PIEKSÄMÄEN KAUPUNKI LIITO-ORAVAKARTOITUS, JOROISTENTIEN ASEMAKAAVAN MUUTOS

Transkriptio

1 Vastaanottaja Pieksämäen kaupunki Asiakirjatyyppi Liito-oravakartoitus Päivämäärä PIEKSÄMÄEN KAUPUNKI LIITO-ORAVAKARTOITUS, JOROISTENTIEN ASEMAKAAVAN MUUTOS

2 LIITO-ORAVAKARTOITUS, JOROISTENTIEN ASEMAKAAVAN MUUTOS Tarkastus Päivämäärä Laatija Tiina Virta Tarkastaja Kaisa Mustajärvi Hyväksyjä Pekka Häkkinen Kuvaus Joroistentien asemakaavan muutoksen liitooravakartoitus Viite Ramboll PL 718 Pakkahuoneenaukio TAMPERE P F

3 Liito-oravakartoitus, Joroistentien asemakaavan muutos Sisällys 1. Johdanto Selvitysalueen yleiskuvaus ja rajaus Aikaisemmat selvitykset ja havainnot Lähimmät tunnetut havainnot 3 2. Liito-oravan ekologia ja uhanalaisuus Uhanalaisuus Elinympäristöstä 4 3. Inventointimenetelmä 4 4. Liito-oravainventoinnin tulokset Papanahavainnot Lisääntymis- tai levähdyspaikat Liito-oravalle soveltuvat elinympäristöt Kulkureitit 7

4 1 1. JOHDANTO Tämä selvitys on tehty Joroistentien asemakaavan muutosta varten. Kohde rajautuu lännessä junarataan, idässä Joroistentiehen, pohjoisessa Kaakinmäenkatuun ja etelässä asutukseen. Kaavamuutosalueen pinta-ala on noin 28 ha. Alueelle on tehty kesällä 2013 kasvillisuuskartoitus, jolloin myös alueen soveltuvuutta liito-oravalle arvioitiin. Ajankohdan vuoksi, selvitystä ei voitu pitää täysin luotettavana. Kasvillisuuskartoituksen perusteella korttelin 6 alue (Kaakinmäenkadun ja Joroistentien risteys) liito-oravan ruokailuun soveltuvaksi alueeksi sekä Levysepänkadun alapuolella havaittiin pienialainen, järeä kuusikko, joka soveltuu elinympäristöltään liito-oravalle. Raportoinnista ja maastotöistä on toteuttanut FM Tiina Virta Ramboll Finland Oy:stä. Työn projektipäällikkönä on toiminut TF ekologi Kaisa Mustajärvi Ramboll Finland Oy:stä. Tilaajan yhteyshenkilönä on toiminut kaavoituspäällikkö Pekka Häkkinen Pieksämäen kaupungilta. 1.1 Selvitysalueen yleiskuvaus ja rajaus Asemakaavan muutos koskee Pieksämäen kaupungin 2. kaupunginosan kortteleita 6, 12, 28, 30, 70, 71 ja 119,sekä osaa kortteleista 15 ja 118 ja 1010 sekä niihin liittyviä katu- ja puistoalueita. Levysepänkadun eteläpuolella on joutomaata, joka päättyy etelässä männikköön ja ojaan. Alueella on myös pienialainen järeä kuusikko. Kuusikosta johtaa polku pohjoiseen, jossa on joutomaata ja bunkkeri. Puusto on mäntyä ja koivua. Levysepänkadun pohjoispuoli on rakennettua teollisuusaluetta, jossa kasvillisuus koostuu kulttuurilajistosta ja tienvarsikasvillisuudesta. Kontionpuistoon, Kaakinmäenkatuun ja Joroistentiehen rajautuva tontti nro 6 on käsiteltyä lehtoa. Tontin kulmassa kasvaa pääpuulajina haapaa ja muualla tontilla kasvaa myös hieskoivua ja harmaaleppää. Tien lähellä puustoa ja pensaskerrosta on voimakkaasti harvennettu. Maassa on vähän lahopuuta, joka on syntynyt harvennuksen seurauksena eikä niinkään luontaisesti. Alue ei ole luonnontilainen tai luonnontilaisenkaltainen. Selvitysalueen eteläosa on isovarpurämettä. Puusto on mäntyvaltainen ja myös vaivaiskoivua esiintyy. Alue ei ole luonnontilainen. Kuvassa 1 on esitetty asemakaava-alueen sijainti sekä suunnittelualueen luonnonympäristö.

