HUMPPILAN JA JOKIOISTEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 274 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen HUMPPILAN JA JOKIOISTEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The mires and the usefulness of the peat resources in Humppila and Jokioinen, SW Finland. Espoo 1994

Sten, Carl-Göran ja Moisanen, Markku, 1994. Humppilan ja Jokioisten suot ja turvevarojen käyttökelpoisuus. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti 274. 41 sivua, 5 kuvaa ja 2 liitettä. Humppilan ja Jokioisten kuntien alueilla on Geologian tutkimuskeskus vuonna 1988 tutkinut 14 suota, joiden pinta-ala on 1027 ha. Soiden turvemäärä on yhteensä 23 milj. suo-m3 ja keskisyvyys 2,4 m, josta heikosti maatuneen pintakerroksen osuus on 1,1 m. Turpeen keskimaatuneisuus on 4,9. Yli kahden metrin syvyisen alueen pinta-ala on 530 ha ja turvemäärä 18,7 milj. suo-m3. Turpeista on rahkavaltaisia 64 % ja saravaltaisia 36 %. Suotyypeistä on rämeitä 60 %, korpia 10 % ja nevoja 5 %. Turvekankaita on 16 % ja turpeennostoalueita 7 %. Suurin osa eli 72 % suoalasta on ojitettu lähinnä metsänkasvatusta ja turpeennostoa varten. Humppilan ja Jokioisten tutkitusta suoalasta soveltuu turvetuotantoon yhteensä 565 ha. Kasvuturpeen raaka-aineeksi tai turvepehkuksi soveltuvaa turvetta on 10 suossa 460 ha :n alalla ja turvemäärä on 6,36 milj. suo-n?. Energiaturvetuotantoon soveltuvia alueita on 8 suolla yhteensä 429 ha. Tällä alueella käyttökelpoista energiaturvetta on 7,7 milj. suo-m3, ja turpeen energiasisältö 50 % :n käyttökosteudessa on 15,1 milj. GJ eli 4,0 milj. MWh. Soidensuojeluun ehdotettujen alueiden yhteinen pinta-ala on noin 83 ha. Avainsanat : polttoturve, kasvuturve, suo, suojelusuo, turvevarat, Humppila, Jokioinen. Tekijäin osoite : Carl-Göran StOn ja Markku Moisanen Geologian tutkimuskeskus Betonimiehenkuja 4 02150 ESPOO

St6n, Carl-Göran and Moisanen, Markku, 1994. Humppilan ja Jokioisten suot ja turvevarojen käyttökelpoisuus - The mires and the usefulness of the peat resources in Humppila and Jokioinen, SW Finland. Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimukset - Geological Survey of Finland, Peat Researches, Turvetutkimusraportti - Report of Peat Investigation 274. 41 pages, 5 figures and 2 appendices. Peatland inventories were made in the municipalities of Humppila and Jokioinen, which are situated about 120 km NW of Helsinki in southwestern Finland. The Quaternary deposits including the peatlands were mapped at the scale of 1 :20 000 at the same time. 14 mires covering a total area of 1027 hectares, containing 23 million m 3 of peat in situ were studied. The mean depth of the peat layers is 2.4 m, including the poorly humified Sphagnum predominant surface layer, which averages 1.1 m in thickness. The mean humification (H) degree in 1-10 scale is 4.9. The area deeper than 2 m covers 530 ha and contains 18.7 million m3 of peat in situ, which is 81 % of the total peat quantity. 64 percent of the peat amount is Sphagnum predominant and the remaining 36 % Carex predominant. The majority of the peatland areas (72 %) has been drained. The investigated peatlands are suitable for peat production on an area of 565 ha. The total area suitable for horticultural peat production on 10 peatlands is 460 ha and the mineable peat amounts to 6.36 mill. m' in situ. Eight of the investigated mires are suitable for energy peat production on an area of 429 ha. The amount of mineable energy peat is 7.7 mill. m3 in situ and the energy content of the peat is 15.1 mill. GJ or 4.0 mill. MWh. An area of 83 ha in one raised bog is included in the mire conservation programme. Key words : conservation, fuel peat, horticultural peat, mire, peat inventory, Humppila, Jokioinen, SW Finland. Authors' address : Carl-Göran Sten and Markku Moisanen Geological Survey of Finland, Betonimiehenkuja 4 FIN-02150 ESPOO, FINLAND

SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO 7 2 TUTKIMUSMENETELMÄT JA -AINEISTOT 9 2.1 Kenttätutkimukset 9 2.2 Laboratoriotutkimukset 9 3 TUTKIMUSAINEISTON KÄSITTELY JA TULOSTEET 10 3.1 Tutkimusaineiston laskentaperusteet 10 3.2 Tutkimusaineiston tulosteet 11 4. HUMPPILAN TUTKITUT SUOT 14 4.1 Rautasuo 14 4.2 Porrassuo 15 4.3 Koivistonsuo 16 4.4 Jäväyssuo 18 4.5 Tottamussuo 19 4.6 Kaitasuo 20 4.7 Kitusuo 22 5. JOKIOISTEN TUTKITUT SUOT 23 5.1 Kailassuo 23 5.2 Minkiönsuo 24 5.3 Yönilamminsuo 25 5.4 Passinsuo 26 5.5 Peiliösuo 28 5.6 Kätönsuo 29 5.7 Pellilänsuo 31 6 TUKIMUSTULOSTEN TARKASTELU 32 6.1 Pinta-ala 32 6.2 Suotyypit ja ojitus 32 6.3 Turvelajit ja liekoisuus 33 6.4 Turpeen maatuneisuus 34 6.5 Keskisyvyys ja turvemäärä 34 6.6 Turpeen kemialliset ja fysikaaliset ominaisuudet 35 6.7 Pohjamaalajit 36 7 YHTEENVETO 37 KIRJALLISUUS - REFERENCES : 40 LIITTEET - APPENDICES

7 1 JOHDANTO Geologian tutkimuskeskus (GTK) on tehnyt turvetutkimuksia Humppilan ja Jokioisten kuntien alueilla vuonna 1988. Turvevarojen inventoinnin ensisijaisena tarkoituksena on etsiä energiaturpeeksi ja kasvuturpeen raaka-aineeksi soveltuvia turpeita sekä niiden hyödyntämiseen kelpaavia alueita. Tehdyt tutkimukset liittyvät GTK :n 1 :100 000 -mittakaavaiseen maaperäkartoitukseen, sekä GTK :n ja maanmittaushallituksen yhteistyössä suoritettavaan maaperäkartoitukseen mittakaavassa 1 :20 000 Forssan karttalehden n :o 2113 alueella. Humppilan ja Jokioisten kuntien alueilta GTK ja maanmittaushallitus ovat julkaisseet yhden maaperäkartan mittakaavassa 1 :20 000 : karttalehti n :o 2113 04 Forssa. Kartta on saatavissa myös numeerisena. Geologian tutkimuskeskus on lisäksi julkaissut Humppilan ja Jokioisten alueelta kolme maaperäkarttaa mittakaavassa 1 :100 000: 2113 Forssa (Punakivi 1976), 2111 Loimaa (Kukkonen 1978) ja 2024 Somero (Haavisto 1974). Humppilan länsiosat ulottuvat Loimaan maaperäkartta-alueelle (Kukkonen et al. 1993). Humppilan ja Jokioisten maaperägeologiaa ovat selvittäneet myös Sauramo (1958) ja Virkkala (1965). Aartolahti (1965) on tutkinut Jokioisista neljän suon pinnanmuotoja ja kehitystä. Tutkimuksissa on selvitetty 14 suon turvemäärät ja turpeen laatu (kuva 1). Tähän turvetutkimusraporttiin sisältyvät keskeiset tulokset tutkituista soista ja niiden käyttökelpoisuudesta sekä tutkimusten yhteenveto. Tämän raportin ulkopuolelle jää Ypäjän ja Jokioisten rajalla sijaitseva tutkittu Äijänlamminsuo, joka on pääosin Ypäjän kunnan puolella. Suoselostukset, jotka sisältävät suokartan, mahdolliset poikkileikkauskuvat ja laboratorioanalyysien tulokset, säilytetään arkistoraporttina GTK :ssa Espoossa (puh. 90-46 931) ja Kuopiossa. Tästä aineistosta voi tilata suokohtaisia tulosteita, kuten suokarttoja ja poikkileikkauskuvia.

