JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti. P 13.4/83/ :13 8 Carl-Göran Sten ja Lasse Svahnback JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON Espoo 1983

3 - SI SÄALLYSLUETTELq 1 Johdanto 5 2 Tutkimusmenetelmat 6 2.1 rkaastotutkiriiukset 6 2.2 Ndytteiden käsittely 8 2.3 Kartat ja profiilit 8 3 soistuneisuus ja turvekerrostuma,t 9 3.1 Pinta-ala ja tutkimustarlckuustiedot 9 3.2 Suotyypit ja ojitustilan.ne 1 1 3.3 Turvelajit, turpeen, maatuneisuus j a pohjamaalajit 1 3 3.4 Turvemäära ja liekoisuus 1 3 3.5 Turpeen kemiallioet ja fysikaalise t ominaisuudet 1 4 4 Suokohtainen tarkastelu 1 5 5 Soiden kåyttömandolli,suudet 5 0 5.1 Soveltuvuus kasvuturpeeksi 5 1 5.2 Soveltuvuus polttoturpeeksi 5 1 5.2.1 Jämijarven polttoturpeeksi soveltuvat suot 5 4 6 Yhteenveto ' 6 6 Kirjallisuutta 6 8 Liitteet 1-6

4 Sten, Carl-Göran and Svahnbäck, Lasse, 1983. Summary : The peatlands of Jämijärvi, western Finland, and. their suitability for peat. production. Geological Survey of 'inland Report P 13.4/83/138. 68 p. The peatlands of the parish Jämijärvi, western Finland, in all 20 mires more than 20 hectors in size and covering an area of 1980 hectare has been investigated in 1978-1983. About 67 % of the peatland area investigated exceeds I metre in depth and 39 % is more than 2 ^ie res deep. The averag e depth of the mires is 1.8 :metres, including 0.5 m of slightly humified surficial layer. The thickest peatlayer of th e mires is 6.5 in. The average degree of humification of th e peat is 5.5 using the von Post's scale (H 1_10). Sphagnum peats predominates 67 % and Carex peat: is 33 % of all the peat amount. The peat, resources of Jämijärvi is 30.3 million m3, of which 13.1 million m 3 on 521 hectare is suitable for fuel pea t production. Average water content of in situ, peat is 90 % and in one cubic metre there is in average 92,7 kg of dry matter. The total amount of available energy of the fue l peat deposits is about 26.2 million GJ, i.e. 7.3 million MWh calculated at 50 % production moisture content.

- 3 - JOHDANT O Geologinen tutkimuslaitos on tutkinut vuosina 1960, 1978, 198 2 ja 1983 Jämijärven kunnan alueella olevia soita. Suoritetut tutkimukset liittyvät valtakunnalliseen turvevarojen kokonai s - inventojftiin seka maanmittaushal,lituksen kanssa suoritett a- vaan yhteisty kartoitukseen. 'Turvevarojen koköna±sinventoinnin ensisijaisena tarkoituksen a on palvella turpeen teollisen hyväksikäytön suunnittelua. Erityisesti huomiota on kiinnitetty polttoturpeen raaka - aineeksi soveltuvien 'turvevarojen ja alueiden etsimiseen. Lisäksi on pyritty selvittämään turpeen soveltuvuus kasv u - turpeeksi mandollisesti soiden soveltuvuus suojelutarkoi - tuksiin. Suoritetuissa tutkimuksissa on selvitetty kaikkien yli 20 ha : n suuruisten soiden turvevazat. Tiedot soista, joiden pinta - alasta suurin osa on naapurikuntien alueella, julkaistaa n kyseisten kuntien turvevaroista laadituissa raporteissa.

6-2 TUTKIMUSMENETELMt 1 2.1 Maastotutkimukse t Ma.astotutkimuksissa noudatettiin Geologisen tutkimuslaitokse n "Turvetutkimusten maasto-oppaan" (Lappalainen, St6n, Häiki ö 1979) menetelmiä. Näin ollen merkittävimmät suot tutkittii n linjaverkastomenetelmällä ja pinta-alaltaan pienet suot haja - jolloin pyrittiin pistetiheyteen 2-3 tutkimu s- pistettä/10 ha. Linjaverkosto laadittiin peruskarta n (1 ; 20 000) avulla siten, että selkälinja kattaa suon hallit - sevan osan. Sitä täydennettiin tarpeen mukaan kohtisuoraa n olevilla poikkilinjoilla400 metrin välein. Apulinja on poikki - linjojen väleissä ja syvyydentähystyspisteet on 50 m :n välei n ja, runkolinjastolla aina 50 m :n kohdalla kairauspisteiden välissä. Tutkimuslin.ja.t vaa'ittiin 50 metrin välein ja korkeu - det sidottiin valtakunnalliseen kiintopisteverkkoon. Tutkimuspisteillä tehtiin suon nykyistä tilaa koskien seuraava t määritykset ; suotyyppi (luonnontilaisena ja/tai ojitukse n myötä muuttuneena), suon pinnan vetisyys 5-asteikolla (kuiva, normaali, vetinen, hyllyvä, rimpinen), mättäisyys (% :ina suo n pinnasta) sekä mättäiden keskimääräinen korkeus (dm :inä), puuston puulajisuhteet 1(% :ina), puiden tiheysluokat ja mando l - liset hakkuut. Kairaukset on suoritettu 50 cm :n kannulla varustetulla Hille r - ka,iralla. Kairauksen turvekerrostumista määritettiin desimetri n tarkkuudella pääturvelaji lisätekijöineen sekä niiden suhteel - liset osuudet (6-asteikolla), turpeen maatuneisuus (10-astei - kolla), kosteus (5-asteikolla) ja tupasvillan kuitujen määr ä (6-asteikolla). Lisäksi huontioitiin suon pohjamaalaji. Turvelajit ja pohjamaal.ajit Sekä niiden symbolit on lueteltu kuvass a 1. Suossa olevan lahoamattoman puuä,neksen osuus (liekoisuus ) määritettiin siten, että tut3u4t tspiateen ympäristö pliktattii n kanden metrin syyteen kymmenessä eri kohdassa. Todetut lieko - osuuiat ilmoitetaan erikseen 0.1 metrin ja 1 2 metrin väli - sissä vyöhykkeissä kantopit,oisuusprosentteina turvemäärästä.

- 7 - Kuva 1. Piirroksissa käytetyt symbolit ja lyhenteet.

8 Prosenttiluvut on laskettu ns. Pavlovin menetelmää modifio i- den. Kantopitoisuus-on jaettu viiteen ryhmään seuraavasti : liekoja esiintyy erittäin vähän (alle 1 %), vähän (1-2 %), kohtalaisesti (2-3 %), runsaasti (3-4 %) ja erittäi n runsaasti (yli 4 %). Liekoisuuttaei ole määritetty v. 1960 suoritetuissa tutkimuksissa. Suon turvemäärä on laskettu AS. vyöhykelaskutapaa noudattaen. Siinä on määritetty erikseen suon eri syvyysvydhykkeide n (0,3-0,9 m, 1,0-1,9 m, 2,0-2,9 m jne.) pinta-alat j a keskisyvyydet-. Näiden avulalaskettujen vyöhykkeiden sisältämät turvekuutiot on 'summattu. 2.2 Näytteiden käsittel y Soista, jotka kenttätutkmusten perusteella näyttivät sovel - tuvan polttoturve- tai kasvuturvetuotantoon otettiin näyttee t laboratorioanalyysejä, varten. Naytteenottopaikka valittii n siten, että se edustaisi mandollisimman hyvin, suon turpeide n keskimääräisiä arvoja. Näytteistä määritettiin laboratoriossa happamuus (pi%-aste), vesipitoisuus (105 0C :SSa kuivattuna), kuiva-aineen määr ä tilavuusyksikössä kg/suo- m3, tuhkapitoisuus (815 ± 25 C :ssa poltettuna) sekä lämpöarvo (pommikalorimetrillä). Viimemainittu on laskettu sekä tehollisena lämpöarvona vedettömill e turpeille että lämpöarvoina, jotka vastaavat turpeen 50 % : n käyttökosteutta jyrsinturpeelle ilmoitettuna ja 30 % :a palaturpeell e 2.3 Kartat japrofiili t Jokaisesta tutkitusta suosta on laadittu suokartta helpotta - maan tulosten tulkintaa. Kartasta ilmenee kairauspisteide n sijainnit. Pisteiden yläpuolella oleva luku ilmoittaa pisteen keskimaatuneisuuden J4 'alapug lel la olevan. luvuzi osoittaj a heikosti maatuneen pintakerroksen nimitt,jäkoko turve - kerroksen paksuuden dnussä. Karttoihin on piirretty myös suo - alueella kulkevat korkeuskäypat ja turpeen paksuutta osoitt a - vat syvyyskäyrät 1 nun vale n. Karttoihin piirretty yhtenäinen

