GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSASTO TURVERAPORTTI 212 PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA VI

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, MAAPERÄOSASTO TURVERAPORTTI 212 Pauli Hänninen PUDASJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA VI Kuopio 1988

Hänninen, Pauli1988. Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa VI. Geologian tutkimuskeskus, Maaperäosasto, Turveraportti 212, 132 sivua, 70 kuvaa, 44 taulukkoa, 4 liitettä. Geologian tutkimuskeskus tutki vuonna 1986 Pudasjärvellä 24 suota. Niiden yhteenlaskettu -ala on 9 750 ha. Aineisto koottiin käyttäen tutkimuslinjastoa, jossa tutkimuspisteet sijaitsevat 100 m :n välein. Jokaisella pisteellä määritettiin pinnan korkeus, suotyyppi, turvelaji, turpeen maatuneisuus, liekoisuus ja maalaji. Viidellä suolla turpeen paksuus sekä maalajit on luodattu maatutkalla. Laboratorionäytteitä otettiin 600 kpl. Niistä määritettiin ph, vesipitoisuus, kuiva-ainepitoisuus, lämpöarvo ja tuhkapitoisuus. Rikkipitoisuus määritettiin 107 näytteestä. Muutamilta soilta on turpeen kosteus- ja kuiva-ainepitoisuus sekä energiasisältö määritetty suosondia käyttäen. Polttoturvetuotantoon soveltuvia alueita on 19 suolla yhteensä 1 780 ha. Tuotantokelpoista turvetta on yhteensä 31,0 milj. suo-m³. Sen kuiva-aineen energiasisältö on noin 55 milj. GJ eli 15 milj. MWh. Avainsanat : suo, turve, inventointi, Pudasjärvi Pauli Hänninen Geologian tutkimuskeskus PL 237 70101 KUOPIO ISBN 951-690-290-1 ISSN 0782-8527

SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO 5 2 TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITYS 5 2.1 Kenttätutkimukset 5 2.2 Laboratoriomääritykset 6 2.3 Tutkimusaineiston käsittely ja arviointiperusteet 8 3 TUTKITUT SUOT 12 1. Haukkasuo 12 2. Raumansuo 16 3. Murtosuo 22 4. Teerisuo 30 5. Iso Pyöriäsuo 37 6. Sorsuanperänsuo 42 7. Haapasuo-Maijansuo 45 8. Kotisuo 49 9. Paatinsuo 52 10. Risusuo 57 11. Kolmikopransuo 64 12. Räpättäjänsuo 70 13. Jokisuo 74 14. Pyöriäsuo 80 15. Iso Teerisuo 85 16. Kapustasuo 89 17. Parkkosensuo 95 18. Koivusuo 100 19. Hirvisuo 105 20. Havaharjunsuo 108 21. Rapasuo 110 22. Vasikkasuo 112 23. Pyöriäsuo 116 24. Jvskvsuo 120

4 TULOSTEN TARKASTELU 125 4.1 Tutkittu suoala ja suotyypit 125 4.2 Turvekerrostuman paksuus ja maatuneisuus.... 125 4.3 Turvelajijakauma ja liekoisuus 126 4.4 Laboratoriotulosten tarkastelu 126 4.5 Soveltuvuus turvetuotantoon 128 KIRJALLISUUTTA 131 LIITTEET

5 1 JOHDANTO Geologian tutkimuskeskus on suorittanut turvetutkimuksia Pudasjärven kunnan alueella vuosina 1974, 1978-1986. Tutkimukset liittyvät valtakunnan turvevarojen inventointiin. Vuosien 1974, 1978-1985 tutkimusten tulokset on julkaistu aiemmin (P. Hänninen 1983 a ja b, 1984, 1985 ja 1986). Tässä raportissa käsitellään v. 1986 tutkittuja soita. Kunnassa on luetteloitu kaikkiaan 947 yli 20 ha :n kokoista suota, joiden yhteis-ala on 220 490 ha (Lappalainen, Häikiö, Heiskanen 1980). Vuonna 1986 tutkittiin yhteensä 24 suota yhteis-alaltaan 9 750 ha (kuva 1). Kaikkiaan vuoden 1986 loppuun mennessä on tutkittu yhteensä 161 suota yhteisalaltaan 63 690 jatkuvat edelleen. ha eli noin 29 % kunnan suoalasta. Tutkimukset 2 TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITYS 2.1 Kenttätutkimukset Kenttätutkimuksissa on noudatettu Geologian tutkimuskeskuksen "Turvetutkimusten maasto-oppaassa" (Lappalainen, Stén, Häikiö 1984) kuvattuja menetelmiä. Suot on tutkittu käyttäen linjatutkimusmenetelmää, jossa suon hallitsevan osan halki vedetään selkälinja ja tälle poikkilinjoja 400 m :n välein. Varsinaisten tutkimuslinjojen väliin on tehty syvyystutkimuslinjoja, joilta on kairaamalla tutkittu turvekerroksen paksuus. Viidellä suolla turpeen paksuus sekä maalajit on luodattu maatutkalla. Ajolinjat ovat noin 100 metrin välein. Tutkaprofiilien avulla on määritetty suon syvyyskäyrät. Turpeen laatuominaisuudet on tutkittu seuraavassa kappaleessa kuvatuilla menetelmillä referenssipisteiltä, jotka ovat noin 200 x 200 metrin ruudukossa. Muutamilta soilta on turpeen kosteus- ja kuiva-ainepitoisuus sekä energiasisältö määritetty suosondia käyttäen. Maatutkaluotaus sekä suosondaus tutkimusmenetelminä on yksityiskohtaisesti selvitetty erillisessä raportissa (P. Hänninen ja E. Lappalainen 1987).

6 Kuva 1. Vuonna 1986 tutkitut suot. 1. Haukkasuo 9. Paatinsuo 17. Parkkosensuo 2. Raumansuo 10. Risusuo 18. Koivusuo 3. Murtosuo 11. Kolmikopransuo 19. Hirvisuo 4. Teerisuo 12. Räpättäjänsuo 20. Havaharjunsuo 5. Iso Pyöriäsuo 13. Jokisuo 21. Rapasuo 6. Sorsuanperänsuo 14. Pyöriäsuo 22. Vasikkasuo 7. Haapasuo- 15. Iso Teerisuo 23. Pyöriäsuo Maijansuo 16. Kapustasuo 24. Jyskysuo 8. Kotisuo

7 Tutkimuslinjastot on vaaittu ja korkeudet on pyritty kiinnittämään valtakunnalliseen kiintopisteverkkoon. Jokaisella tutkimuspisteellä määritettiin suotyyppi, suon pinnan vetisyys (kuiva, normaali, vetinen, hyllyvä, rimpinen), mättäisyys (peittävyys-%) ja mättäiden korkeus sekä puustoisilla suotyypeillä puulajisuhteet, puuston tiheys- ja kehitysluokka ja mahdolliset hakkuut. Maatumattoman puuaineksen, ns. liekoisuuden selvittämiseksi pliktattiin turvekerrostuma tutkimuspisteiden ympärillä kymmenen kertaa 2 m :n syvyyteen asti. Kairalla otetuista turvenäytteistä määritettiin turvelaji, maatuneisuus (H 1-10), kosteus ja kuituisuus. Tilavuustarkalla mäntäkairalla otettiin turvenäytteitä laboratoriotutkimuksia varten. Näytteenottopisteet valittiin siten, että ne edustaisivat mahdollisimman hyvin ko. suon turvekerrostumaa. 2.2 Laboratoriomääritykset Kenttätutkimustietojen perusteella otettiin laboratorionäytteet siten, että ne edustavat mahdollisimman hyvin suon käyttökelpoista turvekerrostumaa. Näytteistä määritettiin Geologian tutkimuskeskuksen turvelaboratoriossa Kuopiossa happamuus, tuhkapitoisuus, vesipitoisuus, kuivatilavuuspaino ja lämpöarvo. Tuhkapitoisuus ilmoitetaan prosentteina kuivan turpeen painosta, hehkutettuna 815 ± 25 ºC:ssa. Vesipitoisuus ilmoitetaan prosentteina märkäpainosta. Kuivatilavuuspaino ilmoittaa suossa olevan turpeen kuiva-aineen määrän tilavuusyksikköä kohden (kg/suo-m³ ). Lämpöarvot on mitattu jauhetuista, homogenisoiduista ja pilleriksi puristetuista turvenäytteistä LECO AC-300 isotermisellä kalorimetrillä (ASTM D3286). Tulokset ilmoitetaan tehollisina lämpöarvoina kuivalle turpeelle ja 50 % :n käyttökosteudelle (MJ/kg). Muutamista näytteistä on analysoitu turpeen rikkipitoisuudet LECO SC-32 -rikkianalysaattorilla.

