Vastaanottaja Sipoon kunta Asiakirjatyyppi Luontoselvitys Päivämäärä 13.11.2015 Viite 1510021644 SIPOON KUNTA JONTAKSEN PUUTARHAKYLÄN ASEMA- KAAVAN LUONTOSELVITYS
Päivämäärä 13.11.2015 Laatija Tarkastaja Kuvaus Jussi Mäkinen Kaisa Torri Luontoselvitys Jontaksen asemakaava-alueen luontoarvoista Viite 1510014919-005 Kansi Jontaksen peltomaisemaa 2
SISÄLTÖ 1. JOHDANTO 4 2. LUONNONSUOJELU 5 2.1 Suojelualueet 5 2.2 Uhanalaiset eliölajit 5 3. KASVILLISUUS JA LUONTOTYYPIT 6 3.1 Menetelmät 6 3.2 Selvitysalueen yleiskuvaus 6 3.3 Arvokkaat luontokohteet 7 3.4 Selvitysalueen luontotyyppien kuvaukset 8 4. LUONTODIREKTIIVIN IV(A)-LIITTEEN LAJIT 10 5. LINNUSTOARVOT 10 6. YHTEENVETO ALUEEN LUONTOARVOISTA 11 7. LÄHTEET 12 3
1. JOHDANTO Sipoon kunta on käynnistänyt asemakaavan laatimisen puutarhakylälle, joka mahdollistaa maanomistajan suunnitelman mukaisten hirsimökkien rakentamisen omine viljelypalstoineen. Suunnittelualue sijaitsee Sipoossa Hangelbyn kylässä noin 13 km etäisyydellä Nikkilästä etelään (kuva 1-1). Suunnittelualueen laajuus on noin 14 hehtaaria. Alustavassa suunnitelmassa mökkejä on 170 kpl ja ne on tarkoitus toteuttaa vaiheittain. Tämä luontoselvitys on tehty asemakaavoituksen tarpeisiin. Selvityksen laadinnasta on vastannut FM ympäristöekologi Jussi Mäkinen Rambollista. Sipoo Helsinki Kuva 1-1. Suunnittelualueen sijainti 4
2. LUONNONSUOJELU 2.1 Suojelualueet Suunnittelualueelle tai sen lähiympäristöön ei sijoitu Natura 2000 verkoston kohteita, luonnonsuojeluohjelmien kohteita tai perustettuja luonnonsuojelualueita (kuva 2-1). Lähimmät suojelualueet ovat yli kahden kilometrin etäisyydellä luoteessa ja kaakossa sijaitsevat Natura-alueet Sipoonjoki (FI0100086) ja Byträsket (FI0100098). Sipoonjoki Byträsket Kuva 2-1. Lähimpien suojelualueiden sijoittuminen suhteessa suunnittelualueeseen. 2.2 Uhanalaiset eliölajit Uhanalaisten eliölajien esiintymistä selvitettiin Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämästä Eliölajit tietojärjestelmästä (rekisteripoiminta 5.11.2015). Suunnittelualueella tai sen läheisyydessä ei sijaitse uhanalaisten lajien tiedossa olevia esiintymiä. Suunnittelualueen koillispuolelta on tiedossa erittäin vanha ja sijainniltaan epätarkka havainto nykyisin vaarantuneeksi luokitellusta kovakuoriaisesta, hiespiilopäästä (Cryptocephalus exiguus) vuodelta 1933. Havainto on ilmoitettu vain kilometrin tarkkuudella Sipoon Hangelbystä. Jontaksen suunnittelualue ei sijaitse kyseisen kilometriruudun alueella. 5
