KESKI-SUOMEN TURVEVAROJEN HARVAPISTEKARTOITUS KESKI- SUOMEN MAAKUNNAN ALUEELLA MAAKUNTAKAAVOITUKSEN TARPEITA VARTEN

Itä-Suomen yksikkö/länsi-suomen yksikkö Turvetutkimusseloste 115/2008 17.12.2008 Kuopio/Kokkola KESKI-SUOMEN TURVEVAROJEN HARVAPISTEKARTOITUS KESKI- SUOMEN MAAKUNNAN ALUEELLA MAAKUNTAKAAVOITUKSEN TARPEITA VARTEN EXTRANETVERSIO Matti Laatikainen, Asta Harju & Jukka Turunen

Keski-Suomen harvapistekartoitus GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS KUVAILULEHTI Päivämäärä / Dnro 17.12.2008 Tekijät Matti Laatikainen, Asta Harju & Jukka Turunen Raportin laji Turvetutkimusseloste Toimeksiantaja Keski-Suomen maakuntaliitto Raportin nimi Keski-Suomen turvevarojen harvapistekartoitus Keski-Suomen maakunnan alueella maakuntakaavoituksen tarpeita varten Tiivistelmä Geologian tutkimuskeskus (GTK) on tehnyt turvevarojen kartoitusta Keski-Suomen maakunnan alueella GTK:n ja Keski-Suomen liiton välisen toimeksiantosopimuksen mukaisesti ensimmäisessä vaiheessa kesä-syyskuussa 2008. Tutkimukset ovat osa Keski-Suomen turvevarojen harvapistekartoitus projektia, jossa alueen turvevaroja kartoitetaan maakuntakaavoituksen tarpeita varten. Turvetutkimuksen tarkoituksena on selvittää Keski-Suomen maakunnan alueella sijaitsevien tutkimattomien soiden turvevarat ja turvetuotantoedellytykset siten, että selvitys antaa riittävästi tietoa turvetuotannon edellytyksistä maakuntakaavaa varten. Harvapistekartoitus ei anna kuitenkaan riittävän tarkkaa kuvaa suosta esimerkiksi maan hankintaan turvetuotantoa varten. Keski-Suomen harvapistekartoituksessa tutkittiin vuonna 2008 kaikkiaan 93 suota, joiden yhteenlaskettu pinta-ala on 6581 ha ja keskisyvyys 2,1 m. Tutkimuksia tehtiin 15 kunnan alueella (Hankasalmi, Joutsa, Jämsä, Jämsänkoski, Joutsa, Kannonkoski, Konnevesi, Laukaa, Multia, Petäjävesi, Saarijärvi, Toivakka, Uurainen, Viitasaari ja Äänekoski). Kaikki harvapistekartoituksessa tutkitut suot olivat metsäojitettuja. Suot tutkittiin harvapistemenetelmällä, missä tutkittiin vain suon hallitsevan osan poikki kulkeva selkälinja. Menetelmässä suolle tulee vähemmän tutkimuspisteitä kuin GTK:n normaalissa turvetutkimuksessa. Kaikkiaan vuoden 2008 loppuun mennessä Keski- Suomen soista GTK on tutkinut 76 400 ha (1020 suota), mikä on 56 % maakunnan geologisten soiden pinta-alasta. Tutkituista soista energiaturvetuotantoon soveltuvia alueita löytyi 89 suolta. Tuotantokelpoista suoalaa arvioidaan olevan noin 1173 2675 ha, mikä on 18-42 % tutkittujen soiden kokonaispinta-alasta. Tutkittujen soiden yhteenlaskettu käyttökelpoinen energiaturvemäärä on välillä 28 57 milj. suo-m 3, eli 2,5 5,1 milj. tonnia kuiva-aineena. Soiden energiasisältö on vastaavasti (50 % kosteudessa) 47-95 GJ eli noin 13-26 TWh. Tuotantokelpoisen suoalan ja käyttökelpoisen energiaturvemäärän suuri vaihteluväli johtuu harvapistekartoituksen luonteesta; pelkän selkälinjan perusteella ei voida arvioida suon kokonais- ja käyttökelpoisia