Polkuintegraali yleistyy helposti paloitain C 1 -poluille. Määritelmä Olkoot γ : [a, b] R m paloittain C 1 -polku välin [a, b] jaon
|
|
- Vilho Sariola
- 6 vuotta sitten
- Katselukertoja:
Transkriptio
1 Polkuintegraali yleistyy helposti paloitain C 1 -poluille. Määritelmä Olkoot : [a, b] R m paloittain C 1 -polku välin [a, b] jaon P = {a = t 1 < < t k = b} ja joukko D R m sellainen, että ([a, b]) D. Kun f : D R on integroituva pitkin polkuja [tj 1,t j ] kaikilla j = 1,..., k, niin funktion f polkuintegraali pitkin polkua on fds = fds + + fds. [t0,t 1 ] [tk 1,t k ] Huomautus Kun Määritelmässä funktio f on jatkuva, niin t1 tk fs = f((t)) (t) dt + + f((t)) (t) dt t 0 t k 1 = b a f((t)) (t) dt, missä Riemann-integraali lasketaan vastaavasti paloittain.
2 Esimerkki Olkoon kaikilla t [ 1, 1] ja olkoon (t) = ( t, t) f(x 1, x 2 ) = x 1 x 2 2 kaikilla x 1, x 2 R. Silloin ei ole C 1 -polku, mutta on paloittain C 1 -polku ja 0 fds = f( t, t) d( t, t) 1 dt dt + f( t, t) d( t, t) dt dt = = = t t 2 ( 1, 1) dt + 0/ 1 4 t / 1 4 t t t 2 (1, 1) dt
3 Lause Olkoon : [a, b] R m ja : [c, d] R m injektiivisiä paloitttain C 1 -polkuja, joiden kuvajoukoille pätee ([a, b]) = ([c, d]). Jos f : D R m R on sellainen jatkuva funktio, että ([a, b]) D, niin fds = fds Huomautus Vastaava tulos on näytetty aiemmin, kun f 1 ja sekä ovat sileitä (Määr. 3.2,4) ja injektiivisiä polkuja (eli ([a, b]) on yksinkertainen sileä kaari (Määr ) ). Yllä oleva tulos pätee löysemmillä oletuksilla. Korjataan Määritelmää seuraavalla tavalla, joka poistaa eräitä muuttujanvaihdossa esiintyviä ongelmia: Määritelmä Olkoon C R m käyrä ja olkoot : [a, b] R m ja : [c, d] R m käyrän C parametriesityksiä. Parametriesitykset j ovar ekvivalentteja, jos löytyy sellainen surjektio φ : [a, b] [c, d], että φ on C 1 -funktio, (t) = φ(t) kaikilla t [a, b] ja joko φ (t) > 0 kaikilla t [a, b] tai φ (t) < 0 kaikilla t [a, b].
4 Polkuintegraalit yhtyvät myös ekvivalenteille C 1 -poluille (joiden ei tarvitse olla injektiivisiä, Määr ). Tämä vahvistaa Lausetta 3.2.3, jossa vastaava tulos näytettiin funktiolle f 1. Huom! myös Lauseessa kuvauksen φ tulee olla C 1! Lause Olkoon C R m käyrä, jolla on ekvivelentit parametriesitykset : [a, b] C ja : [c, d] C. Jos f : D R m R on sellainen funktio, että C D, niin fds = fds Todistus. Olkoot ja lauseen oletusten mukaiset. Ekvivalenttisuuden määritelmän nojalla löytyy sellainen ja aidosti monotoninen surjektio φ : [a, b] [c, d], että = φ. Tehdään polkuintegraalissa fds = d c f( (t)) (t) dt muuttujanvaihto t = φ(s), jolloin saadaan φ 1 (d) fds = f( (φ(s))) (φ(s)) φ (s)ds, φ 1 (c) missä (i) φ > 0 (aidosti kasvava) tai (ii) φ < 0 (aidosti vähenevä). Käsitellään ensin tapaus (i): fds = φ 1 (d)=b φ 1 (c)=a f( φ(s)) (φ(s))φ (s) ds = φ = }{{} ( φ) fds.
5 Vastaavasti (ii) fds = φ 1 (d)=a φ 1 (c)=b f( φ(s)) (φ(s)) φ (s) ( 1) ds = }{{} φ (s) fds. Seuraava määritelmä laajentaa kaaren käsitteen joukoille, joiden parametriesitykset eivät ole sileitä. Määritelmä Olkoon C R m. Joukko C on yksinkertainen kaaari, jos löytyy sellainen jatkuva bijektio : [a, b] C, että on paloittain C 1 -polku. Kuvausta sanotaan kaaren C yksinkertaiseksi parametriesitykseksi. Määritelmä Olkoon C R m yksinkertainen kaari, jonka yksinkertainen parametriesitys on : [a, b] C. Funktion f (kaari-)integraali yli kaaren C on b fds = f((t)) (t) dt. (4.1.1) C a Kun f 1, integraalin (4.1.1) arvoa sanotaan kaaren C pituudeksi, jota merkitään l(c). Huomautus Lauseesta seuraa, että kaari-integraalin arvo ei riipu yksinkertaisen parametriesityksen valinnasta.
6 Esimerkki a) Olkoon C = {(x 1, x 2 ) R 2 : x 2 = x 1, x 1 [ 1, 1]}. Silloin C on yksinkertainen kaari, jonka yksinkertainen parametriesitys on (t) = (t, t ), kaikilla t [ 1, 1]. Funktion f(x 1, x 2 ) = x 2 1x 2 integraali yli kaaren C on 0 fds = t 2 t d(t, t ) 1 dt dt + t 2 t d(t, t ) dt dt = 1. 2 C 1 b) Olkoon C R 2 joukko, joka koostuu sellaisen origokeskisen neliön kolmesta sivusta, että neliön sivut, joiden pituus on 2, ovat koordinaattiakselien suuntaiset ja sivu, jolla x 2 = 1, ei sisälly joukkoon C. Laske funktion f(x 1, x 2 ) = x 1 + 3x 2 2 kaari-integraali yli kaaren C. Joukko C on yksinkertainen kaari, sillä (1, t 2), 1 t 3 (t) = (4 t, 1), 3 t 5 ( 1, 6 t), 5 t 7 on joukon C injektiivinen parametriesitys, joka on paloittain C 1 - polku. Tällöin fds = 1 + 3(t 2) 2 dt + 4 t + 3 dt (6 t) 2 dt C } 1 {{}} 3 {{}} 5 {{} =4 =6 0 =0
7 4.1.1 Vektorikentän polkuintegraali Määritelmä Olkoon f = (f 1,..., f m ) : D R m R m jatkuva vektorikenttä ja olkoon = ( 1,..., m ) : [a, b] R m sellainen (paloittain) C 1 -polku, että ([a, b]) D. Vektorikentän f (polku)integraali pitkin polkua on b b f d = f((t)) (t)dt = f 1 ((t)) 1(t) + + f m ((t)) m(t)dt Esimerkki Olkoon a a f(x 1, x 2 ) = 1 4 ( x 2, x 1 ) kaikilla x 1, x 2 R ja olkoon (t) = (t, t 2 ) kaikilla t [ 1, 1]. Silloin on C 1 -polku ja (t) = (1, 2t) t [ 1, 1]. Funktion f polkuintegraali pitkin polkua on 1 f d = f((t)) (t)dt = = = f(t, t 2 ) (1, 2t)dt 1 4 ( t2, t) (1, 2t)dt 1 t 2 + 2t 2 dt = 1 6.