8 Prosenttiluvut on laskettu ns. Pavlovin menetelmää modifioi - den. Kantopitoisuus on jaettu viiteen ryhmään seuraavasti : liekoja esiintyy erittäin vähän (alle 1 %), vähän (1-2 %), kohtalaisesti (2-3 %), runsaasti (3-4 %) ja erittäi n runsaasti (yli 4 %). Liekoi'suutta ei ole määritett y v. 1960 suoritetuissa tutkimuksissa. Suon turvemäärä on laskettu ns. vyöhykelaskutapaa noudattaen. Siinä on määritetty erikseen 'suun eri syvyysvyöhykkeide n (0,3-0,9 m, 1,0 -, 1,9 m, 2,0-2,9 m jne.) pinta-alat j a keskisyvyydet. Näiden avulla laskettujen vyöhykkeiden sisä l - tämät turvekuutiot on summattu. 2.2 Näytteiden käsittel y Soista, jotka kenttätutkimusten perusteella näyttivät sovel - tuvan polttoturve- tai kasvuturvetuotantoon otettiin näyttee t laboratorioanalyysejä varten. Näytteenottopaikka valittii n siten, että se edustaisi mandollisimman hyvin suon turpeide n keskimääräisiä arvoja. Näytteistä määritettiin laboratoriossa happamuus (ph-aste), vesipitoisuus (105 C :ssa kuivattuna), kuiva-aineen määr ä tilavuusyksikössä kg/suo- m3, tuhkapitoisuus (815 ± 25 C :ss a poltettuna) sekä lämpöarvo (pommikalorimetrillä). Viime - mainittu on laskettu sekä tehollisena lämpöarvona vedettömill e turpeille että lämpöarvoina, jotka vastaavat turpeen 50 % : n käyttökosteutta jyrsinturpeelle ilmoitettuna ja 30 % :a palaturpeelle. 2.3 Kartat ja profiili t Jokaisesta tutkitusta suosta on laadittu suokartta helpotta - maan tulosten tulkintaa. Kartasta ilmenee kairauspisteide n sijainnit. Pisteiden yläpuolella oleva luku ilmoittaa pistee n keskimaatuneisuuden ja alapuqiella olevan luvun osqittaj a heikosti maatuneen pintakerroksen ja nimittäjä. keko turvekerroksen paksuuden dm :ssä. Karttoihin on piirretty myös suo - alueella kulkevat knxkeuskäyzät ja turpeen paksuutta osoittavat syvyyskäyrät 1 intn välein. karttoihin piirretty yhtenäinen

rajaviiva on kairauksia todettu geologisen suon (turvetta yl i 0,3 m) raja. Suokartoissa ja profiileissa käytettyjen symbo - lien selitys on kuvassa 1. Turvekerrostumien rakennetta._ kuvataan poikkileikkausprof iilien avulla. Maatuneisuutta kuvaavissa profiileissa v. Postin 10-asteikko on jaettu kolmeen eri luokkaan : heikosti maatunut (I?-3, heikohkosti maatunut (I 4) ja kohtalaisesti ja hyvin maatunut (H 5-10). Turve],ajiprofiileissa on kairauspisteen ylappuolella esitetty suotyyppi (luonnontilaisena tai muutt u - neena) ja liekoisuus.(osoittajassa ovat 0-1 m :n syvyys - vyöhykkeen osumat, ja nimittäjässä 1-2 m :n syvyysvyöhykkee n osumat). Kairauspisteen paikka on merkitty profiilien pintaa n pienellä pystyviivalla. Turvelajit ja pohjamaalajit o n esitetty symbolein. Linjaverkoaton suunta ja suon absoluutt i- set korkeudet ovat, profiilikehyksien yläreunoissa. SOIS'1'UNEISUUS JA TURVEKERROSTUMAT Jämijärvi sijaitsee Satakunnan ja Pohjanmaan konsentriste n kermikeidassoiden alueella. Yli 2.0 ha :n suuruisia soita o n kunnassa 1980 ha (Lappalainen et al. 1980). Geologisen tutki - muslaitoksen tutkimukset kattavat 1673 ha 15 suolta, jotka sijaitsevat kokonaan tai suurimmalta osin kunnan alueell a (kuva 2). 3.1 Pinta-ala ja tutkimustarkkuustiedo t Tutkituista soista (1673ha) yli 1 m :n syvyistä aluetta o n 128 ha eli 67 % ja yli 2 m :n syvyistä aluetta on 643 ha el i 38 % koko tutkitusta suopinta-alasta. LinjaverkostomertetelMää käyttäen on tutkittu 13 suota, jotk a on myös vaaittu. Uajapistein on tutkittu 2 suota. Tutkimuslinjaston yhteispituus on 59,3 km ja tutkimuspisteitä o n 723 kpl, joista 644 kpl on?. 0,3 m :n syvyisellä suon osalla.

rajaviiva on kairauksia todettu geologisen suon (turvetta yl i 0,3 m) raja. Suokartoissa ja profiileissa käytettyjen symbolien selitys on kuvassa 1. Turvekerrostumien rakennetta kuvataan poikkileikkausprofiilie n avulla. Maatuneisuutta kuvaavissa profiileissa v. Postin 10-asteikko on jaettu kolmeen eri luokkaan : heikosti maatunu t (H 1-3, heikohkosti maatunut (H 4) ja kohtalaisesti ja hyvi n maatunut (H 5-10). Turvelajiprofiileissa on kairauspistee n yläpuolella esitetty suotyyppi (iuonnontilaisena tai muuttu - neena) ja liekoisuus (osoittajassa ovat 0-1 m :n syvyys - vyöhykkeen osumat, ja nimittajassa 1-2 m :n syvyysvyöhykkee n osumat). Kairauspisteen paikka on merkitty profiilien pintaa n pienellä pystyviivalla. Turvelajit ja pohjamaalajit o n esitetty symbolein. Linjaverkoston suunta ja suon absoluutti - set korkeudet ovat profiilikehyksien yläreunoissa. 3 SOISTUNEISUUS JA TURVEKERROSTUMA T Jämijärvi sijaitsee Satakunnan ja Pohjanmaan konsentristen kermikeidassoiden alueella. Yli 20 ha :n suuruisia soita on kunnassa 1980 ha (Lappalainen et al. 1980). Geologisen tutkimuslaitoksen tutkimukset kattavat 1673 ha 15 suolta, jotk a sijaitsevat kokonaan tai suurimmalta osin kunnan alueell a (kuva 2). 3.1 Pinta-ala ja tutkimustarkkuustiedo t Tutkituista soista (1673 ha) yli 1 m :n syvyistä aluetta on 128 ha eli 67 % ja yli 2 m :n syvyistä aluetta on 643 ha el i 38 % koko tutkitusta suopinta-alasta. Linjaverkostomenetelmää käyttäen on tutkittu 13 suota, jotk a on myös vaaittu. Hajapistein Qn tutkittu 2 suota. Tutkimus - linjaston yhteispituus on 59,3 km ja tutkimuspisteitä on 723 kpl, joista 644 kpl on?. 0,3 m :n syvyisellä suon osalla.

10 - Kuva 2. Jämi.järvellä tutkitut suot sekä käytetyttut%imusmenetelmä t.

- 11-3.2 Suotyypit ja oj itustilann e Alueelle ominaisina oleville kermikeidassoille on tunnusomai - sina piirteinä suon kilpim inen muoto, jolloin keskusta kohoa a selvästi reunoja korkeammalle. Tällaisen kilpimäisen keidas - suon keskiosa saa vetensä ainoastaan sateista, jolloin se n ravinnetilaa kuvaa niukkaravinteisuus, ombrotrofia. Keidassuon reunaosissa on kapea yleensä 10-50 m levyinen laideosa, jok a erottaa suon ympäristön mineraalimaista. Tässä minerotrofisessa laideosassa, joka saa, osan vesistään ympäröiviltä mine - raaltmailta, suoveden ravinnemäärät kohoavat selvästi sade - veden vastaavia arvoja korkeammaksi. Osa alueen soista o n vasta saavuttanut ombrotrofiaa ilmentävän kermikeidasvaihee n alun. Näissä soissa suon kilppmäinen muoto ei vielä ole havaittavissa. Erityyppiset rämeat ovat yleisimpin& suotyyppeinä, osa räme - suotyypeistä on ojituksen seurauksena muuttumassa tai j o muuttunut luonnontilaiseen rämesuokeavillisuuteen verrattuna. Soiden keskiosissa on yleisesti keidasrämettä, rahkarämettä j a tupasvillarämettå, reunemmalle siirryttäessä tulee isovarpu - rämettä ja laidealueilla varsinaista sararämettä. Korpi a esiintyy paikoitellen soiden reuna-alueilla, mutta yleisest i ottaen ne ovat harvinaisia. Avosuotyyppejä esiintyy paikoitel - len hyvin kehittyneiden keidassoiden keskiosissa (kuva 3). Lähes kaikkien Jämijärvellä tutkittujen soiden reuna-aluee t on ojitettu ja muutamat suot on ojitettu kauttaaltaan. Keidas - soiden keskiosatovat jääneet ojituksen ulkopuolelle, sill ä niiden ojitus ei olisi kannattavaa metsätaloudellisia toimenpiteitä silmällä pitäen. Muutamilla soilla suotyypit ova t saattaneet turvekangasasteen ojituksen seurauksena. Niissä e i ole enää havaittavissa alkuperäistä suokasvillisuutta, vaan erilaiset kuiville kankaille tyypilliset kasvit ovat vallitsevia.

