GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13,4/83/11 9 Markku Mäkilä ja Ale Grundströ m LUUMÄEN JA LÄHIKUNTIEN ERÄIDE N SOIDEN TURVEVARAT JA NIIDE N KÄYTTÖKELPOISUU S Raportti Geologisen tutkimuslaitoksen, Oy Partek Ab : n ja Luumäen kunnan välillä tehdyn yhteistyösopimukse n mukaan tutkituista soist a in * T) ~I~rr Espoo 1983
GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS RAPORTTI P 13,4/83/119 MAAPERÄOSASTO MARKKU MÄKILÄ JA ALE GRUNDSTRÖ M LUUM1 EN JA LAH I KUNT I EN E RA I DEN SOIDEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÅYTTUKELPOISUU S RAPORTTI GEOLOGISEN TUTKIMUSLAITOKSEN. OY PARTEK AB : N JA LUUMÄEN KUNNAN VÄLILLÄ TEHDYN YHTEISTYÖSOPIMUKSE N MUKAAN TUTKITUISTA SOIST A ESPOO 1983
- 3 - SISÄLT Ö 1 JOHDANTO 5 1.1 Tutkimuksen tarkoitus 5 1.2 Tutkimusmenetelmät ja aineisto 5 1.3 Soiden yleinen kuvaus 8 2 TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVE - TUOTANTOON 1 1 2.1 Tutkitut suot 1 4 Punasuo 1 4 Liisansuo 1 7 Teirisuo 2 0 Kärpänsuo 2 2 Lakiasuo 2 5 Savansuo 2 8 Kurki1amminsuo 3 1 Vanhankodinsuo 3 3 Kurannonsuo 3 5 Heikkilänsuo 3 8 Mähönsuo 4 0 Puntarisuo 4 4 Väinämöisensuo 4 7 Raitasuo 4 8 Ruokosuo 5 0 Takkasuo 5 3 Reijokankaansuo W 5 6 Soininsuo 5 8 Vuohimäensuo - Suohoikansuo 6 1 Viitasaarensuo - Sunninsuo 6 4 Lampsansuo - Maahniemensuo 6 8 Vesikallionsuo - Leipäsillansuo 7 1 Sydänmaansuo - Tomperinsuo 7 4 3 TULOSTEN TARKASTELUA 7 8 3.1 Turpeen paksuus ja turvemäärä 7 8 3.2 Maatuneisuus 7 8 3.3 Tuhkapitoisuus 78
- 4-3.4 Tuhkan sulamisominaisuudet 7 8 3.5 Lämpöarvo 8 1 3.6 Kuivatilavuuspaino 8 1 3.7 Vesipitoisuus 8 1 3.8 Happamuus 8 1 3.9 Rikki 8 2 4 YHTEENVETO SOIDEN SOVELTUVUUDESTA TURVE - TUOTANTOON 8 2 KIRJALLISUUS
- 5-1 JOHDANT O 1.1 Tutkimuksen tarkoitu s Geologisen tutkimuslaitoksen, Oy Partek Ab :n ja Luumäen kunnan välillä tehdyn yhteistyösopimuksen mukaisesti Geologinen tutkimuslaitos suoritti vuonna 1982 turveraaka-ainee n teollista soveltuvuutta selvitteleviä tutkimuksia Luumäe n ja sen lähikuntien alueella. Tutkimuksessa pääpaino asetettiin soiden energiasisällön samoin kuin turpeen nykyisill ä tuotantomenetelmillä hyödynnettävissä olevan turvemäärän j a turvetuotantoon soveltuvien alueiden selvittämiseen. Tutkit - tujen soiden sijainti näkyy kuvassa 1. 1.2 Tutkimusmenetelmät ja aineisto t Kenttätutkimukset suoritettiin siten, että kullekin tutkittavalle suolle laadittiin linjaverkosto, joka koostuu suo n hallitsevan osan poikki vedetystä selkälinjasta ja sitä vas - taan kohtisuöraan olevista poikkilinjoista (Lappalainen e t al. 1978). Poikkilinjojen väli on. 400 m. Linjojen päiss ä käytettiin tiheämpää pisteväliä. Kolme suota tutkittiin haja - pistein. Tutkimuslinjat on vaaittu ja korkeudet on pyritt y mahdollisuuksien mukaan sitomaan valtakunnalliseen kiintopisteverkkoon. Tutkimuspisteillä määritettiin suotyyppi ja suon pinnan vetisyys 5-asteikolla (kuiva, normaali, vetinen, hyllyvä, rimpinen) samoin kuin mättäiden peittävyys-% ja mättäisyyde n keskimääräinen korkeus. Edelleen huomioitiin puuston puulaj i - suhteet, tiheysluokat ja mahdolliset hakkuut. Turvekerrostumien kairauksissa tutkittiin paitsi itse turve - laji, myös siinä olevien lisätekijöiden määrä (6-asteikolla), turpeen maatuneisuus (10-asteikolla), kosteus (5-asteikolla ) sekä kuituisuus (0-6-asteikolla).
- 6 - Kuva 1. Tutkittujen soiden sijainti. 1. Punasuo 15. Ruokosuo 2. Liisansuo 16. Takkasuo 3. Teirisuo 17. Reijokankaansuo W 4. Kärpänsuo 18. Soininsuo 5. Lakiasuo SE 19. Vuohimäensuo - 6. Savansuo Suohoikansuo 7. Kurkilamminsuo 20. Viitasaarensuo - 8. Vanhankodinsuo Sunninsu o 9. Kurannonsuo 21. Lampsansuo - 10. Heikkilänsuo Maahniemensuo 11. Mähönsuo 22. Vesikallionsuo - 12. Puntarisuo Leipäsillansuo 13. Väinämöisensuo 23. Sydänmaansuo - 14. Raitasuo Tomperinsuo
- 7 - Suossa olevan lahoamattoman puuaineksen (liekojen) määrän arvioimiseksi kunkin tutkimuspisteen ympäristö luodattii n kahden metrin syvyyteen asti kymmenessä eri kohdassa. Todetut lieko-osumat on ilmoitettu erikseen 0-1 metrin j a 1-2 metrin välisissä syvyyskerroksissa kantopitoisuuspr o - sentteina turvemäärästä. Prosenttiluvut on laskettu ns. Pavlovin menetelmän mukaan, jossa kantopitoisuus on jaett u viiteen eri luokkaan : liekoja on hyvin vähän (alle 1 %), vähän (1-2 %), kohtalaisesti (2-3 %), runsaasti (3-4 %) ja erittäin runsaasti (yli 4 %). Soista, joiden kenttätutkimusten perusteella voitiin katso a soveltuvan turvetuotantoon, otettiin suon koosta riippue n 1-2 pinnasta pohjaan ulottuvaa näytesarjaa laboratorio - tutkimuksia varten. Näytteenottopaikka valittiin siten, et - tä se edustaa mahdollisimman hyvin suon turvekerrostumia. Tilavuustarkoista näytteistä määritettiin laboratorioss a ph-arvo, vesipitoisuus painoprosentteina (105 C :ssa kuivaamalla), kuivatilavuuspaino kg/suo- m3, tuhkapitoisuus prosen t - teina (815 ± 25 C :ssa hehkutettuna) kuivapainosta sekä osasta näytteistä lämpöarvo Leco AC 200 -kalorimetrillä. Lämpöärvo on laskettu erikseen kuivalle turpeelle sek ä 50 % :n käyttökosteudessa olevalle turpeelle. Tuhkan sulamis - käyttäytymismääritykset on tehty Leitzin kuumennusmikros - koopilla. Tilavuustarkkojen näytteiden puuttuessa on suo - kuution tilavuuspaino arvioitu käyttämällä muuta alueelt a saatua aineistoa. Kairaustulosten tulkintaa on havainnollistettu karttojen j a profiilien avulla. Suokohtaisista kartoista ilmenevät linja - verkosto ja tutkimuspisteittäin keskimääräinen maatuneisuu s sekä heikosti maatuneen ( H 1-4 ) pintaturpeen ja koko kerros - tuman paksuus. Karttoihin on piirretty myös turpee n ' naksuutta esittävät syvyyskäyrät 1 m :n välein sekä suon pinna n korkeuskäyrät.
