TURVERAPORTTI 19 5 VIEREMÄN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUU S POLTTOTURVETUOTANTOO N OSA 2

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TURVERAPORTTI 19 5 Maaperäosast o Jouko Saarelainen VIEREMÄN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUU S POLTTOTURVETUOTANTOO N OSA 2 Abstract : The peat resources of the municipalit y of Vieremä and their potentialities i n fuel peat productio n part 2 Kuopio 1987

2 Saarelainen,Jouko1987. Vieremän suot ja niiden soveltuvuus polttoturvetuotantoon. Osa 2. Turveraportti sivua, 138 kuvaa, 53 taulukkoa ja 9 liitettä. Geologian tutkimuskeskus on tutkinut Vieremän kunnan alueella soita 1984 ja Tässä raportissa käsitellään vuoden 1985 tutkimuksia. Tutkimusten tarkoituksena on ensisijaisesti selvittää soiden soveltuvuutta polttoturvetuotantoon. Toisaalta tutkimuksissa otetaan huomioon myös soiden muut käyttö - arvot. Suot tutkittiin linjaverkostomenetelmällä, jossa suon halki on tehty selkälinja j a tätä vastaan kohtisuoraan poikkilinjoja 400 m :n välein. Tutkimuspisteet linjastoll a sijaitsevat 100 m :n välein. Soista tutkittiin mm. turvelajit, kuituisuus, kosteu s ja maatuneisuus. Laboratoriossa turvenäytteistä määritettiin ph-arvo, tuhkapitoisuus, lämpöarvo ja tilavuuspaino. Tutkitusta alasta soveltuu polttoturvetuotantoon 766 ha. Tämä on 18 % koko tutkimus - alasta, joka on ha. Käyttökelpoisen turpeen määrä on 13,9 milj. suo-m 3 ja s e sisältää energiaa 25,2 mi'lj. GJ eli 7,1 milj. MWh. Avainsanat : turve, inventointi, hyödyntäminen, suo, Vieremä, Keski-Suom i Saarelainen,Jouko1987. Abstract : The peat resources of the municipality of Vierem ä and their potentialities in fuel peat production. Geological Survey of Finland. Re - port of Peat Investigation pages, 138 figures, 53 tables and 9 appendices. The Geological Survey of Finland studied the mires and peat deposits in the municipality of Vieremä in 1984 and1985. The study is a part of the total inventory of th e peat resources of Finland that Geological Survey is undertaking. In this report the material collected in the year 1985 is been dealt with. The main goal of the studies is to locate the peat resources with industrial interes t main emphasis beeing on fuel peat production. Anyway, also other important ways t o use mires are taken into account, including conservation and recreation. The detailed survey on a peatland was made using a survey line grid where the mai n line was run through the long axis of the deposit and through its center. A number o f secondary lines were made perpendicular to the main line at 400 m intervals. The study sites were staked out at 100 m intervals. Depth measurements were made at 50 m inte r vals. The following surface characteristics were studied and recorded at each stake : Th e cover type and wetness of mire, the amount and height of peat mounds and the density, size and quality of trees. After that the peat deposit was sampled from the surfac e to the bottom to determine the type, fibrousity, wetness and the degree of humification of peat. The amount of snags in the deposit was determined by pushing a tw o meters long rod ten times into the ground. Laboratory samples were taken from selected sites to determine the ph-value, as h content, heating value, and bulk density of peat. Altogether 766 ha of mires were evaluated good for fuel peat production. This is 18 % of the surveyed area of ha. The amount of useful peat is 13,9 million cubi c meters in situ. The energy content is 25,2 million GJ or 7,1 million MWh. Key words : peat, inventory, utilization, mire, Vieremä, Central Finland. Jouko Saarelaine n Geological Survey of Finlan d P.O. Box 237 ISBN SF KUOPIO ISSN

3 SISÄLT Ö JOHDANTO 5 TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITYS 5 Kenttätutkimukset 5 Laboratoriotutkimukset 6 Tulosten esitys 6 TUTKITUT SUOT 1 1 TULOSTEN TARKASTELUA 21 2 LIITTEET 1-9

4 - 5 - JOHDANTO Tähän raporttiin on koottu Geologian tutkimuskeskuksen vuonna 1985 Vieremän kunnan alueella tekemien turvetutkimusten tulok - set. Osassa 1 selvitettiin vuonna 1984 tehtyjä turvetutkimuksi a Vieremällä. Tutkimukset liittyvät Geologian tutkimuskeskukse n tehtäväksi annettuun valtakunnan turvevarojen kokonaisselvitykseen ja kartoitukseen. Tutkimusten tarkoituksena on ensisijaisesti palvella turpeen teollista käyttöä ja tämän vuoksi selvitetään erityisesti soiden soveltuvuutta polttoturvetuotantoon. Toisaalta tutkimuksissa otetaan huomioon myös soiden suojelullise t ja muut käyttöarvot. Vuonna 1985 tutkittiin Vieremällä 52 suota, joiden yhteen - laskettu pinta-ala on 4252 ha. Tutkimukset keskittyivät pääasiassa kunnan pohjoisosaan. Yhdessä aikaisemman tutkimuksen kans - sa Vieremällä on tutkittu vuoden 1985 loppuun mennessä yhteens ä 9663 ha suota, mikä on 60 % kunnan yli 20 ha :n laajuisten soide n yhteisalasta (16177 ha). Kenttätutkimukse t Suot tutkittiin turvetutkimusten maasto-oppaassa kuvatuilla menetelmillä (Lappalainen, Sten ja Häikiö. GTK, Opas no. 12, Espoo 1984). Suolle tehtiin linjaverkosto, joka käsittää suo n hallitsevan osan halki kulkevan selkälinjan ja sitä vastaan kohtisuoraan vedetyt poikkilinjat. Poikkilinjojen väli on yleens ä 400 metriä, mutta maastosuhteiden mukaan väli voi vaihdella. Lisäksi turvepaksuus mitattiin linjastoilta 50 m :n välein. Syvyys - tutkimuksia tehtiin myös poikkilinjojen välissä. Suon pinna n korkeuden ja kuivatusmahdollisuuksien selvittämiseksi tutkimus - linjastot on vaaittu. Jokaisella tutkimuspisteellä on.määritetty suotyyppi, suo n pinnan vetisyys, mättäiden korkeus ja peittävyys, puulajisuhteet, mahdolliset hakkuut, puuston kehitysluokka ja tiheys sekä maatumattoman puuaineksen eli liekojen määrä luotaamalla 10 kerta a 2 m :n tangolla tutkimuspisteen ympäristössä. Turvelajit lisätekijöineen sekä turpeen maatuneisuus ja kosteus määritettiin pinnasta pohjaan saakka.

5 - 6 - Maastotutkimuksen turvenäytteet otettiin ns. venäläisellä kairalla ja laboratorionäytteet tilavuustaxkalla mäntäkairalla. Vuosina 1984 ja 1985 tutkitut suot on esitetty kuvissa 1 ja 2. Laboratoriotutkimukse t Turvenäytteet laboratoriotutkimuksia varten otettiin siten, että ne edustaisivat mahdollisimman hyvin suon turvekerrostumaa. Laboratorionäytteistä määritettiin GTK :n Väli-Suomen turvelaboratoriossa happamuus (märästä näytteestä), vesipitoisuus prosentteina märkäpainosta (105 0 C :ssa kuivattuna), kuivatilavuuspain o 1. suokuution sisältämä kuiva-ainemäärä tilavuustarkoista näyt - teistä, tuhkapitoisuus (prosentteina turpeen kuivapainost a 815 ± 25 C :ssa hehkutettuna) sekä lämpöarvo Leco AC-300 isotermisellä kalorimetrillä. Tehollinen lämpöarvo on määritetty edellisestä laskennallisesti kuivalle turpeelle ja edelleen lämpöarvo turpeelle 50 % :n käyttökosteudessa. Tuhkapitoisuuksien keskiarvoja laskettaessa on yleensä jätetty alin ja ylin näyte huomioimatta. Alin näyte edustaa kerrosta, joka jää tuotannoss a ulkopuolelle ja ylin kunnostusvaiheessa tavallisesti poistettavaa heikosti maatunutta rahkaturvekerrosta. Tulosten esity s Jokaisesta suosta on piirretty suokartta, josta käy ilm i tutkimuslinjastojen ja -pisteiden sijainti, turpeiden keskimääräinen maatuneisuus sekä huonosti maatuneen pintakerroksen paksuus ja turvekerroksen koko syvyys kullakin pisteellä. Lisäks i karttaan on piirretty turvekerrostuman paksuutta osoittavat käy - rät. Turvekerrostumien rakennetta on havainnollistettu sekä turvelajeja että maatumisastetta esittävin poikkileikkauskuvin. Poikkileikkauksissa samoin kuin kartoissa käytettyjen merkkie n ja lyhenteiden selitykset ovat kuvassa 3. Soita ja niiden turvekerrostumia koskevia numerotietoja o n kerätty taulukoihin, jotka ovat raportin lopussa. Taulukoiss a on esitetty tietoja pinta-aloista, turvepaksuuksista, maatuneisuudesta ja turvemääristä sekä suotyyppien ja turvelajien jakaantumisesta.

