GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S. MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.4/84/16 1. Markku Mäkilä, Kari Lehmuskosk i ja Ale Grundströ m

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S MAAPERÄOSASTO, raportti P 13.4/84/16 1 Markku Mäkilä, Kari Lehmuskosk i ja Ale Grundströ m SAVITAIPALEEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1984

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13,4 184 1 16 1 Markku Mäkilä, Kari Lehmuskosk i ja Ale Grundströ m SAVITAIPALEEN TURVEVARA T JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1984

Tekijöiden osoite : Geologian tutkimuskesku s Kivimiehentie 1 02150 ESPOO 15

SIS.;LTÖ 1 JOHDANTO 5 1.1 Tutkimuksen tarkoitus 5 1.2 Tutkimusmenetelmät ja aineisto 5 1.3 Turpeen tuotantoon vaikuttavia tekijöitä 8 2 ALUEEN LUONNONOLOT 1 4 2.1 Maa- ja kallioperä 1 4 2.2 Maanpinnan topografia 1 4 2.3 Soiden yleinen kuvaus 1 5 3 TUTKITUT SUOT 1 7 1. Suursuo 1 7 2. Sarasuo 2 1 3. Riisaarensuo 2 4 4. Laudassuo 3 0 5. Kurjenvivunsuo 3 3 6. Vehkasaarensuo 3 7 7. Petrahuounsuo 4 1 8. Kyrönsuo 4 3 9. Lantansuo 4 5 10. Rahettavansuo 4 8 11. Ruisniemensuo 5 0 12. Sarsuo 5 3 13. Lamminniemensuo 5 5 14. Tinolansuo 5 9 15. Mikkelsuo 6 4 16. Sammalsuo 6 6 17. Haposuo 6 8 18. Rajalamminsuo 7 2 19. Kiihansuo 7 3 20. Siikasuo 7 9 21. Rahkasuo (Hyrkkälä) 8 4 22. Kissasuo 8 6 23. Niiransuo 8 8 24. Lummesuo 9 0 25. Rahkasuo (Pettilä) 9 3 26. Puusuo 96

4 TULOSTEN TARKASTELU 9 9 4.1 Turpeen paksuus ja turvemäärä 9 9 4.2 Suotyypit 9 9 4.3 Turvelajit ja turvetekijät 10 7 4.4 Maatuneisuus 10 7 4.5 Liekoisuus 10 7 4.6 Pohjamaalajit ja liejut 11 0 4.7 Happamuus 11 0 4.8 Tuhkapitoisuus 11 0 4.9 Vesipitoisuus 11 1 4.10 Kuivatilavuuspaino 11 1 4.11 Lämpöarvo 11 1 5 YHTEENVETO 11 2 KIRJALLISUUTTA 113

- 5-1. JOHDANTO 1.1. Tutkimuksen tarkoitus Geologinen tutkimuslaitos (vuoden 1984 alusta Geologian tutkimuskeskus) teki vuonna 1981 turveraaka-aineen teollist a soveltuvuutta selvitteleviä tutkimuksia Savitaipaleella. Ai - kaisemmin on Geologinen tutkimuslaitos suorittanut maaperä - kartoituksiin liittyviä tutkimuksia vuonna 1973 Savitaipaleen kunnan suoalueilla. Tutkimuksessa pääpaino asetettiin soide n energiasisällön samoin kuin turpeen nykyisillä tuotantomen e- telmillä hyödynnettävissä olevan turvemäärän ja turvetuotan - toon soveltuvien alueiden selvittämiseen. Tutkittujen soide n sijainti näkyy kuvassa 1. 1.2 Tutkimusmenetelmä.t ja aineisto t Kenttätutkimukset suoritettiin siten, että kullekin tut - kittavalle suolle laadittiin linjaverkosto, joka koostuu suo n hallitsevan osan poikki vedetystä selkälinjasta ja sitä vas - taan kohtisuoraan olevista poikkilinjoista (Lappalainen, Sten, Häikiö, 1978). Poikkilinjojen väli on 400 m. Näin laaditull a linjastolla tutkimuspisteiden väli on 100 m. Linjojen päiss ä käytettiin tiheämpää pisteväliä. Osa soista tutkittiin haja - pistein. Tutkimuslinjat on vaaittu ja korkeudet on pyritt y mahdollisuuksien mukaan sitomaan valtakunnalliseen kiintopis - teverkkoon. Tutkimuspisteillä määritettiin suotyyppi ja suon pinna n vetisyys 5-asteikolla (kuiva, normaali, vetinen, hyllyvä, ri m- pinen) samoin kuin mättäiden peittävyysprosentti ja mättäi - syyden keskimääräinen korkeus. Edelleen huomioitiin puusto n puulajisuhteet, tiheysluokka ja mahdolliset hakkuut. Turvekerrostumien kairauksissa tutkittiin, paitsi its e turvelaji, myös siinä olevien lisätekijöiden määrä (6-aste i - kolla). Turpeen maatuneisuus määritettiin von Postin maas - totöihin soveltuvalla menetelmällä (10-asteikko). Mitä maat u - neempaa turve on, sitä enemmän siitä puristettaessa pursuaa

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto 198 4 Kuva 1. Savitaipaleella tutkitut suot. 1. Suursuo 14. Timolansuo 2. Sarasuo 15. Mikkelsuo 3. Riisaarensuo 16. Sammalsu o 4. Laudassuo 17. Haposuo 5. Kurjenvivunsuo 18. Rajalamminsuo 6. Vehkasaarensuo 19. Kiihansu o 7. Petrahuounsuo 20. Siikasuo (Taipalsaari ) 8. Kyrönsuo 21. Rahkasuo (Hyrkkälä ) 9. Lantansuo 22. Kissasuo 10. Rahettavansuo 23. Niivansu o 11. Ruisniemensuo 24. Lummesuo 12. Sarsuo 25. Rahkasuo (Pettilä ) 13. Lamminniemensuo 26. Puusuo

- 7 sormien välistä... Lisäksi määritettiin kosteus (5-asteikolla ) sekä kuituisuus (0-6-asteikolla). Suossa olevan lahoamattoman puuaineksen (liekojen) määrän arvioimiseksi kunkin tutkimuspisteen ympäristö luodattii n kahden metrin syvyyteen asti kymmenessä eri kohdassa. Tode - tut lieko-osumat on ilmoitettu erikseen 0-1 m :n ja 1-2 m : n välisissä syvyyskerroksissa kantopitoisuusprosentteina turvemäärästä. Prosenttiluvut on laskettu ns. Pavlovin menetelmän mukaan, jossa kantopitoisuus on jaettu viiteen eri luokkaan : liekoja on hyvin vähän (alle 1 %), vähän (1-2 %), kohtalai - sesti (2-3 %), runsaasti (3-4 %) ja erittäin runsaast i (yli 4 %). Eräiltä soilta otettiin suon koosta riippuen 1-2 pin - nasta pohjaan ulottuvaa näytesarjaa laboratoriotutkimuksi a varten. Näytteenottopaikka valittiin siten, että se edusta a mahdollisimman hyvin suon turvekerrostumia. Tilavuustarkoista näytteistä määritettiin laboratoriossa ph-arvo, vesipitoisuus painoprosentteina (105 C :ssa kuivaamalla), kuivatilavuuspaino (kg/suo-m 3 ), tuhkapitoisuus prosentteina (815 + 25 C :ss a hehkutettuna) kuivapainosta sekä lämpöarvo Leco AC 200 -kalorimetrillä. Lämpöarvo on laskettu erikseen kuivasta turpeest a sekä 50 % :n käyttökosteudessa olevasta turpeesta. Niiden soiden osalta, joilta ei ole otettu laboratorio - näytteitä, on käytetty Savitaipaleen kunnasta otettujen näytteiden keskiarvoja. Tutkittujen soiden polttoturve- sekä kuivike- ja kasv u - turvemääristä on kerätty tiedot taulukkoon. Turvetuotantoo n soveltuvina alueina on pidetty yleensä suon yli 2 m syvä ä osaa. Polttoturvetuotantoon suon on katsottu soveltuvan, jo s heikosti maatunut pintaturvekerros on alle 0,8 m paksu. Mu - kana on myös soita, joissa heikommin maatunutta pintaturvett a on enemmän. Näillä soilla on katsottu melko kookkaan puusto n olevan esteenä heikosti maatuneen kerroksen käyttöön kasvutu r - peena, mutta pintaturpeen käyttöä polttoturpeena puolta a kuitenkin niiden edullinen sijainti. Laskettaessa käyttökelpoisia polttoturvevaroja on aluee n turvemäärästä vähennetty suon pohjalle jäävä keskimäärin 5 0 cm :n paksuinen runsastuhkainen turvekerros, jota ei