- 8 - Maatuneisuusprofiileissa on turpeet jaettu maatuneisuude n mukaan kolmeen ryhmään : H1_3, H4 ja H 5_10. Turvelajiprofi i - leissa on kunkin kairauspisteen yläpuolella esitetty suo - tyyppi ja liekoisuus (0-1 m :n syvyyskerroksen osumat / 1-2 m :n syvyyskerroksen osumat). Turvelajit on esitetty symbolein (kuva 2). Lisäksi on ilmoitettu kunkin kairaus - pisteen pohjamaan laatu. Muu tutkimusaineisto on arkisto i- tuna Geologisen tutkimuslaitoksen turvearkistossa. 1.3 Soiden yleinen kuvau s Alueen suot kuuluvat pääasiassa Etelä-Suomen rannikkoaluee n konsentrisiin kermikeidassoihinr joiden pintaosissa on kes - kimäärin 0,6 metriä heikosti maatunutta rahkaturvetta. Sen alapuolella on maatuneempi kerros. Turpeen laatu ja maatumisaste vaihtelevat kuitenkin eri soissa ja samankin suo n eri osissa ja eri syvyyksissä huomattavan paljon. Tämä vaihtelevuus heikentää usein koko suon turvekerrostumien taloudellista käyttökelpoisuutta polttoturvetuotannon kannalta. Heikosti maatunut pintaturve sisältää usein runsaasti suoleväkön, tupasvillan, puun ja varvun jäänteitä, jotka heikentävät turpeen laatua kasvuturvetuotannon kannalta. Turve - pehkua on kuitenkin nostettu useista alueen soista koti - käyttöön. Laaja-alaiset suot ovat turvelaadultaan heikompilaatuisi a kuin pienet suot, joissa turve on paremmin maatunutta. Toisaalta liekojen (lahoamattoman puuaineksen määrä) on suurem - pi pienissä soissa. Suot ovat yleensä tasapohjaisia ja äkki - syviä, jolloin soiden epämuotoisuusvähennykset ovat turve - tuotantoa ajatellen pieniä. Erilaiset rämeet ovat vallitsevina suotyyppeinä alueella. Ravinnerikkailla reunaosilla on korpityyppejä. Avosoita on vain vähän, ja koska soista on suurin osa ojitettu kokonaa n tai melkein kokonaan, on niilläkin puuston kasvu päässy t osittain alkuun.
- 9 -
- 10 - Suotyyppien sekä turpeen lyhenteet ovat seuraavat : I Avosuot II Rämee t 1. Varsinainen letto VL 1. Lettoräme LR 2. Rimpiletto RIL 2. Ruohoinen sararäme RHS R 3. Ruohoinen saraneva RHSN 3. Varsinainen sararäme VS R 4. Varsinainen saraneva VSN 4. Lyhytkorsinevaräme LKNR 5. Rimpineva RIN 5. Tupasvillaräme TR 6. Lyhytkortinen neva LKN 6. Pallosararäme PS R 7. Kalvakkaneva KN 7. Korpiräme KR 8. Silmäkeneva SIN 8. Kangasräme KGR 9. Rahkaneva RN 9. Isovarpuräme I R 10. Luhtaneva LUN 10. Rahkaräme RR 11. Keidasräme KER III Korvet IV Muuttuneetsuotyypit ' 1. Lettokorpi LK 1. Ojikko OJ 2. Koivuletto KOL 2. Muuttuma MU 3. Lehtokorpi LHK 3. Karhunsammalmuuttuma KSMU 4. Ruoho- ja heinäkorpi RHK 4. Ruohoturvekangas RHTK 5. Kangaskorpi KGK 5. Mustikkaturvekangas MTK 6. Varsinainen korpi VK 6. Puolukkaturvekangas PTK 7. Nevakorpi NK 7. Varputurvekangas VATK 8. Rääseikkö RAK 8. Jäkäläturvekangas JATK 9. Kytöheitto KH 10. Pelto PE 11. Palaturpeennostoalue PTA 11. Jyrsinturpeen nostoalue JT A Pääturvelajit Lisätekijä t 1. Rahkaturve S 1. Tupasvilla (Eriophorum) E R 2. Sararahkaturve CS 2. Puuaines (Lignidi) L 3. Ruskosammalrahkaturve BS 3. Varpuaines (NanoZignidi) N 4. Saraturve C 4. Korte (Equisetum) EQ 5. Rahkasaraturve SC 5. Järviruoko (Phragmites) PR 6. Ruskosammalsaraturve BC 6. Suoleväkkö (Scheuchzeria) SH 7. Ruskosammalturve B 7. Tupasluikka (Trichophorum) T R 8. Rahkaruskosammalturve SB 8. Raate (Menyanthes) MN 9. Sararuskosammalturve CB 9. Siniheinä (MoZinia) ML 10. Järvikaisla (Scirnus) SP
- 11-2 TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOO N Turpeen pääasiallisia lämmönlähteitä ovat hiili ja vety. Maatumisen edistyessä kasviaineksen hiilipitoisuus lisään - tyy ja lämpöarvo kasvaa. Maatuminen vaikuttaa turpeen läm - pöarvoon myös siten, että maatumisen kasvaessa kuivatilavuuspaino suurenee ja lämpöarvo tilavuusyksikköä kohde n kasvaa. Merkitys tuntuu mm : kuljetuskustannusten alenemisena. Myös itse turvelaji vaikuttaa turpeen käyttökelpoi - suuteen siten, että saraturve soveltuu poittoturpeeks i heikommin maatuneena kuin rahkaturve. Maatumisen edistyessä kasvaa kivennäisaineksen (tuhkan ) osuus turpeessa. Sen lisäksi, että tuhka alentaa lämpöar - voa, se sintraantumalla kattiloihin hankaloittaa polttoa. Tärkeä laatutekijä on myös puuaineksen osuus tarpeessa. Arvioitaessa turpeen kelpoisuutta polttoaineeksi nojaud u- taan Turveteollisuusliiton laadunmääritysohjeisiin. Turpeen tuotantokustannuksiin vaikuttavia seikkoja edell ä mainittujen turvetekijöiden ohella ovat suotekijät, joist a tärkeimpiä ovat suon sijainti kulutuskohteeseen nähden j a tieyhteydet. Myös kantoisuus ja liekoisuus ovat taloudelli - sesti merkittäviä tekijöitä. Muita tuotantokustannuksii n vaikuttavia seikkoja ovat mm. turvekerrostumien paksuus, pohjamaan laatu, suon koko ja muoto, kuivatusmahdollisuude t ja ilmastolliset olosuhteet. Polttoturpeella tarkoitetaan energiahuollossa lämmön j a sähkön tuotantoon käytettävää turvetta (Poittoturvekomitean mietintö 142-1973). Nostotekniikan perusteella voidaa n puhua joko pala- tai jyrsinturpeesta. Palaturvemenetelmässä suosta nostettu turve sekoitetaan j a muokataan sekä puristetaan lopuksi suuttimen läpi tuotanto - kentän pinnalle kuivumaan. Palaturpeen valmistusmenetelmie n kehittyminen ja palakoon pienentäminen ovat tehneet siit ä varteenotettavan vaihtoehdon jyrsinturpeelle. Polttokattila-
- 12 - teknologian kehityksen myötä näyttää siltä, että halvempie n käyttökulujen ansiosta palaturve on jyrsinturvetta edulli - sempaa polttoturveainetta vielä ainakin 10 MWh :n laitoksi s - sa (Kotimaisten polttoaineiden käyttö kiinteistö- ja aluekohtaisissa lämpökeskuksissa 1979). Polttoturpeen käytön yleistyessä pienissä yksiköissä, kuten maatiloilla, pientaloissa ja kuntien aluelämpökeskuksissa, heijastuu se tuotantojärjestelmään pientuottajia suosivasti. Uusimmat maataloustraktorin perään kiinnitettävät palaturve - koneet mahdollistavat yhä pienempien, käytännössä jopa all e 10 ha :n tuotantokenttien käyttöönoton. Siten mm. monet hylä - tyt turvepellot soveltuvat palaturvetuotantoon. Polttotekniikan kehittyessä voidaan käytettävän turpeen laatuvaati - muksia muuttaa. Jyrsinturpeella tarkoitetaan ohuina kerroksina suon pinnalt a jyrsimällä irrotettua turvejauhoa. Jyrsinturvetuotanto vaatii laajoja tuotantokenttiä ja kalliita koneinvestointeja. Lisäksi jyrsinturpeen laatu vaihtelee tuntuvasti aiheuttae n vaikeuksia polton säädössä. Turpeen tilavuuspaino on alhainen, mikä lisää kuljetus- ja varastointikustannuksia. Kulje - tuksen osuus on nyt lähes kolmannes jyrsinturpeen kuluttaja - hinnasta ja tulee edelleen kasvamaan. Edellä mainitut tekijät tekevät jyrsinturpeen jalostamise n ajankohtaiseksi. Eräs jyrsinturpeesta saatava jaloste on turvepelletti. Tehdyt tutkimukset ja kokeet (Suoninen 1979 ) osoittavat jyrsinturpeen pelletöinnin mahdolliseksi verraten laajalla laatu- ja kosteusalueella. Koska myös heikkolaatuinen jyrsinturve on pelletöitävissä, saattaa menetelm ä tarjota tähänastista edullisemman ratkaisun laadultaan heik - kojen turvekerrosten hyväksikäyttöön. Turpeen keskeinen käyttömuoto on myös kasvuturve. Parast a kasvuturvetta on heikosti ( H 1-3 ) maatunut rahkaturve, ennen kaikkea Sphagnum fuscum -turve. Kun kasvuturpeen tuotanto a harjoitetaan laajassa mittakaavassa edellytetään, että
- 13 - suossa on vähintään 1 m :n paksuinen kerros kunnollista raaka - ainetta. Tutkimusten perusteella löytyi kasvuturpeen nostoo n soveliaita suoalueita muutamalta suolta. Tällöinkään turpee n laatu ei ole tähän tarkoitukseen aina paras mahdollinen, sillä rahkaturpeessa esiintyy usein lisätekijöitä - mm. suoleväkköä, tupasvillaa, puun jäänteitä ja varpuja - jotk a heikentävät sen kasvuturveominaisuuksia. Turvetta on aikaisemmin käytetty yleisesti sellaisenaan maan - parannusaineena. Kuivikkeena käytettynä karjasuojissa on siitä saatu valmiiksi lannoitettua maanparannusainetta. Alueell a olevien useiden pienialaisten soiden turpeen pintakerroksist a osa soveltuu parhaiten juuri turvepehkuksi tyydyttämään tila - kohtaisia tarpeita. Lasketut käyttökelpoiset polttoturvevarat ovat yli 2 m : n syvyisten alueiden turvevaroja. Niistä on vähennetty laadullisesti kelpaamattomat alueet ja suon pohjalle jäävä keskimäärin 50 cm :n paksuinen runsastuhkainen turvekerros, jot a ei käytännössä voi hyödyntää. Kuivatusolosuhteista riippue n on suon pohjalle jäänyt turvekerros voinut olla myös suurempi. Muita teknillis-taloudellisia tekijöitä ei ole huomioitu. Tutkimuspisteiden syvyyden aritmeettinen keskiarvo anta a suon turvevaroista virheellisen kuvan. Tässä tutkimusaineis - tossa onkin käytetty turvemäärien laskussa syvyysvyöhykkeit - täin pinta-alaan painotettuja keskisyvyyksiä, jolloin saadaan luotettavampi kuva suon todellisista turvevaroista. Suon energiasisältö on määritetty kuivalle ja 50 % :n käyttö - kosteudessa olevalla turpeelle. Jos tilavuustarkkoja näyttei - tä ei ole otettu, on suokuution kuivatilavuuspaino saat u muulle aineistolle lasketusta kuivatilavuuspainon ja maatuneisuuden välisestä regressiosuorasta. Lämpöarvot on saat u vastaavasti lämpöarvon ja maatuneisuuden välisestä regressiosuorasta.
