SIPOON NEVAS GÅRDIN ASEMAKAAVA-ALUEEN LUONTOKOHTEET

Transkriptio

1 SIPOON NEVAS GÅRDIN ASEMAKAAVA-ALUEEN LUONTOKOHTEET Pekka Routasuo

2 1 JOHDANTO Tähän selvitykseen on koottu olemassa olevista luontoselvityksistä ja ympäristöhallinnon OIVA-tietokannasta sekä Uudenmaan Liiton vahvistetusta maakuntakaavasta kohteet, jotka sijaitsevat Nevas Gårdin kaava-alueella tai sen tuntumassa. Käytettävissä oli seuraavat luontoselvitykset, joiden kattavuus ilmenee alla: 1. Ympäristötutkimus Oy Metsätähti 1991: Etelä-Sipoon ja Hindsbyn luontokohdeselvitys. Sipoon kunta, ympäristönsuojelulautakunta. Julkaisu 1:1991. Vuonna 1991 tehdyssä selvityksessä hankittiin perustietoja selvitysalueen luontokohteista ja virkistyskäyttöön soveltuvista alueista. Painopisteinä pidettiin taajamarakentamiseen varattuja alueita. Selvitysalue oli jaettu viiteen osaalueeseen: Östersundom, Sipoonkorpi, Sipoonjoen laakso, Hindsby ja Box. Selvitys kattoi koko Nevas Gårdin asemakaava-alueen. 2. Ympäristösuunnittelu Enviro Oy 2003: Boxin osayleiskaavan luontoselvitys Vuonna 2003 tehty selvitys kattoi Boxin yleiskaava-alueen rakentamattomat alueet. Yleiskaava-alueelta inventoitiin elo-syyskuussa kasvillisuus ja luontotyypit. Selvitysalue kattoi Nevas Gårdin asemakaava-alueen läntisintä osaa lukuun ottamatta. 3. Ympäristötutkimus Yrjölä Oy 2006:Sipoon yleiskaava-alueiden luontoselvitykset. Vuoden 2006 selvitysalue kattoi koko kunnan lukuun ottamatta aiemmin selvitettyjä alueita. Selvitysalueella keskityttiin potentiaalisiin liito-oravan esiintymisalueisiin ja arvokkaisiin luontotyyppeihin. Tarkastettavat liito-orava-alueet rajattiin ilmakuvien avulla, luontotyyppien selvityksessä keskityttiin kallioille, soille ja puronvarsiin, joissa todennäköisimmin on suojeltavia luontotyyppejä. Selvitysalue kattoi Nevas Gårdin asemakaava-alueen länsi- ja eteläosan. 4. Faunatica Oy 2008: Sipoon Nevaksen kaava-alueen luontoselvitykset vuonna Tämä vuonna 2008 tehty selvitys kattoi koko Nevas Gårdin asemakaavaalueen. Alueelta tehtiin kasvillisuuden ja luontotyyppien inventointi, sekä liitoorava-, viitasammakko-, lintu- ja perhosselvitykset. 5. Siivonen. Y. & Wermundsen, T. 2006: Sipoon lepakkokartoitus Kesällä 2006 tehdyn karkean lepakkokartoituksen tarkoituksena oli löytää lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkoja, kulkureittejä sekä tärkeitä ruokailualueita. Kartoitusalueena oli koko Sipoon kunnan alue. 1

3 2 TULOKSET Kuva 1. Nevas Gårdin kaava-alueen (viivoitettu alue) luontokohteet. Numerot viittaavat seuraavaan listaan. Pohjakartan Maanmittauslaitos. 1. Boxin suot Natura alue (FI ) (Uudenmaan ympäristökeskus 2003: Ympäristökeskuksen tiedostot ja luonnonsuojelulain mukaiset päätökset. Natura-alueiden rajaukset ja tietolomakkeet.) Boxin suot -niminen Natura alue muodostuu kolmesta erillisestä alueesta: Stormossen, Fågelmossen ja Vaxesmossen (Vaxesmossen Sundmansmossen Folkmossen). Kohteiden pinta-ala on yhteensä 156 ha. Boxin soiden Natura alue on suojeltu luontodirektiivin perusteella. Suojelun perusteina on yksi luontodirektiivin luontotyyppi (keidassuot, 94 % kokonaispinta-alasta) ja yksi luontodirektiivin liiteen II laji (kirjoverkkoperhonen). Lisäksi Natura tietolomakkeella mainitaan viisi muuta lajia, joista yksi on kasvi ja neljä perhoslajeja. 2