8 U eloon _ Lau eelaon To [aan JA PO NI A :N L f Nl K'w~~är Sd k ~a,yu 06 e HUMPPILA+ O Humppila ö oi 23 i 2113 02 O \ Kipunjärv p. F, o \, P~h ok' II YPÄJÄ? \ F SS ~ 1 0 2113 01 2113 04 Tur uun 0 Ö 5km ~~.5 J Kuva 1. Humppilan ja Jokioisten tutkitut suot. Fig. 1. Peatlands investigated in Humppila and Jokioinen. HUMPPILA 1. Rautasuo 2. Porrassuo 3. Koivistonsuo 4. Jäväyssuo 5. Tottamussuo 6. Kaitasuo 7. Kitusuo JOKIOINEN 1. Kailassuo 2. Minki6nsuo 3. Y6nilamminsuo 4. Passinsuo 5. Peiliösuo 6. Kätönsuo 7. Pellilänsuo

9 2 TUTKIMUSMENETELMÄT JA -AINEISTOT 2.1 Kenttätutkimukset Kenttätutkimuksessa soille laadittiin linjaverkostot. Ne koostuvat kunkin suon hallitsevan osan poikki vedetystä selkälinjasta ja sitä vastaan kohtisuorista poikkilinjoista (Lappalainen, Sten ja Häikiö, 1984). Poikkilinjojen väli on yleensä 400 m, ja tutkimuslinjoilla paaluin merkityt kairaus- ja syvyyspisteet vuorottelivat 50 m :n välein. Pienet suot tutkittiin hajapistein, jolloin myös pyrittiin 2-10 pisteen tiheyteen kymmentä hehtaaria kohti. Tutkimuslinjat on vaaittu vähintään 50 metrin välein ja linjojen päissä tiheämminkin. Korkeudet sidottiin valtakunnallisen kiintopisteverkon N60-korkeustasoon. Tutkimuspisteillä määritettiin suotyyppi, suon pinnan vetisyys 5-asteikolla (kuiva, normaali, vetinen, hyllyvä, rimpinen), mättäisyys prosentteina suon pinta-alasta sekä mättäiden keskimääräinen korkeus (dm), puuston puulajisuhteet prosentteina, puuston tiheys- ja kehitysluokat ja mahdolliset hakkuut. Kairaukset tehtiin 50 cm :n kannulla varustetulla suokairalla. Kairauksin turvekerrostumista määritettiin desimetrin tarkkuudella pääturvelajit lisätekijöineen sekä niiden suhteelliset osuudet (6-asteikolla), turpeen maatuneisuus (10-asteikolla), kosteus (5- asteikolla) ja tupasvillan kuitujen määrä (6-asteikolla). Lahoamattoman puuaineksen osuus (liekoisuus) määritettiin siten, että tutkimuspisteen ympärillä pliktattiin 10 kertaa kahden metrin syvyyteen. Todetut lieko-osumat ilmoitetaan suon yli 1 metrin syvyiseltä osalta 0-1 metrin sekä 1-2 metrin välisestä syvyyskerroksesta kantopitoisuusprosentteina turvemäärästä. Lisäksi määritettiin suon pohjamaalajit. Soista, jotka kenttätutkimusten perusteella soveltuvat joko energia- tai kasvuturvetuotantoon otettiin näytteet laboratorioanalyysejä varten. Näytteet otettiin suon pinnasta pohjaan jatkuvana sarjana käyttäen tarkkatilavuuksista mäntäkairaa, joka on halkaisijaltaan 80 mm (Lappalainen, St6n ja Häikiö 1984). 2.2 Laboratoriotutkimukset Laboratorionäytteistä määritettiin heti näytteenottohetkellä turvelaji ja maatuneisuus. Laboratoriossa määritettiin happamuus (ph-aste), vesipitoisuus prosentteina märkäpainosta (105 C :ssa kuivattuna), kuiva-aineen määrä tilavuusyksikössä (kg/suo-m 3), tuhkapitoisuus prosentteina kuiva-aineesta (815 ± 25 C : ssa poltettuna) sekä lämpöar-

10 vo LECO AC-300 - kalorimetrillä (ASTM D 3286). Tehollinen lämpöarvo on laskettu sekä kuivalle turpeelle että turpeelle, jonka kosteusprosentti on 50. Osasta näytteistä on määritetty rikkipitoisuus prosentteina kuivapainosta LECO SC-39 - rikkianalysaattorilla. Turpeiden kasvuturveominaisuuksien selvittämiseksi on tehty myös vaihtokapasiteettimäärityksiä bariumasetaattimenetelmää käyttäen. Vaihtokapasiteettitulokset (CEC) ilmoitetaan ph 7 : ssä milliekvivalentteina/100 g (me/100 g) kahden määrityksen keskiarvona (Puustjärvi 1973). 3 TUTKIMUSAINEISTON KÄSITTELY JA TULOSTEET 3.1 Tutkimusaineiston laskentaperusteet Tutkimuspisteiden perusteella suo jaetaan syvyysvyöhykkeisiin, joiden rajat ovat 0,3 ; 1,0; 1,5 ; 2,0 ; 3,0 ; 4,0 ; 5,0 ja 6,0 m. Jokaiselta syvyysvyöhykkeeltä erikseen lasketut turvemäärät yhdistämällä saadaan suon kokonaisturvemäärä selville. Maatuneisuudet sekä turvelajien ja turvetekijöiden määrät ja suhteet lasketaan turvemääriin painottaen. Turve jaetaan käyttökelpoisuuden mukaan potentiaaliseen kasvuturpeeseen, väliturpeeseen ja energiaturpeeseen. Kullekin ryhmälle lasketaan syvyysvyöhykkeittäin keskimääräinen turvepaksuus ja turvemäärät, sekä kokonaismaatuneisuus. Turve sopii kasvuturpeen raaka-aineeksi, jos sen maatuneisuus on H1 _ 3 ja siitä on rahkaturvetta (St) vähintään 5/6. Muuna turvetekijänä saa olla ainoastaan tupasvilla (Er), jota voi olla korkeintaan 1/6, eli alle 17 % (Kasvuturvestandardi, 1980). Potentiaalinen kasvuturvekerros on yleensä suon päällimmäisin osa, jonka alla ovat mahdolliset väli- ja energiaturpeet. Väliturpeisiin kuuluvat ne rahkavaltaiset turpeet, joiden keskimaatuneisuus on korkeintaan H4 ja jotka eivät kuulu edellä määriteltyihin potentiaalisiin kasvuturpeisiin. Potentiaalinen kasvuturve saa sisältää väliturvetta enintään 20 cm :n kerroksina. Jos väliturvetta on yli 20 cm, määritellään sen alla oleva potentiaalinen kasvuturvekin väliturpeeksi. Väliturvetta käytetään lähinnä ns. viherrakentamiseen. Energiaturpeita ovat maatuneet rahkaturpeet (St Hs_10) sekä kaikki sara- ja ruskosammalturpeet (Ct ja Bt H1_10). Jos pisteellä havaitaan sara- tai ruskosammalvaltainen turvekerros, katsotaan energiaturpeen alkavan ensimmäisestä ko. kerroksesta. Tällöin energiaturpeeksi luetaan myös saraturpeen alainen rahkaturve, vaikka se täyttäisikin kasvuturvevaatimukset.

1 1 Määrittelystä johtuen osa väliturpeesta saattaa olla potentiaalista kasvuturvetta, samoin saraturvekerroksen alla oleva rahkaturve. Kasvuturpeiden luokitteluperusteet ovat siis kaikkein tiukimmat, joskaan tässä raportissa ei rahkaturvetta ole tarkemmin jaoteltu ryhmiin sitä muodostavien rahkasammallajien mukaisesti. 3.2 Tutkimusaineiston tulosteet Tutkituista soista on laadittu suokartat (1 :10 000). Kartoista ilmenevät kairauspisteiden sijainti, turpeen keskimaatuneisuus sekä heikosti maatuneen, rahkavaltaisen pintakerroksen ja koko turvekerroksen paksuus. Karttoihin on piirretty myös turpeen paksuutta osoittavat syvyyskäyrät (1 m, 2 m, 3 m jne.). Turvekerrostumien rakennetta kuvataan poikkileikkausprofiilein. Maatuneisuutta kuvaavissa profiileissa v. Postin 10-asteikko on jaettu kolmeen eri luokkaan : heikosti maatunut (H 1 _3 ), keskinkertaisesti maatunut (H 4) sekä kohtalaisesti ja hyvin maatunut (H.,- 10). Turvelajiprofiileihin on merkitty kairauspisteen yläpuolelle suotyyppi, luonnontilaisena tai muuttuneena, sekä liekoisuus murtolukuna : osoittajassa lieko-osumien määrä 0-1 m :n syvyydessä ja nimittäjässä osumien määrä 1-2 m :n syvyydessä. Prosenttiluvut on laskettu ns. Pavlovin menetelmän mukaan, jossa kantopitoisuus on jaettu viiteen eri luokkaan : liekoja on erittäin vähän (alle 1 %), vähän (1,0-1,9 %), kohtalaisesti (2,0-2,9 %), runsaasti (3,0-3,9 %) ja erittäin runsaasti (yli 4 %). Tutkimuslinjan ilmansuunta ja suon absoluuttiset korkeudet ovat profiilikehyksien yläreunoissa. Edellä kuvattuja suokarttoja ja -profiileja on käytetty hyväksi selvitettäessä teolliseen tuotantoon soveltuvien kasvu- ja energiaturpeiden määrää ja niiden esiintymisen laajuutta. Kartoista ja profiileista ovat esimerkit kuvissa 2 ja 3.

12 KITUSUO HUMPPILA KL. 2113 03 KESKIMRRTUN. RO\ i S ~m a p\0 BO,m,.. S :H1-4/KOKO PAKSUUS 0/15 49 15/275.1_ 1-- 15l4044 21/42 28/47~4.8 4 0 5 30/42 4m 5m 4.9-4.3 4.1 130/45 3.0 30/39 <+ 1 3.9 /I20/2 26/38 4m.5 / 0/43.3/ 20,642 4 w.9 0/29 I 0 500 M I I GEOLOGIRN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUKSET 1988 Kuva 2. Fig. 2. Esimerkki suokartasta, jossa on tutkimuslinjasto, turpeen maatuneisuus ja paksuus. An example of a mire map including the peat investigation points, degree of humiwcation and depth of peat layer.