- 8 - käytännössä voi hyödyntää. Kuivatusolosuhteista riippuen o n suon pohjalle jäänyt turvekerros voinut olla myös suurempi. Muita teknillis-taloudellisia tekijöitä ei ole huomioitu, el - lei suoselostuksessa ole niistä erikseen mainittu. Parilla suolla polttoturvetuotannon estää käytännöss ä paksu heikosti maatunut rahkaturvekerros. Näistä soista o n laskettu erikseen kasvu- ja polttoturvemäärät. Taulukossa il - moitettu energiasisältö on tällöin paremmin maatuneen pohja - turpeen sisältämä energiamäärä. Suoselostuksien yhteydess ä on myös ilmoitettu näiden soiden koko turvemäärän energiasisältö. Tutkimuspisteiden syvyyden aritmeettinen keskiarvo vo i antaa suon turvevaroista virheellisen kuvan. Tässä tutkimuksessa onkin käytetty turvemäärien laskussa syvyysvyöhykeittäi n pinta-alaan painotettuja keskisyvyyksiä, jolloin saadaan luo - tettavampi kuva suon todellisista turvevaroista. Kairaustulosten tulkintaa on havainnollistettu karttojen ja profiilien avulla. Suokohtaisista kartoista ilmenevä t linjaverkosto ja tutkimuspisteittäin keskimääräinen maatunei - suus sekä heikosti maatuneen (H 1-4) pintaturpeen ja koko kerrostuman paksuus. Karttoihin on piirretty myös turpeen pak - suutta 1 m :n välein esittävät syvyyskäyrät sekä suon pinna n korkeuskäyrät. Maatuneisuusprofiileissa on turpeen jaettu maatuneisuu - den mukaan kolmeen ryhmään : H 1-3, H 4 ja H 5-10. Turvelaji - profiileissa on kunkin kairauspisteen yläpuolella esitett y suotyyppi ja liekoisuus (0-1 m :n syvyyskerroksen osumat / 1-2 m :n syvyyskerroksen osumat). Turvelajit on esitetty sym - bolein (kuva 2). Lisäksi on ilmoitettu kunkin kairauspistee n pohjamaan laatu. Osasta soita on laadittu kolmiulotteine n profiili, jossa on selkälinjan lisäksi poikkilinjat kuvaamassa suon pinnan ja pohjan muotoja. Muu tutkimusaineisto on arkistoituna Geologian tutkimus - keskuksen turvearkistossa. 1.3 Tuotantoon vaikuttavia tekijöit ä Turpeen pääasiallisia lämmönlähteitä ovat hiili ja vety.

- 9 -

- 10 - Suotyyppien sekä turpeen lyhenteet ovat seuraavat : I Avosuot II Rämeet 1. Varsinainen letto VL 1. Lettoräme LR 2. Rimpiletto RIL 2. Ruohoinen sararäme RHS R 3. Ruohoinen saraneva RHSN 3. Varsinainen sararäme VS R 4. Varsinainen saraneva VSN 4. Lyhytkorsinevaräme LKNR 5. Rimpineva RIN 5. Tupasvillaräme TR 6. Lyhytkortinen neva LKN 6. Pallosararäme PS R 7. Kalvakkaneva KN 7. Korpiräme KR 8. Silmäkeneva SIN 8. Kangasräme KGR 9. Rahkaneva RN 9. Isovarpuräme I R 10. Luhtaneva LUN 10. Rahkaräme RR 11. Keidasräme KE R III Korvet IV Muuttuneetsuotyypi t 1. Lettokorpi LK 1. Ojikko OJ 2. Koivuletto KOL 2. Muuttuma MU 3. Lehtokorpi LHK 3. Karhunsammalmuuttuma KSMU 4. Ruoho- ja heinäkorpi RHK 4. Ruohoturvekangas RHTK 5. Kangaskorpi KGK 5. Mustikkaturvekangas MTK 6. Varsinainen korpi VK 6. Puolukkaturvekangas PT K 7. Nevakorpi NK 7. Varputurvekangas VATK 8. Rääseikkö RAK 8. Jäkäläturvekangas JAT K 9. Kytöheitto KH 10. Pelto PE il. Palaturpeen nostoalue PTA 12. Jyrsinturpeen nostoalue JTA Pääturvelajit Lisätekijä t 1. Rahkaturve S 1. Tupasvilla (Eriophorwn) E R 2. Sararahkaturve CS 2. Puuaines (Lignidi) L 3. Ruskosammalrahkaturve BS 3. Varpuaines (NanoZignidi) N 4. Saraturve C 4. Korte (Equisetwn) EQ 5. Rahkasaraturve SC 5. Järviruoko (Phra.gmites) P R 6. Ruskosammalsaraturve BC 6. Suoleväkkö (Scheuchzeria) SH 7. Ruskosammalturve B 7. Tupasluikka (Trichophorum) T R 8. Rahkaruskosammalturve SB 8. Raate (Menyanthes) MN 9. Sararuskosammalturve CB 9. Siniheinä (Molinia) ML 10. Järvikaisla (Scirrous) SP

- 11 - Maatumisefl edistyessä kasviaineksen hiilipitoisuus lisäänty y ja lämpöarvo kasvaa. Maatuminen vaikuttaa turpeen lämpöarvoo n myös siten, että maatumisen kasvaessa kuivatilavuuspaino suu - renee ja lämpöarvo tilavuusyksikköä kohden kasvaa. Merkity s tuntuu mm. kuljetuskustannusten alenemisena. Myös itse tur - velaji vaikuttaa turpeen käyttökelpoisuuteen siten, että sara - turve soveltuu polttoturpeeksi heikommin maatuneena kuin rahkaturve. Maatumisen edistyessä kasvaa kivennäisaineksen (tuhkan ) osuus turpeessa. Sen lisäksi, että tuhka alentaa lämpöarvoa, se sintraantumalla kattiloihin hankaloittaa polttoa ja aiheut - taa polttokattiloiden mekaanista kulumista. Happamien turpei - den on puolestaan todettu aiheuttavan enemmän korroosiota kuin vähemmän happamien. Turpeen ph-asteella on tässä mielessä merkitystä. Rikki on vähemmän toivottava aine polttoturpeessa, koska se aiheuttaa lämmityskattiloiden syöpymistä ja ympäris - tön saastekuormituksen lisääntymistä. Tärkeä laatutekijä o n myös puuaineksen osuus turpeessa. Arvioitaessa turpeen kelpoisuutta polttoaineeksi nojaudutaan Turveteollisuusliiton laadunmääritysohjeisiin (taulukko 1). Turpeen tuotantokustannuksiin vaikuttavia seikkoja edellä mainittujen turvetekijöiden ohella ovat suotekijät, joist a tärkeimpiä ovat suon sijainti kulutuskohteeseen nähden ja tieyhteydet. Myös kantoisuus ja liekoisuus ovat taloudellisest i merkittäviä tekijöitä. Muita tuotantokustannuksiin vaikuttavia seikkoja ovat mm. turvekerrostumien paksuus, pohjamaan laatu, suon koko ja muoto, kuivatusmahdollisuudet ja ilmastolliset olosuhteet. Polttoturpeella tarkoitetaan energiahuollossa lämmö n ja sähkön tuotantoon käytettävää turvetta (Polttoturvekomitea n mietintö 142-1973). Nostotekniikan perusteella voidaan puhu a joko pala- tai jyrsinturpeesta. Palaturvemenetelmässä suosta nostettu turve sekoitetaa n ja muokataan sekä. puristetaan lopuksi suuttimen läpi tuotanto - kentän pinnalle kuivumaan. Palaturpeen valmistusmenetelmien kehittyminen ja palakoon pienentäminen ovat tehneet siit ä varteenotettavan vaihtoehdon jyrsinturpeelle. Polttokattila - teknologian kehityksen myötä näyttää siltä, että halvempie n käyttökulujen ansiosta palaturve on jyrsinturvetta edullisempaa

