat tupasvillarahkaja rahkaturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3. Pohjamaa on hiesua ja savea suon pohjoisosassa ja hietaa etelässä. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet kolmelta pisteeltä. Järvenpäänsuo ei sovellu turvetuotantoon kuivatusvaikeuksien takia. Valtaosa turvekerrostumasta on S anginj ärven pinnan alapuolella. Kuva 6. Tutkimuspisteiden sijainti Järvenpäänsuolla.

17 4. Kokkosuo Kokkosuo (kl. 3442 01) sijaitsee n. 35 km Utajärven keskustasta itäkoilliseen. Tutkitun suoalueen pohjoispuolella on Pontemajärvi ja eteläpuolella Utosjoki. Eripuolille suota tulee metsäautoteitä. Suo on vedenjakaja-alueella. Suon pinta-ala on 520 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 284 ha ja yli 1,5 metrin syvyistä aluetta 205 ha (kuva 7). Pinta on 126-142 m mpy ja viettää suon läntisestä osasta kaakkoon ja itäisestä osasta koilliseen sekä etelässä lounaaseen. Vedet laskevat suon länsi- ja eteläosista metsäojia pitkin Utosjokeen, josta edelleen Oulujokeen. Suon itäosan vedet laskevat metsäojien kautta Nuanjokeen ja lopulta Kiiminkijokeen. Suo on ojitettu lähes kokonaan. Yleisimmät suotyypit ovat muuttumavaiheessa olevaa varsinaista sara-, tupasvilla- ja isovarpurämettä. Turpeesta lähes kolme neljäsosaa on rahkavaltaista. Syvimmillä alueilla saravaltaisen turpeen osuus kasvaa. Yleisin turvelaji on tupasvillarahkaturve ja syvemmillä alueilla myös rahkasaraturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hieta, moreeni ja hiekka. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet viideltä pisteeltä. Kokkosuossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 metrin syvyistä aluetta noin 180 haja käyttökelpoista turvetta n. 3,42 milj. suo-m3. Kuivatusongelmat vaikeuttavat paikoin suon pohjakerrosten hyödyntämistä. Heikosti maatunut rahkainen pintakerros on monin paikoin paksu. Suosta on mahdollista tuottaa ympäristöturvetta noin 0,60 milj. suo-m'. Kuva 7. Tutkimuspisteiden sijainti Kokkosuolla.

1 8 5. Latvasuo Latvasuo (kl. 3424 10) sijaitsee Utosjoen pohjoispuolella n. 29 km Utajärven keskustasta itäkoilliseen. Suo rajoittuu avokallioihin ja ohutpeitteiseen moreenimaastoon. Suon eteläja itäosasta on matkaa metsäautotielle vajaa kilometri. Suon pinta-ala on 400 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 190 ha ja yli 1,5 metrin syvyistä aluetta 103 ha (kuva 8). Suo on vedenjakaja-alueella. Pinta on 129-141 m mpy ja viettää suon länsiosassa länsilounaaseen ja itäosassa etelään. Vedet laskevat suon itäosasta Sanginjärveen ja länsiosasta Utosjokeen. Suo on suurimmaksi osaksi luonnontilainen. Vain suon kaakkoisosa on ojitettu, joka on lähinnä varsinaista sararämemuuttumaa. Yleisimmät suotyypit ovat varsinainen sararäme ja saraneva. Turpeesta kaksi kolmasosaa on rahkavaltaista. Yleisin turvelaji on sararahka- ja syvemmillä alueilla rahkasaraturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7. Pohjamaa on moreenia suon pohjois- ja kaakkoisosassa sekä suon reuna-alueilla. Suon keskiosissa on hiesua ja hietaa. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet kolmelta pisteeltä. Latvasuossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 metrin syvyistä aluetta noin 85 ha ja käyttökelpoista turvetta 1,41 milj. suo-m 3. Turvelaj ien ja maatuneisuuden puolesta turve soveltuu sekä pala- että jyrsinturvetuotantoon. Heikosti maatunut rahkakerros on paikoin paksu, joten pintakerroksesta on mahdollista tuottaa ympäristöturvetta n. 0,15 milj. suo-m3. Kuva 8. Tutkimuspisteiden sijainti Latvasuolla.

