GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 Matti Maun u TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T Rovaniemi 1983
Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Pohjois-Suomen aluetoimisto PL 7 7 96101 ROVANIEMI 1 0 Monistus : Keuhkovammayhdistys r.y. Kuopion Tyäkeskus 1984
SISALLYSLUETTEL O JOHDANTO 1 TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITYS 1 Kenttätutkimukset 1 Laboratoriotutkimukset. 3 Tutkimusaineiston käsittely ja tulosten esitys.... 3 TUTKITUT SUOT 4 TULOSTEN TARKASTELUA 2 4 LIITTEET
JOHDANT O Valtakunnan turvevarojen kokonaisinventointiin liittye n Geologinen tutkimuslaitos suoritti kesällä 1982 turve - tutkimuksia Tervolan kunnan alueella. Inventoinnin tarkoituksena oli selvittää tutkimuksen kohteiksi valittuje n viiden suon turvevarat ja soiden soveltuvuus lähinnä polt - toturvetuotantoon. Kesällä 1982 tutkittujen soiden sijainti käy ilmi kuvasta 1. Aikaisemmin on Geologinen tut - kimuslaitos suorittanut turvetutkimuksia Tervolan kunna n suoalueilla vuosina 1969 ja 1974. Tällöin on tutkittu 1 5 suota, joiden yhteenlaskettu pinta-ala on 8 220 ha. TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITY S Kenttätutkimukse t Kenttätutkimuksissa käytettiin Geologisen tutkimuslaitoksen "Turvetutkimusten maasto-oppaassa" (Lappalainen, Sten, Häi - kiö 1978) kuvattuja menetelmiä. Suot tutkittiin linjatutkimusmenetelmää käyttäen, jolloin suon hallitsevan osan halki vedettiin selkälinja ja sitä vastaan kohtisuoraan poikki - linjoja. Tutkimuspisteet ovat linjoilla sadan metrin välein. Tutkimuslinjat vaaittiin ja korkeudet pyrittiin kiinnittämään valtakunnalliseen kiintopisteverkkoon. Kullakin tutkimuspisteellä määritettiin suotyyppi, suon pinnan vetisyys, mättäisyys ja mättäiden keskimääräinen korkeu s sekä puustoisilla suotyypeillä puulajisuhteet, tiheys- ja
Kuva 1. Tervolassa v. 1982 tutkitut suot 1.Kieriaap a 2.Kathunap a 3.Pikkulamminaap a 4.Sortomaanaap a 5.Metsoaap a
3 - kehitysluokka sekä mandolliset hakkuut. Kairauksissa turvekerrostumasta määritettiin turvelaji lisätekijöineen, maatuneisuus, kosteus ja kuituisuus. Lisäks i huomioitiin suon pohjamaalaji. Lahoamattoman puuaineksen (liekojen) määrän selvittämiseksi kunkin tutkimuspisteen ym - päristö pliktattiin kymmenen kertaa kanden metrin syvyytee n asti. Laboratoriotutkimuksia varten otettiin turvenäytteit ä tilavuustarkalla mäntäkairalla. Laboratoriotutkimukse t Laboratoriossa turvenäytteistä määritettiin happamuus (ph ) märästä näytteestä, vesipitoisuus kuivattamalla turv e +105 C :ssa, kuivatilavuuspaino, tuhkapitoisuus hehkuttamall a kuiva näyte 815 + 25 C :ssa ja turpeen lämpöarvo Gallenkamp - pommikalorimetrillä. Tutkimusaineiston käsittely ja tulosten esitys Tutkituista soista on piirretty kartta, josta ilmenevät tut - kimuslinjaverkosto ja tutkimuspisteittäin keskimääräinen maa - tuneisuus sekä heikosti maatuneen (H 1-4) pintaturpeen j a koko kerrostuman paksuus. Karttoihin on piirretty myös tur - peen paksuutta esittävät syvyyskäyrät. Osasta soita on piirretty maatuneisuus- ja turvelajiprofiilit. Maatuneisuusprofiileissa on turpeet jaettu maatuneisuude n, mu - kaan neljään ryhmään : H 1-3, H 4, H 5-6 ja H 7-10. Turvelaji - profiileissa on kairauspisteen yläpuolella esitetty suotyypp i ja liekoisuus. Piirroksissa käytetyt symbolit on esitett y liitteessä 3. Lisäksi on esitetty kunkin kairauspistee n pohjamaan laatu.