O C) CO r - Q O O (D U') O O O ()") N O O O 1 3 O (T) 00 (- (D Lr) R) N O O O O O O O O O I I I I I I I I I I I S a W S S S S S (J^ 0 1 I I I Q) Q7 ln (D C v 0 0 0 2 0 0 r W r Kuva 3. Esimerkki maatuneisuus- ja turve-lajiprofiilista. Merkkien selite liitteissä 1-2. Fig. 3. Humification and peat types in cross-sections of the mire Kitusuo. For key symbols and abbreviations, see appendices 1-2.

1 4 4. HUMPPILAN TUTKITUT SUOT 4.1 Rautasuo Rautasuo (kl. 2113 02) sijaitsee Humppilan keskustasta noin 5 km länsilounaaseen (kuva 1). Suon pinta on 94-103 m mpy ja viettää koilliseen kohden vuosina 1865-1870 laskettua Rautajärveä, jonka pohjaa otettiin viljelykseen 1950-luvulla (Laakso 1986). Rautajärven allas kuroutui muinaisesta Itämerestä eli Ancylusjärvestä n. 8000 vuotta sitten, minkä jälkeen Rautasuon kehitys alkoi (Sauramo 1958, s.230). Suon vedet virtaavat Rautajärven laskuojaa pitkin Koenjokeen ja edelleen Loimijokeen ja Kokemäenjokeen (Seuna 1971). Suo rajoittuu lähes kauttaaltaan savi- ja turve/liejupohjaisiin peltoihin. Lännessä, etelässä sekä vähäisin osin myös idässä rajana on moreeni- ja kalliomaasto. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät, mm. tie kulkee suon koillisosan halki. Suon kokonaispinta-ala on 173 ha, yli 1 m syvän alueen 152 ha ja yli 2 m syvän 117 ha. Suolla on 61 tutkimuspistettä, ja tutkimuspistetiheys on 3,5/10 ha. Rautasuon yleisimpiä suotyyppejä ovat rämeet, joiden osuus on n. 61 % suotyyppihavainnoista. Karuja rämeitä edustavat suon keskiosien isovarpuräme (20 %), tupasvillaräme (16 %), keidasräme (10 %) ja rahkaräme (9 %) ; rehevähköjä ja reheviä laitaosien korpiräme ja varsinainen sararäme, joita on yhteensä vain kolmisen prosenttia havainnoista. Korpia on 5 %, yleensä rehevistä suotyypeistä ojituksen myötä muodostuneita turvekankaita 26 % ja keidasrämemosaiikkiin kuuluvia avosoita, lyhytkorsinevaa ja silmäkenevaa, kaikkiaan noin 7 % havainnoista. Suon pinnan keskimääräinen rahkamättäisyys on 29 % ja mättäiden korkeus 2 dm. Rautasuo on tiheästi ojitettu lukuunottamatta lounaisosan keidasrämealuetta. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Rautasuon kohtalaisesti ja hyvin maatuneen pohjaturvekerroksen keskimaatuneisuus on 6,5. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on vain 4,7, sillä paikoin turvekerros sisältää heikosti maatunutta, rahkavaltaista pintaturvetta jopa yli viiden metrin paksuudelta. Suurin mitattu turvepaksuus on 6,7 m. Rautasuossa on rahkavaltaisia turpeita 61 % kokonaisturvemäärästä ja lähinnä turvekerrostuman pohjaosissa tavattavia saravaltaisia turpeita 39 %. Puun ja varpujen jäännöksiä sisältäviä turpeita on 32 % ja tupasvillarahkaturpeita 25 % koko turvemäärästä. Saravaltaisten turpeiden yleisimmät lisätekijät puuaineksen ohella ovat järviruoko ja korte. Pääturvelajit ja niiden prosenttiosuudet Rautasuon turvemäärästä ovat : rahka (S) 52 %, rahkasara (SC) 25 %, sara (C) 14 % sekä sararahka (CS) 9%. Maatumatonta puuainesta

1 5 eli ns. liekoja on suon yli metrin syvyisellä alueella 0-1 m :n syvyydessä erittäin vähän (0,5 %) ja 1-2 m:n syvyydessä niinikään erittäin vähän (0,6 %). Rautasuon yleisin pohjamaalaji on savi, jota on 89 % havainnoista. Paikoin suon reunoilla on myös moreenia, hiekkaa ja hietaa. Liejua on lähinnä suoaltaan keskiosassa j a Rautaj ärven alueella 5-190 cm : n kerro stumina. Kaikkiaan liejua on havaittu 65 % : sta tutkimuspisteistä. Rautasuon koillisosasta on liejusta löydetty vesipähkinän (Trapa natans), nykyisin Suomesta sukupuuttoon kuolleen vesikasvin hedelmiä. Kokonsa, turvemääriensä sekä turpeittensa laadun perusteella Rautasuo soveltuu teolliseen jyrsinturvetuotantoon. Suon länsiosassa on paksu, heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros, joka soveltuu parhaiten kasvuturvetuotantoon. Käyttökelpoisia pintaturvevaroja on 152 hain alalla. Turpeen laatua heikentävät tupasvillan ja varpujen jäännökset. Energiaturpeeksi soveltuvaa kohtalaisesti ja hyvin maatunutta turvetta on yli kahden metrin syvyisellä 117 ha :n alueella, joskin tämä turve on suon länsiosassa paksun rahkaturvekerroksen alla. 4.2 Porrassuo Porrassuo (kl. 2113 02) sijaitsee noin 3,5 km Humppilan keskustasta länsilounaaseen. Suon pinta on n. 93-98 m mpy ja viettää luoteeseen, vuosina 1865-1870 kuivattuun Rautajärveen, josta vedet virtaavat Koenjokeen ja edelleen Loimijoen kautta Kokemäenjokeen. Suo rajoittuu koillisessa, idässä. kaakossa ja lännessä kallioiseen moreenimaastoon. Luoteessa ja pohjoisessa rajaiiå ovat Rautaj ärven turve/liejupohjaiset pellot sekä etelässä savipellot. Suon kokonaispinta-ala on 24 ha, yli 1 m syvän alueen 22 haja yli 2 m syvän 18 ha. Suolla on 5 hajatutkimuspistettä, ja tutkimuspistetiheys on 2,1/10 ha. Porrassuon yleisimmät suotyypit ovat isovarpuräme ja rahkaräme. Itäosassa on vanhoja turpeennostoalueita. Suon pinnan keskimääräinen rahkamättäisyys on vain n. 8 % ja mättäiden korkeus 2 dm. Suo on kauttaaltaan ojitettu, itäosassa harvahkosti, muualla tiheästi, ja sen kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Porras suon kohtalaisesti ja hyvin maatuneen pohjaturvekerroksen maatuneisuus on 5,7. Suon koko turvekerrostuman verrattain alhainen keskimaatuneisuus, 4,2, johtuu paikoin jopa 2,5 m :n paksuisesta, heikosti maatuneesta ja rahkavaltaisesta pintaturpeesta. Suurin mitattu turvepaksuus on 3,6 m.

1 6 Porrassuossa on rahkavaltaisia turpeita 69 % ja saravaltaisia, lähinnä suon pohjaosissa tavattavia turpeita 31 % kokonaisturvemäärästä. Puun ja varpujen jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on n. 5 % ja tupasvillarahkaturpeiden 39 %. Saravaltaisten turpeiden yleisimmät lisätekijät ovat korte ja järviruoko puu- ja varpuaineksen ohella ; rahkaturpeessa tavataan myös suoleväkköä. Pääturvelajit ja niiden prosenttiosuudet Porrassuon koko turvemassasta ovat : rahka (S) 64 %, sara (C) 23 %, rahkasara (SC) 8 % ja sararahka (CS) 5 %. Maatumatonta puuainesta, liekoja, on suon yli 1 m :n syvyisellä alueella 0-1 m:n syvyydessä hyvin vähän (0,6 %) ja 1-2 m :n syvyydessä samoin hyvin vähän (0,1 %). Porrassuon yleisin pohjamaalaji on savi. Ainoastaan suon reunoilla on pohjamaalajina paikoin kallio ja moreeni. Liejua on suon pohjalla 80-200 cm :n paksuisena kerrostumana miltei koko suon alueella. Kahdesta pisteestä suon eteläosasta löytyi liejusta vesipähkinän (Trapa natans), nykyisin Suomesta sukupuuttoon kuolleen vesikasvin hedelmiä. Porrassuon liejukerrostumat kuuluvat osana muinaisen Rautajärven altaan laajoihin liejukerrostumiin. Järvensuosta, joka sijaitsee Rautajärven pohjoisrannalla on myös löydetty vesipähkinän ja pähkinäpensaan hedelmiä, sekä puinen mela ja neoliittisen asuinpaikan jäännöksiä (Aalto 1983, Aalto et al. 1985). Porrassuo sopii kokonsa ja turpeittensa määrän ja laadun perusteella teolliseen turvetuotantoon, aluksi kasvuturpeen raaka-aineen ja myöhemmin energiaturpeen tuottamiseen. Turpeen kasvuturveominaisuuksia tosin heikentää tupasvillan kuitujen suuri määrä, ja pohjaturpeen soveltuvuutta energiaturpeeksi suuri kortteen määrä ja siten korkea tuhkapitoisuus. Suon keskiosista on aikaisemminkin nostettu rahkaturvetta kuivikkeeksi. Käyttökelpoisia pintaturvevaroja on yli metrin syvyisellä 22 ha :n alueella. Hyvin maatunutta turvetta on heikosti maatuneen kerroksen alla n. 18 ha :n alueella. 4.3 Koivistonsuo Koivistonsuo (kl. 2113 02) sijaitsee aivan Humppilan keskustan tuntumassa rajoittuen länsireunaltaan tämän läpi kulkevan Kirkkoharjun sora- ja hiekkakerrostumiin. Koillisessa ja pohjoisessa suo rajoittuu moreeniin, muualla savipeltoihin. Suon pinta on n. 103-107,5 m mpy ja viettää sekä pohjoisluoteeseen että kaakkoon. Vedet virtaavat kaakkoisreunalta Lähdeojaan ja edelleen Jänhijoen kautta Loimijokeen sekä pohjoisreunalta Portaanpäänojan ja Koenjoen kautta niinikään Loimijokeen. Kulkuyhteydet Koivistonsuolle ovat erinomaiset. Tiet sivuavat suon pohjois- ja lounaisreunaa, ja sekä maantie että