19 6. Pahkasuo Pahkasuo (kl. 3442 04) sijaitsee Karhunsuon soidensuojelualueen lounaispuolella n. 55 km Utajärven keskustasta itään. Suo rajoittuu Varpusuohon, Utosjokeen ja moreenimaihin. Metsäautotie kulkee suon itäosan halki. Suon pinta-ala on 510 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 142 ha ja yli 1,5 metrin syvyistä aluetta 97 ha (kuva 9). Pinta on 146-162 m mpy ja viettää lounaaseen. Vedet laskevat Utosjokeen, josta edelleen Oulujokeen. Yli puolet suosta on ojitettu. Yleisimmät suotyypit ojitetuilla alueilla ovat muuttumavaiheessa olevia tupasvillarämeitä ja varsinaisia sararämeitä. Luonnontilaiset alueet ovat enimmäkseen rimpinevaa. Turpeesta kaksi kolmasosaa on rahkavaltaista. Yleisimmät turvelajit ovat sararahka-, tupasvillarahka- ja rahkasaraturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7. Pohj amaa on valtaosin hietaa. Hiekkaa on suon pohjoisreunoilla. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet kolmelta pisteeltä. Pahkasuossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 m syvää aluetta kahdessa eri altaassa n. 90 ha. Toinen altaista jatkuu Varpusuon puolelle. Käyttökelpoista turvetta on 1,62 milj. suo-m3. Turvelajien ja maatuneisuuden puolesta turve soveltuu hyvin jyrsinturveja kohtalaisesti palaturvetuotantoon. Heikosti maatunut rahkakerros on melko paksu. x_152.l Kuva 9. Tutkimuspisteiden sijainti Pahkasuolla.

20 7. Pohjasuo Pohjasuo (kl. 3424 10) sijaitsee Puolangantien varrella 24 km Utajärven keskustasta koilliseen. Suo rajoittuu Peuraojaan sekä avokalliomaastoon. Suon länsipuolella on Puolangantie ja pohjoispuolella metsäautotie. Suon pinta-ala on 165 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 32 ha ja yli 1,5 metrin syvyistä aluetta 7 ha (kuva 10). Pinta on 111-126 m mpy ja viettää länteen. Vedet laskevat Peuraojaan, josta edelleen Kiiminkijokeen. Suo on suurimmaksi osaksi ojitettu, vain itäja koillisosat ovat luonnontilaisia. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvilla- ja lyhytkorsinevarämeet, jotka ovat valtaosin ojikko- tai muuttumavaiheessa. Luonnontilaisella alueella on enimmäkseen varsinaista saranevaa ja tupasvillarämettä. Turpeesta on kaksi kolmasosaa rahkavaltaista. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasara- ja sararahkaturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,3. Pohj amaa on keskiosassa hiesua ja hietaa ja reunoilla moreenia. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet yhdeltä pisteeltä. Pohjasuo on liian matala turvetuotantoon. Kuva 1 0. Tutkimuspisteiden sijainti Pohjasuolla.