- 14-1. P u n a s u o (kl. 3131 02) sijaitsee noin 28 km Taavetista länteen. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on noi n 78 m ja pinta viettää luoteeseen. Suon pinta-ala on 46 ha, josta yli 1 m :n syvyistä aluetta on 39 ha ja yli 2 m :n 32 ha. Suolla on tutkimuslinjaa 2 720 m (32 pistettä), ja tutkimus - pisteitä on keskimäärin 7,0 kappaletta 10 hehtaarilla (kuva 3). Yleisimmät suotyypit ovat suon keskiosassa lyhytkorsi- j a rahkarämeojikot. Reunaosissa esiintyy sararäme- ja korpiräme - ojikkoa. Suo on ojitettu lukuunottamatta kaakkoispään keski - osaa. Puusto on riuku-ja pinotavara-asteella ja keskitiheää. Keskimääräinen mättäisyys on 21 % ja mättäiden korkeus 2 dm. Turvekerrostumien keskipaksuus on 2,89 m, yli 1 m :n syvyisellä alueella 3,33 m ja yli 2 m :n alueella 3,69 m. Suurin turvepaksuus, 6,5 m, on tavattu pisteeltä A 1100. Suon pohjamaalaji on pääasiassa hiekka (kuva 4). Turpeista on rahkavaltaisia 60,6 %, saravaltaisia 38,7 % j a loput ovat ruskosammalvaltaisia. Pääturvelajeittain jakautu - ma on S 32,1 %, CS 28,5 %, C 4,2 %, SC 29,8 %, BC 4,7 % j a CB 0,7 %. Tupasvillaa esiintyy lisätekijänä turpeess a 7,8 % :ssa ja puun jäänteitä 8,1 % :ssa. Turpeen keskimaatunei - suus on 4,8. Heikosti maatuneen pintakerroksen (1,0 m) maatu - neisuus on 3,3 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 5,6. Punasuon turpeen määrä on 1,33 milj. suo-m 3, josta 34,6 % el i 0,46 milj. m 3 on heikostimaatunutta pintakerrosta. Yli 1 m : n syvyisellä suon osalla on 97,7 % koko turvemäärästä el i 1,30 milj. m 3, josta on hyvin maatunutta pohjakerrost a 0,85 milj. m 3. Yli 2 m :n syvyisellä suon osalla on 88,7 % koko turvemaarästä eli 1,18 milj. m 3, josta on hyvin maatunut - ta pohjakerrosta 0,77 milj. m 3. Liekoja on 0-1 m :n syvyydessä 1,4 % ja 1-2 m :n syvyydessä 1,7 %.
- 15 - Soveltuvuus turvetuotantoo n Suon kuivatusmahdollisuudet ovat tyydyttävät. Polttoturve - tuotantoa haittaava tekijä on paksu heikosti maatunut pinta - kerros. Mikäli heikosti maatunut pintaturve lasketaan polttoturvemäärään mukaan Punasuon yli 2 m :n syvyisen 32 ha alueen käyttökelpoiset polttoturvevarat ovat 0,99 milj. suo-m 3. Tämän kuiva-ainemäärä on 0,072 milj. tn ja energia - sisältö 1,49 milj. GJ eli 0,42 milj. MWh. Tuotantokuutioiks i 50 % :n kosteus) laskettuna energiasisältö on 1,32 milj. GJ eli 0,37 milj. MWh. Heikosti maatunut pintakerros soveltuu lähinnä kuivike- ta i kasvuturvetuotantoon. Turvetta saadaan suon yli 2 m syvä n 32 ha alueen 1,28 m paksusta heikosti maatuneesta pintakerroksesta 0,41 milj. suo-m 3.
- 17-2. L i i s a n s u o (kl. 3042 09) sijaitsee noin 30 km Taavetin keskustasta lounaaseen. Suon pinnan korkeus meren - pinnasta on noin 55 m ja pinta viettää koilliseen. Suon pinta - ala on 43 ha, josta yli 1 m :n syvyistä aluetta on 36 ha j a yli 2 m :n 20 ha. Suolla on tutkimuslinjaa 1980 m (24 pistettä), ja tutkimuspisteitä on keskimäärin 5,6 ka pp aletta 10 hehtaaril - la (kuva 5). Yleisimmät suotyypit ovat tupasvilla-, rahka- ja keidasräme. Suo on kokonaan ojitettu. Puusto on suon reunaosilla riuku - asteella olevaa keskitiheää mäntyä. Suon keskiosalla puust o on riukuasteella olevaa koivua sekä mäntyä ja on harvaa ta i keskitiheää. Keskimääräinen mättäisyys on 23 % ja mättäiden korkeus 3 dm. Turvekerrostumien keskipaksuus on 1,95 m, yli 1 m :n syvyise l - lä alueella 2,22 m ja yli 2 m :n alueella 2,70 m. Suurin turvepaksuus, 3,8 m, on tavattu pisteeltä A 800-200. Suo n keskiosassa pohjamaalaji on pääasiassa savi, reunoilla hiekk a (kuva 6). Turpeista on rahkavaltaisia 79,3 % ja loput ovat saravaltai - sia. Pääturvelajeittain jakautuma on S 34,0 %, CS 45,3 %, C 0,3 %, SC 18,9 % ja BC 1,5 %. Tupasvillaa esiintyy lisäteki - jänä turpeessa 31,2 % :ssa ja puun jäänteitä 3,2 % :ssa. Turpeen keskimaatuneisuus on 5,8. Heikosti maatuneen pintakerroksen (0,40 m) maatuneisuus on 3,6 ja hyvin maatuneen pohja - kerroksen 6,4. Liisansuon turpeen määrä on 0,84 milj. suo- m3, josta 20,2 % eli 0,17 milj. m 3 on heikosti maatunutta pintakerrosta. Yl i 1 m :n syvyisellä suon osalla on 95,2 % koko turvemääräst ä eli 0,80 milj. m3, josta on hyvin maatunutta pohjakerrost a 0,64 milj. m3. Yli 2 m :n syvyisellä suon osalla on 64,3 % koko turvemäärästä eli 0,54 milj. m3, josta on hyvin maatu - nutta pohjakerrosta 0,43 milj. m 3. Liekoja on 0-1 m :n sy - vyydessä 2,5 % ja 1-2 m :n syvyydessä 0,6 %.
- 18 - Soveltuvuus turvetuotantoo n Suo on tyydyttävästi kuivattavissa. Turvetuotantoa haittaa - vana tekijänä on pohjoisen osan pohjalla oleva paksu lieju - kerros. Suo soveltuu keskimääräistä paremman maatuneisuutensa johdosta ennenkaikkea palaturpeen tuotantoon. Liisansuon yli 2 m :n syvyisen 20 ha alueen käyttökelpoise t polttoturvevarat ovat 0,44 milj. suo-m 3. Tämän kuiva-aine - määrä on 0,039 milj. tn ja energiasisältö 0,81 milj. GJ el i 0,23 milj. MWh. Tuotantokuutioiksi (50 % :n kosteus) laskettuna energiasisältö on 0,71 milj. GJ eli 0,20 milj. MWh.