6 10 - Soista on laadittu tutkimusselostukset, joista ilmenee mm. suon sijainti, tieyhteydet ja suon ympäristön topografia. Lisäksi on kuvattu suotyyppien esiintymistä ja puuston laatua. Samoin on kuvattu suon laskusuhteet, tutkimusajankohdan ojitustilann e ja selvitetty kuivatusmahdollisuuksia. Keskisyvyys on esitett y koko suolle, yli metrin ja yli puolentoista metrin sekä yli kahden metrin syvyiselle alueelle sekä pintaturpeen (maatuneisuu s H1-4) että koko turvekerroksen osalta. Keskisyvyydet ja turve - määrät on laskettu käyttäen vyöhykelaskutapaa. Tällöin on metrin syvyysvälein laskettu vyöhykkeiden keskisyvyyden ja pinta - alan perusteella turvemäärät. Edelleen on selvitetty suon pohjan muotoa ja pohjamaalajeja. Tutkimusselostuksessa on selvitetty lisäksi pääturvelajie n jakaantumista, lisätekijöitä ja puuainesta sisältävän turpee n osuus. Myös suon stratigrafia on selvitetty. Keskimaatuneisuu s on esitetty erikseen pintaturpeen, pohjaturpeen ja koko turve - kerroksen osalta. Pintaturpeella tarkoitetaan heikosti maatunutta turvett a (H1-4). Pohj.aturve on yleensäkeskinkertaisesti (H5-6) tai hy - vin (H7-10) maatunutta, mutta heikosti maatuneen turpeen kerroksia saattaa esiintyä seassa. Toisaalta heikosti maatunut kerro s saattaa puuttua pintaosasta kokonaan. Maatumattoman puuaineksen, liekojen, määrä on laskettu Pavlovin menetelmää soveltaen. Liekoisuus on ilmoitettu eriksee n 0-1 m ja 1-2 m syvyyksille liekoisuusprosentteina turvemäärästä. Liekojen määrä on luokiteltu seuraavasti : erittäin pien i (liekoisuus alle 1 %), pieni (liekoisuus 1-2 %), keskimääräinen (liekoisuus 2-3 %), suuri (liekoisuus 3-4 %) ja erittäi n suuri (liekoisuus yli 4 %). Lopuksi on arvioitu kyseisen suon turvekerrostuman käyttö - mahdollisuuksia ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Turvetuotantoon soveltuvista soista on esitetty arvio tuotantokelpoisest a alasta ja soveltuvan turpeen määrästä. Liitteissä 1-9 on esitetty peruskarttapohjoisia linjastokarttoja suurimmista ja parhaiten polttoturvetuotantoon soveltuvista soista. Tutkituista soista voi tilata kopiointikustannuksia vastaa n suokarttoja ja profiileja, suokarttoja esim. mittakaavass a 1 :

7 1. Pieni Viitasuo (kl , x = 7094, y = 498) sijait - see noin 26 km Vieremältä pohjoiseen. Suolle on hyvät tieyhteydet. Koillispuolella on Konttaraisensuo ja eteläpuolella Mattilansuo. Muualta suo rajoittuu moreenipeitteisiin mäkiin(liite 1). Pinta-ala on 45 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta o n 10 ha, yli 1,5 m syvää 2 ha ja yli kaksi metriä syvää 1 h a Suon pinta viettää kaakkoon. Suo on ojitettu kauttaaltaa n ja se on kuivattavissa pohjaa myöten. Suo on valtaosaltaan ojitettu. Luonteenomaisia suotyyppejä ovat varsinainen sararäme- ja tupasvillarämeojikko. Rämeide n osuus määrityksistä on 86 % ja nevojen 8 %. Puusto on vallitsevasti harvaa taimi- ja riukuasteen männikköä ja koivikkoa.

8 12 - Keskisyvyys koko suolla on 0,8 m, yli 1 m syvällä alueell a 1,4 m ja 1,5 m syvällä alueella 2,0 m. Suo muodostuu yhdest ä matalasta itä-länsisuuntaisesta altaasta. Suurin turvepaksuu s havaittiin altaan länsipäässä, 2,8 m. Suon pohjamaa on keski - osassa pääosin soraa, hiekkaa ja hietaa. Suon reunoilla on moreenia. Pienen Viitasuon turpeista 73 % on saravaltaisia ja 27 % rahkavaltaisia. Suon reunaosissa turve on rahkavaltaista ja saravaltainen turve on pääasiassa yli metrin syvyisellä alueell a (kuva 5). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3, pintakerrokse n 3,1 ja pohjakerroksen 5,8. Heikosti maatuneen pintaturpeen keskipaksuus on 0,2 m. Maatuneisuus paranee tasaisesti kohti pohjaa (kuva 5). Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä erittäin suuri (5,4 %), kun taas 1-2 m :n syvyydessä erittäin pieni (0,9 %). Laboratorionäytteet on otettu tutkimuspisteeltä A 100 suo n länsipäästä. Turvenäytteiden tuhkapitoisuus on keskimäärin 3,6 %. Happamuus (ph) on 4,6. Vesipitoisuus vaihtelee välillä 86,7-93,0 % ja keskiarvo on 91,4 %. Kuivatilavuuspaino on keskimääri n 85 kg/m 3. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on 21,5 MJ/kg j a 50 % :n käyttökosteudelle laskettuna 9,5 MJ/kg (taulukko 1).

9 14 - Pienessä Viitasuossa on turvetta noin 0,35 milj. m 3, mistä on yli metrin syvyisellä alueella noin 0,14 milj. m 3, yli 1,5 m syvällä alueella noin 0,04 milj. m3 ja yli kaksi metriä syväll ä alueella noin 0,02 milj. m 3. so- Pienen pinta-alan ja vähäisen turvemäärän takia suo ei vellu polttoturvetuotantoon. 2. IsoVtiitasuo ; (kl , x = 7094, y = 497) sijaitse e noin 26 km Vieremältä pohjoiseen. Suolle on hyvät tieyhteydet. Suo rajoittuu länsipuolelta Kuikkasuohon ja Iso Saarisuohon j a muualta moreenipeitteisiin kumpuihin,(liite 1). Pinta-ala on 50 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta o n 24 ha, yli 1,5 m syvää 12 ha ja yli kaksi metriä syvää 2 ha (kuva 6). Pinta viettää länsilounaaseen. ja se on kuivattavissa. Suo on ojitettu kauttaaltaa n

10 15 - Suotyypeistä on 72 % rämeitä, 15 % turvekankaita, 7 % nevo - ja ja 6 % korpia. Yleisin suotyyppi on tupasvillarämemuuttuma. Mänty- ja koivuvaltainen puusto on taimi-, riuku- ja harvennusasteista. Tiheys vaihtelee harvasta keskitiheään. Keskisyvyys koko suolla on 0,9 m, yli 1 m syvällä alueell a 1,4 m, yli 1,5 m syvällä alueella 1,8 m ja yli 2 m syvällä alueella 2,3 m. Suo on lahdekkeinen ja siinä on kaksi yli 2 m sy - vää allasta. Pohjamaalaji on pääasiassa moreeni, paikoin on hietaa ja hiekkaa. Ison Viitasuon turpeista 51 % on saravaltaisia ja 49 % rahkavaltaisia. Rahkavaltaiset turpeet ovat pääasiassa pintaturpeena ja saravaltaiset turpeet pohjaturpeena (kuvat 7 ja 8). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2, pintakerrokse n 3,2 ja pohjakerroksen 5,9. Heikosti maatuneen pintaturpeen keskipaksuus on 0,2 m. Heikosti maatunut pintakerros on varsin ohu t (kuvat 7 ja 8). Liekajen määrä on 0-1 m :n syvyydessä erittäin suuri (4,4 % ) ja 1-2 m :n syvyydessä pieni (1,8 %). Laboratorionäytteet on otettu tutkimuspisteeltä A 400 suo n keskeltä. Tutkittujen turvenäytteiden tuhkapitoisuus on keski - määrin 2,1 % ja ph 4,0. Vesipitoisuus on keskimäärin 91,9 % j a kuivatilavuuspaino 80 kg/m 3. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on 21,4 MJ/kg ja 50 % :n käyttökosteudessa 9,5 MJ/kg (taulukk o 2).