1 7 rautatie kulkevat suon halki. Suon kokonaispinta-ala on 46 ha, yli 1 m syvän alueen 38 ha ja yli 2 m syvän 22 ha. Suolla on 10 tutkimuspistettä, ja tutkimuspistetiheys on 2,2/10 ha. Koivistonsuon yleisimmät suotyypit ovat isovarpuräme ja tupasvillaräme, sekä muun muassa näistä karuista rämetyypeistä ojituksen myötä muodostunut puolukkaturvekangas. Eteläosassa on melko runsaasti vanhoja turpeennostoalueita. Suon pinnan keskimääräinen rahkamättäisyys on vain 7 % ja mättäiden korkeus 2 dm. Suon keskiosassa sekä lounais-, itä- ja luoteisreunalla ojitus on vähäistä, muualla tiheää. Koivistonsuon kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Koivistonsuon kohtalaisesti ja hyvin maatuneen pohjaturvekerroksen keskimaatuneisuus on 5,6 ja koko turvekerrostuman vain 4,0. Heikosti maatunut rahkavaltainen pintaturve ulottuu paikoin 2,3 m :n syvyyteen saakka. Suurin mitattu turvepaksuus on 3,0 m. Koivistonsuossa on rahkavaltaisia turpeita 71 % ja saravaltaisia 29 %. Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 24 % ja tupasvillarahkaturpeiden 43 % koko turvemäärästä. Saravaltaisten turpeiden yleisin lisätekijä puuaineksen ohella on korte. Rahkavaltaisissa turpeissa on joskus lisätekijänä suoleväkköä. Pääturvelajit ja niiden prosenttiosuudet turpeen kokonaismäärästä ovat : rahka (S) 59 %, rahkasara (SC) 22 %, sararahka (CS) 12 % ja sara (C) 7 %. Maatumatonta puuainesta, ns. liekoja, on suon yli yhden metrin syvyisellä alueella 0-1 m :n syvyydessä erittäin vähän (0,2 %) ja 1-2 m :n syvyydessä samoin erittäin vähän (0,1 %). Koivistonsuon yleisin pohjamaalaji on savi. Paikoin aivan suon reunalla pohjamaalajeina ovat myös hiekka ja moreeni. Koivistonsuossa on kasvuturpeen raaka-aineeksi soveltuvaa rahkavaltaista pintaturvetta yli kahden metrin syvyisellä 22 ha :n alueella. Turpeen laatua heikentävät tupasvillan jäännösten suuri määrä ja joskus myös suoleväkkö ja varpuaines. Rautatie halkaisee suon kahtia, mikä vaikeuttaa turvetuotantoa. Aikaisemminkin suon keski- ja eteläosasta on nostettu rahkaturvetta lähinnä kuivikkeeksi. Tuotantokelpoista energiaturvetta suossa ole. ei

1 8 4.4 Jäväyssuo Jäväyssuo (kl. 2113 05) sijaitsee noin 4,5 km Humppilan keskustasta itään. Suon pinta on n. 117,5-120 m mpy ja viettää lounaaseen. Vedet virtaavat laskuojaa myöten Portaanpäänojaan, joka laskee Koenjokeen. Suo rajoittuu pohjoisessa ja luoteessa savikkoon ja savipohjaiseen peltoon, kaakossa turvepohjaiseen peltoon ; muualta suota ympäröi louhikkoinen moreenimaasto. Kulkuyhteydet ovat hyvät. Tiet sivuavat suota pohjoisessa, luoteessa, lännessä, lounaassa ja etelässä. Suon kokonaispinta-ala on 22 ha, yli 1 m syvän alueen 15 ha ja yli 2 m syvän 5 ha. Jäväyssuon tutkimuspisteiden lukumäärä on 7 ja tutkimuspistetiheys 3,2/10 ha. Yleisimpiä suotyyppejä ovat rämeet (60 %) ja turvekankaat (40 %). Karujen tupasvillarämeen ja isovarpurämeen ohella tavataan myös hieman rehevämpää korpirämettä. Rehevimmät suotyypit suon laitaosissa ovat ojituksen myötä muuttuneet turvekankaiksi. Suo on kauttaaltaan tiheästi ojitettu ja sen kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Jäväyssuon kohtalaisesti ja hyvin maatuneen pohjaturvekerroksen keskimaatuneisuus on 7,3 ja koko turvekerrostuman 6,4. Heikosti maatunutta, rahkavaltaista pintaturvetta on lähinnä suon keskiosassa hieman yli puolen metrin paksuudelta. Suurin mitattu turvepaksuus on 2,7 m. Jäväyssuon kokonaisturvemäärästä on saravaltaisia turpeita 68 % ja rahkavaltaisia 32 %. Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 60 % ja tupasvillarahkaturpeiden 23 %. Puun jäännösten ohella saraturpeiden yleisimmät lisätekijät ovat korte, jota on 6 turvemäärästä, ja järviruoko. Pääturvelajit ja niiden prosenttiosuudet suon turvemäärästä ovat: sara (C) 38 %, rahkasara (SC) 30 %, rahka (S) 26 % ja sararahka (CS) 6 %. Liekoja on suon yli metrin syvyisellä alueella 0-1 m :n syvyydessä runsaasti (3,6 %) ja 1-2 m:n syvyydessä erittäin vähän (0,7 %). Jäväyssuon yleisin pohjamaalaji on savi. Ainoastaan suon reunoilla pohjamaalajina on myös moreeni. Liejua on vain satunnaisesti suon keskiosassa 10 cm :n kerroksena pohjasaven päällä. Jäväyssuo ei sovellu teolliseen energiaturvetuotantoon pienen pienimuotoistakin tuotantoa haittaisi pintaturpeen suuri liekoisuus. kokonsa takia, ja Lisäksi saraturpeen paikoin runsas kortteisuus heikentää turpeen energiaominaisuuksia. Metsänkasvatukseen suo sopii hyvin.

19 4.5 Tottamussuo Tottamussuo (kl. 2113 03) sijaitsee noin 6 km Humppilan keskustasta pohjoisluoteeseen. Suon pinta on n. 112-120,5 m mpy ja viettää pohjoiseen, luoteeseen ja kaakkoon. Suon pohjois- ja luoteisosasta laskevat vedet Myllyojaan ja edelleen Jalasjoen kautta Punkalaitumenjokeen, kaakkoisosasta mm. Kontionojaa myöten Koenjokeen ja lopulta Loimijokeen. Luoteessa, pohjoisessa, koillisessa, idässä ja kaakossa suo rajoittuu luode - kaakko -suuntaisen harjujakson (Palanutkangas - Kyyrönharju) sora- ja hiekkakerrostumiin. Muualta suota rajoittaa moreenimaasto. Kulkuyhteydet ovat hyvät harjujaksoa seurailevan maantien sekä suon länsi- ja luoteisreunalle ulottuvien metsäteiden ansiosta. Suon itäreunalla on pienehkö kaatopaikka. Suon kokonaispinta-ala on 149 ha, yli 1 m syvän alueen 100 haja yli 2 m syvän 69 ha. Suolla on 70 tutkimuspistettä, ja tutkimuspistetiheys on 4,7/10 ha. Tottamussuon suotyyppihavainnoista rämeitä on 61 %, korpia 28 % ja turvekankaita 7 %. Karuja rämeitä edustavat suon keskiosan rahkaräme (20 %), isovarpuräme (11 %), tupasvillaräme (9 %) ja keidasräme (4 %) sekä suon reunoilla tavattava kangasräme (3 %) ; reheviä rämeitä korpiräme (8 %) ja varsinainen sararäme (6 %). Keidasrämemosaiikkiin kuuluvia avosoita, lähinnä silmäke- ja lyhytkorsinevaa, on n. 4 % suotyypeistä. Yleisin suotyyppi Tottamussuolla on varsinainen korpi (22 %), jota on erityisesti suon laidoilla sekä pohjois- ja kaakkoisosassa. Turvekankaat, ruohoturvekangas ja mustikkaturvekangas, ovat muodostuneet ojituksen myötä rehevistä suotyypeistä. Suon pinnan keskimääräinen rahkamättäisyys on 29 % ja mättäiden korkeus 3 dm. Suon luoteeseen, pohjoiseen ja kaakkoon pistävät lahdekkeet on tiheästi ojitettu, eteläosa suosta on lähes luonnontilainen. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Kohtalaisesti ja hyvin maatuneen pohjaturvekerroksen keskimaatuneisuus on 6,5 ja koko turvekerrostuman 5,4. Paikoin suoaltaan etelä- ja keskiosassa rahkavaltainen, heikosti maatunut pintaturvekerros on 2,0-3,8 m :n paksuinen. Suurin mitattu turvepaksuus on 7,6 m. Tottamussuon kokonaisturvemäärästä on rahkavaltaisia turpeita 55 % ja saravaltaisia 45 %. Puun ja varpujen jäännöksiä sisäl- tävien turpeiden osuus on 53 % ja tupasvillarahkaturpeiden 33 %. Puuaineksen ohella saravaltaisten turpeiden yleisimmät lisätekijät ovat järviruoko ja korte, joita kumpiakin on noin prosentin verran turvemassasta. Yleensä rahkavaltaisissa turpeissa tavattavaa suoleväkköä on lähes 2 %. Pääturvelajit ja niiden prosenttiosuudet suon koko turvemäärästä ovat : rahkasara (SC) 44 %, rahka (S) 38 %, sararahka (CS) 17 % ja sara (C) n. 1 %. Liekoja eli maatumatonta puuainesta on

