ESPOON TRÄSKÄNDAN LUONTOSELVITYKSET 2005

ESPOON TRÄSKÄNDAN LUONTOSELVITYKSET 2005 Marko Vauhkonen Ympäristösuunnittelu Enviro Oy marraskuu 2005

Tiivistelmä Espoon Träskändan luonnonsuojelualueelle on tarkoitus laatia vuoden 2006 aikana hoito- ja käyttösuunnitelma, jossa sovitetaan yhteen luonnonsuojelulliset, kulttuurihistorialliset ja maisemalliset arvot sekä virkistys- ym. käyttö. Espoon kaupunki tilasi tätä varten keväällä 2005 alueen luontoselvitykset Ympäristösuunnittelu Enviro Oy:ltä. Selvitysten tarkoituksena on osoittaa Träskändan nykyiset luontoarvot ja antaa suositukset niiden turvaamiseksi. Vuoden 2005 maastotöissä selvitettiin Träskändan luonnonsuojelualueen pesimälinnustoa, kasvillisuutta ja putkilokasvistoa, kääpälajistoa sekä liito-oravien ja lepakoiden esiintymistä. Selvitysalueeseen kuului luonnonsuojelualueen (n. 32 ha) lisäksi myös sen pohjoispuolinen suojeltu luontotyppi (n. 0,5 ha). Träskändan luonnonsuojelualueella pesii monilajinen ja runsas linnusto. Alueella on huomattavaa paikallista merkitystä linnuston kannalta. Linnustollinen arvo on seurausta erilaisten elinympäristöjen vaihtelusta, metsien yleisestä rehevyydestä ja lehtipuuvaltaisuudesta sekä laho- ja kolopuiden esiintymisestä. Nykyisin linnustollisesti arvokkaimpina voidaan pitää jokivarren metsäkuvioita sekä maisemapuiston lehtipuuvaltaisia kuvioita. Träskändan linnustollinen arvo lisääntyy tulevaisuudessa, kun kolopesijöiden tarvitsemaa lahopuuta syntyy joen eteläpuoliselle alueelle. Liito-oravan esiintymistä Träskändassa ei todettu vuoden 2005 selvityksessä. Sen sijaan koko Träskändan luonnonsuojelualue osoittautui hyväksi lepakkoalueeksi. Selvityksessä tehtiin havaintoja neljästä lepakkolajista. Lepakoiden kannalta tärkeimpiä alueita ovat luonnonsuojelualueen pohjoisosan maisemapuisto ja sen suuret lehtipuut, jokilaakso sekä alueen eteläosan harvahko kuusimetsä. Träskändan luonnonsuojelualueella tavattiin 30 kääpälajia vuonna 2005. Lajistoon kuuluu uhanalainen koppelokääpä sekä useita melko harvinaisia kääpälajeja. Etenkin kotimaisten lehtipuulajien monipuolinen ja runsas esiintyminen on kääpälajiston kannalta merkittävää. Luonnonsuojelualueelta puuttuvat järeää ja pitkälle lahonnutta maapuuta vaativat kääpälajit. Kääpien kannalta nykyisin tärkeimpiä alueita ovat jokilaakson rantametsät. Träskändan maisemapuiston ontoista lehtipuista on tavattu kolme uhanalaista kovakuoriaislajia. Lisätietoja alueen kovakuoriaislajistosta saadaan myöhemmin valmistuvasta Metsäntutkimuslaitoksen tutkimuksesta. Selvitysalue jaettiin 81 kuvioon, joilta kuvattiin kasvillisuuden yleis- ja erityispiirteet sekä annettiin tarvittaessa hoitosuosituksia. Maisemapuiston alueella pitäisi mm. säilyttää kookkaat lehtipuut ja pyrkiä sopivan puujatkumon syntymiseen. Alueella tulisi myös suosia vanhaa koristekasvilajistoa. Jokilaakso on lepakoiden tärkeää saalistusaluetta, jonka kasvillisuutta ei tulisi harventaa. Metsäpuisto-osassa tulisi suosia ns. jaloja lehtipuita sekä lisätä lahopuun määrää. Asiasanat: Träskändan luonnonsuojelualue, luontoselvitykset, luontoarvot, hoitosuositukset

Sisältö 1 JOHDANTO... 3 2 AINEISTO JA MENETELMÄT... 5 2.1 Lähtötiedot 5 2.2 Maastotyöt 2005 5 3 TULOKSET... 6 3.1 Pesimälinnusto 6 3.2 Liito-orava 7 3.3 Lepakot 7 3.4 Käävät 9 3.5 Kasvillisuus 11 3.6 Putkilokasvisto 25 4 MUUT LUONTOARVOT... 25 5 YLEISET SUOSITUKSET JA OHJEET... 26 6 LÄHTEET JA KIRJALLISUUS... 27 Liite 1. Selvitysalueen kasvillisuuskuviot. 4 sivua. Kansikuva: Naakan pesäkolo tammessa. Kari Auvinen. 12

1 Johdanto Espoon Träskändan luonnonsuojelualue (kuva 1) on perustettu 24.10.1961 Uudenmaan lääninhallituksen päätöksellä. Alueen pinta-ala on noin 32 hehtaaria ja se sijaitsee Pitkäjärven Järvenperän lounaispuolella. Luonnonsuojelualue rajoittuu lännessä Kuninkaantiehen, koillisessa Träskändan puistotiehen, idässä Lippajärventiehen ja muilta osin pääasiassa rakennettuihin alueisiin tai puistometsiin. Luonnonsuojelualueen pohjoispuolella on 0,49 hehtaarin laajuinen suojeltu luontotyyppi (jalopuumetsikkö), joka on rajattu Uudenmaan ympäristökeskuksen päätöksellä 7.1.2003. Träskändan kartanon alueella toimii nykyisin Aurorakoti. Kuva 1. Träskändan luonnonsuojelualueen (tummanvihreä ruuturasteri) ja suojellun luontotyypin (vaaleanvihreä viivarasteri) sijainti ja rajaus. Träskändan kartano muodostettiin 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa neljästä Träskändan kylän talosta (Hautamäki 2002). Carl Johan Walleenin omistusaikana 1820 1840-luvuilla Träskändassa tehtiin suuria muutoksia: alkuperäinen pihasommitelma muutettiin, uusi päärakennus rakennettiin, Kuninkaantie siirrettiin ja puistoa laajennettiin myös tilan halki virtaavan joen (Kvarnbyån) etelä- 13

puolelle. Puisto saavutti lopullisen 22 hehtaarin pinta-alan ja sen ympärille rakennettiin 1,5 kilometrin pituinen kivimuuri. Kartanon puisto sai nykyisen asunsa Aurora Karamzinin omistuskaudella (1841 1895), jolloin Walleenin aikainen muotopuutarha muutettiin englantilaistyyliseksi maisemapuistoksi (Hautamäki 2002). Alueella oli laaja hyötypuutarha ja päärakennuksen lähellä suuri kukkatarha. Osa pelloista muutettiin niityiksi. Maisemapuisto ulotettiin joen eteläpuolelle, jossa metsämaisemaa muutettiin puistomaisemmaksi. 1860-luvulla puisto lienee ollut upeinta, mitä Suomessa saattoi nähdä (Ruoff 2001). Vuonna 1870 puistossa kasvoi 66 puu- ja pensaslajia (Alanko ym. 2004). Nykyisin Träskändassa on vanhojen istutusten tuloksena poikkeuksellisen kookkaita puuyksilöitä; mm. suuria tammia ja metsälehmuksia sekä Suomen paksuimpiin kuuluvat siperianpihta ja euroopanlehtikuusi (Karhu 1995). Kartanon päärakennus paloi vuonna 1888 ja paria vuotta myöhemmin myrsky kaatoi suuren osan joen eteläpuolisesta metsästä. Iäkäs Aurora Karamzin ei enää jaksanut ryhtyä suunnittelemaan ja rakennuttamaan Träskändaa uudelleen (Ruoff 2001). Kartanon seuraavien omistajien, Adolf ja Marie Törngrenin, kaudella rakennettiin uusi päärakennus vuosina 1899 1900 (Hautamäki 2002). Se korvattiin nykyisellä päärakennuksella vuosina 1920 21. Puiston hoito oli tänä aikana riittämätöntä, mistä seurasi sen vähittäinen rappeutuminen. Kukkatarhan istutuksista luovuttiin kokonaan 1900-luvun alussa, pergola hävitettiin, nurmikentät jätettiin leikkaamatta, pensaikot villiintyivät ja näkymät kasvoivat osin umpeen. Kartanon alueelle perustettiin kauppapuutarha ja viljelyalueita lisättiin. Espoon kunta osti Träskändan kartanon vuonna 1923 ja perusti päärakennukseen kunnalliskodin (Hautamäki 2002). Seuraavina vuosikymmeninä puistoa ei todennäköisesti hoidettu juuri lainkaan. Osa nurmikentistä muutettiin jälleen pelloiksi ja niityiksi. 1960-luvulla, luonnonsuojelualueen perustamisen jälkeen, hoidettiin ainoastaan päärakennuksen lähiympäristöä ja nurmikenttiä. 1970-luvulla kartanoalueelle laadittiin käyttösuunnitelma ja myöhemmin erillinen kunnostussuunnitelma (Arkkitehtitoimisto Helena ja Olli Saatsi 1983). Samaan aikaan valmistui pro gradu -tutkielma Träskändan kasvillisuudesta ja kasvistosta (Juvonen-Ervasti 1983). 1980-luvulta lähtien on kunnostettu mm. työnväenrakennusten pihapiirit, Aurora Karamzinin kukkatarha ja terassipuutarha. Puistometsäalueella toimet ovat olleet vähäisempiä. Vuonna 2002 valmistui Träskändan kartanopuiston historiallinen selvitys ja kunnostuksen yleissuunnitelma (Hautamäki 2002). Vuonna 2006 on tarkoitus laatia alueelle erillinen hoito- ja käyttösuunnitelma, jossa sovitetaan yhteen luonnonsuojelulliset, kulttuurihistorialliset ja maisemalliset arvot sekä virkistys- ym. käyttö. Espoon kaupunki tilasi tätä varten keväällä 2005 alueen luontoselvitykset Ympäristösuunnittelu Enviro Oy:ltä, jossa työstä on vastannut FM Marko Vauhkonen. Selvitysten tarkoituksena on osoittaa Träskändan nykyiset luontoarvot ja antaa suositukset niiden turvaamiseksi. Selvitysalueeseen kuului luonnonsuojelualueen lisäksi myös sen pohjoispuolinen suojeltu luontotyppi (ks. kuva 1). Vuonna 2005 Träskändassa tutkitaan alueen puustoa, epifyyttijäkäliä, kääpiä ja kovakuoriaislajistoa Metsäntutkimuslaitoksen (Juha Siitonen) toimesta. Tutkimustulosten on arvioitu valmistuvan vuoden 2005 loppuun mennessä, joten niiden tarjoama lisätieto tulee huomioida Träskändan hoito- ja käyttösuunnitelman laadinnassa. 14