11 Isossa Viitasuossa on turvetta noin 0,46 milj. m 3, mistä o n yli metrin syvyisellä alueella noin 0,35 milj. m 3, yli 1,5 m sy - vällä alueella noin 0,21 milj. m 3 ja yli kaksi metriä syväll ä alueella noin 0,05 milj. m 3. Noin 12 ha :n suuruinen yli 1,5 m syvä alue soveltuu palaturvetuotantoon. Alueella on noin 0,16 milj. suo-m 3 käyttökelpoista turvetta. Palaturvetuotannon alkuvaiheessa haittaavana tekijän ä on heikosti maatunut rahkainen pintakerros, jota on noin 0,0 5 milj. suo-m 3. Lisäksi suuri liekojen määrä saattaa olla haittaa - va tekijä. 3. Konttaraisensuo (kl , x = 7094, y = 499) sijaitsee noin 26 km Vieremältä pohjoiseen. Suolle on hyvät tieyhteydet. Suo rajoittuu länsipuolelta Pieneen Viitasuohon, muuall a suota ympäröi moreenimäet (liite 1). Pinta-ala on 37 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta o n 10 ha, yli 1,5 m syvää 7 ha ja yli kaksi metriä syvää 5 ha (kuva 4). Suon pohjoispää on ojitettu kauttaaltaan. Pinta viettä ä koilliseen ja vedet laskevat Sikapuroon. Suo on kuivattavissa. Konttaraisensuolla on rämeitä 71 %, korpia 13 %, turvekankaitalo % ja nevoja 6 %. Selvästi yleisin suotyyppi on rahkarä - meojikko. Mäntyvaltainen puusto on taimi- ja riukuasteista j a paikoin täysin tuottamatonta. Keskisyvyys koko suolla on 1,1 m, yli 1 m syvällä alueell a 2,3 m, yli 1,5 m syvällä alueella 2,8 m ja yli 2 m syvällä alueella 3,3 m. Suo muodostuu yhdestä alueen eteläosassa olevast a pyöreämuotoisesta altaasta. Pohjamaa on pääosin hietaa ja hiekkaa, reuna-alueilla on moreenia. Konttaraisensuon turpeista 60 % on saravaltaisia ja 40 % rahkavaltaisia. Suossa on pintaturpeena rahkavaltainen turvekerros ja alla oleva turve on kauttaaltaan saravaltaista (kuva 9). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9, pintakerrokse n 2,7 ja pohjakerroksen 5,5. Heikosti maatuneen pintaturpeen keskipaksuus on 0,3 m. Valtaosa turpeesta on keskinkertaisest i (H5-6) maatunutta (kuva 9). Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä pieni (1,2 %) j a 1-2 m :n syvyydessä erittäin pieni (0,2 %).

12 Näytteet laboratoriotutkimuksiin on otettu suon keskeltä tutkimuspisteeltä A 600. Turpeen tuhkapitoisuus on 2,2 % ja happamuus (ph) 4,1. Turpeen vesipitoisuus on keskimäärin 91,6 % j a kuivatilavuuspaino 88 kg/m 3. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarv o on keskimäärin 21,3 MJ/kg ja 50 % :n käyttökosteudessa 9,5 MJ/k g Konttaraisensuossa on turvetta noin 0,41 milj. m 3, mistä on yli metrin syvyisellä alueella noin 0,23 milj. m 3, yli 1,5 m sy - vällä alueella noin 0,20 milj. m3 ja yli kaksi metriä syväll ä alueella noin 0,16 milj. m 3. Konttaraisensuo soveltuu vain pienimuotoiseen polttoturvetuotantoon. Polttoturpeeksi soveltuvaa turvetta on 7 ha :n alueella noin 0,16 milj. suo-m 3, josta on kuivike- ja maanparannus - turpeeksi sopivaa heikosti maatunutta rahkavaltaista turvett a noin 0,04 milj. suo-m 3.

13 21 - Saunaräme (kl , x = 7093, y = 499) sijaitse e noin 26 km Vieremältä pohjoiseen. Suolle on hyvät tieyhteydet. Suo rajoittuu loiviin moreenimäkiin, paitsi lounaassa Mattilan - suohon ja paikoin Suojokivarren tulvakerrostumiin (liite 1). Pinta-ala on 36 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 7 ha, yli 1,5 m syvää 2 ha ja yli kaksi metriä syvää 1 ha

14 Keskiosa suosta on ojitettu. Pinta viettää kaakkoon ja ve - det virtaavat Suojoen kautta Marttisenjärveen. Suo on kuivattavissa. Saunarämeen suotyypeistä on rämeitä 76 %, korpia 19 % ja turvekankaita 5 sen ojikko. Yleisin yksittäinen suotyyppi on rahkaräme j a Keskisyvyys koko suolla on 0,7 m, yli 1 m syvällä alueell a 1,4 m ja yli 1,5 m syvällä alueella 1,9 m. Suo on matalassa moreenipohjaisessa altaassa. Saunarämeen turpeista 98 % on rahkavaltaisia ja 2 % saravaltaisia(kuva 11). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,9, pintakerrokse n 2,3 ja pohjakerroksen 6,1. Heikosti maatuneen pintaturpeen keskipaksuus on 0,2 m. Turpeen tuhkapitoisuus on tutkimuspisteellä A 700 2,8 % j a ph 4,7. Turpeen vesipitoisuus on keskimäärin 91 % ja kuivatilavuuspaino 87 kg/m 3. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 21,8 MJ/kg ja 50 % :n käyttökosteudella 9,7 MJ/kg

15 Saunarämeessä on turvetta noin 0,25 milj. m 3, mistä on yl i metrin syvyisellä alueella noin 0,09 milj. m 3, yli 1,5 m syväll ä alueella noin 0,04 milj. m 3 ja yli kaksi metriä syvällä alueell a noin 0,02 milj. m3. Pienen pinta-alan ja vähäisen turvemäärän takia Saunaräm e ei sovellu polttoturvetuotantoon. 5. Iso Kamussuo (kl , x = 7093, y = 498) sijaitse e noin 26 km Vieremältä pohjoiseen. Suo rajoittuu soihin ja soistuneisiin moreenimaihin (liite 1). Pinta-ala on 110 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta o n 20 ha, yli 1,5 m syvää 10 ha ja yli kaksi metriä syvää 2 ha (ku - va 10). Suo on ojitettu kauttaaltaan. Pinta viettää kaakkoon ja ve - det valuvat ojia pitkin Suojokeen ja edelleen Marttisenjärveen. Suo on kuivattavissa. Ison Kamussuon suotyypeistä 39 % on rämeitä, 24 % korpia, 22 % nevoja ja 15 % turvekankaita. Yleisimmät yksittäiset suo - tyypit ovat tupasvillarämemuuttuma ja varsinainen saranevamuuttuma. Puusto on tiheää ja kehitysluokaltaan taimi- ja riuku- se - kä harvennusasteista. Keskisyvyys koko suolla on 0,7 m, yli 1 m syvällä alueell a 1,5 m, yli 1,5 m syvällä alueella 1,8 m ja yli 2 m syvällä alueella 2,1 m. Suo muodostuu kahdesta osasta. Paksuturpeisimma t alueet ovat pohjoisosassa, josta havaittu suurin turvepaksuus o n 2,1 m. Pohjamaalaji on pääosin moreenia, mutta paikoitellen si - tä peittää hiekka ja hieta. Ison Kamussuon turpeista on saravaltaisia 65 % ja rahkavaltaisia 35 Suon pinnalla on kauttaaltaan ohut rahkavaltaise n turpeen kerros ja alla oleva turve on saravaltaista (kuva 12). Turvekerrostuman keskihaatuneisuus on 5,2, pintakerrokse n 3,4 ja pohjakerroksen 6,0. Heikosti maatuneen pintaturpeen keskipaksuus on 0,2 m. Paksuturpeisimman altaan alueella heikost i maatunut pintakerros on yli metrin paksu (kuva 12). Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä erittäin suuri (4,4% ) ja 1-2 m :n syvyydessä erittäin pieni (0,8 %).

