LUONTOSELVITYS USP HÄMEENLINNAN KAUPUNKI Katumantie 2:n asemakaavamuutos. Luontoselvitys

Transkriptio

1 LUONTOSELVITYS USP HÄMEENLINNAN KAUPUNKI Katumantie 2:n asemakaavamuutos Luontoselvitys

2 Katumantie 2, asemakaava Luontoselvitys Sisältö 1 JOHDANTO SELVITYSALUEEN SIJAINTI JA YLEISPIIRTEET MENETELMÄT Lähtötiedot Maastokartoitukset LUONNONYMPÄRISTÖN YLEISPIIRTEET Geologia ja vesistöt Kasvillisuus LUONTOARVOILTAAN MERKITTÄVÄT KOHTEET Selvitysalueen ulkopuolella sijaitsevat luontokohteet Uhanalaiset lajit ja direktiivilajit Luontokohteet Metsälakikohteet Vesilakikohteet Luonnonsuojelulakikohteet Uhanalaiset luontotyypit JOHTOPÄÄTÖKSET KUVAT LÄHTEET... 9 Pöyry Finland Oy Ismo Yli-Tuomi, FM biologi Soile Turkulainen, FM biologi Yhteystiedot Ruissalontie 11, Turku puh sähköposti etunimi.sukunimi@poyry.com

3 1 1 JOHDANTO Tämä luontoselvitys on tehty Hämeenlinnan kaupungin alueella sijaitsevalle Katumantie 2:n asemakaavamuutosalueelle. Asemakaavamuutosalueelle on suunniteltu Lammaskallion kalliosuojatilan rakentamisen ja käytön vaatimia rakenteita ja mahdollisesti myös työtiloja ja parkkipaikkoja. Asemakaavamuutosalue on maakuntakaavassa lähivirkistysaluetta (VL) ja taajamatoimintojen aluetta (A), yleiskaavassa julkisten palvelujen ja hallinnon aluetta (PY) ja lähivirkistysaluetta sekä nykyisessä asemakaavassa lähivirkistysaluetta, yleisten rakennusten kortteli aluetta (Y) sekä katualuetta. Asemakaavan muutossuunnitelman mukaisesta alue muutettaisiin ET-1 alueeksi (yhdyskuntateknisen huollon alue). 2 SELVITYSALUEEN SIJAINTI JA YLEISPIIRTEET Selvitysalue sijaitsee Hämeenlinnan kaupungissa noin 2 km keskustan eteläpuolella Katumajärven länsipuolella. Selvitysalue on pinta-alaltaan noin 2,5 ha ja koostuu suurimmaksi osaksi Lammaskallion länsi- ja pohjoispuolisista rinteistä. Alue rajoittuu pohjoisreunastaan Katumantiehen ja länsireunastaan alue ulottuu noin 20 metriä Katistentien länsipuolella. Katumantien varressa on koulu ja koulun piha-alue. Kartta 1. Selvitysalueen likimääräinen sijainti. Pohjakartta: Maanmittaushallitus, Ammattilaisen karttapaikka.