- 12 - I Avosuot Il!Smoot 1. Varsinainen lotto VL 2. Rimpiletto RIL 3. Ruohoinen saraneva RUN 4. Varsinainen saraneva VS N 5. Rimpineva RIN 6. Lyhytkortinen neva LKN 7. Kalvakkaneva KN 8. Silmåkeneva SIN 9. Rahkaneva R! 1 10. Luhtaneva LUN 1. LattorAtne LR 2. Ruohoinen sararäme RHS R 3. Varsinainen sararäme VS R 4. Lyhytkorsinevarilme LKNR 5. Tupasvillarämo TR 6. PaliosararAme PSR 7. Korpirime KR 8. KangasrSas KGR 9. IsovarpurSme I R 10. RahkarYme RR 11. Keidasräve KER III Korve t IV Muuttuneetsuotyypit 1. Lettokorpi LK 2. Koivuletto KOL. 3. Lehtokorpi LSE 4. Ruoho- ja heinäloozpi RHK 5. Kangaskorpi KGK 6. Varsinainen korpi VK 7. Nevakorpi NK 8. Rääseikkö RAK 1. Ojikko OJ 2. Muuttuva MU 3.. Karhunsamoalvuuttuma KSMU 4. Ruohoturvokangas RHT K 5. Mustikkaturvekangas MTK 6. Puolukkaturvekangas PTK 7. Varputurvokangas VATK 8. Jåkåläturvekangas JATK 9. Kytöheitto KH 10. Pilto PE 11. palaturpeerinostoalue PTA 11. Jyrsinturpeen nostoalue JT A Pääturvelaji t 1. Rahkaturve S 2. Sararahkaturve CS 3. Ruskosammalrahkaturve RS 4. Saraturve C 5. Rahkasara :urve SC 6. Ruskosammalsaraturve SC 7. Rus]:osamanalturve B 8. Rahkaruskosanm alturve S B 9. Sararuskosammalturve CB LisYtekijA t 1. Tupasvilla arfophorwn) ER 2. Puuaines 04nsdi) L 3. Varpuaines (Nmso Zignidi) N 4. Korte (åquisstwn) E Q 6. JYrviruoko (Phragna:tas) PR 6. Suolevitkkö (Schsuchssria) SH 7. Tupasluikka i:'richophorwn) TR 8. Raate (Menyanthss) MN 9. Siniheinl (A1cZinia) ML 10. Jrrvikaisla (Soirpua) S P Kuva 3. Suotyyppien ja turpeen lyhenteet.

13,- 3.3 Tttrveta jit, turma satatuneisuue ja pohjamaala j i t Jamijurven soi:sa on rahkavaltaisia turpaita 67 % ja saravaltaisia 33 % (taulukko 3). Yleisimmät turvelajit ovat tupas - villarahkaturve (32 %), rahkaturve 21 %). sararahkaturve (7 % ) ja rahkasaraturve (7 %). Yleisin lisatekija rahkavaltaisess a turpeessa on tupasvilla ja saravaltaisessa turpeessa puuaine s ja j*rviruvko. Puunja nteit* sisältävien turpeiden osuus on 13 % ( liite 3). Tutkittujen soiden keskimu*rinen maatuneisuus (H 1-10) o n 5,5, josta heikosti ss>tuneen turpaan osan (H 1-4) 3,2 j a kohtalaisesti ja hyvin naatuusan osan (H 56. 10) 6,2. Heikost i maatunut turvekerros on palosin sijoittunut suon pintakerro k - siin ja turve on useimmiten rahkaturvetta. Heikosti maatu - neessa rahkaturpeessa on usein paremmin maatuneita 0,1-0,5 m paksuja ns. linssejä varsinkin keidasrämealueella. Yleisin itt pohjamaalajit ovat moreeni, hiesu, hieta ja hiekka. Hiekkaa tavataan soiden. pohjaosassa H*meenkankaan reuna - alueilla sijaitsevista soista. Muuten suot ovat useimmite n moreenipohjaisia ja vain altaan syvimnissa kohdissa on hiesu - tai kerrostuma. Liejukerroksia on vähän ja vain ohuin a kerroksina turpeen alla kivennaismaan päällä. 3.4 TurvemaRrä ja liekoisuu s Tutkittujen soiden turvekerrostumien keski paksuus on 1,8 m. Tästä heikosti maatuneen pintaturpeen osuus on 0,5 m ja hyvi n maatuneen pohjaturpeen1,3 In (liite 1). Yli 1 m :n syvyi - sellä alueella turpeen keskipaksuus on 2,4 m, josta heikost i maatuneen pintaturpeen osuus on 0,6 m. Yli 2 msn.syvyisell ä sulan osalla turpeen keskipaksutze on 3,1 m, josta heikost i maatuneen pintaturpeen 0,8 in (liite 2). Tutkituissa soissb on turvetta yhteensä 30,3 milj. suo-m 3, josta heikosti maatuflutta,pintakerrosta on 7,8 milj. suo-m3 (26' %). Yli 1 msn 'syvyisella suon, osalla on turvetta 27,1 milj. suo-m 3 ja yli 2 msn syvyisella alueella 19,6 milj. suo-m 3, josta heikosti maatuhutt& pintaturvetta on 5,2 milj. suo-m3

- 14 - (27 %r Lahoatmattoman puuatineksen, liekojen määrä on erittäin alhainen sekä 0-1 min syvyydessä (0,8 %) etta 1-2 m : n syvyydessä (0,1 ; %). 3.5 Turpeen kemialliset ja fysikaaliset ominaisuude t Näytesarjoja laboratorio arityksiä varten on otettu 11 kp l kymmenestä suosta. Näytteenottopisteet valittiin edustamaa n mandollisimman hyvin soiden polttoturvetuotantoon soveltuvi a osia. Tulosten yhteenveto on esitetty liitteissä 4 ja 5. Näytesarjan tuloksia Usiteltäessä on keskiarvolaskuist a jätetty pois alimmainen n*yte lahelta mineraalimaata. Kaikista näytesarjoista on yli 2 msn syvyisten polttoturvetuotantoo n soveltuvia turvemääri,ä painottaen laskettu koko kuntaa koske - via keskiarvoja. Happamuuden keskiarvo on ph 3,8 ja vaihtelu - vali ph 3,4-4,7. Vesipitoisuuden keskiarvo on 90,4 % j a vaihteluvali 87,1-93,4 %. Vesipitoisuuden vaihtelu samassa - kin näytesarjassa saattaa olla huomattava useista eri. tekijöistä riippuen kuten suon pintaosassa ojituksesta tai suotyypistä ja muuten turvelajista, maatuneisuudesta j a syvyydestä riippuen. Tuhkapitoisuus on keskimäärin 1,8 % kuivapainosta. Vaihteluväli suokohtaisesti on 1,0-4,0 %. Tuhkan esiintymisellä soissa on yleensä selvänä yhteisenä piirteenä suon pintaosassa oleva korkeampi tuhkapitoisuu s kuin välittömästi alapuolella olevassa samanlaisessa turpeessa. Tuhkapitoisuus lisääntyy syvemmälle mentäessä varsinkin sara - turpeissa. Turpeen kuiva-ainepitoisuuden (kg/m3 ) keskiarvo on 92,7 kg/km3 ja vaihteluvåli 60,0-123,0 kg/m3. Kuiva-aine - pitoisuus on lähes suoraan verrannollinen edellä esitettyyn turpeen vesipitoisuuteen. Keskimääräinen tehollinen lämpöarvo`kuivalle turpeelle on 21,6 MJ/kg vaihteluvalin olless a 20,5-23,4 MJ/kg. 150 %:n k*yttökosteudelle laskettuna s e on 9,6 MJ/kg vaihteluvälinollessa 9,0-10,5 MJ/kg. Luonnontilaisen suoturvekuutit energiasisältö heikosti maaturieissa pintaturpeissa on keskimäärin 0,47 MWh ja paremmin maatuneissa pohjaturpeissa 0,58 MWh,. Pinta- ja pohjakerrokse n painotettu keskiarvo luonnontilaisen suoturvekuution energi a- sisällölle on 0,56 MWh (liitteet 4 ja 5).