8 2.3 Tutkimusaineiston käsittely ja arviointiperusteet Jokaisesta suosta piirrettiin kartta, josta selviää suon turvekerrostuman paksuus, keskimaatuneisuus ja heikosti maatuneen kerroksen paksuus. Lisäksi soista on laadittu peruskarttalle tutkimuspisteiden sijaintia kuvaavat kartat. Soiden turvekerrostumia on havainnollistettu tutkimuslinjoista piirretyillä turvelaji- ja maatuneisuusprofiileilla. Selitykset käytetyistä merkinnöistä ovat kuvassa 2. Suokarttojen kopioita on saatavissa mittakaavassa 1 : 10 000 Kuopion aluetoimistosta. Turpeen käyttösuunnitelmien laatimisen kannalta välttämättömiä keskiarvoja on koottu taulukkoon (liite 1). Siinä olevat turvekerrostumien keskisyvyydet ja turvemäärät laskettiin lähes maatumattomalle rahkaturpeelle (H1-3), heikosti maatuneelle rahkaturpeelle (H4) sekä hyvin maatuneelle rahkaturpeelle (H5-10) ja saraturpeelle (H1-10). Tulokset on ilmoitettu erikseen koko suon, yli metrin, yli 1,5 metrin ja yli kahden metrin syvyisille suon osille. Turvemäärät on laskettu syvyysvyöhykkeittäin, mutta ilmoitettu syvyysalueittain. Laskuissa on käytetty seuraavia syvyysvyöhykkeitä : 30-99 cm, 100-149 cm, 150-199 cm, 200-299 cm, 300-399 cm, 400-499 cm. Suon eri syvyysalueiden keskisyvyydet on saatu jakamalla syvyysalueiden turvemäärä vastaavalla -alalla. Tästä syystä keskisyvyys ei ole sama kuin tutkimuspisteiden syvyyksien keskiarvo kullakin syvyysalueella. Turvelajijakaumat esitetään liitteessä 2. Siinä turvelajit on jaettu rahka- ja saravaltaisiin. Rahkavaltaiset on jaettu rahka- ja sararahkaturpeisiin. Tutkimuspisteiden suotyyppimääritysten perusteella laskettiin suotyyppien prosenttijakauma (liite 3). Linjaverkoston sijainnista suolla johtuu, että saaduissa prosenttiluvuissa soiden

1 0 - keskustojen suotyypit painottuvat reunaosien suotyyppejä enemmän. Kuitenkin saadut keskiarvot kuvastavat sangen hyvin kunkin suon suotyyppien suhteita sekä antavat kuvan ojituksen laajuudesta. Liekoisuudet on laskettu soveltaen Pavlovin kokeellista menetelmää. Tässä sovellutuksessa lieko-osumien lukumäärä muutetaan prosenttiluvuksi, joka ilmoittaa lahoamattoman puuaineksen osuuden suon tilavuudesta. Liekojen määrä on luokiteltu seuraavasti : erittäin pieni (alle 1 %), pieni (1-2 %), keskimääräinen (2-3 %), suuri (3-4 %) ja erittäin suuri (yli 4 %). Soista on kirjoitettu selostukset, joista selviää suon sijainti, ympäristön topografia ja suon koko, suotyyppien jakauma, puustoisuus ja ojitustilanne tutkimusajankohtana sekä kuivatusmahdollisuus. Turvekerrostumaa koskevista keskiarvotiedoista käsitellään turpeen käytön kannalta merkityksellisimpiä. Pintakerroksella tarkoitetaan näissä selostuksissa suon osan käsittävää, yleensä yhtenäistä turvekerrosta, jossa maatuneisuus on korkeintaan H 4. Pohjaosalla tarkoitetaan tämän alle jäävää kerrostuman osaa. Se on tavallisesti kohtalaisesti (H 5-6) tai hyvin (H 7-10) maatunutta, mutta siinä voi esiintyä heikosti maatuneita kerroksia. Käytettyjen lyhenteiden ja luokitusten selitykset ovat kuvassa 2. Turvenäytteistä tehdyistä laboratoriomäärityksistä esitetään happamuus, tuhkapitoisuus, vesipitoisuus (% :eina märkäpainosta), kuiva-ainemäärä (kg/suo-m³ ), kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo ja rikkipitoisuus (% :eina kuiva-aineesta) sekä näiden keskiarvot. Keskiarvoja laskettaessa on jätetty huomioimatta näytesarjan alin näyte. Yleensä tämä osa turvekerrostumaa jää myös tuotannossa käyttämättä. Lopuksi on annettu arvio ko. suon turvekerrostuman käyttökelpoisuudesta, siihen vaikuttavista tekijöistä, tuotantokelpoisesta alasta ja sen sisältämästä polttoturpeeksi kelpaavasta luonnontilaisesta turvemäärästä sekä energiasisällöstä. Tuotantokelpoinen turvemäärä on laskettu vähentämällä suon lle jäävä turvekerros (0,4-0,6 m). Tuotantoon sopivaksi on otettu yleensä yli 1,5 m syvät alueet. Saraturpeen (C) on katsottu soveltuvan myös heikosti maatuneena jyrsinturpeeksi. Palaturpeeksi se soveltuu mikäli mukana on riittävästi sitovaa ainetta, esim. maatunutta rahkaa. Sekaturpeet ja rahkaturve (S)

- 1 1 soveltuu kohtalaisesti ja hyvin maatuneena () joko jyrsintai palaturpeeksi. Suon omistussuhteita ei tässä tutkimuksessa ole otettu huomioon. Sen sijaan mm. pitkälle viedyt metsähoidolliset toimenpiteet, turvealueiden sijainti vesistöjen suhteen sekä luonnonsuojelulliset näkökohdat on huomioitu. Käyttökelpoisten turvevarojen energiasisällöt on laskettu seuraavilla kaavoilla :

Pintaala 1 2-3. TUTKITUT SUOT 1.Haukkasuo (kl. 3513 03, 06, x = 7245, y = 469) sijaitsee noin 50 km Pudasjärven keskustasta länteen. Suo rajoittuu etelässä Iso Leväsuohon, idässä Vantunsuohon, lännessä Koivusuohon ja muualla moreenisaarekkeisiin (kuvat 3 ja 4). Pinta on 110-105 m mpy ja viettää itäosassa kaakkoon 1 m/km ja länsiosassa luoteeseen 2 m/km. Vedet laskevat itäosassa Vantunlammen ja Panumanojan kautta Iijokeen ja länsiosassa Haukkaojan kautta Iijokeen. Taulukko 1. Pinta-alat, keskisyvyydet sekä turvemäärät syvyysalueittain. Syvyysaue (ha) Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj.suo-m³ ) yht, H 1-10 yht. H 1-10 Koko suo 720 0,4 0,9 1,3 2,93 6,42 9,35 Yli 1,0 m 278 0,7 1,3 2,0 1,99 3,66 5,65 Yli 1,5 m 230 0,8 1,4 2,2 1,78 3,31 5,09 Yli 2,0 m 152 0,9 1,6 2,5 1,34 2,42 3,76 Tutkimuspisteistä on 5 % rämeellä ja 95 % avosuolla. Yleisimpiä suotyyppejä ovat rimpineva ja lyhytkortinen neva. Suo on itäosaa lukuunottamatta luonnontilainen. Kuivatusmahdollisuudet ovat melko hyvät. Turpeista on 25 % rahka- ja 75 % saravaltaisia. Puunjäännöksiä sisältäviä turpeita on alle 1 % ja tupasvillan jäänteitä sisältäviä 11 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve (54 %), rahkaturve (15 %) ja tupasvillarahkasaraturve (6,6 %). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9, kerroksen 2,8 ja kerroksen 5,9. Liekoja ei tavattu. Yleisimpänä maalajina on hiekka.

1 4 - Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet tutkimuspisteiltä P 5 ja P 47 (taulukko 2). Turpeen tuhkapitoisuus on saraturpeille tyypillinen, pisteellä P 5 keskimäärin 4,0 % ja pisteellä P 47 keskimäärin 4,5 %. Vesipitoisuus on keskimäärin 91,7 % ja suokuution kuiva-ainepitoisuus 85 kg. Tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 21,4 MJ/kg. Rikkipitoisuus on keskimäärin 0,22 %.

