Geologian tutkimuskeskus 35/2017 Pohjavesiyksikkö Espoo Tuire Valjus

Transkriptio

1 Geologian tutkimuskeskus 35/2017 Pohjavesiyksikkö Espoo Geofysiikan mittaukset Velkuan Aumineralisaation alueella Naantalissa Tuire Valjus

2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS KUVAILULEHTI Päivämäärä / Dnro Tekijät Tuire Valjus Raportin laji Arkistoraportti Toimeksiantaja GTK Raportin nimi Geofysiikan mittaukset Velkuan Au-mineralisaation tutkimusalueella Naantalissa Tiivistelmä Velkuan alueella tehtiin geofysikaalisia tutkimuksia vuosina Tutkimukset sisältyivät GTK:n Etelä- Suomen Mineraalipotentiaalihankkeen kultatutkimuksiin. Mittauskohteet valittiin näytteenoton perusteella. Velkuan kohteella suoritettiin tiheä systemaattinen magneettinen mittaus ja indusoidun polarisaation (IP) mittaus sekä gravimetrisia hajaprofiilimittauksia. Raportissa esitetään keskeisimmät geofysiikan mittaustulokset. Asiasanat (kohde, menetelmät jne.) Velkua, geofysiikka, kulta, malmiesiintymä, magneettinen, indusoitu polarisaatio, gravimetrinen Maantieteellinen alue (maa, lääni, kunta, kylä, esiintymä) Etelä-Suomi, Naantali, Velkua, Teersalo Karttalehdet L322 (kkj-kartta 1041) Muut tiedot Arkistosarjan nimi Arkistoraportti Arkistotunnus Kokonaissivumäärä 7 Kieli suomi Hinta Julkisuus julkinen Yksikkö ja vastuualue PVI Allekirjoitus/nimen selvennys Tuire Valjus geofyysikko Hanketunnus (kairausvaihe), Allekirjoitus/nimen selvennys

3 Sisällysluettelo 1. Yleistä 2 2. Kohteen geofysiikka 3 3. Yhteenveto 7 5. Liiteluettelo 7

4 Geofysiikan mittaukset Velkuan Au-mineralisaation tutkimusalueella Naantalissa 2 1. Yleistä Tutkimusalue sijaitsee Naantalin Teersalossa,Velkuan saaristossa, Turusta 25 km länteen. Kohde löytyi GTK:n valtakunnallisen litogeokemian kartoituksen Au-anomalioiden tarkistuksissa. Alue koostuu korkean metamorfoosiasteen gneisseistä ja graniiteista lähellä Laitilan rapakivialueen eteläkontaktia (kuva 1a). Kartoituksessa rajattiin kultakriittinen alue, joka koostuu mafisesta vulkaniitista liuskeiden ja granitoidien välissä. Tutkimustulosten perusteella haettiin keväällä v Velkualla valtausta, joka myönnettiin syksyllä 2012 (kuva 1b). Kohteen ympärille tehtiin geofysiikan magneettinen ja Indusoidun polarisaation (IP) mittaus v ja mittaukset laajennettiin koko valtausalueelle v Kuva 1a. Tutkimusalueen sijainti kallioperäkartalla Kuva 1b. Valtausalue pohjakartalla

5 2. Kohteen geofysiikka 3 Alueella on mitattu lentogeofysiikka 200 m linjavälillä, mittaussuuntana etelä-pohjoinen (Kuva 2). Tutkimusalue on kooltaan pieni, joten lentogeofysiikasta ei juuri ollut apua tutkimuksissa. Velkuan alueella tehtiin geofysikaalisia maastotutkimuksia vuosien aikana (taulukko 1). Kohteen eteläosaan tehtiin tiheä magneettinen mittaus vuonna 2008 ja sitä laajennettiin pohjoiseen v Magneettisten mittauslinjojen sijainti ja magneettista totaalikenttää kuvaava väripintakartta on esitetty kuvassa 3. Etelä- ja pohjoisosan mittauksissa käytettiin eri koordinaattijärjestelmää (KKJ1 ja KKJ3), jonka vuoksi kuvassa 1 vanhemmat linjat ovat uusiin linjoihin nähden vinossa. Kuva 2. Vuoden 2008 IP (sininen)- ja magneettiset (musta) mittaustulokset lentogeofysiikan magneettisella kartalla. Punaiset linjat ovat lentomittausten sähkömagneettisia tuloksia. Koordinaatisto KKJ1. Alueella mitattiin myös monielektrodilaitteistolla IP-mittaus v Vuonna 2015 mitattiin vielä 3 painovoimalinjaa, joilla selvitettiin alueen eteläosassa olevan amfiboliitin laajuutta. Vuonna 2008 alueen eteläosaan tehtiin myös IP -mittauksia dipoli-dipoli -konfiguraatiolla elektrodivälillä 20 m (a=20 m) ja n-arvolla 3. Mittaus tapahtui kuivana kautena, jonka vuoksi tulokset olivat osittain käyttökelvottomia aineiston huonon laadun vuoksi. Myöhemmin, v päätettiin tehdä koko valtausalueelle monielektrodi -IP mittaus IPR 12-laitteistolla, jolla saadaan kultakin mittauslinjalta n. 30 metriä maanpinnan tason alapuolelle ulottuva syvyysleikkaus. Mittauskonfiguraationa oli a=10 m ja n= 2-9. Käytetty linjaväli oli 50 m. Kuvassa 4 on esitetty kaikkien monielektrodi-ip linjojen sijaintikartta ja kuvassa 5

6 4 tärkeimmät monielektrodi -IP -tuloksista tulkitut syvyysleikkaukset. Kaikki IP profiilitulkinnat on esitetty liitteessä 1. i Kuva 3. Magneettisten linjojen sijainti ja magneettinen totaalikenttä väripintakarttana Kuva 4. Monielektrodi IP linjat ja linjanumerot pohjakartalla. Koordinaatisto KKJ3.

7 Kuva 5. Monielektrodi IP -mittauksista tulkittuja syvyysleikkauksia Velkuan löytöpaikan lähiympäristöstä, väliltä Y= Linjojen alkupään X koordinaatti on , koordinaatisto KKJ3.

8 Kultaa runsaimmin sisältävä paikka erottuu profiilien y= ja (kuvat 4 ja 5) keskivaiheilla olevana varautuvuusanomaliana. Tunnetun kohteen ulkopuolella, valtausalueen pohjoisosassa, IP -vertikaalileikkauksissa on myös anomalioita, joiden aiheuttaja voi olla kullan mineralisoitumiseen liittyvä kiisupirote. Löytöpaikan eteläpuolella olevan peltoalueen koillisnurkassa on lupaavin mineralisaatiota kuvastava IP-anomalia, joka on tarkoitus selvittää seuraavassa kairausvaiheessa. Alueen eteläosassa tehtiin 3 painovoimamittauslinjaa v (kuva 6). Linjan Y= keskivaiheilla on amfiboliittipahku, joka erottuu ympäröivästä graniittipegmatiitista painovoimaanomaliana. Painovoimamittauksilla selvitettiin amfiboliitin mahdollista jatkumista etelään päin. Painovoima-anomalia on esitetty kuvassa 6 ja se näyttäisi jatkuvan amfiboliittipahkusta etelään Kuva 6. Vuonna 2015 mitatut painovoimalinjat ja Bouguer-anomalia väripintana. Menetelmä pisteväli (m) linjaväli (m) mittaussysteemi Alueen kattavuus Mittausvuosi Magneettinen koko alue 2008, 2013 IP ja näennäinen dipoli-dipoli eteläosa 2008 ominaisvastus a=20, n=3 Monielektrodi- IP ja dipoli-dipioli Koko alue 2013 näennäinen a = 10 m, n=2-9 ominaisvastus, IPR12 Gravimetrinen 20 3 hajalinjaa eteläosa 2015 Taulukko 1. Geofysiikan mittaukset Velkuan alueella

9 3. Yhteenveto Velkuan valtausalueen kultakriittistä mineralisaatiota tutkittiin geofysikaalisilla maastomittauksilla vuosien aikana. Magneettista menetelmää käytettiin alueen kallioperän yleiseen kartoittamiseen. Kullan mineralisoitumiseen liittyvää kiisupirotetta kartoitettiin IP- ja näennäisen ominaisvastuksen luotausmenetelmillä ja tarkennettiin syvyyssuunnassa käyttäen monielektrodi -IP menetelmää (IPR 12). Painovoimamittauksilla selvitettiin amfiboliitin mahdollista jatkumista etelään päin. 4. Liiteluettelo 1. Monielektrodi IP-tulkinnat 1 2. Monielektrodi IP-tulkinnat 2 3. Magneettinen kartta 4. Gravimetrinen kartta

10 LIITE 1

11 LIITE 2

12 LIITE 2

13 LIITE 3

14 LIITE 4