8 Kuva 4.1: Vektorikentän f(x 1, x 2 ) = 1 4 ( x 2, x 1 ) arvot polulla (t) = (t, t 2 ).
9 Fysikaalinen tulkinta Luvun alussa todettiin, että reaaliarvoisen funktion polkuintegraali on funktion kuvaajan ja polun väliin jäävän alueen pinta-ala. Mikä on vektorikentän polkuintegraalin tulkinta? Fysiikassa vektorikentän f polkuintegraali pitkin polkua kuvaa voimakentän f tekemää työtä, kun voimakentässä f oleva hiukkanen siirtyy pisteestä (a) pisteeseen (b) pitkin polkua. Kuva 4.2: Vakiokentän f = (0, c) työtä tekevä komponentti riippuu hiukkasen liikkeen suunnasta. Kuvassa hiukkanen liikkuu matkan l pitkin eri suoria. Tapaus (a): kenttä ei tee työtä, Tapaus (c) Kentän tekemä työ on lc. Tapaus (b) kentän tekemä työ on l c cos(θ).
10 Esimerkiksi kun hiukkanen liikkuu vakiovoimakentässä f yksikkövektorin u suuntaan matkan l, niin vektorikentän tekemä työ on W = missä θ on vektorien f ja u välinen kulma eli }{{} l f cos(θ) }{{} matka työtä tekevä komponentti cos(θ) = f u f u. Tarkastellaan tapausta, jossa f ei ole vakiokenttä ja hiukkanen liikkuu pitkin polkua. Käytetään välin [a, b] jakoa P = {a = t 0 < < t k = b}. Väliarvolauseen (Lemma 3.4.1) nojalla löytyy sellainen piste p j [ j 1, t j ], että (t j ) (t j 1 ) = (p j )(t j t j 1 ). Arvioidaan hiukkasen rataa paloittain lineaarisella polulla kaikilla t [t j 1, t j ], missä j = 1,..., k. (t) (p j )(t t j ) + (t j 1 )
11 Hetkellä p j [t j 1, t j ] hiukkanen on pisteessä (p j ), jolloin siihen vaikuttaa voima f((p j )). Kun väli [t j 1, t j ] on hyvin lyhyt, niin voima f((t)) f((p j )) kaikilla t [t j 1, t j ]. Kun hiukkanen kulkee lineaarisesti pisteestä (t j 1 ) pisteeseen (t j ), sen kulkema matka on tj t j 1 (p j ) dt = (p j ) (t j t j 1 ). Vakiokentän f((p j )) tekemä työ, kun hiukkanen siirtyy pisteestä (t j 1 ) pisteeseen (t j ) lineeaarisesti, on W j = (p j ) (t j t j 1 ) f((p j )) cos(θ j ) missä cos(θ j ) = f((p j)) (p j ) f((p j )) (p j ) Kentän f tekemää kokonaistyötä voidaan approksimoida Riemannin summalla k W f((p j )) cos(θ j ) (p j ) (t j t j 1 ) (4.1.2) = j=1 k f((p j )) (p j )(t j t j 1 ). j=1 (4.1.2)
12 Vektorikentän polkuintegraalin ominaisuuksia Lause Olkoon f, g : D R m R m kaksi jatkuvaa funktiota ja olkoon : [a, b] R m sellainen (paloittain) C 1 -polku, että ([a, b]) D. Silloin (f + g) d = f d + g d ja cf d = c f d jokaisella c R. Todistus. Seuraa Riemannin integraalin vastaavista ominaisuuksista.
13 Lause Olkoon f : D R m R m jatkuva. Olkoon : [a, b] R m ja : [c, d] R m kaksi sellaista C 1 -polkua, että ([a, b]) D ja löytyy sellainen C 1 -funktio φ : [a, b] [c, d], että = φ. Silloin 1. Jos φ(a) = c ja φ(b) = d, niin f d = f d. 2. Jos φ(a) = d ja φ(b) = c, niin f d = f d. Todistus. Tarkastellaan kohta (1): Olkoon = φ. Tällöin b b F d = f((t)) (t)dt = f( φ) (φ(t))φ (t)dt. Muutujanvaihdolla s = φ(t) saadaan F d = Kohdan (2) todistus etenee vastaavasti. a d c a f( (s)) (s)ds.
14 Vektorikentän kaari-integraali Aiemmin nähtiin, että kaaren sileys ei ole välttämätöntä hyvin määritellylle integraalille. Tässä luvussa rajoitutaan kuitenkin esityksen yksinkertaistamiseksi sileisiin yksinkertaisiin kaariin. Palautetaan aluksi mieleen, että yksinkertaisen sileän kaaren kaikki sileät parametriesitykset ovat yksinkertaisia ja ekvivalentteja keskenään (Lause 3.2.4, jonka todistuksessa on helppo nähdä että differentioituva φ on myös C 1 -funktio). Määritelmä Olkoon C R m yksinkertainen sileä kaari ja olkoon C 1 -polut : [a, b] R m ja : [c, d] R m kaaren C sileitä parametriesityksiä. Parametriesitykset ja ovat aidosti ekvivalentteja, jos sellaisella C 1 -surjektiolla φ : [a, b] [c, d], että = φ pätee φ > 0. Esimerkki Olkoon Silloin parametriesitykset ja C = {(x 1, x 2 ) R 2 : x 2 = x 1, x 1 [0, 1]}. (t) = (t, t), t [0.1] (t) = (1 2t, 1 2t), t [0, 1/2] ovat ekvivalentteja mutta eivät aidosti ekvivalentteja, sillä φ(t) = 1 t 2 kuvaa välin [0, 1] välille [0, 1/2] ja (t) = (φ(t))., mutta φ (t) = 1/2 kaikilla t [0, 1].
15 Aidon ekvivalenttisuuden tutkimiseen on helpompikin tapa kuin funktion φ konstruointi: Lemma Olkoon C R m yksinkertainen sileä kaari ja olkoon C 1 -polut : [a, b] R m ja : [c, d] R m kaaren C sileitä parametriesityksiä. Parametriesitykset ja ovat aidosti ekvivalentteja, jos (a) = (c) (eli polkujen alkupisteet yhtyvät). Todistus. Yksinkertaisen sileän kaaren sileät parametriesitykset ovat ekvivalentteja (Lause 3.2.4), jolloin sellainen C 1 -bijektio φ : [a, b] [c, d], että = φ, on olemassa. Jos φ > 0, niin φ(a) = c, jolloin (a) = (c). Jos φ < 0, niin φ(a) = d, jolloin (a) = (d). Lause Olkoon f : D R m R jatkuva ja C R m sileä yksinkertainen kaari. Jos kaaren C sileät parametriesitykset : [a, b] R m ja : [c, d] R m ovat aidosti ekvivalentteja, niin f d = f d. Todistus. Väite seuraa lauseesta Huomautus Lauseen nojalla kaaren parametriesityksen polkuintegraalin merkki vaihtuu erilaisilla poluilla. Tämän perusteella on luonnollista jakaa kaaren parametriesitykset kahteen luokkaan.