3. KASVILLISUUS JA LUONTOTYYPIT 3.1 Menetelmät Alueelle tehtiin maastokäynti 12.10.2015 (FM ympäristöekologi Jussi Mäkinen). Maastokäynnillä kartoitettiin suunnittelualueen kasvillisuutta ja luontotyyppejä pääpainon ollessa metsälain 10 mukaisissa erityisen arvokkaissa elinympäristöissä, vesilain 11 mukaisissa kohteissa, luonnonsuojelulain 29 :ssä mainituissa suojelluissa luontotyypeissä ja uhanalaisissa luontotyypeissä (Raunio ym. 2008). Suunnittelualueen lisäksi kartoitettiin myös sen eteläpuolella sijaitseva metsäalue, koska sinne saattaa kohdistua lisääntyvää virkistyskäyttöpainetta puutarhakylän rakentamisen vuoksi ja alue oli osoitettu Sipoon Eriksnäsin osayleiskaavan luontoselvityksessä arvokkaaksi kohteeksi (Faunatica 2002). Kaavoitettavasta alueesta käytetään tässä raportissa nimeä suunnittelualue, luontoselvityksessä kartoitetusta laajemmasta alueesta nimeä selvitysalue. 3.2 Selvitysalueen yleiskuvaus Selvitysalue sijoittuu eteläboreaaliselle vyöhykkeelle ja siinä edelleen vuokkovyöhykkeelle. Kaavoitettava alue on laajuudeltaan noin 14 hehtaaria ja se sijaitsee Sipoon Hangelbyn kylän peltoalueen eteläosassa, rajautuen idässä Kalkkirannantiehen ja etelässä Isbergetin mäkeen (kuva 3-1). Kaavoitettavalla alueella on yksi maatilan pihapiiri, muutoin se on peltoa ja ojanvarsien pensaikkoja. Suunnittelualueen eteläpuolella (kaavoitettavan alueen ulkopuolella) sijaitsevat metsät Isbergetin pohjoisrinteellä ovat pääosin iältään uudistuskypsiä talousmetsiä, jotka ovat kasvillisuustyypiltään lehtomaisia kankaita. Alueen puusto on paikoin iäkästä ja lahopuuta esiintyy runsaasti. Kaakkoiskulmassa ojan ja maantien välissä on metsittynyt pelto, joka nykyisin on harmaaleppävaltaista tuoretta lehtoa. Kuva 3-1. Selvitysalueen kuviointi. 6
3.3 Arvokkaat luontokohteet Isbergetin vanha metsä Suunnittelualueen eteläpuolella oleva Isbergetin mäen pohjoisreuna on iäkästä ja kuusivaltaista käenkaali-mustikkatyypin (OMT) kangasta, jossa on paikoin pienialaisia käenkaalioravanmarjatyypin (OMaT) lehtolaikkuja. Puuston rakenne on monipuolinen, seassa kasvaa yksittäisiä haapoja, koivuja, mäntyjä sekä kulttuurivaikutuksesta kertova lehtikuusi. Etenkin kuvion reunoilla kasvaa iäkkäitä raitoja. Eriasteisesti lahonneita lahopuita, sekä maa- että pystylahopuita on paikoin runsaasti kuviolla. Lahovikaisissa raidoissa kasvaa runsaana mm. raidankääpää (Phellinus conchatus). Pensaskerroksessa kasvaa yksittäisiä taikinamarjapensaita (Ribes alpinum). Kenttäkerroksen kasveina kuviolla kasvaa mustikkaa (Vaccinium myrtillus), puolukkaa (Vaccinium vitis-idaea), lillukkaa (Rubus saxatilis), käenkaalia (Oxalis acetosella) ja kivikkoalvejuurta (Dryopteris filix-mas). Kuviota halkovan ajouran reunoilla kasvaa niukkoina särmäkuismaa (Hypericum maculatum) ja ahomansikkaa (Fragaria vesca). Kuvio on ollut aiemmin metsälaitumena, mikä käy ilmi mm. vanhoista piikkilangoista ja kenttäkerroksen kasvillisuuden monipuolisuutena. Kuvio on rajattu paikallisesti arvokkaana luontokohteena, jolla on merkitystä luonnon monimuotoisuuden turvaamisen kannalta talousmetsävaltaisella alueella. Kuva 3-2 (vasen). Isbergetin metsän rajaus. Kuva 3-3 (alla). Isbergetin metsä on entistä metsälaidunta. 7
