GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSAST O TURVERAPORTTI 18 7 Tapio Muurine n ROVANIEMEN ALUEEN TURVEVARAT J A NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS, OSA I Abstract : Peat recources and their suitabilit y in the area of Rovaniemi, part I Rovaniemi 1986
Muurinen, Tapio 1986. Rovaniemen alueen turvevarat ja niide n käyttökelpoisuus, osa I. Abstract : Peat resources and thei r suitability in the area of Rovaniemi, part I. Geological Surve y of Finland, Report of Peat Investigation 187. 185 pages, 10 4 figures, 53 tables and 5 appendices. The Geological Survey of Finland carried out peat resources on a n area of 11 585 hectares of peatland in the municipality of Rova - niemi. The main emphasis was to find peat for energy use, bu t other uses of mires and peat deposits were also considered. The field work was carried out using survey grid with study site s at the intervals of 100 meters. At each site the cover type, th e peat type, the decomposition degree of peat and the portion o f dead, undecomposed trees in the deposit was determined an d recorded. Altogether 1 061 peat samples were taken to the laboratory fo r ph, water content and ash content determinations. Heating valu e was determined for 1 024 samples and sulphur content for 17 8 samples. About 1 700 hectares of peatland with a minimum depth of 1, 5 meters was considered good for fuel peat production. The quantit y of usable peat is 35,46 million cubic meters in situ. The energ y content of the usable peat is 58,54 million GJ or 16 ;28 millio n MWh with the water content of 50 %. Key words : mire, peat, inventory, fuel peat production, Rovaniem i Tapio Muurine n Geological Survey of Finlan d P.O. Box 7 7 SF-96101 ROVANIEMI ISBN 951-690-229-4 ISSN 0782-852 7 KUOPION TYÖKESKUS, KUOPIO 1986
- 3 - SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO 5 TUTKIMUSMENETELMÄT 6 Kenttätutkimukset 6 Laboratoriotutkimukset 7 AINEISTON KÄSITTELY JA TULOSTEN ESITYS 7 Tuotantokelpoisuusperusteet ja laskelmat 8 TUTKITUT SUOT 1 2 1. Kivisvuoma 1 2 2. Sammalvuoma 1 5 3. Otusvuoma 1 9 4. Saarenpäänvuoma 2 4 5. Isolandenvuoma 2 8 6. Lapinjänkä 3 4 7. Takakappaleenjänkä 3 7 8. Naskuttajalehdikonaapa 3 8 9. Roopinaapa 4 1 10. Paloaapa 4 4 11. Vitsikkopieskanjänkä 4 8 12. Isovuoma 5 1 13. Kiiskiaapa 5 3 14. Isoaapa 5 7 15. Mustajänkä 6 3 16. Rättiaapa 6 6 17. Välivaaranaapa 7 1 18. Sammalaapa 7 4 19. Sortoaapa 7 8 20. Kurjenaapa 8 3 21. Terva-aapa 8 7 22. Rakka-aapa 9 0 23. Laakajänkä 9 4 24. Laakanmukanaapa 9 5 25. Vianaapa 9 7 26. Kivalonaapa 10 1 27. Korva-aapa 105
- 4-28. Kunnarusaapa 10 8 29. Luhtaojanaapa 11 1 30. Luhtalamminaapa 11 5 31. Patesvuoma,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,, 11 8 32. Outo - ojanaapa 12 1 33. Hieta-aapa 12 4 34. Rytivuoma 12 6 35. Ulkuaapa 12 9 36. Musta -aapa 13 2 37. Lamminaapa II 13 5 38. Kuorinkiaapa,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,, 13 7 39. Piiruaapa 14 0 40. Permantoaapa 14 2 41. Isoaapa II 14 4 42. Inuma-aapa 14 5 43. Kintasaapa 14 8 44. Sotka-aapa 15 1 45. Kulusaapa 15 4 46. Vuoskuaapa 16 0 47. Vuoskuaavan eteläosa 16 4 48. Rapa -aapa 16 6 49. Tulkkiaapa 17 0 50. Ruuttiaapa 17 3 51. Veitsiaapa 17 5 52. Lamminaapa 17 7 YHTEENVETO 18 1 KIRJALLISUUSLUETTELO 18 5 LIITTEET (5 KPL)
- 5 - JOHDANTO Geologinen tutkimuslaitos (vuodesta 1984 alkaen Geologian tutkimuskeskus) on tehnyt aikaisemmin turvetutkimuksia Rovanieme n maalaiskunnassa vuosina 1967, 1968, 1971 ja 1973. Silloin tutkittiin 30 suota yhteispinta-alaltaan 5 260 ha. Työt liittyivä t lähinnä alueen maaperäkartoitukseen (Lappalainen ja Pajune n 1980). Turvetutkimuksia jatkettiin vuosina 1983-1985. Tällä kerrall a selviteltiin Rovaniemen maalaiskunnan eteläosan turvevaroja. Ty ö kuului osana valtakunnan turvevarojen kokonaisinventointiin. Tulokset julkaistaan kandessa tutkimusraportissa. Tähän ensimmäiseen osaraporttiin kuuluvat Rovaniemen kaupungi n itä- ja pohjoispuolella olevat suot (kuva 1). Niitä on 52 kappaletta yhteispinta-alaltaan 11 585 ha. Suot tutkittiin vuosina. 1983-1984.