- 12 - Taulukko 1. Turveteollisuusliiton laadunmääritysohjeet. PALATURPEE LUOKITUS 198 2 POS.* OMINAISUUS YKSIKK() LAATU P10 LAATU P12 LAATU P1 3 3 Kosteus, toimituserä % 30-50 30-45 20-38 4.4 Tehollinen länpöarvo saa- MJ/kg 3 10 12 1 3 pumistilassa, vähintään NWh/m1,0 1,2 1, 3 5.1 Tuhka kuiva-aineessa, max - kuukausikeskiarvo 8 10 10 7 - toimituserä (tarvittaessa) % 15 15 1 0 6 Tuhkan sulamiskäyttäytyminen* * 8 Kappalekoko, max mitat nm 15Ox20Ox 15Ox200x 10Ox1O0x 300 300 20 0 10 Marskan määrä, alle 20 nm, % 20 15 5 max 11 Rikkipitoisuus, ilmoitetaan % 0,3 0,3 0, 3 jos yl i * Positionumerot viittaavat turveteollisuusliitan laadunmääritysohjeeseen ** Ilmoitetaan, jos puolipallopiste on alle 1120 C ('iurveteollisuus 3-1982 ) JYRSINTURPE321LUOKITUS 197 6 K. OMINAISUUS YKSIKKÖ LAATU J9 LAATU J11 LAATU J11 S 3 Kosteus 40-55 40-55 40-5 5 4.4 Tehollinen länpöarvo 11u M7/kg yli 8 11 ± 2 11-2 M7/m yli 2500 yli 3000 yli 300 0 5.1 Tuhka, kuukausikeskiarv,nax % 10 8 8 yksittäinen näyte, max % 14 12 1 2 5.2 Tuhkan sulamiskäyttäytyminen x x x 5.3 Tuhkan kemiallinen koostumus x x x 6 Kuljetustilawuspaino liki- kg/m3 250-450 250-450 250-45 0 main 7 Karkeus, ritilän mitat mm 100 x 200 100 x 200 40 x 4 0 9 Puun määrä, max. 8 8 8 8 11 Rikkipitoisuus y y y HUOM. Tuotanto-, käsittely- ja kuljetustapa ym. lisätiedot x x x : Turpeen tulisi olla olosuhteisiin nähden mahdollisimman vapaa lumest a ja jäästä. X - ilmoitetaan tarvittaessa y - ilmoitetaan, jos on yli 0,3 % Ro. standardiluokituksen ohella voidaan kaupassa tarvittaessa yksittäista - pauksissa soveltaa poikkeavia laatuvaatimuksia. Pos.-numerot viittaavat Turveteollisuusliiton laadunmäärittelyohjeeseen (TUrveteollisuus 3-1976)

- 13 - polttoturveainetta vielä ainakin 10 MWh :n laitoksissa (Kot i - maisten polttoaineiden käyttö kiinteistö- ja aluekohtaisiss a lämpökeskuksissa 1979). Polttoturpeen käytön yleistyminen pienissä yksiköissä, kuten maatiloilla, pientaloissa ja kuntien aluelämpökeskuksi s - sa, heijastuu tuotantojärjestelmään pientuottajia suosivasti. Uusimmat maataloustraktorin perään kiinnitettävät palaturve - koneet mahdollistavat yhä pienempien, käytännössä jopa all e 10 ha :n suuruisten tuotantokenttien käyttöönoton. Siten mm. monet hylätyt turvepellot soveltuvat palaturvetuotantoon. Polttotekniikan kehittyessä voidaan käytettävän turpeen laatuvaatimuksia muuttaa. Jyrsinturpeella tarkoitetaan ohuina kerroksina suon pi n- nalta jyrsimällä irrotettua turvejauhoa. Jyrsinturvetuotant o vaatii laajoja tuotantokenttiä ja kalliita koneinvestointeja. Lisäksi jyrsinturpeen laatu vaihtelee tuntuvasti aiheuttae n vaikeuksia polton säädössä. Turpeen tilavuuspaino on alhainen, mikä lisää kuljetus- ja varastointikustannuksia. Kuljetuksen osuus on nyt lähes kolmannes jyrsinturpeen kuluttajahinnast a ja tulee edelleen kasvamaan. Edellä mainitut tekijät tekevät jyrsinturpeen jalosta - misen ajankohtaiseksi. Eräs jyrsinturpeesta saatava jalost e on turvepelletti. Tehdyt tutkimukset ja kokeet (Suoninen 1979 ) osoittavat jyrsinturpeen pelletöinnin mahdolliseksi verraten laajalla laatu- ja kosteusalueella. Koska myös heikkolaatui - nen jyrsinturve on pelletöitävissä, saattaa menetelmä tarjot a tähänastista edullisemman ratkaisun laadultaan heikkojen tur - vekerrosten hyväksikäyttöön. Turpeen keskeinen käyttömuoto on myös käyttö kasvutur - peena. Parasta kasvuturvetta on heikosti (H 1-3) maatunut ra h- katurve, ennen kaikkea Shagnum fuscum -turve, jolla on korke a ravinteiden pidätys- ja luovutuskyky. Kun kasvuturpeen tuotan - toa harjoitetaan laajassa mittakaavassa edellytetään, että suo s - sa on vähintään 1 m :n paksuinen kerros kunnollista raaka-aine t - ta. Tuotantoon suunniteltavan alueen tulisi olla mieluimmi n avosuota tai vähä.puustoista. Kuiviketurpeeksi soveltuu heikosti (H 1-4) maatunut ra h- katurve. Kuiviketurve näyttää olevan taloudellisesti varsin järkevä keino edistää karjatalouden jätehuoltoa pienillä

- 14 - tiloilla. Turpeeseen sidottuna pienenee lannan ravinnehävikk i sitä varastoitaessa ja levitettäessä pelloille. Kuiviketurpeen nosto mahdollistaa myös isäntälinjan poittoturvetuotanno n varsinkin pienehköillä soilla, koska tällöin heikosti maatunu t pintaturve poistetaan ennen tuotantoa. 2. ALUEEN LUONNONOLO T 2.1 Maa- ja kallioper ä Savitai paleen koillis- ja pohjoisosat ovat vesien pir s - tomaa aluetta ; eteläosa sitä vastoin on suhteellisen ehyttä j a sen järvet pieniä. Moreeni on yleisin kivennäismaaiaji. Eniten sitä on kunnan pohjoisosissa. Paikoin moreenia on mannerjään luode-kaakko liikesuunnan mukaisina selänteinä ja kumpu i- na, etenkin kunnan läpi kulkevan Salpausselän pohjoisreunalla. Harjuainesta on vähän. Selvin, joskin katkonainen selännejon o alkaa Savitaipaleen kirkonkylän luota ja jatkuu useina jonoin a Suomenniemelle. Savikot, jotka ovat pieniä ja hajallaan, liittyvät lähin - nä järvien ranta-alueisiin. Savikkoja on myös Salpausselä n reuna-alueilla, varsinkin sen eteläreunalla. Laajimmat savikot ovat Lavikanlahden perukassa ja Kivijärven länsi- ja luoteis - puolella. Kallioperä on enimmäkseen graniitteja ja liuskeita. S a- vitaipale on varsinaisen rapakivialueen ulkopuolella, mutta et e - läosan graniitit ovat yleensä porfyyrisiä ja pohjoisessa n e vaihtuvat tasarakeisempiin graniitteihin ja liuskeisiin. Yle i - simmin kalliopaljastumat esiintyvät järvien rannoilla. 2.2 Maanpinnan topografi a Pinnanmuodot ovat Sisä-Suomelle tyypillisiä : pieniä ko r- keuserojen vaihteluita on runsaasti, mutta huippukorkeudet ova t vähäisiä ja laajat tasangot puuttuvat. Kunnan keskiosan melk o suuren keskikorkeuden aiheuttaa pitäjän halki lounais-koilli s - suunnassa kulkeva Salpausselkä, jonka päällä ovat myös kunnan

- 15 - tasaisimmat alueet. Niistä laajin sijaitsee kirkonkylän et e- läpuolella. Keskimäärin korkeudet vaihtelevat 80 ja 120 m : n välillä. Pitäjän korkein kohta, n. 145 m on Selänjärven lu o- na oleva Valkolanmäki. 2.3 Soiden yleinen kuvau s Savitaipaleen kunnan maapinta-ala on 540,4 k m2. Täst ä alasta on yli 20 ha :n suuruisia soita 2810 ha eli 5,2 % maa - alasta (kuva 3). Kaikkiaan tutkittuun 2215 ha :n suoalueet, joista Savi - taipaleen kunnan alueelle sijoittuu 2105 ha (75 % kunnan suo - alasta). Soita on Savitaipaleella vähän, sillä pitäjän pohjois - osa on soistumiseen liian rikkonaista ja eteläinen Salpausselä n alueen maaperä liian läpäisevää tai kaltevaa. Laajimmat suo - alueet sijoittuvat Salpausselän eteläpuoliselle alueelle. Savitaipaleen suot kuuluvat Sisä-Suomen keidassuoalue e- seen. Soiden keskisyvyys on 2,5 m, josta heikosti maatunee n rahkavaltaisen pintaturpeen osuus on 0,4 m. Tutkituista soist a on avosoita 7 %, rämeitä 59 %, korpia 10 % ja turvekankait a 20 %. Muu alue on peltoa tai turpeennostoaluetta. Yleisimmät suotyypit ovat isovarpu- ja tupasvillaräme. Suurin osa soista on ojitettu. Luonnontilaista aluetta on vain 10 % kokonaissu o- alasta. Tutkittujen soiden pinta-ala ja lukumäärä kokoluokittai n näkyvät taulukossa 2. Taulukko 2. Tutkittujen soiden pinta-ala (ha) ja lukumäärä kokoluokittain Savitaipaleella. Tutkittujen soiden pinta-ala (ha) ja - 50 50-101- 201-301- >50 0 1km (kpl) 100 200 300 50 0 * 2215 ha 228 887 840 260 - - 26 kpl 8 12 5 1 - - * Pinta-alassa on mukana Siikasuo, joka suurimmaksi osaks i sijoittuu Taipalsaaren alueelle.