2 Aineisto ja menetelmät 2.1 Lähtötiedot Träskändan luonnonsuojelualuetta koskevat aiemmat luontotiedot koottiin Espoon kaupungin ympäristökeskuksesta ja Uudenmaan ympäristökeskuksesta. Kasvillisuudesta ja putkilokasvistosta on tietoja mm. Arkkitehtitoimisto Helena ja Olli Saatsin (1983) raportissa ja Juvonen-Ervastin (1983) tutkielmassa sekä Puromiehen ja Koistisen (1998) luontopolkuoppaassa. Hautamäen (2002) julkaisuun sisältyvät tiedot Mika Kalliovirran vuonna 2000 tekemästä kasvillisuus- ja kasvistoinventoinnista. Heikkisen (2001) kokoamassa raportissa ja sen täydennysosassa (Lehtosalo 2004) on tietoja uhanalaisten eliölajien esiintymisestä Träskändassa. Träskändan lepakoista on tietoja mm. Siivosen (2002) julkaisussa. Lisäksi käytössä oli julkaisematon raportti vuoden 2002 kovakuoriaisselvityksistä (Eero Helve ja Pertti Rassi, 25.3.2004). 2.2 Maastotyöt 2005 Pesimälinnusto Träskändan luonnonsuojelualueen pesimälinnustoa selvitettiin vuonna 2005 kahdella käyntikerralla. Laskennat tehtiin varhain aamulla 9. toukokuuta ja 14. kesäkuuta Koskimiehen ja Väisäsen (1988) kartoituslaskentaohjeiden mukaisesti. Träskändan luonnonsuojelualue käveltiin kattavasti läpi ja havainnot huomionarvoisista lajeista (uhanalaiset ja silmälläpidettävät sekä EY:n lintudirektiivin liitteen I lajit) merkittiin karttapohjalle. Linnustolaskennat teki LuK Pekka Routasuo. Yleispiirteisen linnustoselvityksen tavoitteena oli osoittaa linnuston kannalta arvokkaimmat osaalueet tai kohteet ja antaa niitä koskevia suosituksia. Täydentäviä tietoja linnustosta saatiin lepakkoja kasvillisuusselvitysten yhteydessä. Lisäksi havaintoja alueen linnustosta tiedusteltiin paikallisilta lintuharrastajilta. Liito-orava Liito-oravan esiintyminen Träskändan luonnonsuojelualueella selvitettiin linnustolaskennan yhteydessä 9. toukokuuta 2005. Liito-oravan ulosteita etsittiin ennen kaikkea kolopuiden sekä kookkaiden kuusien ja ruokailuun sopivien lehtipuiden tyviltä. Selvityksen teki LuK Pekka Routasuo. Lepakot Träskändan luonnonsuojelualueelta selvitettiin lepakoiden kannalta tärkeät saalistusalueet ja mahdolliset kulkureitit sekä annettiin kertyneiden tietojen pohjalta suosituksia lepakoiden huomioimiseksi alueen hoidon ja käytön suunnittelussa. Lepakkoselvityksestä on kirjoitettu erillinen raportti (Hagner-Wahlsten 2005), johon tässä esitetyt tiedot perustuvat. Lepakoita havainnoitiin neljänä yönä ultraäänidetektorin avulla. Luonnonsuojelualueen polkuja pitkin kävelty reitti oli 4,5 km pitkä ja sisälsi mahdollisimman kattavasti alueen erilaiset elinympäristöt (puisto, rakennettu ympäristö, purolaakso ja eri metsätyypit). Eri osa-alueilla havainnoitiin lepakoita hyvissä sääolosuhteissa 2 4 kertaa touko elokuun välisenä aikana. Selvityksessä kuljettu- 15

jen reittien yhteispituus oli 13 kilometriä. Havainnointi alkoi noin 45 minuuttia auringonlaskun jälkeen ja jatkui aamunsarastukseen saakka. Puistopuiden isoimmat kolot tutkittiin tähystämällä lampulla sekä kuuntelemalla detektorilla. Lepakkoselvityksen teki FM Nina Hagner-Wahlsten. Käävät Träskändan luonnonsuojelualueen kääpälajistoa selvitettiin 17. syyskuuta 2005. Alue käytiin kattavasti läpi ja tavatut kääpälajit kirjattiin muistiin. Joidenkin lajien määritys varmistettiin kerätyistä näytteistä mikroskooppisesti. Maastokäynnillä tehtiin havaintoja myös elävästä puustosta, kuolleesta pystypuustosta ja maapuustosta. Näiden tietojen perusteella arvioitiin ja rajattiin lahottajasienten kannalta merkittävimmät osa-alueet. Lisäksi tehtiin suosituksia, joita noudattamalla Träskändan merkitys kääpien ja muiden lahopuusta riippuvaisten eliölajien kannalta kasvaisi. Kääpäselvityksen teki Juha Kinnunen. Kasvillisuus ja putkilokasvisto Träskändan luonnonsuojelualue jaettiin maastossa kuvioihin puuston ja/tai aluskasvillisuuden (kasvillisuustyypin) perusteella. Jokaisen kuvion yleis- ja erityispiirteet kirjattiin muistiin. Samalla selvitettiin kuvioittain huomionarvoinen putkilokasvilajisto ja arvioitiin hoitotarve. Kasvillisuus- ja kasvistoselvityksen maastotyöt aloitettiin 16. toukokuuta 2005, jolloin tehtiin alustava kuviojako ja havainnoitiin kevätkasvilajistoa. Pääosa maastotöistä tehtiin 3. 5. elokuuta. Kasvillisuus- ja kasvistoselvityksen teki FM Marko Vauhkonen. 3 Tulokset 3.1 Pesimälinnusto Vuoden 2005 pesimälinnustolaskennoissa Träskändan pesimälinnustoon todettiin kuuluvan lähinnä yleisiä metsä- ja kulttuuriympäristöjen lintuja. Kololintujen osuus pesimälinnustosta on melko suuri, ja kirjosieppo sekä tali- ja sinitiainen olivat runsaita. Lehtimetsiä ja -pensaikkoja suosivista lajeista tavattiin usealla reviirillä lehtokerttu ja sirittäjä sekä vähälukuisempina mustapääkerttu ja satakieli. Träskändan päärakennuksen lähellä havaittiin uuttukyyhky ja tikli. Luonnonsuojelualueen eteläosassa pesi havumetsälajeja, mm. rastaita, punarintoja, rautiaisia, puukiipijöitä ja hippiäisiä. Lisäksi alueella havaittiin toukokuussa lehtopöllö, jonka pesiminen Träskändan alueella on mahdollista. Laji viihtyy vanhoissa puistoissa ja Träskändassa on runsaasti sille sopivia pesäkoloja. Puistoalueen suurissa lehtipuissa on paljon naakkojen asuttamia koloja, jotka sopivat myös lehtopöllön pesäpaikoiksi. Vuoden 2005 selvityksissä havaittiin kaksi huomionarvoista lintulajia, käenpiika (Jynx torquilla). ja pikkutikka (Dendrocopos minor). Kumpikin lajeista on luokiteltu Suomessa uhanalaiseksi (luokka vaarantuneet VU, ks. Rassi ym. 2001). Toukokuun lintulaskennassa havaittiin kolme käenpiikaa, jotka kuitenkin tulkittiin muuttomatkalla levähtäneiksi linnuiksi, sillä niistä ei tehty myöhempiä havaintoja. Pikkutikka havaittiin lepakkoselvityksen yhteydessä 17.5. Pikkutikka tavattiin luonnonsuojelualueen itäosassa, josta ei kuitenkaan löydetty lajin pesäpaikkaa. Pikkutikasta ei tehty myöhempiä havaintoja, joten lajin pesimäaluetta ei pystytty selvittämään. Heikkisen (2001) julkaisussa mainitaan, että Träskändasta on aiemmin tehty pesintään viittaavia havaintoja pikkusieposta (Ficedula parva). Laji on nykyisin luokiteltu Suomessa silmälläpidettäväksi (luokka NT, ks. Rassi ym. 2001) ja etelärannikolla alueellisesti uhanalaiseksi (RT). Pikkusieppo on 16