16 Määritelmä Olkoon C yksinkertainen sileä kaari ja : [a, b] C sen sileä (yksinkertainen) parametriesitys. Yksinkertainen kaari C on suunnistettu päätepisteestä (a) päätepisteeseen (b), jos sen sileiksi parametriesityksiksi sallitaan vain sellaisia polkuja, joiden alkupiste on (a) ja loppupiste on (b). Suunnistettua kaarta merkintään C +. Lisäksi merkitään C sellaista suunnistettua kaarta, joka on suunnistettu päätepisteestä (b) päätepisteeseen (a) ja sanotaan, että C on suunnistettu vastakkaiseen suuntaan kuin C +. Huomautus Yksinkertaisella sileällä kaarella on ainoastaan kaksi suunnistusta. Määritelmä Olkoon C + R m suunnistettu sileä yksinkertainen kaari ja f : D R m R m sellainen jatkuva funktio, että C D. Funktion f (kaari-)integraali yli suunnistetun kaaren C + on b f ds = f((t)) (t)dt, C + a missä on suunnistetun kaaren C + jokin sileä parametriesitys.
17 Esimerkki Olkoon f(x 1, x 2 ) = (x 1 x 2, x 1 ) kaikilla x 1, x 2 R ja C = {(x 1, x 2 ) R 2 : x 2 = x 2 1, x 1 [ 1, 0]} Tällöin (t) = (t, t 2 ), t [ 1, 0] on käyrän C injektiivinen parametriesitys ja (t) = (1, 2t) 0. Täten C on sileä yksinkertainen kaari. Suunnistetaan kaari C pisteestä ( 1) = ( 1, 1) pisteesen (0) = (0, 0) ja merkitään suunnistettua kaarta C +. Kaari-integraali 0 0 fds = f(t, t 2 ) (1, 2t)dt = (t 3, t) (1, 2t)dt = 11 C Kuva 4.3: Yksinkertainen suunnistettu kaari C + (punainen käyrä). Kaaren C suunnistus merkitty nuolella.
18 Vektorifunktion kaari-integraalilla ja skalaarifunktion kaari-integraalilla on seuraava yhteys: Lause Olkoon C + R m yksinkertainen sileä suunnistettu kaari. Olkoon f : D R m R m sellainen jatkuva vektorikenttä, että C D. Silloin 1 f ds = f C + C 1ds (4.1.3) aina, kun on kaaren C + jokin sileä (yksinkertainen) parametriesitys. Todistus. Määritelmän mukaan sileä parametriesitys : [a, b] C toteuttaa ehdon (t) 0 kaikilla t [a, b]. Lisäksi Lauseen nojalla on injektiivinen, joten sen käänteiskuvaus 1 : C [a, b] on myös jatkuva. Erityisesti 1 : C R m on hyvin määritelty jatkuva kuvaus. Täten yhtälön (4.1.3) oikea puoli on jatkuvan reaalifunktion kaari-integraali. Jatkuvan funktion kaari-integraalin arvo on sama injektiivisille parametriesityksille (Lause 4.1.3). Täten kaari-integraali voidaan laskea käyttäen esimerkiksi sileää parametriesitystä, jolloin suoraan nähdään että C f 1 1ds = eli yhtälö (4.1.3) pätee. b a f((t)) 1 ((t) 1 ((t) (t) dt = b a f((t)) (t)dt
19 Määritelmä Yhtälössä (4.1.3) esiintyvää vektoria τ x := (t) (t), missä (t) = x eli t = 1 (x),nimitetään suunnistetun kaaren C + yksikkötangenttivektoriksi pisteessä x C. Esimerkki Suunistetun kaaren C +, missä C = ([0, 2π]) ja (t) = (t sin(t), t cos(t)) kaikilla t [0, 2π], yksikkötangenttivektori pisteessä x, kun x = (t 0 ), t 0 [0, 2π], on τ x = (sin(t 0 ) + t 0 cos(t 0 ), cos(t 0 ) t 0 sin(t 0 )) (sin(t0 ) + t 0 cos(t 0 )) 2 + (cos(t 0 ) t 0 sin(t 0 )) 2.
20 Kuva 4.4: Vasemmalla yksinkertaisen sileän suunnistetun kaaren C + yksikkötangenttivektoreita käyrän pisteisiin piirrettynä. Oikealla yksinkertaisen sileän suunnistetun kaaren C yksikkötangenttivektoreita käyrän pisteisiin piirrettynä.
4.3.7 Epäoleellinen integraali
Esimerkki 4.3.16. (Lineaarinen muuttujien vaihto) Olkoot A R m sellainen kompakti joukko, että A on nollajoukko. Olkoon M R m m säännöllinen matriisi (eli det(m) 0) ja f : R m R jatkuva funktio. Tehdään
Oletetaan sitten, että γ(i) = η(j). Koska γ ja η ovat Jordan-polku, ne ovat jatkuvia injektiivisiä kuvauksia kompaktilta joukolta, ja määrittävät
HY / Matematiikan ja tilastotieteen laitos Vektorianalyysi II, syksy 18 Harjoitus 6 Ratkaisuehdotukset Tehtävä 1. Osoita, että sileille Jordan-poluille on voimassa : I R n ja : J R n (I) = (J) jos ja vain
KOMPLEKSIANALYYSI I KURSSI SYKSY 2012
KOMPLEKSIANALYYSI I KURSSI SYKSY 212 RITVA HURRI-SYRJÄNEN 6.1. Poluista. 6. Kompleksinen integrointi Olkoon [α, β] suljettu reaaliakselin väli, α < β, ja olkoon A kompleksitason avoin joukko. Polku on
MS-A0202 Differentiaali- ja integraalilaskenta 2 (SCI) Luento 1: Parametrisoidut käyrät ja kaarenpituus
MS-A0202 Differentiaali- ja integraalilaskenta 2 (SCI) Luento 1: Parametrisoidut käyrät ja kaarenpituus Antti Rasila Aalto-yliopisto Syksy 2015 Antti Rasila (Aalto-yliopisto) MS-A0202 Syksy 2015 1 / 18
peitteestä voidaan valita äärellinen osapeite). Äärellisen monen nollajoukon yhdiste on nollajoukko.
Esimerkki 4.3.9. a) Piste on nollajoukko. Suoran rajoitetut osajoukot ovat avaruuden R m, m 2, nollajoukkoja. Samoin suorakaiteiden reunat koostuvat suoran kompakteista osajoukoista. b) Joukko = Q m [0,
f(tx + (1 t)y) tf(x) + (1 t)f(y) jokaisella x, y A ja t [0, 1].