- 17-3. TUTKITUT SUO T 1. Suursuo (kl. 31 31 09, 31 32 07) x = 6771,0, y = 3523,7) sijaitsee noin 24 km Savitaipaleen keskustasta louna a- seen Kaulion kylässä Heitu-inlahdelta Purtoismäen kautta Taave t- tiin johtavan tien länsipuolella. Suolle johtaa metsäautotie. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 82-85 m ja pinta viettä ä etelään kohti Lennusjärveä (kuva 4). Suo rajoittuu moreenimä - kiin. Suolla on 49 tutkimuspistettä. Tutkimuspistetiheys o n 5,4/10 ha. Tutkimuslinjaston pituus on 3380 m (kuva 5). Suursuon yleisimmät suotyypit ovat suon eteläosiss a (A-linjasto) varputurvekangas ja kapealla reunavyöhykkeellä ruo - hoturvekangas sekä varsinainen korpimuuttuma. Pohjoisosien (B - linjasto) yleisimmät suotyypit ovat tupasvillaräme- ja rahkar ä- memuuttuma. Reunaosat ovat muuttuma-asteella olevaa korpea. Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 20 % ja mättäiden korkeus on 3 dm. Puusto on pääosin riuku- tai pinotavara-asteella ole - vaa mäntyä ja keskitiheää tai tiheää. Reunojen korpivyöhykkee l- lä puusto on tukkipuuasteella ja keskitiheää. Suo on lähes kokonaan ojitettu. Taulukko 3. Suursuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät syvyysalueittain. Syvyysalue Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) ala pinta pohja yht. pinta pohja yht. (ha). H I-4 H5-10 H1-10 H 1-4 H 5-10 H 1-10 % Koko suo 90 0,57 1,90 2,47 0,51 0,71 2,22 10 0 Yli 1 m 79 0,63 2,13 2,76 0,50 1,68 2,18 98, 2 Yli 2 m 69 0,65 2,32 2,97 0,45 1,60 2,05 92, 3 Turpeen keskimaatuneisuus on 5,7. Heikosti maatuneen yleens ä rahkavaltaisen pintakerroksen maatuneisuus on 3,8 ja hyvin ma a- tuneen pääasiassa saravaltaisen pohjakerroksen 6,2. Suuri n turpeen paksuus, 4,40, on tavattu pisteessä A 350-100. Yle i- simmät pohjamaalajit ovat savi ja reunoilla moreeni. Lieju a on suon pohjalla usealla tutkimuspisteellä (kuva 6).

- 21 - Suursuon turpeista on rahkavaltaisia 74,7 %, saravaltai - sia 23,0 % ja loput ovat ruskosammalvaltaisia. Pääturvelajei t- tain jakaantuma on S 33,6 %, CS 40,2 %, BS 0,8 %, C 1,2 %, S C 19,4 %, BC 2,4 %, B 0,2 %, SB 0,2 % ja CB 2,0 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 28,5 % ja puun jäännöksi ä sisältäviä turpeita 10,1 %. Yleisimpien turvetekijöiden osuude t kokonaisturvemäärästä ovat S 59,6 %,.C 26,0 %, B 2,4 %, Er 5,5 % ja L 2,0 %. Liekoja on koko suon alueella 0-1 m :n syvyydess ä keskimäärin 2,4 % ja 1-2 m :n syvyydessä 2,3 %. Yli 2 m : n syvyisellä alueella liekoja on 0-1 m :n syvyydessä 2,1 % j a 1-2 m :n syvyydessä 2,5 %. Kuivatusmahdollisuudet ovat tyydyttävät. Liekoisuus o n kohtalaisen suuri. Suursuolla on yli 2 m :n syvyisellä 69 ha : n alueella polttoturpeeksi soveltuvaa turvetta 1,70 milj. suo-m 3. Tämän kuiva-ainemäärä on 0,141 milj. tn ja energiasisältö 2,9 5 milj. GJ eli 0,82 milj. MWh. Turpeen käyttökosteuden ollessa 50 % on energiasisältö 2,59 milj. GJ eli 0,72 milj. MWh. 2. Sarasuo (kl. 3132 07, x = 6773,7, y = 3521,6) sijait - see noin 23 km Savitaipaleen keskustasta lounaaseen Laarin ky - lässä ja rajoittuu Sarajärven pohjoispäähän. Suolle johtaa met - säautotie. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 78-80 m j a pinta viettää pohjoispä.ässä pohjoiseen kohti Alajokea ja ete - läpäässä länteen. Suo rajoittuu etelässä Sarajärveen ja pohjoisessa Alajokeen. Länsi- ja itäpuolella on moreenimäkiä j a paikoin savipeltoja. Suolla on 20 tutkimuspistettä. Tutkimus - pistetiheys on 6,7/10 ha. Tutkimuslinjaston pituus on 1470 m (kuva 7). Sarasuon yleisin suotyyppi on ojikko ja muuttuma-asteell a oleva isovarpuräme. Reunaosat ovat muuttuma-asteella oleva a korpea sekä turvekangasta. Eteläosassa on sararämemuuttumaa. Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 35 % ja mättäiden korkeu s on 3 dm. Puusto on pääosin keskitiheää pinotavara-asteella ol e - vaa mäntyä. Reunaosien korpivyöhykkeillä on myös koivua j a kuusta. Sarasuo on kokonaan ojitettu.

- 23 - Taulukko 4. Sarasuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärä t syvyysalueittain. Syvyysalue Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3 ) ala pinta pohja yht. pinta pohja yht. (ha) 111-4 115-10 111-10 H 1-4 Ii 5-10 H 1-1 0 Koko suo 30 0,45 0,91 1,36 1,13 0,28 0,41 100 Yli 1 m 20 0,36 1,37 1,73 0,07 0,28 0,35 85, 4 Yli 2 m 5 0,68 1,62 2,30 0,03 0,09 0,12 29, 3 Turpeen keskimaatuneisuus on 4,9. Heikosti maatunee n yleensä rahkavaltaisen pintakerroksen maatuneisuus on 3,6 j a hyvin maatuneen pääasiassa saravaltaisen pohjakerroksen 5,6. Suurin turpeen paksuus, 2,50 m, on tavattu pisteessä A 800. Yleisimmät pohjamaalajit ovat pohjois- ja eteläpäässä savi, muualla hieta. Liejua on paksu kerros suon eteläosien pohjall a Sarajärveen rajoittuvalla alueella. Sarasuon turpeista on rahkavaltaisia 70,8 %, saravaltaisi a 29,2 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 23,3 %, CS 47,4 %, C 2,5 % ja SC 25,8 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä tur - peita on 28,1 % ja puunjäännöksiä sisältäviä turpeita 11,6 %. Yleisimpien turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä ova t S 61,1 %, C 28,2 %, Er 4,R %, L 1,9 % ja Eq 3,4 %. Liekoja o n koko suon alueella 0-1 m :n syvyydessä keskimäärin 1,2 % j a 1-2 m :n syvyydessä 0,1 %. Yli 2 m :n syvyisellä alueella liekoja on 0-1 m :n syvyydessä 1,8 % ja 1-2 m :n syvyydess ä 0,2 %. Sarasuo ei sovellu turvetuotantoon kuivatusvaikeuksiens a vuoksi.

- 24-3. Riisaarensuo (kl. 3132 07, x = 6773,5, y = 3526,5 ) sijaitsee noin 22 km Savitaipaleen keskustasta luoteeseen Ran - talan kylässä Heituinlahti-Taavetti -tien itäpuolella ja Pelätty-järvien pohjoispuolella. Suon poikki kulkee metsäautotie. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 81-85 m ja pinta viet - tää pohjoiseen kohti Kosenjokea. Eteläisimmät landekkeet viet - tävät etelään kohti Pelätty-järviä. Suo rajoittuu idässä harjuun ja lännessä moreenimaastoon. Itälaidasta suo on turvepellon kautta yhteydessä Kurjenvivunsuohon. Suolla on 42 tutkimus - pistettä. Tutkimuspistetiheys on 4,9/10 ha.