myös EY:n lintudirektiivin liitteen I laji. Vuonna 2005 Träskändan maastotöissä ei tehty havaintoja pikkusieposta, mutta etenkin joen varrella on lajille sopivaa elinympäristöä. Pikkusiepporeviirien määrä ja sijainti vaihtelevat tyypillisesti vuosittain. Pikkusiepon ohella muita huomionarvoisia Träskändassa aiemmin tavattuja lajeja ovat pohjantikka (Picoides tridactylus) ja koskikara (Cinclus cinclus), joista on tehty talviaikaisia havaintoja ainakin 1990- luvulla. Pohjantikka on EY:n lintudirektiivin liitteen I laji, joka on koskikaran tavoin luokiteltu Suomessa silmälläpidettäväksi (NT) ja Etelä-Suomessa alueellisesti uhanalaiseksi (RT) lajiksi. Puromiehen ja Koistisen (1998) sekä Hautamäen (2002) esittämien tietojen mukaan myös pähkinähakki (Nucifraga caryocatactes) ja nokkavarpunen (Coccothraustes coccothraustes) on tavattu Träskändassa. Nokkavarpunen on luokiteltu maassamme silmälläpidettäväksi (NT) lajiksi. Träskändan luonnonsuojelualueella on huomattavaa paikallista merkitystä linnuston kannalta. Monilajisen ja runsaan linnuston esiintyminen on seurausta erilaisten elinympäristöjen vaihtelusta, metsien yleisestä rehevyydestä ja lehtipuuvaltaisuudesta sekä laho- ja kolopuiden esiintymisestä. Nykyisin linnustollisesti arvokkaimpina voidaan pitää jokivarren metsäkuvioita sekä maisemapuiston lehtipuuvaltaisia kuvioita. Träskändan linnustollinen arvo lisääntyy tulevaisuudessa, kun kolopesijöiden tarvitsemaa lahopuuta syntyy joen eteläpuoliselle alueelle. 3.2 Liito-orava Träskändasta ei ole tiedossa aiempia havaintoja liito-oravasta (Pteromys volans), eikä lajin esiintymistä todettu myöskään vuoden 2005 selvityksessä. Joen eteläpuolella on liito-oravan elinympäristöksi sopivaa metsää, jossa kasvaa suojaa tarjoavia kookkaita kuusia ja ruokailuun tarvittavia lehtipuita. Liito-oravan tarvitsemat puustoiset kulkuyhteydet ovat katkenneet Träskändaa ympäröivillä rakennetuilla alueilla, joten lajin leviäminen luonnonsuojelualueelle on epätodennäköistä. 3.3 Lepakot Koko Träskändan luonnonsuojelualue osoittautui hyväksi lepakkoalueeksi. Selvityksessä tehtiin havaintoja neljästä lepakkolajista sekä lajilleen määrittämättömistä siipoista (taulukko 1). Viiksisiipoilla tarkoitetaan tässä yhteydessä lajiparia viiksisiippa isoviiksisiippa. Näitä kahta lajia ei voida luotettavasti erottaa toisistaan maastossa. Taulukko 1. Träskändan luonnonsuojelualueen lepakkohavainnot (yksilöt) vuoden 2005 selvityksessä. Hagner- Wahlstenin (2005) mukaan. havaintopvm pohjanlepakko vesisiippa viiksisiipat siippalaji korvayökkö yhteensä 19.5.2005 3 1 3 5 12 13.6.2005 7 14 21 20.7.2005 12 15 1 3 1 32 8.8.2005 3 2 5 25 32 4 8 1 70 Koko selvitysalueella esiintyi pohjanlepakkoa (Eptesicus nilssonii). Se on Suomessa yleinen laji jota tavataan monenlaisissa puoliavoimissa ympäristöissä. Vesisiippaa (Myotis daubentonii) esiintyi hyvin 17

runsaasti Kvarnbyån jokilaaksossa. Vesistöt ja niiden rannat ovat lajin tärkeimpiä saalistusympäristöjä. Ohilentäviä ja/tai saalistavia vesisiippoja havaittiin myös luonnonsuojelualueen pohjoisosan puistossa sekä alueen eteläosan kuusikossa. Viiksisiippaa (lajipari viiksisiippa Myotis mystacinus isoviiksisiippa Myotis brandtii) esiintyi alueen eteläosan kuusivaltaisessa metsässä. Lajilleen määrittämättömiä siippoja (Myotis sp.) havaittiin samoilla alueilla kuin vesi- ja viiksisiippoja. Träskändan puiston luoteisosassa, lähellä entistä viljamakasiinia, havaittiin yksi korvayökkö (Plecotus auritus). Laji on hiljaisesta äänestään johtuen vaikeasti havaittava lepakko. Selvityksen perusteella Träskändan luonnonsuojelualueelta rajattiin kolme lepakoille erityisen tärkeää saalistusaluetta (Kuva 2). Kuva 2. Lepakoiden tärkeimmät saalistusalueet (1 3) Träskändan luonnonsuojelualueella. Katso lisätiedot tekstistä. Alue 1: Luonnonsuojelualueen pohjoisosan maisemapuiston suuret lehtipuut ovat monelle lepakkolajille tärkeitä. Koska kulttuurimaisemien kookkaat lehtipuut ovat korvayökköjen tärkeitä saalistusympäristöjä, esiintyy lajia todennäköisesti muuallakin puiston alueella kuin kesän 2005 havain- 18

topaikassa. Korvayököt saalistavat usein hyvin lähellä piilopaikkojaan, joten on todennäköistä että ne käyttävät tämän alueen suuria puita myös piilopaikkoina. Puiden yläosissa on piilopaikoiksi sopivia koloja, joita ei tämän työn yhteydessä pystytty tarkistamaan. Puut muodostavat myös tärkeän viherkäytävän muuten aukean puiston läpi. Lepakot käyttävät suojaisia reittejä siirtyessään piilopaikoistaan ruokailualueilleen. Havainnot ohilentävistä vesisiipoista viittaavat siihen, että puiston pohjoispuolella voi sijaita lisääntymis- tai levähdyspaikka. Puoliavoin puisto on myös pohjanlepakoille sopiva saalistusalue. Alue 2: Kvarnbyån jokilaakso on rantojen rehevän pensaskasvillisuuden ja puuston vuoksi erinomaista saalistusaluetta vesisiipoille. Alue 3: Luonnonsuojelualueen eteläosan harvahko kuusimetsä osoittautui hyväksi saalistusalueeksi usealle lepakkolajille. Alueella havaittiin viiksisiippoja, pohjanlepakoita ja vesisiippoja. Havainnot ohilentävistä vesisiipoista viittaavat siihen, että puiston eteläpuolellakin voi sijaita lisääntymis- tai levähdyspaikkoja. Lepakoiden lisääntymisyhdyskuntia tai päiväpiiloja ei havaittu selvityksen yhteydessä. Näiden kohteiden löytäminen vaatisi runsaasti maastotyötunteja. Todennäköisesti Träskändan vanhoissa rakennuksissa sekä maisemapuiston ja puistometsän puiden koloissa on lepakoiden päiväpiiloja. 3.4 Käävät Träskändan luonnonsuojelualueelta tavattiin 30 kääpälajia vuonna 2005 (taulukko 2). Etenkin kotimaisten lehtipuulajien monipuolinen ja runsas esiintyminen on kääpälajiston kannalta merkittävää. Träskändassa havaittiin yksi uhanalaiseksi luokiteltu laji: koppelokääpä (Grifola frondosa). Se on Suomessa vaarantunut (VU, ks. Rassi ym. 2001) laji, jonka itiöemät kasvavat suurten tammien tyvillä tai niiden läheisyydessä. Koppelokäävän kasvupaikka vuonna 2005 on merkitty kuvan 3 karttaan. Lajin esiintyminen Träskändassa mainitaan jo Heikkisen (2001) raportissa. Taulukko 2. Träskändan luonnonsuojelualueella vuoden 2005 selvityksessä (Juha Kinnunen) tavattu kääpälajisto. Albatrellus confluens typäskääpä Ischnoderma benzoinum tervakääpä Albatrellus ovinus lampaankääpä Laetiporus sulphureus rikkikääpä Antrodia serialis rivikääpä Phellinus igniarius arinakääpä Antrodia xantha katkokääpä Phellinus punctatus kuhmukääpä Antrodiella serpula voikääpä Piptoporus betulinus pökkelökääpä Bjerkandera adusta tuhkakääpä Polyporus squamosus suomukääpä Daedalea quercina sokkelokääpä Polyporus varius mustasukkakääpä Datronia mollis kennokääpä Postia alni pikkuhaprakääpä Fomes fomentarius taulakääpä Postia caesia sinihaprakääpä Fomitopsis pinicola kantokääpä Postia stiptica karvashaprakääpä Ganoderma lipsiense lattakääpä Postia tephroleuca harmohaprakääpä Grifola frondosa koppelokääpä Rigidoporus populinus vaahterankääpä Heterobasidion parviporum kuusenjuurikääpä Trametes hirsuta karvavyökääpä Hyphodontia radula rytökääpä Trichaptum abietinum kuusenkynsikääpä Inonotus radiatus lepänkääpä Tyromyces fumidiceps tulvakääpä 19