- 4 - Jokaisesta tutkitusta suosta on kirjoitettu selostus. Siinä käsitellään suon yleispiirteitä, kuten sijaintia, eri syvyys - alueiden pinta-aloja, ojitussuhteita, suotyyppejä, turveker - rostuman ominaisuuksia ja turvemääriä. Laboratorioanalyysie n tuloksia esitetään taulukkoina ja osin keskiarvotietoina. Lopuksi on annettu arvio suon turvekerrostuman käyttökelpoi - suudesta, tuotantokelpoisesta alasta ja turvemäärästä. Turvetuotantoon kelvollisen alueen minimisyvyytenä on pidett y 1,5 metriä. TUTKITUT SUO T 1. Kieriaapa (kl 2544 05, x= 7327, y= 556) sijaitsee noin 2 0 km Tervolan kirkonkylästä itään (kuva 2). Suon pinta-ala o n 648 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 346 ha j a yli kanden metrin vain 34 ha. Vedet laskevat suolta alkavi a Lavakankaan- ja Kierilamminojia pitkin Ala-Raunkausjokeen. Vallitsevina suotyyppeinä ovat keskiosissa lyhytkortinen nev a ja varsinainen saraneva, reunaosissa varsinainen sararäme j a lyhytkorsinevaräme. Kieriaavan turvekerrostumien keskipaksuus on 1,14 m, jost a heikosti maatuneen turpeen osuus on 0,68 m. Yli metrin sy - vyisellä alueella on keskimääräinen turvepaksuus 1,49 m j a yli kanden metrin alueella 2,15 m. Kieriaavalla on saravaltaisia turpeita 53 % ja rahkavaltaisi a 47 %. Yleisin turvelaji on rahkasaraturve (kuva 3). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,2, josta heikosti maatuneen 3,8 ja paremmin maatuneen pohjakerroksen 4,8. Suossa on luonnontilaista turvetta yhteensä 7,36 milj. m 3, yli metrin syvyisellä alueella 5,14 milj. m 3 ja yli kande n metrin alueella 0,73 milj. m 3.
- 7 - Kieriaavan turpeiden tuhkapitoisuus on alhainen, ollen keski - määrin 4,2 %. Keskimääräinen kuivatilavuuspaino on 93 kg/m 3 ja tehollinen lämpöarvo 20,6 MJ/kg (taulukko 1). Kieriaavan polttoturvetuotantoon soveltuvan alueen pinta-al a on noin 150 ha. Se käsittää suon keskiosien yli 1,5 m syvyisen alueen. Vaikka heikosti maatunut pintakerros on verraten
- 8 - paksu, on se pääosin H 4 -maatunutta saravaltaista turvett a ja soveltuu jyrsinturpeeksi. Suolla olevat lammet vaikeutta - vat osin kuivatusta. Tuotantokelpoista turvetta on arvio n mukaan 2,19 milj. suo-m 3 ja sen energiasisältö on 50 % :n käyt - tökosteudella noin 1,02 milj. MWh. 2. Kalhuaapa (kl 2544 05, x= 7326, y= 550) sijaitsee noin 1 5 km Tervolasta itään (kuva 4). Suon pinta-ala on 546 ha, jost a yli metrin syvyistä aluetta on 401 ha ja yli kanden metrin 99 ha. Suo viettää luoteeseen, eteläosassa myös lounaaseen. Suo on lähes luonnontilainen. Vallitsevat suotyypit ovat suo n keskiosissa saraneva ja lyhytkortinen neva sekä reunamienrä - mealueilla varsinainen sararäme. Kalhuaavan turvekerrostumien keskipaksuus on 1,38 m, josta vain 0,20 m on paremmin (H 5-10) maatunutta kerrosta. Yli metri n syvyisellä alueella on keskipaksuus 1,67 m ja yli kanden metri n 2,43 m. Kalhuaavalla on saravaltaisia turpeita 79 % ja loput rahkaval - taisia. Lisätekijänä tavataan eniten kortetta (kuva 5). Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,0, josta heikommin maatuneen pintaturpeen 3,8 ja paremmin maatuneen pohjan 4,9. Kalhuaavalla on turvetta yhteensä 7,52 milj. m 3, yli metrin sy - vyisellä alueella 6,09 milj. m 3 ja yli kanden metrin alueell a 2,41 milj. m 3. Turpeiden keskimääräinen tuhkapitoisuus on 4,4 % ja kuivatila - vuuspaino 91 kg/m 3 (taulukko 2). Kuivan turpeen teholline n lämpöarvo on 20,1 MJ/kg.