- 15-4 SUOKOHTPINEN TARKASTEL U 1. Lakianeva (kl. 2122 03 ja 06, x = 6854,0, y = 429,0 ) sijaitsee noin 3 km Jämijärven kirkolta etelään. Suo rajoittu u eteläreunasta Hämeenkankaan hiekkamuodostumaan ja pohjois - reunasta loivapiirteisiin pohjoiseen viettäviin hienohietaisii n maihin. Lakianevan pinta-ala on 533 ha, josta yli 1 m : n syvyistä aluetta on 322 ha ja yli 2 m :n 179 ha. Tutkimuslinjaa on 22 045 m ja tutkimuspisteitä 232 kpl, joista 225 on yl i 0,3 m :n. Tutkimuspistetiheys on 4,4 kpl/.10 ha {kuva 4). Suon pinnan korkeus on 110-125 m mpy. Suon pinta kallistuu melko voimakkaasti pohjoiseen. Vedet laskevat ojia ja puroj a pitkin pohjoiseen Jamij&rveen. Suo on melko täydellisest i ojitettu. Vallitsevina suotyyppeinä ovat isovarpuräme (IR), tupasvillaräme (TR) ja rahkaräme (RR). Lakianevan turvekerros - tumien keskipaksuus on 1,6 m. Tästä on heikosti maatunee n (H 1-4) pintaturpeen,osuus 0,4 m ja paremmin maatuneen (H 5-10 ) osuus 1,2 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,9 m, josta heikosti maatunutta on 0,4 m ja yli 2 metrin 2,5 m, josta heikosti maatunutta 0,5 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 4,3 m. Suon pohjamaalajit ovat pääasiassa hiekka ja hieta. Lakianevan turvelajeista vallitsevimpina ovat rahkavaltaise t turpeet, noin 74 %, saravaltaisia on 26 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisissa runsaimmin tupasvillaa ja saravaltaisissa järviruokoa. Puun ja varpujen jäänteitä sisältävie n turpeiden kokonaisosuus on 2 %. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,9, josta heikosti maatuneen pintaosan 2, 5 ja paremmin maatuneen pohjaosan 6,7. Lakianevassa on turvetta 8,33 milj. m3, josta heikosti maat u- nutta on 1,90 milj. m3 (23 %) ja paremmin maatunutta 6,43 milj. m3 (77 %). Koko turvemäärästä yli 1 metrin syvy i- sellä suon osalla on 7,42 milj. m3 (89 %), josta heikost i maatunutta on 1,55 milj. m3. Yli 2 metrin syvyisellä suo n osalla on turvetta 4,52 milj. m3 (54 %), josta heikosti maat u- nutta on 0,93 milj. m3.

- 17-2. Kurjenpesä (kl. 2122 03, x = 6856, 8, y = 426,6) sijaitsee noin 5 km Jämijärven kirkolta länteen. Suo rajoittuu hiesumaihin ja pohjoisosastaan pieneen hiekkamuodostumaan. Kurjen - pesän pinta-ala on 14 ha, josta yli 1 m :n syvyistä aluetta on 8 ha. Tutkimuspisteitä on 2 kpl, joista molemmat ovat yl i 0,3 m :n. Tutkimuspistetiheys on 1,4 kpl/10 ha (kuva 5). Suon pinnan korkeus on 103-104 m mpy. Suon pinta kallistuu loivasti itään. Vedet laskevat ojia pitkin itään Jämijärveen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat lyhytkortinen nevamuuttum a (LKNmu) ja isovarpurämemuuttuma (IRmu). Kurjenpesän turve - kerrostumien keskipaksuus on 1,2 m. Tästä on heikosti maatunee n (H 1-4) pintaturpeen osuus 0,9 m ja paremmin maatuneen (H 5-10 ) osuus 0,3 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,6 m, josta heikosti maatunutta on 1,2 m. Suurin havaittu turpee n paksuus on 1,8 m. Suon pohjamaalaji on pääasiassa hieta. Liejua ja järvimutaa on turpeen alla paksulti laajalla alueella, joten suo on syntynyt lammen umpeenkasvun tuloksena.

- 18 - Kurjenpesän turvelajeista vallitsevimpina ovat saravaltaise t turpeet, noin 55 %, rahkavaltaisia on 45 %. Turpeen lisä - tekijöinä tavataan saravaltaisissa runsaimmin suoleväkköä, järviruokoa ja puuainesta ja rahkavaltaisissa tupasvillaa j a suoleväkköä. Puun ja varpujen jäänteitä sisältävien turpeide n kokonaisosuus on 21 %. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhyk - keessä vähän (1,4 %) ja 1-2 metrin vvöhykkeessä ei ollenkaan. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 3,6, josta heikost i maatuneen pintaosan 3,0 ja paremmin maatuneen pohjaosan 5,4. Kurjenpesässä on turvetta 0,17 milj. m3, josta heikosti maa - tunutta on 0,13 milj. m3 (76 %) ja paremmin maatunutt a 0,04 milj. m4 (24 %). Koko turvemäärästä yli 1 metrin syvyisell ä suon osalla on 0,13 milj. m3 (76 %), josta heikosti maatunutta on 0,10 milj. m3. 3. Sahrakeidas käsitellään Kankaanpään kunnan tutkittujen soide n yhteydessä. Suon pinta-alasta on 52 ha Jämijärven kunnan alueella. 4. Jokikeidas (kl. 2122 03, x =6858,8, y =425,4) sijaitse e noin 6 km Jämijärven kirkolta länteen. Suo rajoittuu pääosi n hiesumaihin ja lännessä myös moreenipeitteiseen mäkeen. Joki - keitaan pinta-ala on 25 ha, josta yli 1 m :n syvyistä aluetta on 21 ha ja yli 2 m :n 16 ha. Tutkimuspisteitä on 4 kpl, joista 4 on yli 0,3 m :n, 4 yli 1 m :n ja 3 yli 2 m :n syvyisiä. Tutkimus - pistetiheys on 1,6 kpl/10 ha (kuva 6 ). Suon pinnan korkeus on noin 106-107 m mpy. Suon pinta kallis - tuu loivasti pohjoiseen ja etelään. Vedet laskevat ojia pitki n pohjoiseen Naurisjokeen ja etelään Kakonojaan. Vallitsevin a suotyyppeinä ovat tupasvillarämeojikko (TRoj), rahkarämeojikk o (RRoj) ja lyhytkortinen nevaojikko (LKNoj). Jokikeitaan turve - kerrostumien keskipaksuus on 2,5 m. Tästä on heikosti maatunee n (R 1-4) pintaturpeen osuus 1,3 m ja paremmin maatuneen (H 5-10 ) osuus 1,2 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,9 m, josta heikosti maatunutta on 1,5 m ja yli 2 m :n 3,2 m, jost a heikosti maatunutta 1,6 m. Suurin havaittu turpeen paksuus o n 4,5 m. Suon pohjamaalaji on pääasiassa savi. Liejua on turpeen alla melko laajalla alueella, joten suo on syntynyt lammen umpeenkasvun tuloksena.