Tässä luvussa näytetään divergenssilause konveksin joukon tapauksessa. Määritelmä 4.5.1. 1. Joukko R m on konveksi, jos kaikilla x, y pisteet tx + (1 t)y jokaisella t [0, 1]. 2. Olkoon R m konveksi. Funktio
LUKU 10. Yhdensuuntaissiirto
LUKU hdensuuntaissiirto Olkoot (M, N) suunnistettu pinta, p M ja v p R 3 p annettu vektori pisteessä p (vektorin v p ei tarvitse olla pinnan M tangenttivektori). Tällöin vektori (v p N(p)) N(p) on vektorin
LUKU 7. Perusmuodot Ensimmäinen perusmuoto. Funktiot E, F ja G ovat tilkun ϕ ensimmäisen perusmuodon kertoimet ja neliömuoto
LUKU 7 Perusmuodot 7 Ensimmäinen perusmuoto Määritelmä 7 Olkoon ϕ: U R 3 tilkku Määritellään funktiot E, F, G: U R asettamalla (7) E := ϕ ϕ, F := ϕ, G := ϕ u u u u Funktiot E, F G ovat tilkun ϕ ensimmäisen
3.4 Käänteiskuvauslause ja implisiittifunktiolause
3.4 Käänteiskuvauslause ja implisiittifunktiolause Tässä luvussa käsitellään kahta keskeistä vektorianalyysin lausetta. Esitellään aluksi kyseiset lauseet ja tutustutaan niiden käyttötapoihin. Lause 3.4.1
LUKU 4. Pinnat. (u 1, u 2 ) ja E ϕ 2 (u 1, u 2 ) := ϕ u 2
LUKU 4 Pinnat 4.. Määritelmiä ja esimerkkejä Määritelmä 4.. Epätyhjä osajoukko M R 3 on sileä (kaksiulotteinen) pinta, jos jokaiselle pisteelle p M on olemassa ympäristö V p R 3, avoin joukko U p R 2 ja
Selvästi. F (a) F (y) < r x d aina, kun a y < δ. Kolmioepäyhtälön nojalla x F (y) x F (a) + F (a) F (y) < d + r x d = r x
Seuraavaksi tarkastellaan C 1 -sileiden pintojen eräitä ominaisuuksia. Lemma 2.7.1. Olkoon S R m sellainen C 1 -sileä pinta, että S on C 1 -funktion F : R m R eräs tasa-arvojoukko. Tällöin S on avaruuden
Kompleksianalyysi, viikko 4
Kompleksianalyysi, viikko 4 Jukka Kemppainen Mathematics Division Reaalimuuttujan kompleksiarvoisen funktion integraali Aloitetaan reaalimuuttujan kompleksiarvoisen funktion integraalin määrittelyllä,
MS-A0305 Differentiaali- ja integraalilaskenta 3 Luento 8: Divergenssi ja roottori. Gaussin divergenssilause.
MS-A0305 Differentiaali- ja integraalilaskenta 3 Luento 8: Divergenssi ja roottori. Gaussin divergenssilause. Antti Rasila Aalto-yliopisto Syksy 2015 Antti Rasila (Aalto-yliopisto) MS-A0305 Syksy 2015
MS-A0305 Differentiaali- ja integraalilaskenta 3 Luento 9: Greenin lause
MS-A0305 Differentiaali- ja integraalilaskenta 3 Luento 9: Greenin lause Antti Rasila Aalto-yliopisto Syksy 2015 Antti Rasila (Aalto-yliopisto) MS-A0305 Syksy 2015 1 / 19 Esimerkki Olkoon F : R 3 R 3 vakiofunktio
5.6 Yhdistetty kuvaus
5.6 Yhdistetty kuvaus Määritelmä 5.6.1. Oletetaan, että f : æ Y ja g : Y æ Z ovat kuvauksia. Yhdistetty kuvaus g f : æ Z määritellään asettamalla kaikilla x œ. (g f)(x) =g(f(x)) Huomaa, että yhdistetty
Seurauksia. Seuraus. Seuraus. Jos asteen n polynomilla P on n erisuurta nollakohtaa x 1, x 2,..., x n, niin P on muotoa
Seurauksia Seuraus Jos asteen n polynomilla P on n erisuurta nollakohtaa x 1, x 2,..., x n, niin P on muotoa P(x) = a n (x x 1 )(x x 2 )... (x x n ). Seuraus Astetta n olevalla polynomilla voi olla enintään
MS-A0305 Differentiaali- ja integraalilaskenta 3 Luento 7: Pintaintegraali ja vuointegraali
MS-A0305 Differentiaali- ja integraalilaskenta 3 Luento 7: Pintaintegraali ja vuointegraali Antti Rasila Aalto-yliopisto Syksy 2015 Antti Rasila (Aalto-yliopisto) MS-A0305 Syksy 2015 1 / 24 Mikä on pinta?
Tasokäyrän kaarevuus LUKU 1
LUKU Tasokäyrän kaarevuus.. Käyrät Määritelmä.. Polku (eli parametrisoitu käyrä) on jatkuva kuvaus α: I R n, missä I R on väli. Polku α = (α,..., α n ) on (jatkuvasti) derivoituva, jos jokainen α j, j
Cantorin joukko LUKU 8
LUKU 8 Cantorin joukko 8.. Cantorin 3 -joukko Merkitään J = J 0, = [0, ]. Poistetaan välin J keskeltä avoin väli I,, jonka pituus on /3; siis I, = (, 2). Olkoot jäljelle jäävät suljetut välit J 3 3, ja
Cantorin joukon suoristuvuus tasossa
Cantorin joukon suoristuvuus tasossa LuK-tutkielma Miika Savolainen 2380207 Matemaattisten tieteiden laitos Oulun yliopisto Syksy 2016 Sisältö Johdanto 2 1 Cantorin joukon esittely 2 2 Suoristuvuus ja
Oletetaan ensin, että tangenttitaso on olemassa. Nyt pinnalla S on koordinaattiesitys ψ, jolle pätee että kaikilla x V U
HY / Matematiikan ja tilastotieteen laitos Vektorianalyysi II, syksy 018 Harjoitus 4 Ratkaisuehdotukset Tehtävä 1. Olkoon U R avoin joukko ja ϕ = (ϕ 1, ϕ, ϕ 3 ) : U R 3 kaksiulotteisen C 1 -alkeispinnan
1 Määrittelyjä ja aputuloksia
1 Määrittelyjä ja aputuloksia 1.1 Supremum ja infimum Aluksi kerrataan pienimmän ylärajan (supremum) ja suurimman alarajan (infimum) perusominaisuuksia ja esitetään muutamia myöhemmissä todistuksissa tarvittavia
4.3 Moniulotteinen Riemannin integraali
4.3 Moniulotteinen Riemannin integraali Tässä luvussa opitaan miten integroidaan usean muuttujan reaaliarvoista tai vektoriarvoista funktiota, millaisten joukkojen yli jatkuvaa funktiota voi integroida,
1 Supremum ja infimum
Pekka Alestalo, 2018 Tämä moniste täydentää reaalilukuja ja jatkuvia reaalifunktioita koskevaa kalvosarjaa lähinnä perustelujen ja todistusten osalta. Suurin osa määritelmistä jms. on esitetty jo kalvoissa,
Käyrän kaarevuus ja kierevyys
Käyrän kaarevuus ja kierevyys LuK-tutkielma Recardt Jua Opiskelijanumero 2435589 Matemaattisten tieteiden laitos Oulun yliopisto Kevät 2017 Sisältö 1 Jodanto 2 2 Esitietoja 3 2.1 Derivointi polulla.........................