turvevaroja, vaan todellisten turvevarojen laskeminen vaatii tarkentavia suokohtaisia tutkimuksia. Kasvuturvetuotantoon soveltuvia alueita ei tutkituilta soilta löytynyt. Asiasanat (kohde, menetelmät jne.) suo, turve, harvapistekartoitus, energiaturve, Keski-Suomen maakunta Maantieteellinen alue (maa, lääni, kunta, kylä, esiintymä) Suomi, Keski-Suomen maakunta Karttalehdet Muut tiedot Arkistosarjan nimi Turvetutkimusseloste Kokonaissivumäärä 53 s. Yksikkö ja vastuualue ISY/LSY 402/322 Allekirjoitus/nimen selvennys Kieli suomi Arkistotunnus Hinta Hanketunnus 1906030 Allekirjoitus/nimen selvennys Julkisuus julkinen Mika Räisänen, Aluejohtaja Raimo Nevalainen, Toimialapäällikkö

Keski-Suomen harvapistekartoitus Sisällysluettelo 1 JOHDANTO 1 2 TUTKIMUSMENETELMÄT 3 2.1 Kenttätutkimukset 3 2.2 Laboratoriomääritykset 3 2.3 Aineiston käsittely 4 3 TULOSTEN TARKASTELU 6 3.1 Keski-Suomen turvevarat 6 3.2 Tutkitut suot ja niiden turvekerrostumat 6 3.3 Soiden käyttömahdollisuudet turvetuotantoon 4 KIITOKSET 13 KIRJALLISUUS 13

Keski-Suomen harvapistekartoitus 1 1 JOHDANTO Geologian tutkimuskeskus (GTK) on tehnyt turvevarojen kartoitusta Keski-Suomen maakunnan alueella GTK:n ja Keski-Suomen liiton välisen toimeksiantosopimuksen mukaisesti ensimmäisessä vaiheessa kesä-syyskuussa 2008. Tutkimukset ovat osa Keski-Suomen turvevarojen harvapistekartoitus projektia, jossa alueen turvevaroja kartoitetaan maakuntakaavoituksen tarpeita varten. Turvetutkimusten tarkoituksena on selvittää Keski-Suomen maakunnan alueella sijaitsevien tutkimattomien soiden turvevarat ja turvetuotantoedellytykset siten, että selvitys antaa riittävästi tietoa turvetuotannon edellytyksistä maakuntakaavaa varten. Harvapistekartoitus ei anna kuitenkaan riittävän tarkkaa kuvaa suosta esimerkiksi maan hankintaan turvetuotantoa varten. Keski-Suomen liiton harvapistekartoitukselle asettamien tavoitteiden mukaisesti tutkimukset on pyritty ensisijaisesti kohdentamaan seuraavien kriteerien mukaisesti: 1. Maakuntakaavan turvevyöhykkeiden alueelle 2. Vesistövaikutukset huomioon ottaen vähiten eroosioherkille vesistöalueille 3. Ojitetuille soille 4. Jyväskylän lähikuntien alueelle 5. Yli 30 ha soille Tähän väliraporttiin on sisällytetty Keski-Suomen harvapistekartoituksen yhteydessä vuonna 2008 tutkitut 93 suota, joiden yhteenlaskettu pinta-ala on 6581 ha (kuva 1, taulukko 1). Tutkimuksia tehtiin 15 kunnan alueella (Hankasalmi, Joutsa, Jämsä, Jämsänkoski, Joutsa, Kannonkoski, Konnevesi, Laukaa, Multia, Petäjävesi, Saarijärvi, Toivakka, Uurainen, Viitasaari ja Äänekoski). Vaikka tutkimuksia tehtiin lähes koko maakunnan alueella, niin pääpaino oli Äänekosken kaupungin ja Saarijärven sekä Uuraisen kuntien alueilla. Tämä johtuu siitä, että kyseisten kuntien alueilla oli vielä tutkimatonta ja harvapistekartoituksen kriteerit täyttäviä suoalueita. Tässä väliraportissa esitetään harvapistekartoituksessa tutkittujen soiden keskeiset tulokset.