- 12 - Taulukko 2. Tutk. Syvyys Turve- Naatu- ph Vesi- Kuiva- Tuhka- Teholl. piste (cm) laji neisuus pit. ainetta pit. lämpöarvo(hj/kg ) Suo- (H) (2) (kg/m 1 ) (2) kuiva 50 2 : n tyyppi turve kost. -130 SC 4 5,7 91,6 86,0 3,5 19,6 8, 6-150 SC 4 5,7 92,3 79,0 3,9 19,2 8, 4-170 SC 4 5,8 92,4 77,0 3,1 20,1 8, 8-190 SC 4 5,8 92,2 80,0 3,2 19,1 8, 3-210 ShSC 4 5,8 92,5 69,0 3,5 19,2 8, 4-230 ShSC 4 5,7 93,4 67,0 3,6 20,6 9, 1 A2300-0-30 CS 2 5,4 91,5 3,3 19,8 8, 7 900-50 CS 4 5,3 90,7 94,0 2,9 20,8 9, 2 LKN -70 SC 4 5,3 90,0 102,0 3,2 20,5 9, 0-90 SC 4 5,4 89,9 103,0 3,7 20,3 8, 9-110 SC 4 5,3 90,2 101,0 3,5 19,8 8, 7-130 SC 4 5,3 90,8 94,0 3,7 20,1 8, 8-150 SC 4 5,5 90,4 98,0 4,3 20,0 8, 8-170 SC 4 5,3 90,7 96,0 4,2 19,8 8, 7-190 SC 4 5,5 92,1 80,0 4,3 19,6 8, 6-210 SC 4 5,6 92,2 79,0 4,6 19,5 8, 5-230 SC 4 5,7 93,2 69,0 3,7 20,8 9, 2-250 ShSC 4 5,7 92,3 72,0 4,6 20,0 8,8 Kalhuaavan turpeet ovat heikohkosti maatuneita saravaltaisi a turpeita ja niiden tuhkapitoisuus on alhainen. Jyrsinturvetuotantoon soveltuvaa aluetta on suolla arvioitu olevan noin 180 ha. Se muodostuu kandesta yli 1,5 metriä turvetta sisältävästä altaasta suon etelä- ja pohjoisosassa. Eteläosassa oleva Kalhulampi vaikeuttaa kuivatusta. Tuotantokelpoista turvetta suoss a on 3,01 milj. m 3 ja sen energiasisältö on 50 % :n käyttökosteudelle laskettuna 1,35 milj. MWh.
13-3. Pikkulamminaapa (kl 2544 05, x= 7326, y= 554) sijaitsee noi n 17 km Tervolan kirkonkylästä itään (kuva 6). Suon pinta-al a on 355 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 181 ha ja yl i kanden metrin syvyistä aluetta vain 28 ha. Suo on keskiosistaan luonnontilainen ja ojitusta esiintyy lähinnä vain suon koillisosassa. Vallitsevat suotyypit ovat var - sinainen sararäme, lyhytkorsinevaräme ja varsinainen saraneva. Pikkulamminaavan turvekerrostumien keskipaksuus on 1,04 m, jos - ta heikosti maatuneen pintaturpeen osuus on 0,68 m. Yli metrin syvyisellä alueella keskipaksuus on 1,47 m ja yli kanden metrin 2,25. Suon turpeista on saravaltaisia 61 % ja rahkavaltaisia 39 %. Lisätekijänä turpeissa tavataan eniten kortetta (kuva 7). Tur - vekerrostumien keskimaatuneisuus on 4,2, heikosti maatunee n pintakerroksen 3,8 ja paremmin maatuneen pohjan 4,9. Pikkulamminaavalla on luonnontilaista turvetta 3,69 milj. m 3, josta heikosti maatunutta 2,42 milj. m 3 (66 %). Yli metri n syvyisellä alueella on turvetta 2,66 milj. m 3 ja yli kanden met - rin alueella 0,63 milj. m 3. Turpeiden tuhkapitoisuus on keskimäärin 6,7 % ja tehollinen lämpöarvo 50 % :n kosteudessa 8,8 MJ/kg (taulukko 3). Pikkulamminaapa on rikkonainen ja muodostuu kolmesta eri al - taasta. Turpeiden korkeahkon tuhkapitoisuuden ja lämpöarvo n alhaisuuden johdosta suo soveltuu vain välttävästi turvetuotantoon. Turvetuotantoon soveltuvaa aluetta on suon itäosass a noin 50 ha ja sen käyttökelpoiset turvevarat 0,79 milj. m 3. Energiasisältö 50 % :n kosteudella on 0,39 milj. MWh. Suo so - veltuu turpeen laadun vuoksi tuotettavaksi vain jyrsinturveme - netelmällä.