4 2. Boxin Stormossen, Maakuntakaavan SL-merkintä (Itä-Uudenmaan maakuntakaava, vahvistettu ) Koko Boxin Stormossenin alue reunametsineen on merkitty maakuntakaavassa SL-merkinnällä. Maakuntakaava-alueen eteläosa kuuluu Boxin soiden Natura alueeseen. 3. Smedsbackan liito-orava (Boxin osayleiskaavan luontoselvitys, Ympäristösuunnittelu Enviro Oy 2003, Hannu Tammelin , T:mi Ekologinen ympäristökartoitus) Nevaksen golfkentän itäpuoleiselta metsäalueelta löydettiin liito-oravan jätöksiä. Merkkejä reviiristä havaittiin kahdessa paikassa. Elinympäristö on reunametsää, jonka tuntumassa on joitakin pieniä, osaksi käytöstä poistettuja peltokaistaleita. Pohjoisemmalta paikalta löytyi useita haapoja ja kuusia, joiden juurelta löytyi lajin paljastavia papanoita. Yksi puista oli liito-oravan pesimiseen sopiva kolopuu. Reunametsä on ainakin osittain entistä hakaa, jossa kasvaa joitakin hyvin suuria kuusia ja koivuja. Varttunutta puustoa on huomattavasti runsaammin, valtalajeina koivua, kuusta ja mäntyä, raita ja haapa ovat niukempia. Noin 300 m etelään sijaitsee toinen liito-oravan asuttama metsä, mutta kyseessä saattaa olla samaa reviiriä. Eteläisempi havaintopaikka on osaksi ilmeisesti entistä laidunhakaa, jossa kasvaa useita varttuneita nuorehkoja haapoja ja koivuja. Yhdessä puussa oli liito-oravalle pesimiseen sopivia koloja. Kenttäkerros on varsin rehevää, valtalajeina ovat lillukka ja käenkaali, lisäksi tavataan mm. kieloa, ojakellukkaa, mustikkaa ja ahomansikkaa. Keskeisin alue on osaksi varttunutta käenkaali-mustikkatyypin kuusikkoa. Karttaan on rajattu lajille parhaiten sopiva alue, joskin reviiri on luultavasti kokonaisuudessaan laajempi, sisältäen mm. läheisten talojen pihapiirit. Eteläisemmän paikan lähistöllä on mm. nuorta leppää kasvava entinen niitty, joka todennäköisesti kuuluu reviiriin. Alueella tehtiin uusi liito-oravaselvitys vuonna 2009 (Hannu Tammelin , T:mi Ekologinen ympäristökartoitus, tieto Boxin kylätaajaman osayleiskaavasta). Selvityksessä todettiin, että Smedsbackan alueella on suoritettu metsätaloudellisia töitä (harvennushakkuuta) suurella osalla selvitysaluetta. Alueen itäosassa, vanhan pensoittuvan pellon tuntumassa oleva alue on kuitenkin säilynyt potentiaalisena liito-oravan esiintymisalueena. Suoritetussa kartoituksessa ei em. kohteessa kuitenkaan havaittu liito-oravan esiintymisestä mitään merkkejä. 4. Nevasån vuorijalavat (Boxin osayleiskaavan luontoselvitys, Ympäristösuunnittelu Enviro Oy 2003) Nevasån länsipuolella pellonreunassa (osa-alue XIV) jokeen viettävän töyrään yläosassa on iäkkäiden vuorijalavien ryhmä, jossa on kuusi päärunkoa. Jalavaesiintymä lienee paikalla luontainen. Vuorijalava voi helposti levitä istutuksista ympäristöön. Ainakaan lähimpien tilojen pihapiireissä ei havaittu jalavia, vaik- 3

