SULKAVA. Kuumienkivien, Ruunanpäänniemen ja Vilkalahden asemakaava-alueiden. Ympäristöarviointi

Transkriptio

1 SULKAVA Kuumienkivien, Ruunanpäänniemen ja Vilkalahden asemakaava-alueiden Ympäristöarviointi Jouko Sipari 2012

2 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO TUTKIMUSMENETELMÄT INVENTOINNIN TULOKSET Kuumatkivet Pappilanpelto ympäristöineen Kuumatkivet suunnittelualueen keskiosa Kuumatkivet suunnittelualueen itäosa Ruunanpäänniemi Ruunanpäänniemen pohjoisosa Ruunanpäänniemen eteläosa Vilkalahti Vilkalahden suunnittelualueen länsiosa Vilkalahden suunnittelualueen itäosa YHTEENVETO LIITTEET Kansikuva: Kuumatkivet, Pappilanpeltoa luoteeseen kohti keskustaa kuvattuna.

3 1. JOHDANTO Sulkavan keskustassa Kuumienkivien, Ruunanpäänniemen ja Vilkalahden asemakaava-alueella tehtiin rakennus- ja maankäyttölain mukainen ympäristöarviointi heinä-elokuussa 2012 (LIITTEET, Kartta 1.). Työssä inventoitiin suunnitelualueen luonnonsuojelulain 29 mukaiset suojellut luontotyypit, metsälain 10 mukaiset erityisen tärkeät elinympäristöt, vesilain 15a ja 17a tarkoittamat pienvedet sekä muut arvokkaat kohteet. Suunnittelualueen eläin- ja kasvilajiston inventoinnissa arvioitiin uhanalaisten lajien (Luonnonsuojelulaki 46 ) ja erityistä suojelua tarvitsevien lajien (LSL 47 ) sekä luontodirektiivin liitteen IV(a) lajien esiintymisalueiksi sopivia kohteita. Lajistoa koskeva selvitystyö keskittyi kasvillisuuteen. Kasvistoselvitysten yhteydessä selvitettiin myös mahdollista liito-oravan (Pteromys volans) esiintymistä suunnittelualueella. Muut mahdolliset luontoarvot tai uhanalaisille lajeille soveltuvat elinympäristöt, joilla voisi olla merkitystä alueen maankäyttöä suunniteltaessa, käytiin myös läpi kasvistoselvityksen yhteydessä. 2. TUTKIMUSMENETELMÄT Inventointi keskittyi kasveihin, muuta lajistoa (lähinnä nisäkkäät ja linnut ja nisäkkäistä erityisesti liito-orava) seurattiin kasvillisuuskartoituksen yhteydessä. Kasvilajisto tutkittiin kartoittamalla alueet systemaattisesti osa-alueittain rauhoitettujen ja uhanalaisten lajien toteamiseksi. Inventointi suoritettiin heinäkuussa Kasvikartoituksen yhteydessä tutkittiin alueelta myös mahdolliset rauhoitettavat tai suojelua vaativat biotoopit sekä mahdolliset uhanalaisille lajeille soveltuvat elinympäristöt, merkittävät maisemakokonaisuudet sekä mahdolliset muut arvokkaat luontotekijät sekä arvioitiin yleisesti alueen maaperä- ja vesiolosuhteita. Maaperä- ja valuma-aluehavainnot tehtiin kasvillisuuskartoituksen yhteydessä vertaamalla tehtyjä maastohavaintoja karttojen tietoihin. 3. INVENTOINNIN TULOKSET 3.1. Kuumatkivet Kuumatkivet on laajahko alue, joka ulottuu Alanteen pohjoisrannassa keskustan Vilkaharjuntiestä ja terveyskeskuksesta Tiiteronlahden länsirantaan asti. Alueen länsiosat ovat hienojakoista glasifluviaalista sedimenttiä (hiesua ja hietaa, paikoin savea) sekä hietapitoista soraa. Muutamia silokallioita lukuunottamatta alue on topografialtaan varsin tasainen ja viettää loivasti länteen kohti Alannetta. Länisosan metsät on hakattu (Kuva 2.) ja lähellä taajamaa maat ovat rakenettuja tai viljelyksinä (Kuva 1.). Pienet säästyneet metsälaikut peltojen ympärillä indikoivat lehtomaisuutta. Alueen itäosa on kalliokumpareiden ja niiden välisten sedimenttimaiden muodostama, pinnanmuodoltaan vaihteleva alue, joiden metsät ovat avohakattuhakattu tai harvennettu voimakkaasti (Kuvat 3. ja 4.). Alavat hietamaat ovat kuusivaltaisia, mäkialueet ja kalliokumpareet mäntyvaltaisia kangasmetsiä. Keski- ja itäosien metsien lajisto todettiin varsin niukaksi.

