Liito-oravaselvitys Lapinkylä, Vantaa

Transkriptio

1 2009 Liito-oravaselvitys Lapinkylä, Vantaa Tmi Marko Schrader

2 Sisältö 1. Johdanto Liito-oravan biologiaa Menetelmät Tulokset Johtopäätökset Kirjallisuus ja yhteystiedot

3 1. Johdanto Liito-orava on Suomessa uhanalainen ja se on luokiteltu vaarantuneeksi (Rassi ym. 2001, Ympäristöministeriö 2007b). EU:n luontodirektiivissä liito-orava on mainittu erityistä suojelua vaativana lajina, jonka lisääntymis- tai levähdyspaikkoja ei saa heikentää tai hävittää (Council Directive 1992, Ympäristöministeriö 2007a). Carl-Gustaf Sandell on tilannut liito-oravaselvityksen Axel Sandellin kuolinpesän omistamalle Murto lohkolle tilasta Klemets RN:o 3:131, Lapinkylä, Vantaa. Selvitysalueen koko on noin 8 hehtaaria. Tila on osa Marja- Vantaan osayleiskaavaa. Kaava-alueella on tehty liitooravaselvitys vuonna Vuoden 2009 selvitykset toteutti Tmi Marko Schrader. Selvityksen päämääränä oli määrittää liito-oravien esiintymispaikat ja -alueet, tärkeät kulkuyhteydet sekä liito-oravan käyttämät lisääntymis- ja levähdyspaikat. Kuva 1: Selvitysalueen sijainti. Lähde: 3