- 19 - Jokikeitaan turvelajeista vallitsevimpina ovat rahkavaltaise t turpeet, noin 70 saravaltaisia on 30 Turpeen lisä - tekijöinä tavataan rahkavaltaisissa runsaimmin tupasvillan j a suoleväkön jäänteitä ja saravaltaisissa puuaineksen ja korttee n jäänteitä. Puun ja varpujen jäänteitä sisältävien turpeide n kokonaisosuus on 18 Liekoja on 0-1 m :n syvyysvyöhykkeess ä erittäin vähän (0,1 %) ja 1-2 m :n vyöhykkeessä ei ollenkaan. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6, josta heikost i maatuneen pintaosan 3,0 ja paremmin maatuneen pohjaosan 6,3. Jokikeitaassa on turvetta 0,63 milj. m 3, josta heikost i maatunutta on 0,33 milj. m 3 (52 %) ja paremmin maatunutta

-. 20-0,30 milj. m3 (48 %). Koko turvemäärästä yli 1 m :n syvyisell ä suon osalla on 0,60 milj. m3 (95 %), josta heikosti maatunutt a on 0,31 milj. m3. Yli 2 metrin syvyisellä suon osalla o n turvetta 0,51 milj. m3 (81 %), josta heikosti maatunutta o n 0,26 milj. m3. 5. Ko keidas käsitellään Kankaanpään kunnan tutkittujen soiden yhteydessä. Suon pinta-alasta on 27 ha Jämijärven kunnan alueella. 6. Isonniemenkeidas käsitellään Kankaanpään kunnan tutkittujen soiden yhteydessä. Suon pinta-alasta on 110 ha Jämijärven kunnan alueella. 7. Peurakeidas (kl. 2211 01 ja 04, x = 6867,0, y = 429,5 ) sijaitsee noin 10 km Jämijärven kirkolta pohjoiseen. Suo rajoittuu loivapiirteiseen moreenimaastoon. Suon reunoilla o n useita turvepohjaisia peltoja ja suon pohjoisosan halki kulkee Pori - Parkano maantie. Peurakeitaan pinta-ala on 245 ha, josta yli 1 m :n syvyistä aluetta on 216 ha ja yli 2 m :n 179 ha. Tutkimuslinjaa on 9 490 m ja tutkimuspisteitä 122 kpl, joista 115 on yli 0,3 m :n. Tutkimuspistetiheys on 5,0/10 ha (kuva 7). Suon pinnan korkeus osn 121-126 m mpy. Suon pohjoisosan pinta kallistuu luoteeseen ja eteläosan kaakkoon. Vedet laskeva t ojia pitkin suon länsipuolella virtaavaan Palojokeen. Suolla o n noin 60 % :n ojitus. Vallitsevina suotyyppeinä ovat keidasräm e (KER), rahkaräme (RR), isovarpuräme (IR) ja lyhytkortinen nev a (LKN). Peurakeitaan turvekerrostumien keskipaksuus on 2,5 m. Tästä on heikosti maatuneen (H 1-4) pintaturpeen osuus 0,8 m ja paremmin maatuneen (H 5-10) osuus 1,7 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,8 m, josta heikosti maatunutta o n 0,9 m ja yli 2 metrin 3,1 m, josta heikosti maatunutta on 1,0 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 4,8 m. Suon pohjamaalaji t ovat pääasiassa hiesua, moreenia, hietaa ja savea. Liejua o n selkälinjan A 1900 - A 2400 itäpuolella noin 0,5-1,0 metri n paksuudelta (kuvat 8 ja 9). Peurakeitaan turvelajeista vallitsevimpina ovat rahkavaltaise t turpeet, noin 64 %,. saravaltaisia on 36 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisissa runsaimmin tupasvillaa ja sara - valtaisissa puuainesta ja rahkaa. Puun ja varpujen jäänteit ä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 16 %. Liekoja on

- 21-0 - 1 metrin syvyysvyöhykkeessä erittäin vähän (0,1 %) j a 1-2 metrin vyöhykkeessä ei ollenkaan. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2, josta heikosti maatuneen pintaosan 3, 7 ja paremmin maatuneen pohjaosan 6,0. Peurakeitaassa on turvetta 6,20 milj. m3, josta heikosti maatunutta on 2,06 milj. m 3 (33 %) ja paremmin maatunutta 4,14 milj. m 3 (67 %). Koko turvemäärästä yli 1 metrin syvyisellä suon osalla on 6,02 milj. m 3 (97 %), josta heikosti maatunutta o n 2,00 milj. m3. Yli 2 metrin syvyisellä suon osalla on turvetta 3 5,49 milj. m 3 (89 %), josta heikosti maatunutta on 1,83 milj. m

- 24-8. Hohka (kl. 2211 01, x = 6868,7, y = 429,5) sijaitsee noi n 11 km Jämijärven kirkolta pohjoiseen. Suo rajoittuu loivapiirteiseen moreenimaastoon ja osittain myös turvepohjaisii n peltoihin. Hohkan pinta-ala on 34 ha, josta yli 1 m :n syvyist ä aluetta on 28 ha ja yli 2 m :n 16 ha. Tutkimuslinjaa o n 1 825 m ja tutkimuspisteitä 25 kpl, joista 24 on yli 0,3 m : n Tutkimuspistetiheys on 7,4 kpl/10 ha (kuva 10). Suon pinnan korkeus on 124-125 m mpy. Suon pinta kallistuu hyvin loivasti länteen. Vedet laskevat ojia pitkin länteen. Suo on lähes täydellisesti ojitettu. Vallitsevina suotyyppein ä ovat isovarpurämeojikko (IRoj), rahkarämeojikko (RRoj), korpirämeojikko (KRoj) ja karhunsammalmuuttuma (KSmu). Hohkan turve - kerrostumien keskipaksuus on 1,9 m. Tästä on heikosti maatunee n (H 1-4) pintaturpeen osuus 0,1 m ja paremmin maatuneen (H 5-10 ) osuus 1,8 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,1 m,

- 25 - josta heikosti maatunutta on 0,1 m ja yli 2 m :n 2,7 m, jost a heikosti maatunutta on 0,1 m. Suurin havaittu turpeen paksuu s on 4,1 m. Suon pohjamaalajit ovat pääasiassa hiesu ja hiekka. Liejua on A 50 - A 200 välisellä alueella noin 0,2 m : n paksuudelta (kuva 11). Hohkan turvelajeista vallitsevimpina ovat saravaltaiset turpeet, noin 78 %, rahkavaltaisia on 23 Turpeen lisätekijöinä tavataan saravaltaisissa runsaimmin puuainesta ja kortetta ja rahka - valtaisissa tupasvillaa. Puun ja varpujen jäänteitä sisältävie n turpeiden kokonaisosuus on 48 Liekoja on 0-1 m :n syvyysvyöhykkeessä erittäin vähän (0,4 %) ja 1-2 m :n vyöhykkeess ä ei ollenkaan. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,5, jost a heikosti maatuneen pintaosan 4,0 ja paremmin maatuneen pohja - osan 6, 6. Hohkassa on turvetta 0,64 milj. m 3, josta heikosti maatunutt a on 0,03 milj. m 3 (5 %) ja paremmin maatunutta 0,61 milj. m 3 (95 %). Koko turvemäärästä yli 1 m :n syvyisellä suon osall a on 0,60 milj. m 3 (94 %), josta heikosti maatunutta o n 0,03 milj. m 3. Yli 2 m :n syvyisellä suon osalla on turvett a 0,43 milj. m (67 %), josta heikosti maatunutta o n 0,02 milj. m 3.

- 26-9. Sarasulkonneva (kl. 2211 02, x = 6870,5, y = 427,2 ) sijaitsee noin 14 km Jämijärven kirkolta pohjoiseen. Suo rajoittuu moreenipeitteisiin mäkiin ja muutamiin peltoihin. Sarasulkonnevan pinta-ala on 53 ha, josta yli 1 m :n syvyist ä aluetta on 38 ha ja yli 2 m :n 26 ha. Tutkimuslinjaa o n 2 390 m ja tutkimuspisteitä 31 kpl, joista 29 on yli 0,3 m :n. Tutkimuspistetiheys on 5,8/10 ha (kuva 12). Suon pinnan korkeus on 126-131 m mpy. Suon pinta kallistuu lounaaseen. Vedet laskevat ojia pitkin suon lounaisosaan j a edelleen Palojokeen. Suo on lähes täydellisesti ojitettu. Vallitsevina suotyyppeinä ovat karhunsammalmuuttuma (KSmu), rahkarämeojikko (RRoj), isovarpurämeojikko (IRoj) ja lyhytkortinen nevaojikko (LKNoj). Sarasulkonnevan turvekerrostumie n keskipaksuus on 1,8 m. Tästä on heikosti maatuneen (H 1-4 ) pintaturpeen osuus 0,6 m ja paremmin maatuneen (H 5-10) osuus