Keski-Suomen harvapistekartoitus 2 Kuva 1. GTK:n Keski-Suomen maakunnassa harvapistekartoituksen ja aikaisempien peruskartoitusten yhteydessä tutkimat suot.

Keski-Suomen harvapistekartoitus 3 2 TUTKIMUSMENETELMÄT Kenttätutkimukset Harvapistekartoitus toteutettiin käytännössä siten, että ensin tutkittiin maakuntakaavassa jo turvetuotantoon varattujen alueiden suo- ja turvevarat. Seuraavaksi tutkittiin Jyväskylän lähikuntien (50 km:n alue Jyväskylästä; kuva 1) ja niiden välittömässä läheisyydessä olevien alueiden suo- ja turvevarat. Tutkittujen soiden valinnassa käytettiin karttatarkastelun ohella GTK:n lentomittausaineiston gammakarttoja (Virtanen 1997). Kenttätutkimuksissa sovellettiin Geologian tutkimuskeskuksen Turvetutkimusten maastooppaassa kuvattuja menetelmiä (Lappalainen ym. 1984). Suot tutkittiin harvapistemenetelmällä, jossa tutkittiin vain suon hallitsevan osan poikki kulkeva selkälinja. Tutkimuspisteet olivat linjoilla 100-200 metrin välein. Tutkimuslinjoilla tutkimuspisteiden välisiltä pisteiltä turvekerrostuman paksuus kairattiin 50 metrin välein. Harvapistemenetelmää pyrittiin soveltamaan tutkimuskohteen mukaan täydentämällä tutkimusta selkälinjan ulkopuolisilla hajapisteillä (kuva 2). Jokaiselta tutkimuspisteeltä määritettiin suotyyppi ja mättäisyys (peittävyys -% ja mättäiden korkeus). Puustosta havainnoitiin puulajisuhteet prosenttiosuuksina sekä kehitys- ja tiheysluokka. Kairauksin selvitettiin turvekerrosten paksuus, pääturvelajit ja turpeen lisätekijät (6-asteikko), turpeen maatuneisuus (von Postin 10-asteikko) ja tupasvillakuitujen määrä (6-asteikko). Lisäksi kairauksissa tutkittiin soiden liejukerrostumat sekä suon pohjamaalaji. Tutkittuja soita ei vaaittu, eikä niiltä ole saatavissa toistaiseksi pistekohtaisia suon pinnan korkeustietoja. Suo- ja turvetiedot sekä muut maastohavainnot tallennettiin maastossa numeeriseen muotoon Panasonicmaastotietokoneilla. Kaikki data on paikkatietoon sidottua ja saatavissa numeerisessa muodossa. 2.2 Laboratoriomääritykset Kenttätutkimustietojen perusteella valittiin pisteet, joiden turpeet edustivat mahdollisimman hyvin suon käyttökelpoista turvekerrostumaa ja niiltä otettiin venäläistyyppisellä laippakairalla tilavuustarkat laboratorionäytteet. Turvenäytteistä määritettiin Labtium Oy:n Kuopion turvelaboratoriossa vesipitoisuus, kuivatilavuuspaino sekä tuhkapitoisuus. Osasta näytteitä määritettiin myös lämpöarvo ja rikkipitoisuus. Vesipitoisuus ilmoitetaan prosentteina märkäpainosta ja tuhkapitoisuus prosentteina kuivan turpeen painosta 815 ± 25ºC:ssa hehkutettuna. Kuivatilavuuspaino ilmoittaa suossa olevan turpeen kuiva-aineen määrän tilavuusyksikköä kohden (kg/suo-m 3 ). Lämpöarvot on mitattu jauhetuista, homogenisoiduista ja pilleriksi puristetuista turvenäytteistä IKA (C5000 DUO) kalorimetrillä (ASTM D5865-77). Tulokset ilmoitetaan tehollisina lämpöarvoina kuivalle turpeelle ja 50 %:n käyttökosteudessa olevalle turpeelle (MJ/kg). Turpeen rikkipitoisuus on analysoitu LECO SC-32 rikkianalysaattorilla (Labtium-menetelmä 810L). Osasta turvenäytteistä on analysoitu hiili- ja typpipitoisuudet (Labtium-menetelmä 820L).

