KÄRKÖLÄ JÄRVELÄ HÄHKÄJÄRVEN LUONTO- JA MAISEMASELVITYS 2010

Transkriptio

1 KÄRKÖLÄ JÄRVELÄ HÄHKÄJÄRVEN LUONTO- JA MAISEMASELVITYS 2010 Liite Kuva 1. Selvitysalue Santamäeltä (kuvio 3) pohjoiseen Taustalla kuvion 2 suppia ja Hähkäjärvi (oikealla). Kuva 2. Hähkäjärventie ja ympäristön tontteja. Etuvasemmalla kuvio 5 (niitty), rakennuksen takana kuvion 7 metsikkö.

2 1. JOHDANTO Selvitysalue sijaitsee Järvelän taajaman eteläpuolella, Mäntsäläntien länsipuolella ja Hähkäjärven etelärannan tuntumassa. Alueelle laaditaan asemakaava, jossa suunnitellaan olemassa olevan pientaloasutuksen väljää täydentämistä. Alueelle on rakennettu keskitetty vedenjakelu- ja viemäriverkko. Yleiskaavassa alue on osoitettu pääosin pientalovaltaiseksi asuntoalueeksi, ranta lähivirkistysalueeksi ja eteläpuolinen harjumaasto urheilu- ja virkistyspalveluiden alueeksi. Nykyisin alueella on suuria omakotitalotontteja, hylättyjä peltoja, harjumetsiä ja laaja metsittyvä sorakuoppa. 2. SELVITYKSEN TAVOITTEET JA TYÖMENETELMÄT Selvitys toimii maankäyttö ja rakennuslain mukaisena kaavan selvityksenä asemakaavaa varten. Selvityksessä on erityisesti huomioitu seuraavat luonto- ja maisema-arvoihin vaikuttavat tekijät: - Luonnonsuojelulain mukaiset suojeltavat luontotyypit - Metsälain mukaiset merkittävät elinympäristöt - Vesilain kohteet - EU:n luontodirektiivin (Liite II, IVa) lajien esiintymät - EU:n lintudirektiivin (Liite 1a) lajit - Uhanalaisten ja suojeltujen lajien esiintymät Yllä lueteltujen ns. lakikohteiden lisäksi selvityksessä on tarkasteltu seudulla ja alueella kiinnostavaa (harvinaista, erityisen vaateliasta tai kulttuurihistoriallisesti merkittävää) lajistoa. Paikallisesti merkittävät lähiluontokohteet on huomioitu selvityksessä. Suur- tai lähimaiseman kannalta arvokkaat kohteet tai kuviot on tarvittaessa rajattu erikseen. Selvitysalueella tehtiin maastoinventointi Alue kuvioitiin luontotyyppien perusteella ja kultakin kuviolta kartoitettiin kasvillisuus, kasvisto ja mahdollisuuksien mukaan myös eläimistö. Varsinaista linnustoselvitystä ei vuodenajasta johtuen voitu laatia, mutta aluetta arvioitiin tästä näkökulmasta elinympäristöjen perusteella. Linnustosta tehtiin lisäksi joitain hajahavaintoja. Inventoinnin laati biologi Mikko Siitonen. Valmista luontotietoa alueesta on saatavilla vain vähän. Yleiskaavan luontoselvityksessä (Paavo Ristola Oy 2004) aluetta tarkastellaan yleispiirteisesti. Uhanalaisten lajien esiintymiä ei selvitysalueelta vanhastaan tunneta (Ympäristöhallinnon Hertta -tietokanta). 