- 20-3. T e i r i s u o (kl. 3042 09) sijaitsee noin 30 km Taavetin keskustasta lounaaseen. Suon pinnan korkeus meren - pinnasta on noin 53 m ja pinta viettää itään. Suon pinta-al a on 27 ha, josta yli 1 m :n syvyistä aluetta on 22 ha ja yli 2 m:n 19 ha. Suolla on tutkimuslinjaa 1190 m (15 pistettä), ja tutkimuspisteitä on keskimäärin 5,6 kappaletta 10 hehtaa - rilla (kuva 7). Yleisimmät suotyypit ovat rahkaräme, tupasvillaräme ja varsi - nainen sararäme sekä reunaosilla erilaiset korpityypit. Suo on kokonaan ojitettu. Puusto on riukuasteella ja keskitiheää. Keskimääräinen mättäisyys on 21 % ja mättäiden korkeus 3 dm. Turvekerrostumien keskipaksuus on 2,63 m, yli 1 m :n syvyise l - lä alueella 3,09 m ja yli 2 m :n alueella 3,32 m. Suurin turvepaksuus, 4,7 m, on tavattu pisteeltä A 400. Suon pohjamaalaji on pääasiassa savi ja hiesu, reunoilla hiekka (kuva 8). Turpeista on rahkavaltaisia 83,8 % ja loput ovat saravalta i - sia. Pääturvelajeittain jakautuma on S 46,2 %, CS 37,6 %, SC 15,2 % ja BC 1,0 %. Tupasvillaa esiintyy lisätekijänä tu r- peessa 25,3 % :ssa ja puun jäänteitä 8,0 % :ssa. Turpeen keski - maatuneisuus, on 4,7. Heikosti maatuneen pintakerrokse n (1,07 m) maatuneisuus on 3,5 ja hyvin maatuneen pohjakerro k- sen 5,6. Teirisuon turpeen määrä on 0,71 milj. suo-m 3, josta 40,8 % eli 0,29 milj. m3 on heikosti maatunutta pintakerrosta. Yl i 1 m :n syvyisellä suon osalla on 95,8 % koko turvemääräst ä eli 0,68 milj. m 3, josta on hyvin maatunutta pohjakerrost a 0,40 milj. m3, y li 2 m :n syvyisellä suon osalla on 88,7 % koko turvemäärästä eli 0,63 milj. m 3, josta on hyvin maat u - nutta pohjakerrosta 0,37 milj. m3. Liekoja on 0-1 m : n syvyydessä 0,3 % ja 1-2 m :n syvyydessä 1,4 %. Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus pisteellä A 400 o n 1,07 % kuivapainosta, ph-arvo 3,6, vesipitoisuus märkäpai - nosta 91,5 % ja kuivatilavuuspaino 84,2 kg/ m3. Keskimäärin
- 21 - lämpöarvo laskettuna kuivalle turpeelle on 19,7 MJ/kg. Ilma - kuivan 50 % kostean turpeen saanto on 168,4 kg/m 3 ja sen energiasisältö on keskimäärin 0,40 MWh/m 3. Soveltuvuus turvetuotantoo n Suon kuivatusmahdollisuudet ovat tyydyttävät. Polttoturvetuotantoa haittaava tekijä on paikoin huomattavan paksu heikost i maatunut pintakerros. Mikäli heikosti maatunut pintaturve lasketaan polttoturvemäärään mukaan Teirisuon yli 2 m :n syvyisen 19 ha alueen käyttö - kelpoiset polttoturvevarat ovat 0,53 milj. suo-m 3. Tämän kuivaainemäärä on 0,045 milj. tn ja energiasisältö 0,88 milj. G J eli 0,24 milj. MWh. Tuotantokuutioiksi (50 % :n kosteus) laskettuna energiasisältö on 0,77 milj. GJ eli 0,21 milj. MWh.
- 22 - Heikosti maatunut pintakerros soveltuu lähinnä kuivike- ta i kasvuturpeen tuotantoon. Turvetta saadaan suon yli 2 m sy - vän 19 ha alueen 1,37 m paksusta heikosti maatuneesta pinta - kerroksesta 0,26 milj. suo-m 3. 4. K ä r p ä n s u o (kl. 3042 09) sijaitsee noin 27 k m Taavetin keskustasta koilliseen. Suon pinnan korkeus meren - pinnasta on noin 50 m ja pinta viettää itään. Suon pinta-al a on 40 ha, josta yli 1 m :n syvyistä aluetta on 36 ha ja yl i 2 m :n 31 ha. Suolla on tutkimuslinjaa 1 810 m (21 pistettä), ja tutkimuspisteitä on keskimäärin 5,3 kappaletta 10 hehtaa - rilla (kuva 9).
- 23 - Yleisimmät suotyypit ovat tupasvilla-, isovarpu- ja rahkaräme sekä lyhytkortinen neva. Suo on kauttaaltaan ojitettu. Puusto on riuku- ja pinotavara-asteella ja keskitiheää. Keskimääräinen mättäisyys on 17 % ja mättäiden korkeus 2 dm. Turvekerrostumien keskipaksuus on 3,48 m, yli 1 m :n syvyisellä alueella 3,83 m ja yli 2 m :n alueella 4,16 m. Suurin turve - paksuus, 5,8 m, on tavattu pisteeltä A 200 + 100. Suon pohjamaalaji on pääasiassa hiekka ja hiesu (kuva 10). Turpeista on rahkavaltaisia 59,2 % ja loput ovat saravaltaisia. Pääturvelajeittain jakautuma on S 27,3 %, CS 31,9 %, C 1,7 %, SC 37,9 % ja BC 1,2 %. Tupasvillaa esiintyy lisä-
- 24 - tekijänä turpeessa 15,9 % :ssa, ja puun jäänteitä 13,7 % :ssa. Turpeen keskimaatuneisuus on 4,4. Heikosti maatuneen pinta - kerroksen (1,98 m) maatuneisuus on 3,5 ja hyvin maatunee n pohjakerroksen 5,5. Kärpänsuon turpeen määrä on 1,39 milj. suo-m 3, josta 56,8 % eli 0,79 milj. m 3 on heikosti maatunutta pintakerrosta. Yl i 1 m :n syvyisellä suon osalla on 99,3 % koko turvemäärästä el i 1,38 milj. m 3, josta on hyvin maatunutta pohjakerrosta
- 25-0,60 milj. m 3. Yli 2 m :n syvyisellä suon osalla on 92,8 % koko turvemäärästä eli 1,29 milj. m3, josta on hyvin maatunu t - ta pohjakerrosta 0,56 milj. m 3. Liekoja on 0-1 m :n syvyy - dessä 0,1 %. Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus pisteellä A 300 on 4,16 % kuivapainosta, ph-arvo 5,1, vesipitoisuus märkäpainosta 92 % ja kuivatilavuuspaino 80,3 kg/m 3. Keskimääräinen lämpöarvo laskettuna kuivalle turpeelle on 20,4 MJ/kg. Ilmakuivan 50 % kostean turpeen saanto on 160,6 kg/m 3 ja sen energiasisält ö on keskimäärin 0,40 MWh/m3. Soveltuvuus turvetuotantoo n Suon kuivatusmahdollisuudet ovat tyydyttävät. Polttoturvetuo - tantoa haittaa paksu heikosti maatunut pintakerros. Kerroksen laatua parantaa kuitenkin monin paikoin saraturve. Kärpänsuon yli 2 m :n syvyisen 31 ha alueen käyttökelpoise t polttoturvevarat ovat 1,10 milj. suo- m3. Tämän kuiva-ainemää - rä on 0,088 milj. tn ja energiasisältö 1,80 milj. GJ el i 0,50 milj. MWh. Tuotantokuutioiksi (50 % :n kosteus) laskettu - na energiasisältö on 1,59 milj. GJ eli 0,44 milj. MWh. 5. L a k i a s u o SE (kl. 3131 08) sijaitsee noin 8 km Taavetin keskustasta länteen. Suon pinnan korkeus merenpinna s - ta on noin 83 m ja pinta viettää kaakkoon kohti Isoa Roukku - lampea ja Poro-ojaa. Suon pinta-ala on 60 ha, josta yli 1 m : n syvyistä aluetta on 51 ha ja yli 2 m :n 45 ha. Suolla on tutkimuslinjaa 3075 m (39 pistettä), ja tutkimuspisteitä on kes - kimäärin 6,5 kappaletta 10 hehtaarilla (kuva 11). Yleisimmät suotyypit ovat tupasvilla-, rahka-, isovarpu- j a korpiräme. Reunaosilla on erilaisia korpityyppejä. Suo o n kokonaan ojitettu. Puusto on pääosin riukuasteella ja keski - tiheää. Keskimääräinen mättäisyys on 24 % ja mättäiden korkeus 2 dm.