Keski-Suomen harvapistekartoitus 4 2.3 Aineiston käsittely Kaikki maastossa kerätty aineisto tallennettiin GTK:n tietokantoihin ja niistä laskettiin suo- ja aluekohtaiset yhteenvedot; mm. suotyyppi- ja turvelajijakaumat sekä keskimaatuneisuus. Vesistöalueet ja suon viettosuhteet määritettiin karttatulkintana. Viettosuhteiden määrittämisessä käytettiin Maanmittauslaitoksen maastotietokannan korkeuskäyriä (käyräväli 2,5 m). Jokaisesta suosta on kirjoitettu suoselostus, jossa on käsitelty lyhyesti kunkin suon sijaintia, ympäristöä, mahdollisia kulkuyhteyksiä sekä suovesien laskusuhteita. Suot on raportoitu kunnittain. Soista on mainittu yleisimmät suotyypit, pääturvelajit, tutkimus- ja syvyyspisteiden määrä sekä mahdolliset hajapisteet. Lopuksi on esitetty minimi- ja maksimiarvio käyttökelpoisista energiaturvevaroista sekä mainittu mahdolliset turvetuotantoa haittaavat tekijät ja suolla esiintyvät luontoarvot. Turvealueiden soveltuvuutta turvetuotantoon on tarkasteltu Energiaturpeen laatuohjeen (2006) periaatteiden mukaisesti. Tuotantokelpoisten, yli 1,5 metrin syvyisten alueiden pinta-alat on arvioitu pääosin selkälinjalta saatujen tutkimustulosten perusteella, jolloin arviot ovat alustavia ja hyvin konservatiivisia. Osalla soista tutkimusta on täydennetty hajapistein (lähinnä suon reunaosista). Näissä tapauksissa tuotantokelpoinen pinta-alaarvio on tarkempi verrattuna niihin soihin, joilta on tutkittu ainoastaan selkälinja. Arviot energiaturvemääristä on laskettu tuotantokelpoiseksi arvioidun alueen pinta-alan ja alueella olevien tutkimus- ja syvyyspisteiden turvepaksuuksien keskiarvon perusteella ja vähentäen turvekerroksen keskipaksuudesta suon pohjamaalajista riippuen 0,3 0,5 m. Tulosten tarkastelun yhteydessä on esitetty myös GTK:n Keski- Suomessa tutkimien soiden keskiarvoihin perustuva laskennallinen arvio (max) turvetuotantoon soveltuvasta pinta-alasta, energiaturvemäärästä ja energiasisällöstä.

Keski-Suomen harvapistekartoitus 5 Kuva 2. Esimerkki harvapistekartoituksen yhteydessä tutkitusta suosta. Luku jokaisen tutkimus- ja syvyys- pisteen yhteydessä on turvekerroksen paksuus (dm).