- 6 - TUTKIMUSMENETELMÄ T Kenttätutkimukse t Kenttätutkimuksissa noudatettiin Geologian tutkimuskeskuksen Tur - vetutkimusten maasto-oppaassa kuvattuja menetelmiä (Lappalaine n ym. 1984). Suon hallitsevan osan läpi linjoitettiin selkälinja ja sille koh - tisuoria poikkilinjoja yleensä 400 m :n välein. Tutkimuspisteet, jotka merkattiin paaluin ja pistetunnuksin, ovat linjoilla 10 0 metrin välein. Suon muodosta riippuen voi linjastoja olla useampia, esim. A, B, C jne. Poikkilinjojen puoliväliin tehtiin niiden kanssa yhdensuuntaise t linjat syvyystietojen tarkentamiseksi. Näitä linjoja ei merkatt u maastoon. Turvepaksuus mitattiin joko 50 m :n tai 100 m :n välein. Tutkimuslinjoilta mitattiin lisäksi turvepaksuus tutkimuspisteiden puolivälistä kanden metrin syvyyteen saakka sekä haettiin 0, 3 m :n, 1 m :n ja 2 m :n syvyysalueiden rajat. Jokaiselta tutkimuspisteeltä havainnoitiin suotyyppi, suonpinna n vetisyys ja rnättäisyys sekä puusto ja sen tila. Turvekerrostuman rakenteen selvittämiseksi kairattiin sen läp i kovaan mineraalimaahan saakka. Kairaukset tehtiin pienellä venä - läismallisella siipikairalla 50 cm :n pituisin näyttein. Näyt - teistä määritettiin turvelajit lisätekijöineen, maatuneisuu s (10-asteikko), kosteus (5-asteikko) ja kuituisuus (6-asteikko). Pohjamaalajeista ja liejuista tehtiin myös havainnot. Turpeeseen hautautuneiden liekopuiden ja kantojen määrän selvittämiseksi pliktattiin tutkimuspisteen ympäristössä kymmenestä er i kohdasta kanden metrin syvyyteen. Osumien perusteella voitii n liekoisuus määrittää prosentteina suon turvemäärästä. Tämä pliktaus tehtiin vain yli metrin syvyisellä alueella.
- 7 - Linjastot vaaittiin tutkimuspisteittäin ja korkeudet pyrittii n sitomaan valtakunnalliseen kiintopisteverkostoon. Viimeiseksi valittiin suon keskeisiltä osilta pisteet, joist a otettiin tilavuustarkat näytesarjat laboratoriotutkimuksia var - ten. Näytteenottopisteitä oli yksi tai useampia suota kohden, riippuen suon koosta tai osien erilaisuudesta. Periaatteena oli, että ne edustaisivat mandollisimman hyvin suon tuotantokelpoist a aluetta. Laboratoriotutkimukse t Tutkimukset tehtiin suurimmaksi osaksi Geologian tutkimuskeskuksen turvelaboratoriossa Rovaniemellä. Rikkipitoisuudet määritettiin Otaniemessä geokemian laboratoriossa. Tilavuustarkoist a näytteistä määritettiin happamuus, kuivatilavuuspaino, tuhkapitoisuus ja lämpöarvo. Happamuus mitattiin suoraan märästä näyt - teestä. Vesipitoisuus ilmoitetaan prosentteina märkäpainost a (kuivatus ensin +105 C :ssa) ja tuhkapitoisuus prosentteina tur - peen kuivapainosta (hehkutus +815 + 25 C). Kuivatilavuuspain o laskettiin veden haihduttamisen jälkeen ja ilmoitetaan kuiva-aineen massana luonnontilaista tilavuusyksikköä kohden (kg/suo-m 3 ). Lämpöarvot määritettiin kuivasta ja hienoksi jauhetusta turpeest a Gallenkamp-kalorimetrillä. Teholliset lämpöarvot ilmoitetaan kuivalle ja 50 %-kosteudessa olevalle turpeelle. AINEISTON KÄSITTELY JA TULOSTEN ESITY S Jokaisesta tutkitusta suosta kirjoitettiin lyhyt suoselostus. Selostuksessa käsitellään suon sijaintia, ympäristöä ja tieyhteyksiä. Lisäksi kerrotaan suotyypeistä, ojitustilanteesta j a laskusuhteista sekä turvelajeista ja pohjan laadusta. Tärkeimpi ä numerotietoja pinta-aloista, syvyyksistä, turvemääristä ja maatuneisuuksista annetaan myös, joskin suurin osa niistä on liite -
- 8 - taulukoina. Laboratoriotulosten keskiarvoja käsiteltiin lyhyesti. Näytteistä on yksityiskohtaiset tulokset selostuksen yhteydess ä olevassa taulukossa. Rikkimääritysten tulokset ovat liitteessä 3. Suon käyttökelpoisuudesta annetaan selvitys, jossa pyrittiin huomioimaan tärkeimmät tuotantoon vaikuttavat tekijät. Osa laskelmista saatiin ATK :lta. Kaikista soista piirrettiin pohjakartta ja useimmista soista läpileikkausprofiili joltakin tutkimuslinjalta. Ne havainnollistavat turvekerrostuman rakennetta ja maatuneisuutta. Piirroste n merkit ja lyhenteet esitetään kuvassa 2. Tuotantokelpoisuusperusteet ja laskelma t Jyrsinturvetuotantoon soveltuvana pidettiin yhtenäistä ja sopivanmuotoista aluetta, jonka pinta-ala on vähintään 30 ha ja turvekerrostuman paksuus ojittamattomana yli 1,5 m. Pienemmätki n alueet 10 ha :sta alkaen katsottiin tarkastelussa sopiviksi, mikäli lähistöllä on muita tuotantokelpoisia alueita. Pientuotant o palaturvemenetelmällä on mandollista pienemmilläkin alueilla, jo s heikosti maatunut pintakerros on alle 0,5 m paksu eikä turve ol e liian saravaltaista. Pienimuotoisessa tai tilakohtaisessa tuotannossa valmis tieyhteys ja vähäinen puusto alentavat valmistelu - kustannuksia ja ovat siten ratkaisevia tekijöitä. Turpeide n käyttökelpoisuusluokittelussa noudatettiin pääpiirteissään Turve - teollisuusliiton laadunmääritysohjetta. Suon kuivattamiseksi pidettiin suurempiin jokiin ja järviin nähden pintojen välisenä korkeuserona vähintään kahta metriä. Kuivattaminen voi aiheuttaa alapuolisten vesistöjen rehevöitymistä. Edellä mainitut seikat huomioitiin tuotantokelpoisia alueit a arvioitaessa ja käsiteltiin lyhyesti suoselostuksissa.