5 ka muut jalot lehtipuut olivat melko tavallisia. Jalavaryhmä kasvaa maisemallisesti varsin merkittävällä avoimella paikalla. Vuorijalava on katsottu uhanalaistarkastelussa vaarantuneeksi lajiksi (Rassi ym. 2010). 5. Nevaksen kallioniitty (Boxin osayleiskaavan luontoselvitys, Ympäristösuunnittelu Enviro Oy 2003) Nevaksen kartanolle johtavan tien länsipuolella sijaitsevalla kallioalueella (osaalue XIV) on arvokasta ja osin harvinaista ketokasvillisuutta. Avoimen kalliopaljastuman reunaosassa kasvaa paikoin melko runsaasti harvinaista nurmilaukkaa ja heinäratamoa. Niiden seurassa tavataan mm. isoja keltamaksaruohoa, hopeahanhikkia, viherjäsenruohoa, pelto-orvokkia, pukinjuurta, nurmitädykettä ja metsäapilaa. Kalliopinnoilla kasvaa myös useita jäkälä- ja sammallajeja. Hieman pohjoisempana rinteellä kasvaa mm. kissankelloa, syysmaitiaista ja hakarasaraa. Matalakasvuisempia ketomaisia osia uhkaa kasvillisuuden umpeenkasvu. Kalliota reunustavalla niityllä vallitsevat korkeakasvuiset niittylajit kuten nurmitähkiö, koiranputki, piennarmatara, siankärsämö, voikukka, pelto-ohdake. Paikoin tavataan vadelmaa ja varsinkin niityn itäosa tien lähellä on hyvin heinäinen. Niityn ja kallion reunassa on joitakin pieniä tuomia, nuoria harmaaleppiä ja hieman orapihlajaa. Kallion alapuolella on myös joitakin komeita pylväskatajia sekä orjanruusua. Pohjoispuolella rinneniitty rajoittuu nuoreen männikköön, jonka takana on harvapuustoisempaa entistä laidunhakaa. Länsi- ja eteläpuolella niittyä rajaa golfviheriöksi muuttuva pelto. 6. Nevas (selvityksen alue 24) (Sipoon lepakkokartoitus, Siivonen & Wermundsen, 2006) Luokka: II Lajit: viiksisiippa/isoviiksisiippa, pohjanlepakko Kuvaus: Alueella on paljon hevosia, joten siellä on paljon hyönteisiä lepakoiden ravinnoksi. Viiksisiipoilla/isoviiksisiipoilla oli kolonia omakotitalon piharakennuksessa (tähti). Viiksisiipat/isoviiksisiipat saalistivat alueella sijaitsevissa varttuneissa metsissä. Pohjanlepakot saalistivat pihojen yllä. 7. Storängslunden (Etelä-Sipoon ja Hindsbyn luontokohdeselvitys, Ympäristötutkimus Oy Metsätähti 1991) Osayleiskaava-alueen kaakkoisimpaan osaan (osa-alue XIV) ulottuva Storängslunden koostuu kapeaa Storängarnan peltoaluetta reunustavista metsäisistä rinteistä, joilla on laajalti rehevää lehtoa (Ympäristötutkimus Oy Metsätähti 1991). Arvokkaan alueen rajaus jatkuu kaakkoon kaava-alueen ulkopuolelle. Ympäristötutkimus Oy Metsätähden mukaan peltoalueen koillispuoleisella rinteellä on useita kalliojyrkänteitä. Rinteen kasvillisuus on pääosaksi kuivaa lehtoa, muutamassa paikassa on kosteampaa puronvarsilehtoa. Peltoalueen lounaispuoleinen rinne on loivempi ja jyrkänteitä on vähemmän. Kasvillisuus on 4