Määrätty integraali. Markus Helén. Mäntän lukio
Määrätty integraali Markus Helén Pinta-ala Monikulmio on tasokuvio, jota rajoittaa suljettu, itseään leikkaamaton murtoviiva. Monikulmio voidaan aina jakaa kolmioiksi. Alueen pinta-ala on näiden kolmioiden
Esimerkki 1.1. Kahdeksikkopolku α: u (sin u, sin 2u) on helppo todeta injektioksi
. Pinnoista.. Pinnan määritelmästä. Monisteen [] määritelmän 4.. mukainen pinta S on sama olio, jollaista abstraktimmassa differentiaaligeometriassa kutsutaan avaruuden R n alimonistoksi (tarkemmin upotetuksi
MS-A0305 Differentiaali- ja integraalilaskenta 3 Luento 10: Stokesin lause
MS-A0305 Differentiaali- ja integraalilaskenta 3 Luento 10: Stokesin lause Antti Rasila Matematiikan ja systeemianalyysin laitos Aalto-yliopisto Syksy 2016 Antti Rasila (Aalto-yliopisto) MS-A0305 Syksy
MS-A0205/MS-A0206 Differentiaali- ja integraalilaskenta 2 Luento 1: Parametrisoidut käyrät ja kaarenpituus
MS-A0205/MS-A0206 Differentiaali- ja integraalilaskenta 2 Luento 1: Parametrisoidut käyrät ja kaarenpituus Jarmo Malinen Matematiikan ja systeemianalyysin laitos 1 Aalto-yliopisto Kevät 2016 1 Perustuu
Viivaintegraali ja Greenin lause
TAMPEREEN YLIOPISTO Pro gradu -tutkielma Markus Vaajala Viivaintegraali ja Greenin lause Informaatiotieteiden yksikkö Matematiikka Tammikuu 213 Tampereen yliopisto Informaatiotieteiden yksikkö Vaajala,
3.3 Funktion raja-arvo
3.3 Funktion raja-arvo Olkoot A ja B kompleksitason joukkoja ja f : A B kuvaus. Kuvauksella f on pisteessä z 0 A raja-arvo c, jos jokaista ε > 0 vastaa δ > 0 siten, että 0 < z z 0 < δ ja z A f(z) c < ε.
Luento 10: Työ, energia ja teho. Johdanto Työ ja kineettinen energia Teho
Luento 10: Työ, energia ja teho Johdanto Työ ja kineettinen energia Teho 1 / 23 Luennon sisältö Johdanto Työ ja kineettinen energia Teho 2 / 23 Johdanto Energia suure, joka voidaan muuttaa muodosta toiseen,
Vastaa kaikkiin kysymyksiin (kokeessa ei saa käyttää laskinta)
Helsingin yliopisto, Matematiikan ja tilastotieteen osasto Vektorianalyysi II (MAT22, syksy 28 Kurssitentti, Ma 7228 (RATKAISUEHDOTUKSET Tentaattori: Ville Tengvall (villetengvall@helsinkifi Vastaa kaikkiin
Differentiaalimuodot
LUKU 2 Differentiaalimuodot Olkoot A R n ja p A. Vektori pisteessä p on pari (p; v), missä v R n. Pisteeseen p kiinnitetyn vektorin v p := (p; v) ensimmäinen komponentti p on vektorin v p paikkaosa ja
MS-A0305 Differentiaali- ja integraalilaskenta 3 Luento 1: Moniulotteiset integraalit
MS-A35 ifferentiaali- ja integraalilaskenta 3 Luento : Moniulotteiset integraalit Antti Rasila Matematiikan ja systeemianalyysin laitos Aalto-yliopisto Syksy 26 Antti Rasila (Aalto-yliopisto) MS-A35 Syksy
Kuvaus. Määritelmä. LM2, Kesä /160
Kuvaus Määritelmä Oletetaan, että X ja Y ovat joukkoja. Kuvaus eli funktio joukosta X joukkoon Y on sääntö, joka liittää jokaiseen joukon X alkioon täsmälleen yhden alkion, joka kuuluu joukkoon Y. Merkintä
MS-A0305 Differentiaali- ja integraalilaskenta 3 Luento 3: Vektorikentät
MS-A0305 Differentiaali- ja integraalilaskenta 3 Luento 3: Vektorikentät Antti Rasila Matematiikan ja systeemianalyysin laitos Aalto-yliopisto Syksy 2016 Antti Rasila (Aalto-yliopisto) MS-A0305 Syksy 2016
Karteesinen tulo. Olkoot A = {1, 2, 3, 5} ja B = {a, b, c}. Näiden karteesista tuloa A B voidaan havainnollistaa kuvalla 1 / 21
säilyy Olkoot A = {1, 2, 3, 5} ja B = {a, b, c}. Näiden karteesista tuloa A B voidaan havainnollistaa kuvalla c b a 1 2 3 5 1 / 21 säilyy Esimerkkirelaatio R = {(1, b), (3, a), (5, a), (5, c)} c b a 1
MS-A0305 Differentiaali- ja integraalilaskenta 3 Luento 5: Kaarenpituus ja skalaarikentän viivaintegraali
MS-A0305 Differentiaali- ja integraalilaskenta 3 Luento 5: Kaarenpituus ja skalaarikentän viivaintegraali Antti Rasila Aalto-yliopisto Syksy 2015 Antti Rasila (Aalto-yliopisto) MS-A0305 Syksy 2015 1 /
ELEC C4140 Kenttäteoria (syksy 2016)
ELEC C4140 Kenttäteoria (syksy 2016) Henrik Wallén / versio 15. syyskuuta 2016 Vektorianalyysi (Ulaby, luku 3) Viiva-, pinta- ja tilavuusalkiot Nablaoperaatiot Gaussin ja Stokesin lauseet Nabla on ystävä
Fr ( ) Fxyz (,, ), täytyy integroida:
15 VEKTORIANALYYSI Luento Vektorikentän käyräintegraali Voiman tekemä työ on matka (d) kertaa voiman (F) projektio liikkeen suunnassa, yksinkertaisimmillaan W Fd. Jos liike tapahtuu käyrää pitkin ja voima
Surjektion käsitteen avulla kuvauksia voidaan luokitella sen mukaan, kuvautuuko kaikille maalin alkioille jokin alkio vai ei.
5.5 Surjektio Surjektion käsitteen avulla kuvauksia voidaan luokitella sen mukaan, kuvautuuko kaikille maalin alkioille jokin alkio vai ei. Määritelmä 5.5.1. Kuvaus f : X æ Y on surjektio, jos jokaisella
Toispuoleiset raja-arvot
Toispuoleiset raja-arvot Määritelmä Funktiolla f on oikeanpuoleinen raja-arvo a R pisteessä x 0 mikäli kaikilla ɛ > 0 löytyy sellainen δ > 0 että f (x) a < ɛ aina kun x 0 < x < x 0 + δ; ja vasemmanpuoleinen
Määritelmä Olkoon C R m yksinkertainen kaari ja γ : [a, b] R m sen yksinkertainen parametriesitys, joka on paloittain C 1 -polku.