20 suon yli metrin syvyisellä alueella 0-1 m :n syvyydessä kohtalaisesti (2,0 %) ja 1-2 m:n syvyydessä erittäin vähän (0,4 %). Yleisin pohjamaalaji on savi, jota on 39 % :ssa tutkimuspisteistä. Hiekan osuus havainnoista on 25 %, hiesun 19 %, hiedan 14 % j a moreenin noin 3 %. Liejua on suoaltaan keskiosassa sekä pohjoiseen ja kaakkoon pistävissä lahdekkeissa 10-210 cm :n paksuisina kerrostumina pohjamaan päällä. Kaikkiaan liejua on tavattu 36 % :sta tutkimuspisteistä. Suoaltaan keskiosan liejukerrostumista on löydetty 4,0-5,5 m :n syvyydestä vesipähkinän (Trapa natans), nykyisin Suomesta hävinneen vesikasvin hedelmiä. Tottamussuon keski- ja eteläosassa on paksu, heikosti maatunut, rahkavaltainen pintakerros, joka soveltuu kasvuturpeen raaka-aineeksi. Tuotantokelpoista pintaturvetta on yli metrin syvyisellä 100 ha :n alalla, joskin turpeen laatua heikentävät paikoin tupasvillan ja suoleväkön jäännökset. Energiaturpeeksi kelpaavaa kohtalaisesti ja hyvin maatunutta turvetta on yli kahden metrin syvyisellä 69 ha :n alalla. Turve on kuitenkin suon keski- ja eteläosassa hyödynnettävissä vasta pintaturpeen poistamisen jälkeen. Suon itäreunalla on pienehkö kaatopaikka, joka laajentuessaan saattaa vähentää suon turveteollista käyttökelpoisuutta. 4.6 Kaitasuo Kaitasuo (kl. 2113 03) sijaitsee noin 7 km Humppilan keskustasta pohjoiseen, osin Urjalan kunnan alueella. Suon pinta on n. 121-133,5 m mpy ja viettää luoteeseen, etelään ja suon itäreunalla pohjoiseen. Vedet laskevat suon itä- ja pohjoisreunalta lähteviä ojia pitkin sen itäpuolella sijaitsevaan Kivijärveen. Eteläreunalta vedet laskevat Kontionojan kautta Koenjokeen ja edelleen Loimijokeen, kahdelta luoteeseen pistävältä lahdekkeelta Sammakkolamminojan ja Jalasjoen kautta Punkalaitumenjokeen. Suo rajoittuu pääosin moreenimaastoon, vain länsireunaltaan myös viereisen harjujakson (Palanutkangas - Kyyrönharju) hiekkakerrostumiin. Kulkuyhteydet ovat kohtalaiset suon länsi-, pohjois- ja itäosaan, mutta huonot suon eteläosaan. Suon kokonaispinta-ala on 215 ha, yli 1 m syvän alueen 142 haja yli 2 m syvän 99 ha. Suolla on 99 tutkimuspistettä, ja tutkimuspistetiheys on 4,6/10 ha. Suotyypeistä on rämeitä 71 % ja korpia 15 %. Karuja rämeitä edustavat keskiosan rahkaräme (24 %), keidasräme (15 %), isovarpuräme (12 %) ja tupasvillaräme (6 %) sekä suon laitaosissa tavattava kangasräme (2 %). Reheviä rämeitä, varsinaista sararämettä ja korpirämettä on kumpaakin 4 % suotyyppihavainnoista. Keidasrämemosaiikkiin

2 1 kuuluvia karuja avosoita, lähinnä lyhytkorsinevaa, on 7 %. Yleisimmät korpityypit ovat varsinainen korpi (7 %) ja suon reunaosien kangaskorpi (5 %). Ojituksen myötä rehevistä suotyypeistä muodostuneita turvekankaita on noin 4 %. Suon pinnan keskimääräinen rahkamättäisyys on 35 % ja mättäiden korkeus 2 dm. Suon itä-, etelä-, lounais-, länsi- ja pohjoisreunalla sekä luoteeseen pistävillä lahdekkeilla ojitus on tiheää, muualla suo on luonnontilainen. Suon kuivatusmahdollisuudet ovat kohtalaiset. Kohtalaisesti ja hyvin maatuneen pohjaturvekerroksen keskimaatuneisuus on 6,5 ja koko turvekerrostuman 5,2. Suon pohjoisosassa heikosti maatunut, rahkavaltainen pintaturve ulottuu paikoin yli 4 m :n syvyyteen. Humppilan kunnan puoleisella alueella suurin turvepaksuus on 6,1 m. Suon suurin turvepaksuus, 7,9 m, on mitattu Urjalan kunnan puolelta. Kaitasuossa on rahkavaltaisia turpeita 74 % ja saravaltaisia 26 %. Puun ja varpujen jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 29 % ja tupasvillarahkaturpeiden 50 % Kaitasuon kokonaisturvemäärästä. Puuainesta on noin 8 % turvemassasta ja saravaltaisten turpeiden puuaineksen jälkeen yleisintä lisätekijää, järviruokoa, prosentin verran. Pääturvelajit ja niiden prosenttiosuudet turvemäärästä ovat: rahka (S) 55 %, rahkasara (SC) 25 %, sararahka (CS) 19 % ja sara (C) 1 %. Maatumatonta puuainesta, ns. liekoja, on suon yli metrin syvyisellä alueella 0-1 m :n syvyydessä vähän (1,1 %) ja 1-2 m :n syvyydessä samoin vähän (1,2 %). Kaitasuon yleisin pohjamaalaji on savi, jota on 37 % :ssa tutkimuspisteistä. Moreenin osuus havainnoista on 30 %, hiekan 20 %, hiesun 7 % ja hiedan 6 %. Liejua on etupäässä suoaltaiden keskiosissa 5-240 cm :n paksuisina kerrostumina pohjamaalajin päällä. Kaikkiaan liejua on tavattu 41 % : sta tutkimuspisteistä. Kasvuturpeen raaka-aineeksi kelpaavaa rahkaturvetta on suolle pistävän niemen, Tuomarinsaari - Kaitasaaren, pohjoispuolisessa suoaltaassa yli metrin syvyisellä 20 hain alalla. Turpeen laatua heikentävät tupasvillan jäännökset. Energiaturpeeksi soveltuvaa kohtalaisesti ja hyvin maatunutta turvetta on yli kahden metrin syvyisellä 99 ha :n alueella, osaksi kylläkin paksun rahkaturvekerroksen alla. Vaikka Humppilan kunnan alueella suosta on vajaat kaksi kolmasosaa eli 138 ha 215 ha :sta, on suota käsitelty kokonaisuutena pinta-alojen, turvemäärien ym. ominaisuuksien suhteen.