- 25 - Tutkimuslinjaston pituus on 3310 m (kuva 9). Riisaarensuon yleisimmät suotyypit ovat suon keskiosass a rahkanevaojikko ja -muuttuma sekä pohjoispäässä rahkarämemuu t - tuma. Reunempana suotyyppi vaihettuu tupasvillaräme- ja iso - varpurämemuuttumaksi. Reunavyöhyke on muuttuma-asteella ole - vaakorpea. Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 35 % ja mät - täiden korkeus on 3 dm. Puusto on pääosin riuku- tai pinotav a - ra-asteella ja harvaa tai keskitiheää. Keskiosien puusto o n kitukasvuista männikköä. Riisaarensuo on kokonaan ojitettu. Taulukko 5. Riisaarensuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turve - määrät syvyysalueittain. Syvyysalue Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3 ) ala pinta pohja yht. pinta pohja yht. (ha) H1-4 H5-10 H1-10 H 1-4 H 5-10 H 1-10 Z Koko suo 85. 0,54 2,57 3,11 0,45 2,20 2,65 100 Yli 1 m 77 0,58 2,80 3,38 0,44 2,16 2,60 98, 1 Yli 2 m 63 0,57 3,22 3,79 0,36 2,03 2,39 90, 2 Turpeen keskimaatuneisuus on 5,1. Heikosti maatunee n yleensä rahkavaltaisen pintakerroksen maatuneisuus on 3,4 j a hyvin maatuneen pääasiassa saravaltaisen pohjakerroksen 5,4. Suurin turpeen paksuus, 6,40 m, on tavattu pisteessä B 1200 + 100. Yleisimmät pohjamaalajit ovat savi ja reunoilla moreeni. Liejua on suon pohjoisosien pohjalla paikoin paksu kerros (kuvat 10 ja 11). Riisaarensuon turpeista on rahkavaltaisia 60,7 %, sara - valtaisia 39,1 % ja loput ovat ruskosammalvaltaisia. Päätu r- velajeittain jakaantuma on S 40,7 %, CS 17,2 %, BS 2,7 %, C 5,8 %, SC 32,6 %, BC 0,7 %, SB 0,1 % ja CB 0,2 %. Tupasvilla a lisätekijänä sisältäviä turpeita on 16,8 % ja puunjäännöksi ä sisältäviä turpeita 4,6 %. Yleisimpien turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemäärästä ovat S 59,3 %, C 31,1 %, B 1,3 %, Er 3,2 %, Eq 1,5 % ja Pr 1,7 %. Liekoja on koko suon alueell a 0-1 m :n syvyydessä keskimäärin 2,5 % ja 1-2 m :n syvyydess ä 1,1 %. Yli 2 m :n syvyisellä alueella liekoja on 0-1 m :n syvyydessä 2,1 % ja 1-2 m :n syvyydessä 1,2 %.

- 29 - Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus pisteissä B 15 0 ja B 1000 on 1,5 % (vaihteluväli 0,8-3,3) kuivapainosta, ph-arvo 3,7 (2,9-5,0), vesipitoisuus märkäpainosta 92,6 % (87,7-94,6), vesipitoisuus tilavuudesta 90,8 % (87,4-94,4 ) ja kuivatilavuuspaino 78 kg/m 3 (57-124). Keskimääräine n lämpöarvo laskettuna kuivalle turpeelle on 20,7 MJ/kg (17,9-23,1) ja 50 % :n kosteudessa 9,1 MJ/kg (taulukko 6).

- 30 - Suon pohjaosien kuivattaminen on vaikeaa. Käyttökelpoi - siksi polttoturvevaroiksi on laskettu yli 4 m :n syvyisen aluee n 1-3 m :n paksu pintakerros. Riisaarensuolla on yli 4 m :n syvyisellä 22 hain alueella polttoturpeeksi soveltuvaa turvett a 0,33 milj. suo-m 3. Tämän kuiva-ainemäärä on 0,026 milj. tn ja energiasisältö 0,54 milj. GJ eli 0,15 milj. MWh. Turpeen käyttökosteuden ollessa 50 % on energiasisältö 0,47 milj. GJ eli 0,13 milj. MWh. 4. Laudassuo (kl. 31 32 07, x = 6775,1, y = 3524,1) sijaitsee noin 20 km Savitaipaleen keskustasta lounaaseen Heituinlahti-Taavetti -tien länsipuolella rajoittuen eteläpääs - tään Vuorinen-järveen. Suolle johtaa metsäautotie. Suon pin - nan korkeus merenpinnasta on 83-85 m ja pinta viettää pohjoisosissa pohjoiseen kohti Lennusjokea ja eteläosissa ete - lään kohti Vuorinen-järveä (kuva 12). Suo rajoittuu moreeni - mäkiin ja kallioihin sekä itäosissa paikoin peltoihin. Suolla on 39 tutkimuspistettä. Tutkimuspistetiheys on 4,9/10 ha. Tutkimuslinjaston pituus on 2845 m(kuva 13 ) Laudassuon yleisimmä.t suotyypit ovat suon keskiosass a tupasvillarämeojikko ja -muuttuma. Suon reunaosat ovat muu t- tuma-asteella olevaa korpea ja turvekangasta. Keskimääräine n pinnan mättä.isyys on 30 % ja mättäiden korkeus on 3 dm. Puus - to on suon etelä- ja keskiosissa pinotavara-asteella ja po h- joisosissa riukuasteella. Reunaosien puusto on tukkipuu- ta i pinotavara-asteella. Tiheysluokka vaihtelee tiheästä keskit i- heään. Laudassuo on kokonaan ojitettu. Taulukko 7. Laudassuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemä ä - rät. Syvyysalue Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemääril (milj. suo-m 3 ) ala pinta pohja yht. pinta pohja yht. (ha) H I-4 H 5-10 H1-10 H 1-4 H 5-10 H 1-1 0 Koko suo 80 0,35 2,30 2,65 0,28 1,84 2,12 100 Yli 1 m 62 0,36 2,90 3,26 0,22 1,80 2,02 95, 3 Yli 2 m 50 0,39 3,25 3,64 0,20 1,62 1,82 85,9

- 32 - Turpeen keskimaatuneisuus on 5,2. Heikosti maatunee n yleensä rahkavaltaisen pintakerroksen maatuneisuus on 3,8 j a hyvin maatuneen pääasiassa saravaltaisen pohjakerroksen 5,4.

- 33 - Suurin turpeen paksuus, 5,50 m, on tavattu pisteessä B 200. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hieta ja reunoilla toreeni. Liejua on suon pohjalla eteläosissa. Paikoin on liejua ohu e- na kerroksena myös turpeiden välissä. Laudassuon turpeista on rahkavaltaisia 46,1 %, sarava l- taisia 53,8 % ja loput ruskosammalvaltaisia. Pääturvelajeit - tain jakaantuma on S 16,4 %, CS 28,7 %, BS 0,9 %, SC 53,0 %, BC 0,8 %, B 0,1 % ja CB 0,1 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 20,0 % ja puun jäännöksiä sisältäviä tur - peita 4,8 %. Yleisimpien turvetekijöiden osuudet kokonaistu r- vemäärästä ovat S 49,9 %, C 43,1 %, Er 3,3 %.ja Pr 1,6 %. Liekoja on koko suon alueella 0-1 m :n syvyydessä ke s - kimäärin 2,7 % ja 1-2 m :n syvyydessä 0,8 %. Yli 2 m :n sy - vyisellä alueella liekoja on 0-1 m :n syvyydessä 2,8 % ja 1-2 m :n syvyydessä 0,9 %. Kuivatusmahdollisuudet ovat tyydyttävät. Ennen mahdo l - lista turvetuotantoa tulisi suolta ottaa tuhkapitoisuusmäär i - tyksiä. Laudassuolla on yli 2 m :n syvyisellä 50 hain alueell a polttoturpeeksi soveltuvaa turvetta 1,57 milj. suo-m 3. Tämän kuiva-ainemäärä on 0,130 milj. tn ja energiasisältö 2,72 milj. GJ eli 0,76 milj. MWh. Turpeen käyttökosteuden ollessa 50 % on energiasisältö 2,39 milj. GJ eli 0,66 milj. MWh. 5. Kurjenvivunsuo (kl. 3132 07, x = 6775,5, y = 3526,1 ) sijaitsee noin 18 km Savitaipaleen keskustasta luoteeseen. Suon länsireunaa sivuaa Heituinlahti-Taavetti -tie. Suon pin - nan korkeus merenpinnasta on 80-85 m ja pinta viettää pohjoi - seen (kuva 14). Suo rajoittuu idässä kalliojyrkänteeseen j a etelässä suon erottaa Riisaarensuosta katkeileva harjujakso. Muutoin suota ympäröi moreenimaasto. Suolla on 72 tutkimuspi s - tettä. Tutkimuspistetiheys on 3,7/10 ha. Tutkimuslinjaston pituus on 5 980 m(kuva 15). Kurjenvivunsuon yleisimmät suotyypit ovat muuttuma-astee l - la olevat isovarpu- ja korpiräme sekä erilaiset turvekankaat. Suon reunaosia on raivattu pelloksi. Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 25 % ja mättäiden korkeus on 3 dm. Puusto on pää - osin riuku- tai pinotavara-asteella ja keskitiheää. Reunaosien