- 27 - Turvekerrostumien keskipaksuus on 2,97 m, yli 1 m :n syvyisellä alueella 3,43 m ja yli 2 m :n alueella 3,71 m. Suurin turvepaksuus, 5,3 m, on tavattu pisteeltä A 800 + 100. Suon pohjamaalaji on pääasiassa hiekka. Turpeista on rahkavaltaisia 74,4 % ja loput ovat saravaltai - sia. Pääturvelajeittain jakautuma on S 24,4 %, CS 50,0 %, C 0,6 %, SC 24,8 % ja BC 0,2 %. Tupasvillaa esiintyy lisätekijänä turpeessa 17,7 % :ssa ja puun jäänteitä 4,7 % :ssa. Turpee n keskimaatuneisuus on 5,7. Heikosti maatuneen pintakerrokse n (0,60 m) maatuneisuus on 3,6 ja hyvin maatuneen pohjakerrokse n 6, 3. Lakiasuo SE :n turpeen määrä on 1,78 milj. suo-m3, josta 20,2 % eli 0,36 milj. m3 on heikosti maatunutta pintakerrosta. Yl i 1 m :n syvyisellä suon osalla on 98,3 % koko turvemäärästä el i 1,75 milj. m3, josta on hyvin maatunutta pohjakerrost a 1,40 milj. m3. Yli 2 m :n syvyisellä suon osalla on 93,8 % kok o turvemäärästä eli 1,67 milj. m3, josta on hyvin maatunutt a pohjakerrosta 1,33 milj. m3. Liekoja on 0-1 m :n syvyydess ä 1,1 % ja 1-2 m :n syvyydessä 0,6 %. Soveltuvuus turvetuotantoo n Suon kuivatusta vaikeuttaa Iso-Roukkulampi. Lisäksi mahdollista polttoturvetuotantoa haittaava tekijä on paikoin paks u heikosti maatunut pintakerros. Lakiasuon yli 2 m :n syvyisen 45 ha alueen polttoturvevara t ovat 1,13 milj. suo-m 3. Tällöin hyödyntämissyvyyden oniarvioi - tu olevan 2,5 m. Tämän kuiva-ainemäärä on 0,098 milj. tn j a energiasisältö 2,04 milj. GJ eli 0,57 milj. MWh. Tuotanto - kuutioiksi (50 % :n kosteus) laskettuna energiasisältö o n 1,80 milj. GJ eli 0,50 milj. MWh.
- 28-6. S a v a n s u o (kl. 3042 12) sijaitsee noin 25 km Taavetin keskustasta luoteeseen. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on noin 52 m ja pinta viettää pohjoiseen kohti Savanjärveä. Suon pinta-ala on 133 ha, josta yli 1 m :n syvyist ä aluetta on 115 ha ja yli 2 m :n 82 ha. Suolla on tutkimuslin - jaa 5690 m (65 pistettä), ja tutkimuspisteitä on keskimääri n 4,9 kappaletta 10 hehtaarilla (kuva 12). Yleisimmät suotyypit ovat rahkaräme- ja isovarpurämeojikk o sekä keidasräme. Reunoilla on korpityyppejä. Suo on kokonaa n ojitettu lukuunottamatta suon keskiosaa. Pohjoisosan ojitus o n vanhaa ja suo on osin muuttuma-asteella. Puusto on suon pohjois- ja reunaosilla pinotavara-asteella ja keskitiheää ta i tiheää. Muulla alueella puusto on kitukasvuista ja harvaa. Keskimääräinen mättäisyys on 38 % ja mättäiden korkeus 2 dm. Turvekerrostumien keskipaksuus on 2,61 m, yli 1 m :n syvyisel - lä alueella 2,93 m ja yli 2 m :n alueella 3,57 m. Suurin turvepaksuus, 6,4 m, on tavattu pisteeltä A 500. Suon pohjoisosa n pohjamaalaji on pääasiassa savi ja hiesu, etelä- ja reunaosa n hieta ja hiekka (kuva 13). Turpeista on rahkavaltaisia 87,7 %, saravaltaisia 12,2 % j a loput ovat ruskosammalvaltaisia. Pääturvelajeittain jakautum a on S 65,4 %, CS 22,3 %, C 1,0 %, SC 11,1 %, BC 0,1 % ja CB 0,1 %. Tupasvillaa esiintyy lisätekijänä turpeessa 2,8 % :ss a ja puun jäänteitä 0,5 % :ssa. Turpeen keskimaatuneisuus on 5,5. Heikosti maatuneen pintakerroksen (0,56 m) maatuneisuus o n 3,3 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 6,1. Savansuon turpeen määrä on 3,47 milj. suo-m3, josta 21,3 % eli 0,74 milj. m3 on heikosti maatunutta pintakerrosta. Yl i 1 m :n syvyisellä suon osalla on 97,1 % koko turvemäärästä el i 3,37 milj. m3, josta on hyvin maatunutta pohjakerrost a 2,65 milj. m3, Yli 2 m :n syvyisellä suon osalla on 84,4 % ko - ko turvemäärästä eli 2,93 milj. m 3, josta on hyvin maatunutt a pohjakerrosta 2,31 milj. m3. Liekoja on 0-1 m :n syvyydess ä 0,5 % ja 1-2 m :n syvyydessä 0,2 %.
- 31 - Soveltuvuus turvetuotantoo n Savanjärvestä aiheutuvat kuivatusvaikeudet haittaavat suo n pohjoisosan hyväksikäyttöä. A 1200 -poikkilinjan etelänpuole i - sella osuudella on heikosti maatuneen pintaturpeen paksuu s haittaava tekijä. Mikäli heikosti maatunut pintaturve lasketaan polttoturvemäärään mukaan Savansuon yli 3 m :n syvyisen 51 ha alueen käyttökelpoiset polttoturvevarat ovat 1,66 milj. suo-m3. Tämän kuivaainemäärä on 0,138 milj. tn ja energiasisältö 2,87 milj. GJ eli 0,80 milj. MWh. Tuotantokuutioiksi (50 % :n kosteus) lasket - tuna energiasisältö on 2,54 milj. GJ eli 0,71 milj. MWh. Heikosti maatunut pintakerros soveltuu lähinnä kuivike- ta i kasvuturpeen tuotantoon. Turvetta saadaan suon yli 3 m : n syvyisen 51 ha alueen 0,92 m paksusta heikosti maatuneest a pintakerroksesta 0,47 milj. suo-m3. 7. K u r k i 1 am m i n s u o (kl. 3131 10) sijaitsee noi n 20 km T.aavetista kaakkoon. Suon pinnan korkeus merenpinnast a on noin 58 m. Suon tutkitun osan pinta-ala on 44 ha, josta yl i 1 m :n syvyistä aluetta on 36 ha ja yli 2 m :n 28 ha. Suo on tutkittu 14 hajapisteellä, ja tutkimuspisteitä on keskimääri n 3,2 kappaletta 10 hehtaarilla (kuva 14). Yleisimmät suotyypit ovat suon pohjoisosalla varpu- ja puoluk - katurvekangas sekä muuttuma-asteella oleva lyhytkorsineva. Suon keskiosalla on vallitsevana rahkarämemuuttuma sekä -ojikko ja suon eteläisellä osalla isovarpurämeojikko ja -muuttuma. Suo on kauttaaltaan ojitettu. Keskimääräinen mättäisyys on 10 % ja mättäiden korkeus 2 dm. Turvekerrostumien keskipaksuus on 2,89 m, yli 1 m :n syvyisell ä alueella 3,39 m ja yli 2 m :n alueella 3,86 m. Suurin turvepaksuus, 5,4 m, on tavattu pisteiltä P7 ja P9. Suon pohjamaa - laji on pääasiassa hiesu ja hieta.
- 32 - Turpeista on rahkavaltaisia 49,5 %, saravaltaisia 45,5 % j a loput ovat ruskosammalvaltaisia. Pääturvelajeittain jakautuma on S 26,4 %, CS 22,7 %, BS 0,4 %, C 3,4 %, SC 40,1, BC 2,0 % ja CB 5,0 %. Tupasvillaa esiintyy lisätekijänä turpeess a 17,3 % :ssa ja puun jäänteitä 3,8 % :ssa. Turpeen keskimaatune i - suus on 4,5. Heikosti maatuneen pintakerroksen (0,48 m)maatuneisuus on 3,7 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 4,7.