5 2 Kuva 1. Yläkulma: selvitysalueen sijainti Pieksämäen kaupungissa. Isompi kuva: luonnonympäristö selvitysalueella. 1.2 Aikaisemmat selvitykset ja havainnot Asemakaavan muutosalueelle tehtiin ja luontotyyppikartoitus sekä liitooravan elinympäristökartoitus Pieksämäen strategisen osayleiskaavan luontoselvitysten yhteydessä (Ramboll 2014). Aikaisemmassa selvityksessä Kontionpuistoon, Kaakinmäenkatuun ja Joroistentiehen rajautuvan tontin nro 6 todettiin soveltuvan liito-oravan ruokailuun tai levähdysalueeksi (kuvassa 1 esitetty harvennettu lehto). Kohteessa ei todettu olevan risupesiä tai kolohaapoja. Levysepänkadun eteläpuolella havaittiin pieni kuusikko, jonka järeät kuuset saattavat soveltua liito-oravalle. Alueelta ei aiemmassa selvityksessä saatu liito-oravahavaintoja eikä ELY-keskuksen uhanalaisten lajien tietokannassa myöskään ole viitteitä liitooravahavainnoista.

6 3 1.3 Lähimmät tunnetut havainnot Lähimmät liito-oravahavainnot sijaitsevat Pieksänjärven rannalla, Hiekanpään ja Lampolahden välisellä niemellä ja lähin tunnettu elinympäristö, jossa havaittiin pesintää, sijaitsee Hiekanpään alueella (Ramboll 2014). Suunnittelualue sijaitsee noin 1,3 km päässä lähimmästä havainnosta ja noin 2 km päässä lähimmästä elinympäristöstä itään (kuva 2). Kuva 2. Suunnittelualueen sijainti suhteessa aiempiin havaintoihin sekä tunnistettuihin elinympäristöihin. Tähdellä on merkitty vuonna 2013 tehtyjen maastokäyntien yhteydessä havaitut papanahavainnot ja vihreällä rasterilla tunnistetut liito-oravan elinympäristöt. 2. LIITO-ORAVAN EKOLOGIA JA UHANALAISUUS Liito-orava (Pteromys volans, VU) on taigalaji, joka elää Suomessa esiintymisalueensa länsireunalla. Vuoden 2006 selvityksen mukaan (Hanski ym. 2006) liito-oravan nykyinen kanta Suomessa oli n naarasta ja levinneisyyden painopiste on eteläisessä osassa maata. Tärkein syy liito-oravan vähenemiseen on sopivien varttuneiden kuusisekametsien hakkuut ja liito-oravalle sopivan metsäpinta-alan väheneminen. 2.1 Uhanalaisuus Suomen eliölajiston viimeisimmässä uhanalaisuustarkastelussa (2000) liito-orava on luokiteltu vaarantuneeksi lajiksi (VU); liito-oravan kohdalla luokitus perustuu kannan taantumiseen. Laji on luontodirektiivin liitteissä II ja IV(a) mainittu laji 1. Luonnonsuojelulain 49 :ssä todetaan lisäksi, että luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden lisääntymisja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Maa- ja metsätalousministeriön vuonna 2004 antaman ohjeen mukaan, liito-oravan lisääntymis- ja 1 Liite II: yhteisön tärkeinä pitämät eläin ja kasvilajit, joiden suojelemiseksi on osoittava erityisten suojelutoimien alueita (Natura 2000-verkosto) ja Liite IV: yhteisön tärkeinä pitämät eläin- ja kasvilajit, jotka edellyttävät tiukkaa suojelua; lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen kiellettyä.