- 16-4. Sortomaanaapa (kl. 2544 05, x= 7329, y= 551) sijaitsee noi n 15 km Tervolan kirkonkylästä itään (kuva 8). Suon pinta-al a on 380 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 221 ha ja yl i kanden metrin vain 17 ha. Suo viettää pohjoiseen. Vallitseva t suotyypit ovat varsinainen sararäme, ruohoinen sararäme ja varsinainen saraneva. Ojitusta esiintyy jonkin verran, lähinn ä matalaturpeisilla alueilla.
20 - Sortomaanaavan turvekerroksen paksuus on keskimäärin 1,12 m, josta pääosa heikosti (H 1-4) maatunutta. Yli metrin syvyi - sellä alueella on keskipaksuus 1,52 m ja yli kanden metri n 2,46 m. Sortomaanaavalla on saravaltaisia turpeita noin 78 % ja rahka - valtaisia 22 % (kuva 9). Turvekerrostuman keskimaatuneisuu s on 4,0, heikommin maatuneessa pintakerroksessa 3,8 ja paremmin maatuneessa pohjakerroksessa 4,7. Suossa on luonnontilaista turvetta yhteensä 4,27 milj. m 3, yl i metrin syvyisellä alueella 3,36 milj. m 3 ja yli kanden metrin 0,42 milj. m 3. Sortomaanaavan tuhkapitoisuus on korkeahko, ollen keskimääri n 6,9 % (taulukko 4). Vastaavasti tehollinen lämpöarvo on kes - kimäärin vain 19,6 MJ/kg. Kuivatilavuuspaino on keskimäärin 95 kg/m 3. Mainitut tekijät huomioonottaen Sortomaanaapa soveltuu vai n välttävästi turvetuotantoon. Heikon maatuneisuuden ja turpeiden saravaltaisuuden johdosta kyseeseen tulee vain jyrsin - turvetuotanto. Paikoin saattaa myös kuivatuksessa esiinty ä ongelmia. Turvetuotantoon soveltuvaa aluetta on noin 100 ha ja sen teollisesti käyttökelpoiset turvevarat noin 1,45 milj. suo-m 3. Energiasisältö 50 % :n käyttökosteudelle laskettuna on 0,66 milj. MWh. 5. Metsoaapa (kl. 3611 07, x= 7345, y= 446) sijaitsee noi n 50 km Tervolan kirkolta koilliseen (kuva 10). Suon pinta-al a on 275 ha, josta yli metrin syvyistä aluetta on 181 ha ja yl i kanden metrin 81 ha. Suo on metsäojitettu lähes kokonaan. Vallitsevat suotyypit ovat ruohoinen ja varsinainen sararäme.
- 22 - Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,55 m, josta heikommi n maatuneen pintaturpeen osuus on 0,95 m. Yli metrin syvyi - sellä alueella on keskipaksuus 2,04 m ja yli kanden metri n alueella 2,79 m. Metsoaavalla on saravaltaisia turpeita 73 % ja rahkavaltaisia 27 %. Yleisin turvelaji on rahkasaraturve. Turvekerrostuma n keskimaatuneisuus on 4,2, heikommin maatuneen ' pintakerroksen 3,8 ja paremmin maatuneen pohjan 4,9. Suossa on luonnontilaista turvetta yhteensä 4,28 milj. m 3. Yli metrin syvyisellä alueella 3,69 milj. m 3 ja yli kanden metrin alueella 2,26 milj. m 3. Metsoaavan turpeiden tuhkapitoisuus on-alhainen, ollen keski - määrin 4,2 % (taulukko 5). Keskimääräinen tehollinen lämpö - arvo on vain 19,3 MJ/kg ja kuivatilavuuspaino 73 kg/m 3. Metsoaapa on muodoltaan melko yhtenäinen ja sen turve on hei - kohkosti maatunutta saraturvetta. Turvetuotantoon soveltuvan a alueena voidaan pitää yli 1,5 metrin syvyistä noin 100 ha : n aluetta. Sen käyttökelpoiset turvevarat ovat 1,89 milj. m 3 ja energiasisältä 50 % :n kosteudella 0,74 milj.mwh. Paksun heikosti maatuneen pintakerroksen johdosta kyseeseen tule e vain jyrsinturvetuotanto.