3. TULOSTEN YHTEENVETO Selvitysalueelta ei löydetty luonnonsuojelulain mukaisia suojeltavia luontotyyppejä eikä metsälaissa kuvattuja merkittäviä elinympäristöjä. Selvitysalue kuitenkin sivuaa linnustollisesti merkittävän Hähkäjärven rantaluhtia. Luontoarvoiltaan kiinnostava kokonaisuus sijoittuu Mäntsälän- ja Hähkäjärvetien sekä sorakuopalle menevän tien ja sorakuopan väliin. Tällä vyöhykkeellä vallitsevat vanhat ja puustoltaan luonnonmukaiset harju- ja lehtometsät. Kasvistossa ei havaittu valtakunnallisesti tai alueellisesti uhanalaisia eikä silmällä pidettäviä lajeja. Muutakaan huomionarvoista lajistoa ei alueella tavattu. Selvitysalueella ei ole mainittavaa merkitystä osana suurmaisemaa. Lähimaisemassa luonnonmukaisena säilynyt harjualueen reuna on kuitenkin merkittävä. 2

3 Luontoarvojen (lajisto ja elinympäristöt) kannalta selvitysalue on pääosin vähämerkityksinen. Lajistollisesti kiinnostavimpia kohteita ovat hylätyn sorakuopan avoimina säilyneet paisterinteet ja hiekkakentät. Lajistossa tavattiin mm. ratapihoille tyypillisiä avoimen maan kasveja, kuten karvaskallioinen (Erigeron acer), kanadankoiransilmä (Conyza canadensis). Myös varsinainen harjulajisto rajoittui sorakuopan reunamille ja alueelle: häränsilmä, kangasajuruoho (Thymus serpyllum), sianpuolukka (Arctostaphylos uva-ursi), ketotuulenlento (Filago arvensis) ja kanervisara (Carex ericetorum). Lisäksi sorakuoppa-alueella kasvaa sopivissa paikoissa kuivien ketojen tyyppilajistoa. Yllä mainittu metsäalue Mäntsäläntien varressa on sekä luontoarvoiltaan että virkistyskäytön kannalta arvokas. Luontoarvot perustuvat puustorakenteeseen, mm. järeän lehti- ja mäntylahopuun esiintymiseen sekä yleisemmin luonnonmukaiseen, kasvillisuustyypeiltään vaihtelevaan ja lajistollisesti monipuoliseen vanhaan metsään. Polkujen perusteella harjualueella on huomattavaa merkitystä asutuksen lähimaisemassa ja lähivirkistysalueena. Kuva 3. Sorakuopan paahteista rinnettä. Lajistossa mm. kissankäpälä ja kangas-ajuruoho. 3

4 4. YLEISKUVAUS Selvitysalue rajoittuu pohjoisessa Hähkäjärven rantaluhtiin, idässä Mäntsäläntiehen ja etelässä Santamäen harjumuodostumaan. Suurin osa alueesta sisältyy nykyisin laajoihin omakotitalotontteihin, joiden hoito- ja käyttöaste vaihtelee suuresti. Muu osa alueesta käsittää harjumetsiä ja tonttien väleihin jääviä kulttuurivaikutteisia metsiköitä sekä laajan metsittyvän sorakuopan. Kasvimaantieteellisesti alue sijoittuu etelä-boreaalisen vyöhykkeen eteläosaan ns. vuokkovyöhykkeelle. Alueellisessa uhanalaistarkastelussa kyseessä on vyöhyke 2a (etelä-boreaalinen, Lounaismaa ja Pohjanmaan rannikko). Perinnemaisemainventoinneissa käytetyssä aluejaossa selvitysalue kuuluu Eteläisen rantamaan eteläiseen viljelysseutuun. Harjun ja järven sijainnin takia alue on kuitenkin maisemallisesti omaperäinen ja huonosti yleisiin luokitteluihin osuva. Selvitysalueen maaperä on pääosin hienojakoista harjuainesta (hiekkaa, hietaa ja hiesua) tai hienoainesmoreenia. Järven tuntumassa esiintyy hiesusavea. Maakerrokset ovat hyvin paksuja eikä avokallioita tule missään