- 1 5 - Haukkasuossa on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 metriä syvää aluetta viidessä eri altaassa yhteensä noin 200 ha ja käyttökelpoista turvetta noin 3,4 milj. suo-m³. Turvelajien ja maatuneisuuden puolesta turve soveltuu sekä pala- että jyrsinturvetuotantoon. Heikosti maatunut rahkainen kerros on ohut. Suon syvimmillä alueilla kerros 0-60 cm on vetinen.

1 6 - Alla olevassa jaotelmassa on laskettu yli 1,5 m syvän alueen polttoturvetuotantoon saatavissa olevan turpeen määrä ja energiasisältö (laskentaperusteet s. 11). Syvyys- Pinta- Turvetta Kuiva- Energiasisältö milj. GJ alue ala milj. ainetta Kuiva 50 % kostea suo-m³ 10³ t turve turve Yli 1,5 m 200 3,4 289 6,18 5,49 Laskelmissa on käytetty seuraavia laboratoriotulosten keskiarvoja : suokuution sisältämä kuiva-aineen määrä 85 kg, kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo 21,4 MJ/kg ja 50 % kostean turpeen lämpöarvo 9,5 MJ/kg. 2. Raumansuo (kl. 3513 06, x = 7247, y = 474) sijaitsee noin 45 km Pudasjärven keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu pohjoisessa Iijokeen ja muualla moreenisaarekkeisiin (kuvat 5 ja 6). Pinta on 101-90 m mpy ja viettää etelään alle metrin/ km. Vedet laskevat Panumaojan kautta Iijokeen. Taulukko 3. Pinta-alat, keskisyvyydet sekä turvemäärät syvyysalueittain. Syvyysalue Pintaala (ha) Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj.suo-m³ ) yht. H 1-10, yht. H 1-10 Koko suo 200 0,5 0,8 1,3 1,01 1,63 2,64 Yli 1,0 m 124 0,6 1,1 1,7 0,81 1,30 2,11 Yli 1,5 m 78 0,8 1,2 2,0 0,63 0,91 1,54 Yli 2,0 m 37 1,0 1,3 2,3 0,36 0,48 0,84

1 7 - Tutkimuspisteistä on 46 % rämeellä, 53 % avosuolla ja 1 % pellolla. Yleisimpinä suotyyppeinä tavataan rimpinevaa, lyhytkortista nevaa ja lyhytkortista nevarämettä. Suoalasta on ojitettu noin puolet. Kuivatusmahdollisuudet ovat melko hyvät. Suon kuivatusta hankaloittaa suon pinnan vähäinen vietto. Turpeista on 69 % rahka- ja 31 % saravaltaisia. Puunjäännöksiä sisältäviä turpeita on 1 % ja tupasvillan jäänteitä sisältäviä 27 %. Yleisimmät turvelajit ovat varpusararahka-, tupasvillarahka- ja sararahkaturve (kuvat 7 ja 8).

- 1 9 - Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8, kerroksen 3,6 ja kerroksen 5,4. Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä erittäin pieni (0,6 %) ja 1-2 m :n syvyydessä liekoja ei tavattu. Yleisin maalaji on hiekka.

2 0 - Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet tutkimuspisteiltä A 100-200, A 700 ja A 1000+100 (taulukko 4). Turpeen tuhkapitoisuus on alhainen, keskimäärin 1,6 %. Vesipitoisuus on keskimäärin 90,1 % ja suokuution kuiva-ainepitoisuus 97 kg. Tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 22,0 MJ/kg. Suokuution kuiva-ainepitoisuus ja tehollinen lämpöarvo on alhaisin pisteeltä A 700 otetuissa näytteissä. Turpeen rikkipitoisuus on alhainen, keskimäärin 0,11 %.

2 2 - Raumansuossa on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 metriä syvää aluetta kolmessa eri altaassa yhteensä noin 70 ha ja käyttökelpoista turvetta noin 1,1 milj. suo-m³. Turvelajien ja maatuneisuuden puolesta turve soveltuu sekä pala- että jyrsinturvetuotantoon. Lähes maatumaton rahkainen kerros on ohut. Alla olevassa jaotelmassa on laskettu yli 1,5 m syvän alueen polttoturvetuotantoon saatavissa olevan turpeen määrä ja energiasisältö (laskentaperusteet s. 11). Turvetta milj. suo-m³ Syvyysalue Pintaala Kuivaainetta 10³ t Energiasisältö milj. GJ Kuivaturve 50 % kostea turve Yli 1,5 m 70 1,1 107 2,35 2,09 Laskelmissa on käytetty seuraavia laboratoriotulosten keskiarvoja : suokuution sisältämä kuiva-aineen määrä 97 kg, kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo 22,0 MJ/kg ja 50 % kostean turpeen lämpöarvo 9,2 MJ/kg. 3. Murtosuo (kl. 3513 07, x = 7228, y = 481) sijaitsee noin 50 km Pudasjärven keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu etelässä ja lännessä Kallaojaan sekä Kallasuohon ja muualla rantakerrostumiin (kuvat 9 ja 10). Pinta on 101-97 m mpy ja viettää etelään 6 m/km. Vedet laskevat Kallaojan ja Nuorittajoen kautta Kiiminkijokeen. Tutkimuspisteistä on 69 % rämeellä, 4 % avosuolla, 18 korvessa ja 9 % pellolla. Yleisimpiä suotyyppejä ovat varsinainen sararäme ja lyhytkortinen nevaräme. Suoalasta on ojitettu yli puolet. Kuivatusmahdollisuudet ovat melko hyvät. Turpeista on 39 % rahka- ja 61 % saravaltaisia. Puunjäännöksiä sisältäviä turpeita on 10 % ja tupasvillan jäänteitä sisältäviä 5 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasara- (18 %), raaterahkasara- (10 %) ja sararahkaturve (8 %) (kuva 11).

2 3 - Taulukko 5. Pinta-alat, keskisyvyydet sekä turvemäärät syvyysalueittain. Syvyysalue Pintaala (ha) Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj.suo-m³ ) yht. H 1-10 yht. H 1-10 Koko suo 135 0,6 1,0 1,6 0,82 1,32 2,14 Yli 1,0 m 110 0,7 1,1 1,8 0,79 1,23 2,02 Yli 1,5 m 90 0,8 1,2 2,0 0,70 1,08 1,78 Yli 2,0 m 45 0,8 1,4 2,2 0,39 0,62 1,01 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5, kerroksen 4,0 ja kerroksen 4,8. Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä erittäin pieni ja 1-2 m :n syvyydessä liekoja ei tavattu. Yleisin maalaji on hiekka.

26 - Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet tutkimuspisteiltä A 700, A 900, A 1100, A 1300, A 1500, A 1700 ja A 1900. Pisteillä A 900, A 1100 ja A 1300 todettiin kerroksessa korkeita tuhkapitoisuuksia (taulukko 6). Turpeen tuhkapitoisuus on keskimäärin 4,1 %. Vesipitoisuus on keskimäärin 90,6 % ja suokuution kuiva-ainepitoisuus 94 kg. Tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 20,7 MJ/kg. Suolta tehtiin suosondimittauksia A-selkälinjalta. Mittaustulosten perusteella piirrettiin profiilit turpeen taajuudesta, kosteudesta, kuiva-ainemäärästä sekä energiasisällöstä (kuva 12). Murtosuossa on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 metriä syvää aluetta noin 80 ha ja käyttökelpoista turvetta noin 1,2 milj. suo-m³. Turvelajien ja maatuneisuuden puolesta turve soveltuu hyvin jyrsinturvetuotantoon ja välttävästi palaturvetuotantoon. Lähes maatumaton (H1-3) rahkainen kerros on ohut. Alla olevassa jaotelmassa on laskettu yli 1,5 m syvän alueen polttoturvetuotantoon saatavissa olevan turpeen määrä ja energiasisältö (laskentaperusteet s. 11). Turvetta milj. suo-m³ Syvyysalue Pintaala Kuivaainetta 10³ t Energiasisältö milj. GJ Kuivaturve 50 % kostea turve Yli 1,5 m 80 1,2 113 2,33 2,05 Laskelmissa on käytetty seuraavia laboratoriotulosten keskiarvoja : suokuution sisältämä kuiva-aineen määrä 94 kg, kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo 20,7 MJ/kg ja 50 % kostean turpeen lämpöarvo 9,1 MJ/kg.

