Vammalan Vehmaisten kylän KUKKURIN LUONTOSELVITYS

Transkriptio

1 LIITE 4 Vammalan kaupunki Kukkurin kaavaselostus liite 1 Yhdyskuntasuunnittelu PL VAMMALA Vammalan Vehmaisten kylän KUKKURIN LUONTOSELVITYS Tmi Mira Ranta Karkunkyläntie KÄRPPÄLÄ p fax miraranta@netscape.net

2 SISÄLLYS TYÖN TAUSTAA 2 ALUEEN YLEISKUVAUS 2 KASVILLISUUSKUVIOT 3 1. Kuivahko kangasmetsä 3 2. Tuore kangasmetsä 4 3. Lehtomainen kangasmetsä 4 4. Lehto 4 ALUEEN ELÄIMISTÖ 5 ERITYISKOHTEET JA SUOSITUKSET 6 KÄYETTY KIRJALLISUUS 7 LIITTEET 1 Kasvillisuuskartta 2 Erityiskohteiden rajaukset

3 2 TYÖN TAUSTAA Luontoselvityksen kohteena oleva alue sijaitsee Vammalassa, Vehmaisten kylässä. Selvitys on tehty alueelle valmisteilla olevan asemakaavatyön pohjaksi. Tarkoituksena on selvittää alueen luontoarvot, mahdolliset erityiskohteet sekä harvinaiset, uhanalaiset ja rauhoitetut eläimet ja kasvit. Selvityksessä keskitytään alueen kasvillisuustyyppeihin. Eläimistöä havainnoitiin kasvillisuusselvityksen maastotöiden yhteydessä sekä erillisellä käynnillä varhain keväällä jolloin selvitettiin onko alueella liito-oravan elinympäristöjä. Maastokäynnit tehtiin 12.4, 9.5 ja 6.6. ALUEEN YLEISKUVAUS Vehmaisten kylässä sijaitseva Kukkurin alue on kooltaan noin 26 hehtaaria. Alue rajautuu pohjoisessa Rautaveteen, lännessä Varilan ja Iisan kaupunginosiin sekä itä- ja eteläosiltaan maa- ja metsätalousalueisiin. Alueen läpi kulkee Vammalan keskustaan johtava Tampereentie. Alue on korkeussuhteiltaan vaihtelevaa ja nousee korkeimmilta kohdiltaan noin 100 metriä merenpinnasta. Maaperältään se on enimmäkseen soramoreenia ja kallioperältään kvartsidioriittia. Kasvillisuustyypeiltään alue on enimmäkseen lehtomaista ja tuoretta, talouskäytössä olevaa kangasmetsää, jolle tuovat vaihtelua pienet kuivan kankaan ja avokallioiden alueet. Puusto vaihtelee nuoresta taimikoista yli satavuotiaaseen kuusikkoon ja kilpikaarnaisiin mäntyihin. Lahopuuta on alueella talousmetsälle tyypillisesti vähän. Ainoastaan lähempänä rantaa ja erityisesti rantaan viettävällä rinteellä sijaitsevalla lehtolaikulla on lahopuuta runsaammin. Myös alueen länsireunalla sijaitsevilla kallioilla kasvaa selvästi vanhempaa puustoa, mm. järeitä mäntyjä. Alueen rannat ovat metsäisiä lukuun ottamatta neljää pienialaista rantakalliota (ks. kannen kuva). Rannoilla kasvaa siellä täällä tervaleppää ja koivua mutta kasvillisuudessa ei ole erotettavissa selkeää rantavyöhykettä Myös vesikasvien osalta rannat ovat varsin karuja eli ruovikoita ja luhtia ei ole. Tämän vuoksi ranta-alueet eivät myöskään ole vesilinnuston kannalta erityisen merkittäviä. Vesirajassa kasvaa jonkin verran viiltosaraa, kurjenmiekkaa, kurjenjalkaa sekä mesiangervoa. Vaikka alue on lähellä taajamaa ja ympärillä on ollut hyvin pitkään asutusta varsinaista kulttuurivaikutusta (esim. puutarhasta karanneita kasveja, laidunmaita) on vähän nähtävissä. Maastossa on kuitenkin hyvin selvä polkuverkosto kertomassa siitä että aluetta käytetään aktiivisesti ulkoilutarkoituksiin. Maitokalliolla on myös nuotiopaikka. Selvitysalueella ei ole yhtä kesäasuntoa ja kahta pientä rantasaunaa lukuun ottamatta muita rakennuksia.