16 26 - Turpeen tuhkapitoisuus on tutkimuspisteellä A ,5 % ja ph 4,5. Vesipitoisuus vaihtelee välillä 89,0-92,4 % ja keskiarvo on 91,5 %. Kuivatilavuuspaino on keskimäärin 82 kg/m 3. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on 21,5 MJ/kg ja 50 % :n kosteudessa 9,5 MJ/kg (taulukko 5). Isossa Kamussuossa on turvetta noin 0,78 milj. m 3, mistä on yli metrin syvyisellä alueella noin 0,29 milj. m 3, yli 1,5 m sy - vällä alueella noin 0,18 milj. m3 ja yli kaksi metriä syvällä alueella noin 0,04 milj. m 3. Isossa Kamussuossa olisi jyrsinturvetuotantoon sopivaa hei - kosti ja keskinkertaisesti maatunutta saravaltaista turvetta noi n 0,13 milj. suo-m3, mutta pienen pinta-alan takia tuotanto on kannattamatonta. 6. Riihenperussuo (kl , x = 7071, y = 494) sijaitsee Vieremän Amerikassa noin 6 km Vieremältä länteen. Suo rajoittuu länsireunalta rikkonaiseen soistuvaan moreenimaastoon. Itäreunalla on moreenimaastoa ja peltoja.

17 Pinta-ala on 60 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta o n 26 ha, yli 1,5 m, syvää 11 ha ja yli kaksi metriä syvää 9 ha(ku - va 13). Suo on ojitettu kauttaaltaan. Pinta viettää kohti pohjoi s ta ja vedet valuvat keskiosasta itään Koukopuroon ja pohjoisess a Hankapuroon. Suo on kuivattavissa. Suo on vallitsevasti muuttumatyyppinen. Suotyypeistä rämei - tä on 72 %, turvekankaita ja peltoja 22 % sekä korpia 6 %. Ylei - sin yksittäinen suotyyppi on tupasvillarämemuuttuma. Mänty- j a koivuvaltaisen puuston kehitysluokka on taimi- ja riuku- sek ä harvennusaste. Tiheys vaihtelee harvasta tiheään.

18 Keskisyvyys koko suolla on 1,2 m, yli 1 m syvällä alueell a 1,9 m, yli 1,5 m syvällä alueella 2,9 m ja yli 2 m syvällä alu - eella 3,2 m. Suolla on yksi syvä allas, josta havaittu suuri n turvepaksuus on 4,4 m. Pohjamaalaji on lähes kauttaaltaan hiesu. Paksuturpeisimmalla alueella on liejua turpeen alla. Riihenperussuon turpeista 57 % on saravaltaisia ja 43 % rah - kavaltaisia. Suon luoteisosassa turpeet ovat vaihtelevasti rahka- ja saraturpeita ja kaakkoisosassa turve on valtaosaltaan sa - raturvetta (kuva 14). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,5, pintakerrokse n 2,9 ja pohjakerroksen 6,0. Heikosti maatuneen pintaturpeen kes - kipaksuus on 0,2 m. Paikoin heikosti maatunut pintaturve puut - tuu kokonaan (kuva 14). Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä erittäin suuri (4,2 % ) ja 1-2 m :n syvyydessä erittäin pieni (0,2 %). Tutkimuspisteeltä A otetuissa turvenäytteissä o n tuhkapitoisuus 2,3 %. Turpeen ph on keskimäärin 4,1. Vesipitoi - suus vaihtelee välillä 87,8-94,7 % ja keskiarvo on 91,9 %. Kuivatilavuuspaino on 72 kg/m3. Kuivan turpeen tehollinen lämpöar - vo on keskimäärin 21,6 MJ/kg ja 50 % :n käyttökosteudelle lasket - tuna 9,6 MJ/kg (taulukko 6).

19 Riihenperussuossa on turvetta noin 0,71 milj. m3, mistä on yli metrin syvyisellä alueella noin 0,49 milj. m3, yli 1,5 m syvällä alueella noin 0,32 milj. m3 ja yli kaksi metriä syväll ä alueella noin 0,28 milj. m3. Riihenperussuon kaakkoisosa soveltuu kohtalaisesti pieni - muotoiseen palaturvetuotantoon. Tuotantoon sopivalla yli 1,5 m syvyisellä 11 ha :n alueella on 0,26 milj. suo- m3 rahkasara- j a sararahkaturve.

20 Aittosuo (kl , x = 7097, y = 484) sijaitsee noi n 30 km Vieremältä luoteeseen Pirttimäen itäpuolella. Suo rajoittuu soistuneeseen loivapiirteiseen moreenimaastoon. Pinta-ala on 105 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta o n 15 ha, yli 1,5 m syvää 4 ha ja yli kaksi metriä syvää 1 ha (kuva 15). Suo on ojitettu kauttaaltaan noin 50 m :n ojavälein. Pint a viettää itään kohti Katajasuota. Vedet valuvat ojia pitkin Mak - kolanpuroon. Suo on kuivattavissa. Aittosuo on vallitsevasti muuttumatyyppinen. Yleisimmä t suotyypit ovat tupasvillaräme- ja korpirämemuuttuma. Mänty- j a koivuvaltainen puusto on taimi- ja riuku- sekä harvennusasteista.

21 Keskisyvyys koko suolla on 0,8 m, yli 1 m syvällä alueell a 1,3 m ja yli 1,5 m syvällä alueella 1,8 m. Suo muodostuu kol - mesta yli metrin syvyisestä altaasta. Näissä altaissa pohjamaana on hiekka ja muualla moreeni. Aittosuon turpeista 66 % on saravaltaisia ja 34 % rahkavaltaisia. A-selkälinjan alueella on paikoin pintaturpeena rahkavaltaista turvetta ja alla oleva turve on rahkasara- tai sara - turvetta (kuva 16).

22 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4, pintakerrokse n 3,6 ja pohjakerroksen 6,0. Heikosti maatuneen pintaturpeen kes - kipaksuus on 0,2 m. Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä erittäin suuri (4,5%), kun taas 1-2 m :n syvyydessä erittäin pieni (0,2 %). Tutkimuspisteeltä A 200 suon syvimmästä altaasta otetuiss a näytteissä turpeen tuhkapitoisuus on keskimäärin 2,1 % ja happa - muus 4,5. Vesipitoisuus on keskimäärin 90,5 % ja kuivatilavuus - paino 93 kg/ m3. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on keskimää - rin 20,6 MJ/kg ja 50 % :n kosteudessa 9,1 MJ/k g Aittosuossa on turvetta noin 0,80 milj. m3, mistä on yl i metrin syvyisellä alueella noin 0,20 milj. m3, yli 1,5 m syväl - lä alueella noin 0,07 milj. m3 ja yli kaksi metriä syvällä alu - eella noin 0,02 milj. m3. Pienen tuotantoon soveltuvan pinta-alan ja vähäisen turve - määrän takia polttoturvetuotanto Aittosuolta on kannattamatonta. Polttoturpeeksi soveltuvaa turvetta suolla olisi 4 ha :n alueell a 0,05 milj. suo-m3.

23 Kantosuo-Naulasuo (kl , x = 7091, y = 490) sijait - see noin 25 km Vieremältä luoteeseen Isomäen itäpuolella. Suo ra - joittuu länsireunalta Näätäsuohon, loiviin moreenimäkiin ja pai - koin soistuneeseen moreenimaastoon. Itäpuolella on hiesupeltoj a ja loivia moreenimäkiä. Pinta-ala on 109 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta o n 25 ha, yli 1,5 m syvää 9 ha ja yli kaksi metriä syvää 3 ha Suo on ojitettu kauttaaltaan. Suon eteläosan pinta viettä ä kaakkoon ja pohjoisosassa pohjoiseen. Lasku-uomina Luvejokee n on kaivetut ojat. Kantosuo-Naulasuon alue on vallitsevasti muuttumatyyppinen. Suotyypeistä rämeitä on 76 %, korpia 14 % ja turvekangasta 10 %.