Keski-Suomen harvapistekartoitus 6 3 TULOSTEN TARKASTELU Keski-Suomen maakunnan suot sijaitsevat Sisä-Suomen viettokeitaiden ja Suomenselän ja Pohjois- Karjalan aapasoiden suoyhdistymätyyppien alueilla. Tutkituista soista pääosa kuuluu omaan suoyhdistymätyyppiin - metsäkeitaisiin, jotka ovat pienehköjä, puustoisia, mätäs- tai välipintaisia keidassoita. Soiden keskiosat ovat yleensä isovarpu- tai tupasvillarämettä ja puusto pääosin kookkaampaa mäntyä kuin muilla keidassoilla. Laiteilla esiintyy saranevoja, sarakorpia, korpia tai korpirämeitä (Kaakinen ym. 2008). Tutkitut suot ovat syntyneet yleensä mäkisen moreenimaaston painanteisiin. Ne ovat pienehköjä (n. 30 40 ha), muodoltaan mustekalamaisen epämääräisiä ja usein useasta kapeasta lahdekkeesta koostuvia. Vaikka suoalaa on alueella paikoin runsaasti, niin suuret yhtenäiset suoalueet ovat kuitenkin harvinaisia. 3.1 Keski-Suomen turvevarat Keski-Suomen maakunnan maapinta-alasta metsätieteellistä suoalaa on 383 100 ha eli noin 27 % maakunnan metsätalousmaasta (Tomppo ym. 1998). Yli 20 hehtaarin geologisia soita on 137 282 ha (Virtanen ym. 2003). Kesän 2008 aikana tutkittiin Keski-Suomen maakunnassa GTK:n toimesta yhteensä 9 500 ha geologista suoalaa (135 suota), mistä Keski-Suomen harvapistekartoitus projektin osuus oli 6 581 ha (93 suota). Harvapistekartoituksen osalta turvetutkimuksia suoritettiin kaikkiaan 15 kunnassa (kuva 1, taulukko 1). Kaikkiaan vuoden 2008 loppuun mennessä on Keski-Suomen soista tutkittu 76 400 ha (1020 suota), mikä on noin 56 % maakunnan geologisten soiden pinta-alasta. Suot ovat jakautuneet epätasaisesti Keski-Suomen alueella. Maapinta-alaan suhteutettuna geologista suoalaa on eniten maakunnan luoteis- ja pohjoisosissa: Kyyjärven (33 %), Kinnulan (22 %) ja Karstulan (17 %) kunnissa sekä vähiten Jyväskylässä, Muuramen ja Kuhmoisten kunnissa alle yksi prosentti kunnan maapinta-alasta. Koko maakunnan maapinta-alasta geologisten soiden osuus on noin 8 %. Keski-Suomen maakunnan alueella turvetutkimusta on tehty suhteellisesti eniten Laukaan, Keuruun, Korpilahden ja Multian kunnissa, missä tutkimusprosentti on yli 90 %. Keski-Suomessa on tutkimattomia geologisia soita vielä noin 61 000 ha, jotka sijaitsevat pääosin maakunnan luoteis- ja pohjoisosissa, Kivijärven ja Kinnulan kunnissa sekä Viitasaarella. Näissä kunnissa on tutkittu alle 25 % kunnan geologisesta suoalasta. On kuitenkin huomioitava, että maakunnassa on lähes 9 000 ha pieniä, tutkimattomia alle 30 ha:n soita (keskikoko 25 ha), joita ei harvapistekartoituksessa käytettyjen soiden valintakriteerien johdosta tutkita. Lisäksi Keski-Suomen maakunnassa on runsaasti muiden maankäyttömuotojen piirissä (mm. suojelu-, sotilas- ja turvetuotantoalueet) olevia turvealueita, joita GTK ei peruskartoituksen yhteydessä tutki. 3.2 Tutkitut suot ja niiden turvekerrostumat Harvapistekartoituksen yhteydessä tutkittujen soiden keskikoko oli 71 ha (taulukko 1) ja turvekerrostumien keskipaksuus 2,1 m. Tutkittujen soiden keskikoko on samaa suuruusluokkaa, mutta turvekerrostumien keskipaksuus suurempi kuin GTK:n aikaisemmin Keski-Suomessa tutkimien soiden vastaavat arvot (kes-