4 2 3 MENETELMÄT 3.1 Lähtötiedot Luontoselvitystä varten tarkistettiin ympäristöhallinnon OIVA ympäristö- ja paikkatietopalvelun ja Hertta-paikkatietojärjestelmän tiedot uhanalaisista lajeista. 3.2 Maastokartoitukset Luontoselvitystä varten tehtiin kaksi maastokäyntiä, ja Kartoituksen teki FM biologi Ismo Yli-Tuomi. Huhtikuun maastokäynnillä keskityttiin selvittämään liitooravan esiintymistä ja toisella inventointikerralla selvitettiin kasvillisuuden ja luonnonympäristön yleispiirteet ja kartoitettiin seuraavat maankäytön suunnittelussa huomioitavat luonnonarvoiltaan merkittävät kohteet: luonnonsuojelulain 29 :n suojellut luontotyypit vesilain 2 luvun11 :n mukaiset luonnontilaisina säilytettävät luontotyypit norot, lammet ja lähteet vesilain 3 luvun 2 :n mukaiset purot, joiden luonnontilan muuttaminen on luvanvaraista metsälain 10 :n erityisen tärkeät elinympäristöt uhanalaiset luontotyypit (Raunio ym. 2008) uhanalaisille lajeille (luonnonsuojeluasetuksen liite 4) ja luontodirektiivin liitteen IV(a) lajeille soveltuvat elinympäristöt muut luonnon monimuotoisuuden kannalta huomionarvoiset kohteet kuten lahopuustoiset metsät sekä niityt ja muut perinneympäristöt Liito-orava kuuluu luontodirektiivin liitteen IV(a) lajeihin, joiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty luonnonsuojelulain 49 :n perusteella. Liito-oravaselvityksessä etsittiin lajin ulostepapanoita järeiden haapojen, koivujen ja leppien sekä kookkaiden kuusien tyviltä. Lisäksi pyrittiin löytämään liitooravan pesäpaikkoina käyttämät kolohaavat ja muut pesäpaikat. Koska liito-oravan elinympäristöksi soveltuu parhaiten varttunut sekapuustoinen kuusikko, jätettiin selkeästi mäntyvaltaiset metsiköt sekä taimikot ja nuoret kasvatusmetsät pääosin tarkastelun ulkopuolelle. 4 LUONNONYMPÄRISTÖN YLEISPIIRTEET 4.1 Geologia ja vesistöt Selvitysalue on suurimmaksi osaksi hiekka- ja hienoainesmoreenia ja osittain myös lohkareikkoista moreenimaata. Alueen kaakkoiskuomassa ja toisaalta luonteisosassa on sammaleen ja jäkälän peittämiä kallioalueita ja pienialaisia lohkareikkoja. Katistentien läheisyydessä on suurruoholehtoa ja pienialaisemmin tuoretta lehtoa, jonka maalajina on lehtomulta. Multamaata on myös Katistentien länsipuoleisella alueella, jossa on luonnontilansa menettänyttä lehtoa ja ilmeisesti myös entistä peltomaata. Alueella ei ole vesistöjä. Selvitysalue kuuluu Katumajärven valuma-alueeseen (35.236) ja vedet virtaavat Katumajärven kautta edelleen lännen suuntaan Vanajaveteen. Selvitysalue ei ole pohjavesialuetta (OIVA ympäristö- ja paikkatietopalvelu 2012). 4.2 Kasvillisuus Selvitysalue on eteläboreaalista kasvillisuusvyöhykettä (alajako vuokkovyöhyke eli lounaismaa) ja kuuluu Etelä-Hämeen eliömaakuntaan (OIVA ympäristö- ja paikkatietopalvelu 2012).