24 Yleisimmät yksittäiset suotyypit ovat tupasvillaräme- ja isovar - purämemuuttuma. Puuston kehitysluokka vaihtelee taimi- ja riuku - asteisesta tukkipuuasteelle ja on keskitiheää. Keskisyvyys koko suolla on 0,9 m, yli 1 m syvällä alueell a 1,4 m, yli 1,5 m syvällä alueella 1,9 m ja yli 2 m syvällä alu - eella 2,5 m. Tutkittu alue muodostuu kolmesta yli metrin syvyi - sestä altaasta. Pohjamaa on lähes kauttaaltaan hiesu. Ainoas - taan reuna-alueet ovat moreenipohjaisia. Tutkitun alueen turpeista 73 % on saravaltaisia ja 27 % rah - kavaltaisia. Suon keskialueella, tutkimusselkälinjojen alkupäis - sä, on vallitsevana rahkaturve. Luoteisosassa suota turve o n kauttaaltaan saravaltaista (kuvat 18 ja 19). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2, pintakerrokse n 3,5 ja pohjakerroksen 5,6. Heikosti maatuneen pintaturpeen kes - kipaksuus on 0,2 m. Heikosti maatunut pintakerros on varsin ohu t ja paikoin se puuttuu kokonaan (kuvat 18 ja 19). Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä erittäin suuri (4,6 %), kun taas 1 2 m :n syvyydessä erittäin pieni (0,5 %). Laboratorionäytteet on otettu tutkimuspisteeltä B 400 suo n luoteisosasta. Turpeen tuhkapitoisuus on keskimäärin 2,1 % j a happamuus 4,0. Näytteiden vesipitoisuus on keskimäärin 91,4 % ja kuivatilavuuspaino 81 kg/m3. Kuivan turpeen tehollinen lämpö - arvo on keskimäärin 20,1 MJ/kg ja 50 % :n kosteudessa 8,8 MJ/k g (taulukko 8). Tutkitulla alueella on turvetta noin 0,95 milj. m 3, mistä on yli metrin syvyisellä alueella noin 0,36 milj. m3, yli 1,5 m sy - vällä alueella noin 0,17 milj. m3 ja yli kaksi metriä syväll ä alueella noin 0,07 milj. m3. Suon yli 1,5 m syvät alueet soveltuvat pienimuotoiseen pala - turvetuotantoon. Yhdeksän hehtaarin alueella on 0,13 milj. suo-m 3 käyttökelpoista rahkasara- ja sararahkaturvetta, josta suurin os a on keskinkertaisesti maatunutta.

25 9. Myllysuo (kl , x = 7089, y = 505) sijaitsee noi n 18 km Vieremältä pohjoiseen Karankamäen pohjoispuolella. Suo rajoittuu vaihtelevan muotoisiin peitemoreenikankaisiin. Pohjoispuolella on Honkajoki ja Honkajärvi. Pinta-ala on 22 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta o n 12 ha, yli 1,5 m syvää 8 ha ja yli kaksi metriä syvää 5 ha (kuva 20). Suon pinta viettää koilliseen ja se on ojitettu kauttaaltaan. Suo on kuivattavissa. Suotyypeistä rämeitä on 84 %, korpia 11 % ja turvekangast a 5 %. Yleisin yksittäinen suotyyppi on rahkarämeojikko. Mäntyja koivuvaltainen puusto on pääasiassa taimiasteista ja tihey s vaihtelee keskitiheästä tiheään. Keskisyvyys koko suolla on 1,4 m, yli 1 m syvällä alueell a 2,1 m, yli 1,5 m syvällä alueella 3,1 m ja yli 2 m syvällä alueella 3,5 m. Suo muodostuu yhdestä altaasta, josta havaittu suurin turvepaksuus on 3,8 m. Suoaltaan pohjamaalaji on pääasiass a hiesu. Myllysuon turpeista 68 % on rahkavaltaisia, 31 % saravaltaisia ja 1 % ruskosammalvaltaisia. Yleisimmät turvelajit ovat sa-

26 rarahka- ja rahkasaraturpeet. Saravaltaisia turpeita on suo n itäosassa pohjaturpeena, muualla vallitsevina ovat rahkavaltai - set turpeet (kuva 21). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3, pintakerrokse n 3,2 ja pohjakerroksen 6,2. Heikosti maatuneen pintaturpeen kes - kipaksuus on 0,4 m. Maatuneisuus paranee tasaisesti kohti poh - jaa (kuva 21). Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä suuri (3,2 %) j a 1-2 m :n syvyydessä erittäin pieni (0,8 %). Turpeen tuhkapitoisuus on tutkimuspisteellä A 200 3,2 %. Näytteiden ph on 4,1. Vesipitoisuus on keskimäärin 89,6 % j a kuivatilavuuspaino 111 kg/ m 3. Kuivan turpeen tehollinen lämpö - arvo on keskimäärin 21,2 MJ/kg ja 50 % :n kosteudelle laskettun a 9,4 MJ/kg (taulukko 9). Myllysuossa on turvetta noin 0,31 milj. m 3, mistä on yl i metrin syvyisellä alueella noin 0,25 milj. m3, yli 1,5 m syväll ä alueella noin 0,20 milj. m3 ja yli kaksi metriä syvällä alueell a noin 0,15 milj. m3.

27 Polttoturvetuotantoon soveltuvan alueen koko on noin 8 ha ja tällä 0,20 milj. suo-m3 käyttökelpoista turvetta. Tästä tur - vemäärästä on heikosti maatunutta kuivike- ja maanparannustur - peeksi sopivaa pintaturvetta 0,06 milj. suo-m 3. Pienen pintaalan takia tuotanto suolla on kuitenkin kannattamatonta. 10. Kenkäsuo (kl , x = 7082, y = 503) sijaitsee noi n 13 km Vieremältä pohjoiseen Karankamäentien länsipuolella. Suo rajoittuu pohjoisreunalta moreenimaastoon ja Ison Mäkijärvenpu - roan ja eteläpuolella on Mankilanmäki (liite 2). Pinta-ala on 43 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta o n 25 ha, yli 1,5 m syvää 20 ha ja yli kaksi metriä syvää 16 ha (kuva 22). Suon pinta viettää voimakkaasti luoteeseen. Suo on ojitettu kauttaaltaan ja-se on kuivattavissa pohjaa myöten. Kolme neljäsosalla suosta suotyypit ovat ojikko- ja muuttu - matyyppisiä. Luonteenomaisimpia suotyyppejä ovat karhunsammal - muuttuma, tupasvillarämemuuttuma ja korpirämemuuttuma. Puusto on mäntyvaltaista ja kehitysluokaltaan taimi- ja riukuasteist a sekä harvennusasteista. Tiheys vaihtelee harvasta tiheään.

28 Keskisyvyys koko suolla on 1,9 m, yli 1 m syvällä alueell a 2,7 m, yli 1,5 m syvällä alueella 3,1 m ja yli 2 m syvällä alueella 3,5 m. Suo muodostuu kahdesta pinta-alaltaan pienestä, mutta syvästä altaasta. Suurin havaittu turvepaksuus on 6,8 m. Syvimmillä alueilla pohja on hiesua ja muualla hietaa tai yleisemmin moreenia. Kenkäsuon turpeista 85 % on saravaltaisia, 14 % rahkavaltaisia ja 1 % ruskosammalvaltaisia. Yleisin yksittäinen turvelaj i on rahkasaraturve. Puunjäänteitä sisältävää turvetta on 7 %. Rahkavaltaista turvetta on paikoin pinta- ja pohjaturpeena, muu - ten turve on kauttaaltaan saraturvetta (kuvat 23 ja 24). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2, pintakerrokse n 3,4 ja pohjakerroksen 5,8. Heikosti maatuneen pintaturpeen keskipaksuus on 0,5 m. Maatuneisuus paranee tasaisesti kohti pohjaa (kuvat 23 ja 24). Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä keskimääräinen (2,8 % ) ja 1-2 m :n syvyydessä pieni (1,4 %).

29 Laboratorionäytteet on otettu tutkimuspisteeltä A 200 suo n itäosan altaasta. Turvenäytteiden tuhkapitoisuus on keskimääri n 3,3 % ja happamuus (ph) 5,0. Turpeen vesipitoisuus on keskimää - rin 93 % ja kuivatilavuuspaino vain 64 kg/ m3. Kuivan turpeen te - hollinen lämpöarvo on 20,9 MJ/kg ja 50 % :n käyttökosteudelle las - kettuna 9,2 MJ/kg Kenkäsuossa on turvetta noin 0,80 milj. m 3, mistä on yl i metrin syvyisellä alueella noin 0,68 milj. m3, yli 1,5 m syväl - lä alueella noin 0,63 milj. m3 ja yli kaksi metriä syvällä alu - eella noin 0,56 milj. m3. Suon yli 1,5 m syvällä noin 20 ha :n alueella on jyrsin- j a palaturvetuotantoon sopivaa turvetta yhteensä 0,50 milj. suo-m3. Suon pintaosan heikosti maatunut saravaltainen turve sopii jyrsinturpeeksi ja alla oleva keskinkertaisesti ja hyvin maatunu t saraturve sopii palaturpeen raaka-aineeksi lisätekijöinä olevie n rahkan ja suoleväkön ansiosta.