22 4.7 Kitusuo Kitusuo (kl. 2113 03) sijaitsee noin 9 km Humppilan keskustasta pohjoisluoteeseen, osin Urjalan kunnan alueella. Suon pinta on n. 106-115 m mpy ja viettää pohjoiseen. Vedet laskevat Sammakkolamminojan kautta Jalasjokeen ja edelleen Punkalaitumenjokeen. Etelässä, lounaassa, lännessä ja luoteessa suo rajoittuu luode - kaakko -suuntaisen harjujakson (Lapinkalma - Keinukangas - Palanutkangas) hiekkakerrostumiin. Pohjoisessa ja koillisessa rajana ovat turve/savi -pohjaiset pellot sekä idässä ja kaakossa kallioinen moreenimaasto. Kulkuyhteydet suon eteläosaan ovat hyvät, länsi- ja itäreunalle kohtalaiset. Suon kokonaispinta-ala on 72 ha, yli 1 m syvän alueen 66 ha ja yli 2 m syvän 56 ha. Suolla on 36 tutkimuspistettä, ja tutkimuspistetiheys on 5,0/10 ha. Yleisimmät suotyypit ovat rämeet, joita on 68 % suotyyppihavainnoista. Korpia on 12 %, turpeennostoalueita 14 % sekä turvekankaita 3 %. Karuja rämeitä edustavat keskiosan keidasräme (13 %), isovarpuräme (13 %), rahkaräme (12 %) ja tupasvillaräme (7 %), reheviä useimmiten suon reunoilla tavattavat varsinainen sararäme (12 %) ja korpiräme (10 %). Yleisin korpityyppi on varsinainen korpi, 9 % havainnoista. Turvekankaat ovat muodostuneet ojituksen myötä rehevistä suotyypeistä ; turpeennostoalueet suoaltaan keskiosassa sitävastoin ovat olleet alunperin karuja suotyyppejä, joilta on sittemmin nostettu heikosti maatunutta rahkavaltaista turvetta kuivikkeeksi. Suon pinnan keskimääräinen rahkamättäisyys on 34 % ja mättäiden korkeus 3 dm. Pohjoisosan keidasräme- ja turpeennostoalueita lukuunottamatta suo on ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Kohtalaisesti ja hyvin maatuneen pohjaturpeen keskimaatuneisuus on 6,1 ja koko turvekerrostuman 4,8. Suon pohjoisosassa heikosti maatunut, rahkavaltainen pintaturve ulottuu paksuimmillaan 3,2 m :n syvyyteen. Suurin mitattu turvepaksuus on 5,2 m. Kitusuossa on rahkavaltaisia turpeita 59 % ja saravaltaisia 41 % turpeen kokonaismäärästä. Puun ja varpujen jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 41 % ja tupasvillarahkaturpeiden 33 %. Saravaltaisissa turpeissa yleisimmät lisätekijät puuaineksen ohella ovat järviruoko ja korte, joita on yhteensä n. 3 % koko turvemassasta. Pääturvelajit ja niiden prosenttiosuudet Kitusuon turvemäärästä ovat : rahka (S) 51 %, rahkasara (SC) 33 %, sara (C) 8 % ja sararahka (CS) 8 %. Liekoja eli maatumatonta puuainesta on suon yli 1 m :n syvyisellä alueella 0-1 m :n syvyydessä erittäin vähän (0,8 %) ja 1-2 m :n syvyydessä vähän (1,2 %).

23 Yleisin pohjamaalaji on savi, jota on 80 % havainnoista. Hietaa ja hiekkaa on kumpaakin 6 %, hiesua 5 % ja moreenia 3 %. Liejua on lähinnä suon etelä- ja pohjoisosissa 10-230 cm:n kerrostumina pohjamaan päällä. Kaikkiaan liejuhavaintoja on 55 % :sta tutkimuspisteistä. Suon pohjoisreunan turve- ja liejukerrostumista on havaittu lisäksi merkkejä transgressiosta : 20-80 cm paksu savilieju turvekerrosten välissä tai karkeadetritusliejun päällä viittaa pitkäaikaiseen tulvaan. Kitusuo soveltuu teolliseen turvetuotantoon, aluksi kasvuturpeen raaka-aineen ja myöhemmin energiaturpeen nostamiseen. Suon keskiosan vanhoista turvehaudoista on jo aikoinaan nostettu rahkaturvetta kuivikkeeksi. Käyttökelpoiset pintaturvevarat ovat yli metrin syvyisellä 66 ha :n alalla, joskin turpeen laatua heikentävät tupasvillan ja varpujen jäännökset. Energiaturpeeksi soveltuvaa kohtalaisesti ja hyvin maatunutta turvetta on rahkaturvekerroksen alla yli kahden metrin syvyisellä 56 ha :n alalla. Vaikka Humppilan kunnan alueella on suosta vain etelä- ja keskiosat, runsas puolet suon pinta-alasta (42 ha 72 ha : sta), on suota tarkasteltu kokonaisuutena pinta-alojen, turvemäärien ym. suhteen. 5. JOKIOISTEN TUTKITUT SUOT 5.1 Kailassuo Kailassuo (kl. 2113 04) sijaitsee noin 3,5 km Jokioisten keskustasta itäkaakkoon (kuva 1). Suon pinta on n. 114,5-117,5 m mpy ja viettää eteläkaakkoon. Vedet virtaavat laskuojaa pitkin Haaranojaan ja edelleen Haapajoen kautta Loimijokeen. Etelässä, kaakossa ja idässä suo rajoittuu turvepohjaiseen peltoon ; lounaassa, lännessä sekä vähäisin osin luoteessa ja koillisessa savikkoon. Muualta suota rajoittaa moreenimaasto (Rainio et al. 1985). Kulkuyhteydet ovat kohtalaiset suon eteläosaan, muualle huonot. Suon kokonaispinta-ala on 24 ha, yli 1 m syvän alueen 16 ha ja yli 2 m syvän 10 ha. Suolla on 4 tutkimuspistettä, ja tutkimuspistetiheys on 1,7/10 ha. Kailassuon yleisimmät suotyypit ovat suon keskiosan isovarpuräme ja turpeennostoalue sekä laitaosien mustikkaturvekangas, joka on muodostunut ojituksen myötä rehevistä suotyypeistä, mm. korvista. Suon pinnan keskimääräinen rahkamättäisyys on 8 % ja mättäiden korkeus 3 dm. Pohjoisessa, suon keskiosassa, on ojittamattomia alueita, muualla ojitus on tiheää. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät.

24 Kohtalaisesti ja hyvin maatuneen pohjaturvekerroksen keskimaatuneisuus on 6,0 ja koko turvekerrostuman 5,1. Heikosti maatunut, rahkavaltainen pintaturve ulottuu suon keskiosassa 70 cm :n syvyyteen. Suurin mitattu turvepaksuus on 2,7 m. Kailassuossa on saravaltaisia turpeita 51 % ja rahkavaltaisia 49 % turpeen kokonaismäärästä. Puun ja varpujen jäännöksiä sisältäviä turpeita on 51 % ja tupasvillarahkaturpeita 9 %. Saravaltaisten turpeiden yleisintä lisätekijää, puuainesta, on n. 9 % turvemassasta. Pääturvelajit ja niiden prosenttiosuudet turvemäärästä ovat : rahkasara (SC) 51 %, rahka (S) 32 % ja sararahka (CS) 17 %. Liekoja on suon yli metrin syvyisellä alueella 0-1 m:n syvyydessä vähän (1,1 %) ja 1-2 m :n syvyydessä erittäin vähän (0,5 %). Yleisin pohjamaalaji on savi. Paikoin aivan suon reunoilla pohjamaana on myös moreeni. Suon pohjoisosassa on liejua yleisesti suon pohjalla, mutta vain n. viiden cm :n kerrostumana. Kailassuo ei sovellu pienen kokonsa ja mataluutensa vuoksi kuin korkeintaan tilakohtaiseen turvetuotantoon. Lähinnä tulisi kysymykseen kasvuturpeen raaka-aineen nostaminen n. 10 hain alueelta. Suon pohjoisosasta on jo aikoinaan nostettu heikosti maatunutta rahkaturvetta kuivikkeeksi. Suon etelä- ja itäosat on raivattu pelloiksi, joita voidaan laajentaa länteen päin rahkavaltaisen pintaturpeen poistamisen jälkeen. 5.2 Minkiönsuo Minkiönsuo (kl. 2113 04) sijaitsee noin 3 km Jokioisten keskustasta luoteeseen. Suon pinta on n. 102,5-103,5 m mpy ja viettää kaakkoon. Vedet virtaavat suon halkaisevaa Kotkanojaa myöten Loimijokeen. Suo on kauttaaltaan savikkopeltojen ympäröimä, ja kulkuyhteydet sinne ovat hyvät, mm. kylätie kulkee suon luoteisosan poikki, samoin tosin vain nähtävyytenä arvokas museorautatie. Suon kokonaispinta-ala on 29 ha ja yli 1 m syvän alueen 1 ha. Suolla on 5 tutkimuspistettä, ja tutkimuspistetiheys on 1,7/10 ha. Minkiönsuon miltei koko luoteisosa, paksuturpeisin alue, on raivattu pelloksi. Muualla yleisimmät suotyypit ovat laitaosien ruohoturvekangas sekä keski- ja kaakkoisosien ohutturpeisen umpeenkasvualtaan matalaa koivua ja pajupensaikkoa kasvavat avosuo-ojikot ja -muuttumat. Taloudellisesti merkittävää puustoa suolla ei ole. Ojitus on harvaa, mutta se vaikuttaa koko suoaltaaseen. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät.