- 9 - Kokonaisturvemäärät laskettiin syvyysvyöhykkeittäin, mutta ilmoitetaan syvyysalueittain laskettuna eri syvyysvyöhykkeiden turvemäärät yhteen. Tuotantokelpoinen turvemäärä saatiin kertomall a alueen pinta-ala yli 1,5 metrin syvyisen alueen keskisyvyydellä, josta vähennettiin käyttämättä jäävä 0,5 m :n kerros. Energiasisältö laskettiin kuivalle ja 50 % :n kosteudessa olevalle turpeelle. Turve- ja energiamääristä on yhteenvetotaulukko (taulukk o 49). Taulukko 1. Raporttiin sisältyvät suo t 1. Kivisvuoma 27. Korva-aap a 2. Sammalvuoma 28. Kunnarusaapa 3. Otusvuoma 29. Luhtaojanaapa 4. Saarenpäävuoma 30. Luhtalamminaap a 5. Isolandenvuoma 31. Patesvuom a 6. Lapinjänkä 32. Outo-ojanaapa 7. Takakappaleenjänkä 33. Hieta-aap a 8. Naskuttajalehdikonaapa 34. Rytivuom a 9. Roopinaapa 35. Ulkuaap a 10. Paloaapa 36. Musta-aapa 11. Vitsikkopieskanjänkä 37. Lamminaapa I I 12. Isovuoma 38. Kuorinkiaap a 13. Kiiskiaapa 39. Piiruaapa 14. Isoaapa 40. Permantoaap a 15. Mustajänkä 41. Isoaapa I I 16. Rättiaapa 42. Inuma-aapa 17. Välivaaranaapa 43. Kintasaapa 18. Sammalaapa 44. Sotka-aapa 19. Sortoaapa 45. Kulusaap a 20. Kurjenaapa 46. Vuoskuaap a 21. Terva-aapa 47. Vuoskuaavan eteläos a 22. Rakka-aapa 48. Rapa-aap a 23. Laakajänkä 49. Tulkkiaap a 24. Laakanmukanaapa 50. Ruuttiaap a 25. Vianaapa 51. Veitsiaap a 26. Kivalonaapa 52. Lamminaapa
- 11 -
- 12 - TUTKITUT SUO T 1. Kivisvuoma sijaitsee karttalehden 3621 11 alueell a (x = 7412,8, y = 451,3) noin 34 km Rovaniemeltä pohjoiseen. Suo n itäosa rajoittuu osittain metsäautotiehen. Muualla suota ympäröi - vät moreenikankaat ja -kumpareet
- 13 - Pinta-ala on 196 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 109 ha, yli 1,5 metrin aluetta 97 ha ja yli kanden metrin aluetta 83 ha. Valtaosa suosta on vetistä avosuota. Yleisin suotyyppi on rimpi - neva. Vain reunaosissa ja ohutturpeisilla alueilla on rämeitä. Suo on luonnontilainen. Pinta viettää lounaaseen.
- 14 - Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,9 m, yli metrin syvyisell ä alueella 2,9 m, yli 1,5 metrin alueella 3,1 m ja yli kanden metrin alueella 3,3 m. Pohjamaalaji on reunaosissa moreenia, keskellä hiekkaa ja hiesua. Monin paikoin on ohuita liejukerrostumia. Turpeista on saravaltaisia 83 %, rahkavaltaisia 14 % ja ruskosammalvaltaisia 3 Yleisimmät pääturvelajit ovat rahkasaraturve j a ruskosammalsaraturve (kuva 4). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 3,6. Heikosti maatunee n pintakerroksen (paksuus 1,5 m) maatuneisuus on 3,4 ja paremmi n maatuneen pohjan 4,2.