30 Saarisuo (kl , x = 7093, y = 495) sijaitse e noin 23 km Vieremältä pohjoiseen Rotimon ja Kaatiaisen välisel - lä kannaksella. Suo rajoittuu koillisessa loivapiirteisiin mo - reeniharjanteisiin ja muualla vesistöjen kerrostamiin hiesuihin. Pinta-ala on 44 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta o n 13 ha, vli 1,5 m syvää 5 ha j a, yli kaksi metriä syvää 2 ha Suo on ojitettu kauttaaltaan. Pinta viettää luoteeseen j a etelään ja vedet valuvat sekä Rotimoon että Kaatiaiseen. Suo o n kuivattavissa. Saarisuon suotyypeistä 40 % on nevoja, 35 % rämeitä ja 25 % korpia. Yleisin yksittäinen suotyyppi on lyhytkorsinevamuuttuma. Mänty- ja koivuvaltainen puusto on taimi- ja riukuasteista. Puusto on pääasiassa keskitiheää. Keskisyvyys koko suolla on 0,7 m, yli 1 m syvällä alueell a 1,5 m, yli 1,5 m syvällä alueella 2,0 m ja yli 2 m syvällä alu - eella 2,3 m. Suo muodostuu yhdestä pienestä altaasta, jonka poh - jamaalajeina ovat pääosin hiesu ja hieta.

31 Saarisuon turpeista 88 % on rahkavaltaisia ja 12 % saraval - taisia. Yleisimmät turpeet ovat sararahka- ja tupasvillasararah - katurpeet. Valtaosa suon keskiosan turpeesta on rahkavaltaista. Saraturpeita on keskialtaan pohjaosassa ja paikoin aivan pinnal - la

32 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6, pintakerrokse n 2,9 ja pohjakerroksen 5,9. Heikosti maatuneen pintaturpeen kes - kipaksuus on 0,1 m. Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä pieni (1,8 %) j a 1-2 m :n syvyydeltä ei liekoja havaittu. Turpeen tuhkapitoisuus on tutkimuspisteellä A 400 vain 1,0 % ja ph on 3,3. Turvenäytteiden vesipitoisuus on keskimäärin 89,6 % ja kuivatilavuuspaino 101 kg/ m 3. Kuivan turpeen tehollinen läm - pöarvo on 21,2 MJ/kg ja 50 % :n käyttökosteudelle laskettuna 9, 4 MJ/kg Saarisuossa on turvetta noin 0,32 milj. m3, mistä on yl i metrin syvyisellä alueella noin 0,20 milj. m3, yli 1,5 m syväl - lä alueella noin 0,10 milj. m3 ja yli kaksi metriä syvällä alu - eella noin 0,05 milj. m3. Saarisuo soveltuu hyvin pienimuotoiseen palaturvetuotantoon. Heikosti maatunut pintakerros on ohut ja alla oleva tupasvilla a sisältävä sararahkaturve sopii hyvin polttoturpeeksi. Tuotantoon sopivalla noin 5 ha :n alueella on 0,08 milj. suo-m3 käyttö - kelpoista turvetta.

33 Iso Saarisuo (kl , x = 7094, y = 496) sijaitse e noin 26 km Vieremältä pohjoiseen. Suo rajoittuu etelässä ja idäs - sä soihin ja muualta suota reunustavat moreenipeitteiset mäe t (liite 1). Pinta-ala on 35 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta o n 15 ha, yli 1,5 m syvää 8 ha ja yli kaksi metriä syvää 2 ha (kuva 6). Suon pinta viettää etelään ja vedet virtaavat ojia pitki n Rotimoon. Suo on ojitettu kauttaaltaan. Suo on vallitsevasti ojikkotyyppinen ja yleisin suotyyppi o n tupasvillarämeojikko. Puusto on taimi- ja riukuasteista sekapuus - toa. Keskisyvyys koko suolla on 0,9 m, yli 1 m syvällä alueell a 1,5 m, yli 1,5 m syvällä alueella 1,7 m ja yli 2 m syvällä alu - eella 2,1 m. Suo muodostuu yhdestä altaasta, jonka pohjamaalaj i on pääasiassa moreeni. Paikoin on pohjalla ohut kerros liejua. Ison Saarisuon turpeista 67 % on rahkavaltaisia ja 33 % sa - ravaltaisia. Yksittäisistä turvelajeista eniten on tupasvillasa - rarahkaturvetta. Valtaosa rahkaturpeesta on suon pohjoisosass a (kuva 27). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8, pintakerrokse n 3,5 ja pohjakerroksen 6,0. Heikosti maatuneen pintaturpeen kes - kipaksuus on 0,4 m (kuva 27). Liekojen määrä on 1-0 m :n syvyydessä keskimääräinen (2,6 % ) ja syvemmältä liekoja ei havaittu. Tutkimuspisteeltä A 200 otetuissa turvenäytteissä tuhkapi - toisuus on 1,7 % ja happamuus 3,9. Turpeen vesipitoisuus on kes - kimäärin 88,1 % ja kuivatilavuuspaino 117 kg/ m3. Kuivan turpee n tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 22,2 MJ/kg ja 50 % :n käyttö - kosteudelle laskettuna 9,9 MJ/kg (taulukko 12). Isossa Saarisuossa on turvetta noin 0,32 milj. m3, mistä on yli metrin syvyisellä alueella noin 0,22 milj. m 3, yli 1,5 m sy - vällä alueella noin 0,14 milj. m3 ja yli kaksi metriä syväll ä alueella noin 0,04 milj. m3. Iso Saarisuo soveltuu polttoturvetuotantoon vain ympärill ä olevien soiden kanssa yhteistuotantoalueena. Tuotantoon sopiva ala on pieni, vain 8 ha ja turve kohtalaisesti polttoturpeeks i soveltuvaa paksuhkon heikosti maatuneen pintakerroksen takia. Tuotantoon sopivaa turvetta on noin 0,10 milj. suo-m3.

34 13. Kuikkasuo (kl , x = 7094, y = 496) sijaitse e noin 26 km Vieremältä pohjoiseen. Suo rajoittuu pohjoisessa Iso Saarisuohon, idässä Iso Viitasuohon ja muualla suota ympäröi mo - reenipeitteiset mäet (liite 1). Pinta-ala on 48 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta o n 15 ha, yli 1,5 m syvää 9 ha ja yli kaksi metriä syvää 5 ha (kuva 6). Pinta viettää lounaaseen ja vedet virtaavat Latvalammen kau t- ta ojia pitkin Rotimoon. Suo on ojitettu kauttaaltaan. Suo on vallitsevasti ojikko- ja muuttumatyyppinen. Yleisin yksittäinen suotyyppi on tupasvillarämeojikko. Puusto on taimi - ja riukuasteista sekapuustoa. Keskisyvyys koko suolla on 0,9 m, yli 1 m syvällä alueell a 1,9 m, yli 1,5 rn syvällä alueella 2,3 m ja yli 2 m syvällä alu - eella 2,8 m. -Suo on saarekkeinen ja lahdekkeinen ja itäosass a on allas, josta havaittu suurin turvepaksuus on 2,8 m. Pohja n maalaji on pääosin moreeni, mutta syvän altaan alueella on hie - sua ja sen päällä on lieju- ja mutakerrostuma. Kuikkasuon turpeista 52 % on saravaltaisia ja 48 % rahkaval - taisia. Selkälinjan alueella suon pinnalla on ohut rahkavaltai - sen turpeen kerros ja alla turve on saravaltaista (kuva 28). Ohut - turpeisella alueella turve on rahkavaltaista. Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7, pintakerrokse n 3,4 ja pohjakerroksen 5,7. Heikosti maatuneen pintaturpeen kes - kipaksuus on 0,4 m. Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä erittäin suuri (4,7 % ) ja syvemmältä liekoja ei ole havaittu. Kuikkasuossa on turvetta noin 0,44 milj. m3, mistä on yl i metrin syvyisellä alueella noin 0,28 milj. m 3, yli 1,5 m syväll ä alueella noin 0,21 milj. m3 ja yli kaksi metriä syvällä alueell a noin 0,14 milj. m3. Suo soveltuu ainoastaan ympärillä olevien Iso Saarisuon j a Iso Viitasuon kanssa yhteistuotantoalueeksi. Suossa on noi n 9 ha:n alueella 0,16 milj. suo-m3 käyttökelpoista jyrsinturpeek - si sopivaa heikosti ja keskinkertaisesti maatunutta saraturvetta.