25 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,0 ja suurin mitattu paksuus 1,0 m. Minkiönsuossa on yksinomaan saravaltaisia turpeita. Pääturvelajit ja niiden prosenttiosuudet turvemäärästä ovat : rahkasara (SC) 99 % ja sara (C) 1 %. Rahkasammalten jäännösten osuus turvemassasta on 49 %, ja saravaltaisten turpeiden yleisimmän lisätekijän, kortteen, runsas prosentti. Maatumatonta puuainesta eli liekoja ei ole havaittu. Yleisin pohjamaalaji on savi. Liejua on yleisesti suon luoteis-, keski- ja kaakkoisosissa 60-125 cm :n paksuisena kerrostumana pohjamaan päällä. Minkiönsuo on verrattain myöhään umpeenkasvanut pikkujärvi. Minkiönsuo ei sovellu pienen kokonsa ja mataluutensa vuoksi turvetuotantoon. Riittävästi kuivatettuna suon keski- ja kaakkoisosatkin metsänkasvatukseen. soveltuvat peltomaaksi tai myös 5.3 Yönilamminsuo Yönilamminsuo (kl. 2113 04-05) sijaitsee noin 6,5 km Jokioisten keskustasta pohjoiskoilliseen. Suon pinta on n. 98-101 m mpy ja viettää luoteeseen. Vedet laskevat suon luoteisosasta lähtevää ojaa pitkin Jänhijokeen ja edelleen Loimijokeen. Suo rajoittuu kaakossa ja osittain myös idässä suon kohdalla lähes pohjois - etelä -suuntaiseen harjujaksoon, Kullaanharjuun. Muualta suota ympäröivät turve- ja savipohjaiset pellot (Rainio el al. 1985). Kulkuyhteydet ovat hyvät : maantiet sivuavat suon luoteis- ja kaakkoisosia. Suon kokonaispinta-ala on 20 ha, yli 1 m syvän alueen 17 ha ja yli 2 m syvän 12 ha. Suolla on kahdeksan tutkimuspistettä, ja tutkimuspistetiheys on 4,0/10 ha. Yönilamminsuon yleisimmät suotyypit ovat ojituksen myötä muodostuneet turvekankaat, joita on yli puolet suotyyppihavainnoista. Turvekankaita on suon reunoilla sekä luoteisosassa, ja niistä yleisin on karuista suotyypeistä kehittynyt puolukkaturvekangas. Luoteisosassa on myös vanhoja, pienehköjä turpeennostoalueita, samoin kaakkois- ja keskiosissa karujen rämeiden, rahkarämeen ja tupasvillarämeen lisäksi. Suon pinnan keskimääräinen rahkamättäisyys on 5 % ja mättäiden korkeus 3 dm. Suo on harvakseltaan ojitettu, lähinnä reunoiltaan. Muuten hyviä kuivatusmahdollisuuksia heikentää suon kaakkoisosassa sijaitseva Yönilammi. Kohtalaisesti ja hyvin maatuneen pohjaturvekerroksen keskimaatuneisuus on 5,9 ja koko turvekerrostuman 4,7. Heikosti maatunut, rahkavaltainen pintaturve ulottuu paksuimmillaan suon kaakkoisosassa, Yönilammin ympäristössä, kahden ja puolen metrin syvyyteen. Suurin mitattu turvepaksuus on 4,2 m.

26 Yönilamminsuossa on rahkavaltaisia turpeita 66 % ja saravaltaisia 34 % turpeen kokonaismäärästä. Puun ja varpujen jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus tästä määrästä on 42 % ja tupasvillarahkaturpeiden 29 %. Turpeiden yleisintä lisätekijää, puuainesta, on n. 8 % koko turvemassasta. Pääturvelajit ja niiden prosenttiosuudet turvemäärästä ovat : rahka (S) 44 %, rahkasara (SC) 34 % ja sararahka (CS) 22 %. Liekoja eli maatumatonta puuainesta on suon yli metrin syvyisellä alueella 0-1 m:n syvyydessä erittäin vähän (0,9 %) ja 1-2 m:n syvyydessä samoin erittäin vähän (0,2 %). Yleisin pohjamaalaji on savi. Ainoastaan suon kaakkois- ja itäreunalla pohjamaalajina on myös hiekka. Liejua on suon luoteisosassa ja kaakossa, Yönilammin ympäristössä. Luoteessa liejua on pohjamaan päällä 10-40 cm, kaakossa paikoin yli kaksi metriä. Yönilamminsuon keski- ja kaakkoisosissa on kasvuturpeen raaka-aineeksi soveltuvaa rahkavaltaista pintaturvetta sekä tämän alla vielä energiaturvetta syvyisellä 12 ha :n alalla. Täältä, samoin kuin luoteestakin on jo yli kahden metrin aikoinaan nostettu heikosti maatunutta rahkaturvetta kuivikkeeksi. Paksuimmat turvekerrostumat sijaitsevat kuitenkin Yönilammin ympäristössä, mikä asettaa omat rajansa suon käyttösuunnitelmille. Todennäköisten kuivatusvaikeuksien vuoksi Yönilamminsuota teolliseen turvetuotantoon. ei suositella ainakaan 5.4 Passinsuo Passinsuo (kl. 2113 05) sijaitsee noin 10 km Jokioisten keskustasta pohjoiskoilliseen. Suon pinta on n. 106-108,5 m mpy ja viettää lounaaseen, kaakkoon ja koilliseen. Vedet laskevat suon lounais- ja eteläreunalta sekä koillis- ja kaakkoisreunalta lähteviä ojia myöten Peräjoki - Jänhijokeen ja edelleen Loimijokeen. Suo rajoittuu etelässä moreeniin ja lounaassa pohjoisluode - eteläkaakko -suuntaisen harjujakson hiekkakerrostumiin, muualla lähes kauttaaltaan turve/savipohjaisiin peltoihin. Kulkuyhteydet ovat kohtalaiset. Suon kokonaispinta-ala on 56 ha, yli 1 m syvän alueen 45 ha ja yli 2 m syvän 26 ha. Suolla on 27 tutkimuspistettä, ja tutkimuspistetiheys on 4,8/10 ha. Passinsuon yleisimpiä suotyyppejä ovat rämeet, joita on 82 % suotyyppihavainnoista. Turvekankaita on 16 % ja turpeennostoalueita 2 %. Karuja rämeitä edustavat suon keskiosan isovarpuräme (44 %), rahkaräme (18 %) ja tupasvillaräme (4 %) sekä laidoilla tavattava kangasräme, jonka osuus havainnoista on pari prosenttia. Hieman rehevämpää korpirämettä on 12 %. Rehevimmät suotyypit ovat ojituksen myötä muuttuneet turvekankaiksi : ruoho- ja mustikkaturvekankaita on yhteensä 14 %. Suon pinnan keskimääräinen

27 rahkamättäisyys on 39 % ja mättäiden korkeus n. 4 dm. Suon eteläosa sekä koko itäreuna on tiheästi ojitettu, pohjoisosassa on melko laaja, yhtenäinen luonnontilainen alue. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Kohtalaisesti ja hyvin maatuneen pohjaturvekerroksen keskimaatuneisuus on 6,9 ja koko turvekerrostuman 5,9. Suon pohjoisosassa heikosti maatunut, rahkavaltainen pintaturve ulottuu paksuimmillaan vähän yli metrin syvyyteen. Suurin mitattu turvepaksuus on 3,5 m. Passinsuon kokonaisturvemäärästä on rahkavaltaisia turpeita 60 % ja saravaltaisia 40 %. Puun ja varpujen jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 50 % ja tupasvillarahkaturpeiden 43 %. Saravaltaisten turpeiden yleisin lisätekijä on joskus rahkavaltaisissakin turpeissa tavattava puuaines, jota on yhteensä 13 % koko turvemassasta. Kortetta on 3 % ja järviruokoa prosentin verran. Pääturvelajit ja niiden prosenttiosuudet turpeen kokonaismäärästä ovat : rahka (S) 43 %, rahkasara (SC) 40 % ja sararahka (CS) 17 %. Liekoja eli maatumatonta puuainesta on suon yli metrin syvyisellä alueella 0-1 m :n syvyydessä runsaasti (3,3 %) ja 1-2 m:n syvyydessä erittäin vähän (0,9 %). Yleisin pohjamaalaji on savi, jota on n. 96 % havainnoista. Suon reunoilla tavataan paikoin moreenia, hiekkaa ja hietaa. Liejua on erityisesti suon eteläosassa 10-70 cm :n kerrostumana pohjamaan päällä ja etelässä usein, osoituksena pitkäaikaisesta tulvasta tai transgressiosta, myös turvekerrosten välissä. Näitä transgressiokerrostumia, 10-50 cm paksuja savilieju/liejusavikerrostumia, on tavattu syvyydestä 120-280 cm. Kaikkiaan noin puolet tutkimuspisteistä on liejualueilla. Passinsuo soveltuu lähinnä energiaturpeen teolliseen tuotantoon, joskin suosta voi aluksi nostaa noin metrin paksuudelta heikosti maatunutta rahkaturvetta kasvuturpeen raaka-aineeksi. Liekojen suuri määrä suon pintaosassa haittaa paikoin turvetuotantoa. Suon pohjoisosan länsireunalla on vanhoja turvehautoja, joista on aikoinaan nostettu turvepehkua kuivikkeeksi. Itäreunalla on lisäksi pienehkö, käytössä oleva jyrsinturvekenttä. Kasvuturpeen raaka-ainetta on yli metrin syvyisellä 45 ha :n alueella. Turpeen laatua heikentävät tupasvillan ja varpujen jäännökset. Käyttökelpoiset energiaturvevarat ovat yli 2 m:n syvyisellä 26 hain alueella.