30-4. Teerisuo (ki. 3532 02, x = 7267, y = 304) sijaitsee noin 30 km Pudasjärven keskustasta koilliseen. Suo rajoittuu etelässä Murtosuohon ja muualla harjuihin ja rantakerrostumiin (kuvat 13 ja 14). Pinta on 138-130 m mpy ja viettää lounaaseen 5 m/km. Vedet laskevat Teeriojan, Kivarinjoen ja Pudasjärven kautta Iijokeen. Tutkimuspisteistä on 56 % rämeellä ja 44 % avosuolla. Yleisimmät suotyypit ovat rimpineva, varsinainen saraneva ja lyhytkortinen nevaräme. Suoalasta on ojitettu noin kolmannes. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Turpeista on 47 % rahka-, 52 % sara- ja 1 % ruskosammalvaltaisia. Puunjäännöksiä sisältäviä turpeita on 8 % ja tupasvillan jäänteitä sisältäviä 17 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasara- (21 %), sararahka- (16 %) ja tupasvillasararahkaturve (11 %) (kuva 15 ja 16).

31 Taulukko 7. Pinta-alat, keskisyvyydet sekä turvemäärät syvyysalueittain. Syvyysalue Pintaala (ha) Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj.suo-m³) yht. H 1-10 yht. H 1-10 Koko suo 240 0,5 0,7 1,2 1,15 1,79 2,94 Yli 1,0 m 110 0,6 1,3 1,9 0,71 1,41 2,12 Yli 1,5 m 73 0,8 1,5 2,3 0,58 1,09 1,67 Yli 2,0 m 53 0,8 1,7 2,5 0,45 0,89 1,34

3 2 - Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7, kerroksen 3,4 ja kerroksen 5,6. Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä erittäin pieni ja 1-2 m :n syvyydessä liekoja ei tavattu. Yleisin maalaji on hiekka.

- 35 - Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet tutkimuspisteiltä A 800 ja B 500 (taulukko 8). Turpeen tuhkapitoisuus on keskimäärin 2,8 %. Pisteeltä B 500 otetuissa näytteissä todettiin kerroksessa suhteellisen suuria tuhkapitoisuuksia 0-20 cm 9,2 % ja 20-40 cm 9,0 %. Pisteeltä B 500 otetuissa näytteissä turpeen vesipitoisuus on keskimäärin 90,4 %, suokuution kuiva-ainepitoisuus 98 kg ja tehollinen lämpöarvo 21,3 MJ/kg. Pisteeltä A 800 otetuissa näytteissä vesipitoisuus on erittäin korkea, keskimäärin 96,8 %, suokuution kuiva-ainepitoisuus erittäin alhainen, keskimäärin 27,8 kg ja tehollinen lämpöarvo 20,6 MJ/kg. Turpeen rikkipitoisuus on keskimäärin 0,17 %. Suosondilla mitattiin turpeen vesipitoisuus ja suokuution kuiva-ainepitoisuus pisteiltä A 600 ja A 1000. Pisteellä A 600 vesipitoisuus on keskimäärin 90,5 %, suokuution kuiva-ainepitoisuus 96 kg ja pisteellä A 1000 90,5 %, 97 kg. Teerisuossa on polttoturvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 metriä syvää aluetta noin 65 ha ja käyttökelpoista turvetta noin 1,1 milj. suo-m3. Lähes maatumaton (H1-3) rahkainen kerros on ohut. Turvelajien ja maatuneisuuden puolesta suo soveltuu A-linjaston alueella hyvin jyrsinturvetuotantoon ja B-linjaston alueella sekä pala- että jyrsinturvetuotantoon. Alla olevassa jaotelmassa on laskettu yli 1,5 m syvän alueen polttoturvetuotantoon saatavissa olevan turpeen määrä ja energiasisältö (laskentaperusteet s. 11). Turvetta milj. 3 suo-m Syvyysalue Pintaala Kuivaainetta 10 3 t Energiasisältö milj. GJ kuivaturve 50 % kostea turve Yli 1,5 m 65 1,1 94 1,98 1,75 Laskelmissa on käytetty seuraavia laboratoriotulosten keskiarvoja : suokuution kuiva-ainepitoisuus 85 kg, kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo 21,1 MJ/kg, 50 % kostean turpeen lämpöarvo 9,3 MJ/kg.

3 7-5. IsoPyöriäsuo (kl. 3514 11, x = 7261, y = 494) sijaitsee noin 15 kilometriä Pudasjärven keskustasta pohjoiseen. Suo rajoittuu luoteessa Voilamminsuohon ja muualla harjuihin sekä rantakerrostumiin (kuva 17 ja 18). Pinta on 114-124 m mpy ja viettää pohjoisosasta luoteeseen ja etelässä lounaaseen. Vedet laskevat pohjoisosassa Voilamminojan ja eteläosassa suo-ojien, Livojoen ja Pudasjärven kautta Iijokeen.

- 38 - Taulukko 9. Pinta-alat, keskisyvyydet sekä turvemäärät syvyysalueittain. Syvyysalue Pintaala (ha) Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj.suo-m³ ) yht. H 1-10 yht. H 1-10 Koko suo 860 0,4 0,6 1,0 3,58 4,68 8,26 Yli 1,0 m 260 0,6 1,1 1,7 1,52 2,90 4,42 Yli 1,5 m 153 0,7 1,3 2,0 1,10 2,04 3,14 Yli 2,0 m 64 1,0 1,6 2,6 0,66 0,99 1,65

- 3 9 - Tutkimuspisteistä on 40 % rämeellä, 58 % avosuolla, 1 turvekankaalla ja 1 % pellolla. Yleisimpiä suotyyppejä ovat rimpineva, lyhytkortinen neva ja lyhytkortinen nevaräme. Suoalasta on ojitettu noin puolet. ovat eteläosassa hyvät ja pohjoisosassa melko hyvät. Kuivatusmahdollisuudet Turpeista on 34 % rahka- ja 66 % saravaltaisia. Puunjäännöksiä sisältäviä turpeita on 2 % ja tupasvillan jäänteitä sisältäviä 8 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasara- (38 %), sararahka- (16 %) ja varpurahkasaraturve (7 %) (kuva 19). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9, kerroksen 3,6 ja kerroksen 5,9. Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä erittäin pieni ja 1-2 m :n syvyydessä liekoja ei tavattu. Yleisin maalaji on hiekka. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet tutkimuspisteiltä A 1500, B 1600 ja D 300 (taulukko 10). Tuhkapitoisuus on keskimäärin 3,6 %. Pisteellä A 1500 ja D 300 on kerroksessa (0-20 cm) tuhkapitoisuus melko korkea. Turpeen vesipitoisuus on keskimäärin 91,3 % ja suokuution kuiva-ainepitoisuus 87 kg. Tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 21,6 MJ/kg. Rikkipitoisuus on keskimäärin 0,19 %. Pisteellä B 1600 otetuissa näytteissä turpeen vesipitoisuus on erittäin korkea (95 %) ja suokuution kuiva-ainepitoisuus erittäin alhainen (48 kg). Lisäksi turpeen vesipitoisuus ja suokuution kuiva-ainepitoisuus mitattiin suosondilla pisteiltä B 200, B 800, B 1400, B 1800, B 2000 ja B 2200. Turpeen vesipitoisuus ja suokuution kuiva-ainepitoisuus ovat seuraavat : B 200 88,1 %, 119 kg ; B 800 89,9 %, 102 kg ; B 1400 92,5 %, 77 kg ; B 1800 91,2 %, 90 kg ; B 2000 91,0 %, 91 kg ja B 2200 91,0 %, 92 kg. Iso Pyöriäsuossa on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 metriä syvää aluetta useassa eri altaassa yhteensä noin 140 ha ja käyttökelpoista turvetta noin 2,1 milj. suo-m³. Turvelajien ja maatuneisuuden puolesta turve soveltuu sekä pala- että jyrsinturvetuotantoon. Lähes maatumaton (H1-3) rahkainen kerros on ohut.