2 1 8. Taskunsuo Taskunsuo (kl. 3424 04) sijaitsee Koivujoen ja Maaselän välisellä alueella 13 km Utajärven keskustasta koilliseen. Metsäautoteitä johtaa suolle sekä Puolangantieltä että Sanginkylä - Ylikiiminki -tieltä. Suon pinta-ala on 720 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 417 ha ja yli 1,5 metrin syvyistä aluetta 346 ha (kuva 11). Pinta on 87-102 m mpy ja viettää suon pohjoisosassa luoteeseen ja suon eteläosassa lounaaseen. Vedet laskevat Sanginjokeen suon pohjoisosista Kärpänojan, Karvasojan ja Koivujoen sekä eteläosista suoraan Koivujoen kautta. Suo on ojitettu lähes kokonaan. Luonnontilaista aluetta on ainoastaa suon itäosassa. Yleisimmät suotyypit ovat tupasvilla- ja isovarpurämemuuttumat. Luonnontilaisella alueella on varsinaista saranevaa. Turpeesta on kolme neljäsosaa rahkavaltaista. Kolmasosa turpeista on tupasvillan jäänteitä ja neljäsosa puuainesta sisältävää. Yleisimmät turvelajit ovat tupasvillarahka- ja sararahkaturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0. Pohjamaa on suon reunoilla moreenia ja muualla hietaa sekä hiesua. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet kolmelta pisteeltä. Taskunsuossa on energiaturvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 metriä syvää aluetta n. 320 haja käyttökelpoista turvetta n. 5,50 miljsuo-m3. Turvelajien ja maatuneisuuden puolesta suolla on sekä jyrsinturvetuotantoon, että palaturvetuotantoon soveltuvia alueita. Suon tuotantokelpoisuutta heikentää suon saarekkeisuus ja lahdekkeisuus sekä huonosti maatunut rahkainen pintakerros. Suon pintakerroksesta on mahdollista tuottaa ympäristöturvetta n. 0,90 milj. suo-m3. 9. Tunturisuo Tunturisuo (kl. 3423 05) sijaitsee 7 km Utajärven keskustasta lounaaseen. Suon itäreunallakulkeepoikajoki. Kaksimetsäautotietä tulee suon keskeisille alueille ja paikallistie kulkee suon itäosan halki. Suon pinta-ala on 1 430 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 703 ha ja yli 1,5 metrin syvyistä aluetta 459 ha (kuva 12). Pinta on 78-97 m mpy ja viettää koilliseen. Vedet laskevat Oulujokeen itäosasta Tunturiojan, pohjoisosasta Riittaniitynojan ja muualla metsäojien, Poikajoen ja Muhosjoen kautta. Suo on ojitettu lähes kokonaan. Yleisimmät suotyypit ovat ruohoturvekangas j a karhunsammalmuuttuma. Luonnontilaisilla alueilla suotyypit vaihtelevat ruohoisesta saranevasta karuihin suotyyppeihin. Peltoa on runsaasti. Turpeesta puolet on saravaltaista ja kolmannes ruskosammalvaltaista. Yleisimmät turvelajit ovat sararuskosammal-, ruskosammalsaraja saraturve. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6. Pohjamaa on hiekkaa, hiesua jahietaa. Laboratoriomäärityksiävarten on otettu tilavuustarkat näytteet kahdeksalta pisteeltä. Tunturisuossa on turvetuotantoon soveltuvaa aluetta 210 ha ja käyttökelpoista turvetta n. 3,45 milj. suo-m3. Sara-ja ruskosammalvaltainen turvekerros soveltuu tuotettavaksi jyrsinturpeena. Rautasaostumat estävät osittain suon hyödyntämisen. Heikosti maatunutta rahkavaltaista pintakerrosta ei ole tai se on hyvin ohut.