35 Mattilansuo (kl , x = 7093, y = 499) sijaitse e noin 26 km Vieremältä pohjoiseen. Suolle on hyvät tieyhteydet. Suo yhtyy lounaassa moreenisaarekkeiden valitse Iso Kamussuohon, rajoittuu idässä Suojokeen ja jokisedimentteihin ja muualla moreenimäkiin (liite 1). Pinta-ala on 110 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta o n 39 ha, yli 1,5 m syvää 13 ha ja yli kaksi metriä syvää 6 ha (kuva 1 0). Suon pinta viettää jyrkästi kaakkoon. Vedet virtaavat Suo - jokeen, joka laskee Marttisenjärveen. Suo on kuivattavissa pohjaa myöten. Mattilansuon suotyypeistä 33 % on nevoja, 30 % rämeitä, 17 % korpia ja 20 % turvekankaita. Suo on vallitsevasti muuttumatyyppinen ja yleisin yksittäinen suotyyppi on varsinainen saranevamuuttuma. Suon sekapuusto on taimi- ja riukuasteista sekä paikoin harvennusasteista. Puusto on keskitiheää. Keskisyvyys koko suolla on 0,9 m, yli 1 m syvällä alueell a 1,4 m, yli 1,5 m syvällä alueella 2,0 m ja yli 2 m syvällä alueella 2,3 m. Suo on luode-kaakko suuntaisessa, saarekkeisess a altaassa, josta havaittu suurin turvepaksuus on 3,1 m. Suo n yleisimpinä pohjamaalajeina ovat moreeni, hieta ja hiesu. Mattilansuon turpeista 66 % on saravaltaisia, 31 % rahkavaltaisia ja 3 % ruskosammalvaltaisia. Saraturpeista yleisin o n rahkasaraturve ja rahkaturpeista varpua ja puuta sisältävä sararahkaturve. Paikoin suon pinnalla ja B-selkälinjan alkupääss ä pohjalla on rahkavaltaista turvetta, muuten turvekerrostuma o n kauttaaltaan saravaltainen (kuva 29 ja 30). Turvekerrosturnan keskirnaatuneisuus on 5,1, pintakerrokse n 3,8 ja pohjakerroksen 5,6. Heikosti maatuneen pintaturpeen keskipaksuus on 0,3 m. Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä suuri (3,1 %) j a 1-2 m :n syvyydessä erittäin pieni (0,8 %). Laboratorionäytteet on otettu suon syvimmältä alueelta tutkimuspisteeltä A Turpeen tuhkapitoisuus on keskimääri n 4,9 %, ph-arvo on 5,0. Turvenäytteiden vesipitoisuus on keskimäärin 91,6 % ja kuivatilavuuspaino 81 kg/m 3. Kuivan turpee n tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 21,0 MJ/kg ja 50 % :n käyttökosteudelle laskettuna 9,3 MJ/kg (taulukko 13).

36 Mattilansuossa on turvetta noin 0,95 milj. m3, mistä on yl i metrin syvyisellä alueella noin 0,56 milj. m3, yli 1,5 m syväll ä alueella noin 0,26 milj. m3 ja yli kaksi metriä syvällä alueell a noin 0,14 milj. m3. Mattilansuossa on 13 ha :n alueella noin 0,20 milj. suo-m3 käyttökelpoista jyrsinturvetta. Pienen pinta-alan takia tuotan - to on kuitenkin kannattamatonta.

37 15. Rasvasuo (kl , x = 7098, y = 498) sijaitsee noi n 29 km Vieremältä pohjoiseen Petäjäjoen itäpuolella. Suo rajoit - tuu lännessä joen kerrostamiin hietaan ja hiesuun. Muualta suo rajoittuu kookkaisiin moreenimäkiin(liite 3). Pinta-ala on 55 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 18 ha, yli 1,5 m syvää 11 ha ja yli kaksi metriä syvää 5 ha (kuva 31). Suon pinta viettää länsiluoteeseen ja vedet virtaavat oji a pitkin Petäjäjoen kautta Rotimoon. Suo on kuivattavissa pohja a myöten. Rasvasuon suotyypeistä 50 % on rämeitä, 23 % avosoita, 8 % korpia ja 19 % turvekangasta. Suotyypit ovat vallitsevasti ojik - kotyyppejä ja yleisin yksittäinen suotyyppi on tupasvillaräme - ojikko. Suon sekapuusto on taimi- ja riukuasteista ja tihey s vaihtelee harvasta tiheään. Keskisyvyys koko suolla on 1,0 m, yli 1 m syvällä alueell a 1,7 m, yli 1,5 m syvällä alueella 2,1 m ja yli 2 m syvällä alu - eella 2,6 m. Suo muodostuu kahdesta altaasta, joista länsipuo - len allas on ohutturpeinen. Suurin havaittu turvepaksuus on 3,Om.

38 Allasalueella pohjamaalaji on pääasiassa hietaa, hiekkaa ja hiesua. Rasvasuon turpeista 53 % on saravaltaisia ja 47 % rahkaval - taisia. Puunjäänteitä sisältäviä turpeita on 15 %. Suon pinnal - la on kauttaaltaan ohut rahkavaltaisen turpeen kerros ja all a oleva turve on saravaltaista (kuva 32). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,0, pintakerrokse n 3,5 ja pohjakerroksen 5,5. Heikosti maatuneen pintaturpeen kes - kipaksuus on 0,2 m. Heikosti maatunut pintakerros on ohut j a valtaosa alla olevasta turpeesta on keskinkertaisesti (H5-6) maa - tunutta (kuva 32). Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä suuri (3,2 %) j a 1-2 m :n syvyydessä erittäin pieni (0,6 %). Suon pohjoispäästä tutkimuspisteeltä A otetuiss a näytteissä tuhkapitoisuus on keskimäärin 2,4 % ja happamuus (ph ) on 4,0. Turvenäytteiden vesipitoisuus on keskimäärin 91,4 % ja

39 kuivatilavuuspaino 82 kg/ m3. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 21,6 MJ/kg ja 50 % :n käyttökosteudelle laskettun a 9,6 MJ/kg

40 Rasvasuossa on turvetta noin 0,54 milj. m 3, mistä on yl i metrin syvyisellä alueella noin 0,31 milj. m3, yli 1,5 m syväll ä alueella noin 0,23 milj. m3 ja yli kaksi metriä syvällä alueell a noin 0,13 milj. m3. Heikosti maatunut pintakerros on ohut ja saravaltainen turve sisältää rahkaa ja tupasvillaa, joten palaturvetuotanto o n Rasvasuolla mahdollista. Tuotantoon sopivalla noin 11 ha :n alu - eella on 0,18 milj. suo-m 3 käyttökelpoista turvetta. 16.Kukkosuo (kl , x = 7096, y = 498) sijaitsee noi n 27 km Vieremältä pohjoiseen Hirvisuon itäpuolella. Suo rajoittuu vaihtelevan muotoisiin moreenipeitteisiin mäkiin. Mäkien väli - sillä alueilla maasto jatkuu soisena. Pinta-ala on 23 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta o n 11 ha, yli 1,5 m syvää 7 ha ja yli kaksi metriä syvää 5 ha (kuva 33). Suon pinta viettää pääasiassa eteläkaakkoon ja suota on oji - tettu ainoastaan aivan suon pohjoisosasta. Suo on kuivattavissa. Suo on suurimmaksi osaksi luonnontilainen. Rämeiden osuu s on 69 %, avosoiden 16 % ja korpien 15 %. Yleisin yksittäinen

41 suotyyppi on tupasvillaräme. Puusto on sekapuustoa, rämealueill a kuitenkin mänty on yleisin puulaji. Keskisyvyys koko suolla on 1,3 m, yli 1 m syvällä alueell a 2,0 m, yli 1,5 m syvällä alueella 2,5 m ja yli 2 m syvällä alu - eella 2,8 m. Suo on pohjois-eteläsuuntaisessa altaassa, jost a havaittu suurin turvepaksuus on 4,2 m. Pohjamaalaji on pääasiassa moreeni, mutta syvimmillä alueilla on myös hietaa ja hiesua. Kukkosuon turpeista 72 % on saravaltaisia ja 28 % rahkaval - taisia. Rahkavaltaista turvetta on suon pinnalla ohuena kerro k - sena ja eteläosan pienen altaan turve on lähes kauttaaltaan rah - kavaltaista, muuten turvekerrostuma on saravaltainen (kuva 34). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7, pintakerrokse n 3,5 ja pohjakerroksen 5,6. Heikosti maatuneen pintaturpeen kes - kipaksuus on 0,6 m. Suurin osa turpeesta on keskinkertaisesti maatunutta (kuva 34). Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä keskimääräinen (2,5 % ) ja 1-2 m :n syvyydessä erittäin pieni (0,9 %).