28 5.5 Peiliösuo Peiliösuo (kl. 2113 05) sijaitsee noin 11,5 km Jokioisten keskustasta pohjoiseen. Suon pinta on n. 112-116,5 m mpy ja viettää itäkoilliseen sekä länsilounaaseen. Vedet purkautuvat suon laiteilta viidestä eri paikasta (vert. Aartolahti 1965, s.39) ja laskevat suon itä- ja koillisreunalta lähteviä ojia pitkin Tyytynojaan ja edelleen Jänhijoen kautta Loimijokeen sekä luoteis- ja lounaisreunalta lähteviä ojia myöten Lähdeojaan, joka myös laskee Jänhijokeen. Suo rajoittuu pääosin moreeniin, mm. kaakossa, etelässä ja lounaassa, sekä turve/savipohjaisiin peltoihin, erityisesti idässä ja koillisessa. Kulkuyhteydet ovat hyvät. Suon kokonaispinta-ala on 110 ha, yli 1 m syvän alueen 101 ha ja yli 2 m syvän 84 ha. Suolla on 44 tutkimuspistettä ja tutkimuspistetiheys on 4,0/10 ha. Peiliösuon suurmuoto on lähinnä epäsymmetrinen kilpikeidas, jolla on reunaluisu molemmilla reunoilla (Aartolahti 1965, s.46). Yleisimpiä suotyyppejä ovat rämeet, joita on 56 % suotyyppihavainnoista. Turvekankaita on 18 %, turpeennostoalueita 14 % ja keidasrämemosaiikkiin kuuluvia, karuja avosoita 10 %. Korpien osuus jää kahteen prosenttiin. Karuja rämeitä edustavat keskiosan rahkaräme (18 %), keidasräme (16 %) ja isovarpuräme (12 %), hieman rehevämmistä on esimerkkinä vain reunaosissa tavattava korpiräme (10 %). Reunaluisu kohoa paikoin jyrkästi, n. 2 m/100 m (vert. Aartolahti 1965, kuva 6). Rehevät suotyypit ovat miltei kaikki ojituksen myötä muuttuneet turvekankaiksi : ruohoturve- ja mustikkaturvekangasta on yhteensä 14 % suotyyppihavainnoista. Suon pinnan keskimääräinen rahkamättäisyys on 29 % ja mättäiden korkeus 2 dm. Suo on ojitettu itäosaa lukuunottamatta vain reunoiltaan. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Kohtalaisesti ja hyvin maatuneen pohjaturvekerroksen keskimaatuneisuus on 5,6 ja koko turvekerrostuman 4,2. Suoaltaan keskiosassa heikosti maatunut, rahkavaltainen pintaturvekerros ulottuu usein 4-5 m:n syvyyteen. Tässä, paikoin yksinomaan Sphagnum fuscum -rahkasammaleesta koostuvassa turpeessa esiintyy runsaasti ohuita, maatuneita kerroksia, ns. rekurenssipintoja (Aartolahti 1965). Suurin mitattu turvepaksuus on 6,0 m. Peiliösuossa on rahkavaltaisia turpeita 71 % ja saravaltaisia 29 % kokonaisturvemäärästä. Puun ja varpujen jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 19 % ja tupasvillarahkaturpeiden samoin 19 %. Saravaltaisten turpeiden yleisintä lisätekijää, kortetta on 4 % turvemassasta, puuainesta 3 %, järviruokoa noin prosentti sekä rahkavaltaisille turpeille tyypillistä tupasvillaa 4 %. Joskus myös saravaltaisissa turpeissa tavattavaa suoleväkköä on kolmisen prosenttia turpeesta. Pääturvelajit sekä niiden prosenttiosuudet turpeen kokonaismäärästä ovat : rahka (S) 67 %, sara (C) 16 %, rahkasara (SC) 13 % ja

29 sararahka (CS) 4 %. Liekoja eli maatumatonta puuainesta on suon yli metrin syvyisellä alueella 0-1 m :n syvyydessä erittäin vähän (0,1 %) ja 1-2 m :n syvyydessä niinikään erittäin vähän. Peiliösuon tavallisin pohjamaalaji on savi ; vain paikoin suon reunoilla on moreenia. Liejua on yleisesti suoaltaan keskiosassa sekä idässä myös suon reunalla 10-290 cm :n kerrostumana pohjamaan päällä, mikä osoittaa suon syntyneen pienehkön järven umpeenkasvun seurauksena. Paksuimmillaan liejukerros on suon itäosassa. Pohjois- ja itäreunoilla on havaittavissa merkkejä pitkäaikaisesta tulvasta tai transgressiosta : turvekerrosten, pohjoisreunalla liejukerrosten välistä löydettiin 20 cm :n paksuinen liejusavikerrostuma. Kaikkiaan noin 60 % suon tutkimuspisteistä on liejualueilla. Peiliösuo soveltuu parhaiten teolliseen kasvuturpeen raaka-aineen tuottamiseen. Suon itäosassa sekä länsireunalla on vanhoja turpeennostoalueita, joista on jo aikoinaan nostettu heikosti maatunutta rahkaturvetta kuivikkeeksi. Käyttökelpoista pintaturvetta on yli metrin syvyisellä 101 ha :n alalla, joskin keidasrämealueen lyhytkorsineva- ja silmäkenevakuljujen rahkaturve ei laadultaan ole parasta mahdollista kasvuturvetta. Turpeen laatua heikentävät vielä tupasvillan ja suoleväkön jäännökset. Heikosti maatuneen, pääasiassa ruskorahkasammalta (Sphagnumfuscum) sisältävän rahkaturpeen vaihtokapasiteetti (CEC) on keskimäärin 107 me/100g (vaihteluväli 92-119 me/1008). Vertailun vuoksi otetuissa saraturvenäytteissä vaihtokapasiteetti on selvästi alempi, 75 me/100g. Rahkaturvekerrostuman alla on myös hyödyntämiskelpoista energiaturvetta, jonka laatua puolestaan heikentävät korte sekä paikoin rikkipitoisuutta kohottava järviruoko. Käyttökelpoiset energiaturvevarat ovat yli kahden metrin syvyisellä 84 hain alueella. Kanta-Hämeen seutukaavaliitto (1987) on esittänyt Jokioisten Peiliösuota maakunnallisesti tärkeäksi soidensuojelukohteeksi. Ehdotetun suojelualueen pinta-ala on noin 83 ha. 5.6 Kätönsuo Kätönsuo (kl. 2113 05) sijaitsee noin 13 km Jokioisten keskustasta pohjoiseen. Suon pinta on n. 116,5-120 m mpy ja viettää luoteeseen ja luonaaseen. Vedet laskevat lounaisosasta lähtevää ojaa pitkin Tyytynojaan ja edelleen Jänhijoen kautta Loimijokeen. Lounaassa ja lännessä suo rajoittuu turvepohjaisiin peltoihin, luoteessa savikkoon ja muualla moreenimaastoon, jossa erityisesti idässä ja kaakossa on kalliopaljastumia. Kulkuyhteydet ovat suon lounaisosaan hyvät, muualle heikot. Suon kokonaispinta-ala on

30 20 ha, yli 1 m syvän alueen 17 ha ja yli 2 m syvän 12 ha. Suolla on neljä tutkimuspistettä, ja tutkimuspistetiheys on 2,0/10 ha. Kätönsuon yleisin suotyyppi on isovarpuräme. Keskiosassa, turpeennostoalueiden ohella on myös rahkarämettä ja länsireunalla ojituksen myötä rehevistä suotyypeistä muodostunutta ruohoturvekangasta. Suon pinnan keskimääräinen rahkamättäisyys on 20 % ja mättäiden korkeus 2 dm. Suo on keskiosan turpeennostoaluetta lukuunottamatta tiheästi ojitettu ja sen kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Kohtalaisesti ja hyvin maatuneen pohjaturvekerroksen keskimaatuneisuus on 7,0 ja koko turvekerrostuman 5,0. Suon syvimmällä alueella, lähellä itäreunaa, heikosti maatunut, rahkavaltainen pintaturve ulottuu paksuimmillaan 3,3 m :n syvyyteen. Suurin mitattu turvepaksuus on 4,9 m. Kätönsuossa on rahkavaltaisia turpeita 77 % ja saravaltaisia 23 % turpeen kokonaismäärästä. Puun ja varpujen jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 19 % ja tupasvillarahkaturpeiden 48 %. Tupasvillan jäännöksiä on kaikkiaan noin 10 % turvemassasta, puuainesta 4 % ja saravaltaisiin turpeisiin liittyvää kortetta prosentin verran. Pääturvelajit sekä niiden prosenttiosuudet kokonaisturvemäärästä ovat : rahka (S) 71 %, rahkasara (SC) 18 %, sararahka (CS) 6 % ja sara (C) 5 %. Liekoja eli maatumatonta puuainesta on suon yli metrin syvyisellä alueella sekä 0-1 m :n syvyydessä että 1-2 m:n syvyydessä melko runsaasti (2,6 %). Yleisin pohjamaalaji on savi ; ainoastaan reunoilla pohjamaalajina on paikoin moreeni tai kallio. Liejua on miltei koko suon alueella pohjamaan päällä 20-230 cm :n paksuisena kerrostumana. Paksuimmillaan liejukerrostuma on suon itäreunan tuntumassa. Kätönsuo soveltuu pienimuotoiseen turvetuotantoon, aluksi kasvuturpeen raakaaineen, myöhemmin heikosti maatuneen pintakerroksen poistamisen jälkeen myös energiaturpeen nostamiseeen. Tosin kohtalaisen suuri liekoisuus haittaa jossain määrin turvetuotantoa. Suon keskiosassa on runsaasti vanhoja turvehautoja, joista on aikoinaan nostettu heikosti maatunutta rahkaturvetta kuivikkeeksi. Tuotantokelpoista pintaturvetta on yli 1 m :n syvyisellä 17 ha :n alalla, joskin turpeen laatua heikentävät tupasvillan ja varpujen jäännökset. Käyttökelpoiset energiaturvevarat ovat yli 2 m :n syvyisellä 12 ha :n alueella.