4 Kuva 1. Kuumatkivet länsiosaa, Pappilanpelto. Kuvaussuunta itään. Kuva 2. Pappilanpellon itäpuolen mäki on hakattu aukoksi. Kuva 3. Kuumatkivet suunnittelualueen kallioista, mäntyvaltaista itäosaa. Kuva 4. Kuumatkivet keski- ja itäosien hietamaiden harvennettua kuusikkoa (MT) Pappilanpelto ympäristöineen Alueen maaperä on hietapitoista harjuainesta. Rehevyytensä vuoksi suurin osa alueesta on raivattu pelloiksi, jotka ovat yhä viljelykäytössä. Lähellä Vilkaharjunteitä ja rantavyöhykkeessä on vanhoja pihapiirejä. Pohjoisessa alue rajautuu terveyskeksuksen rakennuksiin ja koillisessa kallioiseen mäkialueeseen (Liitteet, Kartta 1.), joka on hakattu. Kallioalueen ja pellonreunan välissä, lähellä sähkölinjaa ja pellolle tulevaa ojaa todettiin vanhoja lehtipuita, pääosin haapaa, joka on jäänyt hakkuiden ulkopuolelle. Myös peltojen eteläreunassa todettiin iäkästä lehtipuustoa pihapiirin reunassa (Kuva 5.). Iäkkäiden lehtipuiden muodostama vyöhyke (Punainen vinoviivoitus kartalla 1.) soveltuu liito-oravan elinpiiriksi, mutta lajia tai merkkejä lajista alueella ei todettu. Alueen kasviljaisto todettiin monipuoliseksi, kulttuuribiotooppien ja keskiravinteisten lehtojen lajiston sekoitukseksi. Alkuperäisiä lehtobiotooppeja ei todettu. Kokonaisuudessaan lajisto todettiin tavanomaiseksi. Pellon läpi virtaavan ojan varrella todettiin runsaasti jättipalsamia (Kuva 6.). Laji on neofyytti.

5 Kuva 5. Pappilanpeltojen iäkästä lehtipuustoa peltojen eteläreunassa. Kuva 6. Jättipalsami on vallannut ojan Pappilanpellolla. Suositus. Alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja, jotka tulisi erityisesti ottaa huomioon alueen maankäyttöä suunniteltaessa. Pappilanpellon pohjoissivun ja eteläsivun iäkkäät lehtipuusaarekkeet soveltuvat liito-oravan biotoopiksi, jonka voksi ne tulisijättää nyktyilaansa. Lehtipuusarekkeet toimivat myös ekologisina käytävinä keskustasta itään päin Alanteen rantavyöhykkeessä Kuumatkivet suunnittelualueen keskiosa Suunnittelualueen keskiosat on hietamaata, joka viettää tasaisesti kohti Alannetta. Rinteen yläosat ovat ohutturpeista, harvennettua kuusimetsää (MT) (Kuva 4.). Muu osa rinnettä on hakattu aukoksi (Kuva 7.). Rinteen itäosassa kulkee ojitettu puro kohti rantaa. Puron ympäristön kasvilajisto on hieman muuta alueen lajistoa monipuolisempaa indikoiden korpimaisuutta. Koko alueen lajisto todettiin kuitenkin tavanomaiseksi tuoreiden kankaiden (MT) ja lehtomaisten kankaiden (OMT) lajistoksi. Hakkuiden vuoksi mm. ajouriin on levinnyt kuluttuurilajistoa (kylänurmikka, voikukka ja rönsyleinikki esim.). Alueen ranta on hietapohjainen, matala ja hieman maatunut. Lajisto indikoi eutrofisuutta, esim. kurjenmiekka ja järviruoko, joka on levinnyt laajalle matalan veden vuoksi (Kuva 8.). Kuva 7. Suunnittelualueen keskiosa on hakattu aukoksi. Kuva 8. Suunnittelualueen keskiosien rannat ovat matalia ja hietapohjaisia.

6 Suositus. Alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja, merkittäviä luontokohteita tai muita luonnonarvoja, jotka tulisi erityisesti ottaa huomioon alueen maankäyttöä suunniteltaessa Kuumatkivet suunnittelualueen itäosa Suunnittelualueen itäosan maasto on profiililtaan vaihtelevaa. Jyrkkärinteiset kalliolaakiot ja kallioiden väliset, sedimenttimaan täyttämät, notkelmat luonnehtivat alueen maisemaa. Alueen talousmetsät on paikoin hakattu aukoksi. Kallioalueet ovat mäntykangasta (MT) ja notkelmat pääosin kuusivaltaista kangasmetsää (MT). Aivan suunnittelualueen kaakkoiskulmassa kenttäkerroksenlajisto indikoi kuivaa, keskiravinteista lehtoa (VRT), mutta rinteen puusto todettiin nuoreksi koivikoksi (Kuva 9.). Luonnontilaisia metsiä alueella ei tälläkään osa-alueella todettu. Itäosassa todettiin yksi korkea kalliolaakio, jonka laella todettiin osittain hakattua kalliomännikköä (ClT). Kalliolaakio on paikallismaisemassa merkittävä kiintopiste (LIITTEET, Kartta 1.). (Kuva 10.). Kuva 9. Suunnittelualueen kaakkoisrinteen nuorta koivikkoa. Kuva 10. Suunnittelualueen korkea kalliolaakio (LIITTEET, Kartta 1.). Suositus. Osa-alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja, jotka tulisi erityisesti ottaa huomioon alueen maankäyttöä suunniteltaessa. Osa-alueella todettiin maisemallisesti merkittävä kalliokupoli, joka tulisi jättää nykytilaansa (LIITTEET, Kartta 1.) Ruunanpäänniemi Ruunanpäänniemi Tiiterolahden itärannalla on kallioharjanteiden ja niiden välisten notkelmien muodostama, pinnanmuodoiltaan hyvin vaihteleva alue. Ruunanpäänniemen pohjoisosalle luonteenomaisia ovat jyrkkärinteiset silokalliot ja metsien kalliojyrkänteet ja niiden väliset solat. Alueen metsät ovat talousmetsiä, puustoltaan nuorehkoja, mäntyvaltaisia tuoreita kankaita. Muutamissa notkelmissa valtapuuksi todettiin kuusi (OMT). Eteläosan korkuva on pohjoisosaa merkittävästi tasaisempi.