- 15 - Turpeiden keskimääräinen vesipitoisuus on 91,0 % ja tuhkapitoi - suus 4,6 %. Suo-m 3 :ssä on kuiva-ainetta 84 kg. Teholliset lämp ö arvot ovat kuivalle turpeelle 20,5 MJ/kg ja 50 % :n kosteudessa 9,0 MJ/kg (taulukko 2). Rikkipitoisuus on keskimäärin 0,31 % kuivapainosta (liite 3). Kiv i svuoman turvevarat ovat 3,69 milj. suo-m 3. Yli metrin syvyisellä alueella turvetta on 3,13 milj. suo-m 3, yli 1,5 metrin alu - eella 2,98 milj. suo-m 3 ja yli kanden metrin alueella 2,74 milj. suo-m 3. Jyrsinturvetuotantoon soveltuvaa aluetta on 81 ha, jonka käyttökelpoiset turvevarat ovat 2,08 milj. suo-m3. Tämän turvemäärä n energiasisältö 50 % :n kosteudessa on 3,14 milj. GJ eli 0,87 milj. MWh. Korkeahko tuhkapitoisuus näytesarjan yläosassa sekä kuivatu s suoraan Perunkajärveen haittavaikutuksineen on huomioitava mahdollisissa tuotantosuunnitelmissa. 2. Sammalvuoma sijaitsee karttalehden 3621 10 alueell a (x = 7408,1, y = 451,5) noin 30 km Rovaniemeltä pohjoiseen. Su o rajoittuu moreenikankaisiin ja -kumpareisiin. Itäreunaan tule e metsäautotie
- 16 - Pinta-ala on 177 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 73 ha, yli 1,5 metrin aluetta 53 ha ja yli kanden metrin aluetta 28 ha. Suo on lähes kokonaan ojitettu. Ainoastaan kaakkoisosa on luon - nontilainen. Yleisimmät suotyypit ovat pallosararärneojikko j a varsinainen saraneva. Suonpinta viettää kaakkoon. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,2 m, yli metrin syvyisell ä alueella 2,1 m, yli 1,5 metrin alueella 2,4 m ja yli kanden met - rin alueella 3,0 m. Liejua on yleisesti. Paksuimmillaan sitä o n 1,2 m. Pohjamaalaji on etupäässä moreenia. Turpeista on saravaltaisia 75 % ja rahkavaltaisia 25 Yleisimmät pääturvelajit ovat rahkasaraturve ja saraturve
- T 8 - Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,0. Heikosti maatunee n pintakerroksen (paksuus 0,8 m) maatuneisuus on 3,4 ja paremmi n maatuneen pohjan 5,1. Turpeiden keskimääräinen vesipitoisuus on 89,8 % ja tuhkapitoisuus 3,0 %. Suo- m 3 :ssä on kuiva-ainetta 88 kg. Teholliset lämpö - arvot ovat kuivalle turpeelle 21,3 MJ/kg ja 50 % :n kosteudess a 9,4 MJ/kg (taulukko 3). Sammalvuoman turvevarat ovat 2,13 milj. suo-m 3. Turvetuotantoo n suo ei sovellu, sillä syvät alueet ovat liian pieniä ja kaukan a toisistaan.
- 19-3. Otusvuoma sijaitsee karttalehden 3621 10 alueella (x = 7403,0, y = 451,8) noin 26 km Rovaniemeltä pohjoiskoilliseen. Suo jakautuu kolmeen osa-alueeseen, joiden välissä on soistuvaa metsämaa - ta. Ympärillä on vaaroja ja moreenikankaita. Suolle ei ole tiet ä (kuva 8). Pinta-ala on 255 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 159 ha, yli 1,5 metrin aluetta 110 ha ja yli kanden metrin aluetta 85 ha.
2 3 Tutkimuspisteistä suurin osa on rämeillä. Matalia alueita ja reunaosia on ojitettu. Yleisimmät suotyypit ovat pallosararärneojikk o ja lyhytkortinen neva. Pinta viettää lähinnä etelään. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,6 m, yli metrin syvyisell ä alueella 2,2 m, yli 1,5 metrin alueella 2,7 m ja yli kanden metrin alueella 3,0 m. Syvillä alueilla on liejukerrostumia paksuimmillaan 0,7 m. Pohjamaalaji on moreenia. Turpeista on saravaltaisia 77 %, rahkavaltaisia 22 % ja ruskosammalvaltaisia 1 %. Yleisimmät pääturvelajit ovat saraturve ja rahkasaraturve (kuvat 9 ja 10). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 3,7. Heikosti maatunee n pintakerroksen (paksuus 1,2 m) maatuneisuus on 3,3 ja paremmi n maatuneen pohjan 5,3.