24 - TULOSTEN TARKASTELUA Tutkittujen soiden yhteenlaskettu pinta-ala on 2 204 ha, josta yli yhden metrin syvyistä aluetta on 1 330 ha el i 60,3 % ja yli kanden metrin aluetta vain 259 ha eli 11,8 %. Koko aineiston perusteella laskettu turvekerrostumien kes - kipaksuus on 1,23 m. Tästä on H 1-4 maatuneen pintakerroksen osuus 0,89 m. Yli metrin syvyisellä alueella on keskipaksuus 1,62 m ja yli kanden metrin 2,49 m. Pienin keskipaksuus on Pikkulamminaavalla (1,02 m) ja suurin Metsoaa - valla (1,55 m). Suot ovat pääosin luonnontilaisia. Ojitusta esiintyy yleen - sä vain soiden reuna-alueilla. Yleisimmät nevatyypit ovat varsinainen saraneva ja lyhytkortinen neva. Rämetyypeistä yleisimpiä ovat varsinainen sara - räme ja ruohoinen sararäme. Tutkittujen soiden keskimaatuneisuus on 4,1. Heikosti maatuneessa pintakerroksessa se on 3,8 ja paremmin maatuneess a pohjakerroksessa 4,8. Eri soiden välillä ei ole suuria eroja. Tutkitusta turvemäärästä on saravaltaisia turpeita 68 % j a rahkavaltaisia 32 %. Yleisin turvelaji on rahkasaraturve j a yleisin turpeessa tavattu lisätekijä korte. Tutkittujen soiden kokonaisturvemäära on 27,11 milj. m 3, josta yli metri n syvyisellä alueella on 21,54 milj. m 3 ja yli kanden metri n 6,45 milj. m 3. Tuhkapitoisuus on turpeissa keskimäärin 4,7 % kuivapainosta, mutta varsinkin pinta- ja pohjanäytteissä tavataan huomattavan korkeitakin tuhkapitoisuuksia. Turpeiden vesipitoisuus
- 25 - on keskimäärin 90,7 % ja kuivatilavuuspaino 94 kg/m 3. Keskimääräinen tehollinen lämpöarvo on 20,1 MJ/kg ja 50 % : n tuotantokosteudella 8,8 MJ/kg. Muutamia näytteitä lukuunot - tamatta tuhkapitoisuudet ja lämpöarvot täyttävät Turveteol - lisuusliitto ry :n laadunmäärittelyohjeen vaatimukset. Yhteenveto turvetuotantoon soveltuvista suoalueista on esitet - ty taulukossa 6. Polttoturvetuotantoon soveltuvan aluee n minimiturvepaksuutena on pidetty 1,5 metriä. Tuotantokelpois - ta turvemäärää laskettaessa on keskisyvyydestä vähennetty tuotannossa pohjalle jäävän kerroksen osuus. Taulukko 6. Yhteenveto soista saatavista turve- ja energia - määristä. Suon numero Tuotanto Tuotanto- Turpee n ja nimi pinta - kelp. turve - energiasisält ö ala määrä (50 % :n kost. ) (ha) (milj. suo-m 3 ) (milj. GJ) (mil j.mwh ) 1. Kieriaapa 150 2,19 3,67 1,0 2 2. Kalhuaapa 180 3,01 4,85 1,3 5 3. Pikkulamminaapa 50 0,79 1,40 0,3 9 4. Sortomaanaapa 100 1,45 2,37 0,6 6 5. Metsoaapa 100 1,89 2,65 0,74 Tutkituista soista kaikki sopivat ainakin osittain polttoturvetuotantoon. Tuotantoon soveltuvan alueen pinta-alaksi o n arvioitu 580 ha, mikä on noin 26 % koko tutkitusta suoalasta. Alueiden yhteenlaskettu tuotantokelpoinen turvemäärä on 9,3 3 milj. suo-m3 ja sen energiasisältö 50 % :n tuotantokosteudell e laskettuna 4,16 milj. MWh. Koska turvekerrostumat koostuva t heikosti maatuneista saravaltaisista turpeista, soveltuvat
-26 - suot pääasiallisesti vain jyrsinturvetuotantoon. Tuotanto a haittaavana tekijänä on tutkituilla soilla ainakin paikoin pidettävä huonoja kuivatusmandollisuuksia. Lähelle kaikki a tutkittuja soita on jo tällä hetkellä metsäautotieyhteys.