näkyviin. Maastonmuotoja hallitsevat harjumuodostot ja sorakuopan tekomuodot. Santamäki on osa I Salpausselästä kaakkoon suuntautuvaa katkeilevaa pitkittäisharjujaksoa. Alueella on kaksi selväpiirteistä suppakuoppaa ja useita harjumäkiä. Muodostot ovat jyrkkäpiirteisiä ja suhteelliset korkeuserot huomattavia, Santamäen laki selvitysalueen eteläpuolella nousee 45 metriä Hähkäjärven pinnasta ja 141 mmpy. Hyppyrimäen suppa on noin 40 metrin syvyinen. Ainoastaan Hähkäjärven tuntumassa maasto muuttuu tasaisemmaksi harjun lievealueeksi. Metsäluonnon puolesta selvitysalue on vahvasti kulttuurivaikutteista. Kasvillisuudeltaan ja puustoltaan luonnonmukaista metsämaata esiintyy Santamäellä alueen eteläreunassa, mutta harjumetsätkin ovat laajalti vesottuneita taimikoita. Metsätyyppi vaihtelee kanervatyypistä mustikkatyyppiin. Vanhaa metsää tapaa Mäntsäläntien ja sorakuopan välimaastossa. Asutuksen luona ja välialueilla metsiköt edustavat kulttuurivaikutteisia harjulehtoja ja erilaisia metsittymiä. Puustoltaan nämä alueet ovat kuitenkin kiinnostavia, osin vanhoja ja monimuotoisia sekametsiä. Joukossa on myös istutettu koivutaimikko. Sorakuoppa on osittain metsitetty, osittain luontaisesti metsittymässä. Sorakuopan eteläpuolella on harmaalepän vallitsema laajahko metsittymä entisillä niityillä, sorakuopan liepeillä ja joutomailla. Hähkäjärven etelärannan paju-hieskoivuluhta jää paikoin selvitysalueen puolelle. Kulttuurikasvillisuus on verraten yksitoikkoista. Laajoilla omakotitalotonteilla maankäyttö vaihtelee jopa hehtaarin laajuisista nurmikoista suurruohojen (mm. lupiini, maitohorsma, nurmipuntarpää, koiranputki, pelto-ohdake) vallitsemiin niittyihin ja hylättyihin peltotilkkuihin. Jotkut pellot ovat metsittyneet ja palautumassa lehdoksi. Hähkäjärventien pohjoispuolinen alue käsittää Hähäkäjärven luhtaan rajoittuvia pensaikkoja ja joutomaita (mm. viemäri- ja vesijohtolinjauksen kohta) sekä hieman itse paju- ja hieskoivuluhtaa. Linnustosta ei vuodanajasta johtuen saatu tarkkaa kuvaa. Harjumänniköissä kuultiin tai nähtiin punarinta, hernekerttu ja metsäkirvinen. Kuviolla 14 lauloi mustapääkerttu. piha-alueilla ja niiden liepeillä havaittiin ainakin sinitiainen, kirjosieppo, mustarastas, harakka ja varpunen. Hähkäjärven rantaluhdat ja ruovikot ovat linnustollisesti merkittäviä, niissä pesivät mm. rytikerttunen, viitasirkkalintu, pajusirkku ja satakieli. Lähin tunnettu liito-oravahavainto sijoittuu Skyttälään noin 700 metriä selvitysalueen eteläreunasta etelään (Paavo Ristola Oy 2004). 4