~~ h ~'' ~,tl UO)

I ~ i I l ', 11 il lll'iiilkn~,.r 4 ~Nr :'ti fl ili, li'7 il' Il Ä 1, c- c 'I i 1`'ä I' ''r,' ' 1 1 1 r + i- I I I 1 I li '1 - UI r~' ' ' N` I'öe l I I l II I l l Lj l r 'r l I, ; ~' l l l l l l l l 1 1 1 ~ 1 1 11I I I II I mmjiiiiiiiiffi in I., l <, E. ~;~, 1../..,,I 1~.~ I " I I I I :,blak 11111~ 1 1 jlif, y -r.i,, ; l Il l l l II t 11 pf, ~ I, II I ~~ /l~'~ N~ I,~ I ' 1 l ~ ~ II r Ml~, 'z ml h 1 l l i l ;j, t, l a ll,ii,, I I I ~II I II,3 l l ~~~j i lll `, l l ±,~ I I I ' J ~ I, ~,N~,~ I, '~, I l ~P li~, ' 1 1 1~ l~ll' _la,rl7 ~~ li,il ~~I~II~,L~,' I I I <~ %Mx,e ' ~ ~1-04 å I I I f :; ~~11 11. ~- I I II _ ~ I, ' ;.'GE1n emo~ 1 VAI w, I,, r I I I. Il I ' l l I < y ~ I I I NINNY ' 1 1 ~? är` r ' I ;,, ~~'. ~l ~llll ll i P,.. x II AII~ tili, l ll ti E, : I ~l ~ Ä1 M1nr ~ ryy~ lj I~ 1 1 11 1 III,I1 11 1~11 1 I' ~~~ ~M ä ätin~n~, I I I I I II 1 I I l l h I ~ ~1~ r~+~ ; I 'I ~ IN~ti","'~ ;,~ y. F 111 i 11 111 I, FI~i hy 1 -E I i h L I ; I. WNIIIn ;I ;, MI. l r I,. I II' III 'A l I I f t l~" 1 1 1 1 1 i, I,t~tl,r S OM I I I'll~'A I l -, 10. _ Il II < ~~; I.II, I Il ;h,l ~ I I < MgR MIh1, i= 1 1 1 1 1 j c,,.., l j i ta~l ;llllll1 1 11 ~ r ' r e l. 11 ~~ '~ <~j1 1 1 1111u I 1 ;l (G r~.- ~,~~ I~ N (~~ i 7 I 1.l l 1 1 1111<I I s I ~~ I'I, ~~' a ~rv i'i '1111 11Y111r1a Ä '~ :.irooäl l 1.1 4 I I I I ~~%, 1 J,~ r,,.. I l1 l l j ~~I~M ' 11 Ii id r'rd'~ijlr'r Jll~ VÅ~ ~ ~ V~ 1 (I 11i111, 1~ ~~ t'i I I "~+ I l`;~~r,, ' por,~i 4 w,, ~~di Å l 'G100 k~ Å ~~ I II I \ ~1 1 1 ~I11L111 III I c M41,,1 NE11N. ~ r,~, I~ f y.~ J,~g3ri ~n ~l 11~~1,1 `rfl l I. ~ ;M, - NY~7 1~r Y'-~ 4 c ':h s II I m1, nim ti, 1 ; I, : 11 q l l ~ 1 x ± ` e~l h, ;jil I1 1 I~l l i l ; ~, c ~~;., 1, y 11 i ~~~~ Ii 7, " c l IMI, I II,~ I ~Fgrr T %Ih~'%Ä \,~, tirm1i~~~a ~ ~~ '. N 14 i 1 ~ I ' CMAr 1 ~Ilw~' ",-N1 ll l l ~rrl e ~I,,.~ -AN'o, ~ ~~~' ; L ~,,_ / 1 ' V ' 4~ h u r rr sr o'' l lem Yh i` ` II i w~p Yy Af ~. M_~C,1~ 1 -, < F i 1- ' h I ~~ ;r~n N Å Ir+' sl~ äjä~ <~ tl "~, 11111,E c- A'~yni NYMa6~1~,,,.ar.,~ "'bio r~~+" Å? u;u I~ju '~''illl l. j a4~vä ' 11 1 1 'lf~ i<'l I<~~ --Illl a ennnn k ii' 1 1 Il, at l Is~l 1 y 7 ` ~1 11 - - ~ Y p ' li d, p Y, 1~ ~I o,, ~ wurrln,,"~ ~~1 II, ll,~~~l ~. 11 4 ' l~p p, '~. ~± "'ncarr Wy 0 I 1 4 Ä, F/ '.F " - < -, ' l1 1~q I l I, l pn~ l~ jlr, ä c 16' I' 1113 ''l' ~~0 ra~'r~~'rrrl, ~" <. <, ( I ~ I I l 1~I,~ Ya,n II"' rr~rr. ly,n1 r riw,+ r ~~~I r Y -~~, r i I:II~ 1 1 i+ 1 1 - ) <, i,,r~' l l l l l l,r rjlryyy ~/~,y~ 4 1l ~r,a~ ~ Im ilo Uw 1 rumrnnnrs I r å'i~llllll~ ibr IJ ~ I r.,.aa ~ 1 i. I ~y~'rr,jo arrp'äräp.. : : ; lt~ I I,, I ~M' ~r, I'.l I, I _ ~' Iu 14 ~, 4\ I ; ' 1,1011F,,, 11 Äj - nr ~ `, IyI11111 f l \, I I l r~r, y- ~,, ' ; /+a MM'.) ~\\ 111, ~l11 ~ l 1,-\ ~ ~ jos p 'I i 1 1 1 t,1 hlllmnöd 111 1.,. I I.1 :.~11 0fi. /~` ''11 + I ~I 1 1I<IIII(~' ~ i' (Ä~r ~~1 I 1 ~. ~ ' ai,i J, l f-yr, :( ~I 1 r ", t' \ 6I I I~ILa ~~ -l ~ ill,~ ~