Taulukko 7. Yhteenveto tutkituista soist a Pinta-ala (ha) Koko suo ( > 0,3 m syvyinen alue) Suon nimi Karttalehti Koko Yli l m:n Yli 1,5 m :n Yli 2 m :n Keskis s Keskimaatuneisuus Turvemäärä mil '. m 1 suo syv.alue syv.alue syv.alue H 1-10 H 1-4 : 5-10 H 1-10 H 1-4 H 5-10 H I-10 H 1-4 r 5-1 0 1 1. Kieriaapa 2544 05 648 346 191 34 1,14 0,68 0,45 4,2 3,8 4,8 7,36 4,43 2,9 3 12. Kalhuaapa 2544 05 546 401 253 99 1,38 1,20 0,18 4,0 3,8 4,9 7,52 6,56 0,9 6 3. Pikkulamminaapa 2544 05 355 181 81 28 1,04 0,68 0,36 4,2 3,8 4,9 3,69 2,41 1,2 8 4. Sortomaanaapa 1544 05 380 221 129 17 1,12 0,93 0,19 4,0 3,8 4,7 4,27 3,54 0,7 3 5. Metsoaapa 3611 07 275 181 127 81 1,55 0,95 0,61 4,2 3,8 4,9 4,27 2,61 1,68 ;Yhteensä/keskiarvo 12204 1330 781 259 1,23 0,891 0,34 4,1 3,8 4,8 27,11 19,56 7,5 5 Yli i m syvyinen alue Yli 1,5 m syvyinen alue I Yli 2 m syvyinen alue Keskisyvyvs (m) Tun/määrä (milj. m ) Keskisvvyys (m) Turvemäärä (milj. m ) Keskisyvvys (m) Turvemäärä (milj. Suon nimi H1-10181-4 H5-10 I HI-10 H 1-4 ; H 5-10 H1-10 H1-4 H 5-10 1 H 1-10~ H 1-4 H 5-10 H 1-10~H 1-4 1H 5-10 ; H i-16 H1-4 H5-1 0 1. Kieriaapa 1,49 0,91 0,58.5,14 3,14 2,00 1,76 1,09 0,67 3,37 2,09 1,28 2,15 1,71 0,44 0,73 0,58 0,1 5 2. Kalhuaapa 1,67 1,48 0,19 6,69 5,94 0,75 1,97 1,77 0,20 4,99 4,48 0,51 2,43 2,29 0,14 2,41 2,27 0,1 4 3. Pikkulamminaapa 1,47 0,90 0,57 2,66 1,64 1,02 1,88 1,03 0,85 1,52 0,83 0,69 2,25 1,21 1,05 0,63 0,34 0,2 9 4. Sortomaanaapa 1,52 1,22 0,30 3,36 2,70 0,66 1,75 1,45 0,29 2,25 1,87 0,38 2,46 2,23 0,23 0,42 0,38 0,0 4 5. `letsoaapa 2,04 1,30 0,74 3,69 2,36 I 1,33 2,39 1,56 0,83 3,04 1,99 1,05 2,79 2,05 0,74 2,26 '1,66 0,6 0 f 1,62 11,19 0,43 21,54 15,78 1 5,76 1,94 1,4 4 0,50 15,1 7 I11,27 3,9 1 2,49 2,02 0,47 6,45 5,23 1,22 f 1 1 f ~ 1,
Taulukko 8. Turvelajien prosenttinen jakauma turvemääräst ä Suon nimi Rahkavaltaise t Saravaltaiset Ruskosammal - S C S BS ES C SC BC EC valtaiset 1. Kieriaapa 4,1 43,3 0,1 47,5-52,5-52,5-2. Kalhuaapa 1,1 19,9-21,0-79,0-79,0-3. Pikkulamminaapa 0,3 38,8-39,1-60,9-60,9-4. Sortomaanaapa 1,0 20,6-21,6-78,4-78,4-5. Metsoaapa 1,8 24,4 0,4 26,6-72,9 0,5 73,4 -
SUOKARTTA Liite 3