- 24 - Turpeiden keskimääräinen vesipitoisuus on 91,9 % ja tuhkapitoisuus vain 2,1 %. Suo-m 3 :ssä on kuiva-ainetta 82 kg. Tehollise t lämpöarvot ovat kuivalle turpeelle 21,1 MJ/kg ja 50 % :n kosteudessa 9,4 MJ/kg (taulukko 4). Otusvuoman turvevarat ovat 4,10 milj. suo-m 3. Yli metrin syvyisellä alueella on turvetta 3,52 milj. suo-m 3, yli 1,5 metrin alueella 2,96 milj. suo-m 3 ja yli kanden metrin alueella 2,53 milj. suo-m 3. Jyrsinturvetuotantoon soveltuvaa aluetta on 56 ha, jonka käyttökelpoiset turvevarat ovat 1,23 milj. suo-m 3. Tämän turvemäärä n energiasisältö 50 % :n kosteudessa on 1,90 milj. GJ eli 0,53 milj. MWh. 4. Saarenpäävuoma sijaitsee karttalehtien 3612 12 ja 3621 10 alueella (x = 7400,5, y = 455,7) noin 25 kilometriä Rovaniemelt ä pohjoiskoilliseen. Suo on moreeniselänteiden ja vaarojen välissä. Lähellä länsireunaa kulkee tie (kuva 11). Pinta-ala on 269 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 162 ha, yli 1,5 metrin aluetta 114 ha ja yli kanden metrin aluetta 78 ha. Suo on muodoltaan pitkä ja kapea. Reunaosien rämevyöhyke muuttu u keskiosien avosuotyypeiksi lyhyellä matkalla. Tutkimuspisteist ä eniten on lyhytkortisella nevalla ja rimpinevalla. Suolla on monin paikoin pieniä, vanhoja ojitusalueita, joiden suotyypit ova t muuttuma-asteella. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,5 m, yli metrin syvyisell ä alueella 2,0 rn, yli metrin alueella 2,4 m ja yli kanden metri n alueella 2,8 m. Turpeen alla on paikoitellen pienialaisia, ohuit a liejukerrostumia. Pohjamaalaji on suurimmaksi osaksi hiekkaa. Turpeista on rahkavaltaisia 51 %, saravaltaisia 48 % ja ruskosammalvaltaisia 1 %. Yleisimmät pääturvelajit ovat sararahkaturv e ja rahkasaraturve (kuva 12).
- 26 - Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,1. Heikosti maatunee n pintakerroksen (paksuus 0,9 m) maatuneisuus on 3,5 ja paremmi n maatuneen pohjan 5,1. Turpeiden keskimääräinen vesipitoisuus on 91,1 % ja tuhkapitoisuus 3,9 %. Suo-m 3 :ssä on kuiva-ainetta 91 kg. Teholliset lämpö - arvot ovat kuivalle turpeelle 20,7 MJ/kg ja 50 % :n kosteudess a 9,1 MJ/kg (taulukko 5). Saarenpäävuoman turvevarat ovat 4,05 milj. suo-m3. Yli metrin syvyisellä alueella turvetta on 3,31 milj. suo-m 3, yli 1,5 metri n alueella 2,77 milj. suo-m 3 ja yli kanden metrin alueell a 2,18 milj. suo-m 3.
- 28 - Jyrsinturvetuotantoon soveltuvaa aluetta on suon eteläosass a 55 ha. Käyttökelpoiset turvevarat ovat 1,06 milj. suo-m 3. Tämän turvemäärän energiasisältö 50 % :n käyttökosteudessa on 1,76 milj. GJ eli 0,49 milj. MWh. Suon pitkä ja kapea muoto on mandollise n tuotannon haitta. 5. Isolandenvuoma sijaitsee karttalehden 3621 10 alueell a (x = 7402,2, y = 458,3) noin 28 km Rovaniemeltä pohjoiskoilli - seen. Suo rajoittuu moreeniselänteisiin. Pohjoisosaan on tie - yhteys (kuva 13). Pinta-ala on 373 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 227 ja, yli 1,5 metrin aluetta 178 ha ja yli kanden metrin syvyistä aluetta 134 ha. Rimpineva ja lyhytkorsinevaräme ovat yleisimmät suotyypit. Pohjoisosaa on ojitettu ja raivattu pelloksi. Keskiosassa on pienellä alueella varputurvekangasta vanhan ojituksen seurauksena. Muuten suo on luonnontilainen. Märästä keskiosasta vedet valuva t sekä etelään että pohjoiseen. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,7 m, yli metrin syvyisell ä alueella 2,4 m, yli 1,5 metrin alueella 2,7 m ja yli kanden met - rin alueella 3,1 m. Pohjamaalaji on enimmäkseen hiekkaa.
- 3 3 - Turpeista on saravaltaisia 53 %, rahkavaltaisia 39 % ja ruskosam - malvaltaisia 8 %. Yleisimmät pääturvelajit ovat sararahkaturve j a rahkasaraturve (kuvat 14 ja 15). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,1. Heikosti maatunee n pintakerroksen (paksuus 1,1 m) maatuneisuus on 3,5 ja paremmi n maatuneen pohjan 5,0. Turpeiden keskimääräinen vesipitoisuus on 90,8 % ja tuhkapitoisuus 3,1 %. Suo-m 3 :ssä on kuiva-ainetta 93 kg. Teholliset lämpö arvot ovat kuivalle turpeelle 20,9 MJ/kg ja 50 % :n kosteudess a 9,2 MJ/kg (taulukko 6). Rikkipitoisuus on keskimäärin 0,25 % kuivapainosta (liite 3). Isolandenvuoman turvevarat ovat 6,42 milj. suo-m 3. Yli metrin sy - vyisellä alueella turvetta on 5,42 milj. suo-m 3, yli 1,5 metri n alueella 4,84 milj. suo-m 3 ja yli kanden metrin alueell a 4,10 milj. suo-m 3. Jyrsinturvetuotantoon soveltuvaa aluetta on yhteensä 113 ha. Käyttökelpoiset turvevarat ovat 2,51 milj. suo-m 3. Tämän turve - määrän energiasisältö 50 % :n kosteudessa on 4,30 milj. GJ el i 1,20 milj. MWh.