Kuva 3. Uhanalaisen koppelokäävän kasvupaikka (vihreä tähti) vuonna 2005. Träskändasta löydettyjen kääpien lajimäärä oli metsien luonnontilaisuuden sekä maapuiden määrän ja laadun perusteella odotetun suuruinen. Luonnonsuojelualueelta puuttuvat järeää ja pitkälle lahonnutta maapuuta vaativat kääpälajit. Tammella esiintyvistä sienilajeista tavattiin koppelokäävän lisäksi sokkelokääpä (Daedalea quercina), rikkikääpä (Laetiporus sulphureus), tammivuotikka (Hymenochaete rubiginosa) ja tamminahakka (Stereum gausapatum). Näistä ainoastaan rikkikääpä on Etelä- Suomessa melko yleinen laji. Muita Träskändassa tavattuja melko harvinaisia kääpälajeja ovat karhunkääpä (Phaeolus schweinitzii), tervakääpä (Ischnoderma benzoinum), mustasukkakääpä (Polyporus varius), voikääpä (Antrodiella serpula) ja lattakääpä (Ganoderma applanatum). Muista sieniryhmistä tavattiin mm. kääpäorakas (Climacodon septentrionalis) ja oravuotikka (Asterodon ferruginosus), jota pidetään vanhan metsän indikaattorilajina (Kotiranta & Niemelä 1996). Kääpien kannalta nykyisin tärkeimmät osa-alueet on rajattu kuvan 4 karttaan. 110

Kuva 4. Kääpien kannalta nykyisin tärkeimmät alueet Träskändan luonnonsuojelualueella. 3.5 Kasvillisuus Träskändan luonnonsuojelualueen kasvillisuus on seuraavassa kuvattu yleispiirteisesti kuvioittain. Kuvioiden rajaukset ilmenevät liitteen 1 kartoista. Kasvillisuudessa ei ole tapahtunut olennaisia muutoksia Mika Kalliovirran vuonna 2000 tekemän inventoinnin (ks. Hautamäki 2002) jälkeen, joten aiempaa kuviointia käytettiin vuoden 2005 työn pohjana. Kuvioille on tarvittaessa annettu nykyisten luonnonolojen ja luontoarvojen perusteella hoito- ja käyttösuosituksia. Lukuun 5 on koottu yleisiä suosituksia ja ohjeita. Kuvio 1 Pääosan kuviosta muodostaa Uudenmaan ympäristökeskuksen päätöksellä rajattu suojeltu luontotyyppi, jalopuumetsikkö. Kuvion eteläosa kuuluu Träskändan luonnonsuojelualueeseen. Sekapuuston lajeja ovat tammi, vaahtera, kuusi, rauduskoivu ja raita. Lisäksi kuviolla kasvaa metsälehmus ja vuorijalava. Kuvion länsiosan metsä on kuusivaltainen. Kasvillisuus on lähinnä lehtomaista OMTtyypin kangasta, joka lähenee paikoin tuoretta lehtoa ja paikoin tuoretta kangasmetsää. Kenttäkerroksen lajeja ovat mm. vuohen-, koiran- ja karhunputki, lillukka, nokkonen, kultapiisku, niittyleinikki, nurmitädyke, valkovuokko, oravanmarja, metsäorvokki, koiranheinä, metsäalvejuuri, kangas- ja metsämaitikka, käenkaali, mustikka, ahomansikka, särmäkuisma, kevätpiippo, nurmirölli, puistonurmikka, nuokkuhelmikkä, metsäimarre ja sananjalka. Pensaskerroksen lajeja ovat mm. pähkinäpensas, pihlaja, lehtokuusama ja taikinamarja. Suositus: Ns. jalopuiden suosiminen. Kuvion länsiosan kuusikon vähäinen harventaminen jalopuiden ympäriltä. Luontotyyppialueen hoito edellyttää rajauspäätöksen mukaan Uudenmaan ympäristökeskuksen hyväksymisen. Kuvion kaakkoisosan ontto lehmus tulee säilyttää. 111

Kuvio 2 Kuvion puustona on tammia, vaahteroita, metsälehmuksia, palsamipihtoja ja yksi mänty sekä pähkinäpensaita. Tavallisten nurmikkoheinien lisäksi kuviolla kasvaa hieman valkopiippoa. Kuvio 3 Keisarillista käymälää ympäröi tiheä pensaikko, jonka lajeja ovat viitapihlaja-angervo, idänvirpiangervo ja lumimarja. Kuviolla kasvavia lajeja ovat myös rusopajuangervo, rusokuusama, unkarinsyreeni ja pähkinäpensas. Puuston muodostavat tammi, vaahtera, tervaleppä, raita, tuomi ja pihlaja. Kenttäkerroksen kasvillisuus on hyvin niukkaa; lajistoon kuuluvat mm. nokkonen, koiranheinä ja koiranputki. Suositus: Osin huonokuntoisten ja risuuntuneiden pensasistutusten kunnostaminen. Kuvio 4 Puustona on muutamia kookkaita tammia, metsälehmuksia ja vaahteroita. Puiden alla olevalla nurmikolla kasvaa niukasti valkopiippoa, puistonurmikkaa, vuohenkelloa, kultapiiskua, rohto- ja nurmitädykettä, valkovuokkoa, aho-orvokkia ja kieloa. Kuvioiden 4 ja 5 rajalla kasvaa pensaskärhöä. Suositus: Hoito- ja kulutuskestävyyden arviointi ja tarvittavat toimet osana hoito- ja käyttösuunnitelmaa. Nurmikonleikkuu ja muu kulutus on ollut niin voimakasta, että osa kuviosta on nykyisin kasvitonta. Valkopiippo ja puistonurmikka eivät kestä ruohonleikkurilla usein tapahtuvaa leikkuuta. Kuviolla kasvava ontto lehmus tulee säilyttää. Pensaskärhön huomioiminen alueen hoidossa. Kuvio 5 Kuvion puustona on kookkaita tammia ja metsälehmuksia. Alikasvoksena on runsaasti vaahteran, pihlajan ja tammen taimia ja vesoja sekä vähän isotuomipihlajaa. Kenttäkerroksessa kasvaa samoja lajeja kuin kuviolla 4, mutta valkopiippo ja etenkin puistonurmikka ovat runsaita. Suositus: Lehtipuuvesaikon harventaminen. Kuvio 6 Kuviolla kasvaa sekametsää, jonka vanhimmat ja kookkaimmat puut ovat mäntyjä ja tammia. Muuta puulajistoa ovat vaahtera, tuomi ja raita. Kuviolla kasvaa haapavesaikkoa. Pensaista tavataan pähkinäpensasta, lehtokuusamaa, taikinamarjaa ja idänvirpiangervoa. Kenttäkerroksessa kasvaa mm. puistonurmikkaa, vähän valkopiippoa, vuohenputkea, lillukkaa, kieloa ja valkovuokkoa. Suositus: Lehtipuuvesaikon harventaminen. Kuvio 7 Vanhainkodin rakennusta reunustavaa nurmikkoaluetta, jolla kasvaa mm. vaahteroita, saarnivaahtera, tuijia, marjakuusi ja lumimarjapensaita. 112