7 levähdyspaikka käsittää pesäpuut ja paikalla olevat muut sen edellä mainittuihin tarkoituksiin käyttämät puut sekä niiden välittömässä läheisyydessä olevat suojaa ja ravintoa tarjoavat puut Elinympäristöstä Liito-orava suosii varttuneita kuusivaltaisia sekametsiä, mutta tulee toimeen nuoremmissakin metsissä, joissa on riittävästi lehtipuita ravintokohteiksi ja kolopuita pesäpaikoiksi. Luontaisessa elinympäristössä kasvaa järeitä haapoja sekä kuusia, leppää ja koivua. Tyypillinen liito-oravan asuttaman metsän puusto on vaihtelevan ikäistä ja puusto muodostaa useita latvuskerroksia. Liito-oravan reviirit ovat usein kallioiden juurilla, pienvesien varsilla ja rinteissä. Vanhojen sekametsien puuttuessa liito-orava suosii peltojen reunametsiä, vesistöjen rantametsiä ja pihametsiä. Liito-oravan pääravintopuu on haapa ja leppä, mutta myös koivu ja raita kelpaavat ravinnoksi. Liito-orava pesii mielellään tikan tekemässä haavankolossa, oravan tekemässä kuusen risupesässä tai pöntössä. Liito-orava käyttää keskimäärin 3-8 pesäpaikkaa. Aikuisen liitooravanaaraan elinpiiri on yleensä kooltaan 4-10 hehtaaria, koiraan keskimäärin 60 hehtaaria. Yhden uroksen elinpiirissä voi olla useita naaraiden elinpiirejä. Reviirillä on usein 1-3 ydinaluetta, jotka saattavat olla metrin päässä toisistaan; näillä ydinalueilla liito-oravat ruokailevat ja pääasiassa oleskelevatkin. Ydinalueet ovat usein haapa- ja leppävaltaisia reheviä lehtolaikkuja, joilla on sekä ravinto- että kolopuita ja myös sopivaa suojapuustoa näiden välillä. Liito-oravan ydinalueet ovat kokonaisuudessaan luonnonsuojelulain tarkoittamia lisääntymis- ja levähdyspaikkoja. Liito-orava liitää ihopoimunsa varassa puusta toiseen ja pystyy liitämään n metriä leveiden aukkojen yli, riippuen puuston korkeudesta. Yli 40 metriä leveät aukeat alkavat muodostaa esteitä liito-oravan liikkumiselle. Maassa laji on kömpelö. Liito-oravan elinmahdollisuuksien turvaamisessa on tärkeää pesäpaikkojen ja ravintopuiden säilyttämisen lisäksi huomioida lajille soveltuvat elinympäristöt sekä kulkureitit niin, että ne muodostavat yhtenäisen verkoston. Populaation eri yksilöiden elinpiirit eivät saa joutua eristyksiin ja poikasille tulee taata reitit uusille elinpiireille. 3. INVENTOINTIMENETELMÄ Liito-oravan esiintymistä alueella kartoitettiin etsimällä lajin ruokailu- ja pesimäpaikoiksi sopivien puiden ja puuryhmien alta liito-oravan papanoita. Erityisen tarkasti tarkistettiin kolopuiden, metsikön suurempien kuusten sekä isojen haapojen tyvet. Alueen koon ja soveltuvien alueiden koon vuoksi, kaikki alueen kuuset ja haavat pystyttiin tarkistamaan papanoiden varalta. Lähiympäristöä tarkasteltiin myös laajemmalta yleisemmältä tasolta kulkureittien ja soveltuvien metsiköiden kannalta. Varsinkin läheisyydessä sijaitsevat haavikot tarkistettiin papanahavaintojen, kolojen ja risupesien kannalta. Tarkastelu tehtiin yhtä huolellisesti kuin selvitysalueella. Tarkoituksena oli selvittää suunnittelualueen merkitys liito-oraville. Papanoita kertyy yleensä eniten talven aikana käytettyjen kolopuiden alle. Liito-oravan käyttämän kolopuun alla ei kuitenkaan ole aina havaittavissa jätöksiä, ja pesäpaikan lisäksi papanoita voi löytyä myös ruokailupaikkojen alta. Maastokäynti suunnittelualueelle tehtiin Havainnot tallennettiin GPS-paikantimella. Kartoitushetkellä maassa oli vähän lunta ja maa jäässä. Pakkasta oli noin 6,5 astetta. Kartoitusajankohta ei ole liito-oravakartoitusten kannalta optimaalisin, mutta koska maa oli jäässä eikä kenttäkerrosta ollut estämässä puiden tyvien näkemistä, voidaan kartoitusta pitää melko luotettavana. Koska alueelle on tehty myös aiemmin liito-oravakartoitus, voidaan alueen merkitystä liito-oravalle arvioida myös aiempaan selvitykseen ja sen havaintoihin suhteuttamalla.