33 - Kurkilamminsuon turpeen määrä on 1,27 milj. suo-m 3, jost a 16,5 % eli 0,2 1 -milj. m3 on heikosti maatunutta pintakerrosta. Yli 1 m :n syvyisellä suon osalla on 96,1 % koko turvemääräst ä eli 1,22 milj. m 3, josta on hyvin maatunutta pohjakerrost a 1,02 milj. m3. Yli 2 m :n syvyisellä suon osalla on 80,3 % koko turvemäärästä eli 1,08 milj. m3, josta on hyvin maatunutta turvetta 0,90 milj. m3. Liekoja on 0-1 m :n syvyydess ä 0,6 % ja 1-2 m :n pohjakerroksessa 0,3 %. Soveltuvuus turvetuotantoo n Suon pohjoisosassa oleva Kurkilampi vaikeuttaa pohjoispää n kuivatusta. Paksu heikosti maatunut pintaturvekerros heikentä ä polttoturpeen laatua pisteiden P5 ja P7 ympäristössä. Kurkilamminsuon yli 2 m :n syvyisen 28 ha alueen käyttökelpoiset polttoturvevarat ovat 0,83 milj. suo-m3. Tämän kuiva-aine - määrä on 0,057 milj. tn ja energiasisältö 1,19 milj. GJ el i 0,33 milj. MWh. Tuotantokuutioiksi (50 % :n kosteus) laskettuna energiasisältö on 1,04 milj. GJ eli 0,29 milj. MWh. 8. V a n h a n k o d i n s u o (kl. 3131 10) sijaitsee noi n 18 km Taavetista kaakkoon. Suon pinnan korkeus merenpinnast a on noin 56 m. Suon pinta-ala on 51 ha, josta yli 1 m :n syvyis - tä aluetta on 38 ha ja yli 2 m :n 12 ha. Suo on tutkittu kymme - nellä hajapisteellä, ja tutkimuspisteitä on keskimäärin 2,"0 kappaletta 10 hehtaarilla (kuva 15). Yleisimmät suotyypit ovat suon länsiosassa puolukkaturvekanga s ja varsinainen sararämemuuttuma, keskiosassa varsinainen sara - nevamuuttuma ja itäosassa lyhytkorsinevaojikko. Koko suo on ojitettu. Suon länsi- ja keskiosissa on yli 20 v. vanhaa ojitusta. Itäosassa ojitus on uudempaa. Länsiosassa puusto o n riuku ja pinotavara-asteella ja keskitiheää. Itäosassa o n taimikkoa. Keskimääräinen mättäisyys on 8 % ja mättäiden korkeus 3 dm.
- 34 - Turvekerrostumien keskipaksuus on 1,49 m, yli 1 m :n syvyisellä alueella 1,76 m ja yli 2 m :n alueella 2,58 m. Suurin turve - paksuus, 3,0 m, on tavattu pisteeltä P3. Suon pohjamaalaji o n pääasiassa hiekkaa ja hietaa. Turpeista on rahkavaltaisia 58,8 %,ja loput ovat saravalta i - sia. Pääturvelajeittain jakautuma on S 10,9 %, CS 47,9 % j a SC 41,2 %. Tupasvillaa esiintyy lisätekijänä turpeess a 25,1 % :ssa ja puun jäänteitä 4,0 % :ssa. Turpeen keskimaatunei - suus on 4,9. Heikosti maatuneen pintakerroksen (0,71 m) maatuneisuus on 3,3 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 6,3. Vanhankodinsuon turpeen määrä on 0,76 milj. suo-m 3, josta 47,4 % eli 0,36 milj. m 3 on heikosti maatunutta pintakerrosta. Yli 1 m :n syvyisellä suon osalla on 88,2 % koko turvemäärästä
- 35 - eli 0,67 milj. m3, josta on hyvin maatunutta pohjakerrost a 0,35 milj. m3. Yli 2 m :n syvyisellä suon osalla on 40,8 % koko turvemäärästä eli 0,31 milj. m3, josta on hyvin maatunutta pohjakerrosta 0,16 milj, m3. Liekoja on 0-1 m :n syvyy - dessä 1,6 % ja 1-2 m :n syvyydessä 1,0 %. Soveltuvuus turvetuotantoo n Suon kuivatusmahdollisuudet ovat tyydyttävät. Vanhankodinsuon länsiosan yli 2 m :n syvyisen 11 ha alueen käyttökelpoise t polttoturvevarat ovat 0,23 milj. suo-m3. Tämän kuiva-ainemää - rä on 0,017 milj. tn ja energiasisältö 0,35 milj. GJ el i 0,10 milj. MWh. Tuotantokuutioiksi (50 % :n kosteus) laskettun a energiasisältö on 0,31 milj. GJ eli 0,09 milj. MWh. 9. K u r a n n o n s u o (kl. 3131 10) sijiatsee noin 18 k m Taavetista kaakkoon. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on noi n 57 m ja pinta viettää länteen kohti Urpalanjokea. Suon pintaala on 44 ha, josta yli 1 m :n syvyistä aluetta on 38 ha ja yl i 2 m :n 27 ha. Suolla on tutkimuslinjaa 2285 m (30 pistettä), ja tutkimuspisteitä on keskimäärin 6,8 kappaletta 10 hehtaa - rilla (kuva 16). Suon itäisen puolen keskeisin osa on raivattu pelloksi. Muull a osalla yleisimmät suotyypit ovat rahkaräme, tupasvillaräme j a isovarpuräme sekä suon raunaosilla erilaiset körpityypit. Suo on kokonaan ojitettu. Suon läntisellä puolella puusto on riuku- ja pinotavara-asteella ja keskitiheää. Keskimääräinen mättäisyys on 15 % ja mättäiden korkeus 2 dm. Turvekerrostumien keskipaksuus on 2,20 m, yli 1 m :n syvyise l- lä alueella 2,50 m ja yli 2 m :n alueella 2,89 m. Suuri n turvepaksuus, 3,8 m, on tavattu pisteeltä A 100. Suon pohjamaalaji on pääasiassa savi ja hiesu, reunoilla hiekka j a moreeni (kuva 17).
- 36 - Turpeista on rahkavaltaisia 71,9 % ja loput ovat saravaltaisia. Pääturvelaj eittain jakautuma on S 33,3 %, CS 38,6 %, C 1,5 % ja BC 0,3 %. Tupasvillaa esiintyy lisätekijänä turpees - sa 13,5 % :ssa ja puun jäänteitä 1,8 % :ssa. Turpeen keskimaatuneisuus on 5,7. Heikosti maatuneen pintakerroksen (0,39 m ) maatuneisuus on 3,7 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 6,1. Kurannonsuon turpeen määrä on 0,97 milj. suo-m 3, josta 17,5 % eli 0,17 milj. m 3 on heikosti maatunutta pintakerrosta. Yl i 1 m :n syvyisellä suon osalla on 97,9 % koko turvemäärästä el i 0,95 milj. m 3, josta on hyvin maatunutta pohjakerrost a 0,78 milj. m 3, Yli 2 m :n syvyisellä suon osalla on 82,1 % koko turvemäärästä eli 0,78 milj. m 3, josta on hyvin maatunutta 0,64 milj. m 3, Liekoja on 0-1 m :n syvyydessä 2,7 % ja 1-2 m :n syvyydessä 1,8 %.
- 38 - Soveltuvuus turvetuotantoo n Suon kuivatusmahdollisuudet ovat tyydyttävät. Turvetuotanto a haittaavana tekijänä on paikoittain paksu heikosti maatunu t pintaturvekerros.- Suon keski- ja itäosa on suurimmaksi osaks i otettu viljelykseen. Kurannonsuon yli 2 m :n syvyisen 27 ha alueen käyttökelpoise t polttoturvevarat ovat 0,65 milj. suo-m3. Tämän kuiva-ainemäär ä on 0,056 milj. tn ja energiasisältö 1,16 milj. GJ el i 0,32 milj. MWh. Tuotantokuutioiksi (50 % :n kosteus) laskettu - na energiasisältö on 1,03 milj. GJ eli 0,29 milj. MWh. 10. H e i k k i 1 ä n s u o (kl. 3131 11) sijaitsee noin 5 km Taavetin keskustasta itään. Suon pinnan korkeus merenpin - nasta on noin 75 m. Suon pinta-ala on 67 ha, josta yli 1 m : n syvyistä aluetta on 53 ha ja yli 2 m :n 38 ha. Suolla on tutki - muslinjaa 2040 m (25 pistettä), ja tutkimuspisteitä on keski - määrin 3,7 kappaletta 10 hehtaarilla (kuva 18). Yleisimmät suotyypit ovat tupasvillaräme, isovarpuräme ja rah - karäme sekä suon reunaosilla kangaskorpi ja varsinainen korpi. Suo on kauttaaltaan ojitettu. Puusto on pääosin riukuasteell a ja keskitiheää. Suolla on vanha turvepehkun nostoalue. Keskimääräinen mättäisyys on 29 % ja mättäiden korkeus 2 dm. Turvekerrostumien keskipaksuus on 2,0 m, yli 1 m :n syvyisell ä alueella 2,45 m ja yli 2 m :n alueella 2,82 m. Suurin turvepaksuus, 4,1 m, on tavattu pisteeltä B 100. Suon pohjamaalaj i on pääasiassa savi, reunoilla hiekka (kuva 19). Turpeista on rahkavaltaisia 75,8 %, saravaltaisia 23,4 % j a loput ovat ruskosammalvaltaisia. Pääturvelajeittain jakautum a on S 41,3 %, CS 34,3 %, BS 0,2 %, C 2,9 %, SC 18,3 %, BC 2,2 % ja CB 0,8 %. Tupasvillaa esiintyy lisätekijänä turpeess a 10,8 % :ssa ja puun jäänteitä 1,0 % :ssa. Turpeen keskimaatunei - suus on 6,1. Heikosti maatuneen pintakerroksen (0,18 m) maatuneisuus on 3,8 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 6,4.
