TAIPALSAARI. ILKONSAARTEN (Itäinen) JA MYHKIÖN RANTAYLEISKAAVA YMPÄRISTÖARVIOINTI. Jouko Sipari

Koko: px

Aloita esitys sivulta:

Download "TAIPALSAARI. ILKONSAARTEN (Itäinen) JA MYHKIÖN RANTAYLEISKAAVA YMPÄRISTÖARVIOINTI. Jouko Sipari"

Arttu Korpela
8 vuotta sitten
Katselukertoja:

1 TAIPALSAARI ILKONSAARTEN (Itäinen) JA MYHKIÖN RANTAYLEISKAAVA YMPÄRISTÖARVIOINTI Jouko Sipari

2 2 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO.. 3 MENETELMÄT 3 YLEISKUVAUS 4 TULOKSET Myhkiö Ilkonsaaret (itäinen).. 5 YHTEENVETO. 7 LIITTEET Kansikuva: Kuva Myhkiön kalliomäeltä Ilkonsaarten väliseen salmeen.

Myhkiö. 4 2. Ilkonsaaret (itäinen).. 5 YHTEENVETO.

3 3 JOHDANTO Taipalsaaren Ilkonsaarten itäisemmän saaren ja Myhkiön käsittävällä suunnittelualueella tehtiin MRL:n mukainen luonto- ja maisemainventointi touko-elokuussa 2013 (LIITTEET, Kartta 1.). Työssä inventoitiin suunnittelualueen luonnonsuojelulain 29 mukaiset suojellut luontotyypit, metsälain 10 mukaiset erityisen tärkeät elinympäristöt, vesilain 15a ja 17a tarkoittamat pienvedet sekä muut arvokkaat kohteet. Suunnittelualueen eläin- ja kasvilajiston inventoinnissa arvioitiin uhanalaisten lajien (Luonnonsuojelulaki 46 ) ja erityistä suojelua tarvitsevien lajien (LSL 47 ) sekä luontodirektiivin liitteen IV(a) lajien esiintymisalueiksi sopivia kohteita. Lajistoa koskeva selvitystyö keskittyi kasvistoon ja linnustoon. Linnusto- ja kasvistoselvitysten yhteydessä selvitettiin myös mahdollista liito-oravan (Pteromys volans) esiintymistä suunnittelualueella. Erillistä nisäkäskartoitusta alueella ei kuitenkaan tehty. Muut mahdolliset luontoarvot, joilla voisi olla merkitystä alueen maankäyttöä suunniteltaessa, käytiin läpi kasvistoselvityksen yhteydessä. Suunnittelualueen maaperä- ja vesiolosuhteita arvioitiin kunkin alueen ekologiaa ja käytettävyyttä silmällä pitäen. TUTKIMUSMENETELMÄT Inventointi keskittyi kasveihin ja lintuihin, muuta lajistoa (lähinnä nisäkkäät ja nisäkkäistä erityisesti liito-orava) seurattiin kasvillisuuskartoituksen yhteydessä. Kasvilajisto tutkittiin kartoittamalla alue systemaattisesti osa-alueittain kesäkuun lopulla rauhoitettujen ja uhanalaisten lajien toteamiseksi. Kartoituksen yhteydessä tutkittiin alueelta myös mahdolliset rauhoitettavat tai suojelua vaativat biotoopit sekä mahdolliset uhanalaisille lajeille soveltuvat elinympäristöt, merkittävät maisemakokonaisuudet sekä mahdolliset muut arvokkaat luontotekijät sekä arvioitiin alueen maaperä- ja vesiolosuhteita ekologiselta kannalta. Kartoitus suoritettiin käymällä suunnittelualue systemaattisesti läpi. Inventoinnissa hyödynnettiin myös suunnittelualueesta tehtyjä muita selvityksiä sekä harrastajien tekemiä havaintoja suunnittelualueella (Tiira, Hatikka), mikäli niitä oli tehty. Liito-oravan mahdollista esiintymistä suunnittelualueella seurattiin aktiivisesti tarkastamalla kaikki todetut kolopuut, kookkaat ja iäkkäät koivut, haavat ja tervalepät sekä tarkastamalla kaikki lajille sopivat elinympäristöt, jolloin seurattiin mahdollisia merkkejä lajin oleskelusta alueella. Havainnot ja arviot kirjattiin systemaattisesti ylös havainnointipaikalla. Maastotöiden yhteydessä on kerätty suunnittelualueesta myös kuva-aineisto, jota on käytetty hyväksi inventoinnin tulosten kokoamisessa sekä raportin laadinnassa. Raportissa on esitetty inventoinnin tulosten lisäksi niiden perusteella tehdyt suositukset maankäytön suunnittelua varten.

