ESPOON MARINKALLION LIITO-ORAVASELVITYS Tekijät: Teemu Virtanen, Paula Salomäki

Transkriptio

1 ESPOON MARINKALLION LIITO-ORAVASELVITYS 2012 Tekijät: Teemu Virtanen, Paula Salomäki

2 1 Johdanto Liito-oravan biologia ja suojelu lyhyesti Menetelmät Tulokset Yhteenveto... 4 Lähteet

3 1 JOHDANTO YIT Rakennus Oy tilasi Ympäristötutkimus Yrjölä Oy:ltä liito-oravaselvityksen omistamalleen tontille Espoon Marinkalliossa. Koska työ tehtiin vasta loppukesällä, työn ensisijainen tarkoitus oli selvittää onko tontilla liito-oravalle soveltuvaa elinympäristöä tai suoria havaintoja liito-oravista. Tämän perusteella oli tarkoitus antaa arvio tarkemman selvityksen tarpeellisuudesta. Työ tehtiin yhteistyössä Ympäristötutkimus Yrjölä Oy:n tytäryhtiön Biologitoimisto Vihervaara Oy:n kanssa. 2 LIITO-ORAVAN BIOLOGIA JA SUOJELU LYHYESTI Liito-orava (Pteromys volans) on tavallista oravaa pienempi ja väritykseltään hopeanharmaa. Etu- ja takajalkojen välissä olevien liitopoimujen avulla se pystyy liitämään jopa kymmeniä metrejä. Suurisilmäistä yöliikkujaa harvemmin tapaa päiväsaikaan, joten liito-orava saattaa asustaa lähimetsässä muiden tietämättä. Usein ainoana merkkinä liito-oravan asuttamasta metsiköstä ovat suurten kuusien ja haapojen juurilla olevat keltaiset riisinjyvän kokoiset ulostepapanat. (Hanski ym.2001) Liito-oravan elinympäristöä ovat useimmiten varttuneet kuusivaltaiset metsät, joista löytyy myös ravintopuiksi haapaa, lepää tai koivua. Kesällä liito-oravat syövät lehtipuiden lehtiä ja syksyllä sekä talvella havupuiden silmuja ja lehtipuiden norkkoja. (Hanski ym. 2001) Liito-orava valitsee pesäkseen useimmiten käpytikan hylkäämän kolohaavan, mutta ne voivat pesiä myös kuusen oksistoon rakennetuissa risupesissä. Keväällä liito-orava synnyttää poikasensa pesään, josta ne lähtevät loppukesästä etsimään omia lisääntymisalueitaan. Naaraat liikkuvat yleensä vain pesimäpaikkaa ympäröivässä lähimetsässä, uroksilla on laajempi reviiri. (Hanski ym. 2001) Liito-oravan elinpiiri on se soveltuvan elinympäristön osa, jota kyseinen yksilö käyttää elinaikanaan. Ydinalue on liito-oravan elinpiirin usein pienehkö osa, jolla se viettää suurimman osan ajastaan. Joissakin tapauksissa soveltuvan elinympäristön ollessa laaja, voidaan elinympäristön kaventamista hyväksyä ydinalueen ulkopuolella. Euroopan unionin alueella liito-oravia esiintyy Suomen lisäksi ainoastaan Virossa. Venäjällä liito-oravaa esiintyy vielä melko runsaana. Suomen uhanalaisluokituksessa liito-orava luokitellaan vaarantuneeksi lajiksi. Syynä luokitteluun on metsätalouden aiheuttama elinympäristöjen väheneminen ja kannan pieneneminen. Liito-orava sisältyy Euroopan unionin luontodirektiivin liitteen IVa lajeihin, joiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on luonnonsuojelulain 49 mukaisesti kielletty. (Hanski ym. 2001) 3 MENETELMÄT Paras ajankohta liito-oravakartoitukselle on kevät (maalis-toukokuu), jolloin liito-oravien papanoita voidaan havaita asutun elinympäristön puiden juurelta. Kesän kuluessa papanat peittyvät kasvillisuuteen ja varisevien neulasten ja lehtien alle tai huuhtoutuvat sateen mukana pois, joten myöhemmin tehdyn kartoituksen tulos ei välttämättä anna oikeaa kuvaa liito-oravan esiintymisestä alueella. Liito-oraville soveltuvia elinympäristöjä voidaan kuitenkin, etsiä ja niiden perusteella arvioida tarkemman kartoituksen tarpeellisuus. Liito-oravalle soveltuvien elinympäristöjen arviointi tehtiin nk. asiantuntija-arviona, jossa metsikön soveltuvuuden arviointi perustui kartoittajan kokemukseen liito-oravametsistä. Liito-oravalle soveltuvat 3