Kuvio 8 Kuviolla kasvaa tammia, vaahteroita, rauduskoivuja, kuusia, mäntyjä ja pähkinäpensaita sekä pihdan ja pihlajan taimia. Aluskasvillisuutena tavataan samoja lajeja kuin kuviolla 1. Suositus: Lehtipuuvesaikon harventaminen. Kuvio 9 Vanhainkodin rakennusta reunustavaa nurmikkoaluetta, jolla kasvaa mm. kanadantuija, mongolianvaahtera, pihajasmike ja pikkukeijuangervoa. Kuvio 10 Vanhainkodin rakennuksen läheinen nurmikkoalue, jolla kasvaa tammia ja tervaleppiä sekä yksi kujasalava. Kuvio 11 Vanhainkodin rakennuksen läheinen nurmikkoalue, jolla kasvaa vaahtera ja tammia sekä mm. katajia. Kuvio 12 Vanhainkodin rakennuksen läheinen nurmikkoalue, jolla kasvaa tammia, vaahteroita, palsamipihtoja ja yksi rauduskoivu. Kuvio 13 Kuviolla kasvaa monilajinen puusto ja pensaikko. Puulajeja ovat vaahtera, tammi, isolehti- ja metsälehmus, raita sekä pihtalaji. Pensaista tavataan pähkinäpensasta, idänvirpiangervoa, lumimarjaa ja punalehtiruusua sekä pieni kasvusto kinosangervoa. Kenttäkerros on heinävaltainen. Suositus: Kuviolla kasvava ontto lehmus tulee säilyttää. Kuvio 14 Kartanon päärakennuksen viereinen nurmikkoalue, jossa kasvaa kaksi tammea, syreenejä ja kanadantuija. 113

Kuvio 15 Terassipuutarha ja koristeistutukset. Kuvio 16 Kukkatarha, pergolat ja vesiallas istutuksineen. Kuvio 17 Nurmikkoalue, jossa kasvaa myös tammia, vaahteroita, lehtosaarnia, rauduskoivuja sekä yksittäinen palsamipihta, puistolehmus ja haapa. Pensaista tavataan pihasyreeni, viita- ja rusopajuangervo, lumimarja ja viitapihlaja-angervo. Kuvion lounaispäädyssä lähellä kartanon päärakennusta kasvaa pensaskärhöä. Suositus: Pensaskärhön huomioiminen alueen hoidossa. Kuvio 18 Tiehen rajautuvaa pensaikkoa ja nuorta lehtipuustoa: haapaa, pähkinäpensasta, raitaa ja viitapihlajaangervoa. Kenttäkerroksen lajeja ovat mm. vuohenputki, koiranheinä, niittynurmikka ja nurminata. Kuvion pohjoispäässä kasvaa pensaskärhöä. Suositus: Pensaskärhön huomioiminen alueen hoidossa. Kuvio 19 Kuviolla kasvaa tammea ja haapaa sekä vähän rauduskoivua, raitaa, pähkinäpensasta ja tuomea. Vaahteran taimia on runsaasti. Pensaista tavataan viitapihlaja-angervoa, lännenheisiangervoa ja koiranruusua. Kuvion pohjoispäässä kasvaa kaksi siperianomenapuuta ja marjaomenapensasta. Eteläpäässä kasvaa siperiansembra ja harmaapihta. Kenttäkerroksen kasvillisuus on niukkaa; ojapainanteen reunalla kasvaa mm. hiirenporrasta. Suositus: Puuston harventaminen; suositaan jalopuita ja säästetään yllä mainitut koristepuut. Kuvio 20 Vanhainkodin rakennuksen läheinen laaja nurmikkoalue, jolla kasvaa tammia sekä vaahtera, rauduskoivu, metsälehmus ja pähkinäpensas. Kuvio 21 Entistä viljamakasiinia ympäröivä nurmikkoalue, jolla kasvaa hopeakuusia, pihlajia ja norjanangervopensaita. 114

Kuvio 22 Nurmikkoalueen puustoinen reuna, jonka puulajistoon kuuluvat ainakin tammi, vaahtera, tuomi, laakeripoppeli, raita, tervaleppä, vuorijalava, palsamipihta, kuusi ja mänty. Pensaista esiintyy pähkinäpensasta, viitapajuangervoa ja lumimarjaa. Suositus: Lepakoiden esiintymisaluetta, jonka nykyistä puustoa ei pitäisi harventaa. Kuvio 23 Nurmikenttä, jonka itä- ja eteläreunoilla kasvaa tammia, metsälehmuksia, euroopanlehtikuusi ja isolehtilehmus. Nurmikolla kasvaa heinien lisäksi vähän poimulehtiä, suikeroalpia, siankärsämöä, valkoapilaa, kaunokaista, niittyhumalaa, voikukkia, piharatamoa, rikkanenättiä ja pihatähtimöä. Suositus: Kookkaat lehtipuut, etenkin ontot lehmukset, on säilytettävä. Kuvio 24 Haapaa, tammea ja rauduskoivua kasvava metsikkö avoimen nurmikkoalueen ja tien välissä. Pensaskerroksessa tavataan pähkinäpensasta, viitapihlaja-angervoa ja -pajuangervoa. Kuvio 25 Tammea, rauduskoivua, pihlajaa, pähkinäpensaita ja pihtoja kasvava lehtomaisen kankaan kuvio. Nuorta vaahteraa ja pihlajaa esiintyy melko runsaasti. Kenttäkerroksen lajeja ovat mm. vuohenputki, mustikka, nurmitädyke, sananjalka, karhunputki, hiirenvirna, koiranheinä, nurmirölli, särmäkuisma, metsäkorte, sudenmarja, metsäalvejuuri, hiirenporras, käenkaali, ahomansikka, kielo, maahumala ja nokkonen. Vuorikaunokki on paikoin kenttäkerroksen valtalaji. Kuvion eteläosa on heinävaltainen ja kasvaa mm. puistonurmikkaa. Suositus: Vaahtera- ja pihlajavesaikon harventaminen tiheimmistä kohdista. Kuvio 26 Kuviolla kasvaa aukkoinen sekapuusto: vaahteraa, kuusta, pihtoja, metsälehmusta, tammea ja raitaa. Pensaskerroksen lajeja ovat terttuselja, pähkinäpensas, lumimarja, vaahtera, pihlaja ja tuomi. Kenttäkerroksen valtalajit ovat vuohen-, koiran- ja karhunputki sekä nokkonen, vadelma ja maitohorsma. Lisäksi tavataan mm. metsäkortetta ja vuorikaunokkia. Kuvio 27 Piparkakkutalon ja perunakellarin välinen, osin aukkoinen rinnekuvio. Puustona on tammia, vaahteroita, rauduskoivuja, metsälehmuksia, pari mäntyä sekä tuomi, isolehtilehmus, puistolehmus ja euroopanlehtikuusi. Pensaista tavattiin pähkinäpensas, pimpinellaruusu ja idänvirpiangervo. Kent- 115

täkerros on heinävaltainen ja siinä esiintyy mm. valkopiippoa, vähän puistonurmikkaa ja vuorikaunokkia. Kuvio 28 Rinnemetsä, jossa kasvaa tammea, rauduskoivua, metsälehmusta, vaahteraa, raitaa ja tuomea. Nuorta alikasvosvaahteraa on runsaasti. Kenttäkerroksen valtalajeja ovat vuohenputki ja kielo. Niiden lisäksi tavataan niukasti valkopiippoa, ukkomansikkaa ja vuorikaunokkia. Suositus: Vaahteravesaikon harventaminen tiheimmistä kohdista. Kuviolla kasvava ontto lehmus tulee säilyttää. Kuvio 29 Viitapajuangervon, lumimarjan ja idänvirpiangervon muodostama pensaikko. Kuvion eteläreunalla kasvaa runsaasti vuohenputkea sekä hieman nokkosta, pelto-ohdaketta ja koiranputkea. Kuvio 30 Laaja nurmikenttä, jossa kasvaa monien tammien ja metsälehmusten lisäksi lehtosaarni, puisto- ja isolehtilehmus, vuorijalava, pihlaja ja pari vaahteraa. Nurmikolla kasvaa heinien lisäksi vähän poimulehtiä, suikeroalpia, siankärsämöä, valkoapilaa, kaunokaista, niittyhumalaa, voikukkia, piharatamoa, rikkanenättiä ja pihatähtimöä. Suositus: Kookkaat lehtipuut, etenkin ontot lehmukset, on säilytettävä. Kuvio 31 Laaja nurmikenttä, jonka luoteisosassa kasvaa muutamia tammia, vaahteroita, metsälehmuksia sekä pari tuomea ja henrinlehtikuusta. Perennoista esiintyy pensaskärhö, pensaista pihasyreeni ja pihajasmike. Kuvion eteläosassa kasvaa metsälehmuksia, isolehtilehmuksia, tammi ja vaahtera. Monien omenapuiden lisäksi kuvion eteläreunalla kasvaa pihasyreeniä, pimpinella- ja harisoninruusua sekä viitapihlaja-angervoa. Nurmikolla kasvaa heinien lisäksi vähän poimulehtiä, suikeroalpia, siankärsämöä, valkoapilaa, kaunokaista, niittyhumalaa, voikukkia, piharatamoa, rikkanenättiä ja pihatähtimöä. Suositus: Kookkaat lehtipuut, etenkin ontot lehmukset, on säilytettävä. Pensaskärhön huomioiminen alueen hoidossa. Kuvio 32 Nurmikentän ympäröimä pieni metsikkö, jossa kasvaa eri lehtipuulajeja: tammea, vaahteraa, rauduskoivua, haapaa ja lehtosaarnea. Pensaista esiintyvät isotuomipihlaja, lumimarja ja viitapajuangervo. 116