5 5. KUVIOKOHTAISET KUVAUKSET Kuvio 1. Kuivahkon ja tuoreen kankaan nuorta harjumetsää. Valtapuina kasvavat mänty, kuusi ja koivu, sekä kuusta alikasvoksena. Kuvio 2. Koivu- ja pihlajavaltainen nuori taimikko, jossa sekapuuna kasvaa kuusta ja mäntyä, paikoin haapaa. Kasvillisuus edustaa harjumetsien tuoreita ja kuivahkoja kankaita, mutta alue on vesottunut ja heinittynyt. Kuviolla sijaitsee kaksi metrin syvyistä suppakuoppaa (Kuva 1, kansi). Kuvio 3. Korkean harjumäen pohjoisrinteeseen ja lakiosiin sijoittuva harjumetsä (Kuva 1, kansi). Puustoltaan kuvio on voimakkaasti harvennettua vanhaa männikköä, jossa alikasvoksena kasvaa mäntyä, haapaa ja koivua. Harjulajistossa tavattiin kangas-ajuruohoa. Lakimetsä on maisemallisesti merkittävä. Kuvio 4. Rakentamattomalla tontilla sijaitseva metsikkö, jossa valtapuuna kasvaa haapaa ja koivua. Sekapuuna esiintyy kookasta raitaa ja joitain pihlajia. Kasvillisuus kuviolla edustaa kulttuurivaikutteista harjun puolilehtoa, lähinnä käenkaali-lillukka tyyppiä. Lajistossa vallitsevat kielo ja lillukka, muuhun lajistoon kuuluvat mm. sinivuokko, sudenmarja, mäkilehtoluste (Brachypodium pinnatum), punaherukka, vaahtera ja tuomi. Kuvio 5. Entistä peltoa ja niittyä, jossa nyt kasvaa korkeaa ruohikkoa (Kuva 2, kansi). Valtalajeina esiintyvät mm. lupiini, maitohorsma, juolavehnä, viitakastikka, nurmipuntarpää, karhumputki, vuohenputki ja koiranputki. Harvoja parempia lajeja edustaa ketokaunokki (Centaurea phrygia). 5

6 Kuvio 6. Hähkäjärven rantakosteikkoihin kuuluvan hieskoivu-pajuluhdan reunaosia. Pensaston valtalajina kasvaa kiiltopaju. Aluetta ei inventoitu tarkemmin. Kuvio 7. Isolla omakotitalotontilla sijaitseva metsikkö (Kuva 2, kansi). Valtapuuna kasvaa koivua, sekapuuna raitaa. Aluspuustossa esiintyy myös kuusta, vaahteraa ja pihlajaa. Kasvillisuus edustaa kulttuurivaikutteista puolilehtoa, mutta lajisto on hyvin vaatimatonta. Alueella on romua ja rakennusjätettä. Kuvio 8. Harjumäen ylärinteeseen ja laelle sijoittuva tiheä ja melko luonnonmukainen männikkö. Sekapuuna kasvaa koivua, alikasvoksena kuusta. Kasvillisuus on kuivahkoa kangasta. Sorakuopan reunamilla kasvaa mm. kangasajuruohoa, kissankäpälää ja sianpuolukkaa. kuvio on maisemallisesti merkittävä lakimetsä. Kuvio 9. Entiselle pellolle istutettu varttunut rauduskoivutaimikko. Kuvio 10. Maankäytön historialtaan epäselvä rinnemaasto entisen pellon ja sorakuopan tien välissä. Kasvillisuus on lehtomaista ja maaperä osittain savea. Kuviolla kasvaa erirakenteista sekametsää, valtapuuna koivu, ja runsaina sekapuina kuusi, harmaaleppä, raita ja haapa. Kasvilajistossa tavattiin mm. isoja kellotalvikkia (Pyrola rotundifolia ja P. media). Kuvio 11. Tieleikkaukseen ja entisen sorakuopan lievealueelle kehittynyt rehevä lehtimetsikkö. Valtapuuston muodostavat harmaaleppä, koivu, haapa, raita ja kuusi, alueen pohjoisosassa myös mänty. Puusto on hyvin tiheää ja osin kuolevaa (männyt). Kasvillisuutta on kehittymässä eräänlaiseksi lehdoksi, joskin lajisto on vielä vaatimatonta. Kuvio 12. Metsittyvä ja osin metsitetty sorakuoppa. Rinteitä on maisemoitu. Jyrkillä