- 39 - Heikkilänsuon turpeen määrä on 1,34 milj. suo-m 3, josta 9,0 % eli 0,12 milj. m 3 on heikosti maatunutta pintakerrosta. Yl i 1 m :n syvyisellä suon osalla on 97,0 % koko turvemäärästä el i 1,30 milj. m 3, josta on hyvin maatunutta pohjakerrost a 1,18 milj. m 3. Yli 2 m :n syvyisellä suon osalla on 79,9 % koko turvemäärästä eli 1,07 milj. m 3, josta on hyvin maatunutta pohjakerrosta 0,97 milj. m 3. Liekoja on 0-1 m :n syvyydessä 3,6 % ja 1-2 m :n syvyydessä 1,2 %. Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus pisteellä A 300 + 0 o n 2,76 % kuivapainosta, ph-arvo 4,3, vesipitoisuus märkäpainost a 89,1 - ja kuivatilavuuspaino 105,7 kg/m 3. Keskimääräinen lämpöarvo laskettuna kuivalle turpeelle on 22,2 MJ/kg. Ilmakuiva n 50 % kostean turpeen saanto on 211,4 kg/m 3 ja sen energia - sisältö on keskimäärin 0,58 MWh/rm 3.
- 40 - Soveltuvuus turvetuotantoo n Suon kuivatusmahdollisuudet ovat tyydyttävät. Liekoja on 0-1 m :n syvyydessä runsaasti. Heikkilänsuon yli 2 m :n syvyise n 38 ha alueen käyttökelpoiset polttoturvevarat ovat 0,88 milj. suo-m 3. Tämän kuiva-ainemäärä on 0,093 milj. tn ja energia - sisältö 2,06 milj. GJ eli 0,57 milj. MWh. Tuotantokuutioiks i (50 % :n kosteus) laskettuna energiasisältö on 1,34 milj. GJ eli 0,51 milj. MWh. 11.M ä h ö n s u o kl. 3131 11) sijaitsee noin 5 km Taavetin keskustasta itään. Suon pinnan korkeus merenpinnast a on noin 74 m. Suon pinta-ala on 38 ha, josta yli 1 m :n syvyi s - tä aluetta on 31 ha ja yli 2 m :n 27 ha. Suolla on tutkimus-
- 41 - linjaa 1 810 m (24 pistettä), ja tutkimuspisteitä on keskimä ä - rin 6,3 kappaletta 10 hehtaarilla (kuva 20). Yleisimmät suotyypit ovat rahka-, tupasvilla- ja kangasrämeojikot sekä muuttuma-asteella olevat korpi-, isovarpu- j a rahkaräme. Suo on kokonaan ojitettu. Puusto on pääosin riukuasteella ja harvaa tai keskitiheää. Suolta on paikoin nostett u turvepehkua. Keskimääräinen mättäisyys on 22 % ja mättäide n korkeus 2 dm. Turvekerrostumien keskipaksuus on 2,63 m, yli 1 m :n syvyisell ä alueella 3,13 m ja yli 2 m :n alueella 3,33 m. Suurin turvepak - suus, 4,2 m, on tavattu pisteeltä A 600 + 100. Suon pohjamaa - laji on pääasiassa savi (kuva 21). Turpeista on rahkavaltaisia 83,1 % ja loput ovat saravaltaisia. Pääturvelajeittain jakautuma on S 63,4 %, CS 19,7 %, C 1,9 %, SC 14,7 % ja BC 0,3 %. Tupasvillaa esiintyy lisätekijänä turpeessa 10,6 % :ssa. Turpeen keskimaatuneisuus on 5,1.Heikost i maatuneen pintakerroksen (0,63 m) maatuneisuus on 3,6 ja hyvi n maatuneen pohjakerroksen 5,5. Mähönsuon turpeen määrä on 1,00 milj. suo-m3, josta 24,0 % eli 0,24 milj. m3 on heikosti maatunutta pintakerrosta. Yl i 1 m :n syvyisellä suon osalla on 97,0 % koko turvemäärästä el i 0,97 milj. m 3, josta on hyvin maatunutta pohjakerrost a 0,74 milj. m3. Yli 2 m :n syvyisellä suon osalla on 90,0 6 koko turvemäärästä eli 0,90 milj. m 3, josta on hyvin maatunu t - ta pohjakerrosta 0,68 milj. m3. Liekoja on 0-1 m :n syvyydessä 1,0 % ja 1-2 m :n syvyydessä 1,8_x. Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus pisteellä A 500 o n 2,23 % kuivapainosta, ph-arvo 3,9, vesipitoisuus märkäpainos - ta 81,9 % ja kuivatilavuuspaino 82,4 kg/m 3. Keskimääräinen lämpöarvo laskettuna kuivalle turpeelle on 20,3 MJ/kg. Ilma - kuivan 50 % kostean turpeen saanto on 164,8 kg/m 3 ja se n energiasisältö on keskimäärin 0,41 MWh/m3.
- 42 - Soveltuvuus turvetuotantoo n Suo on tyydyttävästi kuivattavissa. Polttoturvetuotantoa haittaavana tekijänä on paikoin paksu heikosti maatunut pintakerros. Mähönsuon yli 2 m :n syvyisen 27 ha alueen käyttökelpoise t polttoturvevarat ovat 0,77 milj. suo -m 3. Tämän kuiva-ainemäärä on 0,063 milj. tn ja energiasisältö 1,29 milj. GJ el i 0,36 milj. MWh. Tuotantokuutioiksi (50 % :n kosteus) laskettuna energiasisältö on 1,13 milj. GJ eli 0,31 milj. MWh.
- 44-12. P u n t a r i s u o (kl. 3131 11) sijaitsee noin 5 k m Taavetin keskustasta kaakkoon. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on noin 72 m ja pinta viettää pohjoisosassa länteen}, keski- ja eteläosassa kaakkoon. Suon pinta-ala on 64 ha, jost a yli 1 m :n syvyistä aluetta on 49 ha ja yli 2 m :n 32 ha. Suoll a on tutkimuslinjaa 1885 m (18 pistettä), ja tutkimuspisteit ä on keskimäärin 2,8 kappaletta 10 hehtaarilla (kuva 22). Yleisimmät suotyypit ovat rahka-, tupasvilla- ja isovarpuräme sekä suon reunaosilla varsinainen korpi ja ruoho- ja heinä - korpi. Suo on kokonaan ojitettu. Puusto on pääosin riukuas - teella ja keskitiheää. Suolta on nostettu turvepehkua j a kaakkoisosalla on raivattu peltoa. Keskimääräinen mättäisyy s on 24 % ja mättäiden korkeus 2 dm. Turvekerrostumien keskipaksuus on 2,05 m, yli 1 m :n syvyisellä alueella 2,55 m ja yli 2 m :n alueella 3,06 m. Suurin turvepaksuus, 4,3 m, on tavattu pisteeltä A 200. Suon pohjamaa - laji on pääasiassa savi ja hiesu sekä reunaosilla hieta j a hiekka (kuva 23). Turpeista on rahkavaltaisia 75,2 %, saravaltaisia 23,4 % j a loput ovat ruskosammalvaltaisia. Pääturvelajeittaun jakautum a on S 33,5 %, CS 41,2 %, BS 0,5 %, C 2,4 %, SC 20,5 %, BC 0,5 % ja CB 1,4 %. Tupasvillaa esiintyy lisätekijänä turpeess a 16,3 % :ssa ja puun jäänteitä 7,6 % :ssa. Turpeen keskimaatunei - suus on 5,3. Heikosti maatuneen pintakerroksen (0,41 m) maatuneisuus on 3,3 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 5,8. Puntarisuon turpeen määrä on 1,31 milj. suo-m 3, josta 19,8 % eli 0,96 milj. m3 on heikosti maatunutta pintakerrosta. Yl i 1 m :n syvyisellä suon osalla on 95,4 % koko turvemäärästä el i 1,25 milj. m3, josta on hyvin maatunutta pohjakerrost a 1,01 milj. m3,. Yli 2 m :n syvyisellä suon osalla on 74,8 % koko turvemäärästä eli 0,98 milj. m3, josta on hyvin maatunutta pohjakerrosta 0,79 milj. m 3. Liekoja on 0-1 m :n syvyy - dessä 2,0 % ja 1-2 m :n syvyydessä 1,9 %.
- 45 - Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus pisteellä A 400 o n 1,60 % kuivapainosta, ph-arvo 3,8, vesipitoisuus märkäpainost a 90,8 % ja kuivatilavuuspaino 90,5 kg/m 3. Keskimääräinen lämpö - arvo laskettuna kuivalle turpeelle on 21,0 MJ/kg. Ilmakuivan 50 % kostean turpeen saanto on 181,0 kg/m 3 ja sen energia - sisältö on keskimäärin 0,47 MWh/m 3. Soveltuvuus turvetuotantoo n Suon luoteisreunalla oleva Likolampi vaikeuttaa suon kuivaamista. Paikoin paksu heikosti maatunut pintakerros heikentä ä polttoturvetuotantoa.