Kuvio 33 Kuviolla kasvaa laaja kasvusto viitapihlaja-angervoa, vähän tuoksuvatukkaa sekä muutama kookas tammi ja tuomi. Suositus: Kookkaat lehtipuut on säilytettävä. Kuvio 34 Sekametsäkuvio, jossa kasvaa rauduskoivua ja lehtosaarnia sekä kuusta ja pihtoja. Pensaskerros on monilajinen: viitapihlaja-angervo, isotuomipihlaja, terttuselja, koiranheisi ja idänkanukka. Suositus: Kookkaat lehtipuut on säilytettävä. Kuvio 35 Puuston muodostavat tammi, vaahtera, rauduskoivu ja raita. Pensaista tavataan pähkinäpensas, idänkanukka, viitapihlaja- ja idänvirpiangervo. Suositus: Kookkaat lehtipuut on säilytettävä. Kuvio 36 Kuviolla kasvaa huonokuntoisia palsamipoppeleita, tuomea sekä viitapihlaja-angervoa ja -pajuangervoa. Suositus: Poppeli-istutusten uusiminen. Kuvio 37 Jokeen rajoittuva, monilajinen ja osin aukkoinen lehtimetsäkuvio. Puulajeja ovat tammi, vaahtera, terva- ja harmaaleppä, haapa, tuomi, vuorijalava ja raita. Pensaista kuviolla kasvaa pähkinäpensas, viitapihlaja-angervo ja -pajuangervo sekä idänkanukka. Kuvio 38 Pienialainen, tiehen rajoittuva pähkinäpensaita kasvava kuvio. Kuvio 39 Laaja kasvusto viitapihlaja-angervoa. Lisäksi kuviolla kasvaa vähän terttuseljaa, idänvirpiangervoa ja tuomea. 117

Kuvio 40 Vaahteraa, metsälehmusta, tammea, kuusta ja tuomea kasvava kuvio. Pensaskerroksen lajeja ovat pähkinäpensas, idänkanukka, terttuselja ja viitapihlaja-angervo. Suositus: Kookkaat lehtipuut on säilytettävä. Kuvio 41 Laaja pensaikko viitapihlaja-angervoa ja idänkanukkaa. Kuviolla kasvaa myös raitaa sekä lumimarjaa ja idänvirpiangervoa. Kuvio 42 Tuomen, raidan ja vaahteran lisäksi kuviolla kasvaa pähkinäpensaita ja viitapihlaja-angervoa. Kuvio 43 Lehtomaista kangasta, jonka puustona on kuusia, rauduskoivuja, mäntyjä ja tammia. Pensaskerroksessa kasvaa nuorta pihlajaa ja vaahteraa, isotuomipihlajaa, korpipaatsamaa ja taikinamarjaa. Kenttäkerroksen lajeja ovat mm. mustikka, käenkaali, oravanmarja, valkovuokko, sananjalka, kielo, kultapiisku, puolukka ja puistonurmikka. Kuvio 44 Kuusta, tammea, pihtoja ja lehtikuusia sekä raitaa kasvava kuvio. Pensaskerroksessa esiintyy lähinnä nuorta pihlajaa ja vaahteraa. Kenttäkerroksen valtalajeja ovat mustikka, kielo, valkovuokko, vuohenputki ja puistonurmikka. Kuvion pohjoispäädyssä on kaadettu puita ja kaivettu putkilinja tms. jokeen päin. Linjalla on vielä kasvitonta tasattua maata. Kuvio 45 Tiheähkö sekametsäkuvio, jonka puustona on kuusta, pihtoja, tammea, rauduskoivua sekä lehtosaarnea ja raitaa. Kuviolla kasvaa myös nuorta tuomea, pähkinäpensasta ja terttuseljaa. Kenttäkerroksen valtalajeja ovat vuohenputki ja kielo; lisäksi kasvaa mm. vadelmaa, koiranputkea, koiranheinää, hiirenporrasta ja valkopiippoa. Kuvion eteläosassa kasvaa melko niukasti jänönsalaattia. Kuvio 46 Pihtametsikkö, jossa kasvaa sekapuuna tammea, vaahteraa ja metsälehmusta. Pensaskerroksessa kasvaa terttuseljaa, taikinamarjaa ja nuorta vaahteraa. Kenttäkerroksessa esiintyvät kielo, vadelma, 118

käenkaali, korpi-imarre, sananjalka, hiirenporras, valkovuokko, metsätähti, karhunputki, lillukka, nokkonen ja valkopiippo. Kuvion itäreunalla kasvaa kyläkellukkaa. Kuvio 47 Kuviolla kasvaa kookkaiden tammien ja metsälehmusten lisäksi kuusta ja pihtoja. Pensaskerroksen lajeja ovat pähkinäpensas ja idänvirpiangervo. Kenttäkerroksessa tavataan vuohenputkea, lillukkaa, kieloa, hiirenporrasta, metsäalvejuurta, vadelmaa ja nokkosta. Kuvion länsireunalla kasvaa kyläkellukkaa ja vaaleatähkämunkkia. Suositus: Kääpien kannalta tärkeä alue. Kuviolla tulee säilyttää eri-ikäistä lehtipuustoa ja tarvittaessa lisätä lahopuun määrää. Kuvio 48 Sekametsäkuvio, jossa kasvaa tammia, kuusia, pihtoja, metsälehmuksia ja vaahteroita. Pensaskerroksessa esiintyvät pähkinäpensas, koiranheisi, tuomi, vaahtera ja pihlaja. Aukkoisen kenttäkerroksen lajeja ovat mm. vuohenputki, nokkonen, hiirenporras, peltokorte, niitty- ja puistonurmikka, koiranputki ja sudenmarja. Suositus: Kääpien kannalta tärkeä alue. Kuviolla tulee säilyttää eri-ikäistä lehtipuustoa ja tarvittaessa lisätä lahopuun määrää. Kuvio 49 Kuviolla kasvaa kookkaita tammia ja vaahteroita sekä muutamia pihtoja ja raitoja. Alikasvoksena kasvaa hyvin tiheässä tuomea, vaahteraa ja pihlajaa. Kenttäkerroksessa kasvaa samoja lajeja kuin kuviolla 48. Kuvioiden 49 ja 50 rajalla kasvaa hieman saksankirveliä. Suositus: Tiheä lehtipuusto ja -pensaikko tulisi säilyttää lintujen (mm. satakieli) vuoksi. Kääpien kannalta tärkeä alue. Kuviolla tulee säilyttää eri-ikäistä lehtipuustoa ja tarvittaessa lisätä lahopuun määrää. Koppelokäävän kasvupaikalla (kuva 3) ei tulisi leikata nurmikkoa heinäkuun alun jälkeen. Sopiva leikkaamatta jätettävän alueen koko on kaksi metriä tammen tyveltä joka suuntaan, sillä itiöemä voi olla eri vuosina rungon eri puolilla. Kuvio 50 Kuviolla kasvaa harva puusto: vaahteraa, metsälehmusta, raitaa ja vuorijalavaa. Viitapihlaja-angervo peittää suuren osan kuviosta; lisäksi tavataan viitapajuangervoa, terttuseljaa ja japanintatarta. Kenttäkerroksen lajeja ovat mm. nokkonen, vuohenputki, niitty- ja rönsyleinikki sekä leskenlehti. Kuvio 51 Vaahteraa, tuomea, terttuseljaa ja idänkanukkaa kasvava kuvio. Kenttäkerroksessa kasvaa vuohenja koiranputkea, nokkosta ja vuohenkelloa. 119