4 3 KASVILLISUUSKUVIOT Kasvillisuuskuvioiden numerointi vastaa liitteenä 1 olevan kasvillisuuskartan numerointia. 1. Kuivahko kangasmetsä Alue on korkeimmilta kohdiltaan huvilan ympäriltä ja Tampereentien eteläpuolelta mäntyvaltaista kuivahkoa kangasmetsää (1a). Myös pienet kalliopaljastumat rannassa ja paahteiset etelärinteet Iisan kaupunginosan laidalla (1b) välittömine ympäristöineen ovat mäntyä kasvavaa kuivahkoa kangasta. Näillä kuvioilla pensaita on vähän, lähinnä pihlajaa ja katajaa. Kenttäkerroksessa kasvaa puolukkaa, mustikkaa, metsälauhaa, metsämaitikkaa sekä jonkin verran kanervaa. Seinäsammalen seurana kasvaa kuivimmilla paikoilla jäkäliä. Kuva 1 Kallioketoa Himotussa, alueen pohjoiskärjessä. Keto-orvokit ovat kukassa toukokuun alussa. Paahteisilla etelärinteiden kallioilla kasvaa edustavaa kallioketojen lajistoa. Erityisen runsaana toukokuussa kukkivat keto-orvokit jotka peittivät laajoja alueita. Orvokkien lisäksi kallioilla kasvaa tervakukkaa, iso- ja keltamaksaruohoa, kissankäpälää, kalliokieloa, karvakiviyrttiä, ahosuolaheinää, ketohanhikkia, aho-orvokkia sekä pölkkyruohoa. Erikoisuutena kesämaksaruoho. Varilan kaupunginosan reunalla sijaitsevat kalliot ovat sekä maisemallisesti että lajistonsa puolesta säilyttämisen arvoisia kohteita.

5 4 2. Tuore kangasmetsä Suurin osa selvitysalueesta on tuoretta kuusi- tai mäntyvaltaista varttunutta kangasmetsää. Sekapuuna kasvaa jonkin verran koivua, varsinkin huvilan ympäristössä. Pensaskerroksessa on lajeina lähinnä pihlajaa ja koivua. Kenttäkerroksessa valtalajina mustikka, muita runsaimpia lajeja mm. metsälauha, metsämaitikka, vanamo, metsätähti, metsäalvejuuri sekä oravanmarja. Kuva 2 Tampereentien eteläpuolen rinnekuusikkoa. 3. Lehtomainen kangasmetsä 4. Lehto Tampereentien molemmin puolin kasvaa taimikkovaiheessa olevaa lehtomaista kangasmetsää ja pieni alue tien pohjoispuolelta on hiljattain hakattu. Tien vieressä on myös pieni entinen pelto joka on istutettu kuuselle ja kasvaa niin tiheänä ettei aluskasvillisuutta ole juuri lainkaan. Alueen keskiosan lehtomaisen kangasmetsän kuviolla puusto on varttuneempaa, valtapuuna on kuusi ja sen joukossa melko runsaasti koivua ja haapaa. Aluskasvillisuudeltaan ne ovat tuoretta kangasta rehevämpiä ja lajistosta löytyy runsaana mm. metsä- ja korpi-imarretta, käenkaalta, metsäorvokkia, ahomansikkaa, metsäalvejuurta sekä oravanmarjaa. Pensaana kasvaa taikinamarjaa ja vadelmaa sekä lehtipuiden taimia. Alueella on kaksi lehtokuviota. Toinen on kostea purolehto ympäristöineen ja toinen käenkaali-oravanmarjatyypin lehtolaikku järvelle viettävän Kukkurin rinteen alaosassa. Puro ympäristöineen (4a) on suurimmaksi osaksi taimikkoa sekä mm. tuomea ja raitaa kasvavaa pusikkoa. Aluskasvillisuus on rehevää koostuen pääosin mesiangervosta, hiirenportaasta, nokkosesta, rönsyleinikistä ja viitakastikasta. Purossa kasvaa myös mm. kevätlinnunsilmää, luhtalemmikkiä sekä kiilto- ja lehtolehväsammalia.

6 5 Rinteessä sijaitseva pieni lehtolaikku (4b) erottuu selvästi ympäristöstään ja sijaitsee aivan rantaan johtavan polun varrella. Kuviolla on huomattavasti enemmän lahopuuta ja lehtipuita kuin ympäröivässä kangasmetsässä. Lahopuuta löytyy sekä vanhoina pystyyn kuolevina lehtipuina että eri lahoasteisina maapuina. Puina kasvaa yksittäisten kuusten lisäksi runsaasti koivua ja pihlajaa. Pensaskerroksessa on taikinamarjaa, nuoria kuusia, tuomea sekä yksi nuori vaahtera. Kenttäkerroksen kasveina mm. metsäalvejuuri, lehtotesma, käenkaali, valkovuokko, vuohenputki, sudenmarja, metsäimarre, isoalvejuuri, koiranputki sekä metsäkurjenpolvi. Sammalkerroksessa valtalajina kasvaa metsäliekosammal. Kuvio on metsälain mukainen arvokas elinympäristö. Kuva 3 Lehtolaikku Kukkurin rinteen juurella. Ravinteikkaassa maassa mm. pihlajat kasvavat puumaisiksi ja pensaita on paljon. ALUEEN ELÄIMISTÖ Alueen eläimistöä havainnoitiin kasvillisuusselvityksen maastotöiden yhteydessä sekä erillisellä ns. liito-oravakäynnillä huhtikuussa jolloin maassa oli vielä lunta ja lumijäljet sekä eläinten jätökset helpoimmin havaittavissa. Alueelta löytyi jälkiä valkohäntäpeurojen, jänisten, oravien sekä pyyn oleskelusta. Vaikka alueella oli runsaasti lehtipuita ja kolopuitakin jonkin verran (kuvio 4b) sieltä ei löytynyt mitään liito-oravan oleskeluun viittaavaa. Myös lintuja havainnoitiin keväällä ja alkukesästä tehdyn käynnin yhteydessä lähinnä laulujen perusteella tekemättä kuitenkaan varsinaista linnustolaskentaa. Alueella havaittiin seuraavat lajit: peippo, pajulintu, sirittäjä, tiltaltti, punarinta, kirjosieppo, hippiäinen, kuusitiainen, talitiainen, hömötiainen, leppälintu, mustarastas, viherpeippo, pyy sekä käpytikka. Lajisto on tyypillistä kuusi- ja sekametsien lajistoa.