5 Kaava-alue on pääosin kuusivaltaista erirakenteista tuoretta kangasta, jossa on runsaasti mäntyä, koivua ja paikoin myös yksittäisiä haapoja sekapuuna. Lähellä Katistentietä on lehtipuuvaltaista suurruoholehtoa ja kapealti tuoretta lehtoa. Rinteen yläosassa on kuivahkon kankaan kalliokkoista ja lohkarekkoista männikköä ja jäkälävaltaista kalliokasvillisuutta. Alla esitellyt osa-alueet on merkitty karttaan 2. 3 Kartta 2. Kasvillisuuskuviot. Pohjakartta: Maanmittaushallitus, Ammattilaisen karttapaikka. Osa-alueet: 1) Koulurakennuksen eteläpuolella on pieni tavanomaista metsä- ja kulttuurikasvilajistoa kasvava avoin ja puoliavoin rinne sekä pohjoispuolella koulua pieni puustoinen ja pensaikkoinen kaistale, johon on istutettu lehmuksia. Koulun välittömästä ympäristöstä havaittiin mm. seuraavat putkilokasvilajit: ketohanhikki, voikukka, ahomansikka, maahumala, valkoapila, puna-apila, metsäapila, poimulehti, siankärsämö, sananjalka, rönsyleinikki, jauhosavikka, nokkonen, peltokanankaali, pelto-ohdake, nurmitädyke, pihatähtimö, metsäimarre, käenkaali, maitohorsma, koiranputki, lampaannata, mesiangervo, metsäorvokki, leskenlehti, hevonhierakka, vuohenputki, valkovuokko, sinivuokko, niittyleinikki, kielo, särmäkuisma, mustikka, metsätähti, oravanmarja, kevätpiippo, pujo, niittynätkelmä ja piharatamo. Suositukset: Kuviolle ei ole maankäytön suunnitteluun liittyviä suosituksia. 2) Selvitysalueen luoteiskulmassa, välittömästi Katistentien ja Katumantien risteyksen lähellä on harva sekapuustoinen alue, jossa kasvaa lehtomaisen kankaan ja tuoreen kankaan kasveja ja toisaalta kulttuuri- ja niittykasveja. Kuvion eteläpuolella on pienialainen kalliopaljastuma. Kuviolla on kookkaiden mäntyjen, koivujen ja alueen itäreunassa sijaitsevien kookkaiden kuusien lisäksi runkomaisia pihlajia, yksittäisiä tammia ja pieniä vaahteroita. Kenttäkerroksen lajistoa ovat mm. sananjalka (hyvin runsas), valkovuokko, ahomansikka, metsäorvokki, kevätpiippo, särmäkuisma, niit-

6 tysuolaheinä nurmitädyke, sinivuokko, rönsyleinikki, oravanmarja, metsäliekosammal, käenkaali, mustikka, kielo, paimenmatara, voikukka, kultapiisku, nuokkuhelmikkä, metsäkurjenpolvi, vuohenputki ja maitohorsma. Suositukset: Alueen kookkaat männyt ja kuuset sekä tammet olisi suositeltavaa säilyttää. 3) Selvitysalueen länsireunassa Katistentien itäpuolella on kaistale suurruoholehtoa ja pienialaisesti tuoretta lehtoa. Välittömästi tien vieressä suurruoholehdon alueella on tiheä suhteellisen matala lähinnä tuomesta, koivusta, pihlajasta, haavasta ja pieneltä osin vaahterasta koostuva lehtipuusto, jonka joukossa on muutamia suurempia koivuja ja yksittäinen kookas tammi. Ylärinteen suunnassa on kapea kaistale tuoretta lehtoa ja lehtomaista kangasta, jonka valtapuuna on paikoitellen hyvinkin kookas kuusi ja sekapuuna on koivun lisäksi huomattavan kookkaita kilpikaarnaisia mäntyjä ja paikoitellen kookkaita haapoja. Alikasvoksessa on pihlajaa, tuomea, koivua, haapaa ja jonkin verran vaahteraa. Alueen poikki kulkee polku, jonka molemmin puolin ja paikoin myös muualla kuviolla on kohtia, joissa kasvaa kulttuuriympäristön lajistoa. Kuviolta havaittiin mm. seuraava putkilokasvilajit: kuusi, mänty, rauduskoivu, tuomi, raita, haapa, vaahtera, pihlaja, tammi, taikinamarja, ojakellukka, metsäkurjenpolvi, lehtonurmikka, vuohenputki, valkovuokko, sinivuokko, metsätähti, sananjalka, nuokkuhelmikkä, käenkaali, sudenmarja, maitohorsma, metsäimarre, kultapiisku, lillukka, mustikka, karhunputki, rohtovirmajuuri, metsäkorte, metsäalvejuuri, paimenmatara, niittyleinikki, sormisara, kissankello, rönsyleinikki, nokkonen ja nurmitädyke. Suositukset: Lehtoalue on huomattavasta ihmistoiminnan vaikutuksesta huolimatta osittain säilyttänyt lehtokasvillisuudelle ominaisia piirteitä. Alue ei kuitenkaan todennäköisesti sisälly metsälain 10 :n mukaisiin metsäluonnon erityisen tärkeisiin elinympäristöihin, mutta tästä huolimatta kuvio on suositeltavaa rajata rakennettavien alueiden ulkopuolelle. 4) Lehtoalueen itäpuolella on suhteellisen jyrkkään rinteeseen sijoittuva kuusivaltainen tuore kangas, joka jatkuu kallioalueen pohjoispuolitse selvitysalueen itäreunaan. Suhteellisen erirakenteisessa puustossa on kuusen lisäksi kookkaita mäntyjä, koivua, haapaa ja yksittäinen tammi. Kuviolla on paikoin tiheä kuusen alikasvos. Lahopuustoa on hyvin vähän. Suositukset: Kuviolle ei ole maankäytön suunnitteluun liittyviä suosituksia. 5) Selvitysalueen itäreunassa korkeimmilla kohdilla on kuivahkoa kangasta ja jäkäläja sammalpeitteistä kalliokkoa ja lohkareikkoa. Puusto on pääosin harvahkoa kehitysluokkien 3 ja 4 männikköä, jonka joukossa on jonkin verran koivua ja kuusta alikasvoksena. Aluetta on paikoin harvennettu. Suositukset: Alueen huomattavasta kuluneisuudesta ja osittaisista harvennuksista huolimatta selvitysalueen kalliokkoinen ja lohkareikkoinen lakialue on suositeltavaa rajata rakennettavien alueiden ulkopuolelle. 6) Katistentien länsipuolella on harvaa varttunutta koivikkoa kasvava puoliavoin alue, joka on mahdollisesti ollut aiemmin peltoa. Alueen itäpäässä on muutamia kookkaita kuusia ja kuviolla on paikoitellen vaahteran taimia. Kuviolla kasvavat mm. seuraavat putkilokasvilajit: vuohenputki (runsas), mesiangervo (runsas), metsäkurjenpolvi, niittynurmikka, voikukka, maitohorsma (runsas), metsäalvejuuri, pietaryrtti, jauhosavikka, niittynätkelmä, aitovirna, valkovuokko, poimulehti, sinivuokko, ojakellukka, hiirenvirna ja rönsyleinikki. Suositukset: Kuviolle ei ole maankäytön suunnitteluun liittyviä suosituksia. 4