3.4 Selvitysalueen luontotyyppien kuvaukset Kuvioiden rajaukset, ks. kuva 3-1. Pellot: Suunnittelualueen pohjoisreunassa sijaitseva pelto on edelleen aktiivisessa viljelykäytössä viljapeltona. Lounaisreunan kaksi peltolohkoa ovat heinäpeltoina ja ne ovat ilmeisesti olleet jo muutaman vuoden niittämättä. Nurmitähkiötä eli timoteitä (Phleum pratense) ja nurmilauhaa (Deschampsia cespitosa) kasvavilla lohkoilla kasvaa harvakseltaan seassa karhunputkea (Angelica sylvestris), siankärsämöä (Achillea millefolium), särmäkuismaa, niittynätkelmää (Lathyrus pratensis) ja kosteammissa kohdissa röyhyvihvilää (Juncus effusus). Suurin osa peltolohkoista on kesantopeltoina, joiden kasvillisuus on tavanomaista peltorikkaruohoa ja niittylajistoa, kuten peltokortetta (Equisetum arvense), rönsyleinikkiä (Ranunculus repens), pujoa (Artemisia vulgaris), peltovillakkoa (Senecio vulgaris), peltosauniota (Tripleurospermum inodorum), kannusruohoa (Linaria vulgaris), voikukkia (Taraxacum spp.), peltoohdaketta (Cirsium arvense), peltolemmikkiä (Myosotis arvensis) ja rantaminttua (Mentha arvensis). Kosteammissa kohdissa traktorien ajourissa seisoi kartoitusajankohtana vettä, mutta varsinaisten vesikasvien puutteesta päätellen pellot eivät ole laajoja aikoja tulvan alla, vaan tulviminen keskittyy todennäköisesti vain kevät- ja syysaikoihin. Peltolohkoja halkoo kohti suunnittelualueen kaakkoiskulmaa laskevat valtaojat, joiden reunoilla kasvaa yksittäisiä raitoja ja koivuja. Kuva 3-4. tyypillistä suunnittelualueen kosteaa kesantopeltoa 8 Pensaikot: Suunnittelualueen koillisosassa valtaojan varrella on pienialainen pensaikkoinen alue, jossa puina kasvaa koivuja, pihlajaa, haapaa ja tuomia. Pensaskerroksessa vallitsevat kiiltopaju (Salix phylicifolia), punaherukka (Ribes rubrum) ja vadelma (Rubus idaeus) ja pellon puolelle levittäytyvät haavan vesat. Ojan varrella kasvaa runsaasti ranta-alpia (Filipendula ulmaria) ja mesiangervoa (Filipendula ulmaria). Pihapiiri: Suunnittelualueeseen kuuluva Jontaksen tilan pihapiiri koostuu asuinrakennuksesta, piharakennuksista, hoidetusta nurmikosta ja hoitamattomista pihan reuna-alueista. Pihapiirin reunoilla ei ollut kartoitusajankohtana havaittavissa arvokasta keto- tai niittykasvillisuutta eikä alueella ole edes pienialaisia arvokkaita perinnebiotooppeja (runsaslajiset kedot, niityt yms.).