4 2. Liito-oravan biologiaa Liito-orava (Pteromys volans) on havumetsävyöhykkeen varttuneissa sekametsissä esiintyvä pieni yöaktiivinen nisäkäs. Suomen ulkopuolella laji on levittäytynyt halki Siperian aina Japaniin asti (Ognev 1966). Euroopan Unionissa liito-oravaa esiintyy Suomen lisäksi vielä pieniä määriä Virossa ja yksittäin Latviassa (Mäkelä 1996b, Timm & Kiristaja 2002). Suomessa on noin liito-oravanaarasta, keskimäärin 0.9 naarasta neliökilometriä metsämaata kohti(hanski 2006). Suomen liito-oravakannan on arvioitu taantuneen voimakkaasti viimeisimpien vuosikymmenien aikana. Liito-orava suosii varttuneita kuusikoita, jotka tarjoavat järeitä kuusia ja kolohaapoja suojaja pesäpaikoiksi, sekä lehtipuita kuten koivuja, haapoja ja leppiä ruokailupuiksi (Hanski 1998). Ruokailupuustoa tarjoavat myös lehtipuutaimikot, peltojen ja hakkuuaukeiden reunat sekä järven- ja merenrantalepikot. Liikkuessaan yhdestä sopivasta elinympäristöstä toiseen liito-oravat käyttävät myös nuoria metsiä ja taimikoita. Laji pystyy ylittämään siemenpuuhakkuita, jos puut ovat riittävän lähellä toisiaan. Ne kuitenkin välttävät mäntymetsiä ja puustoisia rämeitä. Puuttomat hakkuut, nuoret taimikot ja avoimet alueet ovat liito-oravalle käyttökelvottomia (Hanski ym. 2001). Liito-orava pystyy ylittämään metriä leveitä aukkoja (Desrochers ym. 2003). Jokaisella liito-oravalla on useita pesiä, joita ne säännöllisesti käyttävät lisääntymis- ja levähdyspaikkoina. Liito-orava käyttää useita eri pesiä elinpiirillään, keskimäärin neljää eri pesää kesä-syyskauden aikana. Pesäkolo on yleensä käpytikan haapaan hakkaama, joskus myös luonnonkolo esimerkiksi koivussa (Hanski ym. 2000b). Kolojen lisäksi liito-orava voi käyttää pesänään kuuseen rakennettua risupesää tai linnunpönttöä, joskus jopa asuinrakennuksen osaa, jos sopiva on tarjolla (Hanski ym. 2000a). Kesällä liito-orava käyttää ravinnokseen pääasiassa lehtipuiden lehtiä, erityisesti haapaa ja leppää. Syksyn ja talven tullen lehdet korvautuvat lepän ja koivun norkoilla sekä havupuiden kukinnoilla ja vuosikasvaimilla (Mäkelä 1996a, Hanski 1998). Talveksi liito-oravat varastoivat lehtipuiden norkkoja useimmiten ravintolähteen lähistöllä kasvavien kuusten oksille (Sulkava & Sulkava 1993). Liito-oravaurosten ja -naaraiden elinpiireissä on suuri kokoero. Urosten keskimääräinen reviirikoko on 60 ha ja naaraiden 8 ha, sisältäen useita pesä- ja ruokailupaikkoja tarjoavia metsiköitä, joita sopimattomammat mutta liikkumisen sallivat elinympäristötyypit voivat pirstoa(hanski ym. 2000a). Elinpiirillä on todettu olevan ydinalue, johon liito-oravan oleskelu ja liikkuminen keskittyy. Ydinalueella ravintoa tarjoavien lehtipuiden tiheys on usein suuri (Hanski 1998). Toinen tärkeä tekijä on kolopuiden, erityisesti vanhojen haapojen, esiintyminen. Ravinto- ja pesäresurssit ovat tärkeitä erityisesti naaraille, joiden elinpiirit ovat pienempiä kuin urosten ja selkeästi erillään toisistaan. Urokset sen sijaan liikkuvat laajoilla alueilla erityisesti keväällä kiima-aikana, eivätkä puolusta reviirejä, vaan niiden elinpiirit voivat olla laajalti päällekkäisiä (Hanski ym. 2000a). Naaraiden elinpiirit ovat yleensä aina erillään toisistaan, mutta urosten elinpiirit voivat sijaita päällekkäin samalla alueella. Yhden uroksen elinpiirin sisällä voi olla useamman naaraan elinpiiri (Hanski ym. 2001). Koska yöaktiivista liito-oravaa on vaikea havaita, niin kellertävät ulostepapanakasat kolohaavan tai järeän kuusen juurella ovat yleensä ainoa merkki lajin esiintymisestä alueella. Ainoastaan talvella muodostuneet papanat ovat keltaisia, koska talviravintona käytetyt 4