42 - Alla olevassa jaotelmassa on laskettu yli 1,5 syvän alueen polttoturvetuotantoon saatavissa olevan turpeen määrä ja energiasisältö (laskentaperusteet s. 11). Turvetta milj. suo-m³ Syvyysalue Pintaala Kuivaainetta 10³ t Energiasisältö milj. GJ kuiva 50 % kostea turve turve Yli 1,5 m 140 2,1 193 4,17 3,70 Laskelmissa on käytetty seuraavia laboratoriotulosten keskiarvoja : suokuution kuiva-ainepitoisuus 92 kg, kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo 21,6 MJ/kg, 50 % kostean turpeen lämpöarvo 9,6 MJ/kg. 6. Sorsuanperänsuo (kl. 3513 07, x = 7225, y = 484) sijaitsee noin 50 kilometriä Pudasjärven keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu lännessä Nuorittajokeen, idässä Hiirisuohon ja Katossuohon ja muualla rantakerrostumiin (kuvat 20 ja 21). Pinta on 98-96 m mpy ja viettää länteen. Vedet laskevat Nuorittajoen kautta Kiiminkijokeen. Taulukko 11. Pinta-alat, keskisyvyydet sekä turvemäärät syvyysalueittain. Syvyysalue Pintaala (ha) Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj.suo-m³ ) yht, H 1-10 yht. H 1-10 Koko suo 120 0,3 0,4 0,7 0,42 0,47 0,89 Yli 1,0 m 25 0,3 0,8 1,1 0,08 0,21 0,29 Yli 1,5 m 3 0,3 1,3 1,6 0,01 0,04 0,05

4 3 - Tutkimuspisteistä on 72 % rämeellä, 4 % avosuolla, 17 korvessa ja 7 % pellolla. Yleisin suotyyppi on varsinainen sararäme. Suo on lähes kauttaaltaan ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Turpeista on 51 % rahka- ja 49 % saravaltaisia. Puunjäännöksiä sisältäviä turpeita on 4 % ja tupasvillan jäänteitä sisältäviä 7 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasara- ja sararahkaturve. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9, kerroksen 3,7 ja kerroksen 5,9. Yleisin maalaji on hiekka. Sorsuanperänsuo ei matalana sovellu turvetuotantoon.

4 5-7. Haapasuo-Maijansuo (kl. 3513 06, x = 7244, y = 476) sijaitsee noin 40 km Pudasjärven keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu pohjoisessa ja idässä harjuun ja muualla rantakerrostumiin (kuva 22 ja 23). Pinta on 106-103 m mpy. Vedet laskevat Panumanojan kautta Iijokeen. Taulukko 12. Pinta-alat, keskisyvyydet sekä turvemäärät syvyysalueittain. Syvyysalue Pintaala (ha) Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj.suo-m³) yht, H 1-10 yht. H 1-10 Koko suo 250 0,5 0,5 1,0 1,22 1,26 2,49 Yli 1,0 m 84 0,8 0,8 1,6 0,69 0,67 1,37 Yli 1,5 m 50 1,0 0,9 1,9 0,49 0,47 0,97 Yli 2,0 m 20 1,5 0,8 2,3 0,30 0,17 0,47

4 6 - Tutkimuspisteistä on 53 % rämeellä ja 47 % avosuolla. Yleisimpiä suotyyppejä ovat lyhytkortinen neva, lyhytkortinen nevaräme ja tupasvillaräme. Suoalasta on ojitettu noin puolet. Suon pinnan tasaisuudesta johtuen A-linjaston aluetta on vaikea kuivata. Turpeista on 71 % rahka- ja 29 % saravaltaisia. Puunjäännöksiä sisältäviä turpeita on 3 % ja tupasvillan jäänteitä sisältäviä 34 %. Yleisimmät turvelajit ovat sararahka-, tupasvillasararahka-, rahkasara- ja suoleväkkörahkasaraturve (kuva 24). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6, kerroksen 3,1 ja kerroksen 6,1. Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä erittäin pieni ja 1-2 m :n syvyydessä liekoja ei tavattu. Yleisin maalaji on hiekka.

4 8 - Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet tutkimuspisteiltä A 1100 ja B 900-200 (taulukko 13). Turpeen tuhkapitoisuus on alhainen, lukuun ottamatta pisteeltä A 1100 otettua näytettä, keskimäärin 2,1 %. Turpeen vesipitoisuus on keskimäärin 88,9 %, suokuution kuiva-ainepitoisuus 110 kg, tehollinen lämpöarvo 21,6 MJ/kg ja rikkipitoisuus 0,15 %. Pisteeltä B 900-200 otetuissa näytteissä suokuution kuiva-ainepitoisuus on erittäin suuri, keskimäärin 143 kg.

4 9 - Haapasuo-Maijansuossa on turvetuotantoon soveltuvaa aluetta kahdessa eri altaassa yhteensä noin 40 ha ja käyttökelpoista turvetta noin 0,6 milj. suo-m³. Turvelajien ja maatuneisuuden puolesta turve soveltuu hyvin jyrsinturvetuotantoon ja välttävästi palaturvetuotantoon. Alla olevassa jaotelmassa on laskettu yli 1,5 m syvän alueen polttoturvetuotantoon energiasisältö (laskentaperusteet s. 11). saatavissa olevan turpeen määrä ja Syvyys- Pinta- Turvetta Kuiva- Energiasisältö milj. GJ alue ala milj. ainetta kuiva- 50 % turve kostea suo-m³ 10³ t turve Yli 1,5 m 40 0,6 66 1,43 1,27 Laskelmissa on käytetty seuraavia laboratoriotulosten keskiarvoja : suokuution sisältämä kuiva-aineen määrä 110 kg, kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo 21,6 MJ/kg ja 50 kostean turpeen lämpöarvo 9,6 MJ/kg. 8. Kotisuo (kl. 3513 07, x = 7226, y = 484) sijaitsee noin 50 km Pudasjärven keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu idässä Nuorittajokeen, etelässä ja lännessä Kallaojaan ja pohjoisessa harjuun (kuvat 25 ja 26). Pinta on 99-97 m mpy. Vedet laskevat Kallaojan ja Nuorittajoen kautta Kiiminkijokeen. Taulukko 14. Pinta-alat, keskisyvyydet sekä turvemäärät syvyysalueittain. Syvyysalue Pintaala (ha) Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj.suo-m³ ) yht. H 1-10 yht. H 1-10 Koko suo 185 0,3 0,5 0,8 0,60 0,85 1,45 Yli 1,0 m 32 0,5 0,6 1,1 0,17 0,20 0,37

5 0 - Tutkimuspisteistä on 89 % rämeellä, 6 % korvessa ja 5 pellolla. Yleisin suotyyppi on varsinainen sararäme. Suo on lähes kauttaaltaan ojitettu. Turpeista on 56 % rahka- ja 44 % saravaltaisia. Puunjäännöksiä sisältäviä turpeita on 9 % ja tupasvillan jäänteitä sisältäviä 6 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasara- ja sararahkaturve.

- 5 2 - Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8, kerroksen 3,9 ja kerroksen 5,4. Yleisin maalaji on hiekka. Kotisuo ei matalana sovellu turvetuotantoon. 9. Paatinsuo (kl. 3513 12, x = 7246, y = 490) sijaitsee noin 15 km Pudasjärven keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu pohjoisessa Paatinjärveen, kaakossa Risusuohon ja muualla rantakerrostumiin. Pinta on 114-111 m mpy ja viettää etelään 3 m/km. Vedet laskevat Mustalammen, Taipaleenlammen, Ontamojärven, Kaakkurijärven ja Tuulijärven kautta Iijokeen (kuvat 27 ja 28). Taulukko 15. Pinta-alat, keskisyvyydet sekä turvemäärät syvyysalueittain. Syvyysalue Pintaala (ha) Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj.suo-m³ ) yht, H 1-10 yht. H 1-10 Koko suo 130 0,5 0,5 1,0 0,62 0,67 1,29 Yli 1,0 m 48 0,7 1,0 1,7 0,32 0,47 0,79 Yli 1,5 m 28 0,8 1,1 1,9 0,22 0,31 0,53 Yli 2,0 m 9 1,2 1,3 2,5 0,12 0,10 0,22 Tutkimuspisteistä on 42 % rämeellä ja 58 % avosuolla. Yleisimmät suotyypit ovat rimpineva ja lyhytkortinen neva. hyvät. Suo on lähes luonnontilainen. Kuivatusmahdollisuudet ovat Turpeista on 87 % rahka- ja 13 % saravaltaisia. Puunjäännöksiä sisältäviä turpeita on 1 % ja tupasvillan jäänteitä sisältäviä 15 %. Yleisimmät turvelajit ovat sararahka-, suoleväkkösararahka- ja tupasvillarahkaturve (kuva 29). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,5, kerroksen 3,0 ja kerroksen 5,9. Liekoja ei tavattu. Yleisin maalaji on hiekka.

56 - Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet tutkimuspisteeltä A 400 (taulukko 16). Turpeen tuhkapitoisuus on keskimäärin 2,8 %, vesipitoisuus 90,7 %, suokuution kuivatilavuuspaino 91 kg, tehollinen lämpöarvo 21,7 MJ/kg ja rikkipitoisuus 0,16 %. Paatinsuossa on polttoturvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 metriä syvää aluetta noin 25 ha ja käyttökelpoista turvetta noin 0,4 milj. suo-m³. Turvelajien ja maatuneisuuden puolesta turve soveltuu sekä pala- että jyrsinturvetuotantoon. Lähes maatumaton (H1-3) rahkainen kerros on ohut.