Ojat: Suunnittelualuetta halkovat ojat ovat kasvillisuudeltaan tavanomaisia kaivettuja pelto-ojia, eikä niissä ole laskeutusaltaita tai muita erityisiä luonnon monimuotoisuutta nostavia rakenteita. Suunnittelualueen itäreunaa seuraileva oja saa alkunsa Hangelbyn kylän pohjoispuolelta, lännestä alueen halki laskeva oja on vähävetisempi. Läntisessä ojassa oli kartoitushetkellä paikoin rautasaostumia seisovassa vedessä. Metsät: Suunnittelualueen eteläpuolella sijaitsee arvokkaana luontokohteena rajattu Isbergetin metsä. Kuvion kuvaus, ks. luku 3.3. Isbergetin metsän länsipuolella, suunnittelualueen eteläreunassa on tuore metsän uudistusala, johon on jätetty mäntyjä siemenpuiksi (kuva 3-4). Kaakkoiskulmassa ojan ja maantien välissä on kostea keskiravinteinen käenkaalimesiangervotyypin (OFiT) lehto. Kuviolla kasvaa noin 40-vuotiasta lehtipuustoa, mm. haapaa, harmaaleppää, raitaa ja koivuja. Kenttäkerroksen kasveina kuviolla mesiangervoa (Filipendula ulmaria), korpikaislaa (Scirpus sylvaticus), nokkosta (Urtica dioica) ja vuohenputkea (Aegopodium podagraria). Kuvio on merkitty pelloksi vielä vuosien 1963 ja 1967 peruskartoissa, mutta metsäksi vuoden 1978 peruskartassa. Puuston nuoresta iästä johtuen kuviolla ei ole vielä runsaasti lahopuustoa. Kuva 3-4. Suunnittelualueen eteläosaan työntyvä Isbergetin metsäalueen niemeke on metsätalouskäytössä ja äskettäin hakattu. 9
4. LUONTODIREKTIIVIN IV(A)-LIITTEEN LAJIT Suunnittelualuetta reunustavat metsät tarkastettiin liito-oravapotentiaalin arvioimiseksi. Selvitysajankohta ei kuitenkaan ollut sopiva varsinaisen liito-oravaselvityksen tekemiseen, mikä on otettava huomioon tulosten tarkastelussa. Suunnittelualueella ei sijaitse liito-oravan lisääntymiseen tai kulkuyhteyksiksi soveltuvia puustoisia kuvioita. Suunnittelualueen rajalla Isbergetin metsän reunassa sijaitsevissa puissa ei havaittu liito-oravan pesimiseen soveltuvia koloja eikä lajin ulostepapanoita havaittu puiden juurilla. Koko Isbergetin vanhaa metsää ei kuitenkaan tarkastettu systemaattisesti lävitse, joten alueella saattaa olla pesimiseen soveltuvia kolopuita kauempana suunnittelualueen rajasta. Isbergetin metsä soveltuisi luonnontilaisuutensa ja lehtipuiden runsaan määrän puolesta hyvin liito-oravan ruokailualueeksi. Selvitysalueen ojat eivät sovellu luontodirektiivin IV(a) liitteessä mainittujen tiukasti suojeltujen sudenkorentolajien lisääntymispaikoiksi. Luontodirektiivin IV(a) liitteessä mainitun viitasammakon mahdollista esiintymistä alueella ei ollut mahdollista selvittää kartoitusajankohtana. Laji on selvitettävissä soidinaikaan huhti-toukokuussa. Alueen ojat eivät kuitenkaan todennäköisesti ole merkittäviä viitasammakon lisääntymispaikkoja, sillä niissä ei ole laskeutusaltaita eikä alueella ole kaivettuja savikuoppia tai muita lisääntymiseen soveltuvia seisovavetisiä allikoita. Selvitysalueella ei havaittu lepakoita Eriksnäsin osayleiskaavan luontoselvityksen yhteydessä vuosina 2010-2012 (Faunatica 2012). 