6 kallionaluslehtoa ja lehtomaista kangasmetsää, keskivaiheilla on puronvarsilehtoa. Rinteiden puusto on pääosin sekametsää, lehtipuita esiintyy useita lajeja. Alueen lehtolajeista mainittakoon mm. vaahtera, lehtokuusama, metsäruusu, koiranheisi, sini- ja valkovuokko, mustakonnanmarja, kevätlinnunherne, imikkä ja tesma. Jyrkähköt metsäiset ja kallioiset rinteet ovat myös maisemallisesti hyvin merkittäviä. Kvarnbergetin kaakkoispuolella rinteellä on hakkuuaukko, ja metsää on hakattu muuallakin läheisten lakikallioiden takana. Hakattujen alueiden puustona on nuorta mäntyä ja koivua. 8. Metsälain mukaisia arvokaita kallioalueita (Sipoon yleiskaava-alueiden luontoselvitykset, Ympäristötutkimus Yrjölä 2006) Kallioiden puustoisilla osilla kasvaa harvaa, kitukasvuista männikköä. Avoimemmilla kohdilla kitukasvuisten mäntyjen ohella kasvaa rauduskoivuja, pihlajia, haapoja ja katajia, eräissä kohteissa myös kuusia. Hyvin yleisiä ruohoja, heiniä ja varpuja kalliokohteilla ovat metsälauha, puolukka, kanerva. Muita havaittuja lajeja ovat mm. kalliokielo, ahosuolaheinä, kangasmaitikka, kultapiisku, tuoksusimake, kalliohatikka, mäkitervakko, rohtotädyke, jäykkärölli, kallioimarre ja kevätpiippo. Kallioiden sammal- ja jäkäläpeite on runsas: valtalajeina ovat poronjäkälät, torvijäkälät, hirvenjäkälä, kangaskarhunsammal, kangaskynsisammal, tierasammalet ja joskus myös seinäsammal ja tinajäkälät. Painanteiden pienissä soistumissa kasvaa runsaana kangasrahkasammalta ja usein myös juolukkaa, suopursua ja virpapajua sekä toisinaan jokapaikansaraa, jouhivihvilää ja tupasvillaa. 9. Metsälain mukainen kohde. Kahden tien väliin jää jyrkkärinteinen kallioinen mäki. Kallio laskee jyrkänteenä pohjoiseen. Etelärinne on loivempi. Avokalliota on jyrkänteellä ja sen päällä. Mäen rinteillä kasvaa isoja mäntyjä. Ylimpänä avokallioilla kasvaa katajaa. Kenttäkerroksen lajeista kasvaa lähinnä vain kanervaa. Jäkäliä on paljon. Jyrkänteellä kasvaa kallioimarretta. Luoteisnurkassa on luonnonmuistomerkiksi merkitty siirtolohkare Nevasstenen (Kristel Kyttälä, suullinen tieto). 10. Metsälain mukainen kohde. Tien ja Nevasjoen väliin jää pieni jyrkkärinteinen kallioinen kumpare. Rinteessä kasvaa harvahkoa lehtometsää, joka aivan pohjoislaidassa vaihettuu niityksi. Pohjois- ja länsirinteessä puusto on kuusta, mäntyä, pihlajaa ja koivua. Järeimmät puut ovat n. 25 cm läpimittaisia. Mäen etelärinteellä kasvaa koivua, harmaaleppää ja tuomea sekä muutamia vaahteroita ja nuori, pensasmainen lehmus. Mäen huipulla ja sen itärinteellä kasvaa muutamia nuoria tammia sekä 5