Muodostetn vektorikentän kri-integrli yksinkertisen kren tpuksess. Plutetn mieleen, että joukko C R m on yksinkertinen kri, jos löytyy sellinen jtkuv bijektio γ : [, b] C, jok on ploittin C 1 -funktio
Konvergenssilauseita
LUKU 4 Konvergenssilauseita Lause 4.1 (Monotonisen konvergenssin lause). Olkoon (f n ) kasvava jono Lebesgueintegroituvia funktioita. Asetetaan f(x) := f n (x). Jos f n
= ( F dx F dy F dz).
17 VEKTORIANALYYSI Luento 2 3.4 Vektorikentän käyräintegraali Voiman tekemä työ on matka (d) kertaa voiman (F) projektio liikkeen suunnassa, yksinkertaisimmillaan W Fd. Jos liike tapahtuu käyrää pitkin
3.1 Väliarvolause. Funktion kasvaminen ja väheneminen
Väliarvolause Funktion kasvaminen ja väheneminen LAUSE VÄLIARVOLAUSE Oletus: Funktio f on jatkuva suljetulla välillä I: a < x < b f on derivoituva välillä a < x < b Väite: On olemassa ainakin yksi välille
Funktion raja-arvo ja jatkuvuus Reaali- ja kompleksifunktiot
3. Funktion raja-arvo ja jatkuvuus 3.1. Reaali- ja kompleksifunktiot 43. Olkoon f monotoninen ja rajoitettu välillä ]a,b[. Todista, että raja-arvot lim + f (x) ja lim x b f (x) ovat olemassa. Todista myös,
Sinin jatkuvuus. Lemma. Seuraus. Seuraus. Kaikilla x, y R, sin x sin y x y. Sini on jatkuva funktio.
Sinin jatkuvuus Lemma Kaikilla x, y R, sin x sin y x y. Seuraus Sini on jatkuva funktio. Seuraus Kosini, tangentti ja kotangentti ovat jatkuvia funktioita. Pekka Salmi FUNK 19. syyskuuta 2016 22 / 53 Yhdistetyn
Derivaatta: funktion approksimaatio lineaarikuvauksella.
Viikko 5 Tällä viikolla yleistetään R 2 :n ja R 3 :n vektorialgebran peruskäsitteet n-ulotteiseen avaruuteen R n, ja määritellään lineaarikuvaus. Tarkastellaan funktioita, joiden määrittelyjoukko on n-ulotteisen
JYVÄSKYLÄN YLIOPISTO. Integraalilaskenta 2 Harjoitus Olkoon A := {(x, y) R 2 0 x π, sin x y 2 sin x}. Laske käyräintegraali
JYVÄSKYLÄN YLIOPISTO MTEMTIIKN J TILSTOTIETEEN LITOS Integraalilaskenta Harjoitus 4 5.4.4. Olkoon := {(x, y) R x π, sin x y sin x}. Laske käyräintegraali + (y dx + x dy) a) suoraan; ja b) Greenin lauseen
MS-A0305 Differentiaali- ja integraalilaskenta 3 Luento 4: Taso- ja avaruuskäyrät
MS-A0305 Differentiaali- ja integraalilaskenta 3 Luento 4: Taso- ja avaruuskäyrät Antti Rasila Aalto-yliopisto Syksy 2015 Antti Rasila (Aalto-yliopisto) MS-A0305 Syksy 2015 1 / 24 Motivaatio Tässä tutustutaan
Täydellisyysaksiooman kertaus
Täydellisyysaksiooman kertaus Luku M R on joukon A R yläraja, jos a M kaikille a A. Luku M R on joukon A R alaraja, jos a M kaikille a A. A on ylhäältä (vast. alhaalta) rajoitettu, jos sillä on jokin yläraja
Johdatus reaalifunktioihin P, 5op
Johdatus reaalifunktioihin 802161P, 5op Osa 2 Pekka Salmi 1. lokakuuta 2015 Pekka Salmi FUNK 1. lokakuuta 2015 1 / 55 Jatkuvuus ja raja-arvo Tavoitteet: ymmärtää raja-arvon ja jatkuvuuden määritelmät intuitiivisesti
MS-C1340 Lineaarialgebra ja differentiaaliyhtälöt
MS-C1340 Lineaarialgebra ja differentiaaliyhtälöt Differentiaaliyhtälöt, osa 1 Riikka Kangaslampi Matematiikan ja systeemianalyysin laitos Aalto-yliopisto 2015 1 / 20 R. Kangaslampi Matriisihajotelmista
Differentiaali- ja integraalilaskenta 3 Laskuharjoitusviikko 5 /
M-A3x ifferentiaali- ja integraalilaskenta 3, IV/217 ifferentiaali- ja integraalilaskenta 3 Laskuharjoitusviikko 5 / 2. 24.3. Harjoitustehtäviä 1 6 lasketaan alkuviikon harjoituksessa. Harjoituksessa laskematta
MS-A0305 Differentiaali- ja integraalilaskenta 3 Luento 1: Moniulotteiset integraalit
MS-A35 ifferentiaali- ja integraalilaskenta 3 Luento 1: Moniulotteiset integraalit Antti Rasila Aalto-yliopisto Syksy 215 Antti Rasila (Aalto-yliopisto) MS-A35 Syksy 215 1 / 24 Skalaarikenttä Olkoon R
MS-A0204 Differentiaali- ja integraalilaskenta 2 (ELEC2) Luento 9: Muuttujanvaihto taso- ja avaruusintegraaleissa
MS-A24 Differentiaali- ja integraalilaskenta 2 (ELEC2) Luento 9: Muuttujanvaihto taso- ja avaruusintegraaleissa Antti Rasila Matematiikan ja systeemianalyysin laitos Aalto-yliopisto Kevät 216 Antti Rasila
= 5! 2 2!3! = = 10. Edelleen tästä joukosta voidaan valita kolme särmää yhteensä = 10! 3 3!7! = = 120
Tehtävä 1 : 1 Merkitään jatkossa kirjaimella H kaikkien solmujoukon V sellaisten verkkojen kokoelmaa, joissa on tasan kolme särmää. a) Jokainen verkko G H toteuttaa väitteen E(G) [V]. Toisaalta jokainen
Differentiaali- ja integraalilaskenta 3 Ratkaisut viikko 3
MS-A35 Differentiaali- ja integraalilaskenta 3, I/27 Differentiaali- ja integraalilaskenta 3 Ratkaisut viikko 3 Tehtävä : Hahmottele seuraavat vektorikentät ja piirrä niiden kenttäviivat. a) F(x, y) =
1 Sisätulo- ja normiavaruudet
1 Sisätulo- ja normiavaruudet 1.1 Sisätuloavaruus Määritelmä 1. Olkoon V reaalinen vektoriavaruus. Kuvaus : V V R on reaalinen sisätulo eli pistetulo, jos (a) v w = w v (symmetrisyys); (b) v + u w = v
Tenttiin valmentavia harjoituksia
Tenttiin valmentavia harjoituksia Alla olevissa harjoituksissa suluissa oleva sivunumero viittaa Juha Partasen kurssimonisteen siihen sivuun, jolta löytyy apua tehtävän ratkaisuun. Funktiot Harjoitus.