- 34-6. Lapinjänkä sijaitsee karttalehtien 3621 10 ja 11 alueell a (x = 7411,5, y = 457,5) noin 36 km Rovaniemeltä pohjoiskoilliseen. Idässä suo rajoittuu Ylä-Kiiskijärveen ja Kiiskijokeen, muualla moreenivaaroihin ja -kumpareisiin sekä niiden välisii n soihin. Lähin tie on vajaan kanden kilometrin päässä suon eteläpuolella (kuva 16). Pinta-ala on 415 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 161 ha, yli 1,5 metrin aluetta 94 ha ja yli kanden metrin aluetta 55 ha.
- 35 - Suo on rikkonainen ja melko ohutturpeinen. Se on lähes kokonaa n ojitettu. Varsinainen sararämeojikko ja pallosararämeojikko ova t vallitsevia suotyyppejä. Keskiosien avosuot ovat varsinaist a saranevaojikkoa ja lyhytkortista nevaa. Suon pinta viettä ä kaakkoon.
- 36 - Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,1 m, yli metrin syvyisell ä alueella 1,8 m, yli 1,5 metrin alueella 2,2 m ja yli kanden met - rin alueella 2,6 m. Syvillä alueilla on yleisesti liejua. Paksuimmat todetut liejukerrostumat ovat 1,1 m suon itäosassa Kiis - kijoen varressa. Pohjamaalaji on suurimmaksi osaksi moreenia. Turpeista on saravaltaisia 69 % ja rahkavaltaisia 31 %. Yleisimmät pääturvelajit ovat rahkasaraturve ja saraturve (kuva 17). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,4. Heikosti maatunee n pintakerroksen (paksuus 0,6 m) maatuneisuus on 3,4 ja paremmi n maatuneen pohjan 5,8. Turpeiden keskimääräinen vesipitoisuus on 89,4 % ja tuhkapitoisuus 4,2 %. Suo-m 3 :ssä on kuiva-ainetta 105 kg. Teholliset lämpöarvot ovat kuivalle turpeelle 21,0 MJ/kg ja 50 % :n kosteudess a 9,3 MJ/kg (taulukko 7). Lapinjängän turvevarat ovat 4,60 milj. suo-m 3. Turvetuotantoo n suo ei kuitenkaan sovellu, sillä syvät alueet ovat liian pieniä.
- 37-7. Takakappaleenjänkä sijaitsee karttalehden 3623 02 alueell a (x = 7411,6, y = 460,9) noin 37 km Rovaniemeltä pohjoiskoilliseen. Suo rajoittuu ympäröiviin moreenisaarekkeisiin ja vaaroihi n sekä niiden välisiin soihin. Lähelle suon itäreunaa tulee metsäautotie (kuva 18). Pinta-ala on 112 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 55 ha, yli 1,5 metrin aluetta 26 ha ja yli kanden metrin aluetta 16 ha. Tutkimuspisteistä suurin osa on avosoilla. Yleisimpiä suotyyppej ä ovat varsinainen saranevamuuttuma ja varsinainen sararämemuutuma. Suo on lähes kokonaan ojitettu. Pinta viettää etelään ja lounaaseen. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,1 m, yli metrin syvyisell ä alueella 1,6 m, yli 1,5 metrin alueella 2,2 m ja yli kanden metrin alueella 2,5 m. Turpeen alla on paikoitellen liejua paksuimmillaan 0,8 m. Pohjamaalaji on suurimmaksi osaksi moreenia.
- 38 - Turpeista on saravaltaisia 88 %, rahkavaltaisia 11 % ja ruskosam - malvaltaisia 1 %. Yleisimmät pääturvelajit ovat rahkasaraturve j a saraturve. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,3. Heikosti maatunee n pintakerroksen (paksuus 0,8 m) maatuneisuus on 3,6 ja paremmi n maatuneen pohjan 5,8. Takakappaleenjängän turvevarat ovat 1,25 milj. suo-m 3. Turvetuo - tantoon suo ei sovellu pienen kokonsa vuoksi. 8. Naskuttajalehdikonaapa sijaitsee karttalehtien 3621 10, 11, 3623 01 ja 02 alueella (x = 7409,9, y = 3462,2) noin 36 km Rovaniemeltä koilliseen. Suo rajoittuu moreenikumpareisiin ja vierei - siin soihin sekä kolmeen pieneen järveen. Lähellä suon eteläreunaa kulkee metsäautotie (kuva 19). Pinta-ala on 201 ha, josta o n yli metrin syvyistä aluetta 112 ha, yli 1,5 metrin syvyistä 84 h a ja yli kanden metrin aluetta 60 ha.