5 norkot sisältävät runsaasti siitepölyä. Keväällä maalis-toukokuussa lumen sulettua puiden tyviltä kellertävät papanat ovat parhaiten havaittavissa. Myöhemmin kesällä liito-oravan ravinnon muuttuessa papanat muuttuvat rusehtaviksi ja vaikeammin havaittaviksi ja hajoavat maastossa nopeammin, kun taas talvella papanat helposti hautautuvat lumeen. Kesäpapanoita on maastossa lähes mahdotonta havaita. Papanat antavat ainoastaan tietoa lajin esiintymisestä alueella, niiden perusteella ei pysty määrittämään eläinten määrää tai niiden elinpiirien laajuutta. 3. Menetelmät Liito-oravan papanoita etsittiin mahdollisten oleskelu- ja ruokailupuiden ja -puuryhmien alta. Näitä ovat kaikki haavat, joiden läpimitta on yli 20 cm:ä, sekä kuuset, joiden läpimitta on yli 30 cm:ä. Haapojen ja kuusien lisäksi tarkistettiin myös isoimmat koivut. Puille, joiden alta löydettiin papanoita, määritettiin GPS-paikantimella koordinaatit ja löytöpaikkojen sijainnit merkittiin kartalle. Käytetyn GPS-laitteen tarkkuus on metsämaastossa yleensä 4-10 m. Jos metsästä löydettiin liito-oravan jätöksiä, lähiympäristöstä etsittiin ruokailupuita ja mahdollisia lisääntymis- ja levähdyspaikkoina toimivia pesäpuita. Maastotyön yhteydessä arvioitiin myös liito-oravalle tärkeät kulkuyhteydet. Kartoituksen maastotyöt teki Marko Schrader Kartoitus ajoittui liito-oravan esiintymisselvitysten kannalta luotettavimpaan vuodenaikaan. 4. Tulokset Selvitysalueen metsä soveltuu erittäin hyvin liito-oravalle. Tilan itä-osassa metsä on lehtomainen ja alueella kasvaa runsaasti haapaa ja yksittäisiä järeitä kuusia. Tilan länsi- ja keskiosa on kuusivaltaista kasvatusmetsää. Kasvatusmetsän seassa on kuitenkin useita muita järeämpiä kuusia. Tilan keskiosassa, vanhojen hiekkakuoppien ympärillä, kasvaa useita järeitä haapoja. Selvitysalueelta löytyi merkkejä liito-oravasta useasta paikasta (liitekartta 1). Liito-oravan ulostepapanoita löytyi koko tilan alueelta. Eniten merkkejä liito-oravasta löytyi kuitenkin selvitysalueen itä-laidasta, josta löytyi myös kolme liito-oravan pesäpuuna toimivaa kolohaapaa. Koska liito-oravan papanoita löytyi runsaasti koko selvitysalueelta, ei jokaista papanapuuta tallennettu ja merkattu karttaan. Liito-oravan elinpiirin ydinalue ja sen lisääntymis- ja levähdyspaikat sijaitsevat selvitysalueen itä-laidassa. Ydinalueen pinta-ala on arvioiltaan noin 1,4 ha kokoinen. 5

6 Selvitysalueen itä-osassa olevat järeät kuuset ja haavat mahdollistavat liito-oravan esiintymisen alueella. Haavat toimivat sekä ruokailupuina että pesäpuina ja järeät kuuset antavat suojaa. Liito-oravalle soveltuvaa metsää jatkuu myös selvitysalueen ulkopuolella. Etelässä ja lännessä on liito-oravalle hyvin soveltuvaa metsää. Idässä on ruokailuun soveltuvaa metsää. Selvitysalueelta on liito-oravalle hyvät kulkuyhteydet itään, länteen ja etelään.. Kuva 2: Kasvatusmetsä selvitysalueen keskiosassa. Kuva 3: Liito-oravalle hyvin soveltuvaa metsää selvitysalueen itä-osassa. 6

7 Kuva 4: Liito-oravan pesäpuu selvitysalueen itä-rajalla. 7

8 Kuva 5: Liito-oravan papanat selvitysalueen pesäpuun alla. Taulukko 1: Liito-oravan pesäpuiden koordinaatit Pesäpuu N E Kkj 2 x Kkj2 y Puulaji Läpimitta Tieto ' ' Haapa 30 Kaksi pesäkoloa ' ' Haapa 25 Yksi pesäkolo ' ' Haapa 40 Yksi pesäkolo Taulukko 2: Liito-oravan papanahavainnot No N E Kkj2 x Kkj2 y Puu Läpimitta ' ' Kuusi ' ' Kuusi ' ' Kuusi ' ' Kuusi ' ' Kuusi ' ' Kuusi ' ' Haapa ' ' Kuusi ' ' Kuusi ' ' Kuusi ' ' Kuusi ' ' Kuusi ' ' Kuusi ' ' Kuusi ' ' Kuusi 40 8

9 No N E Kkj2 x Kkj2 y Puu Läpimitta ' ' Kuusi ' ' Kuusi ' ' Kuusi ' ' Kuusi ' ' Kuusi ' ' Kuusi Johtopäätökset Selvitysalueen itä-osa toimii luonnonsuojelulain tarkoittamana liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkana ja sen heikentäminen ja hävittäminen on kielletty. Liito-oravan esiintyminen selvitysalueella ei kuitenkaan sulje metsän käsittelyä kokonaan pois. Karttaan merkattu liito-oravan elinpiirin ydinalue, johon sisältyy myös liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikka, tulisi jättää kokonaan metsänkäsittelyn ulkopuolelle. Ydinalueen harvassa olevat järeät kuuset ovat elintärkeitä liito-oravalle ja puiden kaataminen huomattavasti heikentäisi liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkaa. Alueen haavat taas ovat tärkeitä ruokailupuita. Elinpiirin ydinalueen ulkopuolella olevaa metsää voidaan käsitellä harventamalla. Harvennuksessa tulisi kuitenkin säästää suuri osa alueen haavoista. Etenkin vanhojen hiekkakuoppien läheisyydessä olevat haavat ovat tärkeitä ruokailupuita liito-oravalle. Mikäli metsää käsitellään yllä olevia ohjeita noudattaen, hakkuut eivät heikennä tai hävitä liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkoja. 9

10 6. Kirjallisuus ja yhteystiedot Council Directive 1992: Council Directive 92/43/EEC. Official Journal of the European Communities. Desrochers, A., Hanski, I. K. & Selonen, V. 2003: Siberian flying squirrel responses to high- and lowcontrast forest edges. Landscape Ecology 18: Hanski, I. K. 1998: Home ranges and habitat use in the declining flying squirrel, Pteromys volans. Wildlife Biology 4: Hanski, I. K. 2006: Liito-oravan Pteromys volans Suomen kannan koon arviointi Loppuraportti. Ympäristöministeriö, Helsinki. Hanski, I. K., Stevens, P. C., Ihalempiä, P. & Selonen, V. 2000a: Home-range size, movements, and nest-site use in the Siberian flying squirrel, Pteromys volans. Journal of Mammalogy 81: Hanski, I. K., Mönkkönen, M., Reunanen, P. & Stevens, P. 2000b: Ecology of the Eurasian Flying Squirrel (Pteromys volans) in Finland. Kirjassa: Goldingay, R. & Schebe, J. (toim.), Biology of Gliding Mammals. Filander Verlag, Fürth. Hanski, I. K., Henttonen, H., Liukko, U.-M., Meriluoto, M. & Mäkelä, A. 2001: Liito-oravan (Pteromys volans) biologia ja suojelu Suomessa. Suomen Ympäristö 459, Ympäristöministeriö. Mäkelä, A. 1996a: Liito-oravan (Pteromys volans L.) ravintokohteet eri vuodenaikoina ulosteanalyysin perusteella. Liito-orava Suomessa. WWF:n Suomen Rahaston Raportteja Nro 8, Helsinki. Mäkelä, A. 1996b: Liito-oravan (Pteromys volans L.) lisääntymisbiologiasta. Liito-orava Suomessa. WWF:n Suomen Rahaston Raportteja Nro 8, Helsinki. Ognev, S. I. 1966: Mammals of the USSR and Adjacent Countries. Vol. IV Rodents. Israel Program for Scientific Translations, Jerusalem. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Sulkava, P. & Sulkava, R. 1993: Liito-oravan ravinnosta ja ruokailutavoista Keski-Suomessa. Luonnon tutkija 97: Timm, U. & Kiristaja, P. 2002: The Siberian flying squirrel (Pteromys volans L.) in Estonia. Acta Zoologica Lituanica 12: Ympäristöministeriö 2007a: Suomessa esiintyvät luontodirektiivin II, IV ja V -liitteen lajit. Internet-sivut, Ympäristöministeriö 2007b: Suomen hävinneet, uhanalaiset ja silmälläpidettävät eläimet. Internet-sivut, Yhteystiedot: Tmi Marko Schrader Mäkitorpantie 32 C Helsinki Puh marko.schrader@gmail.com 10

11 11