Nakertajan itäosan liito-oravaselvitys

Transkriptio

1 2016 Nakertajan itäosan liito-oravaselvitys Timo Kypärä

2 Sisällys Tiivistelmä Johdanto Liito-oravaselvityksen tavoitteet Selvityksen laatija Taustatietoa liito-oravasta (Pteromys volans) Selvitysalue ja lähdeaineisto Maastotyömenetelmät Tulokset Lähteet... 7 LIITE 1. Selvitysalue... 8 LIITE 2. Lisääntymis- ja levähdysalueen tärkeimmät kulkuyhteyssuunnat... 9 Kannen kuva: Liito-oravan pesäpuuna käyttämä kolohaapa selvitysalueella. Raportin valokuvat Timo Kypärä. Karttakuvat sisältävät Maanmittauslaitoksen Maastotietokannan 05/2016 aineistoa. 1

3 Nakertajan itäosan liito-oravaselvitys 2016 Tiivistelmä toteutti toukokuussa 2016 Äänekosken kaupungin toimeksiannosta liitooravaselvityksen Suolahden taajaman läheisyydessä. Selvitys liittyy asemakaavan tarkistukseen Nakertajan itäosassa. Selvitysalueen pinta-ala on noin 21 hehtaaria. Selvityksessä havaittiin liito-oravan esiintyvän alueella ja alueen eteläosaan rajattiin lajin asuttama lisääntymis- ja levähdysalue, joka tulee huomioida alueen maankäyttöä suunniteltaessa. Kuva 1. Liito-oravan suosimaa elinympäristöä selvitysalueelta.. 2

4 1 Johdanto Äänekosken kaupunki laatii asemakaavan tarkistuksen Nakertajan itäosan alueelle Suolahdessa. Kaupungin ympäristölautakunta edellyttää, että liito-oravien esiintyminen muutosalueella selvitetään. Selvitysalueen koko on noin 21 hehtaaria. Äänekosken kaupunki tilasi liito-oravaselvityksen osuuskunta Agriborealikselta toukokuussa Liito-oravaselvityksen tavoitteet Tavoitteena on selvittää liito-oravan esiintyminen suunnittelualueella ja rajata mahdolliset lisääntymis- ja levähdysalueet. Tavoitteena on määrittää myös kulkuyhteydet lisääntymis- ja levähdysalueille. 1.2 Selvityksen laatija Liito-oravaselvitys on laadittu osuuskunta Agriborealiksen toimesta. Selvityksen maastotöistä ja raportoinnista vastaa luontokartoittaja EAT Timo Kypärä, joka tutkinnossaan on syventynyt metsä- ja suotyyppeihin sekä putkilokasvi- ja sammallajistoon. 1.3 Taustatietoa liito-oravasta (Pteromys volans) Liito-orava on hämäräaktiivinen yöeläin, joka elää puiden latvustoissa. Liito-oravalla on nahkapoimut raajojen välissä, joiden avulla se liitää puulta toiselle. Liitomatkat ovat yleensä metriä, mutta hyvissä olosuhteissa voivat lähes 100 metrinkin liitomatkat olla mahdollisia. Maahan liito-orava uskaltautuu harvoin, sillä maassa liikkuessaan se on kömpelö ja helppo saalis petoeläimille. Liito-orava on kasvissyöjä ja ravintonaan se käyttää haavan ja lepän lehtiä. Talvisin ravintona ovat puiden silmut ja norkot. Pesänsä liito-orava tekee mieluiten vanhaan tikankoloon tai oravan risupesään. Myös linnunpöntöt ja rakennukset voivat olla pesäpaikkoja. Liitooravanaaraan reviirillä on yleensä useampia pesäpaikkoja, joita se voi vaihdella ja käyttää päiväpiiloina. Aikuisen naaraan elinpiiri on kooltaan yleensä 4-10 hehtaaria. (Hanski 2006). Liito-orava suosii elinympäristönään ikääntyneitä tai varttuneita kuusivaltaisia sekametsiä. Lehtipuusto voi esiintyä metsissä pieninä metsiköinä tai hajallaan yksittäisinä runkoina. Erityisesti haapa on liito-oravalle tärkeä niin pesä- kuin ravintopuunakin. (Hanski 2006). Liito-orava on luontodirektiivin liitteessä IVa mainittu laji, joiden lisääntymis- ja levähdyspaikkoja ei luonnonsuojelulain 49 mukaan saa hävittää tai heikentää. Hiljattain valmistuneessa nisäkkäiden uhanalaisarvioinnissa liito-orava luokitellaan silmällä pidettäväksi (NT). (Liukko ym. 2016). 2. Selvitysalue ja lähdeaineisto Selvitysalue sijaitsee Suolahden taajaman eteläpuolella junanradan länsipuolella (Kuva 2) (Liite 1). Luonnonmaantieteellisesti selvitysalue sijaitsee Pohjois-Hämeen (PH) eliömaakunnassa ja eteläboreaalisen kasvillisuusvyöhykkeen Järvi-Suomen lohkossa (2b). 3