5. LINNUSTOARVOT Syksyllä 2015 laadittuun luontoselvitykseen ei sisältynyt linnustoselvitystä, eikä selvityksen laatiminen ajankohdasta johtuen olisi ollut mahdollista. Alueen linnustollista arvoa arvioitiin kuitenkin olemassa olevien lähtöaineistojen ja elinympäristötarkastelun perusteella. Suunnittelualueen läheisyydessä ei sijaitse kansainvälisesti, valtakunnallisesti tai maakunnallisesti tärkeitä linnustoalueita eli ns. IBA-, FINIBA- ja MAALI-alueita (Ellermaa 2011, Leivo ym. 2002). Lähin linnustollisesti merkittäväksi luokiteltu alue on Sipoonkorpi luoteessa noin seitsemän kilometrin etäisyydellä. Suunnittelualueen pellot eivät ole luokiteltavissa paikallisesti merkittäväksi alueeksi lintujen pesimisen tai levähtämisen kannalta. Suunnittelualuetta halkovien ojien varsilla kasvavat harvat lehtipuurivit jakavat peltoalueen useampaan erilliseen kuvioon, mikä vähentää alueen houkuttelevuutta esimerkiksi hanhien kannalta, jotka karttavat metsän läheisyyttä petoeläinten vuoksi. Lisäksi niittämättömät heinäpellot soveltuvat huonosti esimerkiksi kahlaajien tai sorsalintujen ruokailualueiksi. Suunnittelualueella ei ole pysyvästi tulvan vaivaamia alueita, jotka voisivat muodostua kahlaajien tai vesilintujen pesimäalueiksi. Maastokäynnin aikana todetuilla pienillä vettymillä ei ollut merkkejä kosteikkolintujen runsaasta oleskelusta kuluneen syksyn aikana (ulosteita, höyheniä, jalanjälkiä). Eriksnäsin osayleiskaavan luontoselvityksen yhteydessä suunnittelualueen pelloilla havaittiin kaksi pensastaskureviiriä ja yksi metsäviklo (Faunatica 2012). Molemmat lajit ovat melko tavallisia metsä- ja kulttuuriympäristön lajeja, eikä niitä ole luokiteltu uhanalaisiksi tai silmälläpidettäviksi. 10
6. YHTEENVETO ALUEEN LUONTOARVOISTA Pääosin avoimesta pellosta ja pellon reunuspensaikoista muodostuvalla suunnittelualueella ei sijaitse arvokkaita luontotyyppikohteita eikä alueelta ole tiedossa uhanalaisten lajien esiintymiä. Suunnittelualueeseen rajautuva, sen eteläpuolella sijaitseva Isbergetin metsä on kuitenkin luonnontilaisen kaltaisena ja runsaasti lahopuuta sisältävänä kohteena rajattu paikallisesti arvokkaaksi luontokohteeksi, jolla on merkitystä luonnon monimuotoisuuden turvaamisen kannalta. Suunnittelualueella ei sijaitse liito-oravan lisääntymispaikoiksi tai kulkuyhteyksiksi soveltuvia kuvioita eikä alue sovellu luontodirektiivin IV(a) liitteessä mainittujen rauhoitettujen sudenkorentolajien lisääntymispaikaksi. Kartoitusajankohta ei soveltunut viitasammakon lisääntymispaikkojen kartoittamiseen, mutta suunnittelualueen ojat eivät ole erityisen potentiaalisia lajin kannalta. Lahdessa 13. päivänä marraskuuta 2015 RAMBOLL FINLAND OY Jussi Mäkinen FM ympäristöekologi Kaisa Torri FM biologi 11
7. LÄHTEET Ellermaa, M. 2011: Maakunnallisesti tärkeät lintualueet ja niiden tunnistaminen Uudellamaalla. Tringa 37/38:140-174. Faunatica 2012: Sipoon Eriksnäsin osayleiskaava-alueen luontoselvitykset vuosina 2010-2012. Raportti. 70 s. Leivo, M., Asanti, T., Koskimies, P., Lammi, E., Lampolahti, J., Lehtiniemi, T., Mikkola-Roos, M. & Virolainen, E. 2002: Suomen tärkeät lintualueet FINIBA. BirdLife Suomen julkaisuja nro 4. Suomen graafiset palvelut, Kuopio. 142 s. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus. Helsinki. 685 s. Raunio, A., Schulman, A. ja Kontula, T. (toim.) Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 2 Söderman, T. 2003. Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVAmenettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Suomen ympäristökeskus 109. Helsinki. 12