Ruostejärven osayleiskaava (9) Seija Väre RUOSTEJÄRVEN LIITO-ORAVA SELVITYS. Tammelan kunta

Transkriptio

1 Seija Väre (9) RUOSTEJÄRVEN LIITO-ORAVA SELVITYS Tammelan kunta

2 2 RUOSTEJÄRVEN LIITO-ORAVA SELVITYS 1 ALUEEN YLEISKUVAUS Ruostejärven osayleiskaava sijaitsee Tammelan kunnan eteläosassa valtatien 2 ja Härkätien risteyksen pohjoispuolella. Alue sijaitsee Kukkoharjun-Hakalanharjun ja Pykälistönkorven vaihtelevan harjualueen sekä valtatien toisella puolen sijaitsevan laajan Torronsuon suokokonaisuuden saumakohdassa. Osayleiskaava-alueella tarkistettiin liito-oravan esiintyminen. Maastokäynnit tehtiin ja Ensimmäisellä käynnillä lunta oli vielä jäljellä cm ja paikoin maa oli jo paljaana. Toisella kerralla lunta oli enää laikkuina siellä täällä. Alueen metsät ja rannat käytiin läpi ja etsittiin suurten kuusten ja haapojen alta liito-oravan jätöksiä Sierlan ym (2004) julkaisun ohjeiden mukaisesti. Selvityksen teki FM Seija Väre Sito Oy:stä. 2 LIITO-ORAVA Liito-orava (Pteromys volans) on havumetsien laji ja Suomessa uhanalaiseksi luokiteltu. Liito-oravan kanta on viimevuosikymmeninä voimakkaasti taantunut. Tärkein syy taantumiseen on ollut metsien rakenteen muuttuminen metsätaloustoimenpiteiden vuoksi. Kolopuut ja suuret lehtipuut ovat vähentyneet. Liito-orava on EY- luontodirektiivin liitteen IVa laji, jonka lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty luonnonsuojelulain 49 mukaan. Suomen liito-orava kanta inventoitiin vuosien aikana ja tutkimuksessa arvioitiin kannan kooksi liito-orava naarasta. Määrä on huomattavasti suurempi kuin aiemmin esitetyt epävarmat arviot. Liito-oravien on kuitenkin osoitettu vähentyneen kaikilla seuranta-alueilla viime vuosikymmeninä (Hanski 2006). Uusi kartoitus kannan koon ja kehityksen seuraamiseksi tehdään 2010 luvulla.

3 3 Liito-oravaa esiintyy pääasiassa Etelä- ja Keski Suomessa aina Kuusamon korkeudelle saakka. Levinneisyysalue ei ole kuitenkaan yhtenäinen. Laji suosii vanhoja kuusikoita ja sekametsiä, joissa lajin ravintokasveja haapaa, leppää ja koivua kasvaa. Pesä sijaitsee yleensä kolopuussa, mutta liito-orava pesii myös tavallisen oravan pesässä, pöntöissä ja rakennuksissa. Liikkumisreittinä liito-orava voi käyttää kaikenlaisia metsiä myös tarttuneita taimikoita ja nuoria metsiä siirtyessään alueelta toiselle. Liito-orava naaraan elinpiiri on noin 8 hehtaaria. Urosten reviiri on suurempi noin 60 ha. (Hanski 2001) Laissa tarkoittama lisääntymis- ja levähdyspaikan hävittäminen tarkoittaa pesintää ja oleskeluun käytettävien puiden kaatamista. Hävittämiseen voidaan rinnastaa myös tilanne, jossa kaikki kulkuyhteydet ympäristöstä katkaistaan lisääntymis- ja levähdyspaikkaan (MMM ja YM 2004). Tämä tarkoittaa sellaisia toimenpiteitä, jotka olennaisesti ja pysyvästi vaikeuttavat liito-oravan elinmahdollisuuksia alueella. 3 ALUEKUVAUKSET 3.1 Urheiluopiston alue Eerikkilän urheiluopiston alueen kasvillisuus on hakkuiden muuttamaa mäntyvaltaista kuivaa kangasta ja paikoin taimikkoa. Opiston piha-alueella on vanhempaa mäntypuustoa. Ranta- alueella on kosteaa havupuuvaltaista kosteaa kangasta ja osittain rämettä sekä kesäasuntojen pihapiirejä. Kuivan kankaan alueilla liito-oravat eivät yleensä viihdy eikä näillä alueilla ollut merkkejä liito -oravasta eikä myöskään kolopuita esiintynyt. Alueella on runsaasti polkuja ja urheiluun liittyvää toimintaa Kuva 1 Urheiluopiston alueen metsää.