24 KIRJALLISUUS Lappalainen E., Häikiö J. ja Heiskanen P. 1980. Oulun lääninsuoinventointi. Yhdistelmä pinta-alamittausten tuloksista. Geologinen tutkimuslaitos, maaperäosasto, raportti P13,6/80/24. Lappalainen E., St6n, C-G. ja Häikiö J. 1984. Turvetutkimusten maasto-opas. Geologian tutkimuskeskus, opas n :o 12, Espoo. Pajunen H. 1986a. Utajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa I. Geologian tutkimuskeskus, maaperäosasto. Turveraportti 182. Pajunen H. 1986b. Utajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa II. Geologian tutkimuskeskus, maaperäosasto. Turveraportti 189. Pajunen H. 1987. Utajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa III. Geologian tutkimuskeskus, maaperäosasto. Turveraportti 206. Pajunen H. 1989. Utajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa IV. Geologian tutkimuskeskus, turvetutkimus. Turveraportti 229. Pajunen H. 1990. Utajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa V. Geologian tutkimuskeskus, turvetutkimus. Turveraportti 241. Pajunen H. 1993. Utajärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa VI. Geologian tutkimuskeskus, turvetutkimus. Turveraportti 269.

2 5 Liite 1 (1) UTAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT Suo Karttalehti Turveraportti n :o Ahteensuo 3442 01 229 Ahvensuo 3424 12 182 Alaperänsuo 3423 03 206 Aronsuo 3424 12 182 Haasiansuo 3442 02 241 Hangansuo, Lähteensuo 3513 07 182 Heiluvasuo 3424 01 241 Heinisuo 3424 12 182 Heinäsuo 3442 02 241 Heposuo 3423 09 206 Herransuo 3442 02 229 Hetesuo 3442 03 282 Hillasuo 3424 09 182 Hirvisuo 3423 06 269 Honkasuo 3424 04 282 Iso Joutensuo 3442 01 269 Iso Pyyhesuo 3423 12 229 Isosuo 3442 02 229 Isosuo (Ahmas) 3423 05 241 Iso Särkisuo 3424 12 182 Itäsuo 3442 05 269 Jokimutkansuo 3423 09 182 Joutensuo 3424 11 269 Järvenpäänsuo 3424 07 282 Kaakkurisuo 3442 03 182 Kapustasuo (Juorkuna) 3424 11 189 Kapustasuo (Naama) 3423 11 189 Karjosuo 3423 01 269 Kettusuo 3442 02 241 Kiiskisuo 3424 12 182

26 Suo Karttalehti Turveraportti n :o Liite 1 (2) Kirkisuo 3424 07 269 Kiviharjunsuo 3423 06 241 Kivisuo (Muhos) 3424 04 182 Kivisuo (Potku) 3423 12 182 Koirasuo 3442 03 229 Kokkosuo 3442 01 282 Korteperänsuo 3423 08 206 Kortesuo 3424 10 189 Kumpusuo 3423 09 189 Latvasuo 3442 01 229 Latvasuo (Yli-Utos) 3424 10 282 Leikonsuo 3423 08 229 Leilisuo 3423 04 269 Leipisuo 3424 11 189 Lohisuo 3423 04 269 Luomasenalus 3423 04 241 Luomassuo 3423 04 241 Makkarasuo 3442 03 189 Mantilansuo 3424 11 241 Marjosuo 3424 09 189 Morakummunsuo 3424 11 241 Mustakorpi 3424 12 229 Naamansuo 3423 08 206 Neuvostensuo 3423 06 189 Nihtisuo 3424 11 241 Niittysuo 3424 09 182 Nimetönsuo 3424 09 189 Pahkasuo 3424 10 269 Pahkasuo (Utosjoki) 3442 04 282 Pajakansuo 3442 04 229 Pajusalmensuo 3424 04 269 Palkinsuo 3442 03 229 Peräsuo 3442 03 182 Peurasuo (Sanginkylä) 3424 10 269 Peurasuo (Utoslahti) 3424 04 269