5 Nakertajan itäosan liito-oravaselvitys 2016 Kuva 2. Selvitysalueen sijainti Lähtötietoja kerättiin peruskartalta ja ilmakuvista sekä aiemmasta luontoselvityksestä (FCG 2010) ja liito-oravaselvityksestä (Huuskonen & Salo 2009). Keski-Suomen ELY-keskuksen biologi Johanna Viljanen tarkisti ympäristöhallinnon ylläpitämästä uhanalaisten lajien tietokannasta (Hertta/eliölajit) kohteen mahdollisia liito-oravan havaintotietoja (Keskisuomen ELY-keskus). Selvitysalueelta ei ole havaintoja liito-oravasta, mutta alueen itäpuolella junanradan toisella puolen on tuoreita havaintoja lajista. 3. Maastotyömenetelmät Liito-orava on vaikeasti havaittava eläin, mutta sen esiintymistä voidaan luotettavasti selvittää ulostepapanoiden perusteella. Papanoita kertyy liito-oravan käyttämien puunrunkojen tyville. Varmimmin papanoita löytää järeiden haapojen ja kuusien tyviltä. Paras aika selvittää liito-oravan esiintymistä on keväällä, kun puuntyvet ovat sulaneet. Keväällä papanat ovat väriltään kellertäviä, mikä helpottaa niiden havaitsemista. Kesän mittaan papanoiden väri tummuu ja ne erottuvat heikommin kasvavasta kasvillisuudesta. Rakennepiirteiltään liito-oravalle otollisissa metsiköissä tarkistettiin järeiden haapojen ja kuusien tyvet. Havainnot liito-oravasta tallennettiin GPS-paikantimeen, johon oli ladattu alueen peruskartta (Garmin Oregon 300). Havainnoista kirjattiin ylös puulaji ja rungon rinnankorkeusläpimitta viiden senttimetrin tarkkuudella. Havaittujen papanoiden määrä (kpl) kirjattiin ylös kolmessa luokassa; 1) vähän (alle 10 kpl), 2) paljon ( kpl) ja 3) runsaasti (yli 100 kpl). Maastossa etsittiin aktiivisesti myös liito-oravan pesäpaikoiksi sopivia kolopuita ja risupesiä. Liito-oravan esiintymistä havainnoitiin myös selvitysaluerajauksen ulkopuolella niiltä osin kuin selvitysalue rajautuu liito-oravan kannalta otolliseen elinympäristöön. 4