- 35 - puusto on keskitiheää tukkipuuta. Kurjenvivunsuo on kokonaan ojitettu ja sen halki virtaa Ylä-Lennusjoki. Taulukko 8. Kurjenvivunsuon pinta-alat, keskisyvyydet j a turvemäärät. Syvyysalue Pinta- Keskisyvyys(m) Turve_määrä (milj.suo-m 3 ) ala pinta pohja yht. pinta pohja yht. (ha) H1-4 H5-10 H1-10 H 1-4 H 5-10 H 1-1 0 Koko suo 195 0,34 1,49 1,83 0,66 2,90 3,56 100 Yli 1 m 148 0,44 1,78 2,22 0,64 2,65 3,29 92, 4 Yli 2 m 93 0,53 2,10 2,63 0,49 1,95 2,44 68, 5 Turpeen keskimaatuneisuus on 5,2. Heikosti maatunee n pintakerroksen maatuneisuus on 3,8 ja hyvin maatuneen pohjake r - roksen 5,6. Suurin turpeen paksuus, 4,70 m, on tavattu pis - teessä B 200+0. Yleisimmät pohjamaalajit ovat savi ja hiet a sekä reunoilla moreeni ja hiekka. Liejua on suon keskiosie n pohjalla pienellä alueella paksu kerros (kuva 16). Kurjenvivunsuon turpeista on rahkavaltaisia 40,9 %, sa - ravaltaisia 58,9 % ja loput ruskosammalvaltaisia. Pääturvel a - jeittain jakaantuma on S 14,6 %, CS 24,2 %, BS 2,0 %, C 0,8 %, SC 55,3 %, BC 2,8 %, SB 0,2 % ja CB 0,1 %. Tupasvillaa lisät e- kijänä sisältäviä turpeita on 11,6 % ja puun jäännöksiä sisä l - täviä turpeita 0,3 %. Yleisimpien turvetekijöiden osuudet k o - konaisturvemäärästä ovat S 45,3 %, C 44,7 %, B 1,8 %, Er 2,0 % ja L 2,0 %. Liekoja on koko suon alueella 0-1 m :n syvyyde s- sä keskimäärin 1,0 % ja 1-2 m :n syvyydessä 0,1 %. Yli 2 m : n syvyisellä alueella liekoja on 0-1 m :n syvyydessä 1,1 % j a 1-2 m :n syvyydessä 0,1 %. Polttoturvetuotantoa haittaavia tekijöitä ovat suon rik - konainen muoto ja Ylä-Lennusjoki, joka vaikeuttaa suon kuivaamista ja saattaa nostaa turpeen tuhkapitoisuutta. Kurjenvivunsuolla on yli 2 m :n syvyisellä 93 hain aluee l- la polttoturpeeksi soveltuvaa turvetta 1,98 milj. suo-m 3. Tämän kuiva-ainemäärä on 0,164 milj. tn ja energiasisältö 3,4 3 milj. GJ eli 0,95 milj. MWh. Turpeen käyttökosteuden olless a 50 % on energiasisältö 3,02 milj. GJ eli 0,84 milj. MWh.

- 37-6. Vehkasaarensuo (kl. 3132 07, x = 6776,6, y = 3552,1 ) sijaitsee noin 20 km Savitaipaleen keskustasta lounaaseen Nii - nimäen kylässä. Suolle johtaa metsäautotie. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 80-88 m ja pinta viettää etelään koht i Ylä-Lehmusjokea (kuva 17). Suo rajoittuu kalliojyrkänteisiin ja moreenimäkiin sekä paikoin peltoihin. Suolla on 44 tutkimus - pistettä. Tutkimuspistetiheys on 3,8/10 ha. Tutkimuslinjaston pituus on 1380 m (kuva 1R). Vehkasaarensuon yleisimmät suotyypit ovat pohjoisosiss a turvekankaat ja eteläosissa korpimuuttumat, jotka osin ova t turvekangasasteella. Eri puolille suota on raivattu peltoja. Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 25 % ja mättäiden korkeu s on 3 dm. Puusto on pohjoisosissa riuku- tai pinotavara-asteel - la ja harvaa tai keskitiheää. Suon reuna- ja eteläosien puus - to on pinotavara- tai tukkipuuasteella ja keskitiheää. Vehka - saarensuo on kokonaan ojitettu. Taulukko 9. Vehkasaarensuon pinta-alat, keskisyvyydet ja tu r- vemäärät syvyysalueittain. Syvyysalue Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) ala pinta pohja yht. pinta pohja yht. (ha) H I-4 H5-10 H1-10 H 1-4 H 5-10 H 1-1 0 Koko suo 115 0,05 1,70 1,75 0,06 1,95 2,01 '100 Yli 1 m 73 0,08 2,44 2,52 0,06 1,78 1,84 92, 0 Yli 2 m 46 0,09 3,04 3,13 0,04 1,40 1,44 71, 6 Turpeen keskimaatuneisuus on 6,0. Heikosti maatunee n pintakerroksen maatuneisuus on 3,9 ja hyvin maatuneen pohj a kerroksen 6,1. Suurin turpeen paksuus, 4,50 m, on tavattu pis - teessä A 300. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hieta, hiekka j a moreeni. Liejua on suon pohjalla muutamalla tutkimuspisteellä. Vehkasaarensuon turpeista on rahkavaltaisia 54,4 % j a saravaltaisia 45,6 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 14,4 %, CS 40,0 %, C 0,6 % ja SC 45,0 %. Tupasvillaa lisätekijänä si - sältäviä turpeita on 8,8 %, puun jäännöksiä sisältäviä turpei - ta 24,7 %. Yleisimpien turvetekijöiden osuudet kokonaisturve - määrästä ovat S 48,4 %, C 40,4 %, Er 1,5 %, Eq 1,9 % ja Pr 2,8 %.

- 40 - Liekoja on koko-suon alueella 0-1 m :n syvyydessä keskimääri n 3,9 % ja 1-2 m :n syvyydessä 2,6 Yli 2 m :n syvyisell ä alueella liekoja on 0-1 m :n syvyydessä 3,8 % ja 1-2 m : n syvyydessä 3, 0 Käyttökelpoisen turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuu s pisteissä A 100 ja A 850+0 on 3,7 % (vaihteluväli 2,4-8,7 ) kuivapainosta, ph-arvo 4,2 (3,5-4,8), vesipitoisuus märkäpainosta 90,7 % (88,1-92,3), vesipitoisuus tilavuudesta 89,1 % (82,4-94,0) ja kuivatilavuuspaino 91 kg/ m 3 (72-129). Kes - kimääräinen lämpöarvo laskettuna kuivalle turpeelle on 21,4 MJ / kg (20,4-22,9) ja 50 % :n kosteudessa 9,5 MJ/kg (taulukko 10).

- 41 - Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Turvetuotantoa vaikeutta - via tekijöitä ovat suon rikkonainen muoto ja paikoin korkea liekoisuus sekä eri puolelle suota raivatut pellot (mahdolline n mineraalimaan levitys pinnalle maanparannusaineeksi). Vehkasaarensuolla on yli 2 m :n syvyisellä 46 hain aluee l - la polttoturpeeksi soveltuvaa turvetta 1,21 milj. suo-m 3. Tämän kuiva-ainemäärä on 0,110 milj. tn ja energiasisältö 2,3 5 milj. GJ eli 0,65 milj. MWh. Turpeen käyttökosteuden olless a 50 % on energiasisältö 2,09 milj. GJ eli 0,58 milj. MWh. 7. Petrahuounsuo (kl. 3132 07, x = 6776,8, y = 3520,2 ) sijaitsee noin 23 km Savitaipaleen keskustasta lounaasee n Laari-Hämäläinen -tien länsipuolella. Suon pinnan korkeus me - renpinnasta on 88-97 m ja pinta viettää etelään. Suo rajoit - tuu pohjoisessa toiseen Salpausselkään ja muualla moreenimäkiin. Suolla on 23 tutkimuspistettä. Tutkimuspistetiheys o n 7,7/10 ha. Tutkimuslinjaston pituus on 1520 m (kuva 19). Petrahuounsuon yleisimmät suotyypit ovat isovarpurämeja tupasvillarämemuuttuma. Reunoilla on turvekankaita ja muu t - tuma-asteella olevia korpia. Suon etelä- ja länsireunalle o n raivattu peltoa. Keskimääräinen pinnan mä.ttäisyys on 15 % ja mättäiden korkeus on 2 dm. Puusto on riuku- tai pinotavara - asteella ja tiheää tai keskitiheää. Reunaosien puusto on pää - osin tiheää tukkipuuta. Petrahuounsuo on kokonaan ojitettu. Taulukko 11. Petrahuounsuon pinta-alat, keskisyvyydet ja tur - vemäärät syvyysalueittain. Syvyysalue Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemäärä(milj.suo-m3 ) ala pinta pohja yht. pinta pohja yht. (ha) H1-4 H5-10 H1-10 H 1-4 H 5-10 H 1-10 7 Koko suo 30 0,12 1,48 1,60 0,04 0,44 0,48 10 0 Yli 1 m 22 0,15 1,83 1,98 0,03 0,41 0,44 91, 7 Yli 2 m 10 0,17 2,51 2,68 0,02 0,25 0,27 56,3

- 42 - Turpeen keskimaatuneisuus on 5,8. Heikosti maatuneen, yleensä rahkavaltaisen pintakerroksen maatuneisuus on 3,9 j a hyvin maatuneen pääasiassa saravaltaisen pohjakerroksen 5,9. Suurin turpeen paksuus, 3,90 m, on tavattu pisteissä A 40 0 ja A 500. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hieta ja hiekka.