27 Suo Karttalehti Liite 1 (3) Turveraportti n :o Pieni Pyyhesuo 3423 12 229 Pieni Saukkosuo 3442 01 241 Piilisuo 3442 05 229 Piippusuo, Valkiasuo 3513 07 182 Pikku Särkisuo 3424 12 182 Pilkkasuo 3423 12 206 Pohjasuo 3424 10 282 Puronsuo 3442 02 241 Pörskiönsuo 3424 07 269 Pöylyänsuo 3424 09 182 Rahkasuo 3423 09 229 Rahkasuo (Sanginkylä) 3424 10 241 Rantasuo 3442 02 241 Rantasuo (Utoslahti) 3423 06 269 Rongonsuo 3423 04 269 Ruostesuo 3424 10 241 Ruunaräme 3423 05 241 Rytisuo 3442 01 229 Sarvisuo 3423 09 182 Saukkosuo 3442 04 229 Siiransuo 3424 09 182 Siltasalmensuo 3424 09 182 Suininsuo 3424 09 182 Säynäjänpäänsuo 3442 01 189 Sääskisuo 3442 04 189 Taskunsuo 3424 04 282 Timosuo 3424 12 182 Tironsuo 3442 02 269 Tunturisuo 3423 05 282 Vaarantaustasuo 3424 10 241 Vaarnikkasuo 3424 07 182 "Veitsisuo" 3424 11 269 Viidansuo 3424 08 206 Virtasuo 3442 06 189 Ylisuo 3424 04 269 Äyrisuo 3442 03 189

28 POLTTOTURPEEN LAATUOHJE 1991 LIITE 2 (1) JYRSINPOLTTOTURPEEN LAATULUOKAT, OMINAISUUKSIEN RAJA-ARVOT Kohta ominaisuus Raja-arvon kohdistundnen Yksikkö Ilmoitustarkkuus Raja-arvot Laatuluokitain Toteamistapa - katavuus ja aajuus 16 18 310 1. KOSTEUS Toimituserä SAAPUMIS- -vähintään p% 0,1 40,0 40,0 40,0 A, 1/vrk TILASSA -eniniåsn p-% 0,1 60,0 56,0 50,0 A, 1/vrk Yksittäinen kuoroa -vähintään p% 0,1 38,0 38,0 38,0 C -enintssn p% 0,1 65,0 63,0 60,0 2. TEHOLLINEN Toimituserä, LÄMPÖARVO vähintään Ml/kg 0,1 6,0 8,0 10,0 A, I/vrk SAAPUMIS- TILASSA 3. ENERGIA- Toimitueerå, TIHEYS vlhintssn MWh/m' 0,01 0,50 0,70 0,80 A, I/vrk SAAPUMIS- TILASSA 4. TEHOLLINEN Kuukausierä, LÄMPÖARVO vähintään MJ/kg 0,01 18,00 18,00 19,00 B, 1/vrk KUIVA- AINEESSA 5. TUHKA- Kuukausierii PITOISUUS enintään p-% 0,1 10,0 10,0 10,0 B, 1/kk KUIVA- AINEESSA Toimituserå ja kuukausierå p-% 0,1 15,0 15,0 15,0 C yhdeltä toimituspaikalta enintään 6. TUHKAN KuukausierS, SULAMIS- puolipafopiste 'C 10 +1120 +1120 +1120 C KÄYTTÄYTYM. vähintään ellei etukäteen toisin ole ilmoitettu 7. RIKKI- Kuukausierå, PITOISUUS enintään p-% 0,01 0,30 0,30 I 0,30 B, 1/kk KUIVA- AINEESSA ellei etukäteen toisin ole ilmoitettu 8. SUURET Kuorma, KAPPALEET silmåkooltaan p-% 0,2 1,0 1,0 0,5 C 200x200 mm tiiryritilålle jäävä osuus enintään Yksittäisen m 0,1 1,0 1,0 1,0 C kappaleen suurin sallittu ulottuvuus ja ml 0,2 0,2 0,2 C tilavuus ellei etukäteen toisin ole sovittu 9. KARKEA Toimituaeri, AINES 200x200 mm p% 1 6 6 6 C tåryritilän läpiisevå, mutta 40x40 mm seu- ellei etukäteen toisin ole sovittu lalle jäävi osuus enintään 10. IRTOTIHEYS Kuorma, -vähintään kg/m' 10 200 220 240 C -enintään kg/m' 10 450 450 450 Raja-arvot Kattavuus Ominaisuuden arvon katsotaan olevan ilmoitetun arvon mukainen, mikäli se poikkeaa raja-arvosta enintään puolet ilmoitustarkkuudesta epäedulliseen suuntaan. A. Koko turvemåårän kattava säännöllinen ominaisuuden määritys turpeen arvon määrittämistä varten. B. Koko turvemåårån kattava säännöllinen ominaisuuden määritys, ei ole suoraan sidottu turpeen arvoon. C. Ominaisuus mååritetåån satunnaisesti tai tarpeen vaatiessa. Taajuus Ilmoitettu laajuus on vähi mnäietaajuua, jolla ominaisuus mååritetåån.