- 41 - Suon syvät keskiosat ovat avosoita. Länsiosassa on vallitsevan a suotyyppinä lyhytkortinen neva ja kaakkoisosassa varsinainen sararäme. Reunaosat ja ohutturpeiset alueet ovat rämeitä. Vain luo - teisosassa on ojitusta. Suonpinta viettää eri suuntiin eri osissa. Pääasiassa virtaus - suunnat ovat länteen, luoteeseen ja kaakkoon. Vedet kertyvä t aluksi suota rajoittaviin pieniin järviin. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,5 m, yli metrin syvyisell ä alueella 2,1 m, yli 1,5 metrin alueella 2,4 m ja yli kanden met - rin alueella 2,7 m. Syvillä alueilla on yleisesti liejua. Paksuimmillaan sitä on noin kaksi metriä. Pohjamaalaji on enimmäkseen moreenia. Turpeista on saravaltaisia 73 %, rahkavaltaisia 24 % ja ruskosam - malvaltaisia 2 %. Yleisimmät pääturvelajit ovat rahkasaraturv e sekä sararahkaturve ja saraturve. Lisätekijöistä on korttee n jäänteitä runsaasti (kuva 20). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,0. Heikosti maatunee n pintakerroksen (paksuus 1,0 m) maatuneisuus on 3,3 ja paremmi n maatuneen pohjan 5,5. Turpeiden keskimääräinen vesipitoisuus on 91,5 % ja tuhkapitoisuus 3,5 Suo-m3 :ssä on kuiva-ainetta 87 kg. Teholliset lämpö - arvot ovat kuivalle turpeelle 21,3 MJ/kg ja 50 % :n kosteudess a 9,4 MJ/kg (taulukko 8). Suon turvevarat ovat 2,95 milj. suo- m 3. Turvetuotantoon se ei so - vellu, sillä syvät alueet ovat pieniä. Lisäksi järvet vaikeuttai - sivat kuivatusta. 9. Roopinaapa sijaitsee karttalehden 3623 01 alueell a (x = 7408,9, y = 464,4) noin 37 km Rovaniemeltä koilliseen. Su o rajoittuu lännessä ja idässä viereisiin soihin, muualla moreeni - maihin ja vaaroihin. Eteläosassa on kaksi järveä (kuva 21).
- 4 2 - Pinta-ala on 136 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 77 ha, yli 1,5 metrin syvyistä 44 ha ja yli kanden metrin aluetta 18 ha. Yleisimmät suotyypit ovat isovarpuinen räme ja lyhytkorsinevarämemuuttuma. Ojitusta on länsi- ja keskiosassa. Järvien ympäristössä ja paikoitellen keskiosassa on avosoita. Suonpinta viettää etelään ja kaakkoon. Osa vesistä kertyy Mustalampeen, jonk a laskuoja virtaa suon läpi Raudanjokeen. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,2 m, yli metrin syvyisell ä alueella 1,6 m, yli 1,5 metrin alueella 2,0 m ja yli kanden metrin alueella 2,4 m. Useimmissa tutkimuspisteissä on pohjalla liejua. Paksuimmillaan sitä on 1,4 m. Pohjamaalaji on yleensä moreenia.
- 43 - Turpeista on saravaltaisia 70 %, rahkavaltaisia 21 % ja ruskosammalvaltaisia 9 %. Yleisimmät pääturvelajit ovat rahkasaraturve j a sararahkaturve (kuva 22). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,0. Heikosti maatunee n pintakerroksen (paksuus 0,8 m) maatuneisuus on 3,4 ja paremmi n maatuneen pohjan 5,1. Turpeiden vesipitoisuus on 89,3 % ja tuhkapitoisuus 6,5 %. Suo-m3 :ssä on kuiva-ainetta 105 kg. Teholliset lämpöarvot ova t kuivalle turpeelle 20,9 MJ/kg ja 50 % :n kosteudessa 9,2 MJ/k g (taulukko 9). Roopinaavan turvevarat ovat 1,62 milj. suo- m 3. Turvetuotantoon suo on liian pieni. Lisäksi samassa tasossa olevat järve t vaikeuttavat kuivatusta.
- 44-10. Paloaapa sijaitsee karttalehtien 3621 10 ja 3623 01 alueell a (x = 7407,8, y = 460,5) noin 34 km Rovaniemeltä pohjoiskoilliseen. Suo rajoittuu lännessä Kiiskijokeen, muualla moreeniselänteisiin ja vaaroihin. Pohjoisreunaan tulee metsäautoti e (kuva 23). Pinta-ala on 232 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 144 ha, yli 1,5 m aluetta 112 ha ja yli kanden metrin aluetta 82 ha. Yleisin suotyyppi on rimpineva, jota itäosan syvät alueet ova t lähes kokonaan. Länsiosa ja reuna-alueet ovat erityyppisiä rämeitä. Länsiosan reuna-alueita on ojitettu. Muuten suo on luonnontilainen. Vedet valuvat Kiiskijokeen ja edelleen Ala-Kiiskijärveen. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,7 m, yli metrin syvyisell ä alueella 2,4 m, yli 1,5 metrin alueella 2,8 m ja yli kanden metrin alueella 3,2 m. Syvillä alueilla on yleisesti liejua. Paksuimmat kerrostumat ovat 1,4 m. Pohjamaalaji on enimmäkseen hiekkaa.
- 45 - Turpeista on saravaltaisia 86 % ja rahkavaltaisia 14 %. Yleisimmät pääturvelajit ovat rahkasaraturve ja saraturve (kuva 24). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 3,9. Heikosti maatunee n pintakerroksen (paksuus 1,2 m) maatuneisuus on 3,5 ja paremmi n maatuneen pohjan 4,9. Turpeiden keskimääräinen vesipitoisuus on 91,1 % ja tuhkapitoisuus 3,4 %. Suo-m 3 :ssä on kuiva-ainetta keskimäärin 87 kg. Teholliset lämpöarvot ovat kuivalle turpeelle 20,5 MJ/kg ja 50 % : n kosteudessa 9,0 MJ/kg (taulukko 10).