- 5 7 - Alla olevassa jaotelmassa on laskettu yli 1,5 m syvän alueen polttoturvetuotantoon saatavissa olevan turpeen määrä ja energiasisältö (laskentaperusteet s. 11). Syvyys- Pinta- Turvetta Kuiva- Energiasisältö milj. GJ alue ala milj. ainetta kuiva- 50 % kostea suo-m³ 10³ t turve turve Yli 1,5 m 25 0,4 36 0,79 0,70 Laskelmissa on käytetty seuraavia laboratoriotulosten keskiarvoja : suokuution sisältämä kuiva-aineen määrä 91 kg, kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo 21,7 MJ/kg ja 50 % kostean turpeen lämpöarvo 9,6 MJ/kg. 10. Risusuo (kl. 3513 12, x = 7245, y = 492) sijaitsee noin 15 km Pudasjärven keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu idässä Ontamojärveen, luoteessa Paatinsuohon ja muualla rantakerrostumiin (kuvat 27 ja 30). Pinta on 112-108 m mpy ja viettää itään noin 1 m/km. Vedet laskevat Ontamojärven, Kaakkurijärven ja Tuulijärven kautta Iijokeen. Taulukko 17. Pinta-alat, keskisyvyydet sekä turvemäärät syvyysalueittain. Syvyysalue Pintaala (ha) Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj.suo-m³ ) yht. H 1-10 yht. H 1-10 Koko suo 375 0,6 0,6 1,2 2,17 2,09 4,26 Yli 1,0 m 137 0,8 1,1 1,9 1,14 1,54 2,68 Yli 1,5 m 98 0,9 1,4 2,3 0,87 1,32 2,19 Yli 2,0 m 64 1,0 1,5 2,5 0,62 1,01 1,63

5 9 - Tutkimuspisteistä on 44 % rämeellä ja 56 % avosuolla. Yleisimmät suotyypit ovat rimpineva, lyhytkortinen neva ja isovarpuinen räme. Suoalasta on ojitettu noin neljännes. Kuivatusmahdollisuudet ovat 31, 32 ja 33). suon pinnan vähäisen vieton vuoksi hankalat (kuvat Turpeista on 66 % rahka- ja 34 % saravaltaisia. Puunjäännöksiä sisältäviä turpeita on 2 % ja tupasvillan jäänteitä sisältäviä 6 %. Yleisimmät turvelajit ovat sararahka- ja rahkasaraturve (kuva 31, 32 ja 33). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,4, kerroksen 3,2 ja kerroksen 5,6. Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä erittäin pieni ja 1-2 m :n syvyydessä liekoja ei tavattu. Yleisin maalaji on hiekka. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet tutkimuspisteiltä A 1400, B 300 ja B 1500 (taulukko 18). Tuhkapitoisuus on keskimäärin 6,0 %, vesipitoisuus 91,5 %, suokuution kuiva-aineen määrä 83 kg, tehollinen lämpöarvo 20,5 MJ/kg ja rikkipitoisuus 0,19 %. B-linjaston alueella turpeen tuhkapitoisuus on korkea yli 2 metriä syvällä alueella. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että suon vähäisen vieton vuoksi kevättulvat ovat aikaisemmin kuljettaneet mineraaliainesta suolle. Risusuossa on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 metriä syvää aluetta kolmessa eri altaassa yhteensä noin 90 ha ja käyttökelpoista turvetta noin 1,4 milj. suo-m³. Turvelajien ja maatuneisuuden puolesta turve soveltuu sekä jyrsin- että palaturvetuotantoon. Lähes maatumaton (H1-3) rahkainen kerros on ohut. Korkean tuhkapitoisuuden vuoksi B-linjaston alueelta on katsottu turvetuotantoon soveltuvaksi ainoastaan alle 2 metrin turvekerros (taulukko 18). Suon pinnan vähäisen vieton ja laskusuhteiden johdosta suota on vaikea kuivata.

62 - Alla olevassa jaotelmassa on laskettu yli 1,5 m syvän alueen polttoturvetuotantoon saatavissa olevan turpeen määrä ja energiasisältö (laskentaperusteet s. 11). Syvyys- Pinta- Turvetta Kuiva- Energiasisältö milj. GJ alue ala milj. ainetta kuiva- 50 % kostea suo-m³ 10³ t turve turve Yli 1,5 m 90 1,4 116 2,38 2,09 Laskelmissa on käytetty seuraavia laboratoriotulosten keskiarvoja : suokuution sisältämä kuiva-aineen määrä 83 kg, kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo 20,5 MJ/kg ja 50 % kostean turpeen lämpöarvo 9,0 MJ/kg.

- 6 4-11. Kolmikopransuo (kl. 3531 03, x = 7249, y = 508) sijaitsee noin 10 km Pudasjärven keskustasta itään. Suo rajoittuu moreenikumpareisiin (kuvat 34 ja 35). Pinta on 126-122 m mpy ja viettää koilliseen noin 4 m/km. Vedet laskevat suoojien kautta Iijokeen. Taulukko 19. Pinta-alat, keskisyvyydet sekä turvemäärät syvyysalueittain. Syvyysalue Pintaala (ha) Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj.suo-m³ ) yht. H 1-10 yht. H 1-10 Koko suo 230 0,5 0,7 1,2 1,03 1,59 2,62 Yli 1,0 m 102 0,6 1,0 1,6 0,61 1,06 1,67 Yli 1,5 m 56 0,7 1,4 2,1 0,39 0,76 1,15 Yli 2,0 m 25 0,9 1,6 2,5 0,22 0,40 0,62

65 - Tutkimuspisteistä on 27 % rämeellä ja 73 % avosuolla. Yleisimmät suotyypit ovat lyhytkortinen neva, rimpineva ja isovarpuinen räme. Suo on ovat hyvät. lähes luonnontilainen. Kuivatusmahdollisuudet Turpeista on 89 % rahka- ja 11 % saravaltaisia. Tupasvillan jäänteitä sisältäviä turpeita on 19 %. Yleisimmät turvelajit ovat sararahka-, rahka- ja tupasvillasararahkaturve (kuvat 36 ja 37). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,4, kerroksen 2,9 ja kerroksen 5,4. Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä erittäin pieni ja 1-2 m :n syvyydessä liekoja ei tavattu. Yleisimmät maalajit ovat hiekka ja moreeni. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet tutkimuspisteeltä A 300 (taulukko 20). Turpeen tuhkapitoisuus on keskimäärin 2,5 %, vesipitoisuus 90,8 %, suokuution kuiva-ainepitoisuus 87 kg, tehollinen lämpöarvo 21,1 MJ/kg ja rikkipitoisuus 0,12 %.

68 - Kolmikopransuossa on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 metriä syvää aluetta kolmessa eri altaassa yhteensä noin 45 ha ja käyttökelpoista turvetta noin 0,7 milj. suo-m³. Turvelajien ja maatuneisuuden puolesta turve soveltuu sekä pala- että jyrsinturvetuotantoon. Lähes maatumaton (H1-3) rahkainen kerros on ohut.

- 6 9 - Alla olevassa jaotelmassa on laskettu yli 1,5 m syvän alueen polttoturvetuotantoon saatavissa olevan turpeen määrä ja energiasisältö (laskentaperusteet s. 11). Syvyys- Pinta- Turvetta Kuiva- Energiasisältö milj. GJ alue ala milj. ainetta kuiva- 50 % kostea suo-m³ 10³ t turve turve Yli 1,5 m 45 0,7 61 1,28 1,13 Laskelmissa on käytetty seuraavia laboratoriotulosten keskiarvoja : suokuution sisältämä kuiva-aineen määrä 87 kg, kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo 21,1 MJ/kg ja 50 % kostean turpeen lämpöarvo 9,3 MJ/kg.