- 43 - Petrahuounsuon turpeista on rahkavaltaisia 89,9 % ja sa - ravaltaisia 10,1 %. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 53,6 %, CS 36,3 % ja SC 10,1 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältävi ä turpeita on 16,7 % ja puun jäännöksiä sisältäviä turpeit a 51,0 %. Yleisimpien turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemää - rästä ovat S 72,8 %, C 14,1 %, Er 2,8 % ja L 10,2 %. Liekoj a on koko suon alueella 0-1 m :n syvyydessä keskimäärin 3,3 % ja 1-2 m :n syvyydessä 1,4 %. Yli 2 m :n s_yvyisellä alueell a liekoja on 0-1 m :n syvyydessä 2,3 % ja 1-2 m :n syvyydess ä 2,5 %. Suo soveltuu pienen kokonsa johdosta pientuotantoon lähinnä tilakohtaisiin tarpeisiin. Suon kuivatusmahdollisuude t ovat hyvät. Kustannuksia lisäävä tekijä on liekojen kohtalaisen suuri määrä. Petrahuounsuolla on yli 2 m :n syvyisell ä 10 ha :n alueella polttoturpeeksi soveltuvaa turvetta 0,22 milj. suo-m 3. Tämän kuiva -ainemäärä on 0,018 milj. tn ja energia - sisältö 0,38 milj. GJ eli 0,11 milj. MWh. Turpeen käyttökos - teuden ollessa 50 % on energiasisältö 0,33 milj. GJ eli 0,0 9 milj. MWh. 8. Kyrönsuo (kl. 3132 07, x = 6777,6, y = 3526,3 ) sijaitsee noin 1R km Savitaipaleen keskustasta lounaaseen Pur toismäen kylässä. Suolle johtaa metsäautotie. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 90-94 m,ja pinta viettää länteen. Suo rajoittuu moreenimäkiin ja peltoihin. Suolla on 31 tutkimuspistettä. Tutkimuspistetiheys on 5,2/10 ha. Tutkimuslinjaston pituus on 2300 m (kuva 20). Kyrönsuon yleisimmät suotyypit ovat suon itäosissa rahkaräme- ja tupasvillarämemuuttuma. Leveä reunavyöhyke on tu r- vekangasasteella. Länsiosassa on lähes tarpeeton järvikuvio, jossa on paksu liejukerros. Länsiosien muut suotyypit ova t muuttuma-asteella olevia korpia. Suon reunaosia on eteläreu - naa lukuun ottamatta raivattu pelloksi. Keskimääräinen pinna n mättäisyys on 5 % ja mättäiden korkeus on 3 dm. Puusto on pää - osin pinotavara-asteella ja keskitiheää. Kyrönsuo on kokonaan ojitettu.

- 44 - ja turvemää- Taulukko 12. Kyrönsuon pinta-alat, keskisyvyydet rät syvyysalueittain. Syvyysalue Pinta - Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3 ) ala pinta pohja yht. pinta pohja yht. (ha) H 1-4 H5-10 H1-10 H 1-4 H 5-10 H 1-10 Koko suo 60 0,25 1,32 1,57 0,15 0,79 0,94 10 0 Yli 1 m 33 0,20 2,27 2,47 0,07 0,75 0,82 87, 2 Yli 2 m 21 0,22 2,70 2,92 0,05 0,56 0,61 64,9

- 45 - Turpeen keskimaatuneisuus on 5,6. Heikosti maatunee n yleensä rahkavaltaisen pintakerroksen maatuneisuus on 3,9 j a hyvin maatuneen pääasiassa saravaltaisen pohjakerroksen 5,9. Suurin turpeen paksuus, 3,50 m, on tavattu pisteissä A 115 0 ja A 900-100. Yleisin pohjamaalaji on savi. Liejua on suo n pohjalla lähes koko suon alueella. Kyrönsuon turpeista on rahkavaltaisia 86,8 %, saraval - taisia 12,9 % ja loput ovat ruskosammalvaltaisia. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 47,1 %, CS 38,2 %, BS 1',4 %, SC 12,6 %, BC 0,3 % ja B 0,4 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 15,9 % ja puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 10,8 %. Yleisimpien turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemääräst ä ovat 569,3 %, C 20,2 %, Er 3,2 %, Sh 1,1 %, L 2,0 % ja E q 3,6 %. Liekoja on koko suon alueella 0-1 m :n syvyydess ä keskimäärin 1,6 % ja 1-2 m :n syvyydessä 2,0 %. Yli 2 m :n sy - vyisellä alueella liekoja on 0-1 m :n syvyydessä 1,1 % ja 1-2 m :n syvyydessä 2,6 %. Suo soveltuu pienen kokonsa johdosta pientuotantoon lä - hinnä tilakohtaisiin tarpeisiin. Suon kuivatusmahdollisuude t ovat tyydyttävät. Kyrönsuolla on yli 2 m :n syvyisellä 21 hain alueell a polttoturpeeksi soveltuvaa turvetta 0,51 milj. suo-m3. Tämän kuiva-ainemäärä on 0,042 milj. tn ja energiasisältö 0,88 milj. GJ eli 0,24 milj. MWh. Turpeen käyttökosteuden ollessa 50 % on energiasisältö 0,77 milj. GJ eli 0,21 milj. MWh. 9. Lantansuo (kl. 3132 07, x = 6776,4, y = 3529,0) sijaitsee noin 18 km Savitaipaleen keskustasta lounaaseen Mie - lakka-järven koillispuolella. Suon pohjoisosan poikki kulke e autotie. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 82-84 m, j a pinta viettää koillispäässä länteen ja lounaispäässä lounaaseen. Suo rajoittuu peltoihin ja moreenimäkiin. Suolla on 14 tutkimuspistettä. Tutkimuspistetiheys on 1,4/10 ha. Tutkimuslinjaston pituus on 1300 m (kuva 21). Lantansuon yleisin suotyyppi on ojikko- tai muuttuma-a s - teella oleva isovarpuräme. Puusto on riuku- tai pinotavaraasteella ja tiheää. Lantansuo on kokonaan ojitettu.

- 47 - Taulukko 13. Lantansuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turve - määrät syvyysalueittain. Syvyysalue Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3 ) ala pinta pohja yht. pinta pohja yht. (ha) H I-4 H5-10 H1-10 H 1-4 H 5-10 H 1-10 % Koko suo 97 0,45 2,98 3,43 0,44 2,89 3,33 100 Yli 1 m 86 0,50 3,29. 3,79 0,43 2,83 3,26 97, 9 Yli 2 m 76 0,54 3,55 4,09 0,41 2,70 3,11 93, 4 Turpeen keskimaatuneisuus on 5,5. Heikosti maatunee n yleensä rahkavaltaisen pintakerroksen maatuneisuus on 3,7 j a hyvin maatuneen pääasiassa saravaltaisen pohjakerroksen 5,7. Suurin turpeen paksuus, 6,20 m, on tavattu pisteissä A 500, A 800, A 900 ja A 1000. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hies u ja hieta. Liejua on ohut kerros suon pohjalla lähes koko suo n alueella. Lantansuon turpeista on rahkavaltaisia 92,8 %, sarava l - taisia 4,9 % ja loput ovat ruskosammalvaltaisia. Pääturvel a- jeittain jakaantuma on S 85,5 %, CS 7,3 %, c 1,2 %, SC 3,7 % ja B 2,3 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita o n 55,4 % ja puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 4,6 %. Yleisi m- pien turvetekijöiden osuudet kokonaisturvemäärä.stä ovat S 70,2 %, C 4,2 %, Er 10,7 %, Sh 3,7 %, Eq 2,9 % ja Pr 3,6 %. Suo on tyydyttävästi kuivattavissa. Turvetuotanno n aloittaminen vaatii tarkemman linjastotutkimuksen. Alustavan tutkimuksen mukaan voidaan arvioida, että Lantansuolla on yl i 2 m :n syvyisellä 76 ha :n alueella polttoturpeeksi soveltuva a turvetta 2,73 milj. suo-m3. Tämän kuiva-ainemäärä on 0,22 7 milj. tn ja energiasisältö 4,74 milj. GJ eli 1,32 milj. MWh. Turpeen käyttökosteuden ollessa 50 % on energiasisältö 4,1 8 milj. GJ eli 1, 1 6 milj. MWh.