7 7) Pienialaisen kuvion alkuperäinen järeä lehtokuusikko on hakattu ja nykyisin alueella kasvaa nuorta koivua, tuomea ja pihlajaa. Kenttäkerroksen lehtokasvillisuus on yksipuolinen ja kärsinyt huomattavasti hyvin tiheän puuston varjostuksesta. Alueelta havaittiin mm. seuraavat putkilokasvilajit: kielo, lillukka, hiirenporras, valkovuokko, taikinamarja, metsäorvokki, käenkaali ja metsäkurjenpolvi. Suositukset: Kuviolle ei ole maankäytön suunnitteluun liittyviä suosituksia. 5 LUONTOARVOILTAAN MERKITTÄVÄT KOHTEET 5.1 Selvitysalueen ulkopuolella sijaitsevat luontokohteet Selvitysalueen pohjoispuolella on noin 330 metrin etäisyydellä kaksi pienialaista yksityisellä maalla olevaa suojelualuetta, Katisten lehtikuusimetsikkö (YSA042685) ja Helgelidin luonnonsuolelualue (YSA204371) sekä eteläpuolella noin 650 metrin etäisyydellä Kirkkokallion alue (LTA203918). 5.2 Uhanalaiset lajit ja direktiivilajit Selvitysalueella ei tiedetä esiintyvän eikä maastokäynnillä havaittu valtakunnallisesti tai alueellisesti uhanalaisia lajeja tai direktiivilajeja. 5.3 Luontokohteet Metsälakikohteet Selvitysalueella on tuoreen lehdon ja suurruoholehdon laikku, joka ei kuitenkaan heikentyneestä luonnontilasta johtuen todennäköisesti lukeudu metsälain erityisen arvokkaisiin elinympäristöihin. Virallisesti metsälain 10 :n mukaiset metsäluonnon erityisen arvokkaat elinympäristöt määrittää ja rajaa alueellinen metsäkeskus Vesilakikohteet Selvitysalueella ei ole vesilain 2. ja 3. luvun mukaisia suojeltuja pienvesiä Luonnonsuojelulakikohteet Selvitysalueella ei ole luonnonsuojelulain (LSL 29 ) nojalla suojeltuja luontotyyppejä Uhanalaiset luontotyypit Selvitysalueella on tuoreen lehdon ja suurruoholehdon laikku, jonka luonnontila on kuitenkin huomattavasti heikentynyt. Sekä keskiravinteiset tuoreet lehdot että suurruoholehdot on arvioitu Etelä-Suomen alueella vaarantuneiksi (VU) (Raunio ym. 2008). 6 JOHTOPÄÄTÖKSET Katumantie 2:n asemakaavan muutosalue on pienialaisuudestaan huolimatta kavistoltaan varsin monipuolinen koostuen kangasmaasta, lehtoalueesta ja kalliokkoisesta ja lohkareikkoisesta kuivahkosta kankaasta. Katistentien varteen sijoittuva lehtoalue on huomattavan kulttuurivaikutteinen, mutta tästä huolimatta sitä voidaan pitää paikallisesti arvokkaana luontokohteena, joka olisi suositeltavaa säilyttää kokonaisuudessaan. Tuo- 5