4 4 YLEISKUVAUS Suunnittelualue muodostuu kahdesta kalliosaaresta, joiden alavimmissa osissa on kivistä, voimakkaasti huuhtoutunutta harjuainesta. Saarten keskiosat ovat korkeaa kalliokupolialuetta, eteläja pohjoispäät puolestaan kivistä ja kallioista profiililtaan alavaa aluetta, jolla oli todettavissa hieman myös harjuainesta. Saaret ovat rakentamattomia ja mäntymetsän peittämiä. Korkeat kallioalueet todettiin kuviksi tai karuiksi kankaiksi (VT-, CT- ja ClT -kankaita) ja alavammat alueet puolestaan rantavyöhykkeiden sekalajisiksi tuoreiksi kankaiksi (MT), joilla oli todettavissa mm. rantavyöhykkeelle tyypillistä siniheinää. TULOKSET 1. Myhkiö (LIITTEET, Kartta 1.) Myhkiö on kivinen ja lohkareinen kalliosaari, jonka keskiosassa on korkea kalliokupoli (Kuva 1.). Etelä- ja pohjoispään rannat ovat alavia, kivisen harjusoran peittämiä. Myhkiön pohjoispää jatkuu pienialaisena kallioluotona matalan ja kapean salmen takana. Saari on rakentamaton. Keskiosan kalliokupoli on maisemallisesti merkittävä jäkäläpeitteinen kallioalue, joka on Metsälain tarkoittama kalliomännikkö (ClT -männikkö). Kalliokupolin ympäristön alavampien osien metsät ovat nuorta, lehtipuuvaltaista sekametsää (kuva 2.). Myhkiön pohjoispään pienialainen kallioluoto on myös maisemallisesti merkittävä tekijä Ilkonsaarten ja Myhkiön välisessä salmessa (Kuva 3.). Myhkiön rantavyöhykkeen kasvilajisto ja vesikasvilajisto todettiin tavanomaiseksi dysoligotrofisten reittivesien lajistoksi. Paikoin rantavedet todettiin kasvittomiksi rantojen jyrkkyyden vuoksi (Kuva 4.). Myhkiön kasvi- ja lintulajisto todettiin tavanomaiseksi kangasmetsien lajistoksi ja dys-oligotrofisten vesien lajistoksi. Liito-oravaa tai merkkejä liito-oravasta osa-alueella ei todettu. Alueella ei myöskään todettu uhanalaisille lajeille (direktiivin IV(a) lajit) soveltuvia elinympäristöjä. Suositus. Alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja, uhanalaisia lintulajeja tai uhanalaisille lajeille (direktiivin IV(a) lajit) soveltuvia elinympäristöjä, jotka olisi erityisesti huomioitava maankäytön suunnittelussa. Myhkiön luoteispään kallioluoto on maisemallisesti merkittävä ja Myhkiön keskiosan kalliokupoli on maisemallisesti merkittävä ja täyttää metsälain tarkoittamat karun kalliomännikön tuntomerkit, jonka vuoksi ne olisi jätettävä nykytilaansa. Myhkiö pienialaisena ja korkeana kalliosaarena on maisemallisesti merkittävä muodostaen Ilkonsaarten kanssa maisemallisesti merkittävät salmet. Em. syistä koko Myhkiö tulisi jättää nykytilaansa.

Saaret ovat rakentamattomia ja mäntymetsän peittämiä.

5 5 Kuva 1. Myhkiön keskiosan korkea kalliokupoli on maisemallisesti merkittävä. Kuva 2. Myhkiön ja Ilkonsaaren luoteis- ja kaakkoispää ovat tavanomaista rantametsää. Kuva 3. Myhkiön luoteispään kallioluoto rajaa osaltaan Myhkiön ja Ilkonsaaren välistä salmea. Kuva 4. Myhkiön (kuvassa) ja Ilkonsaarten dysoligotrofiset rantavedet ovat niukkakasvisia. 2. Ilkonsaari (itäisempi) (LIITTEET, Kartta 1.) Itäisempi Ilkonsaari on luonnonoloiltaan Myhkiön kaltainen, mutta profiililtaan hieman maltillisempi. Luoteis-kaakko -suuntaisen saaren keskiosa on laaja, korkeahuippuinen kallioalue, joka muodostaa jyrkkärinteiset ja maisemallisesti merkittävät rantakalliot saaren molemmille sivuille (Kuva 5.). Saaren luoteispäässä on kallioinen, maisemallisesti merkittävä pieni saari, joka rajaa Ilkonsaarten välistä salmea salmen koillispuolella (Kuva 6.). Saaren kaakkoisosa on kallioista, mutta profiililtaan maltillista ja alavaa aluetta päätyen kapeaan, lohkareiseen niemen kärkeen. Saaren kaakkoisosan niemen kärki on maisemallisesti merkittävä. Saaren puusto on mäntyvaltaista, alavilla alueilla osin rantametsille tyypillistä sekametsää. Kallioalueiden alarinteiden metsät todettiin kuiviksi kankaiksi (VT, paikoin CT) ja kallioalueen lakialueet sekä luoteispään pienen saaren keskiosat karuiksi kankaiksi (ClT). ClT -männiköt