7 0-12.Räpättäjänsuo (kl. 3531 03, x = 7249, y = 505) sijaitsee noin 10 km Pudasjärven keskustasta itään. Suo rajoittuu moreenikumpareisiin (kuvat 38 ja 39). Pinta on 126-122 m mpy ja viettää koilliseen noin 5 m/km. Vedet laskevat Räpättävänojan kautta Iijokeen. Taulukko 21. Pinta-alat, keskisyvyydet sekä turvemäärät syvyysalueittain. Syvyysalue Pintaala (ha) Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj.suo-m³ ) yht. H 1-10 yht. H 1-10 Koko suo 210 0,4 0,5 0,9 0,76 1,00 1,76 Yli 1,0 m 51 0,6 0,9 1,5 0,32 0,44 0,76 Yli 1,5 m 25 0,6 1,3 1,9 0,16 0,32 0,48 Yli 2,0 m 10 0,5 1,9 2,4 0,05 0,19 0,24

7 2 - Tutkimuspisteistä on 29 % rämeellä ja 71 % avosuolla. Yleisimpiä suotyyppejä ovat rimpineva, lyhytkortinen neva ja isovarpuinen räme. Suo on lähes luonnontilainen. Kuivatusmahdollisuudet ovat melko hyvät. Turpeista on 84 % rahka- ja 16 % saravaltaisia. Tupasvillan jäänteitä sisältäviä turpeita on 3 %. Yleisimmät turvelajit ovat sararahka- ja rahkaturve (kuva 40). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6, kerroksen 3,5 ja kerroksen 5,5. Liekoja ei tavattu. Yleisin maalaji on hiekka. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet tutkimuspisteeltä A 1500 (taulukko 22). Turpeen tuhkapitoisuus on melko korkea, keskimäärin 5,2 %, vesipitoisuus 90,2 %, suokuution kuiva-ainepitoisuus 91 kg, tehollinen lämpöarvo 21,6 MJ/kg ja rikkipitoisuus 0,23 %.

- 7 4 - Räpättäjänsuossa on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 metriä syvää aluetta noin 20 ha ja käyttökelpoista turvetta noin 0,2 milj. suo-m³. Turve soveltuu sekä pala- että jyrsinturvetuotantoon. Pinnan ja osan korkeiden tuhkapitoisuuksien vuoksi (taulukko 22) on ennen mahdollista turvetuotantoa turpeen tuhkapitoisuus selvitettävä yksityiskohtaisesti. Alla olevassa jaotelmassa on laskettu yli 1,5 m syvän alueen polttoturvetuotantoon saatavissa olevan turpeen määrä ja energiasisältö (laskentaperusteet s. 11). Syvyys- Pinta- Turvetta Kuiva- Energiasisältö milj. GJ alue ala milj. ainetta kuiva 50 % kostea suo-m³ 10³ t turve turve Yli 1,5 m 20 0,2 18 0,39 0,35 Laskelmissa on käytetty seuraavia laboratoriotulosten keskiarvoja : suokuution sisältämä kuiva-aineen määrä 91 kg, kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo 21,6 MJ/kg ja 50 % kostean turpeen lämpöarvo 9,6 MJ/kg. 13. Jokisuo (kl. 3513 06, x = 7247, y = 472) sijaitsee noin 50 km Pudasjärven keskustasta itään. Suo rajoittuu pohjoisessa Iijokeen ja muualla moreenikumpareisiin (kuvat 41 ja 42). Pinta on 101-95 m mpy ja viettää luoteeseen noin 2 m/km. Vedet laskevat Iijokeen. Tutkimuspisteistä on 33 % rämeellä, 66 % avosuolla ja 1 % korvessa. Yleisimpiä suotyyppejä ovat rimpineva ja ruohoinen sararäme. Suoalasta on ojitettu noin neljännes. Kuivatusmahdollisuudet ovat melko hyvät. Turpeista on 30 % rahka- ja 70 % saravaltaisia. Puunjäännöksiä sisältäviä turpeita on 3 % ja tupasvillan jäänteitä sisältäviä 1%. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasara- ja sararahkaturve (kuva 43).

- 75 - Taulukko 23. Pinta-alat, keskisyvyydet sekä turvemäärät syvyysalueittain. Syvyysalue Pintaala (ha) Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj.suo-m³ ) yht. H 1-10 yht. H 1-10 Koko suo 285 0,7 0,8 1,5 1,91 2,27 4,18 Yli 1,0 m 170 0,9 1,2 2,1 1,49 2,01 3,50 Yli 1,5 m 115 1,1 1,4 2,5 1,22 1,61 2,83 Yli 2,0 m 72 1,3 1,6 2,9 0,95 1,15 2,10

- 78 - Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,6, kerroksen 3,7 ja kerroksen 5,4. Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä erittäin pieni ja 1-2 m :n syvyydessä liekoja ei tavattu. Yleisin maalaji on hiekka. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet tutkimuspisteiltä A 600-200 ja A 1400-300 (taulukko 24). Turpeen tuhkapitoisuus on keskimäärin 4,9 %, vesipitoisuus 90,6 %, suokuution kuiva-ainepitoisuus 94 kg, tehollinen lämpöarvo 20,9 MJ/kg ja rikkipitoisuus 0,18 %. Jokisuossa on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 metriä syvää aluetta kahdessa altaassa yhteensä noin 100 ha ja käyttökelpoista turvetta noin 2,0 milj. suo-m 3. Turvelajien ja maatuneisuuden puolesta turve soveltuu sekä pala- että jyrsinturvetuotantoon. Lähes maatumaton rahkainen kerros on ohut. Alla olevassa jaotelmassa on laskettu yli 1,5 m syvän alueen polttoturvetuotantoon saatavissa olevan turpeen määrä ja energiasisältö (laskentaperusteet s. 11). Syvyys- Pinta- Turvetta Kuiva- Energiasisältö milj. GJ alue ala milj. 3 ain~tta kuiva 50 % kostea suo-m 10 t turve turve Yli 1,5 m 100 2,0 188 3,93 3,46 Laskelmissa on käytetty seuraavia laboratoriotulosten keskiarvoja : suokuution sisältämä kuiva-aineen määrä 94 kg, kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo 20,9 MJ/kg ja 50 % kostean turpeen lämpöarvo 9,2 MJ/kg.

8 0-14. Pyöriäsuo (kl. 3513 11, x = 7236, y = 494) sijaitsee noin 20 km Pudasjärven keskustasta lounaaseen. Suo rajoittuu pohjoisessa harjuun, idässä Koivusuohon ja muualla rantakerrostumiin (kuvat 44 ja 45). Pinta on 125-113 m mpy ja viettää etelään noin 3 m/km. Vedet laskevat suo-ojien, Marikaisojan, Jaurakaisjärven, Jaurakkaojan ja Nuorittajoen kautta Kiiminkijokeen.

8 2 - Taulukko 25. Pinta-alat, keskisyvyydet sekä turvemäärät syvyysalueittain. Syvyysalue Pintaala (ha) Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj.suo-m 3 ) yht. H 1-10 yht. H 1-10 Koko suo 440 0,6 0,7 1,3 2,79 3,06 5,85 Yli 1,0 m 134 1,4 1,4 2,8 1,85 1,83 3,68 Yli 1,5 m 117 1,5 1,5 3,0 1,77 1,71 3,48 Yli 2,0 m 97 1,6 1,6 3,2 1,59 1,56 3,15 Tutkimuspisteistä on 65 % rämeellä, 25 % avosuolla ja 10 % korvessa. Yleisimmät suotyypit ovat isovarpuinen räme, lyhytkortinen nevaräme ja varsinainen saraneva. Suoalasta on noin 20 % ojitettu. Kuivatusmahdollisuudet ovat melko hyvät. Turpeista on 70 % rahka- ja 30 % saravaltaisia. Puunjäännöksiä sisältäviä turpeita on 5 % ja tupasvillan jäänteitä sisältäviä 5 %. Yleisimmät turvelajit ovat sararahka- ja rahkasaraturve. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,4, kerroksen 3,6 ja kerroksen 5,1. Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä erittäin pieni ja 1-2 m :n syvyydessä liekoja ei tavattu. Yleisin maalaji on hiekka. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet tutkimuspisteiltä A 400, P 9 ja P 22 (taulukko 26). Turpeen tuhkapitoisuus on keskimäärin 4,5 %, vesipitoisuus 93,3 %, suokuution kuiva-ainepitoisuus 63 kg, tehollinen lämpöarvo 20,3 MJ/kg ja rikkipitoisuus 0,18 %. Pisteeltä P 9 otetuissa näytteissä suokuution kuiva-ainepitoisuus on pieni, keskimäärin 44 kg. Pyöriäsuossa on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 metriä syvää aluetta kolmessa eri altaassa yhteensä noin 100 ha ja käyttökelpoista turvetta noin 2,4 milj. suo-m³. Turvelajien ja maatuneisuuden puolesta turve soveltuu parhaiten jyrsinturvetuotantoon. Suon länsiosa on paikoitellen erittäin vetinen.

- 83 - Alla olevassa jaotelmassa on laskettu yli 1,5 m syvän alueen polttoturvetuotantoon saatavissa olevan turpeen määrä ja energiasisältö (laskentaperusteet s. 11). Syvyys- Pinta- Turvetta Kuiva- Energiasisältö milj. GJ alue ala milj. 3 ainetta kuiva 50 % kostea suo-m 10 3 t turve turve Yli 1,5 m 100 2,4 151 3,07 2,72 Laskelmissa on käytetty seuraavia laboratoriotulosten keskiarvoja : suokuution kuiva-ainepitoisuus 63 kg, tehollinen lämpöarvo 20,3 MJ/kg ja 50 % kostean turpeen lämpöarvo 9,0 MJ/kg.