4 4 3.2 Lapinniemenmäki Kuva 2 Myllylahden länsirantaa Alueen koillisosassa on Hämeen luontokeskus rakennuksineen sekä järven länsireunaa myötäilevä kapea Kurjenniemi. Alue on pääasiassa varttunutta männikköä, ja rannassa on kosteaa isovarpuista rämettä. Harjun laki on kulunut, alueella kulkee luontopolku ja runsaasti muita polkuja. Luontokeskus sijaitsee mäen koillisrinteellä uimarannan yläpuolella. Lapinmäen länsiosa kasvaa nuorta männikköä, jossa sekapuuna on koivu ja kuusi. Paikoin puustoa on harvennettu. Pohjoisrannalla on kuusikkoa, joka on länsiosastaan tiheikköinen. Alueella ei ollut myöskään kolopuita tai lahoaavaa vanhaa lehtipuuta, lahoavaa kuusta kylläkin. Kuva 3 Hämeen luontokeskuksen alue

5 5 Kuva 4 Lapinniemenkallion pohjoisosaa Lounaispuolella on varttuneempaa kuusikkoa, jonka seassa on myös haapaa ja koivua harvakseltaan. Lahopuuta ja tuulenkaatoja on jonkin verran. Alueella tarkistettiin suurten haapojen, vanhojen koivujen ja kuusten alta merkkejä liito-oravien jätöksistä, mutta niitä ei alueelta löydetty. Kuva 5 Luoteispuolen metsää

6 6 Tien ja rannan välissä heti kesämökkiasutuksen pohjoispuolella on potentiaalinen liitoorava-alue, jossa kasvaa suuria kuusia ja haapoja sekä vanhoja koivuja. Alueella on myös kolopuu. Lapinniemenmäen puolella alue jatkuu harmaaleppäviitana. Liito-oravan papanoita ei kuitenkaan löydetty alueelta. Kuva 6 Kesämökkialueen pohjoispään potentiaalinen alue ja kolohaapa 3.3 Särkiniemi Särkiniemen länsipuolella kasvaa mänty-koivu-kuusi sekametsää, jossa on paikoin suuria haapoja. Rannoilla kasvaa terva- ja harmaaleppää. Puustossa on runsaasti vanhaa järeää haapaa ja koivua sekä lahoavaa puuta. Pohjoisrannalla kuivan kankaan alueella on liito-oravan käytössä oleva kolopuu, jonka juurella oli papanoita. Lännempänä on myös toinen kolopuu. Niemen poikki kulkee nuorten haapojen ja harmaaleppien muodostama yhteys, jonka alueella oli myös yksittäisiä papanoita. Lounaisrannalla on useita kolopuita, lahoavaa järeää lehtipuuta ja liito-oravalle sopivia ravintokohteita.

7 7 Kuva 7 Särkiniemen käytössä oleva liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikka. 3.4 Kesäsiirtolan alue Kesäsiirtolan alue on lehtipuuvaltaista (koivua ja haapaa), jossa sekapuuna kasvaa mäntyä. Siirtolan piha-alueella on hyvin järeää kuusta, koivua ja haapaa. Kuusten, haapojen ja koivujen tyvi alueet tarkastettiin, mutta merkkejä liito-oravista ei löydetty. Alueella on kesällä runsaasti toimintaa, ettei alue todennäköisesti siitä syystä sovellu liitooravalle. Kuva 8 Kesäsiirtolanniemen puustoa.

8 8 Niemen länsiosa on mustikkatyypin varttuvaa sekametsää, jossa pääpuulajeina ovat mänty ja lehtipuut. Kuusi alikasvosta on jonkin verran. Toralahden suo on kosteaa korpea, joka muuttuu rannan tuntumassa lehtomaiseksi kankaaksi. Suon alueella on tehty avohakkuuta ja harvennusta. Puusto on kuusivaltaista, mutta vanhaa lehtipuustoa ei esiinny. Toralahden kalliolla kasvaa pienialaisia hakkuita ja paikoin kasvaa nuorta mäntytaimikkoa. Kallion päällä on kuivaa kangasta. 4 SELVITYKSEN TULOKSET Selvityksessä todettiin liito-oravan lisääntymis- ja levähdysalue Särkiniemessä. Alueelta löydettiin myös useita kolopuita ja liito-oravalle soveltuvia ravintolähteitä. Muualla osayleiskaava - alueella ei havaittu merkkejä liito-oravista Rakentamisen haitallisia vaikutuksia voidaan torjua siirtämällä niemessä olevan RAalueen painopistettä idemmäksi, jolloin liito-oravan elinalue säilyy ja siitä niemen eteläpuolella kulkevat ekologiset yhteydet pysyvät toimintakuntoisina. Kuva 9 Särkiniemen liito-orava alue

9 9 Lähteet: Hanski I.K Liito-oravan (Pteromys volans) Suomen kannan koon arviointi. loppuraportti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki 35s. Hanski I.K., H. Henttonen, U-M. Liukko, M. Mäkelä, ja A. Mäkelä Liito-oravan (Pteromys volans) biologia ja suojelu Suomessa. Suomen ympäristö 459, 130s. MMM ja YM 2004 liito-oravan lisääntymis ja levähdyspaikkojen määrittäminen ja turvaaminen metsien käytössä. Ohje Maa- ja metsätalousministeriö ja Ympäristöministeriö. Helsinki, 7s. Sierla L., E. Lammi, J. Mannila, ja M. Nironen Direktiivilajien huomioonottaminen suunnittelussa. Suomen ympäristö 742, 113s.