- 47 - Mikäli Likolampi voidaan kuivata ovat Puntarisuon yli 2 m : n syvyisen 32 ha alueen polttoturvevarat 0,82 milj. suo-m3. Tämän kuiva-ainemäärä on 0,074 milj. tn ja energiasisältö 1,56 milj. GJ eli 0,43 milj. MWh. Tuotantokuutioiksi (50 % : n kosteus) laskettuna energiasisältö on 1,38 milj. GJ el i 0,38 milj. MWh. 13. V ä i n ä m ö i s e n s u o (kl. 3131 11) sijaitsee noi n 4 km Taavetista itään. Suon pinnan korkeus merenpinnasta o n noin 81 m. Suon pinta-ala- on 7 ha, josta yli 1 m :n syvyistä aluetta on 5 ha ja yli 2 m :n 2 ha. Suo on tutkittu 5 hajapis - teellä (kuva 24). Suon reunaosat ovat nevakorpea, keskusta lyhytkorsi- ja silmä - kenevaa. Keskiosassa on pieni rahkarämealue. Puusto on kitukasvuista ja harvaa. Keskimääräinen mättäisyys on 12 % ja mät - täiden korkeus 3 dm. Turvekerrostumien keskipaksuus on 1,71 m, yli 1 m :n syvyisell ä alueella 2,00 m ja yli 2 m :n alueella 2,25 m. Suurin turvepak - suus, 2,8 m, on tavattu pisteeltä P3. Suon pohjamaalaji o n pääasiassa hiekka ja hiesu., Turpeista on rahkavaltaisia 75,3 % ja loput ovat saravaltaisia. Pääturvelajeittain jakautuma on S 50,6 %, CS 24,7 %,ja S C 24,7 %. Tupasvillaa esiintyy lisätekijänä turpeessa 20,1 % :ssa. Turpeen keskimaatuneisuus on 4,1. Heikosti maatuneen pintake r - roksen (1,29 m) maatuneisuus on 3,3 ja hyvin maatuneen pohja - kerroksen 6,6. Väinämöisensuon turpeen määrä on 0,12 milj. suo-m 3, jost a 75,0 % eli 0,09 milj. m3 on heikosti maatunutta pintakerrosta. Yli 1 m :n syvyisellä suon osalla on 83,3 % koko turvemääräst ä eli 0,10 milj. m3, josta on hyvin maatunutta pohjakerrost a 0,02 milj. m 3. Yli 2 m :n syvyisellä suon osalla on 41,7 % koko turvemäärästä eli 0,05 milj. m3, josta on hyvin maatunutt a pohjakerrosta 0,01 milj. m3. Liekoja on 0-1 m :n syvyydess ä 0 % ja 1-2 m :n syvyydessä 0,1 %.
- 48 - Soveltuvuus turvetuotantoo n Suo on luonnontilainen eikä sovellu pienen koon ja turpee n laadun johdosta turvetuotantoon. 14. R a i t a s u o kl. 3044 03) sijaitsee noin 30 k m Taavetin keskustasta kaakkoon. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on noin 49 m ja pinta viettää etelään. Suon pinta-al a on 89 ha, josta yli 1 m :n syvyistä aluetta on 78 ha ja yl i 2 m :n 63 ha. Suolla on tutkimuslinjaa 3970 m (54 pistettä), ja tutkimuspisteitä on keskimäärin 6,1 kappaletta 10 hehtaarilla (kuva 25). Yleisimmät suotyypit ovat muuttuma-asteiset lyhytkorsi- j a silmäkenevat sekä rahkarämeojikko. Reunaosilla on erilaisi a korpityyppejä. Koillisosaa lukuunottamatta suo on kauttaa l taan ojitettu. Suolla on taimikkoa. Muuten puusto on suureks i osaksi riukuasteella ja keskitiheää. Suolla on vanha turvepehkun nostoalue. Keskimääräinen mättäisyys on 15 % ja mättäiden korkeus on 2 dm.
- 49 - Turvekerrostumien keskipaksuus on 2,74 m, yli 1 m :n syvyisell ä alueella 3,09 m ja yli 2 m :n alueella 3,43 m. Suurin turvepa k - suus, 6,7 m, on tavattu pisteeltä P3. Suon pohjamaalaji o n pääasiassa hiekka. Turpeista on rahkavaltaisia 90,7 % ja loput ovat saravaltai - sia. Pääturvelåjeittain jakautuma on S 16,0 %, CS 74,5 %, B S 0,2 % ja SC 9,3 %. Tupasvillaa esiintyy lisätekijänä turpeess a 23,6 % :ssa ja puun jäänteitä 10,8 % :ssa. Turpeen keskimaatu - neisuus on 5,0. Heikosti maatuneen pintakerroksen (1,26 m ) maatuneisuus on 3,6 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 6,2. Raitasuon turpeen määrä on 2,44 milj. suo-m 3, josta 45,9 % eli 1,12 milj, m 3 on heikosti maatunutta pintakerrosta. Yl i 1 m :n syvyisellä suon osalla on 98,8 % koko turvemäärästä el i 2,41 milj. m 3, josta on hyvin maatunutta pohjakerrost a 1,30 milj. m 3, yli 2 m :n syvyisellä suon osalla on 88,5 %
- 50 - koko turvemäärästä eli 2,16 milj. m3, josta on hyvin maatunu t - ta pohjakerrosta 1,16 milj. m 3. Liekoja on 0-1 m :n syvyydessä 0,3 % ja 1-2 m :n syvyydessä 0,1 %. Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus pisteellä A 500 on 2,17 % kuivapainosta, ph-arvo 4,4, vesipitoisuus märkäpainosta 92,1 % ja kuivatilavuuspaino 75,5 kg/m 3. Keskimääräinen lämpöarvo laskettuna kuivalle turpeelle on 20,6 NJ/kg. Ilmakuivan 50 % kostean turpeen saanto on 151,0 kg/ m3 ja sen energiasisältö o n keskimäärin 0,38 MWh/m 3. Soveltuvuus turvetuotantoo n Suo on tyydyttävästi kuivattavissa. Polttoturvetuotannon estää käytännössä heikosti maatuneen pintakerroksen paksuus. Turpeen laadusta johtuen ei pintakerros sovellu hyvin myöskään kasvu - turpeeksi., 15. R u o k o s u o (kl. 3133 01) sijaitsee noin 21 km Taavetin keskustasta kaakkoon. Suon pinnan korkeus merenpinnast a on noin 57 m ja pinta viettää lounaaseen kohti Saarensuunpuroa. Suon pinta-ala on 39 ha, josta yli 1 m :n syvyistä aluetta o n 30 ha ja yli 2 m :n 20 ha. Suolla on tutkimuslinjaa 2095 m (28 pistettä)., ja tutkimuspisteitä on keskimäärin 7,2 kappa - letta 10 hehtaarilla (kuva 26). Yleisimmät suotyypit ovat suon pohjois- ja reunaosissa ruoho - ja heinäkorpimuuttuma, varsinainen korpi ja kangaskorpi sek ä suon keskiosissa korpiräme ja eteläosassa rahkaräme. Suo on kauttaaltaan ojitettu. Keskimääräinen mättäisyys on 15 % j a mättäiden korkeus 2 dm. Turvekerrostumien keskipaksuus on 1,87 m, yli 1 m :n syvyisel - lä alueella 2,37 m ja yli 2 m :n alueella 2,80 m. Suurin turve - paksuus, 3,8 m, on tavattu pisteeltä A 800. Suon pohjamaalaj i on pääasiassa hiekka ja hieta (kuva 27).
- 51 - Turpeista on rahkavaltaisia 71,3 %, sazavaltaisia 28,5 % j a loput ovat ruskosammalvaltaisia. Pääturvelajeittain jakautu - ma on S 25,6 %, CS 45,7 %, C 2,1 %, SC 24,9 %, BC 1,5 % j a SB 0,2 %. Tupasvillaa esiintyy lisätekijänä turpeess a 7,9 % :ssa ja puun jäänteitä 21,5 % :ssa. Turpeen keskimaatuneisuus on 6,2. Heikosti maatuneen pintakerroksen (0,26 m ) maatuneisuus on 3,4 ja hyvin maatuneen pohjakerroksen 6,7.
- 52 - Ruokosuon turpeen määrä on 0,73 milj. suo-m3, josta 13,7 % eli 0,10 milj. m 3 on heikosti maatunutta pintakerrosta. Yl i 1 m :n syvyisellä suon osalla on 97,3 % koko turvemääräst ä eli 0,71 milj. m3, josta on hyvin maatunutta pohjakerrost a 0,61 milj. m 3. Yli 2 m :n syvyisellä suon osalla on 76,7 % koko turvemäärästä eli 0,56 milj. m3, josta on hyvin maatunutta pohjakerrosta 0,48 milj. m 3. Liekoja on 0-1 m : n syvyydessä 4,1 % ja 1-2 m :n syvyydessä 2,1 %.