7 tammen, pihlajan ja koivun taimia. Kallion laella on yksinäinen mäntykelo ja yksi iso pylväsmäinen kataja. 11. Metsälain mukainen kohde. Nevasjoen laakson itäpuolella ja Kvarnbergetin pohjoispuolella on kallioinen mäki, jolla kasvaa rehevää ja melko luonnontilaista kuusivaltaista lehtometsää. Puusto kumpareen päällä ja rinteissä on pääasiassa kuusta. Sekapuina on harvakseltaan mäntyä, koivua, pihlajaa, raitaa ja tuomea. Lehtipuut ovat pääasiassa nuoria. Puuston ikäjakauma on melko tasainen. Maapuuta on vähän ja joitain pystyynkuolleita puita on myös. Kallion päällä kasvaa muutamia parimetrisiä katajia. Lounaisrinteessä kasvaa paljon raitaa ja yksittäinen pensas orjanruusua. Lounaisrinteen avoimilla kallioketolaikuilla kasvaa katajaa. Kenttäkerroksen lajisto on rehevää lehtolajistoa. Niin kumpareen päällä ja sen rinteillä kuin myös rinteiden alla kasvaa kieloa, lehtotesmaa, nuokkuhelmikkää, sinivuokkoa, valkovuokkoa ja vuohenputkea sekä kivikkoalvejuurta, metsälauhaa ja mustikkaa. Kallioimarretta kasvaa jyrkänteessä. Jyrkällä lounaisrinteellä on isoja laikkuja paahteisempaa ja avoimempaa kallioketoa jossa on runsas sammal- ja jäkäläkasvusto. Siellä kasvaa hopeahanhikkia, isomaksaruohoa, keltamoa, keto-orvokkia, kieloa, mäkitervakkoa ja tuoksusimaketta. 12. Metsälain mukainen kohde. Kallioisen kumpareen päällä kasvaa mäntyä, alarinteillä enemmän myös kuusta ja koivua. Pellonreunassa kumpareen alla kasvaa haapaa. Kumpareen eteläpuolella metsä on harvaa kuusi-koivu-haapasekametsää. Länsiosassa, laidunta reunustavalla kapealla kaistaleella kasvaa kuusivaltaista lehtometsää. Metsä on melko luonnontilaista. Kumpareen länsireunalla on pystysuora lähes 10 m korkea jyrkänne, jonka alta on kaadettu puita. Katajia kasvaa kallioisen mäen rinteessä ja kallion päällä. Rinteen alaosissa on pensaina runsaasti taikinamarjaa ja koivun taimia. Mäen eteläpuolen sekametsässä kasvaa taikinamarjaa ja vadelmaa. 13. Keltamataran kasvupaikka. Vaarantuneen (VU) keltamataran esiintymä. 6

8 14. Kirjoverkkoperhosen esiintymät Selvitysalueen koillisosassa on kaksi EU:n luontodirektiivin liitteissä II ja IV mainitun, Suomessa rauhoitetun kirjoverkkoperhosen esiintymispaikkaa. 3 LÄHTEET T:mi Ekologinen ympäristö-kartoitus 2009: Maastokäynti Smedsbackan liitooravakohteella. Faunatica Oy 2008: Sipoon Nevaksen kaava-alueen luontoselvitykset vuonna Siivonen. Y. & Wermundsen, T. 2006: Sipoon lepakkokartoitus Sipoon kunta 2011: Boxin kylätaajaman osayleiskaava. Pöyry Finland Oy. Uudenmaan liitto 2010: Itä-Uudenmaan maakuntakaava, vahvistettu Uudenmaan ympäristökeskus 2003: Ympäristökeskuksen tiedostot ja luonnonsuojelulain mukaiset päätökset. Natura-alueiden rajaukset ja tietolomakkeet. Ympäristösuunnittelu Enviro Oy 2003: Boxin osayleiskaavan luontoselvitys Ympäristötutkimus Oy Metsätähti 1991: Etelä-Sipoon ja Hindsbyn luontokohdeselvitys. Sipoon kunta, ympäristönsuojelulautakunta. Julkaisu 1:1991. Ympäristötutkimus Yrjölä Oy 2006:Sipoon yleiskaava-alueiden luontoselvitykset. 7