IITTI KAUSALA ASEMAKAAVAN MUUTOS JA LAAJENNUS POHJOINEN OSA-ALUE LUONTO- JA MAISEMASELVITYS 2014 Kuvio 4. Koivu-haapavaltaista tuoretta lehtoa Pajutien itäpuolella. Kuvio 2. Rakennustyömaa terveyskeskuksen itäpuolella. 1
1. JOHDANTO Selvitysalue sijaitsee Iitin Kausalan taajaman luoteisosassa, Iitintien molemmin. Pääosa alueesta on tällä hetkellä joko metsää, peltoa tai harvakseltaan rakennettua vanhahkoa omakotitaloaluetta (Haravakylä). Alueeseen sisältyy myös terveysasema sekä jonkin verran teollisuuskiinteistöjä. Selvitysalueen pinta-ala on noin 46 hehtaaria, tosin käytännössä inventoitiin hieman laajempi alue. Voimassa oleva asemakaava on osin vanhentunut. Alueen toteutumaton tieverkko on tarpeen pohtia uudelleen ja sen seurauksena myös muu maankäyttöratkaisu on tarpeen suunnitella uudelleen. Alue suunnitellaan voimassa olevan asemakaavan tarkoittamalla tavalla edelleen pääosin pientaloalueeksi. Selvitysalueen sijainti 2. SELVITYKSEN TAVOITTEET JA TYÖMENETELMÄT Selvitys toimii maankäyttö ja rakennuslain mukaisena kaavan selvityksenä asemakaavoitusta varten. Selvityksessä on erityisesti huomioitu seuraavat luonto- ja maisema-arvoihin vaikuttavat tekijät: Luonnonsuojelulain mukaiset suojeltavat luontotyypit Metsälain mukaiset merkittävät elinympäristöt (Vesilain kohteet) EU:n luontodirektiivin (Liite II, IVa) lajien esiintymät EU:n lintudirektiivin (Liite 1a) lajit Uhanalaisten ja suojeltujen lajien esiintymät Yllä lueteltujen ns. lakikohteiden lisäksi selvityksessä on tarkasteltu seudulla ja alueella kiinnostavaa (harvinaista, erityisen vaateliasta tai kulttuurihistoriallisesti merkittävää) lajistoa. Paikallisesti merkittävät lähiluontokohteet on huomioitu selvityksessä. Suur- tai lähimaiseman kannalta arvokkaat kohteet tai kuviot on rajattu tarpeen mukaan erikseen. Selvitysalueella tehtiin maastoinventointi 2.5.2014. Alue kuvioitiin luontotyyppien perusteella ja kultakin kuviolta kartoitettiin kasvillisuus, kasvisto ja mahdollisuuksien mukaan myös eläimistöä. Varhaisen kevään ansiosta kasvillisuus oli mahdollista kartoittaa jo toukokuussa. Toisaalta aikainen 2
ajankohta mahdollisti myös pesimälinnuston melko kattavan inventoinnin. Olemassa olevaa taustatietoa oli käytettävissä vain vähän, lähinnä ympäristöhallinnon Hertta tietokanta. Inventoinnin teki biologi Mikko Siitonen.. TULOSTEN YHTEENVETO Selvitysalueelta ei tavattu eikä siltä entuudestaan tunneta luonnonsuojelullisesti merkittäviä luontokohteita tai suojeluarvojen kannalta merkittävää lajistoa. Myös maisemallisesti alue on vähämerkityksinen. Eteläosan metsillä on paikallista merkitystä lähivirkistyksen kannalta. Metsän eteläreunassa kulkee polku itäpuolisille harjualueille. Luonto- ja maisemaselvityksen perusteella ei ole tarpeen antaa kaavoitusta koskevia suosituksia. 4. YLEISKUVAUS Selvitysalue sijaitsee Iitin Kausalan taajaman luoteiskulmassa Salpausselän pohjoispuolella. Kasvimaantieteellisesti selvitysalue sijoittuu etelä-boreaaliseen vyöhykkeeseen, hieman ns. vuokkovyöhykkeen itäpuolelle Järvi-Suomeen. Maiseman suuraluejaossa Salpausselän maasto kuuluu Lahden selänneseutuun, mutta käytännössä alueen maisemallinen luonne vastaa paremmin eteläisen rantamaan eteläistä viljelysseutua. Alueellisessa uhanalaisten lajien tarkastelussa Kausala sijaitsee vyöhykkeellä 2b (etelä-boreaalinen, Järvi-Suomi). Perinnemaisema-inventoinneissa käytetyssä aluejaossa selvitysalue kuuluu periaatteessa itäiseen Järvi-Suomeen. Selvitysalueen maaperä on pääasiassa savea. Terveyskeskuksen ja Haravakylän länsiosan harjanteen maaperä on harjuainesta, kuten myös alueelle yltävä Salpausselän pohjoisrinne. Maasto on melko tasaista lukuun ottamatta Salpausselän rinnettä ja edellä mainittua kumparetta. Avokallioita ei ole. Vesitorninmäki nousee runsaat 20 ympäröivästä tasangosta. Alueen metsät ovat pääasiassa tuoreita ja lehtomaisia, usein hieman soistuneita kankaita. Alueella on myös kosteaa lehtoa ja talvikkityypin metsää. Puusto on varttunutta kuusikkoa tai varttuneita sekataimikoita sekä lehtisekametsiä. Viimeksi mainittujen valtapuina kasvavat koivu ja haapa, joskus harmaaleppä. Alueeseen sisältyy myös metsittyviä ja metsitettyjä peltoja, valtapuuna yleensä koivu. Asutuksen lähimetsissä kasvaa paikoin vaahteraa. Harvinaista tai muuten kiinnostavaa kasvilajistoa ei selvitysalueelta tavattu. Linnusto edustaa tavanomaista rehevien talousmetsien ja väljästi rakennetun asutuksen lajistoa. Pesimälinnuston runsain laji on talitiainen. Muita yleisiä lajeja alueella ovat peippo, kirjosieppo, sinitiainen, varpunen, viherpeippo, punarinta ja lehtokerttu. Yksittäisiä pesimähavaintoja saatiin mustapääkertusta, laulu- ja mustarastaasta, hömötiaisesta, pajusirkusta, keltasirkusta, kiurusta ja räkättirastaasta. Lisäksi nähtiin tai kuultiin useita variksia ja harakoita, käpytikka, töyhtöhyyppä ja närhi.
5. KUVIOKOHTAISET KUVAUKSET 1 16 17 10 14 11 12 16 9 9 1 2 8 5 4 7 6 6 100 m Kuviokartta Kuvio 1. Kuvio käsittää terveyskeskuksen ympäristön metsämaastoa. Vallitseva kasvillisuus on tuoretta kangasta. Kuviolla kasvaa harvaa, iäkästä männikköä, sekapuuna koivua ja kuusta, alikasvoksena runsaasti pihlajaa ja koivua. Kuvio 2. Rakennustyömaa-alue (Kansikuva). Kuvio. Tuoretta ja lehtomaista kangasta, joka alavilta osiltaan on hieman soistunutta. Alueen maaperä on savea. Kuviolla kasvaa varttunutta kuusikkoa, sekapuuta hieman koivua, raitaa ja haapaa. Alikasvos on laikuittaista, valtapuina kuusi, koivu, pihlaja ja raita. Lehtomaisilla paikoilla esiintyy lajistossa mm. punaherukkaa, hiirenporrasta, korpi-imarretta, sudenmarjaa, tesmaa ja käenkaalia. Kuviolla kulkee sähkölinjoja ja avattuja tulevien katujen linjauksia. 4
Kuvio. Kuusikkolehtoa. Kuvio 4. Kosteaa savikkopohjaista lehtoa. Kuviolla kasvaa nuorehkoa sekametsää, valtapuina harmaaleppä, raita, koivu kuusi ja haapa. Kasvistoon kuuluvat mm. tuomi, puna- ja mustaherukka, sudenmarja, mustakonnanmarja, hiirenporras, korpi-imarre, käenkaali, oravanmarja, tesma ja sormisara. Kuvion läpi kulkee eteläpuoliselta pellolta lähtevä oja. Lehtilahopuuta esiintyy jonkin verran (Kansikuva). Kuvio 4. Kosteaa lehtoa ojan ympäristössä. Kuvio 6-7. Salpausselän rinnemetsää. Kuvio 5. Niitty ja kasvihuoneita. Kuvio 6. Varttunutta männikköä kasvavaa harjumetsää. Kuviolla kasvaa sekapuuna runsaasti kuusta sekä hieman koivua ja haapaa. Pirstaleista kuviota halkovat sähkölinja, vesitorni ja uuden koulun alue. Kuvio 7. Tuoretta kangasta Sekalmäen länsirinteessä ja länsilaidalla. Kuviolla kasvaa varttunutta sekataimikkoa, valtapuina rauduskoivu ja mänty, sekapuina kuusi ja pihlaja. Kuvio 8. Tuoretta ja lehtomaista kangasta, joka alavilta osiltaan on hieman soistunutta. Alueen maaperä on savea. Kuviolla kasvaa nuorta kuusikkoa, sekapuuta hieman koivua. Kuvion puustoa on harvennettu äskettäin. Kasvillisuus: vrt. kuvio. Kuvio 9. Tuore hakkuuaukko, jättöpuina mm. raitoja. 5
Kuvio 10. Kuusivaltaista varttunutta tuoretta ja lehtomaista kangasta. Kuvio sijaitsee peltojen ja omakotiasutuksen välissä ja koostuu rakentamattomista tonteista. Kuvio 11. Metsitettyjä tai metsittyneitä peltoja. Pohjoisempi lohko on istutettu rauduskoivulle, eteläisempi on metsittynyt pääosin luontaisesti (koivua, kuusta, raitaa). Kuvio 11. Rauduskoivulle istutettua peltoa. Kuvio 12. Metsittyvää peltoa ja niittyä. Kuvio 12. Metsittyvää peltoa. Kuviolla kasvaa nuoria puuryhmiä. Muuten kasvillisuus on suurruohoniittyä. Kuvio 1. AeT-lehtoa. Kuvio 1. Pieni lehtokuvio peltojen ja asutuksen välissä. Kasvillisuus edustaa pääasiassa vuohenputkilehtoa (AeT). Valtapuuna kasvaa nuorehkoa koivikkoa, sekapuuna haapaa ja raitaa. Kuusi muodostaa alikasvosta. Kuvio 14. Hylätty rakennettu tontti. Villiintynyttä puutarhaa ja rappeutuneita rakennuksia. Kuvio. Hyvin vaihtelevasti rakennettua vanhahkoa omakotitaloaluetta ja teollisuustontti. Rakennuskannan ikä vaihtelee suuresti. Kuvioon sisältyy myös rakentamattomia tontteja. Kuvio 16. Viljelykäytössä olevia peltoja. Kuvio 17. Entinen metsittynyt sorakuoppa-alue. Kuvioon kuuluu myös kuivahkoa kangasta. 6
Lähteet: Karttaako Oy 201:Iitti. Kausala. Asemakaavan muutos ja laajennus. Pohjoinen osa-alue. Osallistumis- ja arviointisuunnitelma 28.11.201. Meriluoto, M & Soininen, T. 1998: Metsäluonnonarvokkaat elinympäristöt. Metsälehtikustannus, Helsinki. Savola, K. 1997: Luonnonsuojelulaki selityksineen. Lakimiesten kustannus. Helsinki. --- Uhanalaiset lajit: www.ymparisto.fi, Ympäristöhallinnon HERTTA-tietokanta Maisema-alueita ja alueellisesti uhanalaisen lajiston aluejakoa koskevat tiedot: www.ymparisto.fi 7