BM20A5800 Funktiot, lineaarialgebra ja vektorit Harjoitus 4, Syksy 2016
BM20A5800 Funktiot, lineaarialgebra ja vektorit Harjoitus 4, Syksy 2016 1. Hahmottele karkeasti funktion f : R R 2 piirtämällä sen arvoja muutamilla eri muuttujan arvoilla kaksiulotteiseen koordinaatistoon
1 sup- ja inf-esimerkkejä
Alla olevat kohdat (erityisesti todistukset) ovat lähinnä oheislukemista reaaliluvuista, mutta joihinkin niistä palataan myöhemmin kurssilla. 1 sup- ja inf-esimerkkejä Nollakohdan olemassaolo. Kaikki tuntevat
1 sup- ja inf-esimerkkejä
Alla olevat kohdat (erityisesti todistukset) ovat lähinnä oheislukemista reaaliluvuista, mutta joihinkin niistä palataan myöhemmin kurssilla. 1 sup- ja inf-esimerkkejä Kaarenpituus. Olkoon r: [a, b] R
x (t) = 2t ja y (t) = 3t 2 x (t) + + y (t) Lasketaan pari käyrän arvoa ja hahmotellaan kuvaaja: A 2 A 1
BM2A582 Integraalilaskenta ja sovellukset Harjoitus 6, Kevät 26 Kaikissa tehtävissä tärkeintä ja riittävää on saada oikea lauseke aikaiseksi. Useissa tehtävissä integraalit eivät tosin ole niin vaikeita
Harjoitus Etsi seuraavien autonomisten yhtälöiden kriittiset pisteet ja tutki niiden stabiliteettia:
Differentiaaliyhtälöt, Kesä 216 Harjoitus 2 1. Etsi seuraavien autonomisten yhtälöiden kriittiset pisteet ja tutki niiden stabiliteettia: (a) y = (2 y) 3, (b) y = (y 1) 2, (c) y = 2y y 2. 2. Etsi seuraavien
Kompleksianalyysi, viikko 6
Kompleksianalyysi, viikko 6 Jukka Kemppainen Mathematics Division Funktion erikoispisteet Määr. 1 Jos f on analyyttinen pisteen z 0 aidossa ympäristössä 0 < z z 0 < r jollakin r > 0, niin sanotaan, että
saadaan kvanttorien järjestystä vaihtamalla ehto Tarkoittaako tämä ehto mitään järkevää ja jos, niin mitä?
ANALYYSI A, HARJOITUSTEHTÄVIÄ, KEVÄT 209 4 Funktion raja-arvo 4. Määritelmä. Funktion raja-arvon määritelmän ehdosta ε > 0: δ > 0: f) A < ε aina, kun 0 < a < δ, saadaan kvanttorien järjestystä vaihtamalla
MATEMATIIKAN PERUSKURSSI I Harjoitustehtäviä syksy Millä reaaliluvun x arvoilla. 3 4 x 2,
MATEMATIIKAN PERUSKURSSI I Harjoitustehtäviä syksy 6. Millä reaaliluvun arvoilla a) 9 =, b) + + + 4, e) 5?. Kirjoita Σ-merkkiä käyttäen summat 4, a) + 4 + 6 + +, b) 8 + 4 6 + + n n, c) + + +
13. Taylorin polynomi; funktioiden approksimoinnista. Muodosta viidennen asteen Taylorin polynomi kehityskeskuksena origo funktiolle
13. Taylorin polynomi; funktioiden approksimoinnista 13.1. Taylorin polynomi 552. Muodosta funktion f (x) = x 4 + 3x 3 + x 2 + 2x + 8 kaikki Taylorin polynomit T k (x, 2), k = 0,1,2,... (jolloin siis potenssien
Reaalifunktioista 1 / 17. Reaalifunktioista
säilyy 1 / 17 säilyy Jos A, B R, niin funktiota f : A B sanotaan (yhden muuttujan) reaalifunktioksi. Tällöin karteesinen tulo A B on (aiempia esimerkkejä luonnollisemmalla tavalla) xy-tason osajoukko,
Funktiot. funktioita f : A R. Yleensä funktion määrittelyjoukko M f = A on jokin väli, muttei aina.
Funktiot Tässä luvussa käsitellään reaaliakselin osajoukoissa määriteltyjä funktioita f : A R. Yleensä funktion määrittelyjoukko M f = A on jokin väli, muttei aina. Avoin väli: ]a, b[ tai ]a, [ tai ],
l 1 2l + 1, c) 100 l=0 AB 3AC ja AB AC sekä vektoreiden AB ja
MATEMATIIKAN PERUSKURSSI I Harjoitustehtäviä syksy 7. Millä reaaliluvun arvoilla a) 9 =, b) + 5 + +, e) 5?. Kirjoita Σ-merkkiä käyttäen summat 4, a) + + 5 + + 99, b) 5 + 4 65 + + n 5 n, c) +
Derivaatan sovellukset (ääriarvotehtävät ym.)
Derivaatan sovellukset (ääriarvotehtävät ym.) Tehtävät: 1. Tutki derivaatan avulla funktion f kulkua. a) f(x) = x 4x b) f(x) = x + 6x + 11 c) f(x) = x4 4 x3 + 4 d) f(x) = x 3 6x + 1x + 3. Määritä rationaalifunktion
l 1 2l + 1, c) 100 l=0
MATEMATIIKAN PERUSKURSSI I Harjoitustehtäviä syksy 5. Millä reaaliluvun arvoilla a) 9 =, b) 5 + 5 +, e) 5?. Kirjoita Σ-merkkiä käyttäen summat 4, a) + + 5 + + 99, b) 5 + 4 65 + + n 5 n, c)
e int) dt = 1 ( 2π 1 ) (0 ein0 ein2π
Matematiikan ja tilastotieteen laitos Funktionaalianalyysin peruskurssi Kevät 9) Harjoitus 7 Ratkaisuja Jussi Martin). E Hilbert avaruus L [, π]) ja gt) := t, t [, π]. Määrää funktion g Fourier kertoimet
Pinnan tangenttivektorit
LUKU 5 Pinnan tangenttivektorit Tästä lähtien oletetaan, että annetut polut, pinnat, funktiot ja vektorikentät ovat C. Vastaavasti, konstruoiduista poluista, pinnoista, funktioista ja vektorikentistä pitää
Pyramidi 10 Integraalilaskenta harjoituskokeiden ratkaisut sivu 298 Päivitetty
Pyramidi Integraalilaskenta harjoituskokeiden ratkaisut sivu 98 Päivitetty.5. Pyramidi Harjoituskokeet 6.5.7 Ensimmäinen julkaistu versio..7.7 Korjattu ulkoasua ja painovirheitä..8.7 Täydennetty ratkaisuja
Johdatus matemaattiseen päättelyyn
Johdatus matemaattiseen päättelyyn Maarit Järvenpää Oulun yliopisto Matemaattisten tieteiden laitos Syyslukukausi 2015 1 Merkintöjä 2 Todistamisesta 3 Joukko-oppia 4 Funktioista Funktio eli kuvaus on matematiikan
Luentoesimerkki: Riemannin integraali
Luentoesimerkki: Riemannin integraali Heikki Apiola, "New perpectives "-esitykseen lievästi muokattu Kurssi: Informaatioverkostot, keväällä Tässä (4..) käytetään "worksheet-modea", uudempaa "document mode"
IV. TASAINEN SUPPENEMINEN. f(x) = lim. jokaista ε > 0 ja x A kohti n ε,x N s.e. n n
IV. TASAINEN SUPPENEMINEN IV.. Funktiojonon tasainen suppeneminen Olkoon A R joukko ja f n : A R funktio, n =, 2, 3,..., jolloin jokaisella x A muodostuu lukujono f x, f 2 x,.... Jos tämä jono suppenee
Bijektio. Voidaan päätellä, että kuvaus on bijektio, jos ja vain jos maalin jokaiselle alkiolle kuvautuu tasan yksi lähdön alkio.