8 5 4. LIITO-ORAVAINVENTOINNIN TULOKSET 4.1 Papanahavainnot Selvitysalueella tai sen välittömässä läheisyydessä ei tehty papanahavaintoja. 4.2 Lisääntymis- tai levähdyspaikat Kaavoitettavalta tontilta 6 ei havaittu risupesiä eikä kolohaapoja. Tontilta 30 havaittiin kuusessa risupesä (kuva 3, kuva 4), mutta pesän alta ei löydetty papanoita, jotka olisivat viitanneet liitooravaan. Kuusen alta löytyi runsaasti syötyjä käpyjä, joten pesä on todennäköisesti oravan (Sciurus vulgaris) käytössä tällä hetkellä. Voimakkaampana kilpailijana orava syrjäyttää liitooravan eikä liito-orava voi käyttää oravan asuttamia pesiä. Kuva 3. Kuusessa havaittu risupesä. Viitteitä liito-oravan pesinnästä ei saatu. Alueella ei todettu liito-oravan lisääntymis- tai levähdyspaikkoja. 4.3 Liito-oravalle soveltuvat elinympäristöt Alueella on kaksi liito-oravalle puustoltaan soveltuvaa elinympäristöä: haavikko suunnittelualueen pohjoisosassa sekä kuusikko suunnittelualueen keskellä (kuva 4, kuva 5). Alueet ovat kuitenkin kooltaan hyvin pieniä eivätkä yksistään tarjoa riittävän suurta elinympäristöä liito-oravalle. Suunnittelualueella on myös joitakin yksittäisiä haapoja ja isoja kuusia. Joroistentien itäpuolella on puistomaista, hoidettua puustoa, jossa seassa kasvaa joitain yksittäisiä haapoja tai muutaman haavan ryhmiä (kuva 6).

9 Kuva 4. Liito-oravalle soveltuvat elinympäristöt sekä risupesähavainto suunnittelualueella. 6

10 7 Kuva 5. Yllä: tontin nro 6 puusto on lehtipuuvaltaista. Alueen reunassa kasvaa haapoja. Alla: tontilla nro 30 sijaitsee pieni kuusikko mäntykankaan ja joutomaan välissä. Kuva 6. Joroistentien reunoilla kasvaa muutamia yksittäisiä haapoja ja kuusia. Näiden puiden tyviltä ei löytynyt papanoita. 4.4 Kulkureitit Liito-orava pystyy käyttämään alueen puustoa kulkureitteinään. Alueelta ei ole kuitenkaan papanahavaintoja, jotka todentaisivat liito-oravan kulkua alueella. Suunnittelualueen välittömässä läheisyydessä ei ole liito-oravan tunnettuja elinympäristöjä, joten on epätodennäköistä, että liito-orava käyttäisi alueen puustoa liikkumiseen. Liito-oravat käyttävät Lähiympäristössä merkittävänä kulkureittinään todennäköisesti Pieksjärven rantapuustoa. Rantapuiden alta on tehty aikaisemmin myös havaintoja (kuva 2).

11 8 Kuva 7. Joroistentien varrella on puistomaista, hoidettua ympäristöä. Liito-orava pystyy tarvittaessa käyttämään puita kulkureittinä. 5. YHTEENVETO Kokonaisuudessaan suunnittelualue on liito-oravalle soveltumatonta aluetta. Suunnittelualueen eteläosan mäntyvaltaisen isovarpurämeen ja joutomaan välissä sijaitsee pieni kuusikko, joka ei kuitenkaan yksinään ole riittävä liito-oravan reviiriksi. Selvitysalueen pohjoisosassa Kaakinmäenkadun, Kontionpuiston ja Joroistentien rajaaman tontin haavikko soveltuu lähinnä liito-oravan ruokailuun ja levähdysalueeksi, mutta viitteitä liito-oravan esiintymisestä alueella ei saatu tässä eikä aiemmassa selvityksessä. Haavoissa ei myöskään havaittu koloja, joten alue tuskin soveltuu liito-oravan pesintään. Selvitysalueelta ei löydetty liito-oravan jätöksiä eikä alueelta ole myöskään aiempia havaintoja. Selvitysalueen luonnonympäristö on pääosin voimakkaasti ihmisen muokkaamaa. Liito-orava pystyy käyttämään alueen puustoa liikkumiseen. Sekä Joroistentien että rautatien itäpuolelle on kaavoituksessa suunniteltu jätettäväksi viheralueita. Liito-oravan kulku alueella on kuitenkin epätodennäköistä, sillä kaakkoon ja etelään päin mentäessä vastaan tulee laaja suoalue Tahinsuo. Muu lähiympäristö on rakennettua, pientalovaltaista ja teollisuusaluetta. Lähimmät liito-oravan tunnetut elinympäristöt sijaitsevat Pieksänjärven rannalla, noin 2 kilometrin päässä lännessä. Kulkuyhteys rautatien ylitse ja Kukkaroniementien läheisyydessä on heikkoa rakennetun ympäristön ja vähäpuustoisuuden vuoksi. Alueelta ei myöskään saatu viitteitä liitooravan liikkumisesta alueella. Tämän kartoituksen perusteella esteitä asemakaavan muutokselle ei ole. Viitteet: Hanski, I.K. ym. 2006: Liito-oravan (Pteromys volans) Suomen kannan koon arviointi. Loppuraportti. 34 s. Ramboll Finland Oy 2014: Pieksämäen strategisen osayleiskaavan luontoselvitys