GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o TURVERAPORTTI 20 1 Tapio Muurine n ROVANIEMEN ALUEEN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUU S OSA I I Abstract : Peat resources and their suitability in the area o f Rovaniemi, part I I Rovaniemi 1987
Muurinen Tapio 1987. Rovaniemen alueen turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus, osa II. Abstract : Peat resources and their suitability in the area of Rovaniemi, part II. Geological Survey of Finland, Report of Peat Investigation 201. 73 pages, 39 figures, 16 tables and 3 appendices. The Geological Survey of Finland carried out peat resources on an area 4 353 hectares of peatland in the municipality of Rovaniemi. The main emphasis was t o find peat for energy use. The field work was carried out using survey grid with study sites at the inter - vals of 100 meters. At each site the cover type, the peat type, the decomposition degree of peat and the portion of dead, undecomposed trees in the deposi t was determined and recorded. Altogether 414 peat samples were taken to the laboratory for ph, water conten t and ash content determinations. Heating value was determined for 207 samples an d sulphur content for 161 samples. About 980 hectares of peatland with a minimum depth of 1,5 meters was considere d good for fuel peat production. The quantity of usable peat is 18,91 millio n cubic meters in situ. The energy content of the usable peat is 31,38 million G J or 8,74 million MWh at the 50 % moisture content. Key words : mire, peat, inventory, fuel peat production, Rovaniem i Tapio Muurine n Geological Survey of Finlan d P.O. Box 7 7 SF-96101 Rovaniemi ISBN 951 690 270 7 ISSN 07820 8527
SISÄLLYSLUETTEL O JOHDANTO 4 TUTKIMUKSET 4 Kenttätutkimukset 4 Laboratoriotutkimukset 6 TULOSTEN ESITYS 7 Tuotantokelpoisuusperusteet ja laskelmat 7 TUTKITUT SUOT 9 1. Paloaapa II 9 2. Pitkäaapa 1 5 3. Ulkuaapa II 2 0 4. Pyöriäaapa 2 5 5. Lintuaavan eteläosa 2 8 6. Saariaapa 3 1 7. Kotiojanaapa 3 7 8. Heiniaapa 4 1 9. Yliportimonaapa 4 4 10. Kilvenaapa 4 9 11. Koivukivalonaapa 5 5 12. Kampsa-aapa 6 0 13. Ristiaapa 6 3 14. Kallioaapa 6 6 YHTEENVETO 7 0 KIRJALLISUUSLUETTELO 7 3 LIITTEET (3 kpl)
-4 - JOHDANT O Geologian tutkimuskeskus teki valtakunnan turveinventointiin liittyviä turvetutkimuksia Rovaniemen maalaiskunnan eteläosassa vuosina 1983-1985. Tarkoituksen a oli selvittää Rovaniemen ympäristön polttoturvetuotantoon soveltuvat suoaluee t sekä niiden turvemäärä, laatu ja energiasisältö. Soita tutkittiin 66 kpl yhteispinta-alaltaan 15 938 ha. Näistä vuosina 1983-1984 tutkitut suot on julkaist u ensimmäisessä osaraportissa (Muurinen 1986). Tähän toiseen osaan kuuluvat 14 suota sijaitsevat Rovaniemen kaupungin eteläpuolella (kuva 1). Näiden soiden pinta-ala on yhteensä 4 353 ha. Kun huomioidaan 1960- ja 1970-luvuilla maaperäkartoituksen yhteydessä tutkitut 3 0 suota, pinta-alaltaan 5 260 ha (Lappalainen ja Pajunen 1980), niin Geologian tutkimuskeskus on tutkinut Rovaniemen maalaiskunnan soista noin 21 200 ha. Tämä o n 11,5 % kunnan yli 20 ha :n kokoisten soiden pinta-alasta eli 183 875 ha :sta (Lappalainen ym. 1980). TUTKIMUSMENETELMÄ T Kenttätutkimukse t Kenttätutkimuksissa noudatettiin Geologian tutkimuskeskuksen turvetutkimuste n maasto-oppaassa kuvattuja menetelmiä (Lappalainen ym. 1984). Suolle laadittiin linjasto, joka muodostuu suon läpi vedetystä selkälinjasta j a sitä vastaan kohtisuorista poikkilinjoista. Tutkimuspisteet, jotka merkattii n paaluin ja pistetunnuksin, ovat linjoilla 100 metrin välein. Suon muodosta riippuen voi linjastoja olla useampia. Poikkilinjojen puoliväliin tehtiin niiden kanssa yhdensuuntaiset linjat syvyys - tietojen tarkentamiseksi. Näitä linjoja ei merkattu maastoon. Turvepaksuus mitattiin joko 50 tai 100 m :n välein. Tutkimuslinjoilta mitattiin lisäksi turve -
-5 - Kuva 1. Raporttiin sisältyvät suot 1. Paloaapa I I 2. Pitkäaap a 3. Ulkuaapa I I 4. Pyöriäaap a 5. Lintuaavan eteläos a 6. Saariaap a 7. Kotiojanaapa 8. Heiniaap a 9. Yliportimonaap a 10. Kilvenaap a 11. Koivukivalonaap a 12. Kampsa-aap a 13. Ristiaap a 14. Kallioaapa
paksuus tutkimuspisteiden puolivälistä kahden metrin syvyyteen saakka sekä haettiin 0,3 m :n, 1 m :n ja 2 m :n syvyysalueiden rajat. Jokaisella tutkimuspisteellä määritettiin suotyyppi, suonpinnan vetisyys ja mättäisyys sekä puusto ja sen tila. Turvekerrostuman rakenteen selvittämiseksi kairattiin näytteet kullakin tutkimus - pisteellä kovaan mineraalimaahan saakka. Kairaukset tehtiin venäläismallisell a siipikairalla. Näytteistä määritettiin turvelajit lisätekijöineen 10 cm :n tarkkuudella, maatuneisuus (10-asteikko), kosteus (5-asteikko) ja kuituisuu s (6-asteikko). Pohjamaalajeista ja liejuista tehtiin myös havainnot. Turpeessa olevien liekopuiden ja kantojen määrän selvittämiseksi pliktattiin tutkimuspisteen ympäristössä kymmenestä eri kohdasta kahden metrin syvyyteen. Osu - mien perusteella voitiin liekoisuus määrittää prosentteina suon turvemäärästä. Tämä pliktaus tehtiin vain yli metrin syvyisillä alueilla. Linjastot vaaittiin tutkimuspisteittäin ja korkeudet pyrittiin sitomaan valta - kunnalliseen kiintopisteverkostoon. Edellisten tutkimusten perusteella valittiin suon keskeisiltä osilta pisteet, joista otettiin tilavuustarkat näytesarjat laboratoriotutkimuksia varten. Näytteenottopisteitä oli yksi tai useampia suota kohden, riippuen suon koosta ta i osien erilaisuudesta. Periaatteena oli, että ne edustaisivat mahdollisimma n hyvin suon tuotantokelpoista aluetta. Laboratoriotutkimukse t Tutkimukset tehtiin suurimmaksi osaksi Geologian tutkimuskeskuksen turvelaboratoriossa Rovaniemellä. Rikkipitoisuudet määritettiin Otaniemessä geokemian laboratoriossa. Tilavuustarkoista näytteistä määritettiin happamuus, kuivatilavuuspaino, tuhkapitoisuus ja lämpöarvo. Happamuus mitattiin suoraan märästä näyt - teestä. Vesipitoisuus ilmoitetaan prosentteina märkäpainosta (kuivatus ensi n + 105 C :ssa) ja tuhkapitoisuus prosentteina turpeen kuivapainosta (hehkutus + 815 ± 25 C). Kuivatilavuuspaino laskettiin veden haihduttamisen jälkeen ja
-7 - ilmoitetaan kuiva-aineen massana luonnontilaista tilavuusyksikköä kohde n (kg/suo-m³). Lämpöarvot määritettiin kuivasta ja hienoksi jauhetusta turpeest a Leco AC-300 kalorimetrillä. Teholliset Lämpöarvot ilmoitetaan kuivalle ja 50 % kosteudessa olevalle turpeelle. TULOSTEN ESITY S Jokaisesta tutkitusta suosta on lyhyt suoselostus. Selostuksessa käsitellää n suon sijaintia, ympäristöä ja tieyhteyksiä. Lisäksi kerrotaan suotyypeistä, ojitustilanteesta ja laskusuhteista sekä turvelajeista ja pohjan laadusta. Tärkeimpiä numerotietoja annetaan myös pinta-aloista, syvyyksistä, turvemääristä ja maatuneisuuksista. Osa niistä on liitetaulukoina. Laboratoriotulosten keskiarvo t ovat suon käyttökelpoiselta osalta. Näytteistä on yksityiskohtaiset tulokse t selostuksen yhteydessä olevassa taulukossa. Kaikista soista on kartta sekä maatuneisuus- ja turvelajiprofiilit yhdeltä ta i useammalta tutkimuslinjalta. Ne havainnollistavat omalta osaltaan turvekerrostuman muotoa ja rakennetta. Piirrosten merkinnät esitetään kuvassa 2. Tuotantokelpoisuusperusteet ja laskelma t Suon käyttökelpoisuutta arvioitaessa on huomioitu tärkeimmät tuotantoon vaikuttavat tekijät. Jyrsinturvetuotantoon soveltuvana pidetään yhtenäistä ja sopivan - muotoista aluetta, jonka pinta-ala on vähintään 30 ha ja turvekerrostuman paksuu s ojittamattomana yli 1,5 m. Pienemmätkin alueet 10 ha :sta alkaen on katsottu tarkastelussa sopiviksi, mikäli lähistöllä on muita tuotantokelpoisia alueita. Pientuotanto palaturvemenetelmällä on mahdollista pienemmilläkin alueilla, jo s heikosti maatunut pintakerros on alle 0,5 m paksu eikä turve ole liian saravaltaista. Pienimuotoisessa tai tilakohtaisessa tuotannossa valmis tieyhteys j a vähäinen puusto alentavat valmistelukustannuksia ja ovat siten ratkaisevia tekijöitä. Turpeiden käyttökelpoisuusluokittelussa on noudatettu pääpiirteissää n Turveteollisuusliiton laadunmääritysohjetta.
_ 8 _ SUOKARTTA Luonnontilaiset suotyypit : Avosuo t Rämee t Korve t räme räme VL Varsinainen Lett o LR Letto LK Lettokorp i RIL RimpiLett o RHSR Ruohoinen sararäm e KOLK Koivulett o VSN Varsinainen saraneva VSR Varsinainen sara LHK Lehtokorp i RHSN Ruohoinen saranev a LKNR Lyhytkorsinevaräme RHK Ruoho ja heinäkorp i RIN Rimpinev a TR Tupasvillaräm e KGK Kangaskorp i KN Kalvakkanev a LKN Lyhytkortinen neva PSR Pallosararäm e KGR Kangasräm e VK NK Varsinainen korp i Nevakorp i SIN Silmäkenev a IR Isovarpuinen räm e RAK Rääseikk ö RN Rahkaneva RR Rahkaräme LUN Luhtaneva KER Keidasräm e Muuttuneet suotyypit : KR Korpiräme oj ojikko ksmu Karhunsammalmuuttuma kh Kytöheitt o mu muuttuma rhtk Ruohoturvekangas pc Pelt o tk turpeennostoalue turvekangas mtk Mustikkaturvekangas t a ptk Puolukkaturvekangas pta Palaturpeen nostoalu e vatk Varputurvekangas jta Jyrsinturpeen nostoalu e jötk Jäkäläkanervaturvekanga s Kuva 2. Piirroksissa käytetyt merkinnät.
-9 - Suon kuivattamiseksi on suurimpiin jokiin ja järviin nähden pintojen välisen ä korkeuserona pidetty vähintään kaksi metriä. Kuivattaminen voi aiheuttaa alapuolisten vesistöjen rehevöitymistä. Kokonaisturvemäärät on laskettu syvyysvyöhykkeittäin, mutta ilmoitettu syvyysalueittain laskettuna eri syvyysvyöhykkeiden turvemäärät yhteen. Tuotantokelpoine n turvemäärä on saatu kertomalla alueen pinta-ala yli 1,5 metrin syvyisen aluee n keskisyvyydellä, josta on vähennetty käyttämättä jäävä 0,5 m :n kerros. Energia - sisältö on laskettu kuivalle ja 50 % :n kosteudessa olevalle turpeelle. Turve- j a energiamääristä on yhteenvetotaulukko (taulukko 15). TUTKITUT SUO T 1. Paloaapa II sijaitsee karttalehden 3611 11 alueella (x = 7356,7, y = 455,8 ) noin 26 km Rovaniemeltä kaakkoon, Ranualle johtavan tien molemmin puolin. Suo o n muodoltaan hyvin rikkonainen. Lukuisat moreenikumpareet ja -selänteet jakava t suon eri osiin (kuva 3). Suon pinta-ala on 446 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 285 ha, yli 1, 5 metrin aluetta 211 ha ja yli kahden metrin aluetta 132 ha. Suo on lähes kokonaan ojitettu. Tien molemmin puolin suo on raivattu pelloksi. Yleisimpiä suotyyppejä ovat karhunsammalmuuttuma ja varputurvekangas. Pint a viettää etelään ja vedet laskevat Kakarijärven kautta Vähäjokeen. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,6 m, yli metrin syvyisellä alueella 2,1 m, yl i 1,5 metrin alueella 2,4 m ja yli kahden metrin alueella 2,8 m. Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja syvillä alueilla hieta sekä hiesu. Liejuja on moni n paikoin. Paksuimmat liejukerrostumat ovat 3 m. Turpeista on saravaltaisia 77 %, rahkavaltaisia 18 % ja ruskosammalvaltaisia 5 %. Yleisimmät turvelajit ovat ruskosammalsaraturve ja rahkasaraturve. Turpeide n keskimaatuneisuus on 3,5. Heikosti maatuneen pintakerroksen (paksuus 1,4 m ) maatuneisuus on 3,2 ja paremmin maatuneen pohjan 5,7 (kuvat 4 ja 5).
- 10 - Turpeiden keskimääräinen vesipitoisuus on 91,6 % ja tuhkapitoisuus 4,0 %. Kuiva - ainetta on 81 kg /suo -m³. Teholliset lämpöarvot ovat kuivalla turpeella 20, 1 % MJ /kg ja 50 % :n kosteudessa 8,8 MJ/kg. Rikkipitoisuus kuivapainosta on 0,28 % (taulukko 1). Paloaapa II :n turvevarat ovat 6,91 milj. suo-m³. Yli metrin syvyisellä alueell a turvetta on 5,91 milj. suo-m³, yli 1,5 metrin alueella 5,02 milj. suo-m³ ja yl i kahden metrin alueella 3,69 milj. suo-m³. Suolla on viisi pienehköä tuotantokelpoista aluetta, jotka ovat 1-3 km :n etäisyydellä toisistaan. Ne ovat kooltaan 18-33 ha ja niiden yhteinen pinta-ala o n 140 ha. Paksun, heikosti maatuneen pintakerroksen vuoksi on jyrsintuotantomenetelmä suositeltavin. Haittana on tuotantokelpoisten alueiden pienet koot j a niiden hajanaisuus.
- 13 - Käyttökelpoiset turvevarat ovat yhteensä 2,63 milj. suo-m³, jonka kuiva-ainemäär ä on 0,213 milj. tn. Energiasisältö on 50 % :n kosteudessa 3,75 milj. GJ eli 1,0 4 milj. MWh.
- 15-2. Pitkäaapa sijaitsee karttalehden 3611 11 alueella ( x = 7352,0, y = 450,3 ) noin 28 km Rovaniemeltä eteläkaakkoon. Suo on muodoltaan pitkä ja kapea. S e rajoittuu itä- ja länsipuolella moreenikankaisiin, etelässä viereiseen suohon j a pohjoisessa Välijoen tiehen (kuva 6). Suon pinta-ala on 87 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 65 ha, yli 1,5 metrin aluetta 51 ha ja yli kahden metrin aluetta 37 ha. Suon pohjois- ja eteläosa ovat ojituksen takia suotyypeiltään muuttuneita j a metsittyneitä. Keskiosa on luonnontilaista. Yleisin suotyyppi on rimpiletto. 0jitetuilla alueilla vallitsevina ovat ruohoinen saranevamuuttuma ja karhunsammalmuuttuma. Suonpinta viettää pohjoiseen, josta vedet laskevat Vähäjokeen. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,9 m, yli metrin syvyisellä alueella 2,3 m, yl i 1,5 metrin alueella 2,6 m ja yli kahden metrin alueella 2,9 m. Pohjamaalaji o n hieta, reunaosissa moreeni. Liejut ovat hyvin yleisiä. Paksuimmat kerrostuma t ovat 1,2 m.
- 17 - Turpeista on saravaltaisia 81 %, rahkavaltaisia 12 % ja ruskosammalvaltaisia 7 %. Yleisimmät turvelajit ovat ruskosammalsaraturve ja saraturve. Turpeiden keskimaatuneisuus on 3,8. Heikosti maatuneen pintakerroksen (paksuus 1,8 m) maatuneisuus on 3,7 ja paremmin maatuneen pohjan 5,9 (kuvat 7 ja 8). Turpeiden keskimääräinen vesipitoisuus on 90,8 % ja tuhkapitoisuus 5,2 %. Kuiva - ainetta on 92 kg /suo-m³. Teholliset lämpöarvot ovat kuivalla turpeella 19, 4 MJ /kg ja 50 % :n kosteudessa 8,5 MJ /kg. Rikkipitoisuus kuivapainosta on 0,25 % (taulukko 2). Pitkäaavan turvevarat ovat 1,63 milj. suo-m³. Yli metrin syvyisellä alueell a turvetta on 1,48 milj. suo- m ³, yli 1,5 metrin alueella 1,32 milj. suo- m ³ ja yl i kahden metrin alueella 1,09 milj. suo-m³.
- 18 - Suon tuotantokelpoinen alue on 40 ha. Se on muodoltaan pitkä ja kapea, paikoitellen vain noin 100 m. Koska turve on saravaltaista ja heikosti maatunut pinta - kerros on paksu, ei sitä voi suositella palaturvetuotantoon. Tosin A-linjastoll a suurin osa turpeesta on H4-maatunutta. Käyttökelpoiset turvevarat ovat 0,83 milj. suo-m³, jonka kuiva-ainemäärä on 0,07 6 milj. tn. Energiasisältö on 50 % :n kosteudessa 1,30 milj. GJ eli 0,36 milj. MWh.
-20-3. Ulkuaapa II sijaitsee karttalehden 3611 11 alueella (x = 7352,0, y = 452,2 ) noin 28 km Rovaniemeltä eteläkaakkoon. Suo rajoittuu yleensä moreenikankaisii n ja -kumpareisiin, idässä lisäksi Yli-Ulkujärveen. Lähin tie on noin 0,5 km : n päässä suon pohjoisreunasta (kuva 9). Suon pinta-ala on 271 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 154 ha, yli 1, 5 metrin aluetta 101 ha ja yli kahden metrin aluetta 60 ha. Suurin osa suosta on ojitettu ja suotyypit ovat näiltä osin muuttumia ja turve - kankaita. Yleisimpiä ovat varputurvekangas ja ruohoinen saranevamuuttuma. Vai n järvien rannat ovat luonnontilaisia. Ne ovat pääasiassa rimpinevaa ja ruohoist a saranevaa. Suonpinta viettää loivasti itään ja vedet laskevat Yli-Ulkujärveen.
-23 - Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,4 m, yli metrin syvyisellä alueella 1,9 m, yl 1,5 metrin alueella 2,2 m ja yli kahden metrin alueella 2,6 m. Pohjamaalaji t ovat hiesu ja hieta, reunaosissa moreeni. Liejut ovat hyvin yleisiä järvie n ympäristössä. Paksuimmat kerrostumat ovat 1,8 m. i Turpeista on saravaltaisia 66 %, rahkavaltaisia 30 % ja ruskosammalvaltaisia 4 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve ja ruskosammalsaraturve. Turpeide n keskimaatuneisuus on 4,3. Heikosti maatuneen pintakerroksen (paksuus 0,8 m ) maatuneisuus on 3,4 ja paremmin maatuneen pohjan 5,6 (kuvat 10, 11 ja 12). Turpeiden keskimääräinen vesipitoisuus on 91,3 % ja tuhkapitoisuus 4,0 %. Kuiva - ainetta on 87 kg /suo -m³. Teholliset lämpöarvot ovat kuivalla turpeella 19, 6 MJ/kg ja 50 % :n kosteudessa 8,6 MJ/kg. Rikkipitoisuus kuivapainosta on 0,29 % (taulukko 3). Ulkuaapa II :n turvevarat ovat 3,70 milj. suo-m³. Yli metrin syvyisellä alueell a turvetta on 2,89 milj. suo-m³, yli 1,5 metrin alueella 2,26 milj. suo-m³ ja yl i kahden metrin alueella 1,55 milj. suo-m³.
- 2 4 - Turvetuotantoon soveltuvaa aluetta on Yli-Ulkujärven pohjoispuolella B-linjastolla 23 ha. Alue soveltuu parhaiten palaturvetuotantoon. Sen pinta on noin 2 m Yli-Ulkujärven pintaa korkeammalla. Käyttökelpoiset turvevarat ovat 0,40 milj. suo-m³, jonka kuiva-ainemäärä on 0,03 4 milj. tn. Energiasisältö on 50 % :n kosteudessa 0,60 milj. GJ eli 0,17 milj. MWh.
- 2 5-4. Pyöriäaapa sijaitsee karttalehden 3611 07 alueella (x = 7346,5, y = 449,1 ) noin 33 km Rovaniemeltä eteläkaakkoon. Suo on Yli-Konttijoen ja Sulaojan haarassa. Länsi- ja itäosat rajoittuvat mataliin moreenikankaisiin. Luoteisreunaa n tulee tie (kuva 13). Pinta-ala on 223 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 130 ha, yli 1,5 metri n aluetta 92 ha ja yli kahden metrin aluetta 47 ha. Suotyypit ovat reunoilla korpia ja rämeitä. Rahkoittunut keskiosa on avosuota. Yleisimmät suotyypit ovat lyhytkortinen neva, silmäkeneva ja tupasvillaräme. Suon itä- ja eteläreunassa on ojitusta. Hyvin märästä keskiosasta vedet valuva t etelään Yli-Konttijokeen, sekä luoteeseen Sulaojaan. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,3 m, yli metrin syvyisellä alueella 1,7 m, yl 1,5 metrin alueella 2,0 m ja yli kahden metrin alueella 2,2 m. Pohjamaalajein a ovat enimmäkseen hieta ja hiesu. Ohuet liejukerrostumat ovat yleisiä. i Turpeista on rahkavaltaisia 58 %, saravaltaisia 38 % ja ruskosammalvaltaisia 4 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkaturve ja rahkasaraturve. Lisätekijöistä on
tupasvillaa huomattavan runsaasti, eli 8 % turvemäärästä. Turpeiden keskimaatuneisuus on 3,7. Heikosti maatuneen pintakerroksen (paksuus 0,9 m) maatuneisuu s on 2,9 ja paremmin maatuneen pohjan 3,7 (kuva 14). Turpeiden keskimääräinen vesipitoisuus on 86,5 % ja tuhkapitoisuus 1,7 %. Kuiva - ainetta on 131 kg/suo -m³. Teholliset lämpöarvot ovat kuivalle turpeelle 20, 6 MJ /kg ja 50 % :n kosteudessa 9,1 MJ /kg. Rikkipitoisuus kuivapainosta on 0,33 % (taulukko 4). Pyöriäaavan turvevarat ovat 2,78 milj. suo-m³. Yli metrin syvyisellä alueell a turvetta on 2,22 milj. suo- m ³, yli 1,5 metrin alueella 1,79 milj. suo- m ³ ja yl i kahden metrin alueella 1,02 milj. suo-m³.
-28 - Suon keskiosassa on tuotantoon soveltuvaa aluetta 87 ha. Pintaosan heikosti maatunutta rahkakerrosta lukuun ottamatta se soveltuu myös palaturvetuotantoon. Keskustan rimpialue, jonka laajuus on noin 25 ha, heikentää jonkin verran suo n käyttöarvoa. Käyttökelpoiset turvevarat ovat 1,26 milj. suo-m³, jonka kuiva-ainemäärä on 0,16 5 milj. tn. Energiasisältö on 50 % :n kosteudessa 3,01 milj. GJ eli 0,84 milj. MWh. 5. Lintuaavan eteläosa sijaitsee karttalehden 3611 10 alueella (x = 7345,7, y = 451,9) noin 34 km Rovaniemeltä eteläkaakkoon. Suo rajoittuu etelässä viereiseen suohon, muualla moreenikumpareisiin. Lähin tie on noin 0,5 km :n päässä suo n itäpuolella (kuva 15). Pinta-ala on 113 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 48 ha, yli 1,5 metri n aluetta 32 ha ja yli kahden metrin aluetta 17 ha. Suolla on vanha ojitus ja suotyypit ovat muuttumia, joista valtaosa on ruohoist a sararämemuuttumaa. Sitä peittää hyväkasvuinen mäntytaimikko. Suonpinta viettä ä länteen ja ojat laskevat Yli-Konttijokeen.
-29 - Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,1 m, yli metrin syvyisellä alueella 1,9 m, yl 1,5 metrin alueella 2,2 m ja yli kahden metrin alueella 2,5 m. Pohjamaalajein a ovat enimmäkseen hiekka ja hieta. i Turpeista on rahkavaltaisia 52 %, saravaltaisia 45 % ja ruskosammalvaltaisia 3 %. Yleisimmät turvelajit ovat sararahkaturve ja rahkasaraturve. Turpeiden keskimaatuneisuus on 3,5. Turvekerrostuma on lähes kokonaan heikosti maatunutt a (kuva 16). Turpeiden keskimääräinen vesipitoisuus on 89,2 % ja tuhkapitoisuus 6,2 %. Kuiva - ainetta on 107 kg/suo-m³. Teholliset lämpöarvot ovat kuivalla turpeella 19, 7 MJ/kg ja 50 % :n kosteudessa 8,6 MJ/kg (taulukko 5).
- 30 - Suon turvevarat ovat 1,29 milj. suo-m³. Yli metrin syvyisellä alueella turvett a on 0,90 milj. suo-m³, yli 1,5 metrin alueella 0,69 milj. suo-m³ ja yli kahde n metrin alueella 0,43 milj. suo-m³. Tuotantokelpoinen alue on 31 ha. Se on osittain ojitettu ja sillä kasvaa hyv ä mäntytaimisto. Pinnalla on noin 0,5-1 m :n paksuinen H1 - H3 kerros rahkasaraja sararahkaturvetta. Syvemmällä turvekerrostumat ovat enimmäkseen maatuneisuudeltaan H4. Melko alhaisen maatuneisuuden ja heikosti maatuneen pintakerrokse n johdosta suo soveltuu paremmin jyrsinturvetuotantoon. Käyttökelpoiset turvevarat ovat 0,50 milj. suo-m³, jonka kuiva-ainemäärä on 0,05 4 milj. tn. Energiasisältö on 50 % :n kosteudessa 0,92 milj. GJ eli 0,26 milj. MWh.
- 31-6. Saariaapa sijaitsee karttalehden 3611 10 alueella (x = 7345,1, y = 457,6) noi n 37 km Rovaniemeltä kaakkoon. Suo rajoittuu moreeniselänteisiin ja -kumpareisiin. Länsipuolelle tulee metsäautotie (kuva 17). Suon pinta-ala on 831 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 360 ha, yli 1, 5 metrin aluetta 261 ha ja yli kahden metrin aluetta 175 ha. Matala kaakkoisosa ja D-linjaston pohjoispää on ojitettu. Yleisimpiä suotyyppej ä ovat rimpiletto, jota on varsinkin suon keskellä pienen lammen ympäristössä, ruohoinen sararäme sekä ojitetuilla alueilla varputurvekangas. Suon pohjoisosa o n A-linjaston osalta reunoja lukuun ottamatta avosuota. Vedet valuvat suon länsi - ja pohjoisosasta keskustaan, mistä alkaa kaakkoon laskeva oja. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,3 m, yli metrin syvyisellä alueella 2,2 m, yl 1,5 metrin alueella 2,6 m ja yli kahden metrin alueella 3,0 m. Pohja on suurim - i
- 34 - maksi osaksi hiekkaa. Suon syvillä alueilla on noin metrin paksuisia pohjaliejukerrostumia. Turpeista on rahkavaltaisia 57 %, saravaltaisia 41 % ja ruskosammalvaltaisia 2 %. Yleisimmät turvelajit ovat sararahkaturve ja rahkasaraturve. Turpeiden keskimaatuneisuus on 3,9. Heikosti maatuneen pintakerroksen (paksuus 0,9 m) maatuneisuus on 3,5 ja paremmin maatuneen pohjan 4,9 (kuvat 18 ja 19).
-37 - Turpeiden keskimääräinen vesipitoisuus on 92,6 % ja tuhkapitoisuus 3,7 %. Kuiva - ainetta on 74 kg /suo -m³. Teholliset lämpöarvot ovat kuivalle turpeelle 20, 2 NJ/kg ja 50 % :n kosteudessa 8,9 MJ /kg. Rikkipitoisuus kuivapainosta on 0,25 % (taulukko 6). Saariaavan turvevarat ovat 10,71 milj. suo-m³. Yli metrin syvyisellä alueell a turvetta on 7,88 milj. suo- m ³, yli 1,5 metrin alueella 6,72 milj. suo- m ³ ja yl i kahden metrin alueella 5,26 milj. suo-m³. Suon syvistä alueista soveltuu turvetuotantoon yhteensä 198 ha, joka muodostu u kolmesta eri alueesta. Pienin niistä on 28 ha. Paksun, heikosti maatuneen pintakerroksen vuoksi on jyrsintuotantomenetelmä suositeltavin. Haittana on suo n rikkonaisuus ja siitä johtuen mahdollisten tuotantoalueiden hajanaisuus. Käyttökelpoiset turvevarat ovat 4,12 milj. suo-m³, jonka kuiva-ainemäärä on 0,30 5 milj. tn. Energiasisältö on 50 % :n kosteudessa 5,42 milj. GJ eli 1,51 milj. MWh. 7. Kotiojanaapa sijaitsee karttalehtien 3611 10 ja 3613 01 alueella (x = 7341,4, y = 460,2) noin 42 km Rovaniemeltä kaakkoon. Suo rajoittuu etelässä Palovaaraan, muualla moreenikumpareisiin. Palovaarasta tulee suolle kärrytie (kuva 20). Suon pinta-ala on 159 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 88 ha, yli 1, 5 metrin aluetta 57 ha ja yli kahden metrin aluetta 27 ha. Suosta suurin osa on erilaisia rämeitä. Niistä yleisimpiä ovat ruohoinen sara - räme ja sen ojikko. Avosuota on paikoin itäosassa, missä suotyypit ovat ruohoista saranevaa ja lyhytkortista nevaa. Lounaisosa ja paikoitellen reuna-alueita o n ojitettu. Kotioja virtaa suon läpi kaakkoon. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,3 m, yli metrin syvyisellä alueella 1,8 m, yl 1,5 metrin alueella 2,2 m ja yli kahden metrin alueella 2,7 m. Pohjan maalaji t ovat hieta, hiekka ja hiesu. Ohuita liejukerrostumia on paikoitellen syvill ä alueilla. i Turpeista on rahkavaltaisia 77 %, saravaltaisia 21 % ja ruskosammalvaltaisia 2 %. Yleisimmät turvelajit ovat sararahkaturve ja rahkaturve. Turpeiden keskimaatuneisuus on 4,5. Heikosti maatuneen pintakerroksen (paksuus 0,7 m) maatuneisuu s on 3,6 ja paremmin maatuneen pohjan 5,4 (kuvat 21 ja 22).
- 38 - Turpeiden keskimääräinen vesipitoisuus on 89,7 % ja tuhkapitoisuus 4,8 %. Kuiva - ainetta on 104 kg/suo -m³. Teholliset lämpöarvot ovat kuivalla turpeella 20, 8 MJ /kg ja 50 % :n kosteudessa 9,2 MJ /kg. Rikkipitoisuus kuivapainosta on 0,33 % (taulukko 7). Suon turvevarat ovat 2,07 milj. suo-m³. Yli metrin syvyisellä alueella turvett a on 1,61 milj. suo-m³, yli 1,5 metrin alueella 1,23 milj. suo-m³ ja yli kahde n metrin alueella 0,72 milj. suo-m³. Suon kaakkoisosassa on turvetuotantoon soveltuvaa aluetta 32 ha. Näytteiden tuhkapitoisuus kasvaa suureksi 1,7 m :n syvyydestä alkaen, joten tätä syvemmällä su o ei ole tuotantokelpoinen. Käyttökelpoiset turvevarat ovat 0,45 milj. suo-m³, jonka kuiva-ainemäärä on 0,04 7 milj. tn. Energiasisältö on 50 % :n kosteudessa 0,86 milj. GJ eli 0,24 milj. MWh.
8. Heiniaapa sijaitsee karttalehden 3613 01 alueella (x = 7343,0, y = 451,5) noi n 41 km Rovaniemeltä kaakkoon. Suo rajoittuu idässä Ylijokeen, muualla moreenikumpareisiin ja viereisiin soihin. Metsäautotie tulee pohjois- ja kaakkoisreunaa n (kuva 23). Suon pinta-ala on 201 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 101 ha, yli 1, 5 metrin aluetta 67 ha ja yli kahden metrin aluetta 40 ha. Suurin osa suosta on avosuota. Yleisin suotyyppi on rimpineva, jota keskusta o n kokonaan. Vain reunaosia on paikoitellen ojitettu. Suonpinta viettää loivast i itään kohti Ylijokea. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,3 m, yli metrin syvyisellä alueella 1,9 m, yl i 1,5 metrin alueella 2,2 m ja yli kahden metrin alueella 2,6 m. Keskiosassa pohjamaalaji on hietaa, reunaosissa moreenia.
-42 - Turpeista on saravaltaisia 49 %, rahkavaltaisia 41 % ja ruskosammalvaltaisi a 10 %. Turpeiden keskimaatuneisuus on 4,7. Heikosti maatuneen pintakerrokse n (paksuus 0,4 m) maatuneisuus on 3,5 ja paremmin maatuneen pohjan 5,2 (kuva 24). Turpeiden keskimääräinen vesipitoisuus on 90,0 % ja tuhkapitoisuus 3,4 %. Kuiva - ainetta on 101 kg/suo -m³. Teholliset lämpöarvot ovat kuivalla turpeella 20, 9 MJ /kg ja 50 % :n kosteudessa 9,2 MJ /kg. Rikkipitoisuus kuivapainosta on 0,25 % (taulukko 8).
-43 - Suon turvevarat ovat 2,53 milj. suo-m³. Yli metrin syvyisellä alueella turvett a on 1,89 milj. suo-m³, yli 1,5 metrin alueella 1,50 milj. suo-m³ ja yli kahde n metrin alueella 1,03 milj. suo-m³. Suon itäosassa on tuotantoon soveltuvaa aluetta 50 ha. Käyttökelpoiset turvevarat ovat 0,87 milj. suo-m³, jonka kuiva-ainemäärä on 0,088 milj. tn. Energia - sisältö on 50 % :n kosteudessa 1,62 milj. GJ eli 0,45 milj. MWh. Suo soveltu u sekä pala- että jyrsinturvetuotantoon.
-44-9. Yliportimonaapa sijaitsee karttalehden 3613 01 alueella (x = 7344,0, y = 464,5) noin 40 km Rovaniemeltä kaakkoon, Ranualle johtavan tien länsipuolel - la. Suo rajoittuu pohjoisessa Saarijärveen ja Saariojaan, muualla moreenikumpareisiin (kuva 25). Pinta-ala on 91 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 45 ha, yli 1,5 metri n aluetta 36 ha ja yli kahden metrin aluetta 31 ha. Suo on suurimmaksi osaksi luonnontilaista avosuota. Yleisimmät suotyypit ova t rimpineva ja ruohoinen saraneva. Suonpinta viettää pohjoiseen. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,9 m, yli metrin syvyisellä alueella 3,4 m, yl 1,5 metrin alueella 3,9 m ja yli kahden metrin alueella 4,3 m. Pohjamaalaji t ovat hieta ja hiekka. i
-45 - Turpeista on rahkavaltaisia 59 %, saravaltaisia 40 % ja ruskosammalvaltaisia 1 %. Yleisimmät turvelajit ovat sararahkaturve ja rahkasaraturve. Turpeiden keskimaatuneisuus on 3,8. Heikosti maatuneen pintakerroksen (paksuus 1,5 m) maatuneisuus on 3,5 ja paremmin maatuneen pohjan 5,3 (kuva 26). Turpeiden keskimääräinen vesipitoisuus on 92,8 % ja tuhkapitoisuus 3,3 %. Kuiva - ainetta on 72 kg/suo-m³. Teholliset lämpöarvot ovat kuivalla turpeella 20, 8 MJ/kg ja 50 % :n kosteudessa 9,2 MJ/kg (taulukko 9).
-48 - Suon turvevarat ovat 1,76 milj. suo-m³. Yli metrin syvyisellä alueella turvett a on 1,52 milj. suo-m³, yli 1,5 metrin alueella 1,42 milj. suo-m³ ja yli kahde n metrin alueella 1,34 milj. suo-m³. Saarijärven eteläpuolella olevasta syvästä alueesta soveltuu turvetuotantoo n 30 ha. Turpeen heikon maatuneisuuden vuoksi suota ei voi suositella palaturvetuotantoon. Saarijärven läheisyys on huomioitava kuivatussuunnitelmissa. Käyttökelpoiset turvevarat ovat 1,03 milj. suo-m³, jonka kuiva-ainemäärä on 0,07 4 milj. tn. Energiasisältö on 50 % :n kosteudessa 1,37 milj. GJ eli 0,38 milj. MWh.
-49-10. Kilvenaapa sijaitsee karttalehden 3613 01 alueella (x = 7346,6, y = 462,3 ) noin 38 km Rovaniemeltä kaakkoon. Suo on alueeltaan hyvin laaja ja sitä rajoittavat ja pirstovat lukuisat matalat moreeniselänteet ja -saarekkeet. Suoll e tulee useita kärryteitä (kuva 27). Pinta-ala on 911 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 397 ha, yli 1,5 metri n aluetta 217 ha ja yli kahden metrin aluetta 108 ha. Suo on lähes kokonaan ojitettu ja osa on muuttuma-asteella. Vain järvien ympäristöt ovat luonnontilaisia. Yleisimpiä suotyyppejä ovat rimpineva, pelto, karhunsammalmuuttuma ja pallosararämeojikko. Suotyypit esiintyvät yleensä yksittäisinä alueina suon eri osissa. Suonpinta viettää kauttaaltaan loivasti etelään. Pohjoisosan vedet kertyvät ensin Kilvenaavanlampeen. Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,1 m, yli metrin syvyisellä alueella 1,7 m, yl 1,5 metrin alueella 2,1 m ja yli kahden metrin alueella 2,5 m. Pohjamaalajein a ovat pääasiassa hiekka ja hiesu, reunaosissa moreeni. Syvillä alueilla lieju t ovat tavallisia. Paksuimmillaan liejua on yli 3 m. i Turpeista on saravaltaisia 76 %, rahkavaltaisia 21 % ja ruskosammalvaltaisia 3 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve ja ruskosammalsaraturve. Turpeide n keskimaatuneisuus on 4,5. Heikosti maatuneen pintakerroksen (paksuus 0,6 m ) maatuneisuus on 3,9 ja paremmin maatuneen pohjan 5,1 (kuvat 28, 29 ja 30). Turpeiden keskimääräinen vesipitoisuus on 90,2 % ja tuhkapitoisuus 3,7 %. Kuiva - ainetta on 93 kg /suo-m³. Teholliset lämpöarvot ovat kuivalla turpeella 20, 5 MJ/kg ja 50 % :n kosteudessa 9,0 MJ /kg. Rikkipitoisuus kuivapainosta on 0,37 % (taulukko 10). Kilvenaavan turvevarat ovat 9,76 milj. suo-m³. Yli metrin syvyisellä alueell a turvetta on 6,61 milj. suo- m ³, yli 1,5 metrin alueella 4,53 milj. suo- m ³ ja yl i kahden metrin alueella 2,71 milj. suo-m³. Suolla on kolme turvetuotantoon soveltuvaa aluetta yhteispinta-alaltaan 94 ha. Ne sijaitsevat A-, C- ja D-linjastoilla 3-4 km :n etäisyydellä toisistaan. A - linjastolla oleva alue soveltuu palaturvetuotantoon ohuen, heikosti maatunee n pintakerroksen takia. Muilla alueilla on ainakin alkuvaiheessa parempi käyttä ä jyrsinmenetelmää. D-linjastolla on lampi, joka haittaa tämän osan kuivatusta.
-52 - Käyttökelpoiset turvevarat ovat yhteensä 1,49 milj. suo-m³, jonka kuiva-ainemäär ä on 0,139 milj. tn. Energiasisältö on 50 % :n kosteudessa 2,50 milj. GJ eli 0,7 0 milj. MWh.
-55-11. Koivukivalonaapa sijaitsee karttalehden 3613 02 alueella (x = 7351,6, y = 464,8) noin 35 km Rovaniemeltä kaakkoon. Suo on muodoltaan epäyhtenäinen. Pohjoisreunaa sivuaa metsäautotie (kuva 31). Kokonaispinta-ala on 329 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 144 ha, yli 1, 5 metrin aluetta 63 ha ja yli kahden metrin aluetta 63 ha. Suon matalia osia ja reuna-alueita on ojitettu tehokkaasti. Luonnontilaista suo - ta on lähinnä vain A-linjaston keskiosassa. Yleisimmät suotyypit ovat rimpilett o ja lettorämeo.iikko. Suonpinta viettää loivasti etelään.
- 56 - Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,3 m, yli metrin syvyisellä alueella 2,1 m, yl i 1,5 metrin alueella 2,4 m ja yli kahden metrin alueella 2,9 m. Pohjan maalaji t ovat pääasiassa hieta ja hiekka. Paikoitellen on ohuita liejukerrostumia. Lam - pien ympäristössä niitä on paksuimmillaan noin 1 m. Turpeista on saravaltaisia 68 %, rahkavaltaisia 17 % ja ruskosammalvaltaisi a 15 %. Yleisimmät turvelajit ovat ruskosammalsaraturve ja rahkasaraturve. Turpeiden keskimaatuneisuus on 4,5. Heikosti maatuneen pintakerroksen (paksuu s 0,6 m) maatuneisuus on 3,9 ja paremmin maatuneen pohjan 5,1 (kuvat 32 ja 33). Turpeiden keskimääräinen vesipitoisuus on 91,5 % ja tuhkapitoisuus 3,7 %. Kuiva - ainetta on 86 kg /suo -m³. Teholliset lämpöarvot ovat kuivalla turpeella 19, 9 MJ /kg ja 50 % :n kosteudessa 8,7 MJ /kg. Rikkipitoisuus kuivapainosta on 0,28 % (taulukko 11).
- 57 - Suon turvevarat ovat 4,13 milj. suo-m³. Yli metrin syvyisellä alueella turvett a on 3,00 milj. suo-m³, yli 1,5 metrin alueella 2,48 milj. suo-m³ ja yli kahde n metrin alueella 1,82 milj. suo-m³. Suon itäosassa on tuotantokelpoista aluetta 52 ha. Se soveltuu paremmin jyrsinkuin palaturvetuotantoon paksun, heikosti maatuneen pintakerroksen vuoksi, jost a tosin suurin osa on maatuneisuudeltaan H4. Lampi haittaa kuivatusta. Käyttökelpoiset turvevarat ovat 1,00 milj. suo-m³, jonka kuiva-ainemäärä on 0,08 6 milj. tn. Energiasisältö on 50 % :n kosteudessa 1,50 milj. GJ eli 0,42 milj. MWh.
- 60-12. Kampsa-aapa sijaitsee karttalehden 3613 03 alueella (x = 7363,7, y = 461,5 ) noin 23 km Rovaniemeltä kaakkoon. Suo rajoittuu idässä Kampsajokeen, muuall a mataliin moreenikankaisiin. Lähin tie tulee noin kilometrin päähän suon etelä - reunasta (kuva 34). Pinta-ala on 406 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 261 ha, yli 1,5 metri n aluetta 170 ha ja yli kahden metrin aluetta 120 ha. Suo on enimmäkseen luonnontilainen. 0jitusta on suon matalassa keskiosassa j a itäosassa Kampsajoen varressa. Yleisimpiä suotyyppejä ovat länsiosassa ruohoine n sararäme ja ruohoinen saraneva sekä itäosassa nevakorpi. Suonpinta viettää koilliseen ja vedet laskevat Kampsajokeen.
-63 - Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,7 m, yli metrin syvyisellä alueella 2,2 m, yl i 1,5 metrin alueella 2,8 m ja yli kahden metrin alueella 3,3 m. Suon pohja o n suurimmaksi osaksi hiesua. Syvillä alueilla on paikoitellen liejua. Paksuimma t liejukerrostumat ovat 0,6 m. Turpeista on saravaltaisia 82 %, rahkavaltaisia 17 % ja ruskosammalvaltaisia 1 %. Yleisimmät turvelajit ovat rahkasaraturve ja ruskosammalsaraturve. Turpeide n keskimaatuneisuus on 3,7. Heikosti maatuneen pintakerroksen (paksuus 1,4 m) maatuneisuus on 3,4 ja paremmin maatuneen pohjan 5,7 (kuva 35). Turpeiden keskimääräinen vesipitoisuus on 89,2 % ja tuhkapitoisuus 5,2 %. Kuiva - ainetta on 108 kg /suo-m³. Teholliset lämpöarvot ovat kuivalla turpeella 20, 5 MJ /kg ja 50 % :n kosteudessa 9,0 MJ /kg. Rikkipitoisuus kuivapainosta on 0,25 % (taulukko 12). Kampsa-aavan turvevarat ovat 6,88 milj. suo-m³. Yli metrin syvyisellä alueell a turvetta on 5,79 milj. suo- m ³, yli 1,5 metrin alueella 4,71 milj. suo- m ³ ja yl i kahden metrin alueella 3,90 milj. suo-m³. Turvetuotantoon soveltuvia alueita on kahdessa osassa yhteensä 164 ha. Itäosass a sijaitseva pienempi alue on kooltaan 24 ha. Turve on suurimmaksi osaksi heikost i maatunutta saraturvetta, joka soveltuu paremmin jyrsin- kuin palaturvetuotantoon. Käyttökelpoiset turvevarat ovat 3,72 milj. suo- m ³, jonka kuiva-ainemäärä on 0,40 2 milj. tn. Energiasisältö on 50 % :n kosteudessa 7,24 milj. GJ eli 2,01 milj. MWh. 13. Ristiaapa sijaitsee karttalehden 3613 05 alueella (x = 7356,3, y = 474,7 ) noin 38 km Rovaniemeltä kaakkoon. Suo rajoittuu yleensä lohkareisiin moreenikankaisiin, etelässä osittain Kaupinojaan. Lähin tie on noin kilometrin päässä suo n eteläpuolella (kuva 36). Pinta-ala on 179 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 83 ha, yli 1,5 metri n aluetta 57 ha ja yli kahden metrin aluetta 30 ha. Suo on lähes kokonaan ojitettu. Suotyypit ovat yleensä muuttumia. Yleisimpi ä ovat pallosararämemuuttuma ja karhunsammalmuuttuma. Puusto on enimmäkseen riukuasteella olevaa harvaa männikköä. Suonpinta viettää kaakkoon kohti Kaupinojaa.
- 64 - Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,1 m, yli metrin syvyisellä alueella 1,8 m, yl i 1,5 metrin alueella 2,0 m ja yli kahden metrin alueella 2,4 m. Yleisimmät pohjamaalajit ovat hieta, hiesu ja hiekka. Kaakkoisosassa on liejua paksuimmillaa n kolme metriä. Turpeista on rahkavaltaisia 71 % ja saravaltaisia 29 %. Yleisimmät turvelaji t ovat sararahkaturve ja rahkasaraturve. Turpeiden keskimaatuneisuus on 4,7. Hei - kosti maatuneen pintakerroksen (paksuus 0,5 m) maatuneisuus on 2,9 ja paremmi n maatuneen pohjan 6,0 (kuva 37). Turpeiden keskimääräinen vesipitoisuus on 88,5 % ja tuhkapitoisuus 5,8 %. Kuiva - ainetta on 116 kg /suo -m³. Teholliset lämpöarvot ovat kuivalla turpeella 20, 6 MJ/kg ja 50 % :n kosteudessa 9,1 MJ /kg. Rikkipitoisuus kuivapainosta on 0,36 % (taulukko 13).
- 66 - Suon turvevarat ovat 1,93 milj. suo-m³. Yli metrin syvyisellä alueella turvett a on 1,47 milj. suo-m³, yli 1,5 metrin alueilla 1,16 milj. suo-m³ ja yli kahde n metrin alueilla 0,71 milj. suo-m³. Suo soveltuu sekä pala- että jyrsinturvetuotantoon. Tuotantokelpoisen aluee n koko on 40 ha. Käyttökelpoiset turvevarat ovat 0,61 milj. suo-m³, jonka kuivaainemäärä on 0,071 milj. tn. Energiasisältö on 50 % :n kosteudessa 1,29 milj. G J eli 0,36 milj. MWh. 14. Kallioaapa sijaitsee karttalehden 3613 05 alueella (x = 7351,6, y = 475,6 ) noin 42 km Rovaniemeltä kaakkoon. Suon itäosa rajoittuu Puuro-ojaan, joka virta a myös suon eteläosan läpi. Muualla suota ympäröivät matalat moreenikumpareet. Suolle ei ole tietä (kuva 38).
- 67 - Pinta-ala on 106 ha, josta on yli metrin syvyistä aluetta 64 ha, yli 1,5 metri n aluetta 43 ha ja yli kahden metrin aluetta 31 ha. Suo on A-linjaston matalaa kaakkoispäätä lukuun ottamatta luonnontilainen. Yleisimmät suotyypit ovat lyhytkortinen neva ja lyhytkorsinevaräme. Suonpinta viettää koilliseen kohti Puuro-ojaa.
-68 - Turvekerrostuman keskipaksuus on 1,3 m, yli metrin syvyisellä alueella 1,9 m, yl 1,5 metrin alueella 2,2 m ja yli kahden metrin alueella 2,5 m. Pohjamaalaji t ovat hiesu, hiekka ja hieta. Liejut ovat yleisiä syvillä alueilla. Paksuimma t kerrostumat ovat Puuroojan varressa, missä liejua on 1,2 m. i Turpeista on saravaltaisia 50 %, rahkavaltaisia 48 % ja ruskosammalvaltaisia 2 %. Yleisimmät turvelajit ovat sararahkaturve ja rahkasaraturve. Turpeiden keskimaatuneisuus on 4,1. Heikosti maatuneen pintakerroksen (paksuus 0,9 m) maatuneisuus on 3,7 ja paremmin maatuneen pohjan 5,1 (kuva 39).
- 69 - Turpeiden keskimääräinen vesipitoisuus on 92,7 % ja tuhkapitoisuus 3,9 %. Kuiva - ainetta on 93 kg/suo-m³. Teholliset lämpöarvot ovat kuivalla turpeella 19, 5 MJ/kg ja 50 % :n kosteudessa 8,5 MJ/kg (taulukko 14). Kallioaavan turvevarat ovat 1,42 milj. suo-m³. Yli metrin syvyisellä alueell a turvetta on 1,19 milj. suo- m ³, yli 1,5 metrin alueella 0,96 milj. suo- m ³ ja yl i kahden metrin alueella 0,76 milj. suo-m³. Pienestä koosta, syrjäisestä sijainnista ja kuivatusvaikeuksista johtuen suo e i sovellu turvetuotantoon.
-70 - YHTEENVET O Rovaniemen maalaiskunnassa tutkittiin vuonna 1985 yhteensä 14 suota pinta-alaltaan 4 353 ha. Soille raivattiin tutkimuslinjastoa 115,3 km. Niillä oli tutkimuspisteitä 1 275 kpl (0,29 kpl/ha). Suot jakautuvat kokoluokittain seuraavasti : alle 99 ha 2 kp l 100-199 ha 4 " 200-500 ha 6 " 500-1000 ha 2 " Pienin suo on Pitkäaapa (87 ha) ja suurin Kilvenaapa (911 ha). Pinta-aloje n aritmeettinen keskiarvo on 311 ha. Turvepaksuudeltaan yli metrin syvyisiä alueita on yhteensä 2 225 ha (51 %), yl i 1,5 metrin alueita 1 497 ha (34 %) ja yli kahden metrin alueita 918 ha (21 %). Tutkimuspisteistä laskettuna ja pinta-aloihin painotettuna o n luonnontilaista suota 58 %, ojikkoa 24 % ja muuttumaa 18 %. Erilaisia avosuotyyppejä on 40 %, rämeitä 38 %, korpia 9 %, turvekankaita 9 % ja peltoja 4 %. Avosuot ovat useimmiten rimpinevaa ja ruohoista saranevaa. Rämeistä yleisin on ruohoinen sararäme. Turvekerrostumien keskipaksuus on 1,3 m, josta on heikosti (H1-4) maatunutta pintakerrosta 0,9 m. Yli metrin syvyisillä alueilla vastaavat keskiarvot ovat 2,0 m ja 1,4 m, yli 1,5 metrin alueilla 2,4 m ja 1,7 m, sekä yli kahden metrin alueill a 2,8 m ja 2,0 m. Yleensä heikosti maatuneesta pintakerroksesta on suurin osa maatuneisuudeltaan H4. Turvekerrostumien keskimaatuneisuus on 4,0. Soiden kokonaisturvemäärä on 57,50 milj. suo-m³. Siitä on saravaltaisia turpeit a 60 %, rahkavaltaisia turpeita 36 % ja ruskosammalvaltaisia turpeita 4 %. Yleisimmät pääturvelajit ovat rahkasaraturve (39 %) ja sararahkaturve (28 %). Yl i kahden metrin syvyisillä alueilla saravaltaisia turpeita on 65 %, rahkavaltaisi a turpeita 28 % ja ruskosammalvaltaisia turpeita 7 %. Lisätekijöinä ovat korttee n jäänteet ja varpuaines. Niiden osuus on tavallisesti vain prosentti tai par i turvemäärästä. Liekoja on samoin erittäin vähän.
- 71 - Laboratoriossa tehtäviä määrityksiä varten otettiin tilavuustarkkoja näytesarjoj a 34 eri pisteestä. Näytteiden kokonaismäärä oli 414 kpl. Seuraavassa ilmoitetu t keskiarvot on laskettu tuotantoon soveltuvien osien näytteistä. Turpeiden happamuus on keskimäärin ph 4,6 ja tuhkapitoisuus kuivapainosta 4,1 %. Vesipitoisuus märkäpainosta on 90,7 % ja kuiva-aineen määrä 93 kg/suo-m³. Kuiva n turpeen tehollinen lämpöarvo on 20,3 MJ/kg ja 50 % :n käyttökosteudessa 8,9 MJ/kg. Rikkimääritykset tehtiin 11 suolta. Näytteiden rikkipitoisuus on keskimääri n 0,29 % kuiva-aineesta. Pienin pitoisuus on 0,10 % ja suurin 1,09 %, joka on pohjaturpeesta. Kaikki muut suot paitsi Kallioaapa soveltuvat turvetuotantoon. Yleensä suot ova t saravaltaisia ja heikosti maatunut pintakerros on paksu, joten jyrsinmenetelmä o n parempi tuotantovaihtoehto. Palamenetelmää voidaan käyttää pienillä soilla, mikäli turveominaisuudet ovat sellaiset, että pala pysyy ehjänä. Turvetuotantoon soveltuvaa suota on yhteensä 981 ha. Tuotantokelpoinen turvemäärä on 18,91 milj. suo-m³, joka on 43 % soiden kokonaisturvemäärästä. Kuiva-aineeksi muutettuna sen massa on 1,76 milj. tn ja energiasisältö 35,63 milj. GJ. 50 % :n käyttökosteudessa energiasisältö on 31,38 milj. GJ eli 8,74 milj. MWh.
Taulukko 15, Yhteenveto tuotantokelpoisista soista, niiden turve- ja energiamääristä sekä mahdollinen tuotantomenetelm ä Suon numero ja nimi Tuotanto - Käyttö - Kuiva - Energiasisält ö Mahdolline n kelpoine n kelpoine n ainee n tuotanto - pinta-al a turvemäär ä määr ä Kuiv a 50 % :n kosteudess a menetelm ä (ha) (10 6 suo-m³) (10 6 tn) (10 6 GJ) (106 G J ) (10 6 MWh) (MWh/ha) (MWh/suo-m³ ) 1. Paloaapa II 140 2,63 0,213 4,29 3,75 1,04 7 450 0,45 J, (P ) 2. Pitkäaapa 40 0,83 0,076 1,48 1,30 0,36 9 040 0,50 J, (P ) 3. Ulkuaapa II 23 0,40 0,034 0,68 0,60 0,17 7 240 0,47 P 4. Pyöriäaapa 87 1,26 0,165 3,40 3,01 0,84 9 610 0,75 J, P 5. Lintuaava eteläosa 31 0,50 0,054 1,05 0,92 0,26 8 250 0,59 J, (P ) 6. Saariaapa 198 4,12 0,305 6,16 5,42 1,51 7 620 0,42 J, (P ) 7. Kotiojanaapa 32 0,45 0,047 0,97 0,86 0,24 7 480 0,60 P 8. Heiniaapa 50 0,87 0,088 1,84 1,62 0,45 9 000 0,59 J, P 9. Yliportimonaapa 30 1,03 0,074 1,54 1,37 0,38 12 670 0,42 J 10. Kilvenaapa 94 1,49 0,139 2,85 2,50 0,70 7 400 0,53 J, P 11. Koivukivalonaapa 52 1,00 0,086 1,71 1,50 0,42 8 030 0,48 J, (P ) 12. Kampsa-aapa 164 3,72 0,402 8,24 7,24 2,01 12 270 0,62 J, (P ) 13. Ristiaapa 40 0,62 0,071 1,46 1,29 0,36 8 950 0,66 J, P Yhteensä/keskimäärin 981 18,91 1,754 35,63 31,38 8,74 8 910 0,46 Mahdollinen tuotantomenetelmä : J = soveltuu teolliseen turvetuotantoon P = soveltuu palaturvetuotantoo n (P) = soveltuu palaturvetuotantoon tietyin varauksi n
-73 - KIRJALLISUUSLUETTEL O Lappalainen, E., Häikiö, J. ja Heiskanen, P., 1980. Suomen suovarat. Geologine n tutkimuslaitos, Maaperäosasto, Raportti P 13,4/80/34. Lappalainen, E. ja Pajunen, H., 1980. Lapin turvevarat. Geologinen tutkimuslaitos, Maaperäosasto, Raportti P 13.6/80/20. Lappalainen, E., Sten, C-G. ja Häikiö, J., 1984. Turvetutkimusten maasto-opas. Geologian tutkimuskeskus, Opas n :o 12. Muurinen, T., 1986. Rovaniemen alueen turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus, Os a I. Geologian tutkimuskeskus, Maaperäosasto, Turveraportti 187. Turveteollisuusliitto, 1976. Turveteollisuusliiton polttoturpeen laadunmääritysohje. Turveteollisuus 1976 (3). Turveteollisuusliitto, 1982. Turveteollisuusliiton palaturpeen luokitus 1982. Turveteollisuus 1982 (3).
YHTEENVETOTAULUKK O Suon numero ja nimi Pinta - al a (ha) Koko su o Keskipaksuus (m) Keskimaatuneisuus Turvemäärä (106 suo-m³ ) H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H1-1 0 1. Paloaapa I I 44 6 1,3 5 0,2 0 1,5 5 3, 2 5, 7 3, 5 6,0 0 0,9 1 6,9 1 2. Pitkäaap a 87 1,7 6 0,1 1 1,8 7 3, 7 5, 9 3, 8 1,5 3 0,1 0 1,6 3 3. Ulkuaapa I I 27 1 0,84 0,5 3 1,3 7 3, 4 5, 6 4, 3 2,2 6 1,4 4 3,7 0 4. Pyöriäaap a 22 3 0,94 0,3 1 1,2 5 2, 9 5, 8 3, 7 2,0 9 0,6 9 2,7 8 5. Lintuaavan eteläos a 11 3 1,0 9 0,0 5 1,1 4 3, 5 5, 0 3, 5 1,2 3 0,0 6 1,2 9 6. Saariaap a 83 1 0,9 2 0,3 7 1,2 9 3, 5 4, 9 3, 9 7,6 0 3,1 1 10,7 1 7. Kotiojanaap a 15 9 0,68 0,6 2 1,3 0 3, 6 5, 4 4, 5 1,0 9 0,9 8 2,0 7 8. Heiniaap a 20 1 0,4 2 0,8 4 1,2 6 3, 5 5, 2 4, 7 0,8 4 1,6 9 2,5 3 9. Yliportimonaap a 9 1 1,5 3 0,4 0 1,9 3 3, 5 5, 3 3, 8 1,4 0 0,3 6 1,7 6 10. Kilvenaap a 91 1 0,5 4 0,5 3 1,0 7 3, 3 5, 4 4, 3 4,8 9 4,8 7 9,7 6 11. Koivukivalonaap a 32 9 0,6 1 0,6 5 1,2 6 3, 9 5, 1 4, 5 2,0 0 2,1 3 4,1 3 12. Kampsa-aap a 40 6 1,4 2 0,2 7 1,6 9 3, 4 5, 7 3, 7 5,7 7 1,1 1 6,8 8 13. Ristiaap a 17 9 0,4 7 0,6 1 1,08 2, 9 6, 0 4, 7 0,8 4 1,0 9 1,9 3 14. Kallioaapa 106 0,92 0,42 1,34 3,7 5,0 4,1 0,98 0,44 1,4 2 Yhteensä/keskiarvo 4 353 0,88 0,44 1,32 3,4 5,4 4,0 38,52 18,98 57,50
Liite 1 / 2 YHTEENVETOTAULUKKO (jatkuu ) Suon numero ja nimi Pinta - ala (ha) Yli 1 m :n syvyiset aluee t Keskipaksuus (m) Turvemäärä (10 6 suo-m 3 ) H1-4 H5-10 H1-10 Hl-4 H5-10 H1-1 0 1. Paloaapa II 285 1,80 0,27 2,07 5,15 0,76 5,9 1 2. Pitkäaapa 65 2,12 0,15 2,27 1,38 0,10 1,4 8 3. Ulkuaapa II 154 1,26 0,62 1,88 1,94 0,95 2,8 9 4. Pyöriäaapa 130 1,37 0,34 1,71 1,78 0,44 2,2 2 5. Lintuaavan eteläosa 48 1,81 0,07 1,88 0,87 0,03 0,9 0 6. Saariaapa 360 1,52 0,67 2,19 5,47 2,41 7,8 8 7. Kotiojanaapa 88 0,92 0,91 1,83 0,81 0,80 1,6 1 8. Heiniaapa 101 0,49 1,38 1,87 0,49 1,40 1,8 9 9. Yliportimonaapa 45 2,59 0,80 3,39 1,16 0,36 1,5 2 10. Kilvenaapa 397 0,84 0,82 1,66 3,34 3,27 6,6 1 11. Koivukivalonaapa 144 1,10 0,98 2,08 1,59 1,41 3,0 0 12. Kampsa-aapa 261 1,85 0,37 2,22 4,83 0,96 5,7 9 13. Ristiaapa 83 0,77 1,00 1,77 0,64 0,83 1,4 7 14. Kallioaapa 64 1,23 0,64 1,87 0,78 0,41 1,1 9 Yhteensä/keskiarvo 2 225 1,36 0,63 1,99 30,24 14,13 44,37
Liite 1/ 3 YHTEENVETOTAULUKKO (jatkuu ) Suon numero ja nimi Pinta - ala (ha) Yli 1,5 m :n syvyiset aluee t Keskipaksuus (m) Turvemäärä (10 6 suo-m³ ) H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H1-1 0 1. Paloaapa II 211 2,08 0,29 2,38 4,40 0,62 5,0 2 2. Pitkäaapa 51 2,46 0,12 2,58 1,26 0,06 1,3 2 3. Ulkuaapa II 101 1,54 0,70 2,24 1,55 0,71 2,2 6 4. Pyöriäaapa 92 1,64 0,31 1,95 1,50 0,29 1,7 9 5. Lintuaavan eteläosa 32 2,06 0,10 2,17 0,66 0,03 0,6 9 6. Saariaapa 261 1,79 0,79 2,58 4,66 2,06 6,7 2 7. Kotiojanaapa 57 1,00 1,13 2,15 0,58 0,65 1,2 3 8. Heiniaapa 67 0,53 1,71 2,24 0,35 1,15 1,5 0 9. Yliportimonaapa 36 3,02 0,92 3,94 1,09 0,33 1,4 2 10. Kilvenaapa 217 1,05 1,04 2,09 2,28 2,25 4,5 3 11. Koivukivalonaapa 102 1,34 1,09 2,43 1,37 1,11 2,4 8 12. Kampsa-aapa 170 2,35 0,42 2,77 4,00 0,71 4,7 1 13. Ristiaapa 57 0,90 1,14 2,04 0,51 0,65 1,1 6 14. Kallioaapa 43 1,53 0,71 2,24 0,65 0,31 0,9 6 Yhteensä/keskiarvo 1 497 1,66 0,73 2,39 24,86 10,93 35,79
Liite 1/ 4 YHTEENVETOTAULUKKO (jatkuu ) Yli 2 m :n syvyiset aluee t Suon numero ja nimi Pinta - al a (ha) Keskipaksuus (m) Turvemäärä (1 06 suo - m ³ ) H1-4 H5-10 H1-10 H1-4 H5-10 H1-1 0 1. Paloaapa Il 132 2,53 0,27 2,79 3,34 0,35 3,6 9 2. Pitkäaapa 37 2,90 0,04 2,94 1,07 0,02 1,0 9 3. Ulkuaapa II 60 1,76 0,83 2,58 1,05 0,50 1,5 5 4. Pyöriäaapa 47 1,86 0,32 2,18 0,87 0,15 1,0 2 5. Lintuaavan eteläosa 17 2,49 0,02 2,51 0,42 0,01 0,4 3 6. Saariaapa 175 2,05 0,96 3,01 3,59 1,67 5,2 6 7. Kotiojanaapa 27 0,94 1,74 2,68 0,25 0,47 0,7 2 8. Heiniaapa 40 0,61 1,97 2,57 0,24 0,79 1,0 3 9. Yliportimonaapa 31 3,33 0,98 4,31 1,03 0,31 1,3 4 10. Kilvenaapa 108 1,41 1,11 2,51 1,52 1,19 2,7 1 11. Koivukivalonaapa 63 1,68 1,21 2,89 1,06 0,76 1,8 2 12. Kampsa-aapa 120 2,72 0,53 3,25 3,27 0,63 3,9 0 13. Ristiaapa 30 0,82 1,56 2,38 0,25 0,46 0,7 1 14. Kallioaapa 31 1,72 0,74 2,46 0,53 0,23 0,7 6 Yhteensä/keskiarvo 918 2,02 0,82 2,84 18,50 7,54 26,04
Liite 2 Turvelajien prosenttiset osuudet suon turvemääräst ä Suon numero ja nimi S - valtaiset C - valtaiset B - valtaise t S CS BS yht. C SC BC yht. B SB CB yht. 1. Paloaapa II 5 12 1 18 4 36 37 77 - - 5 5 2. Pitkäaapa 2 10-12 19 17 45 81 1-6 7 3. Ulkuaapa II 7 22 1 30 2 39 25 66 - - 4 4 4. Pyöriäaapa 39 19-58 - 22 16 38 - - 4 4 5. Lintuaava eteläosa 1 51-52 - 36 9 45 - - 3 3 6. Saariaapa 9 48-57 - 36 5 41 - - 2 2 7. Kotiojanaapa 25 52-77 - 15 6 21 - - 2 2 8. Heiniaapa 1 40-41 - 44 5 49 - - 10 1 0 9. Yliportimonaapa 2 57-59 - 38 2 40-1 - 1 10. Kilvenaapa 3 18-21 3 51 22 76 - - 3 3 11. Koivukivalonaapa - 17-17 1 29 38 68 2-13 1 5 12. Kampsa-aapa 4 13-17 2 60 20 82 - - 1 1 13. Ristiaapa 21 50-71 - 29-29 - - - - 14. Kallioaapa 5 43-48 - 39 11 50 - - 2 2 Keskimäärin 8 28 0 36 2 39 19 60 0 0 4 4
Taulukko 16. Eräitä yhteenvetoja soiden yli 1,5 m syvistä alueista (liekoisuus yli 1 m syvyisten alueiden mukaan ) Pinta- Keskipaksuus Keskimaatun. Pääturvelajien jakautuma (%) Liekoisuus (% ) Suon numero ja nimi ala syvyysvälill ä (ha) H1-4 H1-10 H1-4 H1-10 S -valt. C -valt. B-valt. 0-1 m 1-2 m 1. Paloaapa II 211 2,1 2,4 3,2 3,5 16 76 8 0,1-2. Pitkäaapa 51 2,5 2,6 3,7 3,8 9 82 9-0, 1 3. Ulkuaapa II 101 1,5 2,2 3,5 3,9 17 77 6 0,1-4. Pyöriäaapa 92 1,6 2,0 3,1 3,4 47 47 6 0,1-5. Lintuaavan eteläosa 32 2,1 2,2 3,5 3,6 42 53 5 - - 6. Saariaapa 261 1,8 2,6 3,7 4,0 48 50 2 - - 7. Kotiojanaapa 57 1,0 2,2 3,8 4,7 70 27 3 - - 8. Heiniaapa 67 0,5 2,2 3,8 4,7 23 60 17 0,1-9. Yliportimonaapa 36 3,0 3,9 3,5 3,9 53 46 1 - - 10. Kilvenaapa 217 1,1 2,1 3,4 4,2 18 76 6 - - 11. Koivukivalonaapa 102 1,3 2,4 3,9 4,2 7 69 24 - - 12. Kampsa-aapa 170 2,4 2,8 3,4 3,7 11 88 1 - - 13. Risti -aapa 57 0,9 2,0 3,2 4,6 64 36 - - - 14. Kallioaapa 43 1,5 2,2 3,7 4,1 36 63 1 - -