7 6 ERITYISKOHTEET JA SUOSITUKSET (liite 2) Alueella ei esiintynyt luonnonsuojelulain tai EU:n luontodirektiivin määrittämiä arvokkaita elinympäristöjä eikä vesilain mukaisia luonnontilaisia pienvesiä jotka tulisi huomioida kaavoituksessa. Selvitysalueella on yksi metsälain 10 mainittu erityisen arvokkaan elinympäristön kriteerit täyttävä pienialainen lehtolaikku (kuvio 4b), joka tulisi huomioida maankäytön suunnittelussa siten, etteivät sen erityispiirteet muutu. Metsänhoidollisesti voidaan poistaa lähinnä nuoria kuusia varjostamasta kasvillisuutta ja jättää järeät vanhat kuuset ja lehtipuut sekä kaikki lahoavat puut alueelle. Alueella havaittiin keväällä tiltaltin reviiri Kukkurin rinteen ja rannan väliseltä alueelta. Tiltaltti on luokiteltu vaarantuneeksi eli uhanalaiseksi lajiksi uudessa uhanalaisuusselvityksessä vuonna Keväällä havaittiin myös pyyn jätöksiä samalta alueelta. Pyy on yksi EU:n lintudirektiivin 1. liitteessä mainituista lajeista. Se viihtyy erityisesti sekametsäalueella jossa on vanhoja kuusia ja myös rannan läheisyys on sille mieluista. Säilyttämällä lehtolaikku (kuvio 4b) turvataan samalla myös näiden kahden lajin elinympäristö. Myös rantakalliot ja Varilan kaupunginosan laidalla sijaitsevat paisteiset kalliot tulisi mahdollisuuksien mukaan huomioida kaavoituksessa säilyttävästi (1b). Erityisesti paisteisten kallioiden ketokasvillisuus on edustavaa ja lajistoltaan monipuolista. Itälaidan metsä ja kalliot on mainittu myös Vammana keskustaajaman maisemaselvityksessä (J. Mäkelä, 2000) arvokkaaksi rinne- ja kehysmetsäksi. Kalliot ovat kulutukselle herkkiä ja palautuvat vaurioista hitaasti. Mahdollisia ulkoilureittejä suunniteltaessa kannattaa hyödyntää jo olemassa olevia polkuja ja tauko- ja maisemapaikkoina esim. Maitokalliota joka on kasvistoltaan jo varsin kulunut. Vehmaan Kukkuri ja Kukkuri mainitaan Vammalan arvokkaat luontokohteet selvityksessä (v.1988) ja myös Vammalan - Mouhijärven kulttuuriympäristöjen kehittämishankkeen luontoselvityksessä (v. 1997) alueena joka soveltuu hyvin lähivirkistys- ja opetuskäyttöön.

8 7 KÄYTETTY KIRJALLISUUS Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T., Uotila, P. 1998: Retkeilykasvio 4. painos. Yliopistopaino, Helsinki Liedenpohja-Ruuhijärvi, M., Kääntönen, L., Schultz, t., Krogerus, K., Palokoski, M. 1999: Pirkanmaan perinnemaisemat. Pirkanmaan ympäristökeskuksen alueelliset ympäristöjulkaisut, Maatalouden tutkimuskeskuksen aikakauskirja vol. 12, Helsinki 1973: Maaperäkartta Vammala Mouhijärvi. Meriluoto, M., Saaristo, L., Soininen, T. 2004: Arvokkaiden elinympäristöjen turvaaminen. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion julkaisu 19/2004. F.G. Lönnberg, Helsinki Meriluoto, M., Soininen, T. 1998: Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio, kustannusosakeyhtiö Metsälehti. Karisto, Hämeenlinna Mäkelä, J., Vammalan kaupunki 2000: Vammalan keskustaajaman maisemaselvitys. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus Ympäristöministeriö & SYKE, Helsinki Saksa, M. 1997: Osa C, luontoselvitys, Vammalan - Mouhijärven kulttuuriympäristöjen kehityshanke, EMOTR. Tampereen seutukaavaliitto, Vammalan ympäristönsuojelulautakunta: Vammalan arvokkaat luontokohteet, selvitys Luonnonsuojelu Lajien suojelu Lajien suojelu EU:n luontoja lintudirektiiveissä

9

10