Keski-Suomen harvapistekartoitus 7 kikoko 78 ha ja turvepaksuus 1,5 m). Turvekerrostumien keskipaksuuksien ero johtuu harvapistekartoitusmenetelmästä, missä tutkimus- ja syvyyspisteitä on vain suon yleensä syvän keskiosan alueella. Näin suon matalat reunaosat jäävät GTK:n peruskartoituksesta poiketen huomioimatta. Harvapistekartoituksessa paksuin turvekerrostuma (6,6 m) löydettiin Jämsästä. Vertailuna mainittakoon, että GTK:n Keski- Suomessa tutkimista soista paksuin turvekerrostuma on tavattu Jämsänkosken Kelkkasuolta - 9,3 m. Yleisimmät tutkitut suotyypit olivat tupasvillaräme- ja varsinainen sararämemuuttuma sekä puolukkaturvekangas. Turvekerrostumien keskimaatuneisuus oli 5,4. Turvenäytteitä otettiin laboratorioanalyysejä varten kaikkiaan 16 suolta (n = 291). Tutkittujen soiden turvekerrostumien keskimääräinen kuiva-ainemäärä oli 93,4 kg/suo-m 3, tehollinen lämpöarvo 21,1 MJ/kg, tuhkapitoisuus 3,4 % ja rikkipitoisuus 0,24 % turpeen kuivapainosta. Vastaavat arvot kaikista GTK:n Keski-Suomen alueelta analysoiduista turvenäytteistä (n = 10 327) ovat 87,4 kg/suo-m 3, 21,1 MJ/kg, 3,8 % ja 0,21 %. Harvapistekartoituksen yhteydessä analysoitujen turvenäytteiden keskimääräinen kuivaainemäärä on hieman maakunnallista keskiarvoa korkeampi. Tämä selittyy osittain harvapistekartoituksen yhteydessä tutkittujen soiden luonteesta: kaikki näytepisteet olivat metsäojitetuilta muuttuma- tai turvekangasasteen suotyypeiltä ja mm. heikosti maatuneita pintaturpeita oli hyvin marginaalisesti. 3.3 Soiden käyttömahdollisuudet turvetuotantoon Harvapistekartoitusmenetelmä kartoittaa potentiaaliset turvetuotantoon soveltuvat suot, mutta menetelmän luonteesta johtuen ei ole mahdollista määrittää täsmällisesti turvetuotantoon soveltuvia pinta-aloja, eikä kokonaisturvemääriä. Turvevarojen tarkempi arviointi vaatii lisätutkimuksia koko suon osalta. Taulukkoon 1 on koottu suuntaa-antavat arviot turvetuotantoon soveltuvista soista ja niiden käyttökelpoisista energiaturvevaroista. Taulukon 1 minimiarvot on laskettu pelkästään tutkitun selkälinjan perusteella ja näin tulos todennäköisesti aliarvioi suon todellista energiaturvepotentiaalia. Maksimiarvot ovat laskennallisia arviota, jotka perustuvat GTK:n peruskartoituksen yhteydessä Keski-Suomessa tutkittujen soiden (860 kpl) turvepaksuuksien, kokonaispinta-alojen ja turvetuotantoon soveltuvien pinta-alojen keskiarvoihin. Tähän väliraporttiin sisältyvistä 93 suosta energiaturvetuotantoon soveltuvia alueita löytyi 89 suolta vähintään 1173 ha. Tämä on 18 % harvapistekartoituksessa tutkitusta kokonaissuoalasta (6 581 ha). Soiden energiaturvevaroiksi arvioitiin vähintään 28 milj. suo-m 3. Laskennallisesti harvapistekartoituksessa tutkittujen soiden turvetuotantoon soveltuvan alueen todennäköinen kokonaispinta-ala ja turvemäärä olivat noin 2 675 ha ja noin 57 milj. suo-m 3 (Olettaen, että yli 1,5 m:n syvyinen alue (keskisyvyys 2,7 m) on noin 42 % suon kokonaispinta-alasta. Laskennassa soiden turvekerroksen keskipaksuudesta on vähennetty suon pohjamaalajista riippuen 0,3 0,5 m). Laskennallisen arvion käyttöä tukee GTK:n suorittama vertaileva maatutkaluotaus-tutkimus yhdellä harvapistekartoitussuolla, jossa turvetuotantoon soveltuva pintaala oli samaa suuruusluokkaa laskennallisen pinta-ala-arvion kanssa. Kesällä 2008 harvapistekartoituksen yhteydessä tutkittujen soiden energiaturvevarat ovat täten 28-57 milj. suo-m 3 tai 2,5-5,1 milj. tonnia kuiva-aineena. Soiden energiasisältö on vastaavasti (50 % kosteudessa) 47-95 GJ eli noin 13-26 TWh. Kaikkiaan Keski-Suomessa tutkittujen soiden (76 400 ha) turvemääräksi arvioidaan noin 1150 milj. suo-m 3 ja yli 1,5 m:n syvyisen alueen turvemääräksi 870 milj. suo-m 3. Kasvuturpeen raaka-aineeksi soveltuvaa vaaleaa, heikosti maatunutta rahkavaltaista pintaturvetta ei tutkituilta soilta löytynyt. Pääosin tämä johtuu Keski-Suomessa vallitsevasta turvekerrostumien tyypistä, jossa ei yleensä tavata suon pinnalla heikosti maatuneita vaaleita rahkaturpeita.