6 4. Tulokset Maastotyöt suoritettiin Keli ja ajankohta olivat selvityksen kannalta erinomaiset. Maasto oli lumesta sula ja keli kuiva sekä aurinkoinen. Myöskään kenttäkerroksen kasvillisuus ei vielä haitannut havainnointia. Selvitysalueella on laajasti liito-oravalle otollista elinympäristöä. Kohteella on runsaasti järeitä kuusia suojapaikoiksi ja paljon nuorta lehtipuuta ravintopuiksi. Kasvillisuus on tuoretta lehtoa (OMaT) ja lehtomaista kangasmetsää (OMT). Vain Nappamäen alue on liito-oravan kannalta epäsuotuisaa aluetta. Nappamäessä kasvaa varttunut kuivahkon kangasmetsän (VT) männikkö. Selvitysalueen eteläosasta löytyi runsaasti merkkejä liito-oravasta. Jätöspapanoita havaittiin 15 puunrungon tyveltä (Ilmakuva 1 ja taulukko 1). Kohteelta löytyi liito-oravan käytössä oleva kolohaapa ja ruokailualueena käytetty harmaaleppävaltainen lehtipuumetsikkö. Havaintojen perusteella rajattiin lajin lisääntymis- ja levähdysalue, jota luonnonsuojelulain 49 mukaan ei saa hävittää tai heikentää. Lisääntymis- ja levähdysalueen pinta-ala on noin 4,2 hehtaaria ja sijoittuu osin selvitysalueen ulkopuolelle. Ilmakuva 1. Liito-oravahavaintojen sijainti. 5

7 Taulukko 1. Liito-oravahavainnot. N:o EUREF (P) EUREF (I) Puulaji Lpm cm Papanamäärä kpl Havainto Haapa 35 Alle 10 Kolo 7-8 metrin korkeudella Kuusi OMT-OMaT Kuusi Ruokailualueen reuna Kuusi Ruokailualueen reuna Kuusi 40 Alle 10 OMT mänty-kuusisekametsä Kuusi Ruokailualueen reuna Haapa Haapa Kuusi Kuusi 60 Alle Kuusi Kuusi Kuusi 55 Alle 10 Ruokailualueen reuna Koivu 30 0 Kolopuu, vieressä harmaalepikko Haapa 30 Alle 10 Lisääntymis- ja levähdysalueelle tulee turvata myös kulkuyhteys. Tärkeimmät suunnat on esitetty ilmakuvalla liitteessä 2. Tältä alueelta on matkaa vain vajaat 500 metriä aiemmissa selvityksissä havaittuun liito-oravareviiriin junanradan itäpuolella. Hiljattain on kuitenkin junanradan maastokäytävää levennetty ilmeisesti radan perusparannustöiden vuoksi. Radan maastokäytävä on nykyisellään este liito-oravan liikkumiselle radan poikki (Kuva 2). Kuva 3. Junanradan leveä ja avoin maastokäytävä estää liito-oravan liikkumisen radan poikki. 6

8 6. Lähteet FCG Finish Consulting Group 2010: Suojarinteen asemakaavan muutos (Suolahti) luontoselvitys P12357P001 Hanski, I.K. (2006) Liito-oravan (Pteromys volans) Suomen kannan koon arviointi. Loppuraportti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsingin yliopisto Huuskonen, I.& Salo, H. 2009: Suolahden Suojarinteen liito-oravaselvitys. Jyväskylän yliopisto ympäristötutkimuskeskus. Tutkimusraportti 88/2009 Keski-Suomen ELY-keskus: Uhanalaisten lajihavaintojen poiminta Hertta/Eliölajit tietokannasta Liukko, U-M., Henttonen, H., Hanski, I. K., Kauhala, K., Kojola, I., Kyheröinen, E-M. & Pitkänen, J. 2016: Suomen nisäkkäiden uhanalaisuus 2015 The 2015 Red List of Finnish Mammal Species. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. 34 s. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim./eds.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 685 s. 7

9 LIITE 1. Selvitysalue 8

10 Nakertajan itäosan liito-oravaselvitys 2016 LIITE 2. Lisääntymis- ja levähdysalueen tärkeimmät kulkuyhteyssuunnat 9