- 85-15. Iso Teerisuo (kl. 3514 06, x = 7273, y = 473) sijaitsee noin 35 km Pudasjärven keskustasta luoteeseen. Suo rajoittuu rantakerrostumiin (kuvat 46 ja 47). Pinta on 101-104 m mpy ja viettää lounaaseen noin 2 m/km. Vedet laskevat Litojoen ja Siuruanjoen kautta Iijokeen. Taulukko 27. Pinta-alat, keskisyvyydet sekä turvemäärät syvyysalueittain. Syvyysalue Pintaala (ha) Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj.suo-m³ ) yht, H 1-10 yht. H 1-10 Koko suo 320 0,6 0,8 1,4 1,83 2,60 4,43 Yli 1,0 m 205 0,7 1,1 1,8 1,39 2,35 3,74 Yli 1,5 m 134 0,8 1,4 2,2 1,04 1,89 2,93 Yli 2,0 m 80 0,9 1,6 2,5 0,76 1,28 2,03 Tutkimuspisteistä on 20 % rämeellä, 78 % avosuolla ja 2 % korvessa. Yleisimmät suotyypit ovat rimpineva ja lyhytkortinen neva. Suo on luonnontilainen. Kuivatusmahdollisuudet ovat melko hyvät. Turpeista on 30 % rahka- ja 70 % saravaltaisia. Puunjäännöksiä sisältäviä turpeita on 1 % ja tupasvillan jäänteitä sisältäviä 4 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasara-,varpurahkasara- ja sararahkaturve. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7, kerroksen 3,6 ja kerroksen 5,5. Liekoja ei tavattu. Yleisin maalaji on hiekka. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet tutkimuspisteiltä P 2 ja P 30 (taulukko 28). Turpeen tuhkapitoisuus on keskimäärin 2,9 %, vesipitoisuus 91,1 %, suokuution kuiva-ainepitoisuus 88 kg, tehollinen lämpöarvo 21,1 MJ/kg ja rikkipitoisuus 0,16 %.

- 88 - Iso Teerisuossa on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 metriä syvää aluetta kolmessa eri altaassa yhteensä noin 120 ha ja käyttökelpoista turvetta noin 2,0 milj. suo-m³. Turvelajien ja maatuneisuuden puolesta suo soveltuu sekä pala- että jyrsinturvetuotantoon. Lähes maatumaton (H1-3) rahkainen kerros on ohut.

89 - Alla olevassa jaotelmassa on laskettu yli 1,5 m syvän alueen polttoturvetuotantoon saatavissa olevan turpeen määrä ja energiasisältö (laskentaperusteet s. 11). Syvyys- Pinta- Turvetta Kuiva- Energiasisältö milj. GJ alue ala milj. 3 ain~tta kuiva 50 % kostea suo-m 10 t turve turve Yli 1,5 m 120 2,0 176 3,71 3,38 Laskelmissa on käytetty seuraavia laboratoriotulosten keskiarvoja : suokuution kuiva-ainepitoisuus 88 kg, kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo 21,1 MJ/kg, 50 % kostean turpeen lämpöarvo ~,6 MJ/kg. 16. Kapustasuo (kl. 3514 06, x = 7276, y = 488) sijaitsee noin 25 km Pudasjärven keskustasta pohjoiseen. Suo rajoittuu kaakossa Soininsuohon, etelässä Saarisuohon, lounaassa Matosuohon ja muualla rantakerrostumiin ja moreenikumpareisiin (kuvat 48 ja 49). Pinta on 129-121 m mpy ja viettää kaakkoon noin 2 m/km. Vedet laskevat Aintionojan ja Livojoen kautta Iijokeen. Taulukko 29. Pinta-alat, keskisyvyydet sekä turvemäärät syvyysalueittain. Syvyysalue Pintaala (ha) Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj.suo-m3 ) yht. yht. H 1-10 H 1-10 Koko suo 690 0,6 1,4 2,0 3,89 9,55 13,44 Yli 1,0 m 563 0,6 1,6 2,2 3,57 8,93 12,50 Yli 1,5 m 408 0,7 1,9 2,6 2,96 7,71 10,67 Yli 2,0 m 292 0,8 2,2 3,0 2,30 6,44 8,74

92 - Tutkimuspisteistä on 8 % rämeellä ja 92 % avosuolla. Yleisimmät suotyypit ovat rimpineva ja lyhytkortinen neva. Suo on lähes luonnontilainen. Kuivatusmahdollisuudet ovat melko hyvät. Turpeista on 26 % rahka- ja 74 % saravaltaisia. Puunjäännöksiä sisältäviä turpeita on 1 % ja tupasvillan jäänteitä sisältäviä 6 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasara-, rahka-, suoleväkkörahkasara- ja sararahkaturve. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7, kerroksen 3,1 ja kerroksen 5,4. Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä erittäin pieni ja 1-2 m :n syvyydessä liekoja ei tavattu. Yleisin maalaji on hiekka. Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat näytteet tutkimuspisteiltä P 6, P 39, P 45 ja P 79 (taulukko 30). Turpeen tuhkapitoisuus on keskimäärin 4,4 %, vesipitoisuus 92,1 %, suokuution kuiva-ainepitoisuus 79 kg, tehollinen lämpöarvo 20,8 MJ/kg ja rikkipitoisuus 0,23 %. Pisteeltä P 79 otetuissa näytteissä on suon kerroksessa (0-20, 20-40 ja 60-80 cm) korkea tuhkapitoisuus. Kapustasuossa on turvetuotantoon soveltuvaa yli 1,5 metriä syvää aluetta kahdessa eri altaassa yhteensä noin 380 ha ja käyttökelpoista turvetta noin 7,6 milj. suo-m³. Turvelajien ja turpeen maatuneisuuden puolesta suo soveltuu hyvin jyrsinturvetuotantoon ja välttävästi palaturvetuotantoon. Lähes maatumaton rahkainen kerros on ohut. Suon keski- ja luoteisosat ovat paikoitellen erittäin vetiset. Alla olevassa jaotelmassa on laskettu yli 1,5 m syvän alueen polttoturvetuotantoon saatavissa olevan turpeen määrä ja energiasisältö (laskentaperusteet s. 11). Syvyys- Pinta- Turvetta Kuiva- Energiasisältö milj. GJ alue ala milj. 3 ain etta kuiva 50 % kostea suo-m 10 t turve turve Yli 1,5 m 380 7,6 600 12,48 11,04 Laskelmissa on käytetty seuraavia laboratoriotulosten keskiarvoja : suokuution kuiva-ainepitoisuus 79 kg, kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo 20,8 MJ/kg, 50 % kostean turpeen lämpöarvo 9,2 MJ/kg.

- 95-17. Parkkosensuo (kl. 3514 04, x = 7254, y = 478) sijaitsee noin 25 km Pudasjärven keskustasta länteen. Suo rajoittuu harjuun, rantakerrostumiin ja moreenikumpareisiin (kuvat 50 ja 51). Pinta on 107-98 m mpy ja viettää pohjoiseen noin 4 m/km. Vedet laskevat Ahmaojan, Mertajoen ja Siuruanjoen kautta Iijokeen. Taulukko 31. Pinta-alat, keskisyvyydet sekä turvemäärät syvyysalueittain. Syvyysalue Pintaala (ha) Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj.suo-m³ ) yht. H 1-10 yht. H 1-10 Koko suo 540 0,5 0,4 0,9 2,49 2,10 4,59 Yli 1,0 m 139 0,8 0,7 1,5 1,09 1,01 2,10 Yli 1,5 m 74 0,9 1,0 1,9 0,66 0,73 1,39 Yli 2,0 m 18 0,9 1,5 2,4 0,16 0,28 0,44

97 - Tutkimuspisteistä on 54 % rämeellä, 44 % avosuolla ja 2 % korvessa. Yleisimpiä suotyyppejä ovat rimpineva, isovarpuinen räme, tupasvillaräme ja lyhytkortinen neva. Suoalasta on ojitettu noin neljännes. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Turpeista on 87 % rahka- ja 13 % saravaltaisia. Puunjäännöksiä sisältäviä turpeita on 2 % ja tupasvillan jäänteitä sisältäviä 21 %. Yleisimmät turvelajit ovat sararahka-, tupasvillasararahka- ja rahkasaraturve (kuvat 52 ja 53).