- 4 6- Paloaavan turvevarat ovat 4,03 milj. suo-m 3. Yli metrin syvyi - sellä alueella on turvetta 3,48 milj. suo-m3, yli 1,5 metri n alueella 3,10 milj. suo-m 3 ja yli kanden metrin alueell a 2,60 milj. suo-m 3. Jyrsinturvetuotantoon soveltuvaa suota on noin 70 ha. Käyttökelpoiset turvevarat ovat 1,59 milj. suo-m 3. Tämän turvemäärä n energiasisältö 50 % :n kosteudessa on 2,49 milj. GJ eli 0,69 milj. MWh.
- 48-11. Vitsikkopieskanjänkä sijaitsee karttalehdellä 3623 0 1 (x = 7407,5, y = 463,5) noin 37 km Rovaniemeltä koilliseen. Su o rajoittuu eteläpuolella Palolampeen, muualla moreenikumpareisii n ja ympäröiviin soihin. Metsäautotie tulee suon reunaan (kuva 25). Pinta-ala on 96 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 47 ha, yli 1,5 metrin syvyistä 32 ha ja yli kanden metrin aluetta 15 ha.
- 49 - Tutkimuspisteistä suurin osa on erityyppisillä rämeillä, joist a vallitsevia ovat rahkaräme ja lyhytkortinen nevaräme. Niitä o n etenkin kaakkoisosassa. Keskialueet ovat avosuota, pääasiass a rimpinevaa. Luoteisosan reuna-alueita on ojitettu. Pinta viettä ä loivasti kaakkoon ja vedet laskevat Palolampeen. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,1 m, yli metrin syvyisell ä alueella 1,8 m, yli 1,5 metrin alueella 2,1 m ja yli kanden metrin alueella 2,5 m. Pohjamaalaji on reunaosissa enimmäkseen moreenia, keskiosissa hietaa ja hiesua. Rahkavaltaisia turpeita on 51 %, saravaltaisia 40 % ja ruskosammalvaltaisia 9 Yleisimmät pääturvelajit ovat sararahkaturve j a rahkasaraturve (kuva 26).
- 5 0- Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5. Heikosti maatunee n pintakerroksen (paksuus 0,4 m) maatuneisuus on 3,0 ja paremmi n maatuneen pohjan 5,2. Turpeiden keskimääräinen vesipitoisuus on 90,0 % ja tuhkapitoisuus 3,1 %. Suo-m 3 :ssä on kuiva-ainetta 113 kg. Teholliset lämpö - arvot ovat kuivalle turpeelle 20,2 MJ/kg ja 50 % :n kosteudess a 8,9 MJ/kg (taulukko 11).
- 51 - Suon turvevarat ovat 1,10 milj. suo-m 3. Yli metrin syvyisell ä alueella turvetta on 0,86 milj. suo-m 3, yli 1,5 metrin alueell a 0,66 milj. suo-m 3 ja yli kanden metrin alueella 0,37 milj. suo-m 3. Tuotantoon soveltuvaa aluetta on 28 ha. Käyttökelpoiset turvevarat ovat 0,43 milj. suo-m 3. Tämän turvemäärän energiasisält ö 50 % :n kosteudessa on 0,86 milj. GJ eli 0,24 milj. MWh. Suo o n kuivatettavissa sekä Palolammen että kaakkoon laskevan ojan kautta. Tosin pienin korkeusero tuotantokelpoisen alueen ja lamme n pinnan välillä on noin 1,5 m, joten koko aluetta ei pohjaosiltaa n saa kuivaksi ilman erityiskuivatusta. 12. Isovuoma sijaitsee karttalehden 3623 01 alueella (x = 7409,0, y = 465,6) noin 38 km Rovaniemeltä koilliseen. Idässä suo rajoittuu tiehen, muualla vaaroihin ja viereisiin soihin (kuva 27). Pinta-ala on 165 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 58 ha, yli 1,5 metrin syvyistä 27 ha ja yli kanden metrin aluetta 13 ha. Suo on lähes kokonaan ojitettu ja osittain muuttuma-asteella. Vain lounaisosa on luonnontilaista. Yleisimmät suotyypit ova t karhunsammalmuuttuma ja varsinainen saranevamuuttuma. Pinta viettää kaakkoon. Turvekerrostuman keskipaksuus on 0,8 m, yli metrin syvyisell ä alueella 1,6 m, yli 1,5 metrin alueella 2,1 ja yli kanden metri n alueella 2,4 m. Liejua on yleisesti. Pohjoisosassa lammen rannalla sitä on jopa 3,7 m. Pohjamaalaji on enimmäkseen moreenia. Turpeista on saravaltaisia 79 %, rahkavaltaisia 20 % ja ruskosammalvaltaisia 1 %. Yleisimmät pääturvelajit ovat rahkasaraturve j a saraturve. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,2. Heikosti maatunee n pintakerroksen (paksuus 0,5 m) maatuneisuus on 3,4 ja paremmi n maatuneen pohjan 5,7.