42 61 - Laboratorionäytteet on otettu tutkimuspisteeltä A suon keskiosasta. Turvenäytteiden tuhkapitoisuus on keskimääri n 3,5 %. Happamuus on 5,5. Vesipitoisuus on keskimäärin 92,2 % ja kuivatilavuuspaino 69 kg/ m3. Kuivan turpeen tehollinen lämpö - arvo on 21,4 MJ/kg ja 50 % :n käyttökosteudessa 9,5 MJ/k g. Kukkosuossa on turvetta noin 0,30 milj. m3, mistä on yl i metrin syvyisellä alueella noin 0,22 milj. m3, yli 1,5 m syväl - lä alueella noin 0,18 milj. m 3 ja yli kaksi metriä syvällä alu - eella noin 0,14 milj. m3. Kukkosuo soveltuu jyrsinturvetuotantoon länsipuolella ole - van Hirvisuo-Pyöreäsuon lisäalueena. Tuotantoon sopivalla 7 ha : alueella on noin 0,14 milj. suo-m 3 käyttökelpoista turvetta. n

43 Kaakkurisuo (kl , x = 7093, y = 496) sijaitse e noin 23 km Vieremältä pohjoiseen Kaatiaisen itäpuolella. Suo rajoittuu lounaiskulmalta Kaatiaiseen ja muualta suota ympäröi moreenipeitteiset mäet. Pinta-ala on 55 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta o n 10 ha, yli 1,5 m syvää 5 ha ja yli kaksi metriä syvää 3 ha Suo on ojitettu kauttaaltaan ja vedet valuvat Kaatiaiseen. Vallitsevana suotyyppinä on mustikkaturvekangas. Puusto on taimi-, riuku- ja harvennusasteista sekapuustoa. Keskisyvyys koko suolla on 0,8 m, yli 1 m syvällä alueell a 1,9 m, yli 1,5 m syvällä alueella 2,6 m ja yli 2 m syvällä alueella 3,2 m. Pohjamaalaji on lähes kauttaaltaan hiesu. Kaakkurisuon turpeista 70 % on saravaltaisia ja 30 % rahkavaltaisia. Yleisin yksittäinen turvelaji on rahkasaraturve (kuva 36).

44 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6, pintakerrokse n 3,2 ja pohjakerroksen 5,9. Heikosti maatuneen pintaturpeen kes - kipaksuus on 0,1 m. Kaakkurisuossa on turvetta noin 0,45 milj. m3, mistä on yl i metrin syvyisellä alueella noin 0,19 milj. m3, yli 1,5 m syvällä alueella noin 0,13 milj. m3 ja yli kaksi metriä syvällä alueell a noin 0,10 milj. m3. Suo ei sovellu polttoturvetuotantoon pienen pinta-alan, vä - häisen turvemäärän ja kuivatusvaikeuksien takia. 18.Pieni Kamussuo (kl , x =7092, y = 498) sijaitsee noin 24 km Vieremältä pohjoiseen Marttisenjärven pohjoispuo - lella. Suo rajoittuu idässä Suojokeen ja sen kasaamiin sediment - teihin. Muualla suota ympäröi rikkonaiset ja loivapiirteiset mo - reenikummut (liite 1). Pinta-ala on 36 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta o n 7 ha ja yli 1,5 m syvää 1 ha (kuva 37). Suo on ojitettu kauttaaltaan ja se on vallitsevasti muuttu - matyyppinen. Yleisimmät havaitut suotyypit ovat varsinainen sararämemuuttuma ja varsinainen saranevamuuttuma. Puusto on pää - asiassa taimi ja riukuasteista sekapuustoa. Keskisyvyys koko suolla on 0,8 m, yli 1 m syvällä alueell a 1,2 m ja yli 1,5 m syvällä alueella 2,1 m. Pohjamaalaji on pää - osin hiesu. Pienen Kamussuon turpeista 84 % on saravaltaisia ja 16 % rahkavaltaisia. Yleisin yksittäinen turvelaji on rahkasaratur - ve (kuva 38). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,7, pintakerrokse n 3,9 ja pohjakerroksen 5,1. Heikosti maatuneen pintaturpeen kes - kipaksuus on 0,2 m. Pienessä Kamussuossa on turvetta noin 0,28 milj. m3, mistä on yli metrin syvyisellä alueella noin 0,09 milj. m3 ja yl i 1,5 m syvällä alueella noin 0,02 milj. m3.

45 Suo ei sovellu polttoturvetuotantoon pienen pinta-alan j a vähäisen turvemäärän takia.

46 Ohtosuo (kl , x = 7075, y = 513) sijaitsee noin 20 km Vieremältä itäkoilliseen Pyöreen pohjoispuolella. Suo ra - joittuu moreenipeitteisiin mäkiin. Eteläpuolella on maantie. Pinta-ala on 30 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta o n 16 ha, yli 1,5 m syvää 10 ha ja yli kaksi metriä syvää 8 h a Pinta viettää luoteeseen ja vedet valuvat ojia pitkin Nie - miseen. Suo on kuivattavissa pohjaa myöten. Ohtosuon suotyypeistä 52 % on rämeitä, 39 % korpia ja 9 % turvekankaita. Mänty- ja kuusivaltaisen puuston kehitysluokk a vaihtelee taimi- ja riukuasteisesta tukkipuuasteelle ja on kes - kitiheää tai tiheää. Keskisyvyys koko suolla on 1,5 m, yli 1 m syvällä alueell a 2,2 m, yli 1,5 m syvällä alueella 2,7 m ja yli 2 m syvällä alu - eella 3,0 m. Suo muodostuu yhdestä selväpiirteisestä altaasta, josta havaittu suurin turvepaksuus on 3,9 m. Pohjamaalaji on lähes kauttaaltaan hiesu.

47 Ohtosuon turpeista 58% on saravaltaisia ja 42 % rahkaval - taisia. Yleisin yksittäinen turvelaji on sararahkaturve. Suon pinnalla on ohut rahkavaltaisen turpeen kerros, alla on saraval - taista turvetta ja suon pohjalla on rahkaturvetta

48 Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4, pintakerrokse n 3,2 ja pohjakerroksen 6,2. Heikosti maatuneen pintaturpeen kes - kipaksuus on 0,4 m. Maatuneisuus paranee tasaisesti kohti poh - jaa (kuva 40). Liekojen määrä on 0-1 m :n syvyydessä suuri (3,9 %) j a 1-2 m :n syvyydessä keskimääräinen (2,0 %). Tutkimuspisteeltä A 200 otetuissa turvenäytteissä tuhkapi - toisuus on 2,8 % ja happamuus 4,8. Vesipitoisuus vaihtelee vä - lillä 85,8-92,9 % ja keskiarvo on 92,0 %. Kuivatilavuuspain o on keskimäärin 77 kg/ m3. Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo on 20,7 MJ/kg ja 50 % :n käyttökosteudelle laskettuna 9,1 MJ/k g Ohtosuossa on turvetta noin 0,44 milj. m 3, mistä on yli met - rin syvyisellä alueella noin 0,35 milj. m3, yli 1,5 m syväll ä alueella noin 0,27 milj. m3 ja yli kaksi metriä syvällä alueell a noin 0,24 milj. m 3. Ohtosuossa olisi 10 hain alueella noin 0,22 milj. suo-m 3 käyttökelpoista jyrsinturvetta, mutta pienen pinta-alan taki a sen tuottaminen on kannattamatonta. Heikosti maatuneen pinta - turpeen alla oleva turve soveltuu palaturpeeksi.