Kuvio 52 Kuviolla kasvaa leikattujen laakeripoppelien lisäksi vuorijalavaa, raitaa ja harmaaleppää sekä terttuseljaa. Suositus: Poppeli-istutusten uusiminen. Kuvio 53 Kuviolla vallitsee viitapihlaja-angervo. Muita pensaskerroksen lajeja ovat pähkinäpensas, idänkanukka ja terttuselja. Puista tavataan vaahteraa, raitaa ja tuomea. Kuvio 54 Kuviolla on viitapihlaja-angervon peittävää kasvustoa ja pienialaisia heinävaltaisia laikkuja. Kuvion itäosan puuston muodostavat tammi, vaahtera, tuomi ja haapa. Kuvio 55 Jokeen rajautuvalla kuviolla kasvaa haapaa sekä vähän koivua, vaahteraa ja tuomea. Viitapihlajaangervo on hyvin runsas. Kenttäkerroksen valtalaji on vuohenputki. Suositus: Nuoren puuston vähäinen harventaminen. Kuvio 56 Kuusivaltainen lehtomaisen kankaan kuvio. Muita puulajeja ovat tammi, vaahtera ja pihdat. Kenttäkerroksessa kasvaa mm. käenkaalia, mustikkaa, kieloa, metsäorvokkia, oravanmarjaa, valkovuokkoa ja metsäalvejuurta. Suositus: Nuoren puuston vähäinen harventaminen. Kääpien kannalta tärkeä alue. Kuviolla tulee säilyttää eri-ikäistä lehtipuustoa ja tarvittaessa lisätä lahopuun määrää. Kuvio 57 Haapaa, tervaleppää ja vaahteraa kasvava lehtokuvio. Kuvion on pääasiassa kosteaa AthOT- ja pienialaisesti myös OFiT-lehtoa. Niiden lajeja ovat hiirenporras, käenkaali, mesiangervo, vadelma, huopaohdake, suo-orvokki, iso- ja metsäalvejuuri, ranta-alpi, korpi-imarre, viitakastikka, vuohenputki ja valkovuokko. Pensaskerroksessa esiintyvät koiranheisi ja herukat. Suositus: Nykyistä puustoa ei tule harventaa. Kääpien kannalta tärkeä alue. Kuviolla tulee säilyttää eri-ikäistä lehtipuustoa. Kuviolle tulisi tuoda muualta kuollutta tai kuolevaa lehtipuuainesta lahoamaan. 120

Kuvio 58 Kuvion on lehtomaista kangasmetsää, jossa kasvaa varsin paljon metsälehmuksia. Muita puulajeja ovat tammi, vaahtera, kuusi, pihdat ja raita. Pensaskerroksessa esiintyvät pähkinäpensas, koiranheisi ja terttuselja. Kenttäkerroksessa kasvavat mm. käenkaali, valkovuokko, kielo, metsäkurjenpolvi, mustikka, korpi-imarre, hiirenporras, ahomansikka, lillukka, metsäorvokki, salokeltanolaji ja purtojuuri. Suositus: Kuusten varovainen harventaminen metsälehmusten ja tammien ympäriltä. Kuvio 59 Sekametsäkuvio, jonka kasvillisuus on tuoretta lehtoa lehtomaista kangasmetsää. Puustona on kuusta, haapaa, koivua, tammea, metsälehmusta ja pihtoja. Jokivarren laajojen viitapihlaja-angervokasvustojen lisäksi tavataan valkopajuangervoa. Kenttäkerroksen lajeja ovat käenkaali, sudenmarja, metsäorvokki, valkovuokko, kielo, vuohenputki ja puistonurmikka. Suositus: Kääpien kannalta tärkeä alue. Kuviolla tulee säilyttää eri-ikäistä lehtipuustoa ja tarvittaessa lisätä lahopuun määrää. Kuvio 60 Havupuuvaltainen rinne, joka on pääasiassa lehtomaista kangasmetsää. Rinteen yläosassa kasvillisuus lähenee tuoretta kangasmetsää. Puulajeja ovat kuusi, mänty, pihdat, lehtikuuset, koivu ja tammi. Myrskytuhoaukoissa kasvaa mm. terttuseljaa ja nuorta pihlajaa. Metsässä kasvaa paikoin isotuomipihlajaa. Suositus: Lehtipuuston suosiminen myrskytuhoaukoissa. Kuvio 61 Kalliokumpu, jossa kasvaa kookkaita mäntyjä sekä nuorempia tammia, pihlajia ja pihtoja. Aluskasvillisuutena on tuoreille kankaille tyypillisiä lajeja. Kuvio 62 Havupuuvaltainen kuvio, jonka kasvillisuus on lehtomaista tuoretta kangasmetsää. Puuston muodostavat lehtikuuset, mänty, pihdat ja kuusi; lisäksi kasvaa hieman tammea. Kenttäkerroksen lajeja ovat mustikka, käenkaali, oravanmarja, kangasmaitikka, kevätpiippo, metsäalvejuuri, valkovuokko, kultapiisku ja metsäimarre. Kuviolla on useita soistumia, joissa kasvaa mm. rahkasammalia, korpikarhunsammalta, metsäkortetta ja hiirenporrasta. Kuvio 63 Kuvion puuston muodostavat tammi, vaahtera, metsälehmus, pihdat ja raita. Pähkinäpensasta kasvaa paikoitellen. Kenttäkerroksessa esiintyvät mm. lillukka, kielo, käenkaali, vadelma, vuohen- 121

putki ja mustikka. Kosteassa painanteessa kasvaa hiirenporrasta, isoalvejuurta, korpi-imarretta ja huopaohdaketta. Kuvio 64 Jokeen viettävä kuusivaltainen rinnemetsä. Kuusten seassa kasvaa vaahteraa, haapaa, pähkinäpensasta, runsaasti nuorta pihlajaa, terttuseljaa ja koiranheittä. Kenttäkerroksessa vallitsevat vuohenputki, kielo, nokkonen ja hiirenporras. Suositus: Kääpien kannalta tärkeä alue. Kuviolla tulee säilyttää eri-ikäistä lehtipuustoa ja tarvittaessa lisätä lahopuun määrää. Kuvio 65 Pajuangervojen, terttuseljan ja idänkanukan muodostama pensaikko. Kenttäkerroksessa kasvaa vuohenputkea, nokkosta, kieloa ja koiranputkea. Suositus: Kääpien kannalta tärkeä alue. Kuviolla tulee säilyttää eri-ikäistä lehtipuustoa ja tarvittaessa lisätä lahopuun määrää. Kuvio 66 Nuorehkoa harmaaleppää kasvava kuvio, jossa on sekapuuna tuomea ja raitaa. Pensaskerroksessa on vähän aitaorapihlajaa sekä terttuseljaa ja vaahteraa. Kenttäkerroksen valtalajeja ovat vuohenputki ja nokkonen; muuta lajistoa ovat koiranputki, käenkaali ja karhunputki. Suositus: Puuston vähäinen harventaminen. Kuvio 67 Kuviolla kasvaa tammia, mäntyjä, koivuja ja vaahteroita sekä runsaasti pähkinäpensaita ja tuomea. Pensaskerroksen muita lajeja ovat terttuselja ja isotuomipihlaja. Kenttäkerroksessa vallitsevat vuohen- ja koiranputki sekä kielo ja nokkonen. Kuvio 68 Sekametsäkuviolla kasvaa kuusia, vaahteroita, haapoja ja tervaleppiä. Pensaista esiintyvät idänkanukka ja viitapajuangervo. Kenttäkerroksessa kasvaa vuohenputkea, nokkosta, kieloa ja koiranputkea. Kuvio 69 Kuviolla kasvaa huonokuntoisia ja osin kuolleita palsamipoppeleita. Muuta puulajistoa ovat haapa, vaahtera ja tuomi. Pensaista kuviolla esiintyy pähkinäpensasta ja pajuangervoja. Ojavarren kostealla maalla kasvaa mm. mesiangervoa, karhunputkea ja saniaisia. 122