POLTTOTURPEEN LAATUOHJE 1991 PALATURPEEN LAATULUOKAT, OMINAISUUKSIEN RAJA-ARVOT LIITE 2 (2) 29 Kohta Ominaisuus Raja-arvon kohdistuminen Yksikkö Ilmoitustarkkuus Raja-arvot Laatuluokittain Toteamistapa - katavuus ja Laajuus P9 Pii P13 P1S *) 1. KOSTEUS SAAPUMIS- TILASSA Toimituserä -vähintään enintään p% p% 0,1 0,1 35,0 53,0 30,0 47,0 27,0 40,0 20,0 33,0 A, l/vrk A, I/vrk 2. TEHOLLINEN LÄMPÖARVO SAAPUMIS- TILASSA "') 3. ENERGIA- TIHEYS SAAPUMIS- TILASSA "') 4. TEHOLLINEN LÄMPÖARVO KUIVA- AINEESSA Toimituserä, vähintään MJ/kg 0,1 9,0 11,0 13,0 15,0 A, I/vrk Toimituserä, vähintään MWh/m' 0,01 1,00 1.15 1,30 1,50 A, l/vrk Kuukausierä, vähintäin MJ/kg 0,01 18,00 19,00 19,00 20,00 B, I/vrk 5. TUHKA- PITOISUUS KUIVA- AINEESSA Kuukausierä enintään Toimituserä ja kuukausierä yhdeltä toimituspaikalta enintään p% p% 0,1 0,1 10,0 15,0 10,0 15,0 8,0 120 60 8,0 B, 1/kk C 6. TUHKAN SULAMIS- KÄYTTÄYTYM. Kuukausierä, puolipallopiste vähintään C 10 +1120 +1120 +1120 +1120 C ellei etukäteen toisin ole ilmoitettu 7. RIKKI- PITOISUUS KUIVA- AINEESSA Kuukausi-å, enintään p% 0,01 0,30 0,30 I 0,30 ellei etukäteen toisin ole ilmoitettu 0,30 B, 1/kk 8. SUURET KAPPALEET Kuorma, suurin ulottuvuus enintään mm 10 300 300 300 200 C osuus enintään p-% 0,1 1,0 1,0 1,0 1,0 ellei etukäteen toisin ole sovittu 9. PALAKOKO Keskimääräiset mitat -halkaisija mm 10 20...80 ellei etukäteen toisin c -pituus mm 10 80...200 ole sovittu 10. HIENOAINEKSEN OSUUS Kuorma, silmäkooltaan 20x20 mm verkkoseulan låpäisevä osuus enintään p-% 1 20 15 5 ) ta 10 5 ) C ellei etukäteen toisin ole ilmotettu 11. IRTOTIHEYS Kuorma -vähintään kg/m' 10 280 280 300 300 C -enintään kg/m' 10 550 550 520 500 HUOMAUTUKSET : 5 ) Pienkäyttöluokka, jonka osalta toteamistapa (-kattavuus ja Laajuus) sovitaan tapauskohtaisesti. Erityisrajoitus kohdassa 5.2 Sovitaan toimitussopimuksessa käytetäänkö MJ/kg vai MWh/n?, ei molempia samanaikaisesti. Lisåhuomautus: MJ/kg- ja MWh/m'- arvoja ei ole tästä syystä synkronoitu keskenään. Seulottu kuorrnausvailaessa. Raja-arvot Ominaisuuden arvon katsotaan olevan ilmoitetun arvon mukainen, mikäli se poikkeaa raja-arvosta enintään puolet ilmoitustarkkuudesta epäedulliseen suuntaan. Kattavuus A. Koko turvemåårän kattava säännöllinen otninaiauuden määritys turpeen arvon määrittämistä varten. B. Koko turvemäärän kattava säännöllinen ominaisuuden mäåritys ei ole suoraan sidottu turpeen arvoon. C. Ominaisuus måäritetåån satunnaisesti tai tarpeen vaatiessa. Taajuus Ilmoitettu taajuus on vähimmåistaajuus, jolla ominaisuus mäåritetåån.