8 7 KUVAT reen kankaan alueella olevat huomattavan kookkaat kilpikaarnaiset männyt, yksittäiset nuorehkot tammet ja nuoret vaahterat ovat myös huomionarvoisia. Katistentien varressa on useita kookkaita haapoja ja koko tienvarsi soveltuu hyvin liitooravan liikkumisreitiksi. Selvitysalueelta ei kuitenkaan löydetty liito-oravan ulostepapanoita. Selvitysalueen läpi kulkee kaksi lenkkipolkua, joista toinen on valaistu. Lammaskallion itäpuoleisen alueen maasto on muutoinkin suhteellisen voimakkaasti kulunut. Lammaskalliota on kartoitettu valtakunnallisen kalliokartoituksen yhteydessä ja se arvioitiin paikallisesti arvokkaaksi luontokohteeksi (Jutila 2012, alkuperäistä lähdettä ei tarkastettu). Kalliokkoisen ja lohkareikkoisen alueen lakialue on suositeltavaa rajata rakennettavien alueiden ulkopuolelle. 6 Kuva 1. Kuvio 2.

9 7 Kuva 2. Kuvio 3. Kuva 3. Kuvio 4.

10 8 Kuva 4. Selvityalueen kulunutta lakialuetta. Kuva 5. Näkymä selvitysalueen pohjoisosasta. Koulurakennus.

11 9 Kuva 6. Kuvio 6. 8 LÄHTEET Geologian tutkimuskeskus Internet sivut osoitteessa: Hanski, I. K Liito-oravan Pteromys volans Suomen kannan koon arviointi. Loppuraportti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki Jutila, H Lammaskallion luontoselvitys. Raportti. MMM ja YM Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen määrittäminen ja turvaaminen metsien käytössä. Maa- ja metsätalousministeriö ja Ympäristöminiteriö Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. ja Mannerkoski, I. (toim.) Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Sierla, L., Lammi, E. Mannila, J. ja Nironen, M Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen ympäristö 742. Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. ja Uotila, P. (toim.) Retkeilykasvio. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo. Helsinki. Meriluoto, M. ja Soininen, T Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Tapio. Raunio, A., Schulman, A. ja Kontula, T. (toim.) Suomen luontotyyppien uhanalaisuus. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Suomen ympäristö 8/2008. Osat 1 ja s.

12 Valtion ympäristöhallinto Internet-sivut osoitteessa: sekä Oiva-tietokanta osoitteessa 10