Suositus: Poppeli-istutusten uusiminen. Kuvio 70 Avoin heinävaltainen niitty, joka oli niitetty ennen kasvillisuusselvityksen maastotyöjaksoa. Kenttäkerroksen ruoholajistosta havaittiin vuohen-, karhun- ja koiranputki, poimulehdet, niitty- ja rönsyleinikki sekä ojakellukka. Suositus: Hoito- ja käyttösuunnitelmassa tulisi määritellä toimenpiteet, joilla niitty saataisiin kehittymään monimuotoiseksi, varsinaisten niittylajien vallitsemaksi ja nykyistä vähäravinteisemmaksi. Kuvio 71 Harvahko lehtipuiden (tammi, vaahtera, koivu ja haapa) vallitsema metsäkuvio. Havupuista tavataan mäntyä ja kuusta. Pähkinäpensasta, viitapajuangervoa ja nuorta vaahteraa esiintyy melko runsaasti. Kenttäkerroksen valtalaji on käenkaali; lisäksi kasvaa mm. vuohenputkea, valkovuokkoa ja kieloa. Kuvio 72 Koivua, tammea, tuomea, harmaaleppää, raitaa ja vähän kuusta kasvava kuvio, jonka halki virtaa oja. Pensaskerroksessa on pähkinäpensasta, pajuangervoja ja lehtokuusamaa sekä nuorta haapaa ja vaahteraa. Kenttäkerroksessa esiintyvät mm. vuohenputki, koiranheinä, käenkaali, metsäkorte, ojakellukka ja aitovirna. Kuvio 73 Ojitettu kosteapohjainen metsikkö, jossa kasvaa kuusta, koivuja, haapaa, harmaaleppää, metsälehmusta ja vaahteraa. Kenttäkerroksen lajeja ovat mm. käenkaali, kielo, nuokkuhelmikkä, kultapiisku, valkovuokko, metsäkorte ja hiirenporras. Kuvio 74 Kuten kuvio 70. Kuvio 75 Lehtomaista kangasmetsää, jonka puustona on rauduskoivua, kuusta, haapaa, raitaa ja tammea sekä nuorta harmaaleppää. Pensaskerroksessa kasvaa lisäksi pähkinäpensasta, viitapajuangervoa ja koiranheittä. Kenttäkerroksen lajeja ovat mm. mustikka, kielo, vuohenputki, käenkaali, sinivuokko, karhunputki, metsäimarre, ahomansikka, metsäkurjenpolvi ja metsäapila. Kuvion eteläreunalla on temppeliksi kutsuttu huvimaja, jonka lähellä kasvaa puistonurmikkaa. 123

Kuvio 76 Havupuuvaltainen (kuusi, pihdat) kuvio, jossa kasvaa sekapuina tammia, metsälehmuksia ja vaahteroita. Pähkinäpensaan lisäksi kuviolla esiintyy pajuangervoja. Kuviolla on kaksi kaivettua ojaa. Kenttäkerroksessa kasvaa käenkaalia, metsäimarretta, valkovuokkoa, oravanmarjaa, metsämaitikkaa, metsätähteä, mustikkaa, vadelmaa, metsäkortetta, hiirenporrasta sekä iso- ja metsäalvejuurta. Kuvio 77 Runsaasti pähkinäpensaita kasvava lehtokumpare. Kenttäkerroksessa kasvaa myös taikinamarjaa ja runsaasti nuorta vaahteraa. Pensaiden yllä kasvaa puustona tammea, rauduskoivua, vaahteraa, metsälehmusta ja kuusta. Kenttäkerroksen lajeja ovat sinivuokko, käenkaali, kielo, vuohenputki, mustikka, ahomansikka, valkovuokko, lillukka, oravanmarja, metsäorvokki, metsä- ja kivikkoalvejuuri, hiirenporras, metsäkurjenpolvi, lehtonurmikka ja nuokkuhelmikkä. Suositus: Kuuset tulee poistaa, jos ne varjostavat tai kilpailevat pähkinäpensaiden tai ns. jalojen lehtipuiden kanssa. Kuvio 78 Lehtomaisen tuoreen kankaan kuusikkoa, joka on laajalti soistunut. Paikoin kasvillisuus voidaan luokitella kangaskorveksi ohuen, mutta yhtenäisen turvekerroksen vuoksi. Suositus: Puustoa ei tulisi lepakoiden esiintymisen vuoksi harventaa. Kuvio 79 Kalliokumpare, jonka reunoilla kasvaa pihlajia, tammia, nuoria vaahteroita ja kookkaita korpipaatsamia. Kuvion kenttäkerroksen lajeja ovat mustikka, metsälauha, nurmirölli, rätvänä, metsä- ja kivikkoalvejuuri, kevätpiippo, käenkaali, nurmitädyke, metsä- ja kangasmaitikka, ahomansikka, puisto- ja niittynurmikka, nuokkuhelmikkä, jokapaikansara, oravanmarja ja metsätähti. Kuvio 80 Lähinnä tuoreen kankaan kuusikkoa, jonka aluskasvillisuus puuttuu puuston tiheyden vuoksi paikoin kokonaan. Sekapuuna kasvaa joitakin rauduskoivuja. Kuviolla on myrskyn kaatamia runkoja. Kuvion keskivaiheilla on pienialainen ohutturpeinen korpilaikku, jonka puustona on tervaleppiä ja hieskoivuja sekä muutama vaahtera ja tammi. Pensaskerroksessa kasvaa korpipaatsamaa ja nuorta pihlajaa. Kenttäkerroksessa esiintyvät metsäkorte, hiirenporras, harmaasara, kurjenjalka, mustikka, metsäalvejuuri, vadelma ja isoalvejuuri. Sammalista kohteella tavataan hapra- ja okarahkasammalta sekä korpikarhunsammalta. Osa em. kasvilajeista ilmentää luhtaisuutta. Suositus: Kaatuneet puut tulisi jättää kuviolle lahoamaan eikä puustoa tulisi lepakoiden esiintymisen vuoksi harventaa. Kulkureitit voidaan avata ja merkitä, sillä kuviolla kulkevat polut ovat osin kadonneet tai peittyneet. 124

Kuvio 81 Harvennettua reunametsää, jossa kasvaa koivua, tammia, pihlajia, raitoja ja kuusia. Alikasvoksena on hyvin tiheä lehtipuuvesaikko; lähinnä pihlajaa, koivua, haapaa ja raitaa. Kuviolla kasvaa myös pähkinäpensasta ja terttuseljaa. Kenttäkerroksessa esiintyy sananjalkaa, vadelmaa, maitohorsmaa, kieloa, mustikkaa ja eri heinälajeja. Jänönsalaatti kasvaa kuviolla melko runsaana. Suositus: Kuuset tulee poistaa, jos ne varjostavat tai kilpailevat pähkinäpensaiden tai ns. jalojen lehtipuiden kanssa. 3.6 Putkilokasvisto Träskändan luonnonsuojelualueelta ei tavattu vuoden 2005 selvityksessä uhanalaisia tai silmälläpidettäviä putkilokasvilajeja. Heikkinen (2001) mainitsee lehtonadan (Festuca gigantea) kasvaneen Träskändan puistossa. Viimeinen tiedossa oleva havainto tästä ilmeisestä tulokasesiintymästä on vuodelta 1993. Lehtonataa etsittiin vielä vuonna 2005 sen aiemmalta kasvupaikalta keisarillisen käymälän läheisyydestä. Mika Kalliovirran vuonna 2000 tapaamista arvokkaista kartanopuistolajeista (13 ruohovartista ja 30 puuvartista taksonia; ks. Hautamäki 2002:68) kaikki kasvoivat Träskändassa myös vuonna 2005. Lähes kaikki perennat esiintyvät kuitenkin niukkoina ja ovat tämän vuoksi vaarassa hävitä alueelta. Luettelon ruohovartisista lajeista ainoastaan vuorikaunokin (Centaurea montana), valkopiipon (Luzula luzuloides) ja puistonurmikan (Poa chaixii) säilyminen vaikuttaa turvatulta. 4 Muut luontoarvot Puromiehen ja Koistisen (1998) mukaan Träskändan puistotien itäpuolella on tavattu ruttojuuriyökköstä (Hydraecia petasitis), joka on Suomessa silmälläpidettäväksi (luokka NT, ks. Rassi ym. 2001) luokiteltu perhoslaji. Ruttojuurta kasvaa hieman myös luonnonsuojelualueen puolella, Kvarnbyån ja Träskändan puistotien kulmauksessa. On mahdollista, että ruttojuuriyökköstä esiintyy myös tässä kasvustossa. Kesä elokuussa 2002 tutkittiin Träskändan puiston jalopuiden kovakuoriaislajistoa (Eero Helve ja Pertti Rassi 2004, julkaisematon raportti Uudenmaan ympäristökeskukselle). Kovakuoriaisia pyydystettiin onttoihin eläviin puihin (kuusi lehmusta ja yksi tammi) asetettujen loukkupurkkien ja ikkunapyydysten avulla. Tutkimuksessa löydettiin aarniseppä (Crepidophorus mutilatus, syn. Athous mutilatus) kolmesta ontosta lehmuksenrungosta, kustakin yksi aikuinen yksilö. Aarniseppä on erittäin uhanalaiseksi (luokka EN, ks. Rassi ym. 2001) luokiteltu laji ja luonnonsuojelulain 47 :n tarkoittama erityisesti suojeltava laji. Lisäksi tutkimuksessa tavattiin alueelta kaksi vaarantuneeksi (VU) luokiteltua kovakuoriaislajia: kyrmysepikkä (Eucnemis capucina) ja lehtoliskokuntikas (Quedius microps). Uhanalaisten kovakuoriaisten tarkat löytöpaikat eivät ilmene tutkimusraportista. Kuvan 5 karttaan on merkitty Träskändan päärakennuksen ympäristön lehmukset, joiden runko on ontto tai siinä on laaja onkalo. Lisätietoja Träskändan kovakuoriaislajistosta saadaan Metsäntutkimuslaitoksen vuonna 2005 tekemistä tutkimuksista. 125