- 2 8 1,2 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,4 m, jost a heikosti maatunutta on 0,9 m ja yli 2 metrin 2,8 m, jost a heikosti maatunutta 1,0 m. Suurin havaittu turpeen paksuus o n 3,6 m. Suon pohjamaalajit ovat pääasiassa moreeni ja hies u (kuva 13 ). Sarasulkonnevan turvelajeista vallitsevimpina ovat saravalta i - set turpeet, noin 78 %, rahkavaltaisia on 22 %. Turpeen lisä - tekijöinä tavataan saravaltaisissa runsaimmin puuainesta j a kortetta ja rahkavaltaisissa tupasvillaa. Puun ja varpujen jäänteitä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 30 %. Liekoj a on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä erittäin vähän (0,3 %) j a 1-2 metrin vyöhykkeessä myös erittäin vähän (0,1 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3, josta heikosti maa - tuneen pintaosan 4,0 ja paremmin maatuneen pohjaosan 6,1. Sarasulkonnevassa on turvetta 0,96 milj. m3, josta heikost i maatunutta on 0,34 milj. m3 (35 %) ja paremmin maatunutt a 0,62 milj. m3 (65 %). Koko turvemäärästä yli 1 metrin syvyisell ä suon osalla on 0,90 milj. m3 (94 %), josta heikosti maatunutt a on 0,32 milj. m3. Yli 2 metrin syvyisellä suon osalla o n turvetta 0,73 milj. m3 (76 %), josta heikosti maatunutta o n 0,26 milj. m3. 10. Nuijakeidas (kl. 2122 05 ja 06, x = 6850,1, y = 431,3 ) sijaitsee noin 7 km Jämijärven kirkolta etelään. Suo rajoittu u pohjois- ja itäosiltaan hiekkamaihin ja länsi- ja eteläosiltaa n hietamaihin. Nuijakeitaan pinta-ala on 136 ha, josta yli 1 m : n syvyistä aluetta on 42 ha ja yli 2 m :n 3 ha. Tutkimuslinjaa on 4 350 m ja tutkimuspisteitä 54 kpl, joista 32 on yli 0,3 m :n. Tutkimuspistetiheys on 4,0 kpl/10 ha (kuva 14). Suon pinnan korkeus on 109-120 m mpy. Suon pinta kallistuu länteen ja lounaaseen. Vedet laskevat lähes täydellist ä ojitusta pitkin länteen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suo n keskiosissa karhunsammalmuuttuma (KSmu) ja turvekankaat (tk ) ja reunaosissa yleisiä suotyyppejä ovat kangasrämeojikk o (KGRoj), tupasvillarämeojikko (TRoj) ja ruoho- ja heinäkorp i - muuttuma (RHKmu). Nuijakeitaan turvekerrostumien keskipaksuu s on d,9 m. Tästä on heikosti maatuneen (H 1-4) pintaturpee n osuus 0,2 m ja paremmin maatuneen (H 5-10) osuus 0,7 m. Yli

- 29 - metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,6 m, josta heikost i maatunutta on 0,3 m ja yli 2 metrin 2,0 m, josta heikost i maatunutta 2,3 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 2,2 m. Suon pohjamaalaji on hiekka (kuva 15 ). Nuijakeitaan turvelajeista vallitsevimpina ovat saravaltaise t turpeet, noin 96 %, rahkavaltaisia on 4 Turpeen lisä - tekijöinä tavataan saravaltaisissa runsaimmin puuainesta ja

- 31 - ;rahkaa. Puun ja varpujen jäänteitä sisältävien turpeide n,kokonaisosuus on 14 %. Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhyk -. keessä kohtalaisesti (2,4 %) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä erittäin vähän (0,2 %). TTurvekerrostuman keskimaatuneisuu s on 5,4, josta heikosti maatuneen pintaosan 3,9 ja paremmi n maatuneen pohjaosan 5,8. Nuijakeitaassa on turvetta 1,20 milj. m3, josta heikosti. maatunutta on 0,24 milj. m3 (20 %) ja paremmin maatunutt a 0,96 milj. m3 (80 %). Koko turvemäärästä yli 1 metrin syvyisell ä suon osalla on 0,66 milj. m3 (55 %), josta heikosti maatunutt a on 0,13 milj. m3. Yli 2 metrin syvyisellä suon osalla on turvett a 0,06 milj. m3 (5 %), josta heikosti maatunutta on 0,01 milj. m3..11. Rapakonneva käsitellään Ikaalisten kunnan tutkittujen soide n yhteydessä. Suon pinta-alasta on 70 ha Jämijärven kunnan alueella. 12. Lauttaneva käsitellään Ikaalisten kunnan tutkittujen soide n yhteydessä. Suon pinta-alasta on 43 ha Jämijärven kunnan alueella. 13. Luomanneva (kl. 2122 06, x = 6852,4, y = 436,2) sijaitse e noin 5 km Jämijärven kirkolta koilliseen. Suo rajoittuu itä - osaltaan Lauttakankaan harjuun ja muilta osin moreenipeitteisiin mäkiin. Luomannevan p inta-ala on 48 ha, josta yli 1 m :n syvyist ä aluetta on 27 ha ja yli 2 m :n 9 ha. Tutkimuslinjaa on 1450 m j a tutkimuspisteitä 21 kpl, joista 12 on yli 0,3 m :n, 12 yli 1 m : n ja 4 yli 2 m :n syvyisiä. Tutkimuspistetiheys on 4,4 kpl/10 ha (kuva 16). Suon pinnan korkeus on 121,5-123 m mpy. Suon pinta kallistuu länteen. Vedet laskevat ojia pitkin länteen ja edelleen etelää n Ainajärveen. Suon ojitus on täydellinen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon keskiosissa tupasvillarämeojikko (TRoj) ja rahka - rämeojikko (RRoj). Suon reunaosissa on yleisesti kangasrämeojikkoa (KGRoj) ja isovarpurämeojikko (IRoj) ja aivan reunoill a kangaskorpiojikkoa (KGKoj) ja varsinaista korpiojikkoa. Luoman - nevan turvekerrostumien keskipaksuus on 1,2 m. Tästä on heikost i maatuneen (H 1-4) pintaturpeen osuus 0,2 m ja paremmin maatunee n (H 5-10) osuus 1,0 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys o n 1,9 m, josta heikosti maatunutta on 0,4 m ja yli 2 m :n 2,4 m, josta heikosti maatunutta on 0,4 m. Suurin havaittu turpeen pa k - suus on 2,7 m. Suon pohjamaalaji on pääasiassa hiekka (kuva 17).

- 32 - Luomannevan turvelajeista vallitsevimpina ovat saravaltaise t turpeet, noin 51 %, rahkavaltaisia on 49 Turpeen lisätekijöin ä tavataan saravaltaisissa runsaimmin puuainesta, rahkaa ja suoleväkköä, ja rahkavaltaisissa tupasvillaa ja saraa. Puun j a varpujen jäänteitä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 3 7 Liekoja on 0-1 m :n syvyysvyöhykkeessä runsaasti (3,1 %) ja 1-2 m :n vyöhykkeessä vähän (1,1 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5, josta heikosti maatuneen pintaosan 3,2 j a paremmin maatuneen pohjaosan 6,0. Luomannevassa on turvetta 0,56 milj. m 3, josta heikosti maatunutt a on 0,11 milj. m 3 (20 %) ja paremmin maatunutta 0,45 milj. m3 (80 %). Koko turvemäärästä yli 1 m :n syvyisellä suon osalla on 0,50 milj. m 3 (89 %), josta heikosti maatunutta on 0,10 milj. m3. Yli 2 m :n syvyisellä osalla on turvetta 0,22 milj. m3 (39 %), josta heikosti maatunutta on 0,04 milj. m 3.

- 33-14. Saarikeidas (kl. 2211 04, x = 6863,8, y = 433,3 ) sijaitsee noin 6 km Jämijärven kirkolta pohjoiseen. Suo rajoittuu loivapiirteisiin moreenipeitteisiin mäkiin. Saarikeitaa n pinta-ala on 270 ha, josta yli 1 m :n syvyistä aluetta on 160 ha ja yli 2 m :n 120 ha. Tutkimuslinjaa on 4 280 m ja tutkimus - pisteitä 47 kpl, joista 47 on yli 0,3 m :n. Tutkimuspistetihey s on 1,7 kpl/10 ha (kuva 18). Suon pinnan korkeus on 119-121 m mpy. Suon pinta kallistuu pohjoiseen ja suon eteläosassa länteen. Vedet laskevat pohjois - osasta ojia pitkin pohjoiseen Kuusijokeen ja eteläosasta oji a pitkin länteen Tykköönjärveen (111,6). Vallitsevina suotyyppein ä ovat keidasräme (KER), rahkaräme (RR), lyhytkortinen neva (LKN ) ja isovarpuräme (IR). Saarikeitaan turvekerrostumien keski - paksuus on 2,6 m. Tästä on heikosti maatuneen (H 1-4) pinta - turpeen osuus 0,8 m ja paremmin maatuneen (H 5-10) osuus 1,8 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 3,9 m, josta heikost i maatunutta on 1,2 m ja yli 2 metrin 4,3 m, josta heikost i maatunutta 1,3 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 6,5 m.

- 34 - Suon pohjamaalaji on keskiosissa savi ja reunemmalla moreeni. Saarikeitaan turvelajeista vallitsevimpina ovat rahkavaltaise t turpeet, noin 95 %, saravaltaisia on 5 Turpeeitl lisätekijöin ä tavataan rahkavaltaisissa runsaimmin tupasvillanljäänteitä. Puun ja varpujen jäänteitä sisältävien turpeiden kokonaisosuu s on 2 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8, josta heikosti maatuneen pintaosan 3,2 ja paremmin maatuneen pohja - osan 5,5.