4 parhaiten keski-ikäiset tai sitä vanhemmat kuusikot, joiden lähellä on haapoja ruokailupuiksi, tai keski-ikäiset tai sitä vanhemmat kuusi-haapa-sekametsät. Erityisesti iäkkäämmät kuusi-haapasekametsiköt, jossa on järeitä haapoja tikankoloineen, ovat liito-oravan suosimia alueita. Kartoitus tehtiin elokuussa, jolloin alueen soveltuvuus arvioitiin maastokäynnillä ja potentiaalisilta alueilta etsittiin papanoita suurten kuusten ja haapojen tyveltä. Myös aiemmin huhtikuussa tehdyn Espoon kaupungin tilaaman liito-oravaselvityksen havainnot osasta nyt selvitettyä aluetta ja sen vierestä olivat käytössä. 4 TULOKSET Hankealueella havaittiin liito-oravalle soveltuvaa metsää alueen pohjois- ja itäosasta. Papanapuita havaittiin keväällä tehdyssä kartoituksessa alueen itäosassa ja elokuun kartoituksen yhteydessä pohjoisosassa. Hankealueen keskellä sijaitseva kuivahko mäntykangas todettiin liito-oravan elinympäristöksi soveltumattomaksi. Myös alueen etelä- ja länsireunassa sijaitsee kapea vyöhyke, joka saattaa soveltua liitooravan elinympäristöksi. 5 YHTEENVETO Havaittua liito-oravan elinympäristöä on harvennettu alueen itäosasta, mikä on saattanut pienentää soveliasta elinympäristöä. Koska selviä pesäpuita ei löydetty, ei elinympäristön ydinaluettakaan voitu selvästi osoittaa. Toisaalta kohteen pienialaisuudesta johtuen, ydinalueena voidaan pitää koko rajausta. Soveliaan 4

5 elinympäristön koko on tällä hetkellä noin kaksi hehtaaria, mikä on koiraan elinympäristöksi liian pieni ja myös naaraan lisääntyminen näin pienellä alalla on epävarmaa. Radioseurantatutkimuksissa elinympäristön minimikooksi lisääntyvälle naaraalle on arvioitu neljä hehtaaria, mikäli elinympäristö rajoittuu hakkuuaukeaan, peltoon, nuoreen taimikkoon tai muuten huonosti soveltuvaan elinympäristöön (Hanski, I. 2001). On mahdollista, että Marinkallion havainnot liittyvät Länsiväylän pohjoispuolella sijaitsevaan esiintymään. Yhteys pohjoisen suuntaan on kuitenkin nykyisellään käytännössä poikki tarpeeksi korkeiden puiden puuttuessa ja Marinkallion kohdalta hiljattain kaadetut istutetut järeät poppelit ovat mahdollisesti toimineet ainoana yhdyssiteenä Länsiväylän yli. Toisaalta yhteys merenrannan ja Länsiväylän välissä kaakkoon katkeaa varsin pian ympäristön muuttuessa kaupunkimaiseksi ja harvapuustoiseksi. Kohteen tilanne liito-oravien esiintymisen suhteen saattaa näin ollen muuttua heikkojen kulkuyhteyksien ja tehdyn puuston harvennuksen vuoksi jo lähitulevaisuudessa. Hyvin heikkojen kulkuyhteyksien vuoksi uusien liito-oravayksilöiden saapuminen alueelle vaikuttaa epätodennäköiseltä, mikä vähentää kohteen arvoa liito-oravien kannalta. LÄHTEET Hanski, I., Henttonen, H, Liukko, U-M,, Meriluoto, M. & Mäkelä, A. 2001: Liito-oravan (Pteromys volans) biologia ja suojelu Suomessa. Suomen ympäristö 459. Ympäristöministeriö. Luonnonsuojelulaki /1096 Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen Ympäristö 742. Ympäristöministeriö. 113 s. 5