Keski-Suomen harvapistekartoitus 8 Harvapistekartoituksen yhteydessä pyrittiin myös havainnoimaan soilla mahdollisesti esiintyvät luontoarvot. Luontoarvot kartoitettiin pääosin tutkitulta selkälinjalta, eikä kartoitus kata näin koko suota. Tästä johtuen huomattaviakin luontoarvoja on voinut jäädä huomioimatta. Mainittavimpia luontoarvoja, joita harvapistekartoituksen yhteydessä havaittiin, olivat punakämmekkä (Dactylorhiza incarnata) esiintymät kolmella suolla. Luontoarvoista on lyhyt kuvaus yksittäisten suokuvausten yhteydessä. Vuonna 2008 harvapistekartoituksen yhteydessä tutkittujen 15 kunnan yli 30 ha suot on pääosin tutkittu. Vuoden 2009 harvapistekartoitus tullaankin suuntaamaan maakunnan luoteis- ja pohjoisosiin - Kivijärven ja Kinnulan kuntiin. On kuitenkin huomioitava, että näissä kunnissa on runsaasti suojeltuja laajoja luonnontilaisia soita, mikä tulee vähentämään todellista tutkittavaa suoalaa.

Keski-Suomen harvapistekartoitus 13 4 KIITOKSET Tutkijoina Keski-Suomen harvapistekartoitus projektissa vuonna 2008 toimivat geologit Asta Harju ja Matti Laatikainen. Tutkimusavustajina toimivat Jukka Laukka ja Mikko Nurmi. Hankepäällikkönä toimi erikoistutkija Jukka Turunen. Laboratoriomääritykset ovat tehneet Labtium Oy:n Kuopion toimipisteen henkilökunta. Raportin on tarkastanut ja kommentoinut erikoistutkija Kimmo Virtanen. Tekijät esittävät parhaat kiitoksensa kaikille raportin eri vaiheisiin osallistuneille henkilöille. KIRJALLISUUS Ekholm, M. 1993. Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja sarja A 126. 166 s. Energiaturpeen laatuohje 2006. Polttoaineluokitus ja laadunmääritys, näytteenotto ja ominaisuuksien määritys. Energiateollisuus ry., Metsäteollisuus ry. ja Turveteollisuusliitto ry. Nordic Innovation Centre 2006. Nordtest, NT ENVIR 009. Method. 23s. Kaakinen, E., ym. 2008. Julkaisussa: Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.). Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 2. Suomen ympäristökeskus, s. 143-256. Lappalainen, E., Stén, C.-G. & Häikiö, J. 1984. Turvetutkimusten maasto-opas. Geologian tutkimuskeskus. Opas n:o 12, 62 s. Tomppo, E., Katila, M., Moilanen, J., Mäkelä, H. & Peräsaari, J. 1998. Kunnittaiset metsävaratiedot 1990-1994. Metsätieteen aikakauskirja; 4B (1998):, 839 s. ISSN 1455-2515. Virtanen, K. 1997. Lentomittausten gamma-aineisto Menetelmä arvioida turvekerrostumien paksuutta. Suo ja turve 3/97. s. 8-11 + liitteet. Virtanen, K., Hänninen, P., Kallinen, R-L., Vartiainen, S., Herranen, T. & Jokisaari, R. 2003. Suomen turvevarat 2000, Geologian tutkimuskeskus, tutkimusraportti 156. 101 s., 7 liitettä.