- 35 - Saarikeitaassa on turvetta 6,93 milj. m3, josta heikost i maatunutta on 2,14 milj. m 3 (31 %) ja paremmin maatunutt a 4,79 milj. m 3 (69 %). Koko turvemaarästä yli 1 metrin syvyisell ä suon osalla on 6,21 milj. m 3 (90 %), josta heikosti maatunutt a on 1,92 milj. m 3. Yli 2 metrin syvyisellä suo osalla on turvetta 5,12 milj. m 3 (74 %), josta heikosti maatunutta o n 1,58 milj. m3. 15. Uudennevankeidas (kl. 2211 04, x = 6865,4, y = 432,5 ) sijaitsee noin 8 km Jämijärven kirkolta pohjoiseen. Suo rajoittuu loivapiirteiseen moreenimaastoon. Uudennevankeitaan pinta - ala on 33 ha, josta yli 1 m :n syvyistä aluetta on 20 ha ja yl i 2 m :n 14 ha. Tutkimuslinjaa on 1 590 m ja tutkimuspisteit ä 24 kpl, joista 20 on yli 0,3 m :n. Tutkimuspistetiheys o n 7,3 kpl/10 ha (kuva 19).

- 36 - Suon pinnan korkeus on 121-123 m mpy. Suon pinta kallistuu loivasti itään ja kaakkoon. Vedet laskevat ojia pitkin suo n kaakkoisosaan, josta edelleen Kuusijokeen. Suo on lähes luonnontilainen muutamaa vanhaa ojaa lukuunottamatta. Vallitsevina suo - tyyppeinä, ovat rahkaräme (RR), varsinainen sararäme (VSR) ja tupasvillaräme (TR). Uudennevankeitaan turvekerrostumien keskipaksuu s on 1,7 m. Tästä on heikosti maatuneen (H 1-4) pintaturpee n osuus 0,2 m ja paremmin maatuneen (H 5-10) osuus 1,5 m. Yli metri n syvyisen alueen keskisyvyys on 2,4 m, josta heikosti maatunutt a on 0,2 m ja yli 2 metrin 2,8 m, josta heikosti maatunutta 0,2 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 3,6 m. Suon pohjamaalaji t ovat pääasiassa hiesu ja moreeni. Liejua on A 50 - A 600 välisell ä alueella keskimäärin 0,4 metrin paksuudelta (kuva 20). Uudennevankeitaan turvelajeista vallitsevimpina ovat rahkavaltaiset turpeet, noin 51 %, saravaltaisia on 49 % ja ruskosammalvaltaisia 1 Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisissa runsaimmin tupasvillan jäänteitä ja saravaltaisiss a kortetta ja puuainesta. Puun ja varpujen jäänteitä sisältävien

0 + - turpeiden kokona,isosuus on 11 S. Liekaja on 0-1 metrin syyyysvyöhykkeeesä erittäin Vähän (0,3 S i) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä ei ollenkaan. Turveketroatuman keskimaatuneisuu s on 6,1, josta heikosti m atuneet pintaosan 3,8 ja paremmin maatuneen pohjaosan 6,3. Uudennevankeitaassa on turvetta 0,55 m3, josta heikost i maatunutta on 0,05 milj. m3 (9 %) ja paremmin maatunutt a 0,50 milj. m3 (91 %). Koko turvemäärästä yli 1 metrin syvyiseli ä suon osalla on 0,48 milj. m3 {87 %), josta heikosti maatunutt a on 0,04 milj. m3. Yli 2 metrin syvyisellä suon osalla on turvetta 0,40 milj. m3 (73 %), josta heikosti maatunutta o n 0,03 milj. m3. 16. Susimäenkeidas (kl. 2211 04, x = 6866,7, y = 431,2 ) sijaitsee noin 9 km Jämijärven kirkolta pohjoiseen. Suo rajoi t- tuu suurelta osaltaan loivapiirteisiin moreenimäkiin, lisäks i idässä ja etelässä peltoihin ja lännessä Peurakeitaaseen. Susi - mäenkeitaan pinta-ala on 85 ha, josta yli 1 m :n syvyist ä aluetta on 53 ha ja yli 2 m :n 31 ha. Tutkimuslinjaa on 3 350 m ja tutkimuspisteitå44 kpl, joista 37 on yli 0,3 m :n. Tutkimu s - pistetiheys on 5,2 kpl/10 ha (kuva 21 ). Suon pinnan korkeus on 121-125 m mpy. Suon pinta kallistuu etelään. Vedet laskevat ojia pitkin etelään ja edelleen Palo - jokeen. Suo on lähes täydellisesti ojitettu. Vallitsevina suo - tyyppeinä ovat rahkarämeojikko (RRoj), isovarpurämeojikko (TRoj), tupasvillarämeojikko (TRoj), korpirämeojikko (KRoj) ja karhun - sammalmuuttuma (KSmu). Susimäenkeitaan turvekerrostumien keski - paksuus on 1,5 m. Tästä on heikosti maatuneen (H 1-4) pinta - turpeen osuus 0,1 m ja paremmin maatuneen (H 5-10) osuus 1,4 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,1 m, josta heikost i maatunutta on 0,2 m ja yli 2 metrin 2,5 m, josta heikost i maatunutta 0,2 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 2,9 m. Suon pohjamaa.ajit ovat pääasiassa hiesu ja moreeni. Liejua o n poikkilinjatla A 200 + 200 - A 200 + 520 paksuimmillaan 2,2 m (kuva 22). Susimäenkeitaan turvelajeista vallitsevimpina ovat saravalta i - set turpeet, noin 61 %, rahkavaltaisia on 39 %. Turpeen lisä-

- 38 - tekijöinä tavataan saravaltaisissa runsaimmin puun ja korttee n jäänteitä ja rahkavaltaisissa tupasvillan jäänteitä. Puun j a varpujen jäänteitä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 2 9 Liekoja on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä erittäin vähän (0,3 %) ja 1-2 metrin vyöhykkeessä ei ollenkaan. Turvekerrostuma n keskimaatuneisuus on 6,5, josta heikosti maatuneen pintaosa n 3,7 ja paremmin maatuneen pohjaosan 6,7. Susimäenkeitaassa on turvetta 1,26 milj. m 3, josta heikost i maatunutta on 0,10 milj. m 3 (8 %) ja paremmin maatunutta 1,16 milj. m 3 (92 %). Koko turvemäärästä yli 1 metrin syvyisellä suon osall a on 1,09 milj. m 3 (87 %), josta heikosti maatunutta on 0,09 milj. m 3. Yli 2 metrin syvyisellä suon osalla on turvetta 0,77 milj. m3 (61 %), josta heikosti maatunutta on 0,06 milj. m 3.

- 40-17. Koppioneva (kl. 2211 01 ja 04, X = 6862,2, y = 430,2) sijaitse e noin 12 km Jämijärven kirkolta pohjoiseen. Suo rajoittuu loivapiirteiseen moreenimaastoon ja moreenisaarekkeisiin. Koppionevan pinta-ala on 77 ha, josta yli 1 m :n syvyistä aluetta on 49 ha ja yli 2 m :n 28 ha. Tutkimuslinjaa on 2 760 m ja tutkimus - pisteitä 39 kpl, joista 35 on yli 0,3 m :n. Tutkimuspistetihey s on 5,1 kpl/10 ha (kuva 23).