- 48 -- 10. Rahettavansuo (kl. 3132 08, x = 6786,4, y = 3522,2 ) sijaitsee noin 18 km Savitaipaleen keskustasta länteen Viim a - järven luoteispuolella. Suolle johtaa metsäautotie. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 82-84 m, ja pinta viettä ä kaakkoon kohti Rahettavanjokea. Suo rajoittuu idässä Rahettavanlampeen ja muualla moreenimäkiin. Suolla on 26 tutkimuspi s - tettä. Tutkimuspistetiheys on 4,0/10 ha. Tutkimuslinjaston pituus on 2000 m (kuva 22). Rahettavansuon yleisin suotyyppi on rahkaräme, joka on paikoin muuttuma-asteella. Reunaosilla on erilaisia Korpimuu t - tumia. Keskimääräinen pinnan mättäisyys on 45 % ja mättäide n korkeus on 3 dm. Puusto on suon keskiosissa kitukasvuista j a harvaa. Reunaosilla puusto on riuku- tai pinotavara-asteell a ja keskitiheää. Rahettavansuo on kokonaan ojitettu. Taulukko 14. Rahettavansuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turve - määrät syvyysalueittain. Syvyysalue Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3 ) ala pinta pohja yht. pinta pohja yht. (ha) H 1-4 H5-10 H1-10 H 1-4 H 5-10 H 1-10 % Koko suo 65 0,26 1,13 1,39 0,17 0,73 0,90 10 0 Yli 1 m 41 0,33 1,61 1,94 0,13 0,67 0,80 88, 9 Yli 2 m 17 0,38 2,20 2,58 0,06 0,38 0,44 48, 9 Turpeen keskimaatuneisuus on 5,1. Heikosti maatunee n yleensä rahkavaltaisen pintakerroksen maatuneisuus on 3,8 j a hyvin maatuneen pääasiassa saravaltaisen pohjakerroksen 5,4. Suurin turpeen paksuus, 3,00 m, on tavattu pisteissä A 700 j a A 800+100. Yleisimmät pohjamaalajit ovat savi ja reunoilla moreeni. Liejua on suon pohjalla koko suon alueella. Rahettavansuon turpeista on rahkavaltaisia 48,8 %, sara - valtaisia 49,7 % ja loput ovat ruskosammalvaitaisia. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 36,3 %, CS 12,5 %, C 0,1 %, SC 44,6 %, BC 5,0 % ja CB 1,5 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisä l- täviä turpeita on 11,1 % ja puun jäännöksiä sisältäviä turpe i- ta on 13,2 %. Yleisimpien turvetekijöiden osuudet kokonaistu r- vemäärästä ovat S 53,2 %, C 37,7 %, B 2,4 $, Er 2,1 % ja L 4,2 %. Liekoja on koko suon alueella 0-1 m :n syvyydessä

- 49 - keskimäärin 0,6 Yli 2 m :n syvyisellä alueella liekoja o n 0-1 m :n syvyydessä 0, 7 Rahettavansuon pohjaosien kuivattaminen on vaikeaa. Suo soveltuu pienen kokonsa johdosta pientuotantoon lähinnä tilakohtaisiin tarpeisiin. Rahettavansuolla on yli 2 m :n syvyisel - lä 17 ha :n alueella polttoturpeeksi soveltuvaa turvetta 0,3 5 milj. suo-m 3, Tämän kuiva-ainemäärä on 0,029 milj. tn ja energiasisältö 0,61 milj. GJ eli 0,17 milj. MWh. Turpeen käyttö - kosteuden ollessa 50 % on energiasisältö 0,54 milj. GJ 0,15 milj. MWh. el i

- 50-11. Ruisniemensuo (kl. 3132 10, 07), x = 6778,4, y = 3530,8) sijaitsee noin 12 km Savitaipaleen keskustasta louna a- seen Savitaipale-Taavetti -tien länsipuolella. Suolle johtaa metsäautotie. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 83-90 m, ja pinta viettää etelään kohti Kantoniitunjokea. Suo rajoi t - tuu moreenimäkiin ja paikoin peltoihin. Etelässä suo jatku u Lantonsuona. Suolla on 51 tutkimuspistettä. Tutkimuspistet i- heys on 2,7/10 ha. Tutkimuslinjaston pituus on 4925 m (kuva 23). Ruisniemensuon yleisimmät suotyypit ovat etelä.- ja län - siosassa ojikkoasteella olevat isovarpu-, tupasvilla- ja rahkaräme. Pohjoisosissa esiintyy yleisesti lyhytkorsi- ja rahk a- nevaa sekä tupasvilla- ja rahkarämettä. Ruisniemensuo on suurimmaksi osaksi ojitettu. Taulukko 15. Ruisniemensuon pinta-alat, keskisyvyydet j a turvemäärät syvyysalueittain.. Syvyysalue Pinta-, Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m3 ) ala pinta pohja yht. pinta pohja yht. (ha) H1-4 H5-10 H1-10 H 1-4 H 5-10 H 1-10 % Koko suo 190 0,62 3,00 3,62 1,18 5,71 6,89 100 Yli 1 m 175 0,67 3,21 3,88 1,18 5,61 6,79 98, 6 Yli 2 m 160 0,74 3,36 4,10 1,18 5,38 6,56 95, 2 Turpeen keskimaatuneisuus on 5,0. Heikosti maatunee n yleensä rahkavaltaisen pintakerroksen maatuneisuus on 3,6 j a hyvin maatuneen pääasiassa saravaltaisen pohjakerroksen 5,3. Suurin turpeen paksuus, 6,60 m, on tavattu pisteessä B 1100. Yleisimmät pohjamaalajit ovat savi ja hiesu. Liejua on ohu t kerros suon pohjalla lähes koko suon alueella. Ruisniemensuon turpeista on rahkavaltaisia 47,9 %, sara - valtaisia 48,4 % ja loput ruskosammalvaltaisia. Pääturvelajeittain jakaantuma on S 35,8 %, CS 12,1 %, C 31,6 %, SC 14,7 %, BC 2,1 %, B 0,2 % ja CB 3,5 %. Tupasvillaa lisätekijänä sisältäviä turpeita on 33,7 % ja puun jäännöksiä sisältäviä turpeita 5,6 %. Yleisimpien turvetekijöiden osuudet kokonaistur - vemäärästä ovat S 40,9 %, C 45,9 %, B 3,0 %, Er 6,6.% j a Eq 1,4 %.

- 52 - Turpeen keskimääräinen tuhkapitoisuus pisteessä A 1900+10 0 on 2,5 % (vaihteluväli 0,8-6,8) kuivapainosta, ph-arvo 4, 1 (3,4-5,1), vesipitoisuus tilavuudesta 90,4 % (87,4-95,2 ) ja kuivatilavuuspaino 87 kg/m 3 (54-121). Keskimääräine n lämpöarvo laskettuna kuivalle turpelle on 21,0 MJ/kg (17,4-23,8) ja 50 % :n kosteudessa 9,3 MJ/kg (taulukko 16).

53 - Kuivatusmahdollisuudet ovat tyydyttävät. Polttoturvetuotantoa vaikeuttavana tekijänä pn paikoin paksu heikosti maatunut pintaturvekerros. Ruisniemensuolla on yli 2 m :n syvyise l- lä 160 ha :n alueella polttoturpeeksi soveltuvaa turvetta 5,7 6 milj. suo-m 3. Tämän kuiva-ainemäärä on 0,501 milj. tn ja ener - giasisältö 01,52 milj. GJ eli 2,92 milj. MWh. Turpeen käyttökosteuden ollessa 50 % on energiasisältö 9,32 milj. GJ el i 2,59 milj. MWh. 12. Sarsuo (kl. 3132 10, x = 6779,1, y = 3535,6) sijai t- see noin 11 km Savitaipaleen keskustasta etelään Havola-Kontunen -tien eteläpuolella. Suolle johtaa metsäautotie. Suon pinnan korkeus merenpinnasta on 82-84 m ja pinta viettää etelään. Suo rajoittuu etelässä peltoon ja muualla moreenimä - kiin. Suolla on 24 tutkimuspistettä. Tutkimuspistetiheys o n 6,7/10 ha. Tutkimuslinjaston pituus on 1810 m (kuva 24). Sarsuon yleisimmät suotyypit ovat tupasvillaräme- ja is o- varpurämemuuttuma. Reunaosilla ovat yleisinä erilaiset turve - kankaat. Suon eteläpää on raivattu pelloksi. Keskimääräine n pinnan mättäisyys on 15 % ja mättäiden korkeus on 2 dm. Puusto on suon keskiosissa riukuasteella ja keskitiheää tai har - vaa. Reunaosien puusto on pinotavara-asteella ja tiheää ta i keskitiheää. Sarsuo on kokonaan ojitettu. Suon halki kulke e pohjoisesta etelään Letkujoki. Taulukko 17. Sarsuon pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärä t syvyysalueittain. Syvyysalue Pinta- Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj. suo-m 3 ) ala pinta pohja yht. pinta pohja yht. (ha) H I-4 H5-10 H1-10 H 1-4 H 5-10 H 1-10 Z Koko suo 36 0,66 1,41 2,07 0,24 0,51 0,75 100 Yli 1 m 30 0,77 1,61 2,38 0,23 0,48 0,71 94, 7 Yli 2 m 24 0,91 1,69 2,60 0,22 0,40 0,62 87, 2 Turpeen keskimaatuneisuus on 5,5. Heikosti maatunee n pintakerroksen maatuneisuus on 3,7 ja hyvin maatuneen pohja - kerroksen 6,3.