Liite 2 Luontoselvitys. Asemakaavan luontoselvitys. Äänekosken kaupunki Ääneniemen koillisrannan asemakaava. Luontoselvityksen tavoite

Koko: px

Aloita esitys sivulta:

Download "Liite 2 Luontoselvitys. Asemakaavan luontoselvitys. Äänekosken kaupunki Ääneniemen koillisrannan asemakaava. Luontoselvityksen tavoite"

Niina Ahola
9 vuotta sitten
Katselukertoja:

1 Asemakaavan luontoselvitys Liite 2 Luontoselvitys Äänekosken kaupunki Ääneniemen koillisrannan asemakaava Terhi Ala-Risku Luontoselvityksen tavoite Luontoselvitys on tehty Äänekosken keskustan tuntumassa Keitele -järven rannassa sijaitsevan Ääneniemen asemakaavaa varten. Luontoselvitysalueen pinta-ala on noin 52 ha (kuva 1). Asemakaavaa laadittaessa luonnonympäristöä tulee vaalia eikä siihen liittyviä erityisiä arvoja saa hävittää (MRL 54 ). Kaavan vaikutukset mm. kasvi- ja eläinlajeihin ja luonnon monimuotoisuuteen on arvioitava (MRA 1 ). Kaavan luontovaikutusten arviointi tehdään luontoselvityksen perusteella. Aineistot ja menetelmät Asemakaava-aluetta on aikaisemmin kartoitettu Äänekosken ja Suolahden taajamien yleiskaavojen laajennuksen luontoselvityksessä (Suunnittelukeskus 2006). Suurimmalta osalta aluetta oli lisäksi käytössä Äänekosken kaupungilta saadut ajantasaiset puustokuviotiedot. Luontoselvityksen maastokartoitus tehtiin 4. ja Alueelta - mukaan lukien edustan vesialue - tarkastettiin luontotyypit, kasvillisuus, pesimälinnusto sekä alueen sopivuus mahdollisille uhanalaisille lajeille (Rassi ym. 2010) tai luontodirektiivin liitteiden II ja IV(a) lajeille (Sierla ym. 2004, > Luonnonsuojelu > Lajien suojelu > Suomessa esiintyvät luontodirektiivin II, IV ja V -liitteen lajit). Liitteessä II lueteltujen lajien esiintymät tulee erityisesti huomioida erilaisissa hankkeissa. Liitteen IV(a) lajit edellyttävät tiukkaa suojelua. Niitten lisääntymis- ja levähdyspaikat ovat rauhoitettuja luonnonsuojelulain 49 nojalla. Direktiivilajeista arvioitiin erityisesti liito-oravan, lepakoitten tai viitasammakon mahdollinen esiintyminen alueella. Liito-oravan jälkiä etsittiin kaikkien isojen kuusten ja haapojen tyviltä. Lisäksi liito-oravalle sopivia pesäkoloja etsittiin kaikenlaisista puista. Luontotyypeistä etsittiin erityisesti uhanalaisia luontotyyppejä (Raunio ym. 2008), joista osa kuuluu metsälain 10 arvokkaisiin elinympäristöihin. Vesilain 1:15 ja 1:17 suojelemista pienvesistä etsittiin luonnontilaisen kaltaisia puroja, noroja tai lähteitä. Aikaisen aamun maastokäynneillä myös alueen pesimälinnustosta saatiin hyvä kuva. Alueen luonnonpiirteet ja luontotyypit Ääneniemen metsät ovat yksijaksoisia talousmetsiä, joissa on tehty viimeinen laaja harvennus vuosina Maassa ei kuitenkaan ole runsaasti harvennusjätettä ja kulkemista metsässä haittaa lähinnä itärinteiden kivikkoisuus. Asemakaava-alueen pohjoispuolisko muodostuu kivisen kuivahkon kankaan ja karunpuoleisen tuoreen kankaan melko puhtaista männiköistä. Varttuneissa metsissä on alikasvoksena lähinnä nuorta pihlajaa ja raitaa. Alueen eteläpuoliskossa on hikevämpiä männyn ja kuusen sekametsiä. Hyväkasvuinen puusto on jo 50 -vuotiaana järeää. Erityisesti etelärinteessä laskettelukeskuksen ja Hernevalkamaan menevän tien ympäristössä myös metsän aluskasvillisuus on rehevää ja monilajista. Metsätyyppeinä on lehtomainen kangasmetsä ja käenkaali-oravanmarjatyypin tuore lehtometsä. Ääneniemen lounaisrinteessä on myös runsasravinteiseksi luokiteltavaa kuivaa lehtoa. Hernevalkamaan laskevan noron ympäristössä on kosteaa saniaislehtoa. Ääneniemen kasvillisuudesta puuttuu kaikkein vaateliain lehtolajisto. Myöskään lehtometsien pensaita ei ole. Ranta on koko alueella tiheäpuustoista ja jyrkähköä lohkarerantaa. Lahdissa on loivempia matalia hiekkapohjia. Rantaan on jätetty suojapuustoksi kaistale varttunutta männikköä, jonka puustossa on myös varttuvaa haapaa, harmaaleppää ja tuhkapajua. Alueen eteläosassa rantamännyt ovat komeita yli 100 -vuotiaita ylispuita. Asemakaavan muutosalueeseen kuuluu myös Äänemäen pohjoisrinnettä laskettelukeskuksen ympäristössä. Mäntyvaltainen rinnemetsä vaihettuu ylöspäin mentäessä lehtomaisesta kuivahkoksi ilman erityistä rehevyyttä tai kasvilajistoa.

Luontoselvitysalueen pinta-ala on noin 52 ha (kuva 1). Asemakaavaa laadittaessa luonnonympäristöä tulee vaalia eikä siihen liittyviä erityisiä arvoja saa hävittää (MRL 54 ). Kaavan vaikutukset mm.

2 Kasvilajisto Huomionarvoista kasvilajistoa esiintyy asemakaava-alueen kaakkois-etelä-lounaisrinteessä. Lounaisrinteessä lähellä omakotitaloja (kohde 1) havaittiin pussikämmekkä (Coeloglossum viride), joka on luokiteltu uhanalaiseksi lajiksi koko etelä-suomessa. Lajille on Ääneniemessä runsaasti sopivaa kasvuympäristöä. Muita vaateliaampia lehtokasveja näissä rinteissä ovat mustakonnanmarja, tähtitalvikki, valkolehdokki (rauhoitettu laji), kevätlinnunherne ja metsävirna. Pesimälinnusto Asemakaava-alueen pesimälinnusto muodostuu varttuneiden mäntyvaltaisten talousmetsien edustavasta joskin tavanomaisesta lajistosta kuten kirjosieppo, töyhtötiainen, tiltaltti, sirittäjä, mustarastas, hernekerttu ja vihervarpunen. Alueella havaittiin myös metsokukko ja 1-2 koppeloa. Vesi- ja rantalinnuista tehtiin pesintään viittaavia havaintoja vain tukkakoskelosta ja rantasipistä. Direktiivilajit Hernevalkamaan menevän tien varressa on melko selvärajainen liito-oravan reviiri, joka vastannee luonnonsuojelulain määritelmää liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikasta (kohde 4). Metsikkö on ympäristöään järeämpää ja liito-oravalle sopivan tiheäoksaista 80 -vuotiasta kuusikkoa, jonka reunoilla on vanhoja koivuja. Tällä alueella havaittiin ainakin 10 liito-oravan merkkaamaa vanhaa kuusta. Jätöksiä on melko vähän ja ne ovat kaikki edelliseltä vuodelta. Metsikön järeimmän, noin 25 m korkean kuusen juurella jätöksiä on runsaasti. Puussa mahdollisesti olevaa liito-oravalle sopivaa risupesää ei käytännössä voi nähdä maasta käsin. Kolopuita alueella ei ole. Ympäristössä on laajalla alueella liito-oravalle sopivaa kuusikkoa ja rannan harmaaleppää. Liito-oravien pysyvä oleskelu tällä alueella on todennäköistä. Kaavassa huomionarvoiset luontokohteet (kuvat 2 ja 3) 1. Käenkaali-oravanmarjatyypin tuoretta lehtometsää ja puustoltaan uudistusikäistä männyn ja kuusen sekametsää. Pensaskerros on monilajinen sisältäen mm. paatsamaa ja raitaa. Metsänpohja on huomattavan rehevää. Kielo, metsäkurjenpolvi, valkolehdokki, pienet saniaiset ja muut lehtokasvit kasvavat runsaina kasvustoina. Polun varressa havaittiin uhanalainen pussikämmekkä. Metsikkö kannattaa säästää lähiluontokohteena. 2. Käenkaali-oravanmarjatyypin tuoretta lehtometsää ja puustoltaan uudistusikäistä kuusen, männyn ja koivun sekapuustoa. Tiheässä alikasvoksessa on mm. vaahteraa ja raitaa. Kasvillisuus on huomattavan rehevää, näkyvimpänä hiirenporras, korpi-imarre ja muut saniaiset. Alue ei sovi hyvin rakentamiseen rehevän kasvillisuuden takia. 3. Runsasravinteista nuokkuhelmikkä-linnunhernetyypin kuivaa lehtometsää. Lehtotyyppi on luokiteltu Etelä- Suomessa erittäin uhanalaiseksi. Kasvillisuuden valtalajit ovat kevätlinnunherne, metsävirna, kielo ja lillukka. Puusto on mäntyvaltaista ja avointa. Kohde ei sovi rakentamiseen ja tientekoa sen läpi on vältettävä. 4. Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikka. Kohteesta on säilytettävä tiheäpuustoinen metsäinen yhteys jollekin laajemmalle metsäalueelle. Kohteen ympäristöä ei saa käsitellä kauttaaltaan puuttomaksi tai harvapuustoiseksi. 5. Vesilain suojelema kausikuiva noro, jonka ympäristössä on hiirenportaan, isoalvejuuren ja muitten saniaisten muodostamaa saniaislehtoa. 6. Yli 100 -vuotiaita järeäoksaisia rantamäntyjä kannattaa säilyttää mahdollisuuksien mukaan. 7. Hernevalkaman hiekkainen poukama kannattaa säilyttää yleisenä retkipaikkana. 8. Hyvin uimiseen sopiva hiekkapohjainen poukama.

Lajille on Ääneniemessä runsaasti sopivaa kasvuympäristöä.

3 Viitteet Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. ja Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus. Raunio, A., Schulman, A. ja Kontula, T. 2008: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus. - Suomen ympäristö 8. Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioonottaminen suunnittelussa. -Suomen ympäristö 742. Suomen ympäristökeskus. Suunnittelukeskus 2006: Äänekosken ja Suolahden taajamien laajennusalueiden luontoselvitys. Kuva 1. Luontoselvitysalue.

- Suomen ympäristö 8. Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioonottaminen suunnittelussa.

4 Kuvat 2 ja 3. Kaavassa huomionarvoiset luontokohteet.

Samankaltaiset tiedostot

SIPOON NEVAS GÅRDIN LUONTOSELVITYKSEN TÄYDENNYS

SIPOON NEVAS GÅRDIN LUONTOSELVITYKSEN TÄYDENNYS Ympäristösuunnittelu Enviro Oy 1.4.2014 Sipoon Nevas Gårdin luontoselvityksen täydennys. SIPOON NEVAS GÅRDIN LUONTOSELVITYKSEN TÄYDENNYS 1 JOHDANTO Sipoon