- 42 - Suon pinnan korkeus on 126-131 m 1npy. Suon pinta kallistuu länteen ja kaakkoon. Vedet laskevat ojia pitkin lännestä Kah i - luoman kautta Palojokeen ja kaakosta edelleen Kuusijokeen. Suo on noin 50-prosenttisesti ojitettu. Vallitsevina suotyyppein ä ovat luonnontilaisilla suon og illa tahkaräme (RR), keidasräme (KER) ja lyhytkortinen neva (IA fl). Ojitetuilla suon osill a yleisimmät suotyypit ovat rahkaräme (RR), isovarpuräme (IR), kangasräme (KGR) ja tupasvillaräme (TR). Koppionevan turve - kerrostumien keskipaksuus on 1,6 m. Tästä on heikosti maatunee n (H 1-4) pintaturpeen osuus 0,1 m ja paremmin maatuneen (H 5-10 ) osuus 1,5 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,2 m, josta heikosti maatunutta on 0,1 m ja yli 2 m :n 2,7 m, jost a heikosti maatunutta 0,1 m. Suurin havaittu turpeen paksuus o n 3,5 m. Suon pohjamaalajit ovat pääasiassa hiesu ja moreen i (kuva 24 ). Koppionevan turvelajeista vallitsevimpina ovat rahkavaltaise t turpeet, noin 66 %, saravaltaisia on 34 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisissa runsaimmin tupasvillan jäänteitä j a saravaltaisissa puun ja kortteen jäänteitä. Puun ja varpuje n jäänteitä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 19 %. Liekoj a on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä erittäin vähän (0,3 %) j a 1-2 metrin vyöhykkeessä ei ollenkaan. Turvekerrostuman kesk i - maatuneisuus on 5,6, josta heikosti maatuneen pintaosan 3,8 j a paremmin maatuneen pohjaosan 5,7. Koppionevassa on turvetta 1,21 milj. m3, josta heikosti maatu - nutta on 0,07 milj. m 3 (6 %) ja paremmin maatunutta 1,14 milj. m3 (94 %). Koko turvemäärästä yli 1 metrin syvyisellä suo n osalla on 1,07 milj. m3 (88 %), josta heikosti maatunutta o n 0,06 milj. m 3. Yli 2 metrin syvyisellä suon osalla on turvett a 0,76 milj. m3 (63 %), josta heikosti maatunutta on 0,04 milj. m3. 18. Vuorenpäänneva (kl. 2211 04, x = 6863,1, y = 435,0) sijait - see noin 7 km Jämijärven kirkolta koilliseen. Suo rajoittu u itäosaltaan Lauttakangas -nimiseen harjuun, eteläosaltaa n Vatilähteennevaan ja muuten loivapiirteiseen moreenimaastoon. Vuorenpäännevan pinta-ala on 70 ha, josta yli 1 m :n syvyist ä aluetta on 47 ha ja yli 2 m :n 13 ha. Tutkimuslinjaa on 2 680 m ja tutkimuspisteitä 35 kpl, joista 28 on yli 0,3 m :n. Tutkimu s - pistetiheys on 5,0 kpl/10 ha (kuva 25 ).

- 43 - Suon pinnan korkeus on 130-133,5 m mpy. Suon pinta kallistuu länteen. Vedet laskevat ojia pitkin länteen Tykköönjärveen. Suo on lähes täydellisesti ojitettu lukuunottamatta itäosia. Vallitsevina suotyyppeinä ovat keski- ja itöosissa rahkaräm e (RR) ja muuten korpiräme (KR). Vuorenpäännevan turvekerrostumie n keskipaksuus on 1,5 M. Tuosta on heikosti maatuneen (H 1-4 ) pintaturpeen osuus 0,2 m ja paremmin maatuneen (H 5-10) osuu s 1,3 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,9 m, jost a heikosti maatunutta on 0,2 m ja yli 2 m :n 3,0 m, josta heikost i maatunutta 0,1 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 3,4 m. Suon pohjamaalaji on pääasiassa moreeni (kuva 26). Vuorenpäännevan turvelajeista vallitsevimpina ovat saravaltaise t turpeet, noin 58 %, rahkavaltaisia on 42 Turpeen lisätekijöin ä tavataan saravaltaisissa runsaimmin puuainesta ja kortetta j a rahkavaltaisissa tupasvillaa. Puun ja varpujen jäänteitä sisältä - vien turpeiden kokonaisosuus on 34 Liekoja on 0-1 m : n syvyysvyöhykkeessä erittäin vähän (0,8 %) ja 1-2 m :n vyöhykkeessä ei ollenkaan. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,7,

- 45 - josta heikosti maatuneen pintaosan 3,1 ja paremmin maatunee n pohjaosan 7,3. Vuorenpäännevassa on turvetta 1,02 milj. m3, josta heikost i maatunutta on 0,13 milj. in 3 (13 %) ja paremmin maatunutt a 0,89 milj. m3 {87 %). Koko turvemäärästä yli 1 m :n syvyisellä suon osalla on 0,88 milj. m3 (86 %), josta heikosti maatunutt a on 0,11 milj. m3. Yli 2 metrin syvyisellä suon osalla o n turvetta 0,39 milj. m3 (38 %), josta heikosti maatunutta o n 0,01 milj. m 3. 19. Leppikorvenneva (k1. 2211 04, x = 6864,1, y = 435,3 ) sijaitsee noin 8 km Jämijärven kirkolta koilliseen. Suo rajoit - tuu idässä Lauttakangas -nimiseen harjuun, muuten suo rajoittu u loivapiirteiseen moreenimaastoon ja kalliopaljastumiin, joit a on myös saarekkeina. Leppikorvennevan pinta-ala on 24 ha, josta yli 1 m :n syvyistä aluetta on 10 ha ja yli 2 m :n 2 ha. Tutkimuslinjaa on 1 350 m ja tutkimuspisteitä 20 kpl, joista 16 on yl i 0,3 m:n. Tutkimuspistetiheys on 8,3 kpl/10 ha (kuva 27 ). Suon pinnan korkeus on 133,5-135,5 m mpy. Suon pinta kallistuu etelään ja pohjoiseen. Vedet laskevat ojia pitkin pohjoisee n ja koilliseen Kuusijokeen ja etelään Tykköönjärveen. Lähinn ä suon reunaosat ovat ojitetut. Vallitsevina suotyyppeinä ova t rahkaräme (RR), keidasräme (KER), isovarpuräme (IR) ja lyhyt - kortinen neva (LKN). Leppikorvennevan turvekerrostumien keski - paksuus on 1,1 m. Tästä on heikosti maatuneen (H 1-4) pintaturpee n osuus 0,2 m ja paremmin maatuneen (H 5-10) osuus 0,9 m. Yl i 1 m :n syvyisen alueen keskisyvyys on 1,6 m, josta heikost i maatunutta on 0,3 m ja yli 2 metrin 2,3 m, josta heikosti maatu - nutta 0,5 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 2,6 m. Suon pohj a- maalaji on pääasiassa moreeni (kuva 28 ). Leppikorvennevan turvelajeista vallitsevimpina ovat rahkavaltaise t turpeet, noin 79 %, saravaltaisia on 21 %. Turpeen lisätekijöinä tavataan rahkavaltaisissa runsaimmin tupasvillaa ja puuainest a ja saravaltaisissa puuainesta ja kortetta. Puun ja varpujen jäänteitä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 27 %. Liekoj a on 0-1 metrin syvyysvyöhykkeessä erittäin vähän (0,8 %) j a 1-2 metrin vyöhykkeessä myös erittäin vähän (0,2 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,6, josta heikosti maatunee n pintaosan 3,5 ja paremmin maatuneen pohjaosan 7,3.

- 46 - Leppikorvennevassa on turvetta 0,26 milj. m 3, josta heikost i maatunutta on 0,04 milj. m 3 (15 %) ja paremmin maatunutt a 0,22 milj. m 3 (85 %). Koko turvemaarästä yli 1 metrin syvyisell ä suon osalla on 0,16 milj. m 3 (62 %), josta heikosti maatunutt a on 0,03 milj. m3. Yli 2 metrin syvyisellä suon osalla on turvett a 0,05 milj. m 3 (19 %), josta heikosti maatunutta on 0,01 milj. m 3.

- 47-20. Vihunsuo (kl. 2211 01.) sijaitsee noin 6 km Jämijärve n kirkolta luoteeseen. Topografisesti suo sijaitsee loivapiirteisten hiesupeitteisten mäkien välisessä painanteessa. Vihunsuon pinta-ala on 26 ha, josta yli 1 m :n syvyistä aluetta on 17 ha ja yli 2 m :n 7 ha. Tutkimuslinjaa on 1640 m ja tutkimus - pisteitä 23 kpl, joista 18 on yli 0,3 m :n syvyisia. Tutkimuspistetiheys on 8,0 kpl/10 ha (kuva 29). Suon pinnan korkeus on 110-113 m mpy. Suon pinta kallistuu melko tasaisesti suon reunoille. Suolta vedet laskevat oji a pitkin pääosin kaakkoon. Vallitsevina suotyyppeinä ovat suo n keskiosissa rahkarämeojikko (RRoj) ja reunemmalla tupasvillarameojikko (TRoj) ja isovarpurameojikko (IRoj) seka aiva n reunoilla korpisuotyyppejä. Vihunsuon turvekerrostumien keskipaksuus on 1,5 m. Tästä o n heikosti maatuneen turpeen osuus 0,5 m ja paremmin maatunee n osuus 1,0 m. Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,0 m j a yli 2 metrin 2,8 m. Suurin havaittu turpeen paksuus on 3,2 m. Suon pohjamaalaji on hiesua. Liejua on ohuelti pienell ä alueella suon keskiosassa (kuva 30).