rinteillä esiintyy paahdeympäristöjen lajistolle sopivia alueita (Kuva 3). Kasvisto kuopan pohjan avoimilla paikoilla on erikoista. Alueella kasvaa mm. ratapihojen tyyppilajistoa, kuten kanadankoiransilmä ja karvaskallioinen, sekä ketolajistoa (kissankello, hopeahanhikki, ruusuruoho, ketoneilikka, keltaapila ym.). Paahderinteissä tavattiin esimerkiksi kangasajuruohoa, kissankäpälää, ketotuulenlentoa ja häränsilmää. Rinteillä on todennäköisesti arvoa paahdelajistolle laajemminkin. Kuvio 13. Pensoittunut ja metsittyvä entinen pelto. kuviolla kasvaa 2-3 metristä pajukkoa ja harmaalepikkoa. Kuvio 14. Vanhaa erirakenteista sekametsää kasvava kulttuurivaikutteinen metsäalue. Kasvillisuus vaihtelee kuivasta lehdosta lehtomaiseen kankaaseen. Valtapuuston muodostavat osittain hyvin vanhat tai ainakin järeät männyt, joiden seassa kasvaa vanhaa koivua ja haapaa sekä isoja pihlajia ja raitoja (Kuva 4). Alikasvos on vaihtelevan korkuista, lajistossa pihlaja, tuomi, kuusi ja vaahtera. Vallitsevaan kasvilajistoon kuuluvat mm. käenkaali, lillukka, kurjenpolvi, kielo, metsäorvokki ja ahomansikka. kuviolla kasvaa myös näsiää, valkovuokkoa ja sinivuokkoa. Kuvio on puustoltaan arvokas vanhan metsän kohde, jossa esiintyy myös äskettäin syntynyttä (elokuun myrskyt) kookasta lahopuuta. Alueen läpi kulkee ulkoilupolku. 6

7 Kuva 4. Vanhaa lehtomaista sekametsää kuvion 14 pohjoisosassa. Kuvio 15. Osittain metsittynyt niitty ja joutomaa; kuvion läpi on vedetty äskettäin vesi- ja viemärilinja. Metsäisessä osassa kasvaa tiheää raitavaltaista nuorta metsää, seassa harmaaleppää ja koivua. Kuvio 16. Santamäen itäosan rinne- ja lakialueen metsää. Kasvillisuus edustaa kuivahkoa ja tuoretta kangasta. Maasto on etenkin laella lohkareista. Valtapuuston muodostaa varttunut ja osin vanha (kilpikaarnaisia puita) männikkö, sekapuuna hieman koivua ja alikasvoksena sekä välipuustossa kuusta. Katajaa esiintyy runsaasti. Sorakuopan liepeillä kasvaa mm. kissankäpälää, kanervisaraa ja keltatalvikkia (Pyrola clorantha). Kuvio on puustoltaan ja maisemallisesti merkittävä vanhan harjumetsän alue. Alueen läpi kulkee ulkoilupolku. Kuvio 17. Metsittynyt entinen pelto. kuviolla kasvaa hyvin tiheää nuorta lehtimetsää, valtapuina harmaaleppä ja koivu, sekapuina raita, pihlaja ja vaahtera. Lähdeaineisto: Meriluoto, M & Soininen, T. 1998: Metsäluonnonarvokkaat elinympäristöt. Metsälehtikustannus, Helsinki. Paavo Ristola Oy 2004:Kärkölän taajamien osayleiskaava. Luontoselvitys. Savola, K. 1997: Luonnonsuojelulaki selityksineen. Lakimiesten kustannus. Helsinki. Toivonen, H. & Leivo, A. 1994: Kasvillisuuskartoituksessa käytettävä kasvupaikkaluokitus. (Uudistettu versio vuodelta 2004: Metsähallitus, luontotyyppi-inventoinnin maastotyöohje). Uhanalaiset lajit: Ympäristöhallinnon HERTTA-tietokanta 7