HANNUKAISEN UUDEN PAKASAIVONTIEN LUONTOSELVITYS

Transkriptio

1 Vastaanottaja Hannukainen Mining Oy Asiakirjatyyppi Luontoselvitys Päivämäärä Viite HANNUKAISEN UUDEN PAKASAIVONTIEN LUONTOSELVITYS

2 Päivämäärä Laatija Tarkastaja Kuvaus Heli Lehvola Tarja Ojala Hannukaisen uuden Pakasaivon luontoselvitys Viite Kansi Tielinjauksen eteläosan kuivaa kangasmetsikköä Saivojärven läheisyydessä. Ramboll Niemenkatu LAHTI P F

3 PAKASAIVONTIEN LUONTOSELVITYS SISÄLTÖ 1. JOHDANTO 1 2. UUDEN PAKASAIVONTIEN KASVILLISUUS JA LUONTOTYYPIT 2 3. JOHTOPÄÄTÖKSET 4 4. LÄHTEET 5

4 1. JOHDANTO Hannukainen Mining Oy suunnittelee Kolarin Hannukaiseen kaivostoimintaa. Hankkeen osayleiskaavaluonnos on valmistunut keväällä Varsinainen kaivosalue sijoittuu Pakavuomalta Äkäsjokeen laskevien Valkeanjoen ja Kuerjoen väliin. Äkäsjoen eteläpuolelta hankkeeseen liittyy Rautuvaaran vanha kaivosalue, jonka vedet laskevat Niesajokeen. Kaivospiiriksi suunniteltu alue on pääosin poronhoitoalueena olevaa metsää, puoliavointa suota tai vanhaa kaivosaluetta. Hankkeen osayleiskaavoituksen tarpeisiin on laadittu kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitys koskien uutta Pakasaivontietä. Maastotöistä ja raportoinnista on vastannut FM, biologi Heli Lehvola. Kuva 1-1. Uuden Pakasaivontien sijoittuminen kaivospiiriin nähden.

5 2. UUDEN PAKASAIVONTIEN KASVILLISUUS JA LUONTO- TYYPIT Pakasaivontien uusi linjaus sijoittuu suurelta osin olemassa olevalle metsäautotieuralle ja tielinjauksesta noin 1,5 kilometriä sijoittuu metsämaalle (Kuva 2-1). Tielinjauksella sekä sen läheisyydessä esiintyy pääsääntöisesti kuivahkon kankaan (EMT) eri-ikäisiä kasvatusmänniköitä (Kuva 2-2). Kuva 2-1. Uuden Pakasaivontien linjaus.

6 Kuva 2-2. Kuivahkon kankaan varttuvaa männikköä uudella tielinjauksella. Tielinjauksen eteläpäässä Saivojärven läheisyydessä kasvaa varttunutta kasvatusmännikköä, jonka pohjoispuolella on tehty pienialainen hakkuu. Luontotyyppiä näillä alueilla edustaa pääasiassa kuivahko kangas (EMT), kuivimmilla ja paisteisimmilla paikoilla esiintyy kuivan kankaan (MCClT) aloja. Kasvilajisto koostuu puolukasta, mustikasta, variksenmarjasta, metsälauhasta ja kanervasta. Tielinjaus ylittää poroaidan, jonka pohjoispuolella kasvaa sekä varttuneita että nuorehkoja mäntyvaltaisia kasvatusmetsiköitä, joilla luontotyyppiä edustavat tasaisesti kuivahko kangas (EMT) ja kuiva kangas (MCClT) (Kuva 2-3). Kuivan ja kuivahkon kankaan vuorottelu jatkuu Valkeaojan varteen, jossa tielinjaus sijoittuu jokivarren välittömään läheisyyteen. Valkeaojan jokivarsi on soistunut pensaikko- ja saraluhdaksi (Kuva 2-3). Kuivahkon kankaan lajistoon lukeutuvat mm. puolukka, mustikka, kanerva, juolukka, suopursu ja paikoin metsälauha. Kuva 2-3. Vasemmalla kuivan kankaan männikköä uuden tielinjauksen eteläosassa. Oikealla tielinjauksen läheisyydessä virtaava Valkeajoki ja sen luhtarantaa. Tielinjaus ylittää Valkeaojaan laskevan puron, jonka sekä pohjois- että eteläpuolella kasvaa lähinnä varttuvaa kuivahkon kankaan (EMT) kasvatusmännikköä. Noin puoli kilometriä ennen tielinjauksen pohjoista päätepistettä tielinjaus ohittaa linjauksen pohjoispuolelle sijoittuvan pienialaisen saranevan ja eteläpuolelle sijoittuvan lähdevaikutteisen puustoisen suon (Kuva 2-4). Lähdevaikutteisen suon lajistoon lukeutuvat mm. tupassara, kurjenjalka, riippasara, suokorte, kiiltopaju, pohjanpaju ja hetesirppisammal. Edellä mainittujen kohteiden itäpuolella esiintyy kuivahkon kankaan ohella myös kuivaa kangasta. Puusto on varttuvaa männikköä, joka päättyy linjauksen sivutessa maa-ainesten ottoaluetta.

7 Kuva 2-4. Lähteinen suo sijoittuu tielinjauksen läheisyyteen. 3. JOHTOPÄÄTÖKSET Uusi Pakasaivontien linjaus sijoittuu lähes täysin metsätaloudellisesti hoidettuihin kuivan ja kuivahkon kankaan männiköihin, eikä tielinjaukselta tai sen välittömästä läheisyydestä havaittu uhanalaisuusluokituksessa uhanalaisiksi tai silmälläpidettäväksi luokiteltavia kasvilajeja, rauhoitettuja kasvilajeja eikä luontodirektiivin liitteissä II ja IV tai Suomen erityisvastuulistauksessa (nk. EVA-lajit) mainittuja kasvilajeja. Tielinjaukselta tai sen välittömästä läheisyydestä ei havaittu myöskään uhanalaisia luontotyyppejä. Tien pohjoisosassa havaittiin tielinjauksen läheisyydestä lähteinen suoala, jossa havaittiin mesotrofiaa ilmentävää kasvilajistoa. Suo ei sijoitu linjaukselle, mutta se suositellaan otettavaksi huomioon kun tien rakentamistoimia suunnitellaan. Lahdessa 8. päivänä marraskuuta 2016 RAMBOLL FINLAND OY Heli Lehvola FM biologi Tarja Ojala ryhmäpäällikkö

8 4. LÄHTEET Hotanen, J.-P., Nousiainen, H., Mäkipää, R., Reinikainen, A. & Tonteri, T. 2008: Metsätyypit opas kasvupaikkojen luokitteluun. Metsäkustannus Oy. Hämeenlinna. 191 s. Laine, J., Vasander, H., Hotanen, J.-P., Nousiainen, H., Saarinen, M. & Penttilä, T. 2012: Suotyypit opas kasvupaikkojen tunnistamiseen. Metsäkustannus Oy. Hämeenlinna. 160 s. Luonnonsuojelulaki 1096/1996. Luontodirektiivi 92/43/ETY. Metsälaki (1996/1093) Mossberg, B. & Stenberg, L. 2005: Suuri Pohjolan kasvio. Kustannusosakeyhtiö Tammi. Helsinki. 928 s. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus. Helsinki. 685 s. Raunio, A. Schulman, A. & T. Kontula (toim.): Suomen luonnon luontotyyppien uhanalaisuus. Osat 1 ja 2.