30 LIITE 3 SUO KARTTA a Suon ja mineraalimaan raja Pelto Järvi tai lampi Oja ja veden virtaussuunta Puro tai joki 22 ~2mm2 Lohkare 51 Keskimääräinen maatuneisuus Heikosti mootuneen (H1-4) rahkavaltaisen pintakerroksen/ 7/23 koko turvekerrostuman paksuus dm Turvekerrostuman paksuus dm Suon syvyyskäyrät, Tie PROFIILIT Turvelajit Pohjamaa laj it Turpeen maatuneisuus : Rahka I Sphagnum 1 Karkeadetrituslieju KdLj H 1 3 Sara ( Cores ) C Hienodetritus - lieju HdLj H 4 Ruskosammal I Bryales ) B Järvimuta JaMu H 5-6 Sararahka (Carex-Sphagnum ) CS x x x xx Sovilieju SeLj H 7-10 Rahkasara ( Sphagnum-Carex ) SC Ruskosammal- ( Bryales- Carex ) BC sora f+++ Liejusavi Savi LjSa Sa Muita symboleja : Tupasvilla ( Eriophorum ) Er Hiesu HS AA Hiilikerros 6y6 6 6 Tupasluikka ( Trichophorum ) Tr Hieta Ht ss Saostuma u u U u U Siniheinä ( Molinia ) Ml Hiekka Hk y_k Suoleväkkö ( Scheuchzeria ) Sh Sora Sr Liekoisuus : Korte ( Equisetum ) Eq A d Moreeni Mr 3/2 Lieko-osumat syvyydessä 0 - lm / 1-2m Järviruoko 1 Phragmites ) Pr Kallio Ka Raate ( Menyanthes ) Mn I _ Lohkareita Lo Varpuaines I Nanolignidi 1 N A A A A A Puuaines I Lignidi ) L Luonnontilaiset suotyypit : Avosuot Rämeet Korvet VL Varsinainen letto LR R I L Rimpiletto RHSR VSN Varsinainen saraneva VSR RHSN Ruohoinen saraneva LKNR R I N Rimpineva TR KN Kalvakkaneva PSR LKN Lyhytkortinen neva KGR SIN Silmakeneva IR RN Rahkoneva RR LUN Luhtaneva KER Muuttuneet suotyypit : KR OJ ojikko KSMU MU muuttuma RHTK TK turvekangas MTK PTK VATK JATK Suotyyppi-ja liekoisuuskartta IRMU Suotyyppi 1230 Lieko-osumat (kpl) syvyysvaleillä 0-0,5, 0,5-1,0,1,0-1.5 ja 1,5-2,Om Lettoräme Ruohoinen soraräme Varsinainen sararame Lyhytkorsinevaräme Tupasvillarome Pallosararäme Kangasrome Isovarpuinen räme Rahkaräme Keidasräme Korpiräme VLK KOLK LHK RHK KGK VK NK RAK Karhunsammalmuuttuma KH Ruohoturvekangas PE Mustikkaturvekangas TA Puolukkaturvekangas PTA Varputurvekongas JTA Jäkäläkonervaturvekangas Suon syvyyskayra Varsinainen lettokorpi Koivulettokorpi Lehtokorpi Ruoho-ja heinäkorpi Kangaskorpi Varsinainen korpi Nevakorpi Radseikkö Kytöheitto Pelto Turpeennostoalue Palaturpeen nostoalue Jyrsinturpeen nostoalue