Määritelmä Bijektio Oletetaan, että f : X Y on kuvaus. Sanotaan, että kuvaus f on bijektio, jos se on sekä injektio että surjektio. Huom. Voidaan päätellä, että kuvaus on bijektio, jos ja vain jos maalin
saadaan kvanttorien järjestystä vaihtamalla ehto Tarkoittaako tämä ehto mitään järkevää ja jos, niin mitä?
ANALYYSI A, HARJOITUSTEHTÄVIÄ, KEVÄT 208 4 Funktion raja-arvo 4 Määritelmä Funktion raja-arvon määritelmän ehdosta ε > 0: δ > 0: fx) A < ε aina, kun 0 < x a < δ, saadaan kvanttorien järjestystä vaihtamalla
MS-A0102 Differentiaali- ja integraalilaskenta 1
MS-A0102 Differentiaali- ja integraalilaskenta 1 Riikka Korte (Pekka Alestalon kalvojen pohjalta) Aalto-yliopisto 24.10.2016 Sisältö Derivaatta 1.1 Derivaatta Erilaisia lähestymistapoja: I geometrinen
Derivaattaluvut ja Dini derivaatat
Derivaattaluvut Dini derivaatat LuK-tutkielma Helmi Glumo 2434483 Matemaattisten tieteiden laitos Oulun yliopisto Syksy 2016 Sisältö Johdanto 2 1 Taustaa 2 2 Määritelmät 4 3 Esimerkkejä lauseita 7 Lähdeluettelo
2 Raja-arvo ja jatkuvuus
Juuri 6 Tehtävien ratkaisut Kustannusosakeyhtiö Otava päivitetty 5.7.6 Raja-arvo ja jatkuvuus. a) Kun suorakulmion kärki on kohdassa =, on suorakulmion kannan pituus. Suorakulmion korkeus on käyrän y-koordinaatti
Pistetulo eli skalaaritulo
Pistetulo eli skalaaritulo VEKTORIT, MAA4 Pistetulo on kahden vektorin välinen tulo. Tarkastellaan ensin kahden vektorin välistä kulmaa. Vektorien a ja, kun a 0, välinen kulma on (kuva) kovera kun a vektorit
F dr = F NdS. VEKTORIANALYYSI Luento Stokesin lause
91 VEKTORIANALYYI Luento 13 9. tokesin lause A 16.5 tokesin lause on kuin Gaussin lause, mutta yhtä dimensiota alempana: se liittää toisiinsa kentän derivaatasta pinnan yli otetun integraalin ja pinnan
3 Skalaari ja vektori
3 Skalaari ja vektori Määritelmä 3.1 Skalaari on suure, jolla on vain suuruus, jota mitataan jossakin mittayksikössä. Skalaaria merkitään reaaliluvulla. Esimerkki 3.2 Paino, pituus, etäisyys, pinta-ala,
MS-A010{3,4} (ELEC*) Differentiaali- ja integraalilaskenta 1 Luento 4: Derivaatta
MS-A010{3,4} (ELEC*) Differentiaali- ja integraalilaskenta 1 Luento 4: Derivaatta Pekka Alestalo, Jarmo Malinen Aalto-yliopisto, Matematiikan ja systeemianalyysin laitos 21.9.2016 Pekka Alestalo, Jarmo
Matematiikan taito 9, RATKAISUT. , jolloin. . Vast. ]0,2] arvot.
7 Sovelluksia 90 a) Koska sin saa kaikki välillä [,] olevat arvot, niin funktion f ( ) = sin pienin arvo on = ja suurin arvo on ( ) = b) Koska sin saa kaikki välillä [0,] olevat arvot, niin funktion f
Kantavektorien kuvavektorit määräävät lineaarikuvauksen
Kantavektorien kuvavektorit määräävät lineaarikuvauksen Lause 18 Oletetaan, että V ja W ovat vektoriavaruuksia. Oletetaan lisäksi, että ( v 1,..., v n ) on avaruuden V kanta ja w 1,..., w n W. Tällöin
MS-A0202 Di erentiaali- ja integraalilaskenta 2 (SCI) Luento 8: Taso- ja avaruusintegraalit
MS-A22 i erentiaali- ja integraalilaskenta 2 (SCI) Luento 8: Taso- ja avaruusintegraalit Antti Rasila Aalto-yliopisto Syksy 25 Antti Rasila (Aalto-yliopisto) MS-A22 Syksy 25 / 8 Tasointegraali Olkoon R
8. Avoimen kuvauksen lause
116 FUNKTIONAALIANALYYSIN PERUSKURSSI 8. Avoimen kuvauksen lause Palautamme aluksi mieleen Topologian kursseilta ehkä tutut perusasiat yleisestä avoimen kuvauksen käsitteestä. Määrittelemme ensin avoimen
Kuvauksista ja relaatioista. Jonna Makkonen Ilari Vallivaara
Kuvauksista ja relaatioista Jonna Makkonen Ilari Vallivaara 20. lokakuuta 2004 Sisältö 1 Esipuhe 2 2 Kuvauksista 3 3 Relaatioista 8 Lähdeluettelo 12 1 1 Esipuhe Joukot ja relaatiot ovat periaatteessa äärimmäisen
LUKU 6. Weingartenin kuvaus
LUKU 6 Weingartenin kuvaus 6.1. Vektorikentän derivaatta Seuraavassa määritellään pinnalla määritellyn reaaliarvoisen funktion ja vektorikentän derivaatta. Nämä tulevat olemaan hyvinmääriteltyjä, kunhan
edition). Luennot seuraavat tätä kirjaa, mutta eivät orjallisesti.
1 VEKTORIANALYYSI FYSA114 (3 op), kevät 2014 Luennoitsija: Jukka Maalampi Luennot: 53-55, ma 9-10 ja ke 12-14 Luentoja ei ole viikoilla 16 ja 17 eli 14 274 Harjoitusassistentti: Ville Kotimäki Laskuharjoitukset:
802320A LINEAARIALGEBRA OSA II
802320A LINEAARIALGEBRA OSA II Tapani Matala-aho MATEMATIIKKA/LUTK/OULUN YLIOPISTO SYKSY 2016 LINEAARIALGEBRA 1 / 64 Sisätuloavaruus Määritelmä 1 Olkoon V reaalinen vektoriavaruus. Kuvaus on reaalinen
Ratkaisut vuosien tehtäviin
Ratkaisut vuosien 1978 1987 tehtäviin Kaikki tehtävät ovat pitkän matematiikan kokeista. Eräissä tehtävissä on kaksi alakohtaa; ne olivat kokelaalle vaihtoehtoisia. 1978 Osoita, ettei mikään käyrän y 2