Lappeenrannan Kettukallioon suunnitellun maa-ainesten ottoalueen liito-oravaselvitys 2013

Transkriptio

1 Lappeenrannan Kettukallioon suunnitellun maa-ainesten ottoalueen liito-oravaselvitys 2013 Juha Jantunen & Kimmo Saarinen SISÄLLYS JOHDANTO... 2 LIITO-ORAVAN EKOLOGIAA JA SUOJELUNÄKÖKOHDAT... 3 KETTUKALLION LIITO-ORAVAHAVAINNOT... 3 LIITO-ORAVAESIINTYMIEN JA KULKUYHTEYKSIEN TURVAAMINEN... 5 JOHTOPÄÄTÖKSET JA TOIMENPIDE-EHDOTUKSET... 7 Lähteet... 8 Etelä-Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutti Lappeenranta, maaliskuu 2013 Lääkäritie Tiuruniemi all.env@inst.inet.fi 1

2 Johdanto Etelä-Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutti selvitti liito-oravan esiintymistä Lappeenrannan Kettukallion ottoalueella ja sen välittömässä läheisyydessä sijaitsevassa potentiaalisessa liito-oravametsässä (Lemminkäinen Infra Oy 2013; kuva 1). Lisäksi arvioitiin aikaisemmissa luontoselvityksissä merkityn viheryhteyden merkitystä mahdollisena liito-oravien kulkureittinä (Pöyry Environment OY 2009). Instituutin tutkijat Juha Jantunen ja Kimmo Saarinen tekivät maastokartoituksen Kettukallion ja Pajarilan alueella on tehty useita luontoselvityksiä (Vuorinen 2004, Saarinen ym. 2005, Saarinen & Jantunen 2008, Pöyry Environment 2009). Merkkejä liito-oravasta on havaittu jokaisessa kartoituksessa. Nopealla aikataululla toteutettua kartoitusta haittasi edeltävien päivien lumikuurot, jotka ovat voineet peittää osan liito-oravien papanoista. Alueelta löydettiin kuitenkin merkkejä liito-oravasta, joten olosuhteita voidaan pitää riittävän hyvinä kartoituksen toteuttamiseksi. Kuva 1. Kettukallion ottoalue (sininen rajaus, o) ja koko suunnittelualue (sininen rajaus, s) maa-ainesten ottamissuunnitelma mukaan (Lemminkäinen Infra OY 2013), sekä luontoselvityksessä (Pöyty Environment 2009) merkityt potentiaaliset liito-oravametsät (punainen katkoviiva) ja viheryhteydet (vihreät nuolet). Kartta: Maanmittauslaitoksen avoimet aineistot. 2

3 Liito-oravan ekologiaa ja suojelunäkökohdat Liito-orava on Euroopan Unionin luontotyyppien sekä luonnonvaraisten eläimistön ja kasviston suojelusta annetun direktiivin (92/43ETY; luontodirektiivi) liitteissä (II ja IV) mainittu erityistä suojelua tarvitseva nisäkäslaji. Liito-orava on luonnonsuojelulain (LSL) 38 :n mukaan rauhoitettu. Luonnonsuojelulaki (39 ) kieltää rauhoitettujen eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden tahallinen tappaminen, pesien, munien ja yksilöiden ottaminen haltuun, siirtäminen tai muu tahallinen vahingoittaminen sekä tahallinen häiritseminen erityisesti eläinten lisääntymisaikana tai muutoin niiden elämänkierron kannalta tärkeillä paikoilla. Luonnonsuojelulain 49 :n mukaan luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettujen eläin-lajeihin kuuluvien yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty ( /553). Ministeriöiden ohjeessa (MMM, YM 2004) lisääntymispaikalla tarkoitetaan paikkaa, jossa liito-orava saa poikasia. Lisääntymis- ja levähdyspaikka käsittää pesäpuut ja paikalla olevat muut edellä mainittuihin tarkoituksiin käyttämät puut sekä muut niiden välittömässä läheisyydessä olevat suojaa ja ravintoa tarjoavat puut. Lisääntymis- ja levähdyspaikan hävittäminen tarkoittaa pesintään ja oleskeluun käytettävien puiden kaatamista. Hävittämiseen rinnastuu myös kaikkien kulkuyhteyksien tuhoaminen lisääntymis- ja levähdyspaikkaan. Lisääntymis- ja levähdyspaikan heikentäminen tarkoittaa toimenpiteen tekemistä, joka olennaisesti vaikeuttaa liito-oravan elämisen ja suojautumisen mahdollisuuksia kyseisellä paikalla, esimerkiksi kulkuyhteyksien katkaiseminen ruokailupuihin. Liito-oravalle parhaiten soveltuvaa elinympäristöä ovat varttuneet kuusivaltaiset sekametsät. Hämärä- ja yöaktiivista eläintä näkee harvoin, joten yleensä lajin oleskelun paljastavat pesä- ja ruokailupuiden alta löytyvät ulostepapanat. Talvella liito-oravan pääravintoa ovat lepän ja koivun norkot ja silmut. Kevään edistyessä havupuiden silmut ja kukinnot täydentävät ruokavaliota. Kesällä ravinto koostuu pääasiassa lehtipuiden lehdistä, erityisesti haapa on suosittu kohde. Vuodenajasta ja ravinnon koostumuksesta riippuen papanoiden väri vaihtelee vaaleankeltaisesta tummanruskeaan tai mustaan. Norkkojen siitepöly värjää talvisen ja keväisen ulosteen usein kellertäväksi. Kettukallion liito-oravahavainnot Suunnitellun ottoalueen pohjoispuolella Savelantien päässä on lähes kymmenen vuoden ajan ollut liitooravan asuttama metsä, vaikka hakkuu on pienentänyt metsää ja heikentänyt elinympäristön laatua (kuva 2). Vuonna 2005 liito-oravan papanoita löydettiin kolmen puun alta, joista kaksi oli kaadettu ennen seuraavaa vuoden 2008 kartoitusta. Keväällä 2013 tuoreita liito-oravan papanoita löydettiin kahden hakkuuaukon reunalla sijaitsevan haavan alta (kuvat 3 ja 4). Toinen liito-oravaesiintymä sijaitsi suunnitellun ottoalueen rajauksen sisäpuolella. Kettukallion lounaispuolella tuoreita papanoita löydyttiin saman koivun alta kuin vuonna 2008 (kuva 5). Liito-oravahavaintojen koordinaatit Hakkuun reunan haavat : Kuusikon vuoden 2008 havainto : Länsikulman koivu :

4 Savelantie Tarviketie 250 m Kuva 2. Kettukallion liito-oravahavainnot vuosina 2005 (keltaiset tähdet), 2008 (punaiset tähdet) ja vuonna 2013 (vihreät ympyrät). Kartta: Maanmittauslaitoksen avoimet aineistot. Kuva 3 ja 4. Liito-oravan papanoita löydettiin haapojen alta Savelantien pään hakkuuaukon reunasta (nuoli). Kuvaussuunta on lounaaseen. 4

5 Kuva 5. Kettukallion länsikulmauksessa liito-oravan papanoita oli kuusitiheikön reunassa kasvavan koivun alla (nuoli). Kuvaussuunta on länteen. Liito-oravaesiintymien ja kulkuyhteyksien turvaaminen Kettukallion ja sen lähialueiden metsät ovat peltoalueiden, hakkuiden ja rakennettujen alueiden pirstomia (kuva 6). Liito-oravan havainnot sijoittuvat alueille, joissa on vielä jäljellä varttunutta sekametsää. Ottoalueen länsikulmauksessa ja luoteisreunalla on liito-oravametsikkö, joka lain mukaan tulee säilyttää. Puusto on varttunutta kuusikkoa, jossa sekapuuna on suuria haapoja, koivuja ja mäntyjä. Lisäksi metsän reunoissa on liito-oravan ravinnoksi sopivia harmaaleppiä. Eristynyt ja pienikokoinen alue on riippuvainen hakkuun ja pellon välissä koilliseen suuntautuvasta metriä leveästä metsäkäytävästä, joka tulee säästää hakkuilta. Metsikkö ja käytävä ovat luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeitä, sillä lahopuita on paljon (kuva 7). Toinen liito-orava-alue on Savelantien päässä rajatun ottoalueen ulkopuolella. Lähinnä tietä oleva metsä on varttunutta kuusikkoa, jossa on sekapuuna yksittäisiä koivuja ja mäntyjä. Liito-oravan pääasiallinen ravinnonhakualue on todennäköisesti hakkuun eteläpuolella nuorehkossa sekametsässä, jossa kasvaa runsaasti leppää, koivua ja joitakin suurikokoisia haapoja (kuva 3). Lisää leppiä ja suurikokoisia haapoja kasvaa Tarviketien teollisuusalueen reunametsissä. Alueen itäpuolella metsä jatkuu varttuneena kuusikkona, jossa sekapuita on vähän, mutta pystyynkuolleita järeitä kuusia on paikoin runsaasti. Rakennetut alueet ja pellot haittaavat liito-oravien liikkumista suunnitellun ottoalueen länsipuolella. Kuusimetsä muodostaa viheryhteyden itään kohti kanavanvarren liito-orava-aluetta. Etelään ei ole varttuneen metsän muodostamaan viheryhteyttä, mutta suunnittelualueen itäpuolen nuorta taimikkoa pitkin säilyy kulkuyhteys Polttimosuon esiintymään ja Veistonvuoren liito-oravalle potentiaalisiin metsiin (Pöyry Environment Oy). 5

6 Kuva 6. Kettukallion maa-ainesten ottoalue (sininen rajaus) ja liito-oravahavainnot vuosina 2005 (keltaiset tähdet), 2008 (punaiset tähdet) ja vuonna 2013 (vihreät ympyrät). Ilmakuva: Maanmittauslaitoksen avoimet aineistot. Kuva 7. Kettukallion maa-ainesten ottoalueen länsikulmauksen luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokasta metsää. 6

7 Johtopäätökset ja toimenpide-ehdotukset Lappeenrannan Kettukallioon suunnitellulla maa-ainesten ottoalueella ja sen välittämässä läheisyydessä on kaksi liito-oravan asuttamaa metsäaluetta, jotka tulee huomioida alueen käytöstä päätettäessä. Kettukallion esiintymä ei ole pelkästään potentiaalinen liito-oravametsä, vaan lähes kymmenen vuoden ajan liitooravan vakituisesti asuttama metsä. Molemmat alueet ja niitä yhdistävä metsäyhteys on säästettävä hakkuilta ja maa-aineisten ottamiselta (kuva 8). Lisäksi suunnittelualueen koilliskulmauksessa on turvattava viheryhteyden säilyminen etelä- ja pohjoissuuntaista liikkumista varten. 250 m Kuva 8. Kettukallion liito-orava-alueet (keltaisella) ja tärkeimmät viheryhteydet (nuolet), joiden säilyminen on turvattava hakkuilta ja maa-ainesten ottamiselta. Ilmakuva: Maanmittauslaitoksen avoimet aineistot. 7

8 Lähteet Lemminkäinen Infra Oy Maa-ainesten ottamissuunnitelma Lappeenrannan kaupunki. Hartikkalan kylä. Lemminkäinen Infra Oy. Helsinki. 11 s. Aikaisemmat luontoselvitykset: Vuorinen K Luontoselvitys. Lappeenrannan kaupunki, Pajarilan kaavarunko. Maa ja Vesi Oy, Turku. 23 s. Saarinen K, Jantunen J, Valtonen A, Consiglio M. 2005: Pajarilan kaavarunkoalueeseen kuuluvan Pajarilanväylän liito-oravaselvitys. Etelä-Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutti, Joutseno. 11 s. Saarinen K, Jantunen J Liito-oravaselvityksen päivitys Pajarilan kaavarungon tarkistukseen. Etelä- Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutti, Joutseno. 9 s. Pöyry Environment OY Lappeenrannan kaupunki: Keskustaajaman eteläosan osayleiskaava. Luontoja ympäristöselvitys. Pöyry Environment OY ( BBT), Helsinki. 26 s. 8