Ilkonsaari (itäisempi) (LIITTEET, Kartta 1.) Itäisempi Ilkonsaari on luonnonoloiltaan Myhkiön kaltainen, mutta profiililtaan hieman maltillisempi.

6 6 todettiin Metsälain tarkoittamiksi kalliomänniköiksi. Alavien alueiden lajisto indikoi paikoin tuoretta kangasta (MT). Rantavyöhykkeen kasvilajisto ja niukka vesikasvilajisto indikoi dysoligotrofista vettä. Itäisemmän Ilkonsaaren lintu- ja kasvilajisto todettiin tavanomaiseksi kangasmetsien ja reittivesien lajistoksi. Liito-oravaa tai merkkejä liito-oravasta osa-alueella ei todettu. Alueella ei myöskään todettu uhanalaisille lajeille (direktiivin IV(a) lajit) soveltuvia elinympäristöjä. Suositus. Alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja, uhanalaisia lintulajeja tai uhanalaisille lajeille (direktiivin IV(a) lajit) soveltuvia elinympäristöjä, jotka olisi erityisesti huomioitava maankäytön suunnittelussa. Itäisemmän Ilkonsaaren kalliorannat, saaren luoteispään pieni kalliosaari ja eteläpään lohkareinen kallioniemi ovat maisemallisesti merkittäviä ja kallioalueet Metsälain tarkoittamia kalliomänniköitä. Lisäksi saari muodostaa läntisemmän Ilkonsaaren ja Myhkiön kanssa maisemallisesti merkittävän kallioisten salmien kokonaisuuden. Em. syistä itäinen Ilkonsaari tulisi jättää nykytilaansa. Kuva 5. Ilkonsaarten välinen kapea ja kallioinen salmi Myhkiöstä kuvattuna. Kuva 6. Itäisemmän Ilkonsaaren kaakkoispään kivistä harjusorarantaa Myhkiöstä kuvattuna. Kuva 7. Itäisemmän Ilkonsaaren kallioista lounaisrantaa Myhkiön ja Ilkonsaaren välisessä salmessa.

Liito-oravaa tai merkkejä liito-oravasta osa-alueella ei todettu. Alueella ei myöskään todettu uhanalaisille lajeille (direktiivin IV(a) lajit) soveltuvia elinympäristöjä. Suositus.

7 7 YHTEENVETO Itäinen Ilkonsaari ja Myhkiö muodostavat maisemallisesti merkittävän kokonaisuuden kalliosalmineen ja kalliokupoleineen. Saarten kallioalueet ovat Metsälain tarkoittamaa kalliomännikköä. Itäisempi Ilkonsaari ja Myhkiö tulisi jättää maisemallisesti merkittävinä nykytilaansa. Saaria voisi kehittää läntisemmän Ilkonsaaren tavoin retkeilykohteina siten, että luonnonmaiseman kuluminen vältetään. Tampereella Jouko Sipari biologi FM Jouko Sipari tmi Katajikonkatu 1 F Tampere jouko.sipari@saunalahti.fi p

Itäisempi Ilkonsaari ja Myhkiö tulisi jättää maisemallisesti merkittävinä nykytilaansa.

8 LIITTEET 8

Samankaltaiset tiedostot

PUUMALA REPOLAHTI ITÄOSIEN YLEISKAAVAN MUUTOKSET LUONTOINVENTOINTI. Jouko Sipari

PUUMALA REPOLAHTI ITÄOSIEN YLEISKAAVAN MUUTOKSET LUONTOINVENTOINTI Jouko Sipari 2 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO.. 3 INVENTOITU ALUE... 3 1. Repolahden perukka. 3